Lue keskustelun säännöt.
Että voi olla kunnon kohottaminen rapakunnosta hyvään kuntoon hidasta.. Mutta palkitsee nyt!
12.08.2026 |
Aloitin elämäntaparemontin 3 vuotta sitten. Olin silloin tosi huonossa kunnossa, pelkkä 2 km lenkin käveleminen(!) särki jalkoja ja hengästytti. Juoksemaan en pystynyt edes yhtä lyhtypylvään väliä, hengästyin niin hirveästi. Ihan sama kuinka hiljaa ja hitaasti yritin sitä juosta.
No, nyt kävin eilen juoksemassa, juoksin 5 km putkeen, enkä edes juuri hengästynyt, pystyin hengittämään nenän kautta. Juoksu kulki kevyesti. Sillä tavalla kuin en ole villeimmissä unelmissanikaan uskonut ikinä pystyväni itse juoksemaan. Olo oli ja on edelleen todella epäuskoinen, ja samalla euforinen. Se olin todellakin minä, mä pystyin siihen!?!
Mutta helkkarin hitaasti mun kunto on noussut. Liki 3 vuotta meni että tähän pääsin. Onneksi en luovuttanut, hyvä fyysinen kunto ja kevyt olo on kyllä kaiken sen työn arvoista.
Kommentit (68)
🏆🏆🏆🏆🏆🏆🏆🏆🏆🏆🏆
Hieno saavutus. Parempi noin kuin että aloittaa liian rajusti ja on sitten vähän väliä rasitusvammaisena ja lopulta kyllästyisi koko touhuun.
Lisää juoksulenkkejäsi 10 - 15 kilometriin niin peruskuntosi alkaa olemaan sillä tasolla, että voit korvat osan pitkistä lenkeistä vauhtiharjoituksilla (esim. intervallityyppinen ja ylämäkiharjoitukset). Se jos mikä nostaa kuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä hidasta. Itse aloitin nollasta ja jo kahden viikon jälkeen huomasin kunnon jo selkeästi parantuneen. Noin kuukauden jälkeen kävelin reipasta vauhtia 10 km lenkin.
Aika moni mielestään "nollasta" aloittanut on kuitenkin aloittanut tilanteesta, jossa jaksaa helposti kävellä 5 kilometrin lenkin tunnissa. Silloin juoksukunnonkin saavuttaa paljon nopeammin kuin ap.
Toki asiaan vaikuttaa myös yksilölliset ominaisuudet ja terveys.
Onnea ap:lle hienosta saavutuksesta!
Niinpä, mä siis oikeasti olin kyllä ihan todella pahassa rapakunnossa.
Juoksuohjelmien aloitusharjoitukset ekalle/ekoille viikoillekin olivat sellaisia, että ei ollut toivoakaan pystyä niitä tekemään. Ja etenivät aivan liian nopeasti omaan kuntooni nähden.
Ap
Hyvä Ap!
Omasta mielestäni juuri noin se kannattaakin tehdä, eli hitaasti rakennetaan vakaalle pohjalle pikkuhiljaa sitä kuntoa. Ei ole väliä, kuinka pieni askel on, kunhan se on oikeaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap!
Omasta mielestäni juuri noin se kannattaakin tehdä, eli hitaasti rakennetaan vakaalle pohjalle pikkuhiljaa sitä kuntoa. Ei ole väliä, kuinka pieni askel on, kunhan se on oikeaan suuntaan.
Ei kyllä ole mitenkään tavallista, että juoksukuntoon pääseminen veisi kolme vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä hidasta. Itse aloitin nollasta ja jo kahden viikon jälkeen huomasin kunnon jo selkeästi parantuneen. Noin kuukauden jälkeen kävelin reipasta vauhtia 10 km lenkin.
Aika moni mielestään "nollasta" aloittanut on kuitenkin aloittanut tilanteesta, jossa jaksaa helposti kävellä 5 kilometrin lenkin tunnissa. Silloin juoksukunnonkin saavuttaa paljon nopeammin kuin ap.
Toki asiaan vaikuttaa myös yksilölliset ominaisuudet ja terveys.
Onnea ap:lle hienosta saavutuksesta!
No omalla kohdallani sairastuminen johti siihen, että olin käytönnössä maannut viisi vuotta, joten aloitin "nollasta".
Ehkä juuri siksi kunnon nopean kohoamisen huomasinkin jo parin viikon jälkeen, kun lähtötaso on niin huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap!
Omasta mielestäni juuri noin se kannattaakin tehdä, eli hitaasti rakennetaan vakaalle pohjalle pikkuhiljaa sitä kuntoa. Ei ole väliä, kuinka pieni askel on, kunhan se on oikeaan suuntaan.
Ei kyllä ole mitenkään tavallista, että juoksukuntoon pääseminen veisi kolme vuotta.
