Lue keskustelun säännöt.
Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton
15.08.2026 |
Koska siinä vaiheessa kun alkaa ikää tulla ja kremppoja, reissutkaan enää kiinnosta samalla tavalla, ystävyyssuhteita ei saa luotua yhtä helposti kuin nuorempana ja elämä kutistuu yhä enemmän kotiin ja ei ole ketään jos ei ole puolisoakaan. Aika yksin alkaa olla siinä vaiheessa. Silloin se katkeruus helposti valtaa mielen. Enkä sano tätä pilkatakseen lapsettomia, vaan enemmän vain on pohdiskelun tulos. Koska lastenlapset tuovat niin paljon iloa elämään ja tuntuisi elämä tyhjältä ilman heitä.
Kommentit (331)
Hei voisiko tämä olla itänaapurin trolli, koska aloitus yrittää heikentää länsimaista yhteiskuntaa heikentämällä naisen arvoa muuna kuin lapsentekijänä? Kuulostaa pahasti siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain oli tutkimus että mitä enemmän lapsia sen heikompi naisen älykkyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera lapsettomana yli 50 v. Miten se katkeruus ja katumus omasta valinnasta nyt tulisi, kun ei ole tullut aiemminkaan. Ajoittain olen yksinäinen, mutta en ole ajatellut, että lapset sen poistaisi. Heillä olisi kuitenkin oma elämä.
Kyllä mun aikuiset lapset on lähes päivittäin elämässäni, jos ei muuta niin pikainen puhelu. Iso osa päivistä keskimäärin vietetään kuitenkin yhdessä. No ehkä se muuttuu kun tulee oma perhe heille yms mut ainakin vielä kun kaikki sinkkuja niin lähes joka päivä tekemisissä.
Minun eivät ole. En edes tiedä missä ovat vai ovatko missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selkeä syy miksi ns. Auervaarat ja rakkaushuijarit valikoivat uhrikseen juuri 50+ naisia. Yksinäisyys ja epätoivo saa putoamaan noiden loukkuun.
Teidätkö muuten, ett auervaarojen suurin uhrryhmä on lapselliset eronneet äidit ja isät. Heiltä kun usein on jäänyt oppimatta miten eletään itsenäisesti ja tullaan toimeen itsenäisesti. Sitten sitä kaipaa jotakuta, joka tulee kertomaan miten pitäisi toimia. Ne lapsettomat on oppineet jo ottamaan vastuun omasta elämästään, joten eivät ole kovinkaan helppoja nenästävedettäviä.
Väärä johtopäätös.
Suurin ryhmä pysäytetyistä rakkaushuijareista on kohdistaneet huijauksensa lapsellisiin ja eronneisiin - Yleensä koska lapsi estää tuon sekoilun ja toteaa että hommassa ei ole kaikki niinku pitäisi. Lapsettomilla ei tuota stopperia ja huijaukset jatkuvat.
Niinhän ne taaperot ja alakoululaiset tuppaavat juu tehdä, toppuuttelevat vanhempansa huijatuksi tulemisen joutumisia. Lapsettomilla joilla on säilynyt oma elämä ja ystävät on joku joka kertoo mistä on kyse, lapsellinen on yksin ilman aikuisia koska on itse sulkenut kaikki entiset ystävänsä ulos elämästään sen jälkeen kun lapsensa sai. Ihan itse ovat kehuneet tuolla ystävien hylkäämisellä, eivät ole tarvinneet muuta kuin puolisonsa ja lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selkeä syy miksi ns. Auervaarat ja rakkaushuijarit valikoivat uhrikseen juuri 50+ naisia. Yksinäisyys ja epätoivo saa putoamaan noiden loukkuun.
