Lue keskustelun säännöt.
Oletko katkaissut kaverisuhteen toisen osaamattomuuden vuoksi?
13.08.2026 |
Mulla on ollut uusia tuttavuuksia, joista on paljastunut myöhemmin kummallista osaamattomuutta ja avuttomuutta. Mua on häirinnyt asia niin paljon, etten ole halunnut enää olla tekemisissä.
Yksi ei osannut ajaa pyörällä, ja mulle pyörällä kulkeminen on ensisijainen keino mennä paikasta toiseen. Muutoin mukava ihminen, mutta en vain päässyt yli ajatuksesta mikä ihmisessä on vikana, jos ei osaa pyöräillä.
Muita asioita ovat osaamattomuus tehdä ruokaa, uida, kovat ja rajoittavat pelot jne. Jostain syystä en vain enää jaksa ihmisiä, joilla on liikaa rajoitteita.
Onko joku muukin jättänyt kaverin taka-alalle moisesta syystä?
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta toisen täydellisestä kyvyttömyydestä ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia, kyllä. Itse en voi sietää ihmisiä, jotka haluavat että toinen on itsen klooni.
Vierailija kirjoitti:
Aika typerää. Sori vaan.
Millä perusteella? Eivät nämä elämän haasteet yleensä jää yhteen asiaan, vaan niitä alkaa paljastua yhä enemmän.
Aapee on kyllä melkoisen suppea ajattelultaan.
Onkohan joku hänet jättänyt sen takia?
Onpa outoa. Ette keksineet mitään muuta yhteistä tekemistä kuin uiminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa. Ette keksineet mitään muuta yhteistä tekemistä kuin uiminen?
Tietysti keksii, mutta pointtina on se, että osaamattomuus aivan perusasioissa on liian häiritsevää.
Vierailija kirjoitti:
En, mutta toisen täydellisestä kyvyttömyydestä ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia, kyllä. Itse en voi sietää ihmisiä, jotka haluavat että toinen on itsen klooni.
Ei tässä siitä ole kyse. Mistä ihmeestä noin päättelit? Mielestäni ei ole normaalia, ettei osaa yllä mainittuja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Empatiakyvyn puute on mulle aina se syy, miksi ihminen jää taakse.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Empatiakyvyn puute on mulle aina se syy, miksi ihminen jää taakse.
Kysyn uteliaisuuttani, kuinka matalan ÄO:n ihmistä olet valmis kestämään pelkän empatian voimin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena yhden koulukaverin vanhemmat kuolivat, en halunnut olla sellaisen kaveri joka ei yrittänyt auttaa vanhempiaan.
Kai se sitten joutui huostaan?
Vierailija kirjoitti:
Lapsena yhden koulukaverin vanhemmat kuolivat, en halunnut olla sellaisen kaveri joka ei yrittänyt auttaa vanhempiaan.
Sen siitä saa, joutuu tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän aloittajaa, vaikka noin listattuna ja esiin kirjoitettuna tietysti kuulostaakin aika ikävältä.
Tapailin joskus miestä (oltiin siis yli kolmekymppisiä), joka oli monissa käytännön asioissa aivan ulapalla ja osaamaton. Hän ei muun muassa osannut tankata autoa (vaikka oli ajokortti), eikä osannut sytyttää puusaunan pesää tai nuotiota, yritti paistaa nuotiolla makkaraa sellaisen vähän mustuneen, kylmän puun päällä.
Oli siinä nyt muitakin asioita, minkä takia suhde loppui, mutta kyllä yksi asia oli tämä jonkinlainen hämmentävä osaamattomuus.
Minun on myös vaikea ymmärtää erilaisia fobioita. Tai ymmärrän, mutta ihan kuten AP totesi, en jaksa olla tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on jotain outoja pelkoja ja kauheasti rajoitteita. Mulla on esimerkiksi yksi ystävä, joka pelkää hyönteisiä hysteerisesti eikä sen takia voi esim. kesäisin juurikaan istua ulkona, koska kirjaimellisesti juoksee kirkuen pakoon jotain pörrääviä herhiläisiä. Aikuinen ihminen. Toinen tuttavani on tällainen kaikkea pelkäävä ja murehtiva tyyppi, joka illanistujaisiin lähtiessä jännittää ja stressaa viikkotolkulla, että juoko, onko pakko juoda, ei halua juoda, mitä jos joku katsoo pitkään kun juon ja sen lisäksi, että kuinka pääsen kotiin, en uskalla kävellä kilometrin matkaa niin myöhään illalla, otan taksin, mutta mistä saan taksin... Olen ikävä ihminen, mutta olen ajatellut, että ehkä on parempi, että hän vain pysyy kotona kuin lähtee minnekään illanistujaisiin stressaamaan olemattomilla asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena yhden koulukaverin vanhemmat kuolivat, en halunnut olla sellaisen kaveri joka ei yrittänyt auttaa vanhempiaan.