No ei kyllä. Minulla meni 45 kg ylipainoisena sohvaperunana kolmisen kuukautta päästä siihen että kymppi meni alle 1:15. Joltain sydämen tai hengityselimistön vajaatoiminnalta tuo kyllä kuulostaa.
Arvostan sun onnistumista! Itse just aloitin juoksun ja vaikken nyt ihan rapakunnossa ole niin kyllä ottaa koville! Millon on mikäkin paikka kipeenä ja ei pääse juoksemaan niin usein kun haluaisi ka sitten stressaa että ei tässä kehity.
Lenkkipolulla on niin upean näköistä kun pitkään juosseen loikkii kuin gasellit niin vaivattoman näköistä menemään ja oon vaan onnellinen etten itse näe miltä oma meno näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap!
Omasta mielestäni juuri noin se kannattaakin tehdä, eli hitaasti rakennetaan vakaalle pohjalle pikkuhiljaa sitä kuntoa. Ei ole väliä, kuinka pieni askel on, kunhan se on oikeaan suuntaan.
Ei kyllä ole mitenkään tavallista, että juoksukuntoon pääseminen veisi kolme vuotta.
No ei pelkkään juoksemiseen, mutta kokonaisevaltaisesti lihaskunnon, voiman, kestävyyden, koko paketin rakentaminen ihan nollasta voi ottaa helpostikin pari vuotta. Riippuen toki siitä, kuinka korkealla omien tavoitteiden rima on.
Hyvä sinä! Mä en olisi ollut noin sinnikäs vaan olisin tod.näk luovuttanut. Hienoa että jaksoit!
Minäkin aloitin juoksemaan, ekan kerran viime kesänä ja aika kivasti syksyyn mennessä jaksoin juosta jo muutaman kilsan lenkkejä, 7km taisi olla pisin. Sitten tuli kylmä ja pimeys ja into lopahti. Kevätkesällä aloitin uudestaan ja nyt olen juossut välillä jo 10km lenkkejä. Ihana tunne just toi kun huomaa että jaksaa ihan helposti juosta eikä ole verenmaku suussa. Nyt vaan pitää psyykata itsensä siihen että syksyllä ja talvella homma jatkuu eikä lopahda lokakuun synkkyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinulla vaikea ylipaino? Muuten tuo kuulostaa oudolta. Juoksukuntoon kun pääsee jo kuukaudessa.
Ylipainoa kyllä oli, mutta ei nyt ihan kauheasti, painoin alottaessani 82 kg. (bmi oli noin 31).
Veriarvot on kyllä saattaneet olla huonot, rautaa aloin syödä matkan varrella.
Ja luin jostain, että pieni osa ihmisistä kuuluu heihin, jotka joutuvat tekemään moninkertaisen määrän työtä saadakseen kuntonsa kasvamaan, kuin keskiverrosti, ehkä kuulun heihin.
Enivei, nyt se hyvä kunto on saavutettu, ja tämän aion kyllä ylläpitää.
Ap
Tosiaan jos kunto ei kohene kohtuullisessa ajassa, kannattaa käydä lääkärissä.
Ja mitä täsmälleen ottaen luulet niiden tekevän asialle siellä? Antavat kuntoa kohottavan reseptin? Steroideja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap!
Omasta mielestäni juuri noin se kannattaakin tehdä, eli hitaasti rakennetaan vakaalle pohjalle pikkuhiljaa sitä kuntoa. Ei ole väliä, kuinka pieni askel on, kunhan se on oikeaan suuntaan.
Ei kyllä ole mitenkään tavallista, että juoksukuntoon pääseminen veisi kolme vuotta.
No ei pelkkään juoksemiseen, mutta kokonaisevaltaisesti lihaskunnon, voiman, kestävyyden, koko paketin rakentaminen ihan nollasta voi ottaa helpostikin pari vuotta. Riippuen toki siitä, kuinka korkealla omien tavoitteiden rima on.
No tässä oli nyt nimenomaan juoksukunnosta puhe, eikä lähtötilannekaan ollut edes se että ylipainoa olisi ollut kahden ihmisen edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvostan sun onnistumista! Itse just aloitin juoksun ja vaikken nyt ihan rapakunnossa ole niin kyllä ottaa koville! Millon on mikäkin paikka kipeenä ja ei pääse juoksemaan niin usein kun haluaisi ka sitten stressaa että ei tässä kehity.
Lenkkipolulla on niin upean näköistä kun pitkään juosseen loikkii kuin gasellit niin vaivattoman näköistä menemään ja oon vaan onnellinen etten itse näe miltä oma meno näyttää.
