80- ja 90-luvuilla nuorina olleet: miksi joitte niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin teinivuodet ysärillä pikku järvikaupungissa. Se oli yhteisöllistä aikaa. Kotibileitä, kaljottelua rantakallioilla nuotion äärellä, viikonloppu-illat oli keskusta täynnä nuorisoa. Ei ollut nettiä ja puhelimia, ei ketään kiinnostanut homehtua kotona. 

Oli vaan kerrassaan eeppisen hauskaa useimmiten, ja alkoholi kuului asiaan. Mitäpä sitä jeesustelemaan, muistelen lämmöllä vaikka en ole aikuisiällä viitsinyt enää dokaillakaan. 

No just tää! Alkoholi nyt vaan kuului kokonaisuuteen, mutta ei sinällään ollut se juttu. Kukaan ei olisi yksikseen juonut, vaan viikonloppuisin kokoonnuttiin isolla porukalla yhteen. Aina oli menoa ja meininkiä. Koskaan ei ollut tylsää. Oli rentoa ja huoletonta. Yhteisöllistä. Ihania kokemuksia, teinirakkautta ja paljon kavereita. Varmaan kuulostaa kauhealta niistä, jotka on syntyneet myöhemmin eivätkä ole kokeneet tuota. Mä taas ajattelen että nykynuoret jää todella paljosta paitsi. 

Tiivistit olennaisen.

Nykyään on kääntynyt niin päin, että säälitellään: voi niitä surkeita reppanoita jotka nuorena hillui kaupungilla pullot kassissa, kuunteli musaa ja lääppi toisiaan. Terapiaa olisivat tarvinneet poloiset.

Sivuutetaan kaikki tuo elämän suola, minkä se toi mukanaan. Nuorena kuuluu elää lujaa.

En oo juonut paljon,kävin raflas ,joskus laivalla,enkä juo kotona.Työ oli tärkein ja perhe.Liikunta ystävät.

Nuo jupit eivät tienneet juomisesta mitään. Me 70-luvun nuoret olimme ja osittain olemme niitä mahtijuoppoja.

Kalja oli halpaa. Vielä halvemmalla sai Virosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin teinivuodet ysärillä pikku järvikaupungissa. Se oli yhteisöllistä aikaa. Kotibileitä, kaljottelua rantakallioilla nuotion äärellä, viikonloppu-illat oli keskusta täynnä nuorisoa. Ei ollut nettiä ja puhelimia, ei ketään kiinnostanut homehtua kotona. 

Oli vaan kerrassaan eeppisen hauskaa useimmiten, ja alkoholi kuului asiaan. Mitäpä sitä jeesustelemaan, muistelen lämmöllä vaikka en ole aikuisiällä viitsinyt enää dokaillakaan. 

No just tää! Alkoholi nyt vaan kuului kokonaisuuteen, mutta ei sinällään ollut se juttu. Kukaan ei olisi yksikseen juonut, vaan viikonloppuisin kokoonnuttiin isolla porukalla yhteen. Aina oli menoa ja meininkiä. Koskaan ei ollut tylsää. Oli rentoa ja huoletonta. Yhteisöllistä. Ihania kokemuksia, teinirakkautta ja paljon kavereita. Varmaan kuulostaa kauhealta niistä, jotka on syntyneet myöhemmin eivätkä ole kokeneet tuota. Mä taas ajattelen että nykynuoret jää todella paljosta paitsi. 

Tiivistit olennaisen.

Nykyään on kääntynyt niin päin, että säälitellään: voi niitä surkeita reppanoita jotka nuorena hillui kaupungilla pullot kassissa, kuunteli musaa ja lääppi toisiaan. Terapiaa olisivat tarvinneet poloiset.

Sivuutetaan kaikki tuo elämän suola, minkä se toi mukanaan. Nuorena kuuluu elää lujaa.

Niin, se nuoruus kasarilla ja ysärillä oli elämän parasta aikaa! Tai tottakai nyt aikuisena keski-ikäisenä perheenäitinä on omalla tavallaan ihanaa myös, mutta mihinkään en vaihtaisi nuoruusmuistojani! Pääsisipä edes viikoksi takaisin siihen aikaan!  Olisi taas kaikki samat tyypit koolla samoissa paikoissa. Sama musiikki, sama meno! Se tuntui silloin loputtomalta, mutta niin me vaan kasvettiin aikuisiksi, ja yhtäkkiä se aika jotenkin salakavalasti vaan jäi taakse. Ihmiset löysi vakavampia parisuhteita, alkoi perustaa perheitä. Niin minäkin. Meillä on pieni ydinporukka, jonka kanssa ollaan viime vuosina kokoonnuttu 1-2 kertaa vuodessa. Syödään, juodaan, nauretaan, kuunnellaan nuoruuden musiikkia ja muistellaan menneitä. Eihän se sama ole, mutta sen lähemmäs ei enää tuota aikaa ja kulttuuria pääse.

