Lue keskustelun säännöt.
Uusi vessaohjeistus kuohuttaa Britanniassa: transyhteisössä herännyt huoli
10.08.2026 |
Kommentit (4799)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ajatellaan, että sukupuoli-identiteetillä olisi synnynnäinen pohja, niin tämä vahvistaa ajatusta siitä, että sukupuoli on hyvin biologinen kehollinen ilmiö jopa kokemuksen tasolla.
Ei vaan fysiologinen, hormonipohjainen asia, ei kehollinen. Ja kokemus on vielä monimutkaisempi asia, sen viitteellinen biologinen pohja on hermostossa.Eivätkö hormonit ole osa kehollisia toimintoja? Siis kokemuksen pohja on on kehollinen fysiologinen ilmiö, joka nousee suoraan sukupuolen primaarista määritelmästä eli eriytyneistä lisääntymisbiologisista rakenteista nimeltä sukurauhaset, joiden tuottamilla hormoneilla on potentiaalisesti vaikutuksia hermoston kehitykseen. Se taas korreloi sukupuolittuneen käyttäytymisen kanssa, mikä korreloi sukupuoliroolien kanssa eli muovaa ihmisyhteisöjen sosiaalisia rakenteita ja vaikuttaa näin tätä kautta epäsuoraan yksilön identiteetin kehitykseen, kun ihminen oppii peilaamaan mieltymyksiääm ja käyttäytymistään sekä ulkoisia piirteitä muihin. Tietenkin identiteetti psykologisena käsitteenä on lähtökohdiltaan ei-biologinen ja vuorovaikutuksessa muodostuva, joten se on väistämättä monitekijäinen prosessi. Siksi on sellainen käsite kuin sukupuoli-identiteetti erotuksena biologisesta ominaisuudesta sukupuoli, johon sukupuoli-dentiteetti kuitenkin aina kiinnittyy ja viittaa. Ei se muuten olisi sukupuoli-identiteetti.
Eiväthän nämä suostu kertomaan, että mistä tekijöistä naisen kehosta irrallinen identiteetti muodostuu. Mihin käsite nainen tai naisen identiteetti viittaavat silloin, kun ne irrotetaan biosukupuolesta?
No tämä on nyt se asia, joka sun täytyy ihan itse itsessäsi selvittää ja sisäistää. Kysy itseltäsi: Mistä tiedän olevani nainen? Mitä naiseus minulle merkitsee? Miten näen itseni? Jne. Kun kukaan ei voi kertoa mikä se sun identiteetti on, eikä siihen ole oikeuttakaan.
Et siis pysty antamaan loogisesti koherenttia ja yleispätevää määritelmää naiseudelle?
Mitä nainen ja naisidentiteetti tarkoittavat käsitteellisesti, jos ne irrotetaan naiskehosta?
Ja sähän pystytkin. Ne sun lisääntyvä naaras-paskasi voit unohtaa samantien.
EriAnna parempi? Vältäthän kehäpäätelmiä, kiitos.
Parempi? Luulet siis, että tähän on oikea tai väärä vastaus? Menee mielenkiintoiseksi. Siis sähän et voi itse vastata, koska olet valehdellut sadoin viestein että kyse on biologiasta.
Näinpä, nää tunnistaa tosta ”Sä väitit, sä todistat.” ”Mä olen sanonut sata kertaa, olt tyhmä jos et tajua.” ”Tosi huono lähde, liian pieni ryhmä.” ”Ihan paskaa, ei ole tapahtunut.” ”Todista että ei ole tapahtunut.”-sonnasta.
Nämä on niitä, jotka uhkaa ihan joka paikassa, myös siellä pukkarissa, ei muut. Onneksi nämä tosi harvoin kykenevät sosiaaliseen f2f vuorovaikutukseen tai ryhmätilanteeseen.Hän ei kerro, mistä tieto on peräisin, tai lähteinä käytetään epämääräisiä keskustelufoorumeita ja somepostauksia. Tietoa sanotaan faktaksi tai totuudeksi, jota tyhmät eivät ymmärrä.
Sisältö herättää voimakasta vihaa, pelkoa tai skandaalin tuntua, mikä ohjaa jakamaan sitä eteenpäin ilman harkintaa.
Otsikot ja aloitukset ovat yliampuvia ja lupaavat paljastaa "vaietun totuuden".
Kun virhe korjataan faktoilla tai luotettavilla lähteillä, jakaja suuttuu, poistaa kommentit tai syyttää muita totuuden piilottamisesta. Tyypillisesti myös vaatii faktan tarkistusta, koska sehän on ihan huuhaata tai pseudotiedettä.
Hän jakaa vanhoja yksittäisiä uutisia tai kuvia uusina ja laajoina ilmiöinä luodakseen harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta.
Kuten sinä yritit todistaa jotain tutkimuksella, jossa otoskoko oli 24 transidentifioituvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tutkimuksessa ei löydetty naistunnetta aivoista. Näiden tyyppien aikaisemmassa tutkimuksessa transnaisten aivot muistuttivat cis-miesten aivoja.
Ei naistunnetta tai miestunnetta etsitä aivokuvista. Niin, ihmisaivot muistuttavat toisiaan, eikö ole jännä? Siksi koeasetelmaan on sisällytetty cismiehet, cisnaiset ja transnaiset ja transmiehet. Silloin saadaan esiin se mitä tutkitaan.Juurihan joku hönö väitti, että transius olisi todettavissa aivokuvista
Miten transius tai kehon sukupuolesta poikkeavan sukupuoli-identiteetin olemassaolo todennetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ajatellaan, että sukupuoli-identiteetillä olisi synnynnäinen pohja, niin tämä vahvistaa ajatusta siitä, että sukupuoli on hyvin biologinen kehollinen ilmiö jopa kokemuksen tasolla.
Ei vaan fysiologinen, hormonipohjainen asia, ei kehollinen. Ja kokemus on vielä monimutkaisempi asia, sen viitteellinen biologinen pohja on hermostossa.Eivätkö hormonit ole osa kehollisia toimintoja? Siis kokemuksen pohja on on kehollinen fysiologinen ilmiö, joka nousee suoraan sukupuolen primaarista määritelmästä eli eriytyneistä lisääntymisbiologisista rakenteista nimeltä sukurauhaset, joiden tuottamilla hormoneilla on potentiaalisesti vaikutuksia hermoston kehitykseen. Se taas korreloi sukupuolittuneen käyttäytymisen kanssa, mikä korreloi sukupuoliroolien kanssa eli muovaa ihmisyhteisöjen sosiaalisia rakenteita ja vaikuttaa näin tätä kautta epäsuoraan yksilön identiteetin kehitykseen, kun ihminen oppii peilaamaan mieltymyksiääm ja käyttäytymistään sekä ulkoisia piirteitä muihin. Tietenkin identiteetti psykologisena käsitteenä on lähtökohdiltaan ei-biologinen ja vuorovaikutuksessa muodostuva, joten se on väistämättä monitekijäinen prosessi. Siksi on sellainen käsite kuin sukupuoli-identiteetti erotuksena biologisesta ominaisuudesta sukupuoli, johon sukupuoli-dentiteetti kuitenkin aina kiinnittyy ja viittaa. Ei se muuten olisi sukupuoli-identiteetti.
Kukaan ei kiellä kromosomeja tai biologista sukupuolta. Tietenkin liittyy ja viittaa, erityisesti termistössä ja juridisia sukupuolimerkintöjäkin on ainakin vielä vain kaksi. Tämähän ei siis tarkoita lainkaan sitä, että on olemassa vain biologinen sukupuoli ja siksi sen mukaan pitäisi toimia yhteiskunnassa eikä juridisen sukupuolen mukaan. Tuo on ajatuksenakin älytön, kun ihminen elää vuorovaikutuksessa muihin ja luonnollisena, juridisena henkilönä nimenomaan siinä sosiaalisessa ja juridisessa sukupuolessaan, ei biologisessa sukupuolessaan.
Minun on todella vaikea hahmottaa tuota ajattelua. Itse ajattelen niin, että sukupuoli-identiteetti on vähän samantyyppinen konsepti kuin vaikkapa etninen identiteetti. Esimerkiksi mustaihoisen identiteetti on eri asia, kuin ihonväri tai geneettinen syntyperä. Mutta ihonväri on aivan olennainen tekijä sille, miten kyseinen identiteetti vuorovaikutuksessa muotoutuu.
