80- ja 90-luvuilla nuorina olleet: miksi joitte niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Kerron pienen salaisuuden, viikonloppukännääminen, ravintoloissa ja diskoissa pyöriminen, yhden tai kahden illat suhteet voittavat luuririippuvuuden, sometuksen ja ahdistuneet nepsy -itsetutkiskelut sata - nolla. Ainakin omalla ystäväpiirillä oli silloin heIvetin hauskaa, siksi.

No tämä. En ole ketjun kohderyhmää, kun olen vasta -88 syntynyt, mutta minun nuoruudessa oli vielä just tuollaista, kun tässä ketjussa. Siinä 2006-2012 välillä oli mielestäni tuollaista vanhaa aikaa vielä. Tosta eteenpäin kaikki muuttui, tuli some ja koko nuorten kulttuuri pirstaloitui ja alkoi myös juomisen yleinen paheksunta. Sitä ei kuitenkaan oteta huomioon, että oli ihan aidosti hauskaa nuorena kännätä yhdessä, kun tapahtui vaikka mitä kommelluksia ja seikkailuja ja kohtaamisia yössä. Oli villiä ja vapaata. Itsekin olen täysi nepsy, mutta kummasti sitä pääsi hauskanpitoon mukaan viinasten voimin, siihen samaan mitä kaikilla muillakin oli. Nykyään nuoret on kiinni luureissa ja liikaa nysvää nepsydiagnooseissa omassa komerossa. Juomattomuus ja öiden viettäminen kotona on toki terveellistä mutta ei siitä kerry sitä mitä muistella kiikkustuolissa naureskellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron pienen salaisuuden, viikonloppukännääminen, ravintoloissa ja diskoissa pyöriminen, yhden tai kahden illat suhteet voittavat luuririippuvuuden, sometuksen ja ahdistuneet nepsy -itsetutkiskelut sata - nolla. Ainakin omalla ystäväpiirillä oli silloin heIvetin hauskaa, siksi.

Oliko myös krapulassa hauskaa? Alkoholin aiheuttama lihoaminen ja pöhötys, aivokemioiden sekoamisen seurauksena ilmenevä masentuneisuus ja ahdistuneisuus, maksan ja haiman ja munuaisten rasittuminen ja itsensä nolaaminen apinoimalla julkisilla paikoilla ja tuntemattomille ihmisille örveltäminen lienevät sinun arvomaailmassasi sellaisia asioita, jotka ovat hauskoja ja arvostettavia ja joista voi olla ylpeä.

 

Minäpä kerron sinulle yhden asian; ne eivät ole sellaisia asioita.

Jos nyt lihavuudesta, masentuneisuudesta  ja MT-ongelmista puhutaan, niin siinä nykyinen sukupolvi voitaa puolestaa sata - nolla. Kunnon rapautuminen on myös tilastoitu esim. varusmiesten ikäluokkatutkimuksissa.

Alkoholin käytössä on kiistämättömät ongelmansa, mutta on sen voimalla Suomessa myös luotu aika monta sataa tuhatta uutta ihmissuhdetta vuosien varrella. Kaikki alkoholin käyttäjät eivät ole kauluksen ylänappi kiinni kulkevia körttejä, joille vaihtoehtona on vain joko täysraittius tai maalailemasi terminaalivaiheen alkoholismi ja juoppohulluus.

Vierailija kirjoitti:

Kerron pienen salaisuuden, viikonloppukännääminen, ravintoloissa ja diskoissa pyöriminen, yhden tai kahden illat suhteet voittavat luuririippuvuuden, sometuksen ja ahdistuneet nepsy -itsetutkiskelut sata - nolla. Ainakin omalla ystäväpiirillä oli silloin heIvetin hauskaa, siksi.

Nepsyjä oli silloinkin. Usein rankasti kiusattuja, jopa opettajien taholta. Muistelen vaikka meidän luokan ADHD-tapausta 1990-luvun alusta...(Silloin MBD).

Onneksi kuvailemasi elämät eivät ole ainoita vaihtoehtoja.

