Lue keskustelun säännöt.
Että voi olla kunnon kohottaminen rapakunnosta hyvään kuntoon hidasta.. Mutta palkitsee nyt!
12.08.2026 |
Aloitin elämäntaparemontin 3 vuotta sitten. Olin silloin tosi huonossa kunnossa, pelkkä 2 km lenkin käveleminen(!) särki jalkoja ja hengästytti. Juoksemaan en pystynyt edes yhtä lyhtypylvään väliä, hengästyin niin hirveästi. Ihan sama kuinka hiljaa ja hitaasti yritin sitä juosta.
No, nyt kävin eilen juoksemassa, juoksin 5 km putkeen, enkä edes juuri hengästynyt, pystyin hengittämään nenän kautta. Juoksu kulki kevyesti. Sillä tavalla kuin en ole villeimmissä unelmissanikaan uskonut ikinä pystyväni itse juoksemaan. Olo oli ja on edelleen todella epäuskoinen, ja samalla euforinen. Se olin todellakin minä, mä pystyin siihen!?!
Mutta helkkarin hitaasti mun kunto on noussut. Liki 3 vuotta meni että tähän pääsin. Onneksi en luovuttanut, hyvä fyysinen kunto ja kevyt olo on kyllä kaiken sen työn arvoista.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap!
Omasta mielestäni juuri noin se kannattaakin tehdä, eli hitaasti rakennetaan vakaalle pohjalle pikkuhiljaa sitä kuntoa. Ei ole väliä, kuinka pieni askel on, kunhan se on oikeaan suuntaan.
Ei kyllä ole mitenkään tavallista, että juoksukuntoon pääseminen veisi kolme vuotta.
No ei kyllä. Minulla meni 45 kg ylipainoisena sohvaperunana kolmisen kuukautta päästä siihen että kymppi meni alle 1:15. Joltain sydämen tai hengityselimistön vajaatoiminnalta tuo kyllä kuulostaa.
Sitä suuremmalla syyllä. Monen sairauden ennustetta parantaa maltillinen ja kohtuullinen liikunta ja kunnon kohottaminen. Juuri silloin pitää tehdä hitaasti, mutta säännöllisesti.
Sitä suuremmalla syyllä pitää siis mennä lääkäriin. Sen jälkeen voi sopeuttaa sen liikunnan mahdollisiin löydöksiin tai saada esim. piilevään astmaan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se hyvä kunto pitäisi tulla nopeasti, kun olet varmaan avittanut sitä rapakuntoa 20 vuotta?
Onnea hyvästä työstä ja jatka samaan malliin :) Menee elämä paljon paremmin, kun ei kanna lisäpainoa ja pystyy vielä liikkumaan itsekin yli 70-vuotiaana.
Koska normaalilla perusterveellä ihmisellä se tulee nopeasti, muutamassa kuukaudessa jos ihan täysin pohjalta lähtee. Jos ei tule, niin on syytä epäillä olevansa jotain muuta kuin perusterve ja asia kannattaa tutkituttaa.
Tai sitten lääkäri voi päättää, että sinulla on vain psykiatrinen häiriö, joka estää kunnon kohentumisen kokemisen pään sisällä. Ei väliä vaikka todellisuudessa olisi sydämen vajaatoiminta.
Luittehan keskustelun sappikivistä?
Kävelet ketipinorin kanssa ulos sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se hyvä kunto pitäisi tulla nopeasti, kun olet varmaan avittanut sitä rapakuntoa 20 vuotta?
Onnea hyvästä työstä ja jatka samaan malliin :) Menee elämä paljon paremmin, kun ei kanna lisäpainoa ja pystyy vielä liikkumaan itsekin yli 70-vuotiaana.
Koska normaalilla perusterveellä ihmisellä se tulee nopeasti, muutamassa kuukaudessa jos ihan täysin pohjalta lähtee. Jos ei tule, niin on syytä epäillä olevansa jotain muuta kuin perusterve ja asia kannattaa tutkituttaa.