Juoksuhan kannattaakin aloittaa vuorottelemalla kävelyä ja hölkkää, jotta nivelet ja lihakset ehtivät tottua iskutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinulla vaikea ylipaino? Muuten tuo kuulostaa oudolta. Juoksukuntoon kun pääsee jo kuukaudessa.
Ylipainoa kyllä oli, mutta ei nyt ihan kauheasti, painoin alottaessani 82 kg. (bmi oli noin 31).
Veriarvot on kyllä saattaneet olla huonot, rautaa aloin syödä matkan varrella.
Ja luin jostain, että pieni osa ihmisistä kuuluu heihin, jotka joutuvat tekemään moninkertaisen määrän työtä saadakseen kuntonsa kasvamaan, kuin keskiverrosti, ehkä kuulun heihin.
Enivei, nyt se hyvä kunto on saavutettu, ja tämän aion kyllä ylläpitää.
Ap
Tosiaan jos kunto ei kohene kohtuullisessa ajassa, kannattaa käydä lääkärissä.
Ja mitä täsmälleen ottaen luulet niiden tekevän asialle siellä? Antavat kuntoa kohottavan reseptin? Steroideja?
Vievät sydänfilmiin ja astmatesteihin nyt ihan ensi alkuun ja tarkistavat veriarvot. Jotain on suurella todennäköisyydellä pielessä jos oikeasti yrittää kuntoa kohottaa eikä mitään tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntoiluun kannustaa se, kun näkee miten liikkumattomilta läskeiltä pettää nivelet. Sitten ne rsukat kuvittelee että tekonivelleikkaus pelastaa. Ei pelasta, kodja niillä on lihaskunto nolla ja nivelsiteet romuna. Leikkauksen jälkeen ne on pyörätuolissa loppuikänsä tai saa sairaalabakteerin niveleen. Itselleen ei todellakaan halua samaa. Siksi olen alkanut tehdä 1 - 2 tunnin maastolenkkejä ja löysin kaveriksi tosi kivan miehen. Kävellään, jutskataan, mennään aika syviinkin juttuihin. Ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinulla vaikea ylipaino? Muuten tuo kuulostaa oudolta. Juoksukuntoon kun pääsee jo kuukaudessa.
Ylipainoa kyllä oli, mutta ei nyt ihan kauheasti, painoin alottaessani 82 kg. (bmi oli noin 31).
Veriarvot on kyllä saattaneet olla huonot, rautaa aloin syödä matkan varrella.
Ja luin jostain, että pieni osa ihmisistä kuuluu heihin, jotka joutuvat tekemään moninkertaisen määrän työtä saadakseen kuntonsa kasvamaan, kuin keskiverrosti, ehkä kuulun heihin.
Enivei, nyt se hyvä kunto on saavutettu, ja tämän aion kyllä ylläpitää.
Ap
Tosiaan jos kunto ei kohene kohtuullisessa ajassa, kannattaa käydä lääkärissä.
Ja mitä täsmälleen ottaen luulet niiden tekevän asialle siellä? Antavat kuntoa kohottavan reseptin? Steroideja?
Vievät sydänfilmiin ja astmatesteihin nyt ihan ensi alkuun ja tarkistavat veriarvot. Jotain on suurella todennäköisyydellä pielessä jos oikeasti yrittää kuntoa kohottaa eikä mitään tapahdu.
Eli vaihtoehtona on lääkkeet. Esim. rautalisä pilaa vatsan ihan totaalisesti, ei ei ole sen arvoista. Ap voi liikkua ja parantaa ruokavaliotaan, tai lääkkeet. Siinä vaihtoehdot.
Vierailija kirjoitti:
Kuntoiluun kannustaa se, kun näkee miten liikkumattomilta läskeiltä pettää nivelet. Sitten ne rsukat kuvittelee että tekonivelleikkaus pelastaa. Ei pelasta, kodja niillä on lihaskunto nolla ja nivelsiteet romuna. Leikkauksen jälkeen ne on pyörätuolissa loppuikänsä tai saa sairaalabakteerin niveleen. Itselleen ei todellakaan halua samaa. Siksi olen alkanut tehdä 1 - 2 tunnin maastolenkkejä ja löysin kaveriksi tosi kivan miehen. Kävellään, jutskataan, mennään aika syviinkin juttuihin. Ihanaa!
Niin ja leikkaus on todella vaarallinen lihasmassattomalle ja parantuminen hidasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinulla vaikea ylipaino? Muuten tuo kuulostaa oudolta. Juoksukuntoon kun pääsee jo kuukaudessa.
Ylipainoa kyllä oli, mutta ei nyt ihan kauheasti, painoin alottaessani 82 kg. (bmi oli noin 31).
Veriarvot on kyllä saattaneet olla huonot, rautaa aloin syödä matkan varrella.