Se oli ihan normaalia nuorten elämää juoda viikonloppuisin. Nykyajan nuoret on alkoholin suhteen fiksumpia eikä heitä näytä juopottelu kiinnostavan, moni 16v sanoo että kalja on pahaa. Pitävät meidän keski-ikäisten vanhempiensa perjantai-iltaista naukkailua outona asiana.

Koska olemme märän sukupolven lapsia. Meillä ei ollut muuta mallia aikuisuudesta. Luultiin että vapaa-aikaa ei voi viettää muuten.

Elin teinivuodet ysärillä pikku järvikaupungissa. Se oli yhteisöllistä aikaa. Kotibileitä, kaljottelua rantakallioilla nuotion äärellä, viikonloppu-illat oli keskusta täynnä nuorisoa. Ei ollut nettiä ja puhelimia, ei ketään kiinnostanut homehtua kotona. 

Oli vaan kerrassaan eeppisen hauskaa useimmiten, ja alkoholi kuului asiaan. Mitäpä sitä jeesustelemaan, muistelen lämmöllä vaikka en ole aikuisiällä viitsinyt enää dokaillakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Niin vaan kuului tehdä ellei halunnut olla nössö. Kaikki joivat.

Eikä juonu. En tiedä ketään kuka olisi vetänyt jotain kännejä. Ei ollut ainakaan mun ystäväpiirissä. Jotkut poltti tupakkaa, mutta se oli siinä. Synnyin -73 Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Se kuului siihen aikaan. Mentiin katsomaan Eppuja tai Kolmatta Naista, otettiin vähän juotavaa, tanssittiin ja pidettiin hauskaa. Porukkaa oli paljon ja tutustuttiin ihmisiin. Jos jäi kotiin, oli ihan ulkona koko hommasta. Musiikki oli tärkeässä osassa silloin.

No hyi mitä vanhusbändejä! Apista ja Tehistä me mentiin katsomaan, eikä muistettu keikoista mitään jälkeenpäin. Joskus joku otti kuvia ja niistä noloimpia kopioitiin kopiokoneprinteiksi pitkin koulua. Silloin myös tyttöjenvessa oli oman aikakautensa some ja kiusaamisen kanava, sen seinät maalattiin viikottain uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uskallettu muuten tutustua ihmisiin, lähinnä toiseen sukupuoleen. Kännissä uskallusta oli enemmän. 
Nykyään teinit voi somessa  kokeilla, onko kiinnostusta. 
Suurin osa vanhemmista joi kanssa, niistä oli varmaan vaan kiva että jälkikasvu häipyi bilettämään 

Mutsi alkoholisoitui. Katsoin vierestä kun tuo tapahtui. Opin (melkein) vihaamaan alkoholia. "Ongelma" oli se, että en pitänyt humalahakuisesta juomisesta. Ne muut pitivät. Äkkiä saa maineen paskanjäykkänä kpäänä, kun edes vähän välttelee tuollaista. Yksi lisäsyy syrjintään.

Itse seurasin koko lapsuuteni äitini juomista ja se kummempia ajattelematta, aloin itsekin juomaan yläasteella 80 luvulla. En ajatellut tulla äitini kaltaiseksi, mutta kun kaikki muutkin nuoret joivat. 

Mulla kans mutsi oli kaappijuoppo. Helposti sai itsekin menoviinat, se yleensä osti ne meille tai antoi omista kotivinkuistaan osan, tai sit pöllittiin baarikaapista tiukkaa ja tasattiin vedellä pullo. Oksennus lensi ja taju lähti monet monituiset kerrat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tuli jaettua pillua sinne sun tänne. Eikä seuraavana päivänä muistanu kumppanin nimee. Semmosta se vaan oli. 

Hyi hitto. 

Äläpä hitottele yhtään! Se oli 2-3 vetoo viikonlopussa eri daamien kanssa. Tervettä, molempia osapuolia tyydyttävää heteroseksiä ilman mitään vammaista meetoota tai wokettamista.