Jos on rapakunnossa minkä otan nyt niin, että on 20 kiloa ylipainoinen liiallisen rasvan takia niin sen saamiseen pois voi hyvinkin kulua 2 vuotta riippuen miten nopeasti haluaa oikeasti laihtua. Se 20 kiloa ylipainoa on taas tullut salakavalasti siinä 10-20 vuoden aikana niin ei sen pois saaminenkaan ole mitään nopea prosessi. Se nopea laihtuminen, kun vaatii sitä tiukkaa ruokavaliota, säännöllistä liikuntaa ja tarpeeksi lepoa. Varsinkin alussa voi käydä vielä niin, että ei edes laihdu, vaikka olisi omasta mielestään kaikki kunnossa, kun vielä harjoittelee niitä uusia elämäntapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinulla vaikea ylipaino? Muuten tuo kuulostaa oudolta. Juoksukuntoon kun pääsee jo kuukaudessa.
Ylipainoa kyllä oli, mutta ei nyt ihan kauheasti, painoin alottaessani 82 kg. (bmi oli noin 31).
Veriarvot on kyllä saattaneet olla huonot, rautaa aloin syödä matkan varrella.
Ja luin jostain, että pieni osa ihmisistä kuuluu heihin, jotka joutuvat tekemään moninkertaisen määrän työtä saadakseen kuntonsa kasvamaan, kuin keskiverrosti, ehkä kuulun heihin.
Enivei, nyt se hyvä kunto on saavutettu, ja tämän aion kyllä ylläpitää.
Ap
Tosiaan jos kunto ei kohene kohtuullisessa ajassa, kannattaa käydä lääkärissä.
Ja mitä täsmälleen ottaen luulet niiden tekevän asialle siellä? Antavat kuntoa kohottavan reseptin? Steroideja?
Tutkivat onko taustalla piilevää sairautta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap!
Omasta mielestäni juuri noin se kannattaakin tehdä, eli hitaasti rakennetaan vakaalle pohjalle pikkuhiljaa sitä kuntoa. Ei ole väliä, kuinka pieni askel on, kunhan se on oikeaan suuntaan.
Ei kyllä ole mitenkään tavallista, että juoksukuntoon pääseminen veisi kolme vuotta.
No ei kyllä. Minulla meni 45 kg ylipainoisena sohvaperunana kolmisen kuukautta päästä siihen että kymppi meni alle 1:15. Joltain sydämen tai hengityselimistön vajaatoiminnalta tuo kyllä kuulostaa.
Sitä suuremmalla syyllä. Monen sairauden ennustetta parantaa maltillinen ja kohtuullinen liikunta ja kunnon kohottaminen. Juuri silloin pitää tehdä hitaasti, mutta säännöllisesti.
Sydämen vajaatoiminta on vakava ja elinikäinen sairaus, joka hoitamattomana tai vaikeana on hengenvaarallinen.
En kyllä usko aloitusta. Kenelläkään ei mene kolmea vuotta siihen, että pystyy juoksemaan 5 km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä usko aloitusta. Kenelläkään ei mene kolmea vuotta siihen, että pystyy juoksemaan 5 km.
Joku liikuntaa harrastamaton ja liikunnasta tietämätön mamma kirjoittanut voimafantasiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap!
Omasta mielestäni juuri noin se kannattaakin tehdä, eli hitaasti rakennetaan vakaalle pohjalle pikkuhiljaa sitä kuntoa. Ei ole väliä, kuinka pieni askel on, kunhan se on oikeaan suuntaan.
Ei kyllä ole mitenkään tavallista, että juoksukuntoon pääseminen veisi kolme vuotta.
Ihme nillitystä monella. Väliäkö sillä kauanko meni. Ei tässä kuitenkaan kaikkea voida selvittää. Hieno juttu ap. Voit olla todella ylpeä itsestäsi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap!