Teidätkö muuten, ett auervaarojen suurin uhrryhmä on lapselliset eronneet äidit ja isät. Heiltä kun usein on jäänyt oppimatta miten eletään itsenäisesti ja tullaan toimeen itsenäisesti. Sitten sitä kaipaa jotakuta, joka tulee kertomaan miten pitäisi toimia. Ne lapsettomat on oppineet jo ottamaan vastuun omasta elämästään, joten eivät ole kovinkaan helppoja nenästävedettäviä.
Tämä. Terävä havainto.
Minä olisin se kaikista viimeisin
höynäytettävä dèittirikøllisen/
nigerialaisen laatikkoleukakirua
esittävän massia lypsävän
Auervaaran uhri. En
ylipäätään odota/oleta keneltäkään
läheiseltä yhtään mitään. E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selkeä syy miksi ns. Auervaarat ja rakkaushuijarit valikoivat uhrikseen juuri 50+ naisia. Yksinäisyys ja epätoivo saa putoamaan noiden loukkuun.
??????
Eiköhän siinä ole kyse varallisuudesta, ne naiset olisivat otollisia uhreja jo paljon nuorempinakin mutta eivät rakakushuijareita kiinnosta kun heistä ei vielä saa taloudellsita hyötyä. Mistä tämä sitkeä luulo että lapsettomat olisivat yksinäisiä ja epätoivoisia? Osa on parisuhteessa, osa ei edes halua olla ja mikä epätoivo? Jos joku ei lapsia halua niin miten hän olisi epätoivoinen kun niitä ei ole?
Minä näin kuusikymppisenä ja vapaaehtoisesti lapsettomana olen hyvin onnellinen.
Sääliksi minun käy muun muassa niitä lohjalaisia vanhempia, joiden täytyy tällä hetkellä, tänä viikonloppuna, kohdata suuri epäonnistumisensa siinä ainoassa tehtävässä, joka heidän piti tehdä: lapsenkasvatuksessa. Kuinka moni lapseton olisi nyt mielellään heidän housuissaan, sanokoon hep!
Tuskin kovin moni sanoo. 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selkeä syy miksi ns. Auervaarat ja rakkaushuijarit valikoivat uhrikseen juuri 50+ naisia. Yksinäisyys ja epätoivo saa putoamaan noiden loukkuun.
Teidätkö muuten, ett auervaarojen suurin uhrryhmä on lapselliset eronneet äidit ja isät. Heiltä kun usein on jäänyt oppimatta miten eletään itsenäisesti ja tullaan toimeen itsenäisesti. Sitten sitä kaipaa jotakuta, joka tulee kertomaan miten pitäisi toimia. Ne lapsettomat on oppineet jo ottamaan vastuun omasta elämästään, joten eivät ole kovinkaan helppoja nenästävedettäviä.
Väärä johtopäätös.
Suurin ryhmä pysäytetyistä rakkaushuijareista on kohdistaneet huijauksensa lapsellisiin ja eronneisiin - Yleensä koska lapsi estää tuon sekoilun ja toteaa että hommassa ei ole kaikki niinku pitäisi. Lapsettomilla ei tuota stopperia ja huijaukset jatkuvat.
Niinhän ne taaperot ja alakoululaiset tuppaavat juu tehdä, toppuuttelevat vanhempansa huijatuksi tulemisen joutumisia. Lapsettomilla joilla on säilynyt oma elämä ja ystävät on joku joka kertoo mistä on kyse, lapsellinen on yksin ilman aikuisia koska on itse sulkenut kaikki entiset ystävänsä ulos elämästään sen jälkeen kun lapsensa sai. Ihan itse ovat kehuneet tuolla ystävien hylkäämisellä, eivät ole tarvinneet muuta kuin puolisonsa ja lapsensa.
50+ vuotiaalla alakoululaisia lapsia? Ihmeellisessä maailmassa elät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko oma elämä jäänyt elämättä? Edelleenkin pohdiskelet muiden elämää, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Se on juuri näin. Elämän sisältö pitää etsiä asioista, mitä pystyy tekemään..