Molempia osapuolia tyydyttävää? Just joku toinen kertoi että seksi teltassa oli pelkkä yhdyntä ja kesto 2 min. Harva nainen tyydyttyy sellaisella, etenkään kännissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huumeet eivät olleet vielä yleistyneet.

Joo huumeet ei ollu niin yleisiä, kyllä itsekin valitsisin huumeet nyt alkoholin tilalle, mutta en vaan enää vanhana niitä mistään löydä. Pitää vaan välillä saada pääsekaisin nykyäänkin. Maailma on paska paikka. Rauhoittavia ei viitsi työssä käyvänä käydä kinuamassa, pakko tyytyä alkoholiin. 

Kasarin lopulla löytyi hassista. Toista vuotta sitä ehdittiin etsiä ennen kuin löytyi. Silti sai vielä kauan tyytyä alkoholiin kun kannabiksen saatavuus parani vasta ysärillä kun omaan käyttöön kasvatus lopetti huonon hassiksen maahantuonnin. Se oli enemmän ysärin loppupuolta. Nykyään saatavuus on ihan eri tasolla niin alkoholin kulutus on laskenut kun kannabiksen käyttö on yleistynyt. Valitettavasti myös huumeiden käyttö on kasvanut pirun paljon.

Hassis yleistyi kunnolla vasta ysärin lopussa. Ennen sitä sen hankkiminen oli hyvin työlästä ja riskialtistakin. Aine ei myöskään kiinnostanut aluksi kuin tiettyä porukkaa, läpimurtonsa laajempiin kuvioihin se teki tuossa vuosituhannen vaihteessa.

Jaa-a. Minä vedin essojakin jo ysärin alussa. Mari oli ihan kotibiletavaraa silloin.

Sama, essot tuli reivien kanssa samaan aikaan ja pilveä polteltiin ihan yleisesti kotibileissä. 

Vierailija kirjoitti:

Paistaa kyllä kirkkaasti alkoholismi joidenkin näiden boomereiden kännäämistä ja oksentelua ja örveltämistä ihannoivista nostalgiakirjoituksista. Menkää rohkeasti käymään AA-kerhossa (www.aa.fi). Moni näistä kommentoijista on varmasti myös persujen äänestäjiä.

Eivät nämä ole boomereita vaan boomereiden lapsia: gen x.

Harmittaa jälkikäteen etenkin se että tuli poltettua nuorena. Juotiin myös ja sekin harmittaa terveydellisistä syistä vaikka hauskaa oli. 

Vierailija kirjoitti:

Joo tuli jaettua pillua sinne sun tänne. Eikä seuraavana päivänä muistanu kumppanin nimee. Semmosta se vaan oli. 

Jees. Juotiin, kun kaikki muutkin joivat, sekoiltiin ja hauskaa oli.

Noissa pllluhommissa olin saavana osapuolena ja kyllä sitä sitten naitiinkin, pitkin, poikin, laajalti ja paljon. 

Ei ollut nettiä eikä kännyköitä, silloin loiskiehuttiin kylillä ja sen arvaa, että kaikenlaista tapahtui.

Enää en ole juonut aikoihin, mutta kyllä tuota 80-luvun meininkiä on tavallaan ikävä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se oli kulttuuri. Aloitin juomaan 14-vuotiaana, aina perjantai-iltaisin ja siitä kartsalle. Lukiossa jatkui sama meininki ja sitten kun pääsi baariin sama homma. Joka kerta kunnon kännit. Kaikki muutkin teki sitä. Kaikki kaverit, hyvistä perheistä tulevat siinä missä muutkin. Maailma oli erilainen.

Aloin myös polttamaan vakituisesti 15-vuotiaana vuonna 1993.

Samoin. Riparilla opeteltiin. Melkein kaikki poltti.

Melkein kaikki myös joi. Yläkoulusta lukioon. Joka viikonloppu oli jotkut bileet tai sitten oltiin kaupungilla. Boomeri vanhemmat osti alkoholia. Heillä se viinan käyttö oli niin normaalia, että kasvattivat lapsensa samaan. 

