Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdeneuvoja
08.08.2026 |
Kysyisin neuvoa.
Ollaan 40-42v pari ja oltu yhdessä jostain 23 v asti. Perhe,laina, talo koko paketti. Meillä on hyvä dynamiikka, mutta ei seksiä. Minun (siis nainen) tahtotila olisi eri. Ja jos onkin, se on aika vaniljaa, ja olen itse muuttunut vuosien saatossa niin että se ei enää riittäisi minulle, ja yleisesti ottaen en syty mielestäni enää kuten ennen. Olen puhunut tästä miehelle ja ollaan tätä vatvottu vuoden verran. Pari kertaa jo vakavissaan erottukin, mutta vain puheen tasolla. Hän ei vain muuta mitään, mutta ei halua erotakaan. Enkä minäkään varsinaisesti haluaisi erota, mutta tämä on itselleni iso asia ja olen jo suhteen rajojakin rikkonut koska mikään ei suhteessa muutu. En haluaisi lasten kotia rikkoa ja on helppo laittaa itsensä sivuun kun puntaroi elämää kokonaisuutena. Enkä usko että seksihanat erityisesti aukeaa vaikka erottaisiinkin, plus menettää kaiken muun hyvän, turvallisen ja toimivan kumppanuuden lisäksi. Hieman neuvoton olen, mitä te ajattelette?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Silloin kun teillä oli seksiä, oliko mies silloin kokeilunhaluinen?
Onko ehkä testosteronit alhaalla?
Tää on taas tällainen tarkoitushakuinen aloitus, jossa yritetään oikeuttaa pettämistä.
Koita ap uskoa, että pettämiseen ei ole oikeutta koskaan. Vaihtoehdot ovat:
1. Tartutte härkää sarvista, käytte parisuhdeterapiassa ja hoidatte suhteen kuntoon
2. Eroatte
(3. Avaatte suhteen yhteisellä päätöksellä ja myöhemmin eroatte kun homma kusee)
4. Tyydytte elämään noin ja otatte elämän vastaan sellaisena kuin se tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Hämmentävää. Itse kirjoitin alkuperäisen viestin, jossa ehdotin molempien hakevan seksiä suhteen ulkopuolelta. Tarkoitin, että luvan kanssa. En kannata pettämistä missään olosuhteissa, mutta en myöskään ankarasti tuomitse ihmistä, joka vastoin parempaa luontoaan sellaiseen päätyy. Ei kukaan meistä ole täydellinen, virheitä tehdään ja satutetaan jopa rakkaimpiamme.
Enkä myöskään kehota "shoppailemaan parempaa puolisoa" samalla kun nykyinen roikkuu löyhässä hirressä. Minusta se on vai realistinen lopputulos, vaikka pelkkää seksiä olisikin lähdetty hakemaan.
Joku toinen arvuutteli, että mitä jännitystä on seksisuhteiden hakemisella, jos se tapahtuu luvan kanssa. Olenko outo, kun minulle ainakin kaikki uusien ihmisten hurmaamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvä on äärimmäisen jännittävää... vaikka olisin sinkku tai mitä tahansa muita lievityksiä haluaakaan keksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Hämmentävää. Itse kirjoitin alkuperäisen viestin, jossa ehdotin molempien hakevan seksiä suhteen ulkopuolelta. Tarkoitin, että luvan kanssa. En kannata pettämistä missään olosuhteissa, mutta en myöskään ankarasti tuomitse ihmistä, joka vastoin parempaa luontoaan sellaiseen päätyy. Ei kukaan meistä ole täydellinen, virheitä tehdään ja satutetaan jopa rakkaimpiamme.
Enkä myöskään kehota "shoppailemaan parempaa puolisoa" samalla kun nykyinen roikkuu löyhässä hirressä. Minusta se on vai realistinen lopputulos, vaikka pelkkää seksiä olisikin lähdetty hakemaan.
Joku toinen arvuutteli, että mitä jännitystä on seksisuhteiden hakemisella, jos se tapahtuu luvan kanssa. Olenko outo, kun minulle ainakin kaikki uusien ihmisten hurmaamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvä on äärimmäisen jännittävää... vaikka olisin sinkku tai mitä tahansa muita lievityksiä haluaakaan keksiä?
Jotkut satuttavat rakkaitaan, ja sanovat, että "virheitä sattuu" kaikille. Suurimmalle osalle ei kutenkaan satu näitä pettämisvirheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Hämmentävää. Itse kirjoitin alkuperäisen viestin, jossa ehdotin molempien hakevan seksiä suhteen ulkopuolelta. Tarkoitin, että luvan kanssa. En kannata pettämistä missään olosuhteissa, mutta en myöskään ankarasti tuomitse ihmistä, joka vastoin parempaa luontoaan sellaiseen päätyy. Ei kukaan meistä ole täydellinen, virheitä tehdään ja satutetaan jopa rakkaimpiamme.
Enkä myöskään kehota "shoppailemaan parempaa puolisoa" samalla kun nykyinen roikkuu löyhässä hirressä. Minusta se on vai realistinen lopputulos, vaikka pelkkää seksiä olisikin lähdetty hakemaan.
Joku toinen arvuutteli, että mitä jännitystä on seksisuhteiden hakemisella, jos se tapahtuu luvan kanssa. Olenko outo, kun minulle ainakin kaikki uusien ihmisten hurmaamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvä on äärimmäisen jännittävää... vaikka olisin sinkku tai mitä tahansa muita lievityksiä haluaakaan keksiä?
