Lue keskustelun säännöt.
Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton
15.08.2026 |
Koska siinä vaiheessa kun alkaa ikää tulla ja kremppoja, reissutkaan enää kiinnosta samalla tavalla, ystävyyssuhteita ei saa luotua yhtä helposti kuin nuorempana ja elämä kutistuu yhä enemmän kotiin ja ei ole ketään jos ei ole puolisoakaan. Aika yksin alkaa olla siinä vaiheessa. Silloin se katkeruus helposti valtaa mielen. Enkä sano tätä pilkatakseen lapsettomia, vaan enemmän vain on pohdiskelun tulos. Koska lastenlapset tuovat niin paljon iloa elämään ja tuntuisi elämä tyhjältä ilman heitä.
Kommentit (717)
Sääli lapsia joiden olemassaolon tarkoitus on hoitaa vanhempansa omanarvontuntoa ja korvata tämän kaikki ihmissuhteet. Koko eliniän ajan ja siirtää sama taakka omillekin lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koska siinä vaiheessa kun alkaa ikää tulla ja kremppoja,"
Minulla on ollut kremppoja 2 vuotiaasta lähtien, jolloin todettiin pahat allergiat, joten iän myötä mukaan tulleet muut krempat ei ole vaikuttanut mitenkään erityisellä tavalla. Sellaiset kuuluu elämään.
" reissutkaan enää kiinnosta samalla tavalla, "
Samalla lailla kinnostaa kuin lapsena.
"ystävyyssuhteita ei saa luotua yhtä helposti kuin nuorempana "
Pajon helpommin saa luotua.
"ja elämä kutistuu yhä enemmän kotiin"
Enemmänkin laajenee
" ja ei ole ketään jos ei ole puolisoakaan. "
On vaikka ketä.
"Aika yksin alkaa olla siinä vaiheessa. "
Enemmän kavereita ja läheisiä kuin nuorempana.
"Silloin se katkeruus helposti valtaa mielen."
Vieras käsite minulle.
" Enkä sano tätä pilkatakseen lapsettomia, vaan enemmän vain on pohdiskelun tulos. "
Niin.... jokainen tekee noita pohdiskeluja projisoiden omaa elämää ja mielensisältöä. Jos näkee kaiken negatiivisten silmälasien läpi, niin voihan sitten vaikka lapsttoman viisikymppisen elämä vaikuttaa säälittävältä, viis sellaisista pohdinnoista, että miten joku tietty lapseton visikymppinen itse kokee. Ihmisten elämät kulkee omia polkujaan pitkin. Toiset tosiaan näyttää elävän elämänsä parasta aikaa joskus ikävuosina 20-30 ja sen jälkeen katse kääntyy hautaa kohti ja lohduttautudtaan ajatuksella, että lapsenlapset sitten, kun toisten elämä kohenee ikävuosi ikävuodelta, kuten laadukkain viini - olipa lapsia tai ei.
"Koska lastenlapset tuovat niin paljon iloa elämään ja tuntuisi elämä tyhjältä ilman heitä." No tuo on surullista, jos perustaa elämänsä toisten ihmisten varaan. .Lapsenlapsetkin voi kuolla tuosta noin vain, tai voivat valita sitten jonku nolon elämänuran, kuten vaikka huumeparoni/parontar, tai alati seinään törmäävä some"vaikuttaja". Kaikenlaista voi sattua. Siksi olisi parmepi olla onnellinen ihan vain itsessään/itsestään, siinä hetkessä missä on, pelkässä onnellisuudessa, joka ei kohdstu mihinkään asiaan tai ihmiseen. Ihan vaan elämään itseensä, kokonaisuudessaan
Säälittävä vanhapiika- porukkaa ne lapsettomat 50-60. Olen 4 AIKUISEN lapsen äiti, lapseni muuttaneet kotoa. Voi tehdä mitä lystää. En roiku lapsissani, mutta ollaan yhteydessä ja huolehtitaan puolin ja toisin jos tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan kaikenlaista harrastus ja vapaaehtoistoimintaa. Voi olla vaikka sijaisäiti, tukihenkilö, avustaja jne, jos itsellä ei ole lapsia.
