Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Petetty olo
14.08.2026 |
Muja käytti hyväksi kiltteyttäni.
Seksiä toisen kanssa ja minulta otti hyödyn.
Nyt ei meinaa pysyä pää kasassa kun tajunnut miten röyhkee on ollut ja mitä vaan halunnut.
Ei merkkiäkään aidoista tunteista.
Jälkiviisaus turhaa mutta kaikesta oppii.
Hirviö enkelin nahkassa.
Kommentit (47)
Älä ainakaan hairahdu enkelin lirkutuksiin ja anna anteeksi. Jätä h-or4 omaan arvoonsa.
Hyväksy tapahtunut, mutta älä anna sen pilata yhtään hetkeä tulevaisuudesta.
Tämän paljastuminen oli hyvä asia, saat mahdollisuuden oikeaan rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin kerran naisen kanssa sillai. Nauroi mun jutuille, kertoi kuinka komea olen. Minä hölmö uskoin.
Pantiin koko yö, munani oli aamulla niin hellä, että sitä ei meinannut saada alushousuihin itkemättä.
Kun yritin laitaa vietiä, niin paljastui että oli antanut mulle väärät yhteystiedot. Kun etsin sen instassa ja laitoin viestiä, niin se esti minut. Olin ollut sille pelkkä yhden yön pano. Naisten julmuus satuttaa niin syvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Juuri tätä tarkoitin. Että katkeruus tulee siitä, että on vaikeuksia antaa itselleen anteeksi, että on tuhlannut aikaansa slummailemalla petturin kanssa.
Ihmiset ovat mitä ovat. Jaakobinpainijalla on surkeat resurssit, eikä häntä siitä voi oikeastaan syyttää. Kaipa hänkin parhaansa yrittää, jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin kerran naisen kanssa sillai. Nauroi mun jutuille, kertoi kuinka komea olen. Minä hölmö uskoin.
Pantiin koko yö, munani oli aamulla niin hellä, että sitä ei meinannut saada alushousuihin itkemättä.
Kun yritin laitaa vietiä, niin paljastui että oli antanut mulle väärät yhteystiedot. Kun etsin sen instassa ja laitoin viestiä, niin se esti minut. Olin ollut sille pelkkä yhden yön pano. Naisten julmuus satuttaa niin syvästi.
Oliko hän luvannut sinulle jotain muuta?
En tiedä mikä tuossa oli erityisen julmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Juuri tätä tarkoitin. Että katkeruus tulee siitä, että on vaikeuksia antaa itselleen anteeksi, että on tuhlannut aikaansa slummailemalla petturin kanssa.
Ihmiset ovat mitä ovat. Jaakobinpainijalla on surkeat resurssit, eikä häntä siitä voi oikeastaan syyttää. Kaipa hänkin parhaansa yrittää, jollain tavalla.
Kyllä. Joidenkin ihmisten paras on valehtelua ja mulle-mulle-asennetta. Vaikka heille ihan suoraan sanoisi, että avioliitto päättyy pettämiseen, silti jollain ajatusvoltilla perustelevat itselleen, että voivat pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
Voit myös kertoa petetyn lapsille, että ihmiset ovat oikeasti hyviä, vaikka hajottavat perheesi ja vähät välittävät sinun elämäsi suurista asioista.
Mutta hei, olisi kuitenkin parasta, että annat pettäjävanhemmallesi anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Pettäminen on eräänlainen parisuhteen raiskaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Eli et tiedä mistä puhut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Eli et tiedä mistä puhut.
Riippuu siitä mistä ajattelet minun puhuvan.
Jos aivan rehellinen olen, niin minun oma tulkintani (hieman epämääräisesti kirjoitetusta) aloituksesta ei missään vaiheessa ollut sellainen, että aloituksen mies olisi petetty parisuhteessa.
Minulle tuli vaikutelma, että ehkä tämä mies oli kuvitellut vähän liikoja jostain alkuvaiheen tapailusta naisen kanssa, joka oli sitten kuitenkin lähtenyt toisen matkaan.
Tämän vaikutelman pohjalta alunperin osallistuin keskusteluun.