Minulle sinun selityksesi kuulostaa samalta kuin väittäisit, että totta kai ihonväri on olemassa, mutta että se ei tarkoita, että olisi vain biologinen ihonväri olemassa ja että kaikkien pitäisi käyttäytyä vain ihonvärinsä mukaan tai idendifioitua mustaihoiseksi vain, koska sattuu olemaan mustaihoinen. Tai että mustaihoista ihmistä pitäisi kutsua vaikkapa oranssiksi hänen sisäisen tunteensa pohjalta. Sotket minun mielestäni jatkuvasti biologiset piirteet ja identiteetin keskenään. Sukupuoli on biologinen ominaisuus, joka tunnistetaan ensisijaisesti biologisista aistinvaraisesti sadasosasekunnissa ennen, kuin ehditään edes analysoida kenenkään juridista luokkaa tai sisäistä kokemusta. Senhän takia transsukupuoliset haluavat niitä biologisia piirteitään muovata hormonin ja leikkauksin. Hekin sisimmässään tietävät, että ovat eri sukupuolta kuin mihin samaistuvat.
Sitä en ymmärrä, miksi juuri sukupuolesta on tullut niin monille niin keskeinen identiteettikategoria. Mikä ihmeen tarve on monille sukupuolen luokille maassa, jossa yritty sata vuotta purkaa sukupuolistereotypioita ja mahdollistaa yksilöille vapaus elää sellaisina persoonina kuin ovat sukupuolestaan riippumatta. Nuo kolmannen ja neljännen sukupuolen luokat muissa kulttuureissa pohjautuvat äärimäisen kapeille sukupuolirooleille ja sukupuolistereotypioille. Niillehän sukupuolivähemistöjenkin identiteetti väkisin pohjautuu, koska ei kukaan niitä identiteettejä muuten sukupuoleen yhdistäisi.
"Sitä en ymmärrä, miksi juuri sukupuolesta on tullut niin monille niin keskeinen identiteettikategoria. Mikä ihmeen tarve on monille sukupuolen luokille maassa, jossa yritty sata vuotta purkaa sukupuolistereotypioita ja mahdollistaa yksilöille vapaus elää sellaisina persoonina kuin ovat sukupuolestaan riippumatta. Nuo kolmannen ja neljännen sukupuolen luokat muissa kulttuureissa pohjautuvat äärimäisen kapeille sukupuolirooleille ja sukupuolistereotypioille. Niillehän sukupuolivähemistöjenkin identiteetti väkisin pohjautuu, koska ei kukaan niitä identiteettejä muuten sukupuoleen yhdistäisi."
Mitä transihmisiä tunnen, heillä sukupuoli-identiteetissä ei ole kyse rooleista joihin heidän pitää mahtua tai stereotyypeistä joita heidän pitää seurata. Se on vain vahva sisäinen tunne siitä mitä mieltä on omasta kehosta ja miten haluaa tulla nähdyksi, vaikka se ei edes käytännössä vaikuttaisi kohteluun ja kohtaamiseen. He kannattavat vahvasti ihmisten oikeutta elää juuri sellaisina kuin haluavat riippumatta sukupuolesta.
Vierailija kirjoitti:
"Sitä en ymmärrä, miksi juuri sukupuolesta on tullut niin monille niin keskeinen identiteettikategoria. Mikä ihmeen tarve on monille sukupuolen luokille maassa, jossa yritty sata vuotta purkaa sukupuolistereotypioita ja mahdollistaa yksilöille vapaus elää sellaisina persoonina kuin ovat sukupuolestaan riippumatta. Nuo kolmannen ja neljännen sukupuolen luokat muissa kulttuureissa pohjautuvat äärimäisen kapeille sukupuolirooleille ja sukupuolistereotypioille. Niillehän sukupuolivähemistöjenkin identiteetti väkisin pohjautuu, koska ei kukaan niitä identiteettejä muuten sukupuoleen yhdistäisi."
Mitä transihmisiä tunnen, heillä sukupuoli-identiteetissä ei ole kyse rooleista joihin heidän pitää mahtua tai stereotyypeistä joita heidän pitää seurata. Se on vain vahva sisäinen tunne siitä mitä mieltä on omasta kehosta ja miten haluaa tulla nähdyksi, vaikka se ei edes käytännössä vaikuttaisi kohteluun ja kohtaamiseen. He kannattavat vahvasti ihmisten oikeutta elää juuri sellaisina kuin haluavat riippumatta sukupuolesta.
Ongelma onkin, mitä kaikkea sillä päänsisäisellä sukupuolifiiliksellä pyritään tekemään.
Tehän häivytätte biologisen sukupuolen kuvasta kokonaan pois sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen määrittäjä, kuten myös sukupuolitettujen tilojen käytössä ja naisten kilpaurheilussa. Te teette juridisesta sukupuolimerkinnästä täydellistä fiktiota, jossa kuka tahansa voi vaihtaa muita velvoittavan sukupuolimerkinnän ilmoitusasiana.
Eli käytännön seurauksia on ja muiden ryhmien oikeuksien, määritelmien, turvallisuuden ja yksityisyyden polkemista.
Promilleporukka pompottaa koko muuta yhteiskuntaa validointiautomaattinaan ja fetissin toteuttamisen mahdollistajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sitä en ymmärrä, miksi juuri sukupuolesta on tullut niin monille niin keskeinen identiteettikategoria. Mikä ihmeen tarve on monille sukupuolen luokille maassa, jossa yritty sata vuotta purkaa sukupuolistereotypioita ja mahdollistaa yksilöille vapaus elää sellaisina persoonina kuin ovat sukupuolestaan riippumatta. Nuo kolmannen ja neljännen sukupuolen luokat muissa kulttuureissa pohjautuvat äärimäisen kapeille sukupuolirooleille ja sukupuolistereotypioille. Niillehän sukupuolivähemistöjenkin identiteetti väkisin pohjautuu, koska ei kukaan niitä identiteettejä muuten sukupuoleen yhdistäisi."
Mitä transihmisiä tunnen, heillä sukupuoli-identiteetissä ei ole kyse rooleista joihin heidän pitää mahtua tai stereotyypeistä joita heidän pitää seurata. Se on vain vahva sisäinen tunne siitä mitä mieltä on omasta kehosta ja miten haluaa tulla nähdyksi, vaikka se ei edes käytännössä vaikuttaisi kohteluun ja kohtaamiseen. He kannattavat vahvasti ihmisten oikeutta elää juuri sellaisina kuin haluavat riippumatta sukupuolesta.
Entä jos on vahva tunne toiseen etnisyyteen, uskontoon tai vaikkapa aatelisuuteen kuulumisesta? Trans-mustat ovat valideja ja cis-mustat ikäviä portinvartijoita!!!
Vierailija kirjoitti:
"Sitä en ymmärrä, miksi juuri sukupuolesta on tullut niin monille niin keskeinen identiteettikategoria. Mikä ihmeen tarve on monille sukupuolen luokille maassa, jossa yritty sata vuotta purkaa sukupuolistereotypioita ja mahdollistaa yksilöille vapaus elää sellaisina persoonina kuin ovat sukupuolestaan riippumatta. Nuo kolmannen ja neljännen sukupuolen luokat muissa kulttuureissa pohjautuvat äärimäisen kapeille sukupuolirooleille ja sukupuolistereotypioille. Niillehän sukupuolivähemistöjenkin identiteetti väkisin pohjautuu, koska ei kukaan niitä identiteettejä muuten sukupuoleen yhdistäisi."
Mitä transihmisiä tunnen, heillä sukupuoli-identiteetissä ei ole kyse rooleista joihin heidän pitää mahtua tai stereotyypeistä joita heidän pitää seurata. Se on vain vahva sisäinen tunne siitä mitä mieltä on omasta kehosta ja miten haluaa tulla nähdyksi, vaikka se ei edes käytännössä vaikuttaisi kohteluun ja kohtaamiseen. He kannattavat vahvasti ihmisten oikeutta elää juuri sellaisina kuin haluavat riippumatta sukupuolesta.
Transit ja itsemäärittelijät nimenomaan vaativat tulla kohdatuksi fiktioon pohjautuvan sukupuolimerkinnän ja päänsisäisen tunteen perusteella, jota te ette pysty sanallistamaan. Jos samastuu naiseuteen ja naiseksi, niin mihin silloin samatutaan, jos se naiseus irrotetaan biosukupuolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sitä en ymmärrä, miksi juuri sukupuolesta on tullut niin monille niin keskeinen identiteettikategoria. Mikä ihmeen tarve on monille sukupuolen luokille maassa, jossa yritty sata vuotta purkaa sukupuolistereotypioita ja mahdollistaa yksilöille vapaus elää sellaisina persoonina kuin ovat sukupuolestaan riippumatta. Nuo kolmannen ja neljännen sukupuolen luokat muissa kulttuureissa pohjautuvat äärimäisen kapeille sukupuolirooleille ja sukupuolistereotypioille. Niillehän sukupuolivähemistöjenkin identiteetti väkisin pohjautuu, koska ei kukaan niitä identiteettejä muuten sukupuoleen yhdistäisi."
