Mies on poissa kotoa pidempään, ja minulla on niin kevyt olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Etkö muka voi jättää tiskejä edes pöydälle, ilman että tulee sanomista?

En voi. Heti alkaa nalkutus. Sama roskapussin kanssa, hän ei kertakaikkiaan voi olla huomauttamatta siitä, että roskapussi pitää viedä. Vaikka huomaan sen itsekin, ja vien sen ennemmin tai myöhemmin. Tietenkin silloin kun se on täynnä. Pitäisi olla aina askeleen edellä, että ehtii tehdä kaiken ennenkuin siitä huomautetaan.ap

Sen sijaan, että miehesi veisi roskat itse, hän huomauttaa siitä sinulle? Miksi ihmeessä?

Luultavasti siksi että tartutaan jokaiseen asiaan mistä voi mitään päästä sanomaan. Eli halu kritisoida ja hallita.

Mutta ei kannata alistua tälle. Se on mun ainoa neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Aika erota. Tai ainakin puhua asiasta (siitä että olo on rennompi kun ei ole kotona vaatimassa asioita) kumppanin kanssa.

Komppaan tätä. Tunteet eivät valehtele. Jollei ole alaikäisiä lapsia ja/tai yhteistä velkaa, niin lusikat jakoon, suorittaminen syö elämän ilon, vaihtamalla paranee tai jos et ole läheisriippuvainen, niin voit elää itsesi näköistä elämätä omillasi. Arvioi tilannetta ja harkitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikanaan sama ongelma, mutta saimme puhuttua asian läpi. Se suorittamisvaatimus periytyi miehen lapsuuskodista, jossa ei saanut nukkua aamulla pitkään ja koko ajan piti tehdä jotain hyödyllistä. Mun näkökulmasta ihmisen arvo ei ole tekemisen määrässä, kyllä hän ymmärsi ja ymmärtää mun erilaisen lähtökohdan. Ollaan oltu naimisissa jo 31 vuotta.

Lapsuudenkodista nuo usein juontavat.

Jokainen aikuinen voi ihan itse valita miten toimii, eikä apinoida vanhempiaan. Aikuisen tulisi kyetä itsenäiseen ajatteluun.

Se, joka huomaa, että roskat pitäisi viedä, niin vie ne. Ei ole niin iso homma, että pitäisi muita alkaa komentelemaan.

Mä olen meidän parisuhteessa tuo vaatija. Pitäisi pystyä kehittämään itseä, mitta vaikeeta se on, kun tällaiseksi on lapsuudessa kasvanut. Siitä huolimatta puolisoni haluaa olla kanssani ja kokee, että yhdessä on paremmin kuin yksin. Mutta tietysti puolisossani on omat vikansa. Rakastaminen on sitä, että kestää toista myös huonoine puolineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä vaativuus kohdistuu kyllä lapsiinkin. Hän hermostuu jos joku vain löhöää sohvalla tai sängyssä, varsinkin jos hänellä on itse joku työ meneillään. Eikä kukaan saa olla sisällä jos hän tekee pihalla töitä.ap

Sama meillä. Kokoajan pitäisi lastenkin tehdä jotain, kokoajan. Itse koitan sanoa että pitää olla myös toimettomuutta lapsillakin.

Pitää olla lepoa ja tylsää, aivot tarvitsee sitä.

Mies vaan kokoajan vaatii liikkumista.

Älytöntä.

Koitan pyristellä vastaan ja painottaa hommaa omalla tekemiselläni jottei aivan hulluksi mene.

Jep, ja pahinta on että lapset eivät tosiaan ole mitään liikunnallisia. Itse koitan nakittaa heille sitten vaikka kotitöitä enemmän. Miehellä on vain sellainen, että kun itse suorittaa kokoajan niin muut näyttää siltä että vain laiskana makaavat. ap

No kyllähän kotonaan pitääkin saada maata laiskana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä vaativuus kohdistuu kyllä lapsiinkin. Hän hermostuu jos joku vain löhöää sohvalla tai sängyssä, varsinkin jos hänellä on itse joku työ meneillään. Eikä kukaan saa olla sisällä jos hän tekee pihalla töitä.ap

Sama meillä. Kokoajan pitäisi lastenkin tehdä jotain, kokoajan. Itse koitan sanoa että pitää olla myös toimettomuutta lapsillakin.

Pitää olla lepoa ja tylsää, aivot tarvitsee sitä.

Mies vaan kokoajan vaatii liikkumista.