Omasta mielestäni juuri noin se kannattaakin tehdä, eli hitaasti rakennetaan vakaalle pohjalle pikkuhiljaa sitä kuntoa. Ei ole väliä, kuinka pieni askel on, kunhan se on oikeaan suuntaan.
Ei kyllä ole mitenkään tavallista, että juoksukuntoon pääseminen veisi kolme vuotta.
Ihme nillitystä monella. Väliäkö sillä kauanko meni. Ei tässä kuitenkaan kaikkea voida selvittää. Hieno juttu ap. Voit olla todella ylpeä itsestäsi!!
Pelkkää satua.
Pitäisi aloittaa sama remontti... Mieluummin kuolisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä hidasta. Itse aloitin nollasta ja jo kahden viikon jälkeen huomasin kunnon jo selkeästi parantuneen. Noin kuukauden jälkeen kävelin reipasta vauhtia 10 km lenkin.
Jep, en tiedä miksi itselläni kesti näin kauan. Masensi kaikki "juoksukouluohjelmat" joissa luvattiin että jo 5 - 10 viikon jälkeen pystyy juoksemaan 5 km.
Mulla meni tosiaan tämä noin kolme vuotta... Syytä en tiedä.
Ap
Jokainen on oma yksilönsä. Kunto kehittyy joillakin nopeammin. Mut kärsivällisyys palkitaan jossain vaiheessa. Nuo juoksukouluohjelmat on vain suuntaa antavia.
Hienoa! Itsellä vähän sama. Aloitin vähän yli 3 vuotta sitten kävelyllä rapakunnosta 100-kiloisena (liikuntataustaa kuitenkin nuoruudesta). Mulla kasvoi kunto aika nopeasti. Pian parinkymmenenkin kilometrin sauvakävelypäiviä ja vähitellen juoksua. Auto pois käytöstä ja ruokavalio kuntoon. Puolen vuoden päästä 10 kg kevyempänä eka kympin juoksu, jonka jälkeen tuli onnen kyyneleet. Seuraavana kesänä puolimaraton. Aloitin kehonpainotreenit myös. Aluksi sain 3 leukaa. Nyt on mennyt 16, ja dippejä parikymmentä. Kympin juoksu mennyt nenähengityksellä. Tällä hetkellä polvessa vähän vaivaa, joten juoksen vähemmän, mutta nyt on monia eri liikuntamuotoja, joista tykkään. Aina voi jotain tehdä. Painoa lähti 32 kg ja pysynyt poissa. m51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuossa on jotain pielessä.
Sydämen vajaatoiminnan ennuste on muuten vakava: noin 40–50 % potilaista menehtyy viiden vuoden kuluessa diagnoosista.
Oletko nainen ap? Ja oletko sinkku?
Kolme vuotta yhtä tuskaa, että lopulta jaksaa juosta 5 km. Sori vaan, en usko hetkeäkään. Ellei sitten kysymyksessä ole sairas henkilö.
Silloin ei tietenkään pidä yrittää juosta, vaan hakeutua lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä hidasta. Itse aloitin nollasta ja jo kahden viikon jälkeen huomasin kunnon jo selkeästi parantuneen. Noin kuukauden jälkeen kävelin reipasta vauhtia 10 km lenkin.
Jep, en tiedä miksi itselläni kesti näin kauan. Masensi kaikki "juoksukouluohjelmat" joissa luvattiin että jo 5 - 10 viikon jälkeen pystyy juoksemaan 5 km.
Mulla meni tosiaan tämä noin kolme vuotta... Syytä en tiedä.
Ap
Jokaisen matka on erilainen ja eri lähtökohdat. Sä olet voittanut itsesi.
Miksi se hyvä kunto pitäisi tulla nopeasti, kun olet varmaan avittanut sitä rapakuntoa 20 vuotta?
Onnea hyvästä työstä ja jatka samaan malliin :) Menee elämä paljon paremmin, kun ei kanna lisäpainoa ja pystyy vielä liikkumaan itsekin yli 70-vuotiaana.