En ihmettele yhtään että huono-osaisuus periytyy.
Olen itse tällaisesta ns. huonommasta perheestä. Mihinkään ei ollut varaa, puhumattakaan ihan henkisen tuen ja kannustamisen puutteesta. Tuntui aina siltä että en ollut lapsi vaan pikku-aikuinen, jonka pitää suorittaa ja yrittää. Ei saa valittaa tai pyytää, pitää tyytyä. Ei voinut tehdä mitä haluaa ja päähän on iskostettu se että on muita vähän huonompi, sellainen ressukka joka ei saakaan haluta mennä vaikka huvipuistoon.
Nyt aikuisiällä olen yrittänyt tsempata ja repiä itseäni henkisesti ja fyysisesti hyvään kuntoon, opiskellut ja yrittänyt työllistyä. Mutta rahatilanteeni on edelleen huono, eikä ole oikein ikinä varaa tehdä mitään, jaksan vuodesta toiseen sillä että kyllä tämä korjautuu, kun yritän vielä vähän enemmän ja kovempaa.
Nyt tilanne on ajautumassa siihen että jos haluan lapsia, tulen todennäköisesti olemaan varaton yh. Ahdistaa jo valmiiksi ettei elämäni riittänyt kierteen katkaisemiseen. Tämä tuntuu olevan kirous jota ei saa purettua.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä periydy, korkeintaan tavat ja mielipiteet. Suomessa on lähes maksuton koulutus ja kenenkään köyhyys ei estä vaikka professoriksi opiskelua, koska edullista lainaa on tarjolla.
Professori ei ole tutkinto. Kouluttautuminen ei ole myöskään hokemisesta huolimatta maksutonta, vaan vähävarainen opiskelija joutuu usein elämään velaksi. Velkaa voi kertyä huomattava summa., ja korot juoksevat tietysti siihen päälle. Yliopistotutkinto ei millään muotoa takaa mitään professorin virkaa ja palkkaa eikä ylipäätään työllistymistä. Jokaisesta työpaikasta käydään kovaa kilpailua. On yksinkertaisen ihmisen puhetta kirjoitella tällaisia, että "voi opiskella itsensä professoriksi edullisella lainalla". Useimmat vähänkin opiskelleet tuntevat kyllä käsitteet hyvä- ja huono-osaisuudeni kasautuminen.
Suomessa opiskelu on nykyään lähes ilmaista. Lainaa ei ole pakko ottaa, vaan voi samalla tehdä jotain osa-aikaista työtä. Minä opiskelin aikana, jolloin yliopistoissa oli vielä lukukausimaksu, mutta sekin oli pieni verrattuna siihen mitä opiskelu vaikka UK:ssa maksaa.
Näin oli aiemmin. Nykyään niitä osa-aikaisia töitä ei ole kuin pienelle osalle opiskelijoita. Jollain jää opiskelut kesken, kun eivät pääse ilmaiseksi tehtävään pakolliseen harjoitteluunkaan.
Kyllä varallisuus on periytyvää. Ne lapset joiden vanhemmilla on omaisuutta niin ovat helpommin lainoja takaamassa joka taas antaa lapselle mahdollisuuden omaan omaisuuteen tulevaisuudessa.
Lahjarahat ovat isompia ja toisilla lapsilisätkin osittain säästyneet sekä muut säästöt mitä vanhemmat kuukausittain lapselleen kerryttäneet.
Niistä rahoista saa jo hyvän alun asuntolainan ottamiseen.
Perheet joilla ei ole omaisuutta niin eivät kovin helposti pysty takaamaan lainoja lapsilleen että lapsi pääsisi omaa omaisuutta asunnon muodossa saamaan.
Lapsilisät menneet elämiseen jolloin säästäminenkin on haastavaa eikä lahjarahojen määrätkään kovin suuria välttämättä ole.
Valtio takaa opintolainan eikä vanhemmat
Ainahan on helpompi syyttää huonoa tuuria huonoja geenejä, huonoa perhettä tms kun katsoa peiliin ja miettiä omia valintoja.
Lopettakaa ruikutus.
Tähän kun vielä ynnää verouudistuksen, niin avot!
