Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Petetty olo
14.08.2026 |
Muja käytti hyväksi kiltteyttäni.
Seksiä toisen kanssa ja minulta otti hyödyn.
Nyt ei meinaa pysyä pää kasassa kun tajunnut miten röyhkee on ollut ja mitä vaan halunnut.
Ei merkkiäkään aidoista tunteista.
Jälkiviisaus turhaa mutta kaikesta oppii.
Hirviö enkelin nahkassa.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Höpö höpö. Ymmärrän tappamisen esimerkiksi sodassa tai muussa tilanteessa, jossa joku on täysin hengenvaarallinen, eikä muuta vaihtoehtoa ole tilanteessa käsillä (tai se olisi jonkun muun/muiden kuolema). Siitä huolmatta aika moni jättäisi tilanteen käyttämättä.
Pettämiseen ei ole mitään verrattavaa syytä tai olosuhdetta. On vain minä ja minun elimeni.
Ihan yhtä hyvin voisit sanoa, että hyväksyt raiskauksen, sopivissa olosuhteissa.
Hyväksymisestähän minä en puhunut, vaan siitä, että uskon kenen tahansa, myös sinun tai minun sopivissa olosuhteissa olevan kykeneviä siihen lankeamaan.
Mutta, ihan vain argumentoinnin vuoksi voin esittää yhden esimerkin, jossa ymmärtämisen lisäksi myös täydellisesti hyväksyisin pettämisen.
Järjestetyssä avioliitossa elävä, joka ei rakasta eikä kenties edes siedä kumppaniaan, mutta ei kulttuurisista ja turvallisuuteensa liittyvistä syistä uskalla erotakaan. Minun mielestäni hänellä ei ole mitään velvollisuutta uskollisuuteen.
Ok. Minusta on.
Ja aina on mahdollista toimia rehellisesti. Pettäminen on epärehellistä toimintaa.
Jos on järjestetyssä avioliitossa jossa ei siedetä toisiaan, se tilanne lienee molemmille selvä. Silloin voi aivan avoimesti sopia, että molemmat käyvät tahoillaan tai erotaan.
Järjestetty avioliitto ei ole sen puolison syytä. Hän on siinä ihan yhtä paljon olosuhteiden pakosta kuin toinenkin puoliso. Olisi siis epäreilua tuota puolisoa kohtaan pettää häntä.
Jos taas kyseessä on joku avioliiton kaapuun puettu vanha ukko-nuori tyttö -raiskauskuvio, niin se on vähän eri asia. Mutta siinä tuskin on pettäminen ihan ensimmäisenä mielessä, vaan pikemminkin vapaus. Jos ei oikeastaan ole liittoa, johon molemmat ovat antaneet suostumuksensa, miten voi pettääkään?
Aika kaukaa haettua. Intiasta?
Ei se ole kaukaa haettua, vaan ihan arkea suurelle osalle maailman ihmisistä. Vierasta meille tietysti. Lähinnä idea on siinä, että jos avaa silmänsä harmaan sävyille, niitä alkaa myös näkeä.
Toki tuo on melko äärimmäinen esimerkki, mutta sellaisena silmiä avaava, jos on halua sille.
Toinen enemmän harmaalla alueella oleva, mutta mielestäni hyväksyntää ansaitseva esimerkki on liitto, jossa toinen osapuoli on hyvin sairas, vaikkapa muistisairas.
Ei se pettäminen ole "ihan arkea" suurelle osalle maailman ihmisistä, oli järjestetty liitto tai ei.
Ymmärrän, että trolli haluaa normalisoida asioita, jotka hajottavat ihmisten yhtenäisyyttä ja luottamusta toisiin ihmisiin.
Suurin osa ihmisistä on suhteissaan tasapainoisia ja rehellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Höpö höpö. Ymmärrän tappamisen esimerkiksi sodassa tai muussa tilanteessa, jossa joku on täysin hengenvaarallinen, eikä muuta vaihtoehtoa ole tilanteessa käsillä (tai se olisi jonkun muun/muiden kuolema). Siitä huolmatta aika moni jättäisi tilanteen käyttämättä.
