Tajusin tänä kesänä olevani Tätinainen kun pojittelin tuntematonta
Sanan huonossa merkityksessä (vrt. Setämies).
Inhoan tytöttelyä itse, mutta sain itseni kiinni pojittelusta kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä. Ekan kerran totesin festareilla vieressäni käsiään pesseelle nuorelle miehelle että hyvä poika kun peset kädet huolella. Kyseinen herrasmies nosti heti katseensa ja kysyi että mitä sanoit? Sanoitko hyvä poika? Menin hetkeksi ihan änkäksi ja totesin että kyllä, niin sanoin, en tiedä miksi ja anteeksi. Mies siihen että ei se mitään, mutta eihän se asiallista ole kun aikuisia tässä ollaan. Pahoittelin vielä ja siirryin hiljaa takavasemmalle.
Toisella kertaa sanoin jotenkin kuules poika, ojennatko löylykauhan ystävättäreni huomattavasti häntä nuoremmalle (mutta tietysti täysi-ikäiselle) poikaystävälle. Hän totesi ykskantaan että en ojenna niin kauan kuin pojittelet. Taas pääsin häpeämään ja pyytämään anteeksi.
Onko minusta tullut vanha, vai ovatko miehet vihdoin heränneet porukalla siihen että pojittelu on ihan yhtä junttia ja typerää kuin tytöttelykin? Ja koska minusta tuli Tätinainen?
Yritän oppia läksyni tulevan syksyn aikana.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Mulla tais olla siinä 35 vuoden paikkeilla se kun alkoi pikkuhiljaa olla emollinen olo nuorempien seurassa ja herkästi kutsuu tytöiksi ja pojiksi (joo tiedän, ei hirveän varttunut ikä itselläkään.)
Ennen sitä kaikki vanhemmat oli tätejä.
Muilla ei tunnu mitään emo-oloja. Tietysti pelkää olevansa vanha.
Vierailija kirjoitti:
Mä pojittelen mun työkavereita raksalla. En edes tiedä tarkalleen minkä ikäisiä ne on, mutta veikkaan ikähaarukaksi noin 3-60. Noi kolmevuotiaat on siis todellisuudessa jotain ykkösellä alkavia, ehkä just 20-vuotiaita. Mutta pojittelen ihan samalla lailla niitä keski-ikäisiäkin ukkoja.
t: täti38
Onko siitä tullut soraääniä? Töissä en ole onneksi pojitellut ketään, enkä aio.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tätinainen eikä mua haittaa, jos mua tytötellään. Vähän aikaa sitten töissä oli kesätyöntekijöitä (nuoria) ja minä, ja työkaveri viittasi meihin sanalla "tytöt". Totesin kuulijoille, että huom. minäkin kuulun tyttöjen ryhmään, vaikka ei äkkiseltään uskois. En nyt toisaalta muista, että olisin pojitellut muita kuin poikia joissain tilanteissa, ts. minua nuorempia tuntemattomampia miehiä en ole kutsunut pojiksi edes vitsillä.
No tytöttely on kyllä aika tilannekohtaista. Jos mies sanoo tytöksi, pidän häntä i d i oottina. Jos toinen nainen viittaa itseensä ja minuun tyttöinä, se on ihan hauskaa.
Ap
Riippuu kai siitä, millaista sävyä käyttää. Pääsääntöisesti olen mielelläni tyttö vaikka loppuikäni.
Mutta loogisesti ajatellen poikina voisi ajatella niitä miehiä, jotka ovat sen verran nuorempia, että voisivat ikänsä puolesta olla lapsiani.
Ei se kuitenkaan heistä poikia tee.
Ap
Tosijuttu taas.
Menin käymään kotona, katsomaan vanhenpia (eronnet). Äiti ihan ok-kunnossa, sitten isä luo. Ei ollut kotona. Arvasin, et se on taas korkki auennut, menin baariin. Siellähän se äijä istua napotti.
Otin kaljan ja menin samaan pöytään istumaan. En tunnistanut puhekaveria, istui pöydän toisella puolella. Isä siihen: Se on mukava poika tämä. .... Luoja: itseään vanhempi mies! Luulin jo, et kohta tulee tappelu; eipä tullut.
Sanoin, et lähdetään isä nyt kotiin, minä talutan. Ämpyili aluksi: en lähde vielä mihinkään, kun lasi ei ole vielä tyhjä. .... Lähti sitten. Sai kyllä tosiaan taluttaa (kuin ruunaa talliin .... :))).
Aamulla menin katsomaan - siellä äijä niin pirteänä! :))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pojittelen mun työkavereita raksalla. En edes tiedä tarkalleen minkä ikäisiä ne on, mutta veikkaan ikähaarukaksi noin 3-60. Noi kolmevuotiaat on siis todellisuudessa jotain ykkösellä alkavia, ehkä just 20-vuotiaita. Mutta pojittelen ihan samalla lailla niitä keski-ikäisiäkin ukkoja.
t: täti38
Onko siitä tullut soraääniä? Töissä en ole onneksi pojitellut ketään, enkä aio.
Ap
Ei ole. Meillä on hyvä henki siellä ja kaikki ymmärtävät, että toisten työtä arvostetaan. En kyllä lähtisi tuntemattomia pojittelemaan, siinä on joku ero. Ja siis oikeastaan en pojittele mitenkään suoraan ketään, vaan se on sellaista hei tyypit -tyylistä pojittelua. "Olisko pojat kahvin aika?" jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on herkkähipiäisiä poikia jos tuollaisesta pahoittaa mielensä. Minä olen 42-vuotias, olen töissä raksalla ja edelleen kuulen pojittelua minua vanhemmilta työntekijöiltä toisinaan. Ehkä se raksa sitten vaan on eri maailmansa tuon suhteen.
He tekevät sitä vähätelläkseen nuorempiaan. Se on epäasiallista käytöstä, vaikka olisi tottunut siihen eikä tunnistaisi sanavalintojen epäasiallisuutta.
Ei se mitään vähättelyä ole vaan iät ja ajat raksalla ollut tapa. Toki sellaisia ylimielisiäkin pojittelijoita saattaa olla mutta niiltä voi ihan suoraan sitten kysyä että mitäs se pappa siinä nyt oikein mussuttaa.
KUMMI TÄDIN TEHTÄVÄ ON OPETTAA POIKA NAIMAAN EIKÖ HÄN HUOLINUTKAAN APTÄ