Lue keskustelun säännöt.
Kuinka hyväksyä oma kuolema?
16.08.2026 |
Minulla on vaikeuksia hyväksyä oma kuolema osaksi elämää. Olen 41 vuotias ja jos saisin tietää että tänä vuonna kuolen vaikka sairauteen ajattelisin että en halua kuolla ja että minulla oli vielä asioita mitä olisin halunnut tehdä.
Kommentit (58)
Ei ole sun hyväksynnästä riippuvainen asiaa. Tulee ilman hyväksyntääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on kuollut, ei tiedä siitä mitään.
Minulle on lääkärien toimesta sanottu noin. Yllättäen huokaisin helpotuksesta: enää ei tarvitse olla huolissaan mistään, enää en voi vaikuttaa mihinkään. Olin siis silloin hyvin stressaantunut. Testamentin tein, ja lapsistani olin kyllä edelleen huolissani. Sitten kävi ilmi, että kyseessä olikin väärä diagnoosi. "Levinneisyys" kasvaimineen olivatkin kaikki hyvälaatuisia.
Mutta sinä et ole kuolemassa. Oman kuoleman oppii hyväksymään, kun on tarpeeksi kipuja sitä jopa toivoo.
Vierailija kirjoitti:
Mutta sinä et ole kuolemassa. Oman kuoleman oppii hyväksymään, kun on tarpeeksi kipuja sitä jopa toivoo.
Selvä, kyllä jokin auton alle jääminen ja siksi kuoleminen pelottaa myös. Elämän päättyminen kun olisi halunnut vielä elää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen tulee elää päivä kerrallaan; jokaisella päivällä on omat murheensa. Kukaan ei tiedä koska kenenkään lähtö tulee. Tulee kun tulee.
Mutta taivasasioiden pitäisi olla kunnossa. Sinun on tehtävä valinta täällä eläessäsi: missä haluat viettää iäisyytesi? On olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: ikuinen elämä tai kadotus.
Vaikka olisit omasta mielestäsi nk hyvä ihminen niin se ei riitä 'paikkaan' ikuisessa elämässä. Jotta saisit ikuisen elämän sinun PITÄÄ uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Sinun pitää uskoa että Jeesus kuoli ristillä jotta sinä saisit syntisi anteeksi ja iankaikkisen elämän. Pitää siis uskoa tähän ja päästä yhteyteen Jumalan ja Jeesuksen kanssa. Sinusta tulee Jumalan Pyhä Temppeli - vanha olemuksesi on kuollut ja uusi luomus on tullut tilalle. Sen jälkeen et enää halua tehdä mitään Jumalan/Jeesuksen tahdon vastaisia asioita vaan vain niitä hyviä asioita. Mutta hyvät teot ja hyvä ihminen yksinään ei riitä siihen että saa iankaikkisen elämän.
Mistä muuten olet saanut mallin olla mielestäsi nk hyvä ihminen? Entäpä jos se on peräisin siitä että olemme eläneet ja kasvaneet kristillisessä maassa. Jos et olisi elänyt ja kasvanut täällä kristinuskon arvojen mukaisesti niin ehkä et edes olisi nk hyvä ihminen.
Ole ajattelematta asiaa, jolle et mitään voi. Niin käy meille kaikille joskus, yllätyksenä, onneksi, tulee jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä pitäisi keskittyä elämään ja funtsia, miten päivänsä täällä käyttää, eikä kuolemaan - vielä, kun voi.
Pelkäätkö myös elää? Kuolemanpelko voi johtua siitä että et elä elämääsi vapaasti ja rohkeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sain tietää rintasyövästä, pelkäsin kuulevani tuolloin.
Tein listan käytännön asioista, jotka halusin olevan kunnossa ennen kuin kuolen. Jotta läheisten olisi helpompi toimia. Kirjasin ylös henkilökohtaiset tiedot, kuten salasanat, pankki jutut yms.
Tein alustavia valmisteluita siihen, että lapselle saan siirrettyä 4999e lahjana, josta ei tarvii veroja maksaa.
Liityin kirkkoon jne.
Kun noi 'tylsät' hommat oli tehty, pyrin ehtiä elämään yhdessä läheisten kanssa. Erityisesti lapselle omistauduin. Toki olin todella kipeä ja kipu oli läsnä jokaisessa hetkessä. Mutta pyrin silti tekemään hyviä muistoja lapselleni.
