Lue keskustelun säännöt.
Kuinka hyväksyä oma kuolema?
16.08.2026 |
Minulla on vaikeuksia hyväksyä oma kuolema osaksi elämää. Olen 41 vuotias ja jos saisin tietää että tänä vuonna kuolen vaikka sairauteen ajattelisin että en halua kuolla ja että minulla oli vielä asioita mitä olisin halunnut tehdä.
Kommentit (59)
Uskoon vaan. Saa kuolemaankin ihan uusia näköaloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeää valittaa tuollaisesta terveenä. Hanki ensin jokin kuolemaan johtava sairaus ja kysy sitten uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelätä väistämätöntä tosiasiaa ? Aika yleistä se on kuitenkin, eihän koronassakaan ollut mitään ihmeellistä, mutta joukkohysteria korotoimineen pääsi irti ja vain kuolemanpelon takia, turhaa oli, jokaisella on aikansa, olkoon se ikä, sairaus tai korona. Yksinkertaista, kun oivaltaa.
No vaikkapa siksi, että jotkut kuolemat ovat erittäin kivuliaita eikä eutanasia ole laillinen.
Vierailija kirjoitti:
Uskoon vaan. Saa kuolemaankin ihan uusia näköaloja.
Ei se kaikille ole niin helppoa, että ruvetaan vaan uskomaan. Itse ainakin tarvitsen jotain konkretiaa ja sellaista ei vaan jumalista ole. "no on se tietty kirja!" Miksi se olisi totta ja muiden uskontojen tekstit eivät? Miksei luonnonuskot ole totta, ne ovat vanhempia kuin kristinusko?
Vierailija kirjoitti:
Törkeää valittaa tuollaisesta terveenä. Hanki ensin jokin kuolemaan johtava sairaus ja kysy sitten uudelleen.
Tervekö ei saisi miettiä näitä asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelätä väistämätöntä tosiasiaa ? Aika yleistä se on kuitenkin, eihän koronassakaan ollut mitään ihmeellistä, mutta joukkohysteria korotoimineen pääsi irti ja vain kuolemanpelon takia, turhaa oli, jokaisella on aikansa, olkoon se ikä, sairaus tai korona. Yksinkertaista, kun oivaltaa.
Ehkäpä on jäänyt jotain kokematta ja kesken ja siksi haluaisi elää vanhaksi saakka. Vanhana elo alkaa tuntua tuskaiselta vaivojen vuoksi, joten silloin kuoleman hyväksyminen on helpompaa tai jopa odotettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeää valittaa tuollaisesta terveenä. Hanki ensin jokin kuolemaan johtava sairaus ja kysy sitten uudelleen.
Tervekö ei saisi miettiä näitä asioita?
Kyllä se joistain valmiiksi sairaista tuntuu tekopaskalle valittamiselle ja tyhjälle huomionhakemiselle. Itkee ongelmista, joita ei ole olemassakaan. Toisilla taas on juuri sellaiset ongelmat meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeää valittaa tuollaisesta terveenä. Hanki ensin jokin kuolemaan johtava sairaus ja kysy sitten uudelleen.
Tervekö ei saisi miettiä näitä asioita?
Kyllä se joistain valmiiksi sairaista tuntuu tekopaskalle valittamiselle ja tyhjälle huomionhakemiselle. Itkee ongelmista, joita ei ole olemassakaan. Toisilla taas on juuri sellaiset ongelmat meneillään.
Sinä taas kuulostat raskaalta "minun kärsimykseni on sinun kärsimystä parempaa" marttyyrille
Vierailija kirjoitti:
Kuolemahan on ulospääsy ankeasta arjesta, huolista ja murheista. Enemmän minä odotan sitä kuin pelkään sitä.
Itse olen mieltänyt tämän ns. elämän, jonkinlaiseksi sitkeäksi painajaiseksi, josta ehkä joskus herää tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoon vaan. Saa kuolemaankin ihan uusia näköaloja.
Ei se kaikille ole niin helppoa, että ruvetaan vaan uskomaan. Itse ainakin tarvitsen jotain konkretiaa ja sellaista ei vaan jumalista ole. "no on se tietty kirja!" Miksi se olisi totta ja muiden uskontojen tekstit eivät? Miksei luonnonuskot ole totta, ne ovat vanhempia kuin kristinusko?