Pettämiseen ei ole mitään verrattavaa syytä tai olosuhdetta. On vain minä ja minun elimeni.
Ihan yhtä hyvin voisit sanoa, että hyväksyt raiskauksen, sopivissa olosuhteissa.
Hyväksymisestähän minä en puhunut, vaan siitä, että uskon kenen tahansa, myös sinun tai minun sopivissa olosuhteissa olevan kykeneviä siihen lankeamaan.
Mutta, ihan vain argumentoinnin vuoksi voin esittää yhden esimerkin, jossa ymmärtämisen lisäksi myös täydellisesti hyväksyisin pettämisen.
Järjestetyssä avioliitossa elävä, joka ei rakasta eikä kenties edes siedä kumppaniaan, mutta ei kulttuurisista ja turvallisuuteensa liittyvistä syistä uskalla erotakaan. Minun mielestäni hänellä ei ole mitään velvollisuutta uskollisuuteen.
Ok. Minusta on.
Ja aina on mahdollista toimia rehellisesti. Pettäminen on epärehellistä toimintaa.
Jos on järjestetyssä avioliitossa jossa ei siedetä toisiaan, se tilanne lienee molemmille selvä. Silloin voi aivan avoimesti sopia, että molemmat käyvät tahoillaan tai erotaan.
Järjestetty avioliitto ei ole sen puolison syytä. Hän on siinä ihan yhtä paljon olosuhteiden pakosta kuin toinenkin puoliso. Olisi siis epäreilua tuota puolisoa kohtaan pettää häntä.
Jos taas kyseessä on joku avioliiton kaapuun puettu vanha ukko-nuori tyttö -raiskauskuvio, niin se on vähän eri asia. Mutta siinä tuskin on pettäminen ihan ensimmäisenä mielessä, vaan pikemminkin vapaus. Jos ei oikeastaan ole liittoa, johon molemmat ovat antaneet suostumuksensa, miten voi pettääkään?
Aika kaukaa haettua. Intiasta?
Ei se ole kaukaa haettua, vaan ihan arkea suurelle osalle maailman ihmisistä. Vierasta meille tietysti. Lähinnä idea on siinä, että jos avaa silmänsä harmaan sävyille, niitä alkaa myös näkeä.
Toki tuo on melko äärimmäinen esimerkki, mutta sellaisena silmiä avaava, jos on halua sille.
Toinen enemmän harmaalla alueella oleva, mutta mielestäni hyväksyntää ansaitseva esimerkki on liitto, jossa toinen osapuoli on hyvin sairas, vaikkapa muistisairas.
Ei se pettäminen ole "ihan arkea" suurelle osalle maailman ihmisistä, oli järjestetty liitto tai ei.
Ymmärrän, että trolli haluaa normalisoida asioita, jotka hajottavat ihmisten yhtenäisyyttä ja luottamusta toisiin ihmisiin.
Suurin osa ihmisistä on suhteissaan tasapainoisia ja rehellisiä.
Arjella tarkoitin järjestettyä avioliittoa. Ei se ole mitenkään harvinainen ilmiö. Myös Suomessa monelle toisesta kulttuurista tulleelle realismia. Eikä näistä liitoista välttämättä niin vain turvallisesti lähdetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Höpö höpö. Ymmärrän tappamisen esimerkiksi sodassa tai muussa tilanteessa, jossa joku on täysin hengenvaarallinen, eikä muuta vaihtoehtoa ole tilanteessa käsillä (tai se olisi jonkun muun/muiden kuolema). Siitä huolmatta aika moni jättäisi tilanteen käyttämättä.
Pettämiseen ei ole mitään verrattavaa syytä tai olosuhdetta. On vain minä ja minun elimeni.