On eläkeläisten liittoja, kansalaisopiston kursseja tm tarjontaa yksielävillekin
Miksi ihmeen mummoiksi ja vaareiksi kuvittelet viisikymppisiä?
Itse käyn edelleenkin elektronisen musiikin klubeilla, festivaaleilla, matkustelen ja vietän viikonloppuja ystävien kanssa.
Ei minun elämänlaatuni ole muuttunut miksikään.
Puolison kanssa tutustutaan uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja pidetään hauskaa ilman jälkikasvun aiheuttamaa huolta, kun muut samanikäiset voivottelevat lapsiaan ja murheitaan.
En voisi kuvitella mitään karseampaa kuin käydä yhä viisikymppisenä elektronisen musiikin klubeilla teinien pilkankohteena koska elämässä ei ole muuta sisältöä...
Sinä taidat olla 90-luvun teinipissis, jolloin oli oikein lupa ja tapa pilkata kaikkia ahtaaseen muottiin sopimattomia.
Et taida tuntea nykynuoria yhtään. Ovat avarakatseisia, kohteliaita, suvaitsevia ja todella hyvää keskusteluseuraa. Siis ne klubeilla käyvät yksilöt. Tosin klubeilla oli jo 90-luvulla sellainen elä ja anna toisten elää -mentaliteetti ja ne olivat turvasatamia erilaisille.
Tässä iässä lapset ovat valtava rakkauden ja onnellisuuden lähde, vaikka heitä ei edes näkisikään usein. Molemmat kulkevat maailmalla aivan omissa jutuissaan opiskelupaikoilla ja piipahtavat kotona muutaman kuukauden välein. Silloinkin he haluavat nähdä enemmän kavereitaan. Kaikki tämä on aivan ok, sillä ihan heidän olemassaolonsa tuo valtavan merkityksellisyyden tunteen sisälle. Ei heidän kauttaan tarvitse missään tapauksessa elää, vaikka tiedän sellaisiakin ihmisiä olevan olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On selkeä syy miksi ns. Auervaarat ja rakkaushuijarit valikoivat uhrikseen juuri 50+ naisia. Yksinäisyys ja epätoivo saa putoamaan noiden loukkuun.
Jospa jokainen keskittyis ihan siihen omaan elämäänsä ja that's it. Jos on tyytyväinen, hyvä. Jos ei, mitä vois muuttaa. Kivaa päivää, ei palstalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On selkeä syy miksi ns. Auervaarat ja rakkaushuijarit valikoivat uhrikseen juuri 50+ naisia. Yksinäisyys ja epätoivo saa putoamaan noiden loukkuun.
Miehiä myös, yhä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Säälittävä vanhapiika- porukkaa ne lapsettomat 50-60. Olen 4 AIKUISEN lapsen äiti, lapseni muuttaneet kotoa. Voi tehdä mitä lystää. En roiku lapsissani, mutta ollaan yhteydessä ja huolehtitaan puolin ja toisin jos tarvetta.
Ensimmäinen normaali kommentti täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#156 ei minun.
En tróllaa anona.
Minulla on kammottava
synnytysfobia.
Olin käytännössä
äitini omahoitaja
koko lapsuuteni tämän
aivoverenvuodon jälkeen.
Ei normaali, mutkattomasti
raskauteen suhtautuva
perusnainen mitenkään
ymmärrä
minun maailmaani.
Synnytys ja lääkärin
vakava hoitovirhe
pilasivat äitini menestyksekkään
medikaalisen työuran
(johtoasemassa)
- ja avioliiton. Täydellisesti.
Uran, avioliiton, terveyden..
Näin hän
minulle toistuvasti kertoi.