Nyt kun syöpä on toistaiseksi voitettu ja sen ei pitäisi lähivuosina koitua kohtaloksi, oon sujutvkuileman kanssa. Päivittelen aina välillä tuota viimeisen hetken listaa. Ja ennen kaikkea keskitys niihin pieniin hyviin hetkiin, joita vielä saan.
3 naista: 95v pelkää kuolemaa ja ahdistuu, 93v mennä porskuttaa ja on kuulemma ok jos kuolema tulee ja korjaa pois ja 83v joka suree sitä kun Jumala on tänne unohtanut ja toivoo kuolemaa. Luonne-erot ja ennen kaikkea terveys-/kuntopolitiikka vaikuttaa kuinka suhtautua. Uskiksia ei ole yksikään.
Sitten 4. nainen 62 joka harmittelee elämätöntä elämää ja pelkää vakavaa sairastumista ja kuolemaa. Se olen minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisissa huolissa kannattaa kääntyä Jumalan puoleen.
En ole koskaan ymmärtänyt miten tämä voi olla jollekin vaikeaa. Jonkinlaista tunne-elämän naiviutta? Jo lapsi tietää elämällä olevan alun ja lopun. Itse olen sairastanut etenevästi pitkään, ja jopa odotan kuolemaa - en ole uskossa. Moni vanhus myös odottaa; kun ihmisen biologinen kaari lähenee loppuaan, loppuu myös kiinnostus asioihin, jaksamisesta puhumattakaan. Ja vähän karusti ilmaistuna: kumman valitset, suunnattoman kärsimyksen vaiko ikuisen, kivuttoman olemattomuuden? Lähes kaikki joutuvat kohtaamaan myös kitumista ja kärsimystä ennen loppuaan, ja se jos joku vie sen viimeisenkin elämänhalun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vanhemmaksi elää, sen pienemmäksi muuttuu kuolemanpelko. Monet vanhukset jo suorastaan odottaa innolla "taivasmatkaa". Tosin se kaikki uskovaisuus vihjaa, että edelleen pelkäävät kuolemaa, itsepetos on vaan käynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen tulee elää päivä kerrallaan; jokaisella päivällä on omat murheensa. Kukaan ei tiedä koska kenenkään lähtö tulee. Tulee kun tulee.
Mutta taivasasioiden pitäisi olla kunnossa. Sinun on tehtävä valinta täällä eläessäsi: missä haluat viettää iäisyytesi? On olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: ikuinen elämä tai kadotus.
Vaikka olisit omasta mielestäsi nk hyvä ihminen niin se ei riitä 'paikkaan' ikuisessa elämässä. Jotta saisit ikuisen elämän sinun PITÄÄ uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Sinun pitää uskoa että Jeesus kuoli ristillä jotta sinä saisit syntisi anteeksi ja iankaikkisen elämän. Pitää siis uskoa tähän ja päästä yhteyteen Jumalan ja Jeesuksen kanssa. Sinusta tulee Jumalan Pyhä Temppeli - vanha olemuksesi on kuollut ja uusi luomus on tullut tilalle. Sen jälkeen et enää halua tehdä mitään Jumalan/Jeesuksen tahdon vastaisia asioita vaan vain niitä hyviä asioita. Mutta hyvät teot ja hyvä ihminen yksinään ei riitä siihen että saa iankaikkisen elämän.
Mistä muuten olet saanut mallin olla mielestäsi nk hyvä ihminen? Entäpä jos se on peräisin siitä että olemme eläneet ja kasvaneet kristillisessä maassa. Jos et olisi elänyt ja kasvanut täällä kristinuskon arvojen mukaisesti niin ehkä et edes olisi nk hyvä ihminen.
Mä ja mun mies ollaan ihan ok ihmisiä. Avuliaita, anteliaita, ahkeria, emme ilkeile ja hoidamme auliisti myös suvun iäkkäitä. Olemme kristittyjä, uskomme että Jumala on olemassa, mutta emme ole ns. herätyksen saaneita, emmekä lue Raamattua.
Lankomies Rouvineen on uskossa ja uskoo Raamattuun sanatarkasti. Tunnettu hyvänä ja hartaana kristittynä. Ovat itsekkäitä, rahanahneita, valehtelijoita, narsistisia, eivät huolehdi edes vanhoista äideistään tai käy heidän luona ja syyllistävät meitä muita syntisiksi.
Me ollaan suursyntisiä kun elämme avoliitossa ja juomme olutta. Me mennään kuulemma helvettiin kun taas he taivaaseen. Meneekö oikein?