Kristinuskosta on vaikea saada järkevää käsitystä. Kaikki nää kolminaisuusopit, synnit ja syntien sovitukseksi Jeesuksen kuoleminen kuulostavat vain todella päättömiltä jutuilta. Ja mitä enemmän tutustuu lähi-idän aluperäisuskontoihin, sitä enemmään tajuaa mistä kristinusko on kehittynyt ja sitä vähemmän sanomaa on vaikea ottaa tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen tulee elää päivä kerrallaan; jokaisella päivällä on omat murheensa. Kukaan ei tiedä koska kenenkään lähtö tulee. Tulee kun tulee.
Mutta taivasasioiden pitäisi olla kunnossa. Sinun on tehtävä valinta täällä eläessäsi: missä haluat viettää iäisyytesi? On olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: ikuinen elämä tai kadotus.
Vaikka olisit omasta mielestäsi nk hyvä ihminen niin se ei riitä 'paikkaan' ikuisessa elämässä. Jotta saisit ikuisen elämän sinun PITÄÄ uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Sinun pitää uskoa että Jeesus kuoli ristillä jotta sinä saisit syntisi anteeksi ja iankaikkisen elämän. Pitää siis uskoa tähän ja päästä yhteyteen Jumalan ja Jeesuksen kanssa. Sinusta tulee Jumalan Pyhä Temppeli - vanha olemuksesi on kuollut ja uusi luomus on tullut tilalle. Sen jälkeen et enää halua tehdä mitään Jumalan/Jeesuksen tahdon vastaisia asioita vaan vain niitä hyviä asioita. Mutta hyvät teot ja hyvä ihminen yksinään ei riitä siihen että saa iankaikkisen elämän.
Mistä muuten olet saanut mallin olla mielestäsi nk hyvä ihminen? Entäpä jos se on peräisin siitä että olemme eläneet ja kasvaneet kristillisessä maassa. Jos et olisi elänyt ja kasvanut täällä kristinuskon arvojen mukaisesti niin ehkä et edes olisi nk hyvä ihminen.
Tämä ikuisen elämän juttu on se, mitä en ole koskaan ymmärtänyt. No, ehkä joku rikas haluaa pitää mammonastaan kiinni kymmeniä tuhansia vuosia, mutta minua ei ole koskaan asia kiinnostanut, eikä edes elää jotain sataakahtakymmentä vuotta. Se olisi todella kyllästyttävää.
Kauheita egotrippailijoita nämä "ikuisesti elävät". Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse "lohduttaudun" sillä, että kaikki ovat tavallaan olleet kuolleita ennen syntymäänsä. Ei kai siinä olemattomuudessa mitään pelättävää ole, kun ei sinulla ole minkäänlaista tietoisuutta ja tuhat vuotta menee hujauksessa, vaikka tietysti sitä mieluummin on olemassa, ja kuka tietää, miksei sitä vaikka syntyisi uudelleen tänne tai jonnekin muualle, jos tähän todellisuuteen on jo kerran herätty olemattomuudesta.
Lisään vielä, ettei kukaan todellisuudessa tiedä mitä kuoleman jälkeen on, tai onko mitään. Ei uskova tai ateisti. Eivät hekään, joilla on jotain "rajakokemuksia", ole tosiasiassa kuolleet ja se on ihan tutkittua, että kuoleman hetkellä aivot vapauttavat paljon eri aineita, jotka antavat ikään kuin "tripin", joka todennäköisesti selittää nämä yliluonnolliset ja filminauhajutut.
Ja jokaista tuollaista "porteilla käynyttä" kohtaan on varmaan kymmenen ihmistä, jotka eivät nähneet mitään, kun olivat kliinisesti kuolleena.
No voi nyt uliuli. V.... kun me kaikki kuollaan jonain päivänä ja sitä ei voi muuttaa. On turhaa murehtia asioita, joille ei mitään voida. Jokainen meistä täältä vuorollaan lähtee. Emme voi tietää, kuinka pitkä elämä kullakin täällä on, vasta kun saadaan kuulla tai lukea jonkun kuolleen. Siinä kohtaa se on että aha, se kuoli sitten sen ikäisenä. Emme tiedä ennalta kuolinpäiviämme, mutta se on satavarmaa, että jokaisella meistä on elämää jäljellä joko enemmän kuin 5 vuotta tai vähemmän kuin 5 vuotta. Sen voi varmuudella luvata. Joillain se on tasan viisi vuotta päivälleen.