Älytöntä.

Koitan pyristellä vastaan ja painottaa hommaa omalla tekemiselläni jottei aivan hulluksi mene.

Jep, ja pahinta on että lapset eivät tosiaan ole mitään liikunnallisia. Itse koitan nakittaa heille sitten vaikka kotitöitä enemmän. Miehellä on vain sellainen, että kun itse suorittaa kokoajan niin muut näyttää siltä että vain laiskana makaavat. ap

No mutta olethan sä aika saamaton jos pyykit on narulla 2 pv. Miksei niitä voi viikata pois aiemmin? Tai viedä roskapussin ulos kun se on täynnä, pitääkö odottaa että kärpäset lentää keittiössä? Sä olet laiska ja lojut mielummin sohvalla. Sun mies on energinen ja siisti. Osa suomalaisista on todella sotkuisia ja on kyllä huolestuttavaa jos pienet kotiaskareet tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta. Äiti ja kersat lojuu sohvalla ja isä korjaa jälkiä.. minuakin ärsyttäisi asua tuollaisen naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erota. Tai ainakin puhua asiasta (siitä että olo on rennompi kun ei ole kotona vaatimassa asioita) kumppanin kanssa.

Komppaan tätä. Tunteet eivät valehtele. Jollei ole alaikäisiä lapsia ja/tai yhteistä velkaa, niin lusikat jakoon, suorittaminen syö elämän ilon, vaihtamalla paranee tai jos et ole läheisriippuvainen, niin voit elää itsesi näköistä elämätä omillasi. Arvioi tilannetta ja harkitse.

Meillä on sekä alaikäisiä että yhteinen laina niin ei se ihan heittämällä tästä tuo erotaan ole eka vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä vaativuus kohdistuu kyllä lapsiinkin. Hän hermostuu jos joku vain löhöää sohvalla tai sängyssä, varsinkin jos hänellä on itse joku työ meneillään. Eikä kukaan saa olla sisällä jos hän tekee pihalla töitä.ap

Sama meillä. Kokoajan pitäisi lastenkin tehdä jotain, kokoajan. Itse koitan sanoa että pitää olla myös toimettomuutta lapsillakin.

Pitää olla lepoa ja tylsää, aivot tarvitsee sitä.

Mies vaan kokoajan vaatii liikkumista.

Älytöntä.

Koitan pyristellä vastaan ja painottaa hommaa omalla tekemiselläni jottei aivan hulluksi mene.

Jep, ja pahinta on että lapset eivät tosiaan ole mitään liikunnallisia. Itse koitan nakittaa heille sitten vaikka kotitöitä enemmän. Miehellä on vain sellainen, että kun itse suorittaa kokoajan niin muut näyttää siltä että vain laiskana makaavat. ap

No kyllähän kotonaan pitääkin saada maata laiskana.

Niinpä. Päivittäiset kotihommat on nopeasti tehty. Sen jälkeen voi aivan hyvin vaikka ottaa päikkärit. Missä ihminen rentoutuisi ellei omassa kodissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä vaativuus kohdistuu kyllä lapsiinkin. Hän hermostuu jos joku vain löhöää sohvalla tai sängyssä, varsinkin jos hänellä on itse joku työ meneillään. Eikä kukaan saa olla sisällä jos hän tekee pihalla töitä.ap

Sama meillä. Kokoajan pitäisi lastenkin tehdä jotain, kokoajan. Itse koitan sanoa että pitää olla myös toimettomuutta lapsillakin.

Pitää olla lepoa ja tylsää, aivot tarvitsee sitä.

Mies vaan kokoajan vaatii liikkumista.

Älytöntä.

Koitan pyristellä vastaan ja painottaa hommaa omalla tekemiselläni jottei aivan hulluksi mene.

Jep, ja pahinta on että lapset eivät tosiaan ole mitään liikunnallisia. Itse koitan nakittaa heille sitten vaikka kotitöitä enemmän. Miehellä on vain sellainen, että kun itse suorittaa kokoajan niin muut näyttää siltä että vain laiskana makaavat. ap

No mutta olethan sä aika saamaton jos pyykit on narulla 2 pv. Miksei niitä voi viikata pois aiemmin? Tai viedä roskapussin ulos kun se on täynnä, pitääkö odottaa että kärpäset lentää keittiössä? Sä olet laiska ja lojut mielummin sohvalla. Sun mies on energinen ja siisti. Osa suomalaisista on todella sotkuisia ja on kyllä huolestuttavaa jos pienet kotiaskareet tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta. Äiti ja kersat lojuu sohvalla ja isä korjaa jälkiä.. minuakin ärsyttäisi asua tuollaisen naisen kanssa.