Toki keskustelu nopeasti kääntyi ihan aitoon pettämiseen. Mielenkiintoinen aihe, joten mielelläni siitäkin keskustelen, vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se päivä kun huomaat ahkeroineesi turhaan ja kuluttaessasi aikaasi ja taloudellisia resurssejasi ihmiseen joka käyttäytyy kuin kaikkien vapaasti poljettava Alepapyörä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Höpö höpö. Ymmärrän tappamisen esimerkiksi sodassa tai muussa tilanteessa, jossa joku on täysin hengenvaarallinen, eikä muuta vaihtoehtoa ole tilanteessa käsillä (tai se olisi jonkun muun/muiden kuolema). Siitä huolmatta aika moni jättäisi tilanteen käyttämättä.
Pettämiseen ei ole mitään verrattavaa syytä tai olosuhdetta. On vain minä ja minun elimeni.
Ihan yhtä hyvin voisit sanoa, että hyväksyt raiskauksen, sopivissa olosuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Höpö höpö. Ymmärrän tappamisen esimerkiksi sodassa tai muussa tilanteessa, jossa joku on täysin hengenvaarallinen, eikä muuta vaihtoehtoa ole tilanteessa käsillä (tai se olisi jonkun muun/muiden kuolema). Siitä huolmatta aika moni jättäisi tilanteen käyttämättä.
Pettämiseen ei ole mitään verrattavaa syytä tai olosuhdetta. On vain minä ja minun elimeni.
Ihan yhtä hyvin voisit sanoa, että hyväksyt raiskauksen, sopivissa olosuhteissa.
Hyväksymisestähän minä en puhunut, vaan siitä, että uskon kenen tahansa, myös sinun tai minun sopivissa olosuhteissa olevan kykeneviä siihen lankeamaan.
Mutta, ihan vain argumentoinnin vuoksi voin esittää yhden esimerkin, jossa ymmärtämisen lisäksi myös täydellisesti hyväksyisin pettämisen.
Järjestetyssä avioliitossa elävä, joka ei rakasta eikä kenties edes siedä kumppaniaan, mutta ei kulttuurisista ja turvallisuuteensa liittyvistä syistä uskalla erotakaan. Minun mielestäni hänellä ei ole mitään velvollisuutta uskollisuuteen.
"Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta."
Katkeruus voi nousta esimerkiksi tuollaisesta tilanteesta. Mutta jos siihen katkeruuteen jää roikkumaan, niin se johtuu omista prosesseista, siitä ettei ole kykyä päästää irti ja jatkaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Höpö höpö. Ymmärrän tappamisen esimerkiksi sodassa tai muussa tilanteessa, jossa joku on täysin hengenvaarallinen, eikä muuta vaihtoehtoa ole tilanteessa käsillä (tai se olisi jonkun muun/muiden kuolema). Siitä huolmatta aika moni jättäisi tilanteen käyttämättä.
Pettämiseen ei ole mitään verrattavaa syytä tai olosuhdetta. On vain minä ja minun elimeni.
Ihan yhtä hyvin voisit sanoa, että hyväksyt raiskauksen, sopivissa olosuhteissa.
Hyväksymisestähän minä en puhunut, vaan siitä, että uskon kenen tahansa, myös sinun tai minun sopivissa olosuhteissa olevan kykeneviä siihen lankeamaan.
Mutta, ihan vain argumentoinnin vuoksi voin esittää yhden esimerkin, jossa ymmärtämisen lisäksi myös täydellisesti hyväksyisin pettämisen.
Järjestetyssä avioliitossa elävä, joka ei rakasta eikä kenties edes siedä kumppaniaan, mutta ei kulttuurisista ja turvallisuuteensa liittyvistä syistä uskalla erotakaan. Minun mielestäni hänellä ei ole mitään velvollisuutta uskollisuuteen.
Ok. Minusta on.
Ja aina on mahdollista toimia rehellisesti. Pettäminen on epärehellistä toimintaa.
Jos on järjestetyssä avioliitossa jossa ei siedetä toisiaan, se tilanne lienee molemmille selvä. Silloin voi aivan avoimesti sopia, että molemmat käyvät tahoillaan tai erotaan.
Järjestetty avioliitto ei ole sen puolison syytä. Hän on siinä ihan yhtä paljon olosuhteiden pakosta kuin toinenkin puoliso. Olisi siis epäreilua tuota puolisoa kohtaan pettää häntä.