Ihan yhtä hyvin voisit sanoa, että hyväksyt raiskauksen, sopivissa olosuhteissa.
Hyväksymisestähän minä en puhunut, vaan siitä, että uskon kenen tahansa, myös sinun tai minun sopivissa olosuhteissa olevan kykeneviä siihen lankeamaan.
Mutta, ihan vain argumentoinnin vuoksi voin esittää yhden esimerkin, jossa ymmärtämisen lisäksi myös täydellisesti hyväksyisin pettämisen.
Järjestetyssä avioliitossa elävä, joka ei rakasta eikä kenties edes siedä kumppaniaan, mutta ei kulttuurisista ja turvallisuuteensa liittyvistä syistä uskalla erotakaan. Minun mielestäni hänellä ei ole mitään velvollisuutta uskollisuuteen.
Ok. Minusta on.
Ja aina on mahdollista toimia rehellisesti. Pettäminen on epärehellistä toimintaa.
Jos on järjestetyssä avioliitossa jossa ei siedetä toisiaan, se tilanne lienee molemmille selvä. Silloin voi aivan avoimesti sopia, että molemmat käyvät tahoillaan tai erotaan.
Järjestetty avioliitto ei ole sen puolison syytä. Hän on siinä ihan yhtä paljon olosuhteiden pakosta kuin toinenkin puoliso. Olisi siis epäreilua tuota puolisoa kohtaan pettää häntä.
Jos taas kyseessä on joku avioliiton kaapuun puettu vanha ukko-nuori tyttö -raiskauskuvio, niin se on vähän eri asia. Mutta siinä tuskin on pettäminen ihan ensimmäisenä mielessä, vaan pikemminkin vapaus. Jos ei oikeastaan ole liittoa, johon molemmat ovat antaneet suostumuksensa, miten voi pettääkään?
Aika kaukaa haettua. Intiasta?
Ei se ole kaukaa haettua, vaan ihan arkea suurelle osalle maailman ihmisistä. Vierasta meille tietysti. Lähinnä idea on siinä, että jos avaa silmänsä harmaan sävyille, niitä alkaa myös näkeä.
Toki tuo on melko äärimmäinen esimerkki, mutta sellaisena silmiä avaava, jos on halua sille.
Toinen enemmän harmaalla alueella oleva, mutta mielestäni hyväksyntää ansaitseva esimerkki on liitto, jossa toinen osapuoli on hyvin sairas, vaikkapa muistisairas.
Sinä nostat esiin liittoja, jotka eivät perustu kahden tasavertaisen ihmisen vapaaseen valintaan. Niistä voi kysyä, että ovatko ne liittoja tai parisuhteita ollenkaan. Esimerkiksi Suomessa tuollainen pakotettu avioliitto olisi pätemätön.
Aina voidaan jossitella että mitä jos, mitä jos. Veikkaan, että pettämiseen taipuvainen todennäköisesti jättää nopeasti muistisairaan puolisonsa, ellei kyse ole siitä, että pääsee vielä elämään puolisonsa siivellä. Pettäminen näkyy monella eri tavalla. Hyvin moni ei petä, vaikka puoliso sairastuu tai tulee impotentiksi. Rakastavat myötä- ja vastoinkäymisissä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tuollainen järjestetty liitto on hyvin epälegitiimi ja iljettävä.
Jossittelustahan tässä on kyse. Ei kai se muuksi muutu.
Uskon kyllä, että on paljon omaishoitajapuolisoja, jotka ihan aidosta rakkaudesta ja sitoutumisesta pysyvät liitossa. On varmasti uskomattoman rankkaa seurata voimattomana vierestä, kun oma puoliso menettää muistinsa ja ison osan persoonastaan. En siinä tapauksessa paheksuisi, jos omaishoitaja löytää lohtua jostain muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Höpö höpö. Ymmärrän tappamisen esimerkiksi sodassa tai muussa tilanteessa, jossa joku on täysin hengenvaarallinen, eikä muuta vaihtoehtoa ole tilanteessa käsillä (tai se olisi jonkun muun/muiden kuolema). Siitä huolmatta aika moni jättäisi tilanteen käyttämättä.