Mitä transihmisiä tunnen, heillä sukupuoli-identiteetissä ei ole kyse rooleista joihin heidän pitää mahtua tai stereotyypeistä joita heidän pitää seurata. Se on vain vahva sisäinen tunne siitä mitä mieltä on omasta kehosta ja miten haluaa tulla nähdyksi, vaikka se ei edes käytännössä vaikuttaisi kohteluun ja kohtaamiseen. He kannattavat vahvasti ihmisten oikeutta elää juuri sellaisina kuin haluavat riippumatta sukupuolesta.
Miksi yhteiskunta ja muiden ryhmien oikeudet ja määritelmät pitäisi laittaa uusiksi sisäisten tunteiden vuoksi, joiden olemassaoloa ei voida edes todentaa mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ajatellaan, että sukupuoli-identiteetillä olisi synnynnäinen pohja, niin tämä vahvistaa ajatusta siitä, että sukupuoli on hyvin biologinen kehollinen ilmiö jopa kokemuksen tasolla.
Ei vaan fysiologinen, hormonipohjainen asia, ei kehollinen. Ja kokemus on vielä monimutkaisempi asia, sen viitteellinen biologinen pohja on hermostossa.Eivätkö hormonit ole osa kehollisia toimintoja? Siis kokemuksen pohja on on kehollinen fysiologinen ilmiö, joka nousee suoraan sukupuolen primaarista määritelmästä eli eriytyneistä lisääntymisbiologisista rakenteista nimeltä sukurauhaset, joiden tuottamilla hormoneilla on potentiaalisesti vaikutuksia hermoston kehitykseen. Se taas korreloi sukupuolittuneen käyttäytymisen kanssa, mikä korreloi sukupuoliroolien kanssa eli muovaa ihmisyhteisöjen sosiaalisia rakenteita ja vaikuttaa näin tätä kautta epäsuoraan yksilön identiteetin kehitykseen, kun ihminen oppii peilaamaan mieltymyksiääm ja käyttäytymistään sekä ulkoisia piirteitä muihin. Tietenkin identiteetti psykologisena käsitteenä on lähtökohdiltaan ei-biologinen ja vuorovaikutuksessa muodostuva, joten se on väistämättä monitekijäinen prosessi. Siksi on sellainen käsite kuin sukupuoli-identiteetti erotuksena biologisesta ominaisuudesta sukupuoli, johon sukupuoli-dentiteetti kuitenkin aina kiinnittyy ja viittaa. Ei se muuten olisi sukupuoli-identiteetti.
Kukaan ei kiellä kromosomeja tai biologista sukupuolta. Tietenkin liittyy ja viittaa, erityisesti termistössä ja juridisia sukupuolimerkintöjäkin on ainakin vielä vain kaksi. Tämähän ei siis tarkoita lainkaan sitä, että on olemassa vain biologinen sukupuoli ja siksi sen mukaan pitäisi toimia yhteiskunnassa eikä juridisen sukupuolen mukaan. Tuo on ajatuksenakin älytön, kun ihminen elää vuorovaikutuksessa muihin ja luonnollisena, juridisena henkilönä nimenomaan siinä sosiaalisessa ja juridisessa sukupuolessaan, ei biologisessa sukupuolessaan.
Minun on todella vaikea hahmottaa tuota ajattelua. Itse ajattelen niin, että sukupuoli-identiteetti on vähän samantyyppinen konsepti kuin vaikkapa etninen identiteetti. Esimerkiksi mustaihoisen identiteetti on eri asia, kuin ihonväri tai geneettinen syntyperä. Mutta ihonväri on aivan olennainen tekijä sille, miten kyseinen identiteetti vuorovaikutuksessa muotoutuu.
Minulle sinun selityksesi kuulostaa samalta kuin väittäisit, että totta kai ihonväri on olemassa, mutta että se ei tarkoita, että olisi vain biologinen ihonväri olemassa ja että kaikkien pitäisi käyttäytyä vain ihonvärinsä mukaan tai idendifioitua mustaihoiseksi vain, koska sattuu olemaan mustaihoinen. Tai että mustaihoista ihmistä pitäisi kutsua vaikkapa oranssiksi hänen sisäisen tunteensa pohjalta. Sotket minun mielestäni jatkuvasti biologiset piirteet ja identiteetin keskenään. Sukupuoli on biologinen ominaisuus, joka tunnistetaan ensisijaisesti biologisista aistinvaraisesti sadasosasekunnissa ennen, kuin ehditään edes analysoida kenenkään juridista luokkaa tai sisäistä kokemusta. Senhän takia transsukupuoliset haluavat niitä biologisia piirteitään muovata hormonin ja leikkauksin. Hekin sisimmässään tietävät, että ovat eri sukupuolta kuin mihin samaistuvat.
Sitä en ymmärrä, miksi juuri sukupuolesta on tullut niin monille niin keskeinen identiteettikategoria. Mikä ihmeen tarve on monille sukupuolen luokille maassa, jossa yritty sata vuotta purkaa sukupuolistereotypioita ja mahdollistaa yksilöille vapaus elää sellaisina persoonina kuin ovat sukupuolestaan riippumatta. Nuo kolmannen ja neljännen sukupuolen luokat muissa kulttuureissa pohjautuvat äärimäisen kapeille sukupuolirooleille ja sukupuolistereotypioille. Niillehän sukupuolivähemistöjenkin identiteetti väkisin pohjautuu, koska ei kukaan niitä identiteettejä muuten sukupuoleen yhdistäisi.
Mun mielestä sukupuoli-identiteetin korostaminen transihmisten kohdalla on vähän outoa. Kaikilla meillä on identiteetti. Myös sukupuoli-identiteetti. Ei se transihmistenkään kohdalla välttämättä ole mikään keskeisin tai isoin osa identiteettiä. Yksi osa vaan, mikä nyt sattuu poikkeamaan valtaväestöstä. Uskon, että sukupuoli-identiteetistä puhutaan, koska sillä sisällytetään eri sukupuolet ja ilmaisut esim. syrjinnän suojaan. Se on siis ehkä tarpeellinen kokoava sana isommalle ihmisryhmälle, eikä sillä tarkoiteta, että kaikki ryhmän ihmiset olisivat samanlaisia tai vahvemmin sukupuoli-identiteettinsä kokevia kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ajatellaan, että sukupuoli-identiteetillä olisi synnynnäinen pohja, niin tämä vahvistaa ajatusta siitä, että sukupuoli on hyvin biologinen kehollinen ilmiö jopa kokemuksen tasolla.
Ei vaan fysiologinen, hormonipohjainen asia, ei kehollinen. Ja kokemus on vielä monimutkaisempi asia, sen viitteellinen biologinen pohja on hermostossa.Eivätkö hormonit ole osa kehollisia toimintoja? Siis kokemuksen pohja on on kehollinen fysiologinen ilmiö, joka nousee suoraan sukupuolen primaarista määritelmästä eli eriytyneistä lisääntymisbiologisista rakenteista nimeltä sukurauhaset, joiden tuottamilla hormoneilla on potentiaalisesti vaikutuksia hermoston kehitykseen. Se taas korreloi sukupuolittuneen käyttäytymisen kanssa, mikä korreloi sukupuoliroolien kanssa eli muovaa ihmisyhteisöjen sosiaalisia rakenteita ja vaikuttaa näin tätä kautta epäsuoraan yksilön identiteetin kehitykseen, kun ihminen oppii peilaamaan mieltymyksiääm ja käyttäytymistään sekä ulkoisia piirteitä muihin. Tietenkin identiteetti psykologisena käsitteenä on lähtökohdiltaan ei-biologinen ja vuorovaikutuksessa muodostuva, joten se on väistämättä monitekijäinen prosessi. Siksi on sellainen käsite kuin sukupuoli-identiteetti erotuksena biologisesta ominaisuudesta sukupuoli, johon sukupuoli-dentiteetti kuitenkin aina kiinnittyy ja viittaa. Ei se muuten olisi sukupuoli-identiteetti.
Eiväthän nämä suostu kertomaan, että mistä tekijöistä naisen kehosta irrallinen identiteetti muodostuu. Mihin käsite nainen tai naisen identiteetti viittaavat silloin, kun ne irrotetaan biosukupuolesta?