Vierailija kirjoitti:

Elin teinivuodet ysärillä pikku järvikaupungissa. Se oli yhteisöllistä aikaa. Kotibileitä, kaljottelua rantakallioilla nuotion äärellä, viikonloppu-illat oli keskusta täynnä nuorisoa. Ei ollut nettiä ja puhelimia, ei ketään kiinnostanut homehtua kotona. 

Oli vaan kerrassaan eeppisen hauskaa useimmiten, ja alkoholi kuului asiaan. Mitäpä sitä jeesustelemaan, muistelen lämmöllä vaikka en ole aikuisiällä viitsinyt enää dokaillakaan. 

Voi, mä NIIN saan kiinni tosta tunnelmasta! Ihania aikoja!

Koska olin nuori ja meno päällä, nykyään vanha ja villatakki päällä hytisen kämpässäni.

Mäkin aloitin juomisen 15 vuotiaana. Melkein joka viikonloppu oli pienen paikkakunnan puisto täynnä nuoria juomineen. Humalassa mentiin diskoon, jos saatiin kuski, myös eri paikkakunnille. Se oli tosi sosiaalista, pääsi kontaktiin vastakkaisen sukupuolen kanssa ja tutustuttiin toisten vartaloihin ja seksiin, yrityksen ja erehdyksen kautta. Yhtä innokkaita oli tytöt ja pojat. 

Opittiin nopeasti juomisen rajat ja pidettiin kaverista huolta. Vanhempien eikä itse tarvinnut stressata turhia, kerran olin liian huppelissa, niin poliisi vain heitti kotipihalle, ei mitään puhuttelua vanhemmille, ei sossuja ei draamaa. Tosi upeaa aikaa elää nuoruus, huoletonta. 

Kun täytin 18, niin juominen jäi melkein kokonaan, oli ajokortti ja viehätys mennyt bailaamisesta. Kiinnosti muut asiat 

Vierailija kirjoitti:

Joo tuli jaettua pillua sinne sun tänne. Eikä seuraavana päivänä muistanu kumppanin nimee. Semmosta se vaan oli. 

Ei todellakaan ollut tuollaista. Teitä jakajia oli vähemmistö ja teidät tiedettiin kylillä kyllä. Suurin osa nai vain suhteessa. 84 tuli aids ja se tappoi silloin. Kukaan fiksu Ei tehnyt kuten sinä.

Taitaa nykynuorisoa alkaa v*tuttamaan tietokoneen näpyttely, puhelimen tuijotus, wokettelut, meetootit, monikulttuurisuus, yltyvä sosialismi ja maan muuttuminen poliisivaltioksi kun alkavat kyselemään vanhojen, HYVIEN aikojen perään! 🤔

Se on hyvä! Ongelma voidaan korjata vasta sen jälkeen kun sen olemassaolo on tunnistettu ja tunnustettu.

70 luvulla "kaikki" oii puistossa, rannalla tai diskossa. Oltiin porukoissa ja vietettiin kivaa aikaa. Alkoholi virtasi, kesällä pidettiin telttoja, jonne mentiin ihastuksen kanssa harjoittelemaan tietenkin seksiä, se ei ollut tabu ja aikuisten ohjailema juttu. Pojat halusi sormettaa ja kyllä tytötkin osasi pojan kroppaa tutkia, opittiin vastakkaisen sukupuolen ja oma anatomia paremmin ilman oppaita kuin nykyään opoaiden kanssa ja se oli aivan eri jännittävää. 

Sosiaaliset taidot ja itsenäisyys ja oma-aloitteisuus kehittyi nuorena, kun saatiin olla vapaita. Ja meistä kasvoi kelpo kansalaisia En ikinä olisi vaihtanut sitä vapautta nykyajan suurennuslasin alla valvontaan

Vastaan vaikka olen hieman nuorempi. Olen syntynyt -90 ja teini-ikä siis 2000-luvulla. Pienellä paikkakunnalla, jossa alkoholin käyttö oli silloin alaikäisten keskuudessa 50/50.  Ne joivat, jotka 1. olivat sosiaalisia ja kaverit joi myös 2. vanhemmat joivat 3. ei ollut muita harrastuksia 4. saivat kyydin tai pääsivät muuten paikkoihin missä juodaan 

Olin juoppokuskina. Tuli nöhtyä kaikenlaista

Oli oikeastaan aika jees hakea humalaiset illanpäätteksi kotiin

Vierailija kirjoitti:

Olin juoppokuskina. Tuli nöhtyä kaikenlaista

Oli oikeastaan aika jees hakea humalaiset illanpäätteksi kotiin

Minäkin olin paljon kuskina. Viikonlopussa vedettiin välillä 400-600 kilometriä ja pimeetä taksia kun muut baarissa. Omaa lompakkoa ei tarvinnut kuskin mukaan ottaa. Kaikki maksettiin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin teinivuodet ysärillä pikku järvikaupungissa. Se oli yhteisöllistä aikaa. Kotibileitä, kaljottelua rantakallioilla nuotion äärellä, viikonloppu-illat oli keskusta täynnä nuorisoa. Ei ollut nettiä ja puhelimia, ei ketään kiinnostanut homehtua kotona. 