Noin 10 vuotta sitten tehtiin yliopistolla tutkimus kuinka ns huonot lähtökohdat vaikuttavat nuorten tulevaisuuteen. Huonoista lähtökohdista tulleet tytöt menestyivät paremmin kuin keskiarvo, mutta pojat huomattavasti huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Noin 10 vuotta sitten tehtiin yliopistolla tutkimus kuinka ns huonot lähtökohdat vaikuttavat nuorten tulevaisuuteen. Huonoista lähtökohdista tulleet tytöt menestyivät paremmin kuin keskiarvo, mutta pojat huomattavasti huonommin.
Oho. Olenkin ihmetellyt mikä on se tekijä, kun meidän perheessä minä ja siskoni saatiin luotua itsellemme ihan hyvät elämät kaikesta huolimatta, mutta kaksi veljeämme ovat käytännössä syrjäytyneitä. Vaikuttaa siinä sukupuoli niin paljon?
Useimmissa maissa on kouluissa, varsinkin yliopistoissa ihan tuntuvat lukukausimaksut. Lisäksi asuminen ja eläminen opiskeluajalla pitää maksaa itse. Suomessa ei peritä lukukausimaksuja ja opiskelusta jopa maksetaan rahaa jo opiskeluaikana. Taitaa kerryttää jopa eläkettä. Opintolaina on lähetulkoon nollakorkoista rahaa, jonka maksaa nopsaan takaisin kun valmistuu ja menee töihin. Jos opiskelee tolloja eikä saa töitä, se on se yksilön oma vastuu. Onneksi Suomessa on mahdollisuus opiskella useita tutkintoja elämän aikana, jos joku olikin tollo investointi.
Vierailija kirjoitti:
Valtio takaa opintolainan eikä vanhemmat
Rikkaiden lapset eivät kaikki edes tarvitse opintolainaa koska vanhemmat maksavat.
Köyhyydestä pääsee helpoiten pois, jos on ulkonäköä ja päätä opiskella. Monelle altavastaajan asema pistää yrittämään muita enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyydestä pääsee helpoiten pois, jos on ulkonäköä ja päätä opiskella. Monelle altavastaajan asema pistää yrittämään muita enemmän.
Köyhän, mutta hyvännäköisen naisen on järkevintä käydä vain kaupungin parhaissa yökerhoissa. Vaikka olisi varaa maksaa vain sisäänpääsymaksu ja narikka.
Olen varaton yh, mutta onnistunut rakentamaan lapselle hyvän tulevaisuuden. Suomi on kuitenkin aika tasa-arvoinen ja jos osaat käyttää aivoja niin mahdollisuuksia on
Senkin ajan mitä käytät tähän valitukseen, olisit voinut suunnitella mitä tehdä tilanteelle
Tuttua on. Eikä valitettavasti helpota vaikka ikää tulisikin. Se sama alemmuuskompleksi on siellä edelleen, vaikka miten saisi omaa elämäänsä järjestykseen. Vaikka usein se menee niin, että se kituuttava paskaelämä jatkuu kun on jo lapsena siihen tuomittu. Vaikka miten yrittäisi.
Onhan se helpompaa jos vanhemmat tukevat rahallisesti. Mulla ei ole vieläkään ajokorttia koska perheellä ei ollut varaa kustantaa. Tällä hetkellä olen keskituloinen toimihenkilö maisterin papereilla. Työuran alussa ei ollut varaa valita, vaan persaukisena otin vastaan ensimmäisen saamani työn. Hyvätuloinen kaveri kävi monet valmennuskurssit ja päätyi lopulta lääkikseen ulkomaille. Vanhemmat maksoivat opinnot. Vanhemmat ostivat hänelle myös ensimmäisen asunnon Helsingistä. Itse sain lainan yksiöön kaupungin vuokratontilla. Että sillein se hyväosaisuus perityy.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on käynyt päinvastoin. Olen köyhän yksinhuoltajaäidin kasvattama. En koskaan lapsena saanut samaa, kuin kaverini. Se opetti minut ahkeraksi ja nuukaksi minimalistiksi. Olen yrittänyt pärjätä koulussa, opinnoissa ja työelämässä.
Lapsuuden köyhyys opetti minut nuukaksi. Niinpä palkasta on jäänyt säästöön ja sijoituksiin. Nykyinen elintaso on kerrassaan mainio.