No mitä sitten kuoleman jälkeen? Mitään emme täältä mukaamme saa, joten "kannattaa" haalia itselleen niitä rikkauksia enemmän kuin ehtii kuluttaa ja niistä nauttia. Sitten kun kuolema korjaa, joko ennen tai jälkeen vuoden 2031, pääsevät muut nauttimaan työsi hedelmistä ilman omia ansioitaan. Mitä sulta tänne jää, tulee muille valmiina eteen kuin manulle illallinen. Tämän takia minä en jätä jälkeeni mitään muuta kuin pelkkää paskaa. Kaiken rahaksi muutettavan kulutan ja poljen loppuun, että ne joutaa sitten heittää romulavalle, kun vuokrakämppää tullaan tyhjentämään mun maatessa ruumishuoneen kylmiössä. Niistä ei tule kukaan hyötymään. Rahaa en jätä kuin jotain pikkuhiluja, joilla ei mitään pysty ostamaan. Käärinliinoissa ei ole taskuja, mutta yhden kuolema on toisen tilipäivä. Turhaa on rikkaana kuolla. Paras polttaa kaikki pois, mitä on, kun alkaa siltä tuntuu, että nyt on lähtö lähellä. Jos ehtii. Sitä, miten täältä lähdetään, ei tiedetä sen tarkemmin kuin lähtöpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siinä on hyväksymistä?
Kaikki me kuolemme.
Olin kuolemassa verisyöpään, aivoaneurysmaan ja elinsiirtoon, jäin henkiin. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, asiat ovat hyvin, jos voin liikkua eikä pää murene. Menetin työni, sain uuden. Palkka romahti, mutta jaksan edelleen tehdä töitä.
Nauti kaikista päivistä, luonnosta, valosta ja vuodenajoista. Valtaosa ihmisistä on mukavia.
Vierailija kirjoitti:
No voi nyt uliuli. V.... kun me kaikki kuollaan jonain päivänä ja sitä ei voi muuttaa. On turhaa murehtia asioita, joille ei mitään voida. Jokainen meistä täältä vuorollaan lähtee. Emme voi tietää, kuinka pitkä elämä kullakin täällä on, vasta kun saadaan kuulla tai lukea jonkun kuolleen. Siinä kohtaa se on että aha, se kuoli sitten sen ikäisenä. Emme tiedä ennalta kuolinpäiviämme, mutta se on satavarmaa, että jokaisella meistä on elämää jäljellä joko enemmän kuin 5 vuotta tai vähemmän kuin 5 vuotta. Sen voi varmuudella luvata. Joillain se on tasan viisi vuotta päivälleen.
No mitä sitten kuoleman jälkeen? Mitään emme täältä mukaamme saa, joten "kannattaa" haalia itselleen niitä rikkauksia enemmän kuin ehtii kuluttaa ja niistä nauttia. Sitten kun kuolema korjaa, joko ennen tai jälkeen vuoden 2031, pääsevät muut nauttimaan työsi hedelmistä ilman omia ansioitaan. Mitä sulta tänne jää, tulee muille valmiina eteen kuin manulle illallinen. Tämän takia minä en jätä jälkeeni mitään muuta kuin pelkkää paskaa. Kaiken rahaksi muutettavan kulutan ja poljen loppuun, että ne joutaa sitten heittää romulavalle, kun vuokrakämppää tullaan tyhjentämään mun maatessa ruumishuoneen kylmiössä. Niistä ei tule kukaan hyötymään. Rahaa en jätä kuin jotain pikkuhiluja, joilla ei mitään pysty ostamaan. Käärinliinoissa ei ole taskuja, mutta yhden kuolema on toisen tilipäivä. Turhaa on rikkaana kuolla. Paras polttaa kaikki pois, mitä on, kun alkaa siltä tuntuu, että nyt on lähtö lähellä. Jos ehtii. Sitä, miten täältä lähdetään, ei tiedetä sen tarkemmin kuin lähtöpäivää.