E
Vierailija kirjoitti:
Säälittävä vanhapiika- porukkaa ne lapsettomat 50-60. Olen 4 AIKUISEN lapsen äiti, lapseni muuttaneet kotoa. Voi tehdä mitä lystää. En roiku lapsissani, mutta ollaan yhteydessä ja huolehtitaan puolin ja toisin jos tarvetta.
Lapsettomatkin voivat elää elämää, joss huolehtivat läheisistään ja läheisensä heistä, jos nyt satuvat huolehtimista tarvitsemaan. Ei sitä varten tarvi omia lapsia tehdä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On selkeä syy miksi ns. Auervaarat ja rakkaushuijarit valikoivat uhrikseen juuri 50+ naisia. Yksinäisyys ja epätoivo saa putoamaan noiden loukkuun.
Ja 50+ miehethän ei haksahda rakkaushuijareihin tietenkään 😂
Vierailija kirjoitti:
Säälittävä vanhapiika- porukkaa ne lapsettomat 50-60. Olen 4 AIKUISEN lapsen äiti, lapseni muuttaneet kotoa. Voi tehdä mitä lystää. En roiku lapsissani, mutta ollaan yhteydessä ja huolehtitaan puolin ja toisin jos tarvetta.
Miksi lapsettomat olisivat automaattisesti vanhojapiikoja? Ja mikä sinua heissä säälittää jos he itse elävät omien arvojensa ja tarpeidensa mukaista täyttä elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On selkeä syy miksi ns. Auervaarat ja rakkaushuijarit valikoivat uhrikseen juuri 50+ naisia. Yksinäisyys ja epätoivo saa putoamaan noiden loukkuun.
Teidätkö muuten, ett auervaarojen suurin uhrryhmä on lapselliset eronneet äidit ja isät. Heiltä kun usein on jäänyt oppimatta miten eletään itsenäisesti ja tullaan toimeen itsenäisesti. Sitten sitä kaipaa jotakuta, joka tulee kertomaan miten pitäisi toimia. Ne lapsettomat on oppineet jo ottamaan vastuun omasta elämästään, joten eivät ole kovinkaan helppoja nenästävedettäviä.
Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla 50+ ikäisenä jos se pitää elää lastensa kautta.
Ihanaa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän sosiaaliset suhteet vievät energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Säälittävä vanhapiika- porukkaa ne lapsettomat 50-60. Olen 4 AIKUISEN lapsen äiti, lapseni muuttaneet kotoa. Voi tehdä mitä lystää. En roiku lapsissani, mutta ollaan yhteydessä ja huolehtitaan puolin ja toisin jos tarvetta.
Ajatella. Olen 55, lapseton ja minulla on sekä lapsettomia että lapsellisia ystäviä, osa 40 vuoden takaa ja yhä läheisiä, autamme toisiamme tarpeen mukaan ja uusikin sukupolvi on nyt aikuistunut ja pitää yhtetyyä kummitätiinsä eli minuun, olemme nyt heidänkin kanssaan aikuisia ystäviä. Vanhapiika en ole mutta eronnut ja se oli toinen paras päätös elämässäni, ensimmäinen oli se etten omia lapsia hanki. Kumpaakaan tekoa en ole katunut sekuntiakaan.
en voinut hankkia lapsia kun pitää käydä diskossa 50-vuotiaana =D
Aloitus nyt on trollausta mutta ihmettelen kun aina oletetaan että lapseton ei ole koskaan muista joutunut huolehtimaan tai kasvattamaan. Kyllä aika moni lapseton on kasvattanut puolisonsa lapsia, vastannut sisaruksistaan tai läheistensä lapsista. Eikö se, että huolehtii toisen lapsista ole sitä suurinta pyyteetöntä rakkautta.
Joskus mietin sitä että olisi joku sukupuolensa kanssa kamppaileva parikymppinen tuossa haaveilemassa "korjaushoidoista" kaveriensa yllyttämänä niin pakko huokaista helpotuksesta siinä kohtaa. Todennäköisyys ei ole ihan pienikään joutua vääntämään tästä oman nuoren kanssa. Ja minusta tehdään tietysti hirveä piru kun vastustan.