No tämä on nyt se asia, joka sun täytyy ihan itse itsessäsi selvittää ja sisäistää. Kysy itseltäsi: Mistä tiedän olevani nainen? Mitä naiseus minulle merkitsee? Miten näen itseni? Jne. Kun kukaan ei voi kertoa mikä se sun identiteetti on, eikä siihen ole oikeuttakaan.
Et siis pysty antamaan loogisesti koherenttia ja yleispätevää määritelmää naiseudelle?
Mitä nainen ja naisidentiteetti tarkoittavat käsitteellisesti, jos ne irrotetaan naiskehosta?
Ja sähän pystytkin. Ne sun lisääntyvä naaras-paskasi voit unohtaa samantien.
EriAnna parempi? Vältäthän kehäpäätelmiä, kiitos.
Parempi? Luulet siis, että tähän on oikea tai väärä vastaus? Menee mielenkiintoiseksi. Siis sähän et voi itse vastata, koska olet valehdellut sadoin viestein että kyse on biologiasta.
Näinpä, nää tunnistaa tosta ”Sä väitit, sä todistat.” ”Mä olen sanonut sata kertaa, olt tyhmä jos et tajua.” ”Tosi huono lähde, liian pieni ryhmä.” ”Ihan paskaa, ei ole tapahtunut.” ”Todista että ei ole tapahtunut.”-sonnasta.
Nämä on niitä, jotka uhkaa ihan joka paikassa, myös siellä pukkarissa, ei muut. Onneksi nämä tosi harvoin kykenevät sosiaaliseen f2f vuorovaikutukseen tai ryhmätilanteeseen.
Miten arvioisit omat tai viiteryhmäsi vuorovaikutustaidot tässä ketjussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ajatellaan, että sukupuoli-identiteetillä olisi synnynnäinen pohja, niin tämä vahvistaa ajatusta siitä, että sukupuoli on hyvin biologinen kehollinen ilmiö jopa kokemuksen tasolla.
Ei vaan fysiologinen, hormonipohjainen asia, ei kehollinen. Ja kokemus on vielä monimutkaisempi asia, sen viitteellinen biologinen pohja on hermostossa.Eivätkö hormonit ole osa kehollisia toimintoja? Siis kokemuksen pohja on on kehollinen fysiologinen ilmiö, joka nousee suoraan sukupuolen primaarista määritelmästä eli eriytyneistä lisääntymisbiologisista rakenteista nimeltä sukurauhaset, joiden tuottamilla hormoneilla on potentiaalisesti vaikutuksia hermoston kehitykseen. Se taas korreloi sukupuolittuneen käyttäytymisen kanssa, mikä korreloi sukupuoliroolien kanssa eli muovaa ihmisyhteisöjen sosiaalisia rakenteita ja vaikuttaa näin tätä kautta epäsuoraan yksilön identiteetin kehitykseen, kun ihminen oppii peilaamaan mieltymyksiääm ja käyttäytymistään sekä ulkoisia piirteitä muihin. Tietenkin identiteetti psykologisena käsitteenä on lähtökohdiltaan ei-biologinen ja vuorovaikutuksessa muodostuva, joten se on väistämättä monitekijäinen prosessi. Siksi on sellainen käsite kuin sukupuoli-identiteetti erotuksena biologisesta ominaisuudesta sukupuoli, johon sukupuoli-dentiteetti kuitenkin aina kiinnittyy ja viittaa. Ei se muuten olisi sukupuoli-identiteetti.
Kukaan ei kiellä kromosomeja tai biologista sukupuolta. Tietenkin liittyy ja viittaa, erityisesti termistössä ja juridisia sukupuolimerkintöjäkin on ainakin vielä vain kaksi. Tämähän ei siis tarkoita lainkaan sitä, että on olemassa vain biologinen sukupuoli ja siksi sen mukaan pitäisi toimia yhteiskunnassa eikä juridisen sukupuolen mukaan. Tuo on ajatuksenakin älytön, kun ihminen elää vuorovaikutuksessa muihin ja luonnollisena, juridisena henkilönä nimenomaan siinä sosiaalisessa ja juridisessa sukupuolessaan, ei biologisessa sukupuolessaan.
Minun on todella vaikea hahmottaa tuota ajattelua. Itse ajattelen niin, että sukupuoli-identiteetti on vähän samantyyppinen konsepti kuin vaikkapa etninen identiteetti. Esimerkiksi mustaihoisen identiteetti on eri asia, kuin ihonväri tai geneettinen syntyperä. Mutta ihonväri on aivan olennainen tekijä sille, miten kyseinen identiteetti vuorovaikutuksessa muotoutuu.
Minulle sinun selityksesi kuulostaa samalta kuin väittäisit, että totta kai ihonväri on olemassa, mutta että se ei tarkoita, että olisi vain biologinen ihonväri olemassa ja että kaikkien pitäisi käyttäytyä vain ihonvärinsä mukaan tai idendifioitua mustaihoiseksi vain, koska sattuu olemaan mustaihoinen. Tai että mustaihoista ihmistä pitäisi kutsua vaikkapa oranssiksi hänen sisäisen tunteensa pohjalta. Sotket minun mielestäni jatkuvasti biologiset piirteet ja identiteetin keskenään. Sukupuoli on biologinen ominaisuus, joka tunnistetaan ensisijaisesti biologisista aistinvaraisesti sadasosasekunnissa ennen, kuin ehditään edes analysoida kenenkään juridista luokkaa tai sisäistä kokemusta. Senhän takia transsukupuoliset haluavat niitä biologisia piirteitään muovata hormonin ja leikkauksin. Hekin sisimmässään tietävät, että ovat eri sukupuolta kuin mihin samaistuvat.
Sitä en ymmärrä, miksi juuri sukupuolesta on tullut niin monille niin keskeinen identiteettikategoria. Mikä ihmeen tarve on monille sukupuolen luokille maassa, jossa yritty sata vuotta purkaa sukupuolistereotypioita ja mahdollistaa yksilöille vapaus elää sellaisina persoonina kuin ovat sukupuolestaan riippumatta. Nuo kolmannen ja neljännen sukupuolen luokat muissa kulttuureissa pohjautuvat äärimäisen kapeille sukupuolirooleille ja sukupuolistereotypioille. Niillehän sukupuolivähemistöjenkin identiteetti väkisin pohjautuu, koska ei kukaan niitä identiteettejä muuten sukupuoleen yhdistäisi.
Mun mielestä sukupuoli-identiteetin korostaminen transihmisten kohdalla on vähän outoa. Kaikilla meillä on identiteetti. Myös sukupuoli-identiteetti. Ei se transihmistenkään kohdalla välttämättä ole mikään keskeisin tai isoin osa identiteettiä. Yksi osa vaan, mikä nyt sattuu poikkeamaan valtaväestöstä. Uskon, että sukupuoli-identiteetistä puhutaan, koska sillä sisällytetään eri sukupuolet ja ilmaisut esim. syrjinnän suojaan. Se on siis ehkä tarpeellinen kokoava sana isommalle ihmisryhmälle, eikä sillä tarkoiteta, että kaikki ryhmän ihmiset olisivat samanlaisia tai vahvemmin sukupuoli-identiteettinsä kokevia kuin muut.
Sekin täytyy sanoa, että tätä sukupuoli-identiteetti sanaa vaatii käyttämään useimmiten nämä antitransjankuttajat. Heidän mielestään transihmisten kohdalla ei voi puhua sukupuolesta vaan pitää käyttää sanaa sukupuoli-identiteetti. Samaan aikaan he kuitenkin jankkaavat ja jauhavat, että mikä se semmoinen sukupuoli-identiteetti on ja mistä se koostuu. Ihme toimintaa, jos sana on kerran heidän mielestään huono kuvaamaan mitään.
Sukupuoli-identiteetti ei ole sana, mikä pelköstään viittaisi transihmiin, mutta osittain jankkojen ansiosta sana on saanut niin ison roolin ja merkityksen, vaikka samalla tavalla sukupuoli on identiteetin osa jollakin tavalla kaikilla ihmisillä. Ei se transihmisillä ole sen ihmeellisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ajatellaan, että sukupuoli-identiteetillä olisi synnynnäinen pohja, niin tämä vahvistaa ajatusta siitä, että sukupuoli on hyvin biologinen kehollinen ilmiö jopa kokemuksen tasolla.