Lapsenkin pitäisi osata tavallisimmat auttamistaidot tai ainakin osata kutsua apua paikalle. Jotkut lapset toki ovat niin arkoja että eivät uskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Empatiakyvyn puute on mulle aina se syy, miksi ihminen jää taakse.
Kysyn uteliaisuuttani, kuinka matalan ÄO:n ihmistä olet valmis kestämään pelkän empatian voimin?
Ei kyse ole älykkyysosamäärästä, vaan siitä että tuleeko ymmärretyksi ja kuulluksi omana itsenään. Ei älykkäät lääkäritkään ymmärrä minua, vaan keksivät diagnoosi leimoja. Toisaalta kehitysvammaiset eivät ymmärrä asioiden symboliikkaa.
Yhdellä ei ollut ollenkaan ajokorttia eikä autoa, ja olisi halunnut lähteä (Etelä-Suomesta) Lappiin vaeltamaan mun kanssa. Juu ei. Lähdin ihan toisen henkilön kanssa.
Mites ap? Osaatko remontoida kotiasi tai huoltaa autoa?
Mihin vedät rajan että mitä pitää osata?
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän aloittajaa, vaikka noin listattuna ja esiin kirjoitettuna tietysti kuulostaakin aika ikävältä.
Tapailin joskus miestä (oltiin siis yli kolmekymppisiä), joka oli monissa käytännön asioissa aivan ulapalla ja osaamaton. Hän ei muun muassa osannut tankata autoa (vaikka oli ajokortti), eikä osannut sytyttää puusaunan pesää tai nuotiota, yritti paistaa nuotiolla makkaraa sellaisen vähän mustuneen, kylmän puun päällä.
Oli siinä nyt muitakin asioita, minkä takia suhde loppui, mutta kyllä yksi asia oli tämä jonkinlainen hämmentävä osaamattomuus.
Minun on myös vaikea ymmärtää erilaisia fobioita. Tai ymmärrän, mutta ihan kuten AP totesi, en jaksa olla tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on jotain outoja pelkoja ja kauheasti rajoitteita. Mulla on esimerkiksi yksi ystävä, joka pelkää hyönteisiä hysteerisesti eikä sen takia voi esim. kesäisin juurikaan istua ulkona, koska kirjaimellisesti juoksee kirkuen pakoon jotain pörrääviä herhiläisiä. Aikuinen ihminen. Toinen tuttavani on tällainen kaikkea pelkäävä ja murehtiva tyyppi, joka illanistujaisiin lähtiessä jännittää ja stressaa viikkotolkulla, että juoko, onko pakko juoda, ei halua juoda, mitä jos joku katsoo pitkään kun juon ja sen lisäksi, että kuinka pääsen kotiin, en uskalla kävellä kilometrin matkaa niin myöhään illalla, otan taksin, mutta mistä saan taksin... Olen ikävä ihminen, mutta olen ajatellut, että ehkä on parempi, että hän vain pysyy kotona kuin lähtee minnekään illanistujaisiin stressaamaan olemattomilla asioilla.
Sinäpä sen sanoit. Varsinkin toi kuvailemasi ”mies” kuulostaa aivan painajaiselta.
Miksi ei keskittyisi vain ihmisiin, joilla on kaikki muumit laaksossa? Jokaisen hysteerisen tai tumpelon ihmisen kanssa ei tarvitse viettää aikaa.
Itse en osaa uida, on lapsena ollut pari läheltä-piti tilannetta hukkumisen kanssa, joten sen jälkeen en ole veteen mennyt. Kai mä jotenkin auttavasti hetken pysyisin pinnalla, mutta en laske sitä uimataidoksi. Haluaisin osata uida, uimataidon määritelmän mukaisesti, mutta en myöskään ole koskaan aikuisiässä mennyt uimakouluun.
Toistaiseksi ketään kaveria ei ole mun uimataidottomuus häirinnyt.
Tuo uimataidottimuus on kyllä todella häiritsevä asia kumppanissa. Mutta ei kai se ystävyyttä estäisi.
Lapsena yhden koulukaverin vanhemmat kuolivat, en halunnut olla sellaisen kaveri joka ei yrittänyt auttaa vanhempiaan.