Viisikymppisenä on hyväksyttävä se fakta, että jäi lapsettomaksi, vaikka olisi halunnut oman perheen.
Sivusta on saanut seurata, miten toiset löysivät kumppanin ja saivat lapsia. Ei heidänkään elämä ole helppoa ollut. Mutta heidän elämällä on merkitys, lapsettoman ihmisen elämä on täysin merkityksetöntä. Kunhan nyt teet duunia, maksat laskut ja verot ja yrität olla onnellinen.
Ei mun elämä ole merkityksetöntä vaikkei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera lapsettomana yli 50 v. Miten se katkeruus ja katumus omasta valinnasta nyt tulisi, kun ei ole tullut aiemminkaan. Ajoittain olen yksinäinen, mutta en ole ajatellut, että lapset sen poistaisi. Heillä olisi kuitenkin oma elämä.
Kyllä mun aikuiset lapset on lähes päivittäin elämässäni, jos ei muuta niin pikainen puhelu. Iso osa päivistä keskimäärin vietetään kuitenkin yhdessä. No ehkä se muuttuu kun tulee oma perhe heille yms mut ainakin vielä kun kaikki sinkkuja niin lähes joka päivä tekemisissä.
Minun eivät ole. En edes tiedä missä ovat vai ovatko missään.
Eikö se tunnu oudolle? Ja miten niin on päässyt käymään? Aikuiset lapset 25v ja 19v eikä montaa päivää ole elämästä mennyt etten olisi heitä nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä lapseton 50v olet saavuttanut elämässäsi?
No mulla on nää harrastukset niinku.
Voisiko ap tai joku toinen samoin ajatteleva kertoa ihan selkeästi miksi ne lapset/lapsenlapset ovat saavutus elämässä ja miksi niillä pitää päteä?
Apkin kun kertoo niiden olevan vain väline oman yksinäisyyden tunteen poistoon. Toiset eivät tarvitse siihen jälkeläisiä niin ovat jotenkin epäonnistuneita?
Lapset on paras mita ma on saada aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kohta velat herää panikissa selittelemään ja haukkumaan
Eikö ap tarkoittanut sellaisia jotka ei saaneet lapsia vaikka halusivat? Olen vela, en ole paniikissa, eikä mun tartte selitellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen 57 ja kaksi lasta. Miten nuo lapset nyt auttaisi? Omat lapseni elävät omaa elämäänsä, en todellakaan oleta heistä ystävää, reissukaveria, omaishoitajaa tms. Lapsenlapset, en tajua ihmisiä, joilla oma elämä pysähtyy lastelasten takia.
Lapset luovat sen merkityksen, että elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera lapsettomana yli 50 v. Miten se katkeruus ja katumus omasta valinnasta nyt tulisi, kun ei ole tullut aiemminkaan. Ajoittain olen yksinäinen, mutta en ole ajatellut, että lapset sen poistaisi. Heillä olisi kuitenkin oma elämä.
Kyllä mun aikuiset lapset on lähes päivittäin elämässäni, jos ei muuta niin pikainen puhelu. Iso osa päivistä keskimäärin vietetään kuitenkin yhdessä. No ehkä se muuttuu kun tulee oma perhe heille yms mut ainakin vielä kun kaikki sinkkuja niin lähes joka päivä tekemisissä.
Minun eivät ole. En edes tiedä missä ovat vai ovatko missään.
Eikö se tunnu oudolle? Ja miten niin on päässyt käymään? Aikuiset lapset 25v ja 19v eikä montaa päivää ole elämästä mennyt etten olisi heitä nähnyt.
Hän ei halua olla tekemisissä vaikka olen hänet synnyttänyt. Ymmärtäisinpä miksi on henkisesti niin sairas ettei saatana OMAA emää halua tavata :( Lapsena pysty vielä vetelemään ympäri korvia tollasesta käytöksestä mutta minkä aikuiselle sairaalle lapselle voi? En voi käydä käsiksi.