Ei vaan fysiologinen, hormonipohjainen asia, ei kehollinen. Ja kokemus on vielä monimutkaisempi asia, sen viitteellinen biologinen pohja on hermostossa.Eivätkö hormonit ole osa kehollisia toimintoja? Siis kokemuksen pohja on on kehollinen fysiologinen ilmiö, joka nousee suoraan sukupuolen primaarista määritelmästä eli eriytyneistä lisääntymisbiologisista rakenteista nimeltä sukurauhaset, joiden tuottamilla hormoneilla on potentiaalisesti vaikutuksia hermoston kehitykseen. Se taas korreloi sukupuolittuneen käyttäytymisen kanssa, mikä korreloi sukupuoliroolien kanssa eli muovaa ihmisyhteisöjen sosiaalisia rakenteita ja vaikuttaa näin tätä kautta epäsuoraan yksilön identiteetin kehitykseen, kun ihminen oppii peilaamaan mieltymyksiääm ja käyttäytymistään sekä ulkoisia piirteitä muihin. Tietenkin identiteetti psykologisena käsitteenä on lähtökohdiltaan ei-biologinen ja vuorovaikutuksessa muodostuva, joten se on väistämättä monitekijäinen prosessi. Siksi on sellainen käsite kuin sukupuoli-identiteetti erotuksena biologisesta ominaisuudesta sukupuoli, johon sukupuoli-dentiteetti kuitenkin aina kiinnittyy ja viittaa. Ei se muuten olisi sukupuoli-identiteetti.
Kukaan ei kiellä kromosomeja tai biologista sukupuolta. Tietenkin liittyy ja viittaa, erityisesti termistössä ja juridisia sukupuolimerkintöjäkin on ainakin vielä vain kaksi. Tämähän ei siis tarkoita lainkaan sitä, että on olemassa vain biologinen sukupuoli ja siksi sen mukaan pitäisi toimia yhteiskunnassa eikä juridisen sukupuolen mukaan. Tuo on ajatuksenakin älytön, kun ihminen elää vuorovaikutuksessa muihin ja luonnollisena, juridisena henkilönä nimenomaan siinä sosiaalisessa ja juridisessa sukupuolessaan, ei biologisessa sukupuolessaan.
Minun on todella vaikea hahmottaa tuota ajattelua. Itse ajattelen niin, että sukupuoli-identiteetti on vähän samantyyppinen konsepti kuin vaikkapa etninen identiteetti. Esimerkiksi mustaihoisen identiteetti on eri asia, kuin ihonväri tai geneettinen syntyperä. Mutta ihonväri on aivan olennainen tekijä sille, miten kyseinen identiteetti vuorovaikutuksessa muotoutuu.
Minulle sinun selityksesi kuulostaa samalta kuin väittäisit, että totta kai ihonväri on olemassa, mutta että se ei tarkoita, että olisi vain biologinen ihonväri olemassa ja että kaikkien pitäisi käyttäytyä vain ihonvärinsä mukaan tai idendifioitua mustaihoiseksi vain, koska sattuu olemaan mustaihoinen. Tai että mustaihoista ihmistä pitäisi kutsua vaikkapa oranssiksi hänen sisäisen tunteensa pohjalta. Sotket minun mielestäni jatkuvasti biologiset piirteet ja identiteetin keskenään. Sukupuoli on biologinen ominaisuus, joka tunnistetaan ensisijaisesti biologisista aistinvaraisesti sadasosasekunnissa ennen, kuin ehditään edes analysoida kenenkään juridista luokkaa tai sisäistä kokemusta. Senhän takia transsukupuoliset haluavat niitä biologisia piirteitään muovata hormonin ja leikkauksin. Hekin sisimmässään tietävät, että ovat eri sukupuolta kuin mihin samaistuvat.
Sitä en ymmärrä, miksi juuri sukupuolesta on tullut niin monille niin keskeinen identiteettikategoria. Mikä ihmeen tarve on monille sukupuolen luokille maassa, jossa yritty sata vuotta purkaa sukupuolistereotypioita ja mahdollistaa yksilöille vapaus elää sellaisina persoonina kuin ovat sukupuolestaan riippumatta. Nuo kolmannen ja neljännen sukupuolen luokat muissa kulttuureissa pohjautuvat äärimäisen kapeille sukupuolirooleille ja sukupuolistereotypioille. Niillehän sukupuolivähemistöjenkin identiteetti väkisin pohjautuu, koska ei kukaan niitä identiteettejä muuten sukupuoleen yhdistäisi.
Mun mielestä sukupuoli-identiteetin korostaminen transihmisten kohdalla on vähän outoa. Kaikilla meillä on identiteetti. Myös sukupuoli-identiteetti. Ei se transihmistenkään kohdalla välttämättä ole mikään keskeisin tai isoin osa identiteettiä. Yksi osa vaan, mikä nyt sattuu poikkeamaan valtaväestöstä. Uskon, että sukupuoli-identiteetistä puhutaan, koska sillä sisällytetään eri sukupuolet ja ilmaisut esim. syrjinnän suojaan. Se on siis ehkä tarpeellinen kokoava sana isommalle ihmisryhmälle, eikä sillä tarkoiteta, että kaikki ryhmän ihmiset olisivat samanlaisia tai vahvemmin sukupuoli-identiteettinsä kokevia kuin muut.
Kun suojellaan sukupuoli-identiteettiä, kuten tasa-arvolaissa, niin mitä silloin suojellaan, mitä sukupuoli-identiteetitillä tarkoitetaan ja miten sen olemassaolo todennetaan? Hyvin erikoinen säädös, jossa käsitteitä ei ole avattu ollenkaan.
Transporukoissa on tulkintaa, että sukupuolitettuja tiloja pitäisi saada käyttää jo pelkän identiteettikokemuksen perusteella, ilman transdiagnoosia, sukupuolimerkinnän vaihtoa tai kehonmuokkauksia, koska tasa-arvolaki suojaa sukupuoli-identiteettiä. Juostenkusten laaditut lait, kuten transvestiittilaki, pitäisi perua.
Toinen outous on tasa-arvolaissa ilmaistu "sukupuolen ilmaisun" suoja. Mitä ihmettä sukupuolen ilmaisu edes on, ellei stereotyyppistä pukeutumista ja tyylivalintoja. Ja sitten yritetään väittää, ettei transien sukupuolikäsitys pohjautuisi sukupuolistereotyyppeihin, kulttuurisiin normeihin, personaallisuudenpiirteisiin ja mieltymyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ajatellaan, että sukupuoli-identiteetillä olisi synnynnäinen pohja, niin tämä vahvistaa ajatusta siitä, että sukupuoli on hyvin biologinen kehollinen ilmiö jopa kokemuksen tasolla.
Ei vaan fysiologinen, hormonipohjainen asia, ei kehollinen. Ja kokemus on vielä monimutkaisempi asia, sen viitteellinen biologinen pohja on hermostossa.Eivätkö hormonit ole osa kehollisia toimintoja? Siis kokemuksen pohja on on kehollinen fysiologinen ilmiö, joka nousee suoraan sukupuolen primaarista määritelmästä eli eriytyneistä lisääntymisbiologisista rakenteista nimeltä sukurauhaset, joiden tuottamilla hormoneilla on potentiaalisesti vaikutuksia hermoston kehitykseen. Se taas korreloi sukupuolittuneen käyttäytymisen kanssa, mikä korreloi sukupuoliroolien kanssa eli muovaa ihmisyhteisöjen sosiaalisia rakenteita ja vaikuttaa näin tätä kautta epäsuoraan yksilön identiteetin kehitykseen, kun ihminen oppii peilaamaan mieltymyksiääm ja käyttäytymistään sekä ulkoisia piirteitä muihin. Tietenkin identiteetti psykologisena käsitteenä on lähtökohdiltaan ei-biologinen ja vuorovaikutuksessa muodostuva, joten se on väistämättä monitekijäinen prosessi. Siksi on sellainen käsite kuin sukupuoli-identiteetti erotuksena biologisesta ominaisuudesta sukupuoli, johon sukupuoli-dentiteetti kuitenkin aina kiinnittyy ja viittaa. Ei se muuten olisi sukupuoli-identiteetti.
Eiväthän nämä suostu kertomaan, että mistä tekijöistä naisen kehosta irrallinen identiteetti muodostuu. Mihin käsite nainen tai naisen identiteetti viittaavat silloin, kun ne irrotetaan biosukupuolesta?
Naisen identiteetin merkittävimpiä osia ovat se, että henkilö kokee naisen kehon oikeaksi ja se, että henkilö samastuu parhaiten naisiin. En tosin osaa sanoa, miten sukupuoli-identiteetti muodostuu niillä transsukupuolisilla, jotka eivät koe kehodysforiaa.