Mutta nuukuus on oire ja kohdallasi varmaan sairaalloista. Et tule koskaan käyttämään niitä rahojasi, joten yhtä hyvin voisit olla köyhä. Jos olisit oikeasti voittanut lapsuutesi et oireilisi pakonomaisella säästämisellä ja sijoittamisella, vaan eläisit ja olisit rento. Tämä ei ole moite, koska olen itse samanlainen. Olen menestynyt työelämässä ja olen saanut rahaa mukavasti sivuun. Mutta kyllä minä sen tunnustan ettei minulla ole kaikki kotona. Mitä hyötyä niistä rahoista on koska sellaista päivää ei tule että niitä käyttäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähdin kotoa 15-vuotiaana kahden muovipussin kanssa vailla tietoa siitä, mihin mennä. Nyt on oma koti ja mies ja lapsi. Tyhjästä olen elämäni rakentanut.
Mihin menit?
Kaverin luo ja sitten yhteen kimppakämppään. Ja koulut kävin loppuun.
Miten sulle ois käynyt jos ei ois ollu sitä kaveria jonka luo mennä?
Ja tällä tarkoitan ihan vaan sitä, että monesti tarvitaan just muita ihmisiä ja ihan puhdasta tuuriakin, että pystyy "tyhjästä" rakentamaan sen elämän.
Mitään ei synny tyhjästä, et olisi pystynyt tyhjästä luomaan itsellesi kattoa pään päälle.
Miksi asiat pitää tehdä noin vaikeiksi. Lähtökohta oli sama, kuin tyhjä. Tyhjä oli alku elämälle, piste A.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se helpompaa jos vanhemmat tukevat rahallisesti. Mulla ei ole vieläkään ajokorttia koska perheellä ei ollut varaa kustantaa. Tällä hetkellä olen keskituloinen toimihenkilö maisterin papereilla. Työuran alussa ei ollut varaa valita, vaan persaukisena otin vastaan ensimmäisen saamani työn. Hyvätuloinen kaveri kävi monet valmennuskurssit ja päätyi lopulta lääkikseen ulkomaille. Vanhemmat maksoivat opinnot. Vanhemmat ostivat hänelle myös ensimmäisen asunnon Helsingistä. Itse sain lainan yksiöön kaupungin vuokratontilla. Että sillein se hyväosaisuus perityy.
Maisterin paperit, työ ja omistusasunto Helsingissä ja vielä jaksaa valittaa olevansa huono-osainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin 10 vuotta sitten tehtiin yliopistolla tutkimus kuinka ns huonot lähtökohdat vaikuttavat nuorten tulevaisuuteen. Huonoista lähtökohdista tulleet tytöt menestyivät paremmin kuin keskiarvo, mutta pojat huomattavasti huonommin.
Oho. Olenkin ihmetellyt mikä on se tekijä, kun meidän perheessä minä ja siskoni saatiin luotua itsellemme ihan hyvät elämät kaikesta huolimatta, mutta kaksi veljeämme ovat käytännössä syrjäytyneitä. Vaikuttaa siinä sukupuoli niin paljon?
No ei tekijä ole se, että jossain tutkimuksessa sanotaan poikien syrjäytyvän useammin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se helpompaa jos vanhemmat tukevat rahallisesti. Mulla ei ole vieläkään ajokorttia koska perheellä ei ollut varaa kustantaa. Tällä hetkellä olen keskituloinen toimihenkilö maisterin papereilla. Työuran alussa ei ollut varaa valita, vaan persaukisena otin vastaan ensimmäisen saamani työn. Hyvätuloinen kaveri kävi monet valmennuskurssit ja päätyi lopulta lääkikseen ulkomaille. Vanhemmat maksoivat opinnot. Vanhemmat ostivat hänelle myös ensimmäisen asunnon Helsingistä. Itse sain lainan yksiöön kaupungin vuokratontilla. Että sillein se hyväosaisuus perityy.
Äärettömän harvalle vanhemmat maksavat ajokortin. Itse en tunne ketään, jolle olisi maksettu.
Suomessa opiskelu on nykyään lähes ilmaista. Lainaa ei ole pakko ottaa, vaan voi samalla tehdä jotain osa-aikaista työtä. Minä opiskelin aikana, jolloin yliopistoissa oli vielä lukukausimaksu, mutta sekin oli pieni verrattuna siihen mitä opiskelu vaikka UK:ssa maksaa.