Pettämiseen ei ole mitään verrattavaa syytä tai olosuhdetta. On vain minä ja minun elimeni.
Ihan yhtä hyvin voisit sanoa, että hyväksyt raiskauksen, sopivissa olosuhteissa.
Hyväksymisestähän minä en puhunut, vaan siitä, että uskon kenen tahansa, myös sinun tai minun sopivissa olosuhteissa olevan kykeneviä siihen lankeamaan.
Mutta, ihan vain argumentoinnin vuoksi voin esittää yhden esimerkin, jossa ymmärtämisen lisäksi myös täydellisesti hyväksyisin pettämisen.
Järjestetyssä avioliitossa elävä, joka ei rakasta eikä kenties edes siedä kumppaniaan, mutta ei kulttuurisista ja turvallisuuteensa liittyvistä syistä uskalla erotakaan. Minun mielestäni hänellä ei ole mitään velvollisuutta uskollisuuteen.
Ok. Minusta on.
Ja aina on mahdollista toimia rehellisesti. Pettäminen on epärehellistä toimintaa.
Jos on järjestetyssä avioliitossa jossa ei siedetä toisiaan, se tilanne lienee molemmille selvä. Silloin voi aivan avoimesti sopia, että molemmat käyvät tahoillaan tai erotaan.
Järjestetty avioliitto ei ole sen puolison syytä. Hän on siinä ihan yhtä paljon olosuhteiden pakosta kuin toinenkin puoliso. Olisi siis epäreilua tuota puolisoa kohtaan pettää häntä.
Jos taas kyseessä on joku avioliiton kaapuun puettu vanha ukko-nuori tyttö -raiskauskuvio, niin se on vähän eri asia. Mutta siinä tuskin on pettäminen ihan ensimmäisenä mielessä, vaan pikemminkin vapaus. Jos ei oikeastaan ole liittoa, johon molemmat ovat antaneet suostumuksensa, miten voi pettääkään?
Aika kaukaa haettua. Intiasta?
Ei se ole kaukaa haettua, vaan ihan arkea suurelle osalle maailman ihmisistä. Vierasta meille tietysti. Lähinnä idea on siinä, että jos avaa silmänsä harmaan sävyille, niitä alkaa myös näkeä.
Toki tuo on melko äärimmäinen esimerkki, mutta sellaisena silmiä avaava, jos on halua sille.
Toinen enemmän harmaalla alueella oleva, mutta mielestäni hyväksyntää ansaitseva esimerkki on liitto, jossa toinen osapuoli on hyvin sairas, vaikkapa muistisairas.
Sinä nostat esiin liittoja, jotka eivät perustu kahden tasavertaisen ihmisen vapaaseen valintaan. Niistä voi kysyä, että ovatko ne liittoja tai parisuhteita ollenkaan. Esimerkiksi Suomessa tuollainen pakotettu avioliitto olisi pätemätön.
Aina voidaan jossitella että mitä jos, mitä jos. Veikkaan, että pettämiseen taipuvainen todennäköisesti jättää nopeasti muistisairaan puolisonsa, ellei kyse ole siitä, että pääsee vielä elämään puolisonsa siivellä. Pettäminen näkyy monella eri tavalla. Hyvin moni ei petä, vaikka puoliso sairastuu tai tulee impotentiksi. Rakastavat myötä- ja vastoinkäymisissä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tuollainen järjestetty liitto on hyvin epälegitiimi ja iljettävä.
Jossittelustahan tässä on kyse. Ei kai se muuksi muutu.