Mistä siis mies voi tietää miltä tuntuu kokea naiskeho? Päästään siis taas siihen tissi ja mekko osastoon
Cissukupuolisten ei tarvitse miettiä koko asiaa, mutta kyllä pojan/miehen kehon voi kokea vääräksi, vaikkei tietäisi, miltä tytön/naisen keho fyysisesti tuntuisi. Esim. minä ihmettelin jo pienenä, miksi minulla on turhia ulokkeita jalkojenvälissä, vaikken ollut transsukupuolisuudesta kuullutkaan. Murrosiässä kokemus vahvistui, kun eroja tuli lisää. Pystyin jo ennen hoitojen aloitusta kuvittelemaan suhteellisen hyvin, millainen kehoni olisi, jos olisin syntynyt cistyttönä. Lisäksi intersukupuolisena kehoni on ennenkin vastannut osittain naisen kehoa, ja niihin ominaisuuksiin olen ollut tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tutkimuksessa ei löydetty naistunnetta aivoista. Näiden tyyppien aikaisemmassa tutkimuksessa transnaisten aivot muistuttivat cis-miesten aivoja.
Ei naistunnetta tai miestunnetta etsitä aivokuvista. Niin, ihmisaivot muistuttavat toisiaan, eikö ole jännä? Siksi koeasetelmaan on sisällytetty cismiehet, cisnaiset ja transnaiset ja transmiehet. Silloin saadaan esiin se mitä tutkitaan.Juurihan joku hönö väitti, että transius olisi todettavissa aivokuvista
Miten transius tai kehon sukupuolesta poikkeavan sukupuoli-identiteetin olemassaolo todennetaan?
Haastattelemalla psykiatrien toimesta. Mitään muuta keinoa tai kuvantamista ei ole olemassa. Nyt siihen ei tarvita edes lääkäriä tai muuta ammattilaista, kun jokainen hönö voi tehdä sen ihan itse vaikka huvikseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ajatellaan, että sukupuoli-identiteetillä olisi synnynnäinen pohja, niin tämä vahvistaa ajatusta siitä, että sukupuoli on hyvin biologinen kehollinen ilmiö jopa kokemuksen tasolla.
Ei vaan fysiologinen, hormonipohjainen asia, ei kehollinen. Ja kokemus on vielä monimutkaisempi asia, sen viitteellinen biologinen pohja on hermostossa.Eivätkö hormonit ole osa kehollisia toimintoja? Siis kokemuksen pohja on on kehollinen fysiologinen ilmiö, joka nousee suoraan sukupuolen primaarista määritelmästä eli eriytyneistä lisääntymisbiologisista rakenteista nimeltä sukurauhaset, joiden tuottamilla hormoneilla on potentiaalisesti vaikutuksia hermoston kehitykseen. Se taas korreloi sukupuolittuneen käyttäytymisen kanssa, mikä korreloi sukupuoliroolien kanssa eli muovaa ihmisyhteisöjen sosiaalisia rakenteita ja vaikuttaa näin tätä kautta epäsuoraan yksilön identiteetin kehitykseen, kun ihminen oppii peilaamaan mieltymyksiääm ja käyttäytymistään sekä ulkoisia piirteitä muihin. Tietenkin identiteetti psykologisena käsitteenä on lähtökohdiltaan ei-biologinen ja vuorovaikutuksessa muodostuva, joten se on väistämättä monitekijäinen prosessi. Siksi on sellainen käsite kuin sukupuoli-identiteetti erotuksena biologisesta ominaisuudesta sukupuoli, johon sukupuoli-dentiteetti kuitenkin aina kiinnittyy ja viittaa. Ei se muuten olisi sukupuoli-identiteetti.
Kukaan ei kiellä kromosomeja tai biologista sukupuolta. Tietenkin liittyy ja viittaa, erityisesti termistössä ja juridisia sukupuolimerkintöjäkin on ainakin vielä vain kaksi. Tämähän ei siis tarkoita lainkaan sitä, että on olemassa vain biologinen sukupuoli ja siksi sen mukaan pitäisi toimia yhteiskunnassa eikä juridisen sukupuolen mukaan. Tuo on ajatuksenakin älytön, kun ihminen elää vuorovaikutuksessa muihin ja luonnollisena, juridisena henkilönä nimenomaan siinä sosiaalisessa ja juridisessa sukupuolessaan, ei biologisessa sukupuolessaan.
Minun on todella vaikea hahmottaa tuota ajattelua. Itse ajattelen niin, että sukupuoli-identiteetti on vähän samantyyppinen konsepti kuin vaikkapa etninen identiteetti. Esimerkiksi mustaihoisen identiteetti on eri asia, kuin ihonväri tai geneettinen syntyperä. Mutta ihonväri on aivan olennainen tekijä sille, miten kyseinen identiteetti vuorovaikutuksessa muotoutuu.
Minulle sinun selityksesi kuulostaa samalta kuin väittäisit, että totta kai ihonväri on olemassa, mutta että se ei tarkoita, että olisi vain biologinen ihonväri olemassa ja että kaikkien pitäisi käyttäytyä vain ihonvärinsä mukaan tai idendifioitua mustaihoiseksi vain, koska sattuu olemaan mustaihoinen. Tai että mustaihoista ihmistä pitäisi kutsua vaikkapa oranssiksi hänen sisäisen tunteensa pohjalta. Sotket minun mielestäni jatkuvasti biologiset piirteet ja identiteetin keskenään. Sukupuoli on biologinen ominaisuus, joka tunnistetaan ensisijaisesti biologisista aistinvaraisesti sadasosasekunnissa ennen, kuin ehditään edes analysoida kenenkään juridista luokkaa tai sisäistä kokemusta. Senhän takia transsukupuoliset haluavat niitä biologisia piirteitään muovata hormonin ja leikkauksin. Hekin sisimmässään tietävät, että ovat eri sukupuolta kuin mihin samaistuvat.
Sitä en ymmärrä, miksi juuri sukupuolesta on tullut niin monille niin keskeinen identiteettikategoria. Mikä ihmeen tarve on monille sukupuolen luokille maassa, jossa yritty sata vuotta purkaa sukupuolistereotypioita ja mahdollistaa yksilöille vapaus elää sellaisina persoonina kuin ovat sukupuolestaan riippumatta. Nuo kolmannen ja neljännen sukupuolen luokat muissa kulttuureissa pohjautuvat äärimäisen kapeille sukupuolirooleille ja sukupuolistereotypioille. Niillehän sukupuolivähemistöjenkin identiteetti väkisin pohjautuu, koska ei kukaan niitä identiteettejä muuten sukupuoleen yhdistäisi.
Mun mielestä sukupuoli-identiteetin korostaminen transihmisten kohdalla on vähän outoa. Kaikilla meillä on identiteetti. Myös sukupuoli-identiteetti. Ei se transihmistenkään kohdalla välttämättä ole mikään keskeisin tai isoin osa identiteettiä. Yksi osa vaan, mikä nyt sattuu poikkeamaan valtaväestöstä. Uskon, että sukupuoli-identiteetistä puhutaan, koska sillä sisällytetään eri sukupuolet ja ilmaisut esim. syrjinnän suojaan. Se on siis ehkä tarpeellinen kokoava sana isommalle ihmisryhmälle, eikä sillä tarkoiteta, että kaikki ryhmän ihmiset olisivat samanlaisia tai vahvemmin sukupuoli-identiteettinsä kokevia kuin muut.
Sekin täytyy sanoa, että tätä sukupuoli-identiteetti sanaa vaatii käyttämään useimmiten nämä antitransjankuttajat. Heidän mielestään transihmisten kohdalla ei voi puhua sukupuolesta vaan pitää käyttää sanaa sukupuoli-identiteetti. Samaan aikaan he kuitenkin jankkaavat ja jauhavat, että mikä se semmoinen sukupuoli-identiteetti on ja mistä se koostuu. Ihme toimintaa, jos sana on kerran heidän mielestään huono kuvaamaan mitään.
Sukupuoli-identiteetti ei ole sana, mikä pelköstään viittaisi transihmiin, mutta osittain jankkojen ansiosta sana on saanut niin ison roolin ja merkityksen, vaikka samalla tavalla sukupuoli on identiteetin osa jollakin tavalla kaikilla ihmisillä. Ei se transihmisillä ole sen ihmeellisempää.
Mikä sitten yhdistää oikeiden naisten ja transnaisten naiseutta, ellei se mystinen sisäinen kokemus naiseudesta?
Mihin transien kehon sukupuolesta poikkeava sukupuolikokemus sitten perustuu?