Miksi elää leveästi ja mukavasti, tehden asioita joista pitää, kun voi kituuttaa toimeentulotuella viettäen päivänsä pääasiassa ruudun äärellä, eiksje?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen tulee elää päivä kerrallaan; jokaisella päivällä on omat murheensa. Kukaan ei tiedä koska kenenkään lähtö tulee. Tulee kun tulee.
Mutta taivasasioiden pitäisi olla kunnossa. Sinun on tehtävä valinta täällä eläessäsi: missä haluat viettää iäisyytesi? On olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: ikuinen elämä tai kadotus.
Vaikka olisit omasta mielestäsi nk hyvä ihminen niin se ei riitä 'paikkaan' ikuisessa elämässä. Jotta saisit ikuisen elämän sinun PITÄÄ uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Sinun pitää uskoa että Jeesus kuoli ristillä jotta sinä saisit syntisi anteeksi ja iankaikkisen elämän. Pitää siis uskoa tähän ja päästä yhteyteen Jumalan ja Jeesuksen kanssa. Sinusta tulee Jumalan Pyhä Temppeli - vanha olemuksesi on kuollut ja uusi luomus on tullut tilalle. Sen jälkeen et enää halua tehdä mitään Jumalan/Jeesuksen tahdon vastaisia asioita vaan vain niitä hyviä asioita. Mutta hyvät teot ja hyvä ihminen yksinään ei riitä siihen että saa iankaikkisen elämän.
Mistä muuten olet saanut mallin olla mielestäsi nk hyvä ihminen? Entäpä jos se on peräisin siitä että olemme eläneet ja kasvaneet kristillisessä maassa. Jos et olisi elänyt ja kasvanut täällä kristinuskon arvojen mukaisesti niin ehkä et edes olisi nk hyvä ihminen.
Mä ja mun mies ollaan ihan ok ihmisiä. Avuliaita, anteliaita, ahkeria, emme ilkeile ja hoidamme auliisti myös suvun iäkkäitä. Olemme kristittyjä, uskomme että Jumala on olemassa, mutta emme ole ns. herätyksen saaneita, emmekä lue Raamattua.
Lankomies Rouvineen on uskossa ja uskoo Raamattuun sanatarkasti. Tunnettu hyvänä ja hartaana kristittynä. Ovat itsekkäitä, rahanahneita, valehtelijoita, narsistisia, eivät huolehdi edes vanhoista äideistään tai käy heidän luona ja syyllistävät meitä muita syntisiksi.
Me ollaan suursyntisiä kun elämme avoliitossa ja juomme olutta. Me mennään kuulemma helvettiin kun taas he taivaaseen. Meneekö oikein?
Edellinen oli kai sitä mieltä että ennen Jeesusta ei ollut hyviä ihmisiä. Hän yllättyisi jos olisi hieman kiinostusta historiaan.. Näitä moraalin ja hyvyyden käsitteitä on tuumailtu Kreikassa ja varmasti muuallakin jopa enemmän kuin nykyään. Platonia vaikka kun lukee niin ihmettelee miten raamatusta tuli niin suosittu. Toki raamatussa on tuo ulkoa tuleva vahti jumala joka vahtii synnin tekemistä. Ja näitä lakiin ja auktoreetin sanaan uskovia piisaa kyllä. Kaikki mikä ei ole erikseen kielletty on heille sallittua. Ehkä he tarvitsevat tämän 'isän" Kertomaan mikä on oikein ja mikä väärin kun ei omaa sisäistä moraalia ole. Onhan se oma moraali vähän sellanen raju tuomari toki mutta niin tuntuu kristettyjen jumalakin olevan tai siis tulkinta hänen tahdostaan. Helvettiin voisin uskoa joutuvan niiden jotka tuota sisäistä tuomariaan vastaan rikkoo. Siis jos uskoisin helvettiin, mihin en usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeää valittaa tuollaisesta terveenä. Hanki ensin jokin kuolemaan johtava sairaus ja kysy sitten uudelleen.
Tervekö ei saisi miettiä näitä asioita?
Kyllä se joistain valmiiksi sairaista tuntuu tekopaskalle valittamiselle ja tyhjälle huomionhakemiselle. Itkee ongelmista, joita ei ole olemassakaan. Toisilla taas on juuri sellaiset ongelmat meneillään.