Uskon kyllä, että on paljon omaishoitajapuolisoja, jotka ihan aidosta rakkaudesta ja sitoutumisesta pysyvät liitossa. On varmasti uskomattoman rankkaa seurata voimattomana vierestä, kun oma puoliso menettää muistinsa ja ison osan persoonastaan. En siinä tapauksessa paheksuisi, jos omaishoitaja löytää lohtua jostain muualta.
Kyllä, se on tullut selväksi, että et paheksuisi. En usko, että sillä on juurikaan merkitystä, paheksuit tai et. Mutta väitteesi oli, että jokainen pettää sopivissa olosuhteissa, ja se ei vain pidä paikkaansa. Petturi pettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Höpö höpö. Ymmärrän tappamisen esimerkiksi sodassa tai muussa tilanteessa, jossa joku on täysin hengenvaarallinen, eikä muuta vaihtoehtoa ole tilanteessa käsillä (tai se olisi jonkun muun/muiden kuolema). Siitä huolmatta aika moni jättäisi tilanteen käyttämättä.
Pettämiseen ei ole mitään verrattavaa syytä tai olosuhdetta. On vain minä ja minun elimeni.
Ihan yhtä hyvin voisit sanoa, että hyväksyt raiskauksen, sopivissa olosuhteissa.
Hyväksymisestähän minä en puhunut, vaan siitä, että uskon kenen tahansa, myös sinun tai minun sopivissa olosuhteissa olevan kykeneviä siihen lankeamaan.
Mutta, ihan vain argumentoinnin vuoksi voin esittää yhden esimerkin, jossa ymmärtämisen lisäksi myös täydellisesti hyväksyisin pettämisen.
Järjestetyssä avioliitossa elävä, joka ei rakasta eikä kenties edes siedä kumppaniaan, mutta ei kulttuurisista ja turvallisuuteensa liittyvistä syistä uskalla erotakaan. Minun mielestäni hänellä ei ole mitään velvollisuutta uskollisuuteen.
Ok. Minusta on.
Ja aina on mahdollista toimia rehellisesti. Pettäminen on epärehellistä toimintaa.
Jos on järjestetyssä avioliitossa jossa ei siedetä toisiaan, se tilanne lienee molemmille selvä. Silloin voi aivan avoimesti sopia, että molemmat käyvät tahoillaan tai erotaan.
Järjestetty avioliitto ei ole sen puolison syytä. Hän on siinä ihan yhtä paljon olosuhteiden pakosta kuin toinenkin puoliso. Olisi siis epäreilua tuota puolisoa kohtaan pettää häntä.
Jos taas kyseessä on joku avioliiton kaapuun puettu vanha ukko-nuori tyttö -raiskauskuvio, niin se on vähän eri asia. Mutta siinä tuskin on pettäminen ihan ensimmäisenä mielessä, vaan pikemminkin vapaus. Jos ei oikeastaan ole liittoa, johon molemmat ovat antaneet suostumuksensa, miten voi pettääkään?
Aika kaukaa haettua. Intiasta?
Ei se ole kaukaa haettua, vaan ihan arkea suurelle osalle maailman ihmisistä. Vierasta meille tietysti. Lähinnä idea on siinä, että jos avaa silmänsä harmaan sävyille, niitä alkaa myös näkeä.
Toki tuo on melko äärimmäinen esimerkki, mutta sellaisena silmiä avaava, jos on halua sille.
Toinen enemmän harmaalla alueella oleva, mutta mielestäni hyväksyntää ansaitseva esimerkki on liitto, jossa toinen osapuoli on hyvin sairas, vaikkapa muistisairas.
Sinä nostat esiin liittoja, jotka eivät perustu kahden tasavertaisen ihmisen vapaaseen valintaan. Niistä voi kysyä, että ovatko ne liittoja tai parisuhteita ollenkaan. Esimerkiksi Suomessa tuollainen pakotettu avioliitto olisi pätemätön.