Teidän todistelulinjannehan menee, että aitoja naisia ja transnaisia yhdistäisi jokin mystinen naiseuden essenssi, sukupuoli-identiteetti, joka transnaisen kohdalla on sujahtanut väärään lihapukuun. Ja tämän sukupuoliessenssin takia mieskehoinen henkilö pitäisi kohdata täytenä naisena joka tilassa ja tilanteessa, niin pukkarissa, makkarissa kuin naisten kilpaurheilussa.
Kuitenkaan valtaosalla ihmisistä ei ole mitään varsinaista sukupuoli-identiteettiä, vaan lähinnä tietoisuus kehonsa sukupuolesta ja sen ominaisuuksista, samalla tavalla kuin tietää silmiensä värin.
Ettehän te edes pysty kertomaan, että mitä biologiasta irrotettu naiseus tai naisidentiteetti pitävät sisällään.
Nyt alat siis peruuttelemaan koko ideologianne kulmakivestä, jonka olemassaolon puolesta olet taistellut jo ties kuinka monetta päivää :DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ajatellaan, että sukupuoli-identiteetillä olisi synnynnäinen pohja, niin tämä vahvistaa ajatusta siitä, että sukupuoli on hyvin biologinen kehollinen ilmiö jopa kokemuksen tasolla.
Ei vaan fysiologinen, hormonipohjainen asia, ei kehollinen. Ja kokemus on vielä monimutkaisempi asia, sen viitteellinen biologinen pohja on hermostossa.Eivätkö hormonit ole osa kehollisia toimintoja? Siis kokemuksen pohja on on kehollinen fysiologinen ilmiö, joka nousee suoraan sukupuolen primaarista määritelmästä eli eriytyneistä lisääntymisbiologisista rakenteista nimeltä sukurauhaset, joiden tuottamilla hormoneilla on potentiaalisesti vaikutuksia hermoston kehitykseen. Se taas korreloi sukupuolittuneen käyttäytymisen kanssa, mikä korreloi sukupuoliroolien kanssa eli muovaa ihmisyhteisöjen sosiaalisia rakenteita ja vaikuttaa näin tätä kautta epäsuoraan yksilön identiteetin kehitykseen, kun ihminen oppii peilaamaan mieltymyksiääm ja käyttäytymistään sekä ulkoisia piirteitä muihin. Tietenkin identiteetti psykologisena käsitteenä on lähtökohdiltaan ei-biologinen ja vuorovaikutuksessa muodostuva, joten se on väistämättä monitekijäinen prosessi. Siksi on sellainen käsite kuin sukupuoli-identiteetti erotuksena biologisesta ominaisuudesta sukupuoli, johon sukupuoli-dentiteetti kuitenkin aina kiinnittyy ja viittaa. Ei se muuten olisi sukupuoli-identiteetti.
Eiväthän nämä suostu kertomaan, että mistä tekijöistä naisen kehosta irrallinen identiteetti muodostuu. Mihin käsite nainen tai naisen identiteetti viittaavat silloin, kun ne irrotetaan biosukupuolesta?
Naisen identiteetin merkittävimpiä osia ovat se, että henkilö kokee naisen kehon oikeaksi ja se, että henkilö samastuu parhaiten naisiin. En tosin osaa sanoa, miten sukupuoli-identiteetti muodostuu niillä transsukupuolisilla, jotka eivät koe kehodysforiaa.
Mistä siis mies voi tietää miltä tuntuu kokea naiskeho? Päästään siis taas siihen tissi ja mekko osastoon
Cissukupuolisten ei tarvitse miettiä koko asiaa, mutta kyllä pojan/miehen kehon voi kokea vääräksi, vaikkei tietäisi, miltä tytön/naisen keho fyysisesti tuntuisi. Esim. minä ihmettelin jo pienenä, miksi minulla on turhia ulokkeita jalkojenvälissä, vaikken ollut transsukupuolisuudesta kuullutkaan. Murrosiässä kokemus vahvistui, kun eroja tuli lisää. Pystyin jo ennen hoitojen aloitusta kuvittelemaan suhteellisen hyvin, millainen kehoni olisi, jos olisin syntynyt cistyttönä. Lisäksi intersukupuolisena kehoni on ennenkin vastannut osittain naisen kehoa, ja niihin ominaisuuksiin olen ollut tyytyväinen.
Ei ole olemassakaan mitään cissuja. Koko sissuttelu on lähtölisin siitä, että hönöt haluavat piilottaa sukupuolien biologisen alkuperän.
On olemassa biologisia sukupuolia ja sitten on jotain hörhöjä, jotka luulevat jotain päänsä sisällä ja nämä hörhöt ovat keksineet nämä cissunsa ihan propagandatarkoituksessa, sekä vähätelläkseen pääasiassa naisten biologista sukupuolta. Jostain syystä nimen omaan naiset ovat jatkuvasti uhattuna, eivät koskaan miehet itse
Et vaan kestä biologisia tosiasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ajatellaan, että sukupuoli-identiteetillä olisi synnynnäinen pohja, niin tämä vahvistaa ajatusta siitä, että sukupuoli on hyvin biologinen kehollinen ilmiö jopa kokemuksen tasolla.
Ei vaan fysiologinen, hormonipohjainen asia, ei kehollinen. Ja kokemus on vielä monimutkaisempi asia, sen viitteellinen biologinen pohja on hermostossa.Eivätkö hormonit ole osa kehollisia toimintoja? Siis kokemuksen pohja on on kehollinen fysiologinen ilmiö, joka nousee suoraan sukupuolen primaarista määritelmästä eli eriytyneistä lisääntymisbiologisista rakenteista nimeltä sukurauhaset, joiden tuottamilla hormoneilla on potentiaalisesti vaikutuksia hermoston kehitykseen. Se taas korreloi sukupuolittuneen käyttäytymisen kanssa, mikä korreloi sukupuoliroolien kanssa eli muovaa ihmisyhteisöjen sosiaalisia rakenteita ja vaikuttaa näin tätä kautta epäsuoraan yksilön identiteetin kehitykseen, kun ihminen oppii peilaamaan mieltymyksiääm ja käyttäytymistään sekä ulkoisia piirteitä muihin. Tietenkin identiteetti psykologisena käsitteenä on lähtökohdiltaan ei-biologinen ja vuorovaikutuksessa muodostuva, joten se on väistämättä monitekijäinen prosessi. Siksi on sellainen käsite kuin sukupuoli-identiteetti erotuksena biologisesta ominaisuudesta sukupuoli, johon sukupuoli-dentiteetti kuitenkin aina kiinnittyy ja viittaa. Ei se muuten olisi sukupuoli-identiteetti.
Kukaan ei kiellä kromosomeja tai biologista sukupuolta. Tietenkin liittyy ja viittaa, erityisesti termistössä ja juridisia sukupuolimerkintöjäkin on ainakin vielä vain kaksi. Tämähän ei siis tarkoita lainkaan sitä, että on olemassa vain biologinen sukupuoli ja siksi sen mukaan pitäisi toimia yhteiskunnassa eikä juridisen sukupuolen mukaan. Tuo on ajatuksenakin älytön, kun ihminen elää vuorovaikutuksessa muihin ja luonnollisena, juridisena henkilönä nimenomaan siinä sosiaalisessa ja juridisessa sukupuolessaan, ei biologisessa sukupuolessaan.
Minun on todella vaikea hahmottaa tuota ajattelua. Itse ajattelen niin, että sukupuoli-identiteetti on vähän samantyyppinen konsepti kuin vaikkapa etninen identiteetti. Esimerkiksi mustaihoisen identiteetti on eri asia, kuin ihonväri tai geneettinen syntyperä. Mutta ihonväri on aivan olennainen tekijä sille, miten kyseinen identiteetti vuorovaikutuksessa muotoutuu.
Minulle sinun selityksesi kuulostaa samalta kuin väittäisit, että totta kai ihonväri on olemassa, mutta että se ei tarkoita, että olisi vain biologinen ihonväri olemassa ja että kaikkien pitäisi käyttäytyä vain ihonvärinsä mukaan tai idendifioitua mustaihoiseksi vain, koska sattuu olemaan mustaihoinen. Tai että mustaihoista ihmistä pitäisi kutsua vaikkapa oranssiksi hänen sisäisen tunteensa pohjalta. Sotket minun mielestäni jatkuvasti biologiset piirteet ja identiteetin keskenään. Sukupuoli on biologinen ominaisuus, joka tunnistetaan ensisijaisesti biologisista aistinvaraisesti sadasosasekunnissa ennen, kuin ehditään edes analysoida kenenkään juridista luokkaa tai sisäistä kokemusta. Senhän takia transsukupuoliset haluavat niitä biologisia piirteitään muovata hormonin ja leikkauksin. Hekin sisimmässään tietävät, että ovat eri sukupuolta kuin mihin samaistuvat.