Ei todellakaan ole saamattomuutta jos jonkun homman jättää myöhempään kun on ne sata viisi muuta siinä jotka on kriittisempiä eikä ne voi odottaa. Kyse on priorisoinnista. Jotkut asiat vaan voi odottaa, eikä tosiaan kukaan kuole jos pyykit on narulla 2 pv ja miksei se mies niitä laita, kysyn vaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erota. Tai ainakin puhua asiasta (siitä että olo on rennompi kun ei ole kotona vaatimassa asioita) kumppanin kanssa.

Komppaan tätä. Tunteet eivät valehtele. Jollei ole alaikäisiä lapsia ja/tai yhteistä velkaa, niin lusikat jakoon, suorittaminen syö elämän ilon, vaihtamalla paranee tai jos et ole läheisriippuvainen, niin voit elää itsesi näköistä elämätä omillasi. Arvioi tilannetta ja harkitse.

Meillä on sekä alaikäisiä että yhteinen laina niin ei se ihan heittämällä tästä tuo erotaan ole eka vaihtoehto.

No vttu sano sille ukollesi, että sinä et ole kenenkään palvelija ja aikuisena naisena osaat ihan itse päättää mitä teet tai olet tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä vaativuus kohdistuu kyllä lapsiinkin. Hän hermostuu jos joku vain löhöää sohvalla tai sängyssä, varsinkin jos hänellä on itse joku työ meneillään. Eikä kukaan saa olla sisällä jos hän tekee pihalla töitä.ap

Sama meillä. Kokoajan pitäisi lastenkin tehdä jotain, kokoajan. Itse koitan sanoa että pitää olla myös toimettomuutta lapsillakin.

Pitää olla lepoa ja tylsää, aivot tarvitsee sitä.

Mies vaan kokoajan vaatii liikkumista.

Älytöntä.

Koitan pyristellä vastaan ja painottaa hommaa omalla tekemiselläni jottei aivan hulluksi mene.

Jep, ja pahinta on että lapset eivät tosiaan ole mitään liikunnallisia. Itse koitan nakittaa heille sitten vaikka kotitöitä enemmän. Miehellä on vain sellainen, että kun itse suorittaa kokoajan niin muut näyttää siltä että vain laiskana makaavat. ap

No kyllähän kotonaan pitääkin saada maata laiskana.

Niinpä. Päivittäiset kotihommat on nopeasti tehty. Sen jälkeen voi aivan hyvin vaikka ottaa päikkärit. Missä ihminen rentoutuisi ellei omassa kodissaan?

Aloittajan perheessä kotitöiden tekeminen jakautuu vieläpä useammalle henkilölle, koska talossa asuu mies ja lapsetkin.

Ei mene kauaa, kun tuolla porukalla kotityöt on tehty. Sen jälkeen jokainen saa tietenkin käyttää vapaa-aikansa kuten itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuollaista on perheellisillä. Kun perhe on kotona, niin on vähän pakko pitää kiinni jonkinlaisesta päivärytmistä. Ruokaa tarvitaan ajallaan, ettei Maisalle tule nälkäkiukkua. Tai jotta Veeti saa ruuan ennen jalkapallotreeniä. Ja niin edelleen. Näitä vaatimuksia on perheellisillä vaikka kuinka. Tarvitaan puhtaita kouluvaatteita tai kuraantuneet lenkkarit pitää pestä huomiseksi, että pääsee kouluun. Penaali hajosi, pitää lähteä illalla prismaan ostamaan uusi.

Onhan se yksin paljon rennompaa. Ei tarvitse kokata eikä kuskata ketään partioon. Ei tarvitse katsoa kelloa, että tuleeko Milla jo koulusta tai tuleeko Juha kohta töistä.

Eihän ne lapset aloittajaa Kohtele huonosti vaan mies.

Vierailija kirjoitti:

Paska provo, Mene vaan sinne kansalaisopiston kirjoittajakurssille ja kirjoittele siellä miesvihaasi tehtäviin, ap.

