Lue keskustelun säännöt.
Että voi olla kunnon kohottaminen rapakunnosta hyvään kuntoon hidasta.. Mutta palkitsee nyt!
12.08.2026 |
Aloitin elämäntaparemontin 3 vuotta sitten. Olin silloin tosi huonossa kunnossa, pelkkä 2 km lenkin käveleminen(!) särki jalkoja ja hengästytti. Juoksemaan en pystynyt edes yhtä lyhtypylvään väliä, hengästyin niin hirveästi. Ihan sama kuinka hiljaa ja hitaasti yritin sitä juosta.
No, nyt kävin eilen juoksemassa, juoksin 5 km putkeen, enkä edes juuri hengästynyt, pystyin hengittämään nenän kautta. Juoksu kulki kevyesti. Sillä tavalla kuin en ole villeimmissä unelmissanikaan uskonut ikinä pystyväni itse juoksemaan. Olo oli ja on edelleen todella epäuskoinen, ja samalla euforinen. Se olin todellakin minä, mä pystyin siihen!?!
Mutta helkkarin hitaasti mun kunto on noussut. Liki 3 vuotta meni että tähän pääsin. Onneksi en luovuttanut, hyvä fyysinen kunto ja kevyt olo on kyllä kaiken sen työn arvoista.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä hidasta. Itse aloitin nollasta ja jo kahden viikon jälkeen huomasin kunnon jo selkeästi parantuneen. Noin kuukauden jälkeen kävelin reipasta vauhtia 10 km lenkin.
Jep, en tiedä miksi itselläni kesti näin kauan. Masensi kaikki "juoksukouluohjelmat" joissa luvattiin että jo 5 - 10 viikon jälkeen pystyy juoksemaan 5 km.
Mulla meni tosiaan tämä noin kolme vuotta... Syytä en tiedä.
Ap
Et tainnut kertoa ikääsi?
Itsellä kunto niin huono, etten pystynyt edes kävelemään ilman keppiä. Kun jäin eläkkeelle, aloin ensin vesijuoksemaan ja kohensin vähän ruokavaliota. Nyt kaksi vuotta myöhemmin kävelykin on vielä vaikeaa, mutta aina ei enää tarvitse keppiä tuekseen. Nyt olen lisännyt kuntosalin, jossa pyrin lisäämään juuri jalkojen voimaa.
Voin sanoa, että on sata kertaa vaikeampaa kuin joskus nuorena.
Aloittaja on alle viisikymppinen. Eli ikä ei mitenkään selitä tuota tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon kohottaminen ei todellakaan vie noin paljon aikaa.
Ei kannata uskoa moista soopaa, sillä usein jo parissa viikossa huomaa kunnon kohonneen, mikä motivoi jatkamaan.
Unohtakaa aloittajan höpinät ja kokeillaan itse. Tulette yllättymään miten nopeasti kunto kohoaa.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon kohottaminen ei todellakaan vie noin paljon aikaa.
Ei kannata uskoa moista soopaa, sillä usein jo parissa viikossa huomaa kunnon kohonneen, mikä motivoi jatkamaan.
Unohtakaa aloittajan höpinät ja kokeillaan itse. Tulette yllättymään miten nopeasti kunto kohoaa.
kokeilkaa*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä usko aloitusta. Kenelläkään ei mene kolmea vuotta siihen, että pystyy juoksemaan 5 km.
Joku liikuntaa harrastamaton ja liikunnasta tietämätön mamma kirjoittanut voimafantasiaa.
Ei, kyllä kyseessä on teinipoika.
No jos nyt ap juoksee ihan hyvin eikä mitään vaivoja ole niin miksi täällä epäillään jotain sydänsairautta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa, että hyvällä ja tasapainoisella ravinnolla on tärkeä osuus kunnon kohentamisessa. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että hyvällä ja tasapainoisella ravinnolla on tärkeä osuus kunnon kohentamisessa. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Tuohan on hyvä idea! Kissanlihakeitto pitää tiellä 😼🍲😋
Et tainnut kertoa ikääsi?
Itsellä kunto niin huono, etten pystynyt edes kävelemään ilman keppiä. Kun jäin eläkkeelle, aloin ensin vesijuoksemaan ja kohensin vähän ruokavaliota. Nyt kaksi vuotta myöhemmin kävelykin on vielä vaikeaa, mutta aina ei enää tarvitse keppiä tuekseen. Nyt olen lisännyt kuntosalin, jossa pyrin lisäämään juuri jalkojen voimaa.
Voin sanoa, että on sata kertaa vaikeampaa kuin joskus nuorena.