Aina voidaan jossitella että mitä jos, mitä jos. Veikkaan, että pettämiseen taipuvainen todennäköisesti jättää nopeasti muistisairaan puolisonsa, ellei kyse ole siitä, että pääsee vielä elämään puolisonsa siivellä. Pettäminen näkyy monella eri tavalla. Hyvin moni ei petä, vaikka puoliso sairastuu tai tulee impotentiksi. Rakastavat myötä- ja vastoinkäymisissä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tuollainen järjestetty liitto on hyvin epälegitiimi ja iljettävä.
Jossittelustahan tässä on kyse. Ei kai se muuksi muutu.
Uskon kyllä, että on paljon omaishoitajapuolisoja, jotka ihan aidosta rakkaudesta ja sitoutumisesta pysyvät liitossa. On varmasti uskomattoman rankkaa seurata voimattomana vierestä, kun oma puoliso menettää muistinsa ja ison osan persoonastaan. En siinä tapauksessa paheksuisi, jos omaishoitaja löytää lohtua jostain muualta.
Kyllä, se on tullut selväksi, että et paheksuisi. En usko, että sillä on juurikaan merkitystä, paheksuit tai et. Mutta väitteesi oli, että jokainen pettää sopivissa olosuhteissa, ja se ei vain pidä paikkaansa. Petturi pettää.
OK. No ehkä meidän näkemysero ei ole niin valtava, kuin saattaa vaikuttaa.
Tietysti uskon olevan hyvin paljon vaihtelua siinä miten helposti kukakin sortuisi pettämään. Joku pettää aina ja heti tilaisuuden tullen. Joku toinen taas vasta äärimmäisissä olosuhteissa.
Tämän uskon olevan totta, mutta voin tietysti olla väärässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Höpö höpö. Ymmärrän tappamisen esimerkiksi sodassa tai muussa tilanteessa, jossa joku on täysin hengenvaarallinen, eikä muuta vaihtoehtoa ole tilanteessa käsillä (tai se olisi jonkun muun/muiden kuolema). Siitä huolmatta aika moni jättäisi tilanteen käyttämättä.
Pettämiseen ei ole mitään verrattavaa syytä tai olosuhdetta. On vain minä ja minun elimeni.
Ihan yhtä hyvin voisit sanoa, että hyväksyt raiskauksen, sopivissa olosuhteissa.
Hyväksymisestähän minä en puhunut, vaan siitä, että uskon kenen tahansa, myös sinun tai minun sopivissa olosuhteissa olevan kykeneviä siihen lankeamaan.
Mutta, ihan vain argumentoinnin vuoksi voin esittää yhden esimerkin, jossa ymmärtämisen lisäksi myös täydellisesti hyväksyisin pettämisen.
Järjestetyssä avioliitossa elävä, joka ei rakasta eikä kenties edes siedä kumppaniaan, mutta ei kulttuurisista ja turvallisuuteensa liittyvistä syistä uskalla erotakaan. Minun mielestäni hänellä ei ole mitään velvollisuutta uskollisuuteen.
Ok. Minusta on.
Ja aina on mahdollista toimia rehellisesti. Pettäminen on epärehellistä toimintaa.
Jos on järjestetyssä avioliitossa jossa ei siedetä toisiaan, se tilanne lienee molemmille selvä. Silloin voi aivan avoimesti sopia, että molemmat käyvät tahoillaan tai erotaan.
Järjestetty avioliitto ei ole sen puolison syytä. Hän on siinä ihan yhtä paljon olosuhteiden pakosta kuin toinenkin puoliso. Olisi siis epäreilua tuota puolisoa kohtaan pettää häntä.
Jos taas kyseessä on joku avioliiton kaapuun puettu vanha ukko-nuori tyttö -raiskauskuvio, niin se on vähän eri asia. Mutta siinä tuskin on pettäminen ihan ensimmäisenä mielessä, vaan pikemminkin vapaus. Jos ei oikeastaan ole liittoa, johon molemmat ovat antaneet suostumuksensa, miten voi pettääkään?