Lopetin tupakan 19 vuotiaana. Alkoholilla lotraamisen lopetin myös parikymppisenä, mutta silloin tällöin otin bileissä. 25 perustin perheen ja alkoholi jäi kokonaan. Nyt aikuiset lapseni eivät juo. Kaipa se malli tulee kotoa hyvässä ja pahassa. 

Vierailija kirjoitti:

Elin teinivuodet ysärillä pikku järvikaupungissa. Se oli yhteisöllistä aikaa. Kotibileitä, kaljottelua rantakallioilla nuotion äärellä, viikonloppu-illat oli keskusta täynnä nuorisoa. Ei ollut nettiä ja puhelimia, ei ketään kiinnostanut homehtua kotona. 

Oli vaan kerrassaan eeppisen hauskaa useimmiten, ja alkoholi kuului asiaan. Mitäpä sitä jeesustelemaan, muistelen lämmöllä vaikka en ole aikuisiällä viitsinyt enää dokaillakaan. 

No just tää! Alkoholi nyt vaan kuului kokonaisuuteen, mutta ei sinällään ollut se juttu. Kukaan ei olisi yksikseen juonut, vaan viikonloppuisin kokoonnuttiin isolla porukalla yhteen. Aina oli menoa ja meininkiä. Koskaan ei ollut tylsää. Oli rentoa ja huoletonta. Yhteisöllistä. Ihania kokemuksia, teinirakkautta ja paljon kavereita. Varmaan kuulostaa kauhealta niistä, jotka on syntyneet myöhemmin eivätkä ole kokeneet tuota. Mä taas ajattelen että nykynuoret jää todella paljosta paitsi. 

Olen 80-luvun nuori. Se oli vain sellainen tapa, että kun oli alkoholia tarjolla, niin sitten sitä otettiin niin että tukassa tuntui. Siinä oli jotain kielletyn makua ja oli coolia olla kavereiden kanssa kännissä. Jälkeenpäin sitten saattoi olla vielä ”hyvät jutut”, miten kukakin oli sikaillut. 
Moni oli saattanut nähdä samaa meininkiä jo lapsuudenkodissaan. 

Mitenkään en ihannoi tuollaista. Moni olisi halunnut toisenlaista ajanvietettä, mutta kun kaveripiiri painosti, niin mukaan lähti. 
 

Olin nuori ysärillä. En juonut, kokeilin vähän alkoholia pari kertaa, mutten saanut siitä mitään positiivista. En koskaan tajunnut muiden intoa dokaamiseen.

Se oli hauskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin vaan kuului tehdä ellei halunnut olla nössö. Kaikki joivat.

Eikä juonu. En tiedä ketään kuka olisi vetänyt jotain kännejä. Ei ollut ainakaan mun ystäväpiirissä. Jotkut poltti tupakkaa, mutta se oli siinä. Synnyin -73 Helsingissä.

Oikeesti? Et siis edes tiedä ketään? Outoa! Miten on mahdollista? Ei kai tosiaan ihan kaikki harrastaneet viikonloppuisin juomista ja bilettämistä, mutta aivan varmasti suurin osa teki niin. Ihan pk-seudulla minäkin nuoruuteni vietin, ja kyllä oli viikonloppuisin nuoriso liikkeellä laumoittain. Pussikaljaa puistoissa tai kotibileissä, ja kun ikää oli tarpeeksi käytiin baareissa, discoissa ja yökerhoissa. Kaikki paikat oli ääriään myöten täynnä. Mitä nuoret nykyään tekee? Syrjäytyy huoneisiinsa somen ja pelien pariin? Tai vaihtoehtoisesti keskittyy intohimoisesti johonkin tiettyyn harrastukseen, eikä sitten muuta elämää olekaan? Paitsi koulu tietysti. Toivottavasti nuoret kuitenkin on nykyäänkin onnellisia ja osaa nauttia elämästään, mutta kun on itse elänyt nuoruutensa kasarilla ja ysärillä, niin väkisin käy vähän sääliksi nykynuoria.