Sinä taas kuulostat raskaalta "minun kärsimykseni on sinun kärsimystä parempaa" marttyyrille
Mitä sitä kilpailla kärsimysten "paremmuudesta"? Ei ole mitään parempaa kärsimystä, se on parempaa, ettei ole kärsimyksiä, ei varsinkaan nyt. Ne vanhat ovat menneitä, sen jälkeen on elämäkin muuttunut eikä ole enää se sama ihminenkään, joten niitä on turha muistella ja kärsiä yhä jotain jo kärsittyjä. Ja tulevia kärsimyksiä on turha kärsiä jo ennakkoon, kun ei ole edes varmaa, mitä sieltä on sitten joskus tulossa. Onko se joku vastoinkäyminen sitten edes niin paha, että se alkaisi olla joku kärsimys, jota sitten kärsimällä kärsitään? Toki tietysti jos syöpään sairastuu tai menettää kädet ja jalat onnettomuudessa, niin sitten. Mutta onko nämä jollekin sitten niin varmoiksi luvattu, että kannattaa jo ennakkoon alkaa kärsimään, jotta sitten kun kärsimys on käsillä, tässä ja nyt elämää, on siihen jo karaistunut sen ennakkoon kärsimisen myötä ja näin ollen siitä kärsimyksestä saadaan jotenkin parempaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi nyt uliuli. V.... kun me kaikki kuollaan jonain päivänä ja sitä ei voi muuttaa. On turhaa murehtia asioita, joille ei mitään voida. Jokainen meistä täältä vuorollaan lähtee. Emme voi tietää, kuinka pitkä elämä kullakin täällä on, vasta kun saadaan kuulla tai lukea jonkun kuolleen. Siinä kohtaa se on että aha, se kuoli sitten sen ikäisenä. Emme tiedä ennalta kuolinpäiviämme, mutta se on satavarmaa, että jokaisella meistä on elämää jäljellä joko enemmän kuin 5 vuotta tai vähemmän kuin 5 vuotta. Sen voi varmuudella luvata. Joillain se on tasan viisi vuotta päivälleen.
No mitä sitten kuoleman jälkeen? Mitään emme täältä mukaamme saa, joten "kannattaa" haalia itselleen niitä rikkauksia enemmän kuin ehtii kuluttaa ja niistä nauttia. Sitten kun kuolema korjaa, joko ennen tai jälkeen vuoden 2031, pääsevät muut nauttimaan työsi hedelmistä ilman omia ansioitaan. Mitä sulta tänne jää, tulee muille valmiina eteen kuin manulle illallinen. Tämän takia minä en jätä jälkeeni mitään muuta kuin pelkkää paskaa. Kaiken rahaksi muutettavan kulutan ja poljen loppuun, että ne joutaa sitten heittää romulavalle, kun vuokrakämppää tullaan tyhjentämään mun maatessa ruumishuoneen kylmiössä. Niistä ei tule kukaan hyötymään. Rahaa en jätä kuin jotain pikkuhiluja, joilla ei mitään pysty ostamaan. Käärinliinoissa ei ole taskuja, mutta yhden kuolema on toisen tilipäivä. Turhaa on rikkaana kuolla. Paras polttaa kaikki pois, mitä on, kun alkaa siltä tuntuu, että nyt on lähtö lähellä. Jos ehtii. Sitä, miten täältä lähdetään, ei tiedetä sen tarkemmin kuin lähtöpäivää.
Miksi elää leveästi ja mukavasti, tehden asioita joista pitää, kun voi kituuttaa toimeentulotuella viettäen päivänsä pääasiassa ruudun äärellä, eiksje?
No en minä sitä nyt niinkään tarkoittanut. Elää leveästi jos pystyy, ei sitä kukaan leveästi elämistä mihinkään kituuttamiseen vaihda. Oisit nyt lukenut kerrankin oikein ajatuksen kanssa.
Lisään vielä, ettei kukaan todellisuudessa tiedä mitä kuoleman jälkeen on, tai onko mitään. Ei uskova tai ateisti. Eivät hekään, joilla on jotain "rajakokemuksia", ole tosiasiassa kuolleet ja se on ihan tutkittua, että kuoleman hetkellä aivot vapauttavat paljon eri aineita, jotka antavat ikään kuin "tripin", joka todennäköisesti selittää nämä yliluonnolliset ja filminauhajutut.