Lue keskustelun säännöt.
Tajusin miten matalalla tulevaisuususkoni on, kun suurin unelmani on työpaikka
09.08.2026 |
Tajusin tässä eilen että suurin unelmani tällä hetkellä on saada edes joku työpaikka. Olen siis 18-vuotias. Miten voi olla asiat niin pahasti pielessä että nuorena ei uskalla unelmoida mistään suuremmasta? Perheen perustaminen tai asunnon ostaminen ei tule varmaan ikinä kysymykseen.
Kommentit (28)
59-vuotias ei voi haaveilla edes siitä työpaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Sullahan on vielä koulut käymättä?
Se on oikein hyvä tavoite. Saada työpaikka jostain.
Vierailija kirjoitti:
59-vuotias ei voi haaveilla edes siitä työpaikasta.
Aina voi haaveilla.
Ihan hyvin voit haaveilla mutta tuo työpaikka (ja ensin koulutus) on se millä toteutat haaveesi. Oikea järjestys.
Ei meillä muillakaan ollut taskut täynnä rahaa tai rikkaita vanhempia 18v:nä kun koulu lopetettiin:)
Mjmmo 66v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sullahan on vielä koulut käymättä?
On, alkaa nyt tasan viikon päästä diplomi-insinöörin opinnot. Kouluun pääseminenkään ei lohduta tilannetta ollenkaan. Vanhemmilta opiskelijoilta kyselemisen perusteella työllisyystilanne on heilläkin surkea, ja valmistumisen jälkeen ei lähtökohtaisesti tule pääsemään töihin. Oman alan töihin saati mihinkään töihin.
Meidän yliopiston teekkareille lähetetyn kyselyn perusteella 40 % opiskelijoista jäi tänä kesänä ilman minkäänlaista kesätyöpaikkaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sullahan on vielä koulut käymättä?
On, alkaa nyt tasan viikon päästä diplomi-insinöörin opinnot. Kouluun pääseminenkään ei lohduta tilannetta ollenkaan. Vanhemmilta opiskelijoilta kyselemisen perusteella työllisyystilanne on heilläkin surkea, ja valmistumisen jälkeen ei lähtökohtaisesti tule pääsemään töihin. Oman alan töihin saati mihinkään töihin.
Meidän yliopiston teekkareille lähetetyn kyselyn perusteella 40 % opiskelijoista jäi tänä kesänä ilman minkäänlaista kesätyöpaikkaa.
Ap
Eli 60% sai työpaikan. Valta osa meistä elää ihan kelpo elämää. Osa tuntuu keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin maa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua. Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä: töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.
On selvää, että Suomikin on ongelmien äärellä ja eikä niistä pidä vaieta, mutta se ei ole koko todellisuus. Tämä on yhä yksi maailman hyvinvoivimmista ja vakaimmista maista, jonka kansalaisista iso osa saa elää maailman mittakaavassa suorastaan yltäkylläistä elämää.
Alas siis sieltä ristiltä ulisemasta, olet itse sinne kiivennyt ja lyönyt naulat ranteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene hyvä ihminen terapiaan, hae mielialalääkkert ja laita eläkepaperit vetämään.
Voi kuule. Kun sä valmistut viiden vuoden päästä niin työllisyystilanne voi olla ihan erilainen. Toivottavasti paljon parempi kuin nyt. Nauti nyt vaan opiskeluajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinulle sitten kerrottiin sen elämän olevan? Pelkkää onnellisuutta? Ei ihminen ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämisenkone.
Käy koulusi ja hanki se pätevyys.
"Pessimisti ei pety ja silleen". No enpä jo 18-vuotiaana ottaisi jonkun ankean ihmisen asennetta, kun elämä edessä. Pessimistit muuten kuolee nuorempina kuin optimistit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sullahan on vielä koulut käymättä?
On, alkaa nyt tasan viikon päästä diplomi-insinöörin opinnot. Kouluun pääseminenkään ei lohduta tilannetta ollenkaan. Vanhemmilta opiskelijoilta kyselemisen perusteella työllisyystilanne on heilläkin surkea, ja valmistumisen jälkeen ei lähtökohtaisesti tule pääsemään töihin. Oman alan töihin saati mihinkään töihin.
Meidän yliopiston teekkareille lähetetyn kyselyn perusteella 40 % opiskelijoista jäi tänä kesänä ilman minkäänlaista kesätyöpaikkaa.
Ap
Eli 60% sai työpaikan. Valta osa meistä elää ihan kelpo elämää. Osa tuntuu keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin maa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua. Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä: töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.
On selvää, että Suomikin on ongelmien äärellä ja eikä niistä pidä vaieta, mutta se ei ole koko todellisuus. Tämä on yhä yksi maailman hyvinvoivimmista ja vakaimmista maista, jonka kansalaisista iso osa saa elää maailman mittakaavassa suorastaan yltäkylläistä elämää.