Aika kaukaa haettua. Intiasta?
Ei se ole kaukaa haettua, vaan ihan arkea suurelle osalle maailman ihmisistä. Vierasta meille tietysti. Lähinnä idea on siinä, että jos avaa silmänsä harmaan sävyille, niitä alkaa myös näkeä.
Toki tuo on melko äärimmäinen esimerkki, mutta sellaisena silmiä avaava, jos on halua sille.
Toinen enemmän harmaalla alueella oleva, mutta mielestäni hyväksyntää ansaitseva esimerkki on liitto, jossa toinen osapuoli on hyvin sairas, vaikkapa muistisairas.
Sinä nostat esiin liittoja, jotka eivät perustu kahden tasavertaisen ihmisen vapaaseen valintaan. Niistä voi kysyä, että ovatko ne liittoja tai parisuhteita ollenkaan. Esimerkiksi Suomessa tuollainen pakotettu avioliitto olisi pätemätön.
Aina voidaan jossitella että mitä jos, mitä jos. Veikkaan, että pettämiseen taipuvainen todennäköisesti jättää nopeasti muistisairaan puolisonsa, ellei kyse ole siitä, että pääsee vielä elämään puolisonsa siivellä. Pettäminen näkyy monella eri tavalla. Hyvin moni ei petä, vaikka puoliso sairastuu tai tulee impotentiksi. Rakastavat myötä- ja vastoinkäymisissä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tuollainen järjestetty liitto on hyvin epälegitiimi ja iljettävä.
Jossittelustahan tässä on kyse. Ei kai se muuksi muutu.
Uskon kyllä, että on paljon omaishoitajapuolisoja, jotka ihan aidosta rakkaudesta ja sitoutumisesta pysyvät liitossa. On varmasti uskomattoman rankkaa seurata voimattomana vierestä, kun oma puoliso menettää muistinsa ja ison osan persoonastaan. En siinä tapauksessa paheksuisi, jos omaishoitaja löytää lohtua jostain muualta.
Kyllä, se on tullut selväksi, että et paheksuisi. En usko, että sillä on juurikaan merkitystä, paheksuit tai et. Mutta väitteesi oli, että jokainen pettää sopivissa olosuhteissa, ja se ei vain pidä paikkaansa. Petturi pettää.
OK. No ehkä meidän näkemysero ei ole niin valtava, kuin saattaa vaikuttaa.
Tietysti uskon olevan hyvin paljon vaihtelua siinä miten helposti kukakin sortuisi pettämään. Joku pettää aina ja heti tilaisuuden tullen. Joku toinen taas vasta äärimmäisissä olosuhteissa.
Tämän uskon olevan totta, mutta voin tietysti olla väärässäkin.
Ja useimmat eivät petä ollenkaan.
Kaikissa populaatioissa on heikkoja ja kyvyttömiä yksilöitä, jotka eivät kykene rationaaliseen toimintaan. Ei taida olla maailmassa sellaista maata, jossa ei olisi vankiloita ollenkaan.
Alue: Seksi
Sinä nostat esiin liittoja, jotka eivät perustu kahden tasavertaisen ihmisen vapaaseen valintaan. Niistä voi kysyä, että ovatko ne liittoja tai parisuhteita ollenkaan. Esimerkiksi Suomessa tuollainen pakotettu avioliitto olisi pätemätön.
Aina voidaan jossitella että mitä jos, mitä jos. Veikkaan, että pettämiseen taipuvainen todennäköisesti jättää nopeasti muistisairaan puolisonsa, ellei kyse ole siitä, että pääsee vielä elämään puolisonsa siivellä. Pettäminen näkyy monella eri tavalla. Hyvin moni ei petä, vaikka puoliso sairastuu tai tulee impotentiksi. Rakastavat myötä- ja vastoinkäymisissä.