Ei ole rahaakaan. Jos olisin aikoinani nainut rahakkaasti nin voisi edes taloudellisesti pitää otteessa, koska eihän sairas lapsi mitään töitä saa. En edes osaa diagnosoida häntä :(
Vierailija kirjoitti:
Onko oma elämä jäänyt elämättä? Edelleenkin pohdiskelet muiden elämää, miksi?
Koska hän elää elämäänsä lastensa kautta. Jos hän ei olisi niitä tehnyt, niin elämässä ei hänellä olisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 57 ja kaksi lasta. Miten nuo lapset nyt auttaisi? Omat lapseni elävät omaa elämäänsä, en todellakaan oleta heistä ystävää, reissukaveria, omaishoitajaa tms. Lapsenlapset, en tajua ihmisiä, joilla oma elämä pysähtyy lastelasten takia.
Lapset luovat sen merkityksen, että elämä jatkuu.
Ei se voi jatkua. Aurinko sammuu ja kaikki kuolevat. Sitten syntyy taas uusi aurinko ja uusi maapallo, jossa lajit kivuliaasti muuttavat toisiaan omaksi lajikseen, kärsivät ja kuolevat. Sitten kaikki lajit kuolevat. Sitten sama uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.
Jaa lapsettomilla ei ole muuta elämänsisältöä kuin työssäkäynti ja verojen maksu. No jos sellaisen lapselliset elämänsisällöksi laskevat niin mikäs siinä, monelle se on vain välttämättömyys ja se elämä on jotain ihan muuta.
Itse erosin lähes 25 vuoden huonosta avioliitosta, irtisanouduin töistä viisikymppisenä, en ilmoittautunut työttömäksi, ostin talon maalta, sitä olen laittanut mieleisekseni, puutarhaa myös, elämä on ihanaa, on lemmikkejä, pieniä reissuja, erilaisia kulttuuriharrastuksia, taiteita olen alkanut oikein oppilaitoksessa opiskelemaan, entiset ystävät ovat säilyneet ja uusia olen saanut jopa tältä paikkakunnalta josta en ketään ennestään tuntenut, meillä on paljon erilaisia harrastuspiirejä ja vireää kylätoimintaa, ihana luonto ympäröi kun kotiovesta astuu.. en minä koe itseäni onnettomaksi tai epäonnistuneeksi saati yksinäiseksi. Ihan vapaana elelen ja teen just mitä tahdon.
Minä olen lapseton viisikymppinen, koska sitä ihmettä ei ole vielä tapahtunut, että mies tulee raskaaksi pyllyreikään lasketusta siemenestä.
Sukulaislapsia ja ystävien lapsia olen hoitanut ja todennut, että lapset ei oo mitenkään se mun juttu. Onhan ne ihan kivoja pieninä annoksina, kuten ihmiset yleensä, mutta kaipaan paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta jokaisen sosiaalisen tilanteen jälkeen.
Minun elämäni varmasti vaikuttaa hyvinkin tyhjältä ja tylsältä. Olemme vela-pariskunta, jo 7kymppisiä.
Ei ole harrastuksia mutta molemmat luemme paljon, pyöräilemme, kävelemme. Kotimaankierroksia silloin tällöin.
En kaipaa muuta elämääni, täysin tyytyväinen olen näin. Monelle sisarusten lapselle olen täti ja isotätikin jo
mutta en pidä heihin mitään yhteyttä. Sisaruksiin on hyvät välit ja tapaamme harvakseltaan. Ystävät ovat jääneet matkan varrelle, joskus viestitellään.
Luonnekysymys tämäkin.
Ei! En niputtanut tahattomia lapsettomia samaan nippuun! Niiden elämää surettaa ja myötäelän suuresti. Toivoan todella, että saisivat lapsen kun vielä mahdollista. Puhuin 50-60 tahallisista vanhapiioista. Jollain tavalla näyttävät vanhapiioilta vaikka olisi mieskin vieressä.