Mikä tässä on sinusta epäuskottavaa? Minulla on vähän samanlainen tilanne. Nuorena mies oli vielä rento kaveri mutta vanhemmiten kangistunut. Mitään ei saisi jäädä kesken tai esille ikinä. Kun mies on poissa, nautin suuresti, kun voin jättää elämänjälkiä vähäksi aikaa näkyviin. Periaatteessa olen itsekin siisti ihminen ja haluan pitää paikat järjestyksessä, mutta rajansa kaikella. Asiasta on puhuttu. Mutta jotenkin se ei mene näille jakeluun, että jos alat olla huonoa seuraa ja puoliso huomaa, että ilman sinua on mukavampaa, niin siinä on ero ihan realistinen vaihtoehto. 

N55

Omituinen valinta viettää ainoa elämäsi tuollaisessa parisuhteessa, mutta hyvä että itse olet tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska provo, Mene vaan sinne kansalaisopiston kirjoittajakurssille ja kirjoittele siellä miesvihaasi tehtäviin, ap.

Mikä tässä on sinusta epäuskottavaa? Minulla on vähän samanlainen tilanne. Nuorena mies oli vielä rento kaveri mutta vanhemmiten kangistunut. Mitään ei saisi jäädä kesken tai esille ikinä. Kun mies on poissa, nautin suuresti, kun voin jättää elämänjälkiä vähäksi aikaa näkyviin. Periaatteessa olen itsekin siisti ihminen ja haluan pitää paikat järjestyksessä, mutta rajansa kaikella. Asiasta on puhuttu. Mutta jotenkin se ei mene näille jakeluun, että jos alat olla huonoa seuraa ja puoliso huomaa, että ilman sinua on mukavampaa, niin siinä on ero ihan realistinen vaihtoehto. 

N55

Lasten lelut ja tavarat hieman sikin sokin ei ole ollut mulle koskaan mitään sotkuisuutta. Miehelle taas ne on juuri sitä.

Mulle sotkuisuutta on lika ja pöly ja kaikki lähmät ja ruokasotkut  siis oikea lika, jota ei todella ole lasten lelut sekaisin lattialla.

Käsityksiä vaan on niin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Omituinen valinta viettää ainoa elämäsi tuollaisessa parisuhteessa, mutta hyvä että itse olet tyytyväinen.

Yksinään ne kaikki tulisi tehdä silti ja paremman parisuhteen löytyminenkin olisi sama kun lottoaminen. Liian suuri riski olisi tämän takia laittaa ukko ulos.

Vaihdetaan ap miehiä keskenämme. Mulla on sulle samanlainen possu annettavaksi kuin itse olet. Tässä vähän kärjistetysti miehesi näkökulma: hän on katkera, koska vetelehdit päivät pitkät ja vedät vielä lapsetkin siihen mukaan. Et suostu noteeraamaan, miten paljon hän joutuu siivoamaan ja tekemään, ja juuri sen epätasaisen kotitöiden jakautumisen takia hän joutuu jatkuvasti delegoimaan sulle asioita (kuten "veisitkö roskapussin"), koska mitään ei tapahdu oma-aloitteisesti. Hän ei nauti delegoinnista. Hän tarvitsisi aikuisesti käyttäytyvän ihmisen rinnalleen, eikä mitään "extrakakaraa", jolle pitää kirjoittaa lista tehtävistä asioista käteen ja senkin jälkeen asiat hoituvat huonolla työnjäljellä tai unohtuvat. Sun kolme päivää kuivumassa olleet pyykit estävät häntä pyykkäämästä, kun ei ole vapaata narutilaa. 

Ahkerat rentoutuvat, kun koti on siisti. Miksi kompromissi on aina sen possun elintapojen mukaan eläminen, jolloin toinen ei saa koskaan rentoutua? 

Ihanan 50-lukulaista. Pikkuvaimo tottelee mukisematta, kun perheen pää päättää ja käskee. Tosin silloinkin naisia kohdeltiin paremmin kuin aloittajaa. Naisilta ei edellytetty silloin työssäkäyntiä, vaan mies toi rahat perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen meidän parisuhteessa tuo vaatija. Pitäisi pystyä kehittämään itseä, mitta vaikeeta se on, kun tällaiseksi on lapsuudessa kasvanut. Siitä huolimatta puolisoni haluaa olla kanssani ja kokee, että yhdessä on paremmin kuin yksin. Mutta tietysti puolisossani on omat vikansa. Rakastaminen on sitä, että kestää toista myös huonoine puolineen. 

Jos sä koittaisit vähän höllätä koska se on toiselle raskasta jos toinen vaatii kokoajan jotain suoritusta. Voisitko? Kyllä senkin voi opetella.