Oli vaan kerrassaan eeppisen hauskaa useimmiten, ja alkoholi kuului asiaan. Mitäpä sitä jeesustelemaan, muistelen lämmöllä vaikka en ole aikuisiällä viitsinyt enää dokaillakaan. 

No just tää! Alkoholi nyt vaan kuului kokonaisuuteen, mutta ei sinällään ollut se juttu. Kukaan ei olisi yksikseen juonut, vaan viikonloppuisin kokoonnuttiin isolla porukalla yhteen. Aina oli menoa ja meininkiä. Koskaan ei ollut tylsää. Oli rentoa ja huoletonta. Yhteisöllistä. Ihania kokemuksia, teinirakkautta ja paljon kavereita. Varmaan kuulostaa kauhealta niistä, jotka on syntyneet myöhemmin eivätkä ole kokeneet tuota. Mä taas ajattelen että nykynuoret jää todella paljosta paitsi. 

Tiivistit olennaisen.

Nykyään on kääntynyt niin päin, että säälitellään: voi niitä surkeita reppanoita jotka nuorena hillui kaupungilla pullot kassissa, kuunteli musaa ja lääppi toisiaan. Terapiaa olisivat tarvinneet poloiset.

Sivuutetaan kaikki tuo elämän suola, minkä se toi mukanaan. Nuorena kuuluu elää lujaa.

Entä jos elää niinkuin haluaa? Parin vuoden ajan jaksoi käydä baarissa ehkä noin 2 kertaa kuussa. Osa porukasta ei juonut alkoholia mutta saahan sitä baarista muutakin. Silloinkin mentiin ja poistuttiin ajoissa ennenkuin pahimmat ördääjät saapui paikalle. Sen jälkeen kokoonnuttiin mieluummin jonkun kotona tai mökillä.

M33

Kaikki teki niin ja siinä oli myös paljon hauskaa. Liittyy kai elämänhimoon ja siihenkin, että nuorena kaikki oli aina vähän vaikeaa ihmisten kanssa.

Minä en muista mitään kovaa sikailua, mutta sen muistan, että silloin oli ravintolat aina täynnä nuoria ihmisiä ja oli kauhean kivaa.  Joskus 70-luvulla ravintolat oli vielä sellaisia enemmän aikuisten paikkoja ja jotenkin arvokkaita, 80-luvulla niistä tuli nuorten kohtaamispaikkoja.  Suosituin ravintola meillä oli niin täynnä, että ei meinannut sekaan mahtua.  Oli siellä tietysti kaiken ikäisiä, mutta suurin osa sellaisia niin sanottuja nuoria aikuisia.

Alaikäiset parveili kartsalla, niitäkin oli siellä aina hurjan paljon viikonloppuiltoina.

Minä en tiedä, mitä on tapahtunut, kun nuoret on ikäänkuin kadonnet jonnekin.  Nykyään he tapaa tosiaan jossain vuokratuissa mökeissä ja tapahtumissa ja festivaaleilla ja missä lue, en tiedä.  Kai tuo deittikulttuuri, joka on siirtynyt nettiin, ei enää kaipaa live tapaamisia.  

Kyllähän alkoholia varmaan kului silloin paljon, mutta ikinä en törmännyt huumeisiin tai mihinkään vastaaviin.  

Ravintolat on muuttuneet taas vain ruokailupaikoiksi ja bilettäminen niissä loppunut, samoin kuin aikaisempien vuosikymmenten tanssipaikat ja -lavat.  

Just laman aikaan olin 18-20 vuotias. Kaikki oli työttömiä ja kännissä teinistä vaariin.

- Rovaniemi

Tässä ketjussa tullut hyvin esiin että alkoholi ei ollut se juttu itsessään. Se oli sen ajan älykännykkä ja some - väline kaikkeen sosiaaliseen ilonpitoon ja vastakkaiseen sukupuoleen tutustumiseen.

Sen oivalsin oma-aloitteisesti 12-vuotiaana kun hiivin varastamaan oluen jääkaapista. Sitä haistelin ja maistelin huoneessani kun vanhemmat lähtivät hetkeksi pois kotoa ajatuksena että osaan sitten isompana, kun tulee aika pitää muiden nuorten kanssa hauskaa ja tiedän jo vähän etukäteen miltä kalja tuntuu. Suunnittelin mielessäni että sitten pussaillaan ihastuksen kanssa rantakalliolla kesäiltana tai tanssitaan diskossa hitaita. Semmoista se sitten myöhemmin olikin :)

Silloin ei ollut ongelmiin muuta ratkaisua, psykologia oli tasoa pavlovin kuolaavat koirat ja mato eksyksissä labyrintissa..