Alas siis sieltä ristiltä ulisemasta, olet itse sinne kiivennyt ja lyönyt naulat ranteisiin.
Kaikessa on nykyään kyse siitä noin 20%. Mutku köyhät sitä ja tätä. Jos ap haluat olla hyvä ihminen sinulla on koulu- ja työpaikkakiusaamista, #metoota ja sitä toksista jotain muotisanaa, jota en jaksa nyt googlata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sullahan on vielä koulut käymättä?
On, alkaa nyt tasan viikon päästä diplomi-insinöörin opinnot. Kouluun pääseminenkään ei lohduta tilannetta ollenkaan. Vanhemmilta opiskelijoilta kyselemisen perusteella työllisyystilanne on heilläkin surkea, ja valmistumisen jälkeen ei lähtökohtaisesti tule pääsemään töihin. Oman alan töihin saati mihinkään töihin.
Meidän yliopiston teekkareille lähetetyn kyselyn perusteella 40 % opiskelijoista jäi tänä kesänä ilman minkäänlaista kesätyöpaikkaa.
Ap
Eli 60% sai työpaikan. Valta osa meistä elää ihan kelpo elämää. Osa tuntuu keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin maa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua. Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä: töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.
On selvää, että Suomikin on ongelmien äärellä ja eikä niistä pidä vaieta, mutta se ei ole koko todellisuus. Tämä on yhä yksi maailman hyvinvoivimmista ja vakaimmista maista, jonka kansalaisista iso osa saa elää maailman mittakaavassa suorastaan yltäkylläistä elämää.
Alas siis sieltä ristiltä ulisemasta, olet itse sinne kiivennyt ja lyönyt naulat ranteisiin.Kaikessa on nykyään kyse siitä noin 20%. Mutku köyhät sitä ja tätä. Jos ap haluat olla hyvä ihminen sinulla on koulu- ja työpaikkakiusaamista, #metoota ja sitä toksista jotain muotisanaa, jota en jaksa nyt googlata.
Aloitus on oikein oivallinen esim siitä miten 1980-luvun jälkeen syntyneet ovat lähteneet mukaan tähän näyteltyyn itsesääliin, koska siinä oleminen on helvetin helppoa. Pakkohan normaalijärkisten ihmisten on kyllästyä tuohon höpinään. Siksi uhripuhe on onneksi ohimenevä ilmiö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en toivo enää mitään. Työpaikka oli 18 vuotta mutta se meni alta noin puoli vuotta sitten. En enää edes toivo uutta työtä kun en usko sitä saavani. N37
Sama minulla, että työt jatkuu ja pysyisin terveenä. Olen 48v. Ihan normaalia elämää ymmärtää, että kun nuo on kunnossa niin muutakin voi tehdä. En pidä haaveitani mitenkään signaalina maaimantilanteesta.
Toki aina voi asiakseen miettiä mitä muuta haluaisi. Silloin on vain mielikuvitus rajana! Unelmointi ei tarvitse olla realistista.
Minä taas haaveilen taloudellisesta vapaudesta. Eli siitä, että olisi varaa elää ilman palkkatyötä. En kuitenkaan rupea elämään työttömyyskorvauksilla. N44
Nyt on erinomainen aika opiskella - työllisyystilanne voi viidessä vuodessa muuttua täysin. Nauti opiskeluista, tutustu uusiin ihmisiin, käy vaihdossa, verkostoidu - vaikka se niin kovin kliseistä onkin. Nykyiset opiskelukaverit voivat olla tulevia kollegoita myöhemmin.
Kesätöihin hae ympäri Suomea - siellä missä ei kouluteta, on hakijoita paljon vähemmän. Juuri eilen juttelin tyttären poikaystävän kanssa - lähes koko luokka (insinööri amk, 1 vuosi opiskeltu) pääsi alaa liippaaviin kesätöihin. Eli ei tilanne supersurkea ole, mutta voi vaatia liikkumista pienempiin kaupunkeihin kuin missä opiskelee.
Onnea opintoihin! :)
Vierailija kirjoitti:
59-vuotias ei voi haaveilla edes siitä työpaikasta.
Mutta suuri än osa tulevaisuudesta on jo takana.
Nuoren tilanne on aivan erilailla akuutti.
T. 60 v.
Minä ymmärsin sen realismin jo parikymppisenä opiskelija, enkä ole rakennellut mitään pilvilinnoja. Olen elänyt ihan tavallista arkea, työ, harrastukset, ystävät, jne.
Kuka sinua käskee haaveilemaan isommin? Kenen takia sinä sitä teet? Merta ja horisonttia pääsin ihailemaan paikallislipun hinnalla lähisaariin, ei kaikkien tarvitse lähteä valloittamaan maailmaa.
Sama, ikää tosin 26v.
Filosofian maisteri.