Sitä en ymmärrä, miksi juuri sukupuolesta on tullut niin monille niin keskeinen identiteettikategoria. Mikä ihmeen tarve on monille sukupuolen luokille maassa, jossa yritty sata vuotta purkaa sukupuolistereotypioita ja mahdollistaa yksilöille vapaus elää sellaisina persoonina kuin ovat sukupuolestaan riippumatta. Nuo kolmannen ja neljännen sukupuolen luokat muissa kulttuureissa pohjautuvat äärimäisen kapeille sukupuolirooleille ja sukupuolistereotypioille. Niillehän sukupuolivähemistöjenkin identiteetti väkisin pohjautuu, koska ei kukaan niitä identiteettejä muuten sukupuoleen yhdistäisi.
Mun mielestä sukupuoli-identiteetin korostaminen transihmisten kohdalla on vähän outoa. Kaikilla meillä on identiteetti. Myös sukupuoli-identiteetti. Ei se transihmistenkään kohdalla välttämättä ole mikään keskeisin tai isoin osa identiteettiä. Yksi osa vaan, mikä nyt sattuu poikkeamaan valtaväestöstä. Uskon, että sukupuoli-identiteetistä puhutaan, koska sillä sisällytetään eri sukupuolet ja ilmaisut esim. syrjinnän suojaan. Se on siis ehkä tarpeellinen kokoava sana isommalle ihmisryhmälle, eikä sillä tarkoiteta, että kaikki ryhmän ihmiset olisivat samanlaisia tai vahvemmin sukupuoli-identiteettinsä kokevia kuin muut.
Kun suojellaan sukupuoli-identiteettiä, kuten tasa-arvolaissa, niin mitä silloin suojellaan, mitä sukupuoli-identiteetitillä tarkoitetaan ja miten sen olemassaolo todennetaan? Hyvin erikoinen säädös, jossa käsitteitä ei ole avattu ollenkaan.
Transporukoissa on tulkintaa, että sukupuolitettuja tiloja pitäisi saada käyttää jo pelkän identiteettikokemuksen perusteella, ilman transdiagnoosia, sukupuolimerkinnän vaihtoa tai kehonmuokkauksia, koska tasa-arvolaki suojaa sukupuoli-identiteettiä. Juostenkusten laaditut lait, kuten transvestiittilaki, pitäisi perua.
Toinen outous on tasa-arvolaissa ilmaistu "sukupuolen ilmaisun" suoja. Mitä ihmettä sukupuolen ilmaisu edes on, ellei stereotyyppistä pukeutumista ja tyylivalintoja. Ja sitten yritetään väittää, ettei transien sukupuolikäsitys pohjautuisi sukupuolistereotyyppeihin, kulttuurisiin normeihin, personaallisuudenpiirteisiin ja mieltymyksiin.
Ymmärrät kaiken jotenkin aivan nurinkurisesti. Syrjinnän kieltäminen sukupuolen ilmaisun perusteella tarkoittaa esim. että mekkoon pukeutivaa miestä ei saa syrjiä. Valitettavasti meillä on edelleen stereotyyppisiä käsityksiä esim. eri sukupuolille sopivista vaatteista ja syrjinnän suoja nimenomaan pyrkii turvaamaan myös normien vastaista ilmaisua. Saat olla ihan sellainen kuin olet sukupuolestasi huolimatta.
Miten selittäisit hieman ristiriitaisen ulosantisi siinä, että sinulle on samaan aikaan ongelma esim. transnainen, joka ei "näe tarpeeksi vaivaa" ja näytä tarpeeksi naiselta, mutta sitten samaan hengenvetoon väität, että transihmiset ajattelee ja pukeutuu jotenkin stereotyyppisesti.
Ja haluaisitko avata, miksi sinä vaadit, että transihmisten omaksi tiedostamastaan sukupuolesta pitää puhua sukupuoli-identiteettinä, koska sana sukupuoli on varattu meille vähän biologisemmille ihmisille (älytöntä lähtökohtaisesti), mutta sitten pidät sukupuoli-identiteettiä ihan hömppänä. Eli itse vaadit, että tuo "hömppä" on se määre transihmisille ja sen mukaan heitä sitten kohdellaan esim. tasa-arvolaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ajatellaan, että sukupuoli-identiteetillä olisi synnynnäinen pohja, niin tämä vahvistaa ajatusta siitä, että sukupuoli on hyvin biologinen kehollinen ilmiö jopa kokemuksen tasolla.
Ei vaan fysiologinen, hormonipohjainen asia, ei kehollinen. Ja kokemus on vielä monimutkaisempi asia, sen viitteellinen biologinen pohja on hermostossa.Eivätkö hormonit ole osa kehollisia toimintoja? Siis kokemuksen pohja on on kehollinen fysiologinen ilmiö, joka nousee suoraan sukupuolen primaarista määritelmästä eli eriytyneistä lisääntymisbiologisista rakenteista nimeltä sukurauhaset, joiden tuottamilla hormoneilla on potentiaalisesti vaikutuksia hermoston kehitykseen. Se taas korreloi sukupuolittuneen käyttäytymisen kanssa, mikä korreloi sukupuoliroolien kanssa eli muovaa ihmisyhteisöjen sosiaalisia rakenteita ja vaikuttaa näin tätä kautta epäsuoraan yksilön identiteetin kehitykseen, kun ihminen oppii peilaamaan mieltymyksiääm ja käyttäytymistään sekä ulkoisia piirteitä muihin. Tietenkin identiteetti psykologisena käsitteenä on lähtökohdiltaan ei-biologinen ja vuorovaikutuksessa muodostuva, joten se on väistämättä monitekijäinen prosessi. Siksi on sellainen käsite kuin sukupuoli-identiteetti erotuksena biologisesta ominaisuudesta sukupuoli, johon sukupuoli-dentiteetti kuitenkin aina kiinnittyy ja viittaa. Ei se muuten olisi sukupuoli-identiteetti.
Eiväthän nämä suostu kertomaan, että mistä tekijöistä naisen kehosta irrallinen identiteetti muodostuu. Mihin käsite nainen tai naisen identiteetti viittaavat silloin, kun ne irrotetaan biosukupuolesta?
Naisen identiteetin merkittävimpiä osia ovat se, että henkilö kokee naisen kehon oikeaksi ja se, että henkilö samastuu parhaiten naisiin. En tosin osaa sanoa, miten sukupuoli-identiteetti muodostuu niillä transsukupuolisilla, jotka eivät koe kehodysforiaa.
Mistä siis mies voi tietää miltä tuntuu kokea naiskeho? Päästään siis taas siihen tissi ja mekko osastoon
Cissukupuolisten ei tarvitse miettiä koko asiaa, mutta kyllä pojan/miehen kehon voi kokea vääräksi, vaikkei tietäisi, miltä tytön/naisen keho fyysisesti tuntuisi. Esim. minä ihmettelin jo pienenä, miksi minulla on turhia ulokkeita jalkojenvälissä, vaikken ollut transsukupuolisuudesta kuullutkaan. Murrosiässä kokemus vahvistui, kun eroja tuli lisää. Pystyin jo ennen hoitojen aloitusta kuvittelemaan suhteellisen hyvin, millainen kehoni olisi, jos olisin syntynyt cistyttönä. Lisäksi intersukupuolisena kehoni on ennenkin vastannut osittain naisen kehoa, ja niihin ominaisuuksiin olen ollut tyytyväinen.
Ihmisellä ei voi olla kokemusta vastakkaisen sukupuolen elämästä, koska ei ole syntynyt sen sukupuolen kehoon, kokenut sen sukupuolen murrosikää, tullut sosiaalistetuksi ja kohdatuksi sen sukupuolen edustajana. Transnaisella voi olla kokemus feminiinisenä poikana/miehenä ja transidentifoituvana miehenä elämisestä.
Naiseus ei tarkoita sitä, että kokee mieskehonsa vääränlaiseksi. Tai itsensä vääränlaiseksi mieheksi mieltymystensä, vaatemakunsa, homoseksuaalisuuden, meikkaamisen tai persoonallisuudenpiirteidensä vuoksi.
Niin, voisiko nyt joku näitä merkillisisä tuntemuksia kokenut kertoa, että miten se tuntemus ilmeni? Oliko se fyysistä vai pään sisäistä ja mitä tuntija kuvittelee naisten kokeva murrosiässä tai myöhemmin.
Jos sukupuoli ja sukupuli-identiteettikokemus eivät liity biologiaan millään tavalla, niin miksi transnaiset jäljittelevät bionaisten kehonpiirteitä ja kehontoimintoja?