Jos taas kyseessä on joku avioliiton kaapuun puettu vanha ukko-nuori tyttö -raiskauskuvio, niin se on vähän eri asia. Mutta siinä tuskin on pettäminen ihan ensimmäisenä mielessä, vaan pikemminkin vapaus. Jos ei oikeastaan ole liittoa, johon molemmat ovat antaneet suostumuksensa, miten voi pettääkään?
Aika kaukaa haettua. Intiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Höpö höpö. Ymmärrän tappamisen esimerkiksi sodassa tai muussa tilanteessa, jossa joku on täysin hengenvaarallinen, eikä muuta vaihtoehtoa ole tilanteessa käsillä (tai se olisi jonkun muun/muiden kuolema). Siitä huolmatta aika moni jättäisi tilanteen käyttämättä.
Pettämiseen ei ole mitään verrattavaa syytä tai olosuhdetta. On vain minä ja minun elimeni.
Ihan yhtä hyvin voisit sanoa, että hyväksyt raiskauksen, sopivissa olosuhteissa.
Hyväksymisestähän minä en puhunut, vaan siitä, että uskon kenen tahansa, myös sinun tai minun sopivissa olosuhteissa olevan kykeneviä siihen lankeamaan.
Mutta, ihan vain argumentoinnin vuoksi voin esittää yhden esimerkin, jossa ymmärtämisen lisäksi myös täydellisesti hyväksyisin pettämisen.
Järjestetyssä avioliitossa elävä, joka ei rakasta eikä kenties edes siedä kumppaniaan, mutta ei kulttuurisista ja turvallisuuteensa liittyvistä syistä uskalla erotakaan. Minun mielestäni hänellä ei ole mitään velvollisuutta uskollisuuteen.
Suhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen. Niistä pääsee kyllä pois ihan omalla ilmoituksella eikä tarvitse pettää ketään.
Tai keksiä tällaisia mielikuvitusjuttuja. Montako järjestetyssä avioliitossa vastoin tahtoaan elävää tunnet?
Vierailija kirjoitti:
"Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta."
Katkeruus voi nousta esimerkiksi tuollaisesta tilanteesta. Mutta jos siihen katkeruuteen jää roikkumaan, niin se johtuu omista prosesseista, siitä ettei ole kykyä päästää irti ja jatkaa eteenpäin.
Tottakai. Sitten kun petturi on lakaistu ulos, alkaa oma eheytyminen. Siinä voi kestää aikansa, mutta kyllä se jossain vaiheessa tapahtuu.
Ihminen on oppiva eläin. Hän oppii varomaan huonoja ihmisiä ja varoittamaan niistä muita. Se ei ole katkeruutta, vain yksi osa elämää. Toisista ihmisistä välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No vaikuttaako tämä lopputulokseen kuinka?"
Lopputuloksesta en osaa sanoa, mutta kyllä se vaikuttaa siihen miten ihmisiin suhtaudun.
Samaa voi soveltaa itseensäkin. Voi antaa itselleen anteeksi, jos muistaa yrittäneensä toimia oikein, tai ehkä toimikin oikein yhden näkökannan mukaan, vaikka samalla tuli toimineeksi väärin toisesta vinkkelistä.
Eipä siinä pettämisessä oikein ole näkökulmia.
Toki voit antaa itsellesi vaikka mitä anteeksi, ja se varmasti tekee sinun elämästäsi helppoa. Mutta tässä onkin kyse muista ihmisistä. Mitä teet heille?
Se on juuri anteeksiannon tarkoitus, oli sitten kyse itestä tai muista, että elämisestä tulisi helpompaa. On raskasta elää syyllisyydessä tai katkeruudessa.
Se anteeksi antaminen taas ei ole helppoa, ainakaan useimmille.
Anteeksiannolla en myöskään tarkoita parisuhteessa pettämisen kontektissa välttämättä sitä, että pitäisi jatkaa yhdessä pariskuntana.
Eikä kaikkia asioita pysty antamaan anteeksi. Harmaan sävyjä kaikki tyynni.
Katkeruus tulee lähinnä siitä, että on sietänyt heikkokykyistä ihmistä pitkään, ja odottanut muutosta. Pettäminen ei oikeasti tule yllätyksenä, koska hyväksikäyttäjän asenne tulee esille niin monella elämän eri osa-alueella. Taloudellisissa asioissa, ajankäytössä, hellyyden antamisessa ja saamisessa. Pettäminen on vain saman itsekkään asenteen jatkumoa.