Ja luin jostain, että pieni osa ihmisistä kuuluu heihin, jotka joutuvat tekemään moninkertaisen määrän työtä saadakseen kuntonsa kasvamaan, kuin keskiverrosti, ehkä kuulun heihin.
Enivei, nyt se hyvä kunto on saavutettu, ja tämän aion kyllä ylläpitää.
Ap
Tosiaan jos kunto ei kohene kohtuullisessa ajassa, kannattaa käydä lääkärissä.
Ja mitä täsmälleen ottaen luulet niiden tekevän asialle siellä? Antavat kuntoa kohottavan reseptin? Steroideja?
Vievät sydänfilmiin ja astmatesteihin nyt ihan ensi alkuun ja tarkistavat veriarvot. Jotain on suurella todennäköisyydellä pielessä jos oikeasti yrittää kuntoa kohottaa eikä mitään tapahdu.
Eli vaihtoehtona on lääkkeet. Esim. rautalisä pilaa vatsan ihan totaalisesti, ei ei ole sen arvoista. Ap voi liikkua ja parantaa ruokavaliotaan, tai lääkkeet. Siinä vaihtoehdot.
Tai sydänleikkaus huonossa (tai hyvässä, miten sen haluaa ottaa) tapauksessa. Ehdottomasti kuitenkin valtava hälytyskello että jotain on suurella todennäköisyydellä kehossa pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap!
Omasta mielestäni juuri noin se kannattaakin tehdä, eli hitaasti rakennetaan vakaalle pohjalle pikkuhiljaa sitä kuntoa. Ei ole väliä, kuinka pieni askel on, kunhan se on oikeaan suuntaan.
Ei kyllä ole mitenkään tavallista, että juoksukuntoon pääseminen veisi kolme vuotta.
No ei kyllä. Minulla meni 45 kg ylipainoisena sohvaperunana kolmisen kuukautta päästä siihen että kymppi meni alle 1:15. Joltain sydämen tai hengityselimistön vajaatoiminnalta tuo kyllä kuulostaa.
Sitä suuremmalla syyllä. Monen sairauden ennustetta parantaa maltillinen ja kohtuullinen liikunta ja kunnon kohottaminen. Juuri silloin pitää tehdä hitaasti, mutta säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinulla vaikea ylipaino? Muuten tuo kuulostaa oudolta. Juoksukuntoon kun pääsee jo kuukaudessa.
Ylipainoa kyllä oli, mutta ei nyt ihan kauheasti, painoin alottaessani 82 kg. (bmi oli noin 31).
Veriarvot on kyllä saattaneet olla huonot, rautaa aloin syödä matkan varrella.
Ja luin jostain, että pieni osa ihmisistä kuuluu heihin, jotka joutuvat tekemään moninkertaisen määrän työtä saadakseen kuntonsa kasvamaan, kuin keskiverrosti, ehkä kuulun heihin.
Enivei, nyt se hyvä kunto on saavutettu, ja tämän aion kyllä ylläpitää.
Ap
Tosiaan jos kunto ei kohene kohtuullisessa ajassa, kannattaa käydä lääkärissä.
Ja mitä täsmälleen ottaen luulet niiden tekevän asialle siellä? Antavat kuntoa kohottavan reseptin? Steroideja?
Vievät sydänfilmiin ja astmatesteihin nyt ihan ensi alkuun ja tarkistavat veriarvot. Jotain on suurella todennäköisyydellä pielessä jos oikeasti yrittää kuntoa kohottaa eikä mitään tapahdu.
Eli vaihtoehtona on lääkkeet. Esim. rautalisä pilaa vatsan ihan totaalisesti, ei ei ole sen arvoista. Ap voi liikkua ja parantaa ruokavaliotaan, tai lääkkeet. Siinä vaihtoehdot.
Tai sydänleikkaus huonossa (tai hyvässä, miten sen haluaa ottaa) tapauksessa. Ehdottomasti kuitenkin valtava hälytyskello että jotain on suurella todennäköisyydellä kehossa pielessä.
Joo, mutta ei noihin kannata 100% luottaa. Kannattaa hakea vähintään 2 mielipidettä. Munkin hampaita on hoidettu ties miten ja suoritettu juurihoitoakin, mikä kävi ilmi, että syyttä. Sitten vaan haukkuvat minua vaikka minä olen aina pessyt hampaat 2x päivässä. Ammattilaisina heidän tehtävänsä olisi kertoa mitä voin asialle tehdä, en näköjään mitään. Heidän pitäisi tietää, mutta eivät tiedä mitään. Ja kesken leikkeuksen voi herätä ja nukutusaine lakata toimimasta.
Jos haluat, voit hyvin osallistua johonkin kympin juoksutapahtumaan jo nyt syksyllä. Jos jaksat juosta 5 km kevyesti, niin kyllä silloin menee myös kymppi.