Kun elämä ei anna mitään, yksinäisyys musertaa henkisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko netistä etsinyt ystäviä? Esim frendie - sovelluksesta. Toki kokemuksesta tiedä ettei sieltä saa ystäviä vain rekisteröitymällä, kun kaikki odottavat sitä toisen yhteydenottoa. Itse ole ottanut yhteyttä ja saanut ystäviä. 

Mä en tiedä miksi tuota sovellusta kehutaan ei siellä kyllä ystäviä saa ja kyllä kaikki kaverihaut, sovellukset kokeiltu, myöskään se että jos asuu pikku paikkakunnalla niin ei ole tällä alueella rekisteröity porukkaa, netin kautta kyllä kirjoittelua muttei livetapaamisia ollut

Mulla samaa kun kirjoittelua ollut kyllä, joskus oli tilanteita että annoin oman numeroni ja sit se toinen alkoi kirjaimellisesti pommittaa puhelimitse ja se ahdisti niin paljon siis jatkuvasti päivittäin ja sit vaan valitusta toisessa päässä puhelinta mitkä kaikki asiat on pielessä sen jälkeen päätin etten anna kenellekään numeroani en vaikka kuinka yksinäinen olisi itse, ihmisiin ei voi luottaa ja netissä voi antaa eri kuvan kuin livenä ja huomaa ettei ole mitään yhteistä ja monilla yksinäisillä on jonkinasteisia mt ongelmia, lähes aina. 

Ihmisillä on erilaisia odotuksia ystävyydestä ja sosiaalisuuden määrästä. Tuosta voi laittaa jo ilmoitukseen: "Haen päivittäistä juttukaveria", "olisi mukavaa vaihtaa kuulumisia/nähdä kerran viikossa", "aikaa sosiaalisille tapahtumille on kerran kuussa" jne. Ihmiset ovat erilaisia, eivätkä eroavaisuudet  tee toisista mt-ongelmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän fiiliksesi, mutta lähestyn asiaa ratkaisukeskeisesti. Toivottavasti et tykkää huonoa. 

 

Ensiksi erota asiat, joille voit tehdä jotain asioista, joille et voi tehdä mitään. 

 

Kirjoitit ettet harrasta mitään, aloita siitä. Mene, aloita joku harrastus tai parikin. Äläkä luovuta heti. Elämäsi saa uutta sisältöä, piristyt ja kenties jopa innostut. Elämäsi alkaa tuntua mielenkiintoisemmalta ja sisältörikkaammalta sinulle itsellesi, ja voipi ajan myötä käydä niin että sinä alat vaikuttaa kiinnostavalta muidenkin silmissä. Elämäänsä tyytyväinen ihminen viehättää myös muita. 

 

Bonuksena harrastuksista voi löytää hyvänpäiväntuttuja, ja hyvällä tuurilla ystäviäkin. 

Naiset menevät terapiaan ja sen seurauksena katkaisevat kaikki suhteet omaisiin ja ystäviin. 

Vierailija kirjoitti:

Rumien ihmisten kohtalona on elää yksin ilman sosiaalista elämää ja kavereita. Niin minäkin olen elänyt 20 vuotta. Pitkä aika mutta ei voi mitään.

Onhan meillä velavanhapiioilla tämä av. 

Jos on joutunut hylätyksi alkaa pelkäämään hylätyksi tulemista. Alkaa tarkkailemaan muita ja etsi vahvistusta sille että kukaan ei välitä. Ryhmässä oleminen ei onnistu koska henkilö kuvittelee olevansa ulkopuolinen ja jättäytyy pois.

-Opin tämän Olivia Laingin kirjasta Yksinäisten kaupunki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumien ihmisten kohtalona on elää yksin ilman sosiaalista elämää ja kavereita. Niin minäkin olen elänyt 20 vuotta. Pitkä aika mutta ei voi mitään.

Miksi koet olevasi ruma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumien ihmisten kohtalona on elää yksin ilman sosiaalista elämää ja kavereita. Niin minäkin olen elänyt 20 vuotta. Pitkä aika mutta ei voi mitään.

Miksi koet olevasi ruma?

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Jotkut meistä näkevät ihan peilistä olevansa rumia. Toisia on myös kiusattu rumuuden vuoksi.

-eri

Inselin itku on musiikkia korvilleni🧒🤣🤣😇

Tanssikurssi

Mummon Kammari

Aikuisten partio

Ruoka-apu -vapaaehtoistyö

Rohkeesti mukaan. Seuraava joka tulee porukkaan sinun jälkeen on se uusi, et enää sinä.

Minä voisin alkaa sulle ystäväksi, mutta eihän täälä voi vaihtaa yhteystietoja. 52v kissamumma

Vierailija kirjoitti:

Rumien ihmisten kohtalona on elää yksin ilman sosiaalista elämää ja kavereita. Niin minäkin olen elänyt 20 vuotta. Pitkä aika mutta ei voi mitään.

Moe Szyzlak? Oletko se sinä?

Työkavereista voi löytää hyviä ystäviä ja jos on vielä omat vanhemmat elossa, se auttaa paljon. 

Jäljellä oleva elinaikasi tuskin riittää siihen, että voisit alkaa kiinnostavaksi persoonaksi kaikkien tai edes mahdollisimman monen mielestä. Siksipä sinun kannattaa panostaa siihen, että tulet omasta mielestäsi kiinnostavaksi persoonaksi, eli alat tehdä itseäsi kiinnostavia asioita jo nyt, eikä vasta sitten kun olet sen kaverin löytänyt. Monia asioita voi harrastaa yksinkin. Tämä luonnllisesti parantaa mahdollisuuksia löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Joka tapauksessa elämästäsi tulee huomattavasti mielekkäämpää näin, vaikka sitä ystävää tai parisuhdetta ei tällä keinolla löytyisikään.

Päätin jossakin kohti alkaa käydä matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa istumassa ja kuuntelemassa. Joskus menin iltaisin juomaan teetä tai limua pubeihin. Otin kirjoituslehtiön mukaan jotta sain itseni rentoutumaan ja asettumaan paikoilleni. Menin kirjaston lukusaliin. Myöhemmin eräs kesä aloin ottaa viltin puistoon, lehtiön, kirjan. Eräällä tapaa se tapahtui nimenomaan sen oman asettumisen kautta kun minuun kasvoi sisään jotakin levollisuutta sosiaalisissa tilanteissa. Alkoi ihmiset lähestymään. Kun ihminen voi ja osaa olla itsensä kanssa se näkyy myös ulos. Siinä on myös jokin keveys ja raikkaus miten saa rauhassa tarkastella toisia.