Jos tuo on osuva ja reilu kuvaus jostain ihmisestä, niin ehkä silloin järkevin työmaa on antaa itselleen anteeksi moiseen ketkuun retkahtaminen. Eiköhän se osaltaan auta kitkeryyteenkin.
Tottakai. Mutta ihan yhtä hyvin voit sanoa raiskauksen uhrille tai pahoinpidellylle, että kaikista parasta olisi, jos vain voisit päästää irti ikävistä tunteista.
Ihan silkkaa besserwisseröintiä.
Uteliaisuudesta: oletko itse petetty vai pettäjä?
En ole tietääkseni kumpaakaan. Tosin uskon, että sopivissa olosuhteissa kuka vain voisi sortua pettämiseen, siinä missä vaikka tappoonkin. En mitenkään nosta itseäni toisen kategorian ihmiseksi.
Ei se ole minusta erityisen holmösti sanottu, että ihminen olisi onnellisempi, jos voi päästää irti negatiivisista tunteistaan. Toki se ei aina ole mahdollista ja vaikkapa raiskauksen tapauksessa se on niin epätodennäköistä, ettei liene hyödyllistä sellaista ehdottaa.
Höpö höpö. Ymmärrän tappamisen esimerkiksi sodassa tai muussa tilanteessa, jossa joku on täysin hengenvaarallinen, eikä muuta vaihtoehtoa ole tilanteessa käsillä (tai se olisi jonkun muun/muiden kuolema). Siitä huolmatta aika moni jättäisi tilanteen käyttämättä.
Pettämiseen ei ole mitään verrattavaa syytä tai olosuhdetta. On vain minä ja minun elimeni.
Ihan yhtä hyvin voisit sanoa, että hyväksyt raiskauksen, sopivissa olosuhteissa.
Hyväksymisestähän minä en puhunut, vaan siitä, että uskon kenen tahansa, myös sinun tai minun sopivissa olosuhteissa olevan kykeneviä siihen lankeamaan.
Mutta, ihan vain argumentoinnin vuoksi voin esittää yhden esimerkin, jossa ymmärtämisen lisäksi myös täydellisesti hyväksyisin pettämisen.
Järjestetyssä avioliitossa elävä, joka ei rakasta eikä kenties edes siedä kumppaniaan, mutta ei kulttuurisista ja turvallisuuteensa liittyvistä syistä uskalla erotakaan. Minun mielestäni hänellä ei ole mitään velvollisuutta uskollisuuteen.
Ok. Minusta on.
Ja aina on mahdollista toimia rehellisesti. Pettäminen on epärehellistä toimintaa.
Jos on järjestetyssä avioliitossa jossa ei siedetä toisiaan, se tilanne lienee molemmille selvä. Silloin voi aivan avoimesti sopia, että molemmat käyvät tahoillaan tai erotaan.
Järjestetty avioliitto ei ole sen puolison syytä. Hän on siinä ihan yhtä paljon olosuhteiden pakosta kuin toinenkin puoliso. Olisi siis epäreilua tuota puolisoa kohtaan pettää häntä.
Jos taas kyseessä on joku avioliiton kaapuun puettu vanha ukko-nuori tyttö -raiskauskuvio, niin se on vähän eri asia. Mutta siinä tuskin on pettäminen ihan ensimmäisenä mielessä, vaan pikemminkin vapaus. Jos ei oikeastaan ole liittoa, johon molemmat ovat antaneet suostumuksensa, miten voi pettääkään?
Aika kaukaa haettua. Intiasta?
Ei se ole kaukaa haettua, vaan ihan arkea suurelle osalle maailman ihmisistä. Vierasta meille tietysti. Lähinnä idea on siinä, että jos avaa silmänsä harmaan sävyille, niitä alkaa myös näkeä.
Toki tuo on melko äärimmäinen esimerkki, mutta sellaisena silmiä avaava, jos on halua sille.
Toinen enemmän harmaalla alueella oleva, mutta mielestäni hyväksyntää ansaitseva esimerkki on liitto, jossa toinen osapuoli on hyvin sairas, vaikkapa muistisairas.
Alue: Seksi
älä.. älä välitä kun (ei se kuuluis Willekään.ok)
naiset on.
..hellish? onjoku.joskusehkä..("vaa") väittänyt..
mut hei(älä..äläuskokaikkee..kun) ei se willekään.. ok