Kuolemahan on ulospääsy ankeasta arjesta, huolista ja murheista. Enemmän minä odotan sitä kuin pelkään sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen tulee elää päivä kerrallaan; jokaisella päivällä on omat murheensa. Kukaan ei tiedä koska kenenkään lähtö tulee. Tulee kun tulee.
Mutta taivasasioiden pitäisi olla kunnossa. Sinun on tehtävä valinta täällä eläessäsi: missä haluat viettää iäisyytesi? On olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: ikuinen elämä tai kadotus.
Vaikka olisit omasta mielestäsi nk hyvä ihminen niin se ei riitä 'paikkaan' ikuisessa elämässä. Jotta saisit ikuisen elämän sinun PITÄÄ uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Sinun pitää uskoa että Jeesus kuoli ristillä jotta sinä saisit syntisi anteeksi ja iankaikkisen elämän. Pitää siis uskoa tähän ja päästä yhteyteen Jumalan ja Jeesuksen kanssa. Sinusta tulee Jumalan Pyhä Temppeli - vanha olemuksesi on kuollut ja uusi luomus on tullut tilalle. Sen jälkeen et enää halua tehdä mitään Jumalan/Jeesuksen tahdon vastaisia asioita vaan vain niitä hyviä asioita. Mutta hyvät teot ja hyvä ihminen yksinään ei riitä siihen että saa iankaikkisen elämän.
Mistä muuten olet saanut mallin olla mielestäsi nk hyvä ihminen? Entäpä jos se on peräisin siitä että olemme eläneet ja kasvaneet kristillisessä maassa. Jos et olisi elänyt ja kasvanut täällä kristinuskon arvojen mukaisesti niin ehkä et edes olisi nk hyvä ihminen.
Jokaisella uskonnolla on oma näkemys asiasta. Uskonnot syntyvät pitkälti pelosta kohdata tuntematon, esim. kuolema. Tähän tarjotaan erilaisia ratkaisuja, esim. iänkaikkinen elämä, sielunvaellus tms. Harvoin mietitään, kaipaako kukaan iänkaikkista elämää. Elämän arvo voi olla juuri sen ainutkertaisuudessa. Elämme täällä hetken ja saamme kokea tämän. Jossain vaihessa kaikki on ohi. Olemme osa luontoa, kuin kedon kukat. Jokainen uskoo haluamallaan tavalla tai on uskomatta. Se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen tulee elää päivä kerrallaan; jokaisella päivällä on omat murheensa. Kukaan ei tiedä koska kenenkään lähtö tulee. Tulee kun tulee.
Mutta taivasasioiden pitäisi olla kunnossa. Sinun on tehtävä valinta täällä eläessäsi: missä haluat viettää iäisyytesi? On olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: ikuinen elämä tai kadotus.
Vaikka olisit omasta mielestäsi nk hyvä ihminen niin se ei riitä 'paikkaan' ikuisessa elämässä. Jotta saisit ikuisen elämän sinun PITÄÄ uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Sinun pitää uskoa että Jeesus kuoli ristillä jotta sinä saisit syntisi anteeksi ja iankaikkisen elämän. Pitää siis uskoa tähän ja päästä yhteyteen Jumalan ja Jeesuksen kanssa. Sinusta tulee Jumalan Pyhä Temppeli - vanha olemuksesi on kuollut ja uusi luomus on tullut tilalle. Sen jälkeen et enää halua tehdä mitään Jumalan/Jeesuksen tahdon vastaisia asioita vaan vain niitä hyviä asioita. Mutta hyvät teot ja hyvä ihminen yksinään ei riitä siihen että saa iankaikkisen elämän.
Mistä muuten olet saanut mallin olla mielestäsi nk hyvä ihminen? Entäpä jos se on peräisin siitä että olemme eläneet ja kasvaneet kristillisessä maassa. Jos et olisi elänyt ja kasvanut täällä kristinuskon arvojen mukaisesti niin ehkä et edes olisi nk hyvä ihminen.
Et oo kauheesti tainnu matkustella? Paras tai, ns. kristillisenkin etiikan mukaan elävä ihminen, jonka olen koskaan tavannut on ollut yllättäen keski-ikäinen muslimi mies. Kyllä, vuosien varrella hänestä on aidosti tullut ystäväni, jonka kanssa usein puhumme myös uskonnosta, vaikka olenkin ateisti.
Hyviä ihmisiä on joka kulttuurissa ja maassa— ja joka uskonnossa myös.
Ei sitä oikein pysty hyväksymään.