En tiedä oletko outo. Lapsikin sen tietää, että on kivaa olla ihastunut ja tutustua toiseen ihmiseen. Ihmisten hurmaaminen taas kuulostaa sellaiselta epävarman ihmisen tarpeelta saada jatkuvaa validaatiota. Eihän huonossa itsetunnossa ole mitään outoa, se lienee aika tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Hämmentävää. Itse kirjoitin alkuperäisen viestin, jossa ehdotin molempien hakevan seksiä suhteen ulkopuolelta. Tarkoitin, että luvan kanssa. En kannata pettämistä missään olosuhteissa, mutta en myöskään ankarasti tuomitse ihmistä, joka vastoin parempaa luontoaan sellaiseen päätyy. Ei kukaan meistä ole täydellinen, virheitä tehdään ja satutetaan jopa rakkaimpiamme.
Enkä myöskään kehota "shoppailemaan parempaa puolisoa" samalla kun nykyinen roikkuu löyhässä hirressä. Minusta se on vai realistinen lopputulos, vaikka pelkkää seksiä olisikin lähdetty hakemaan.
Joku toinen arvuutteli, että mitä jännitystä on seksisuhteiden hakemisella, jos se tapahtuu luvan kanssa. Olenko outo, kun minulle ainakin kaikki uusien ihmisten hurmaamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvä on äärimmäisen jännittävää... vaikka olisin sinkku tai mitä tahansa muita lievityksiä haluaakaan keksiä?
Jos uuden (tai "paremman") puolison shoppailu on mielestäsi realistinen lopputulos suhteen avaamiselle (tai pettämiselle), niin miksi sellaista ehdotat, jos et siihen kehota?
Ei nyt oikein logiikka toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, hommaa rakastaja. Joko miehesi luvalla tai ilman. Me aloimme seur6stelemaan exän kanssa alle 2-kymppisina ja kumpikin oli toisensa ensimmäine seksikumppani. Vasta 30 vuotta myöhemmin eron jälkeisten naisten kanssa tajusin, miten paljosta hyvästä olen seksin suhteen jäänytkään vaille kun jämähdin nuorena ensimmäiseen seksikumppaniini. Viimeiset 10 vuotta oli aina pakko fantasioida vieraista naisistaettä edes pystyi saamaan orgasmin. m53
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Hämmentävää. Itse kirjoitin alkuperäisen viestin, jossa ehdotin molempien hakevan seksiä suhteen ulkopuolelta. Tarkoitin, että luvan kanssa. En kannata pettämistä missään olosuhteissa, mutta en myöskään ankarasti tuomitse ihmistä, joka vastoin parempaa luontoaan sellaiseen päätyy. Ei kukaan meistä ole täydellinen, virheitä tehdään ja satutetaan jopa rakkaimpiamme.
Enkä myöskään kehota "shoppailemaan parempaa puolisoa" samalla kun nykyinen roikkuu löyhässä hirressä. Minusta se on vai realistinen lopputulos, vaikka pelkkää seksiä olisikin lähdetty hakemaan.
Joku toinen arvuutteli, että mitä jännitystä on seksisuhteiden hakemisella, jos se tapahtuu luvan kanssa. Olenko outo, kun minulle ainakin kaikki uusien ihmisten hurmaamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvä on äärimmäisen jännittävää... vaikka olisin sinkku tai mitä tahansa muita lievityksiä haluaakaan keksiä?
Jotkut satuttavat rakkaitaan, ja sanovat, että "virheitä sattuu" kaikille. Suurimmalle osalle ei kutenkaan satu näitä pettämisvirheitä.
Eiköhän se ole aika suuri osuus ihmisistä, joille vähintään kerran tällainenkin virhe sattuu? Muista virheistä puhumattakaan.
Itselleni ei ole vielä sattunut ja tiedän miten vaikeaa, ehkä mahdotonta, minun olisi antaa sitä itselleni anteeksi. Siksi en halua lisätä niiden ihmisten taakkaa, jotka jo valmiiksi kärsivät oman syyllisyydentuntonsa kanssa. Kuten vaikka aloittaja. Minä ainakin tulkitsen tuosta aloituksesta paljon tuskaa ja loukussa olemisen tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Hämmentävää. Itse kirjoitin alkuperäisen viestin, jossa ehdotin molempien hakevan seksiä suhteen ulkopuolelta. Tarkoitin, että luvan kanssa. En kannata pettämistä missään olosuhteissa, mutta en myöskään ankarasti tuomitse ihmistä, joka vastoin parempaa luontoaan sellaiseen päätyy. Ei kukaan meistä ole täydellinen, virheitä tehdään ja satutetaan jopa rakkaimpiamme.
Enkä myöskään kehota "shoppailemaan parempaa puolisoa" samalla kun nykyinen roikkuu löyhässä hirressä. Minusta se on vai realistinen lopputulos, vaikka pelkkää seksiä olisikin lähdetty hakemaan.
Joku toinen arvuutteli, että mitä jännitystä on seksisuhteiden hakemisella, jos se tapahtuu luvan kanssa. Olenko outo, kun minulle ainakin kaikki uusien ihmisten hurmaamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvä on äärimmäisen jännittävää... vaikka olisin sinkku tai mitä tahansa muita lievityksiä haluaakaan keksiä?
En tiedä oletko outo. Lapsikin sen tietää, että on kivaa olla ihastunut ja tutustua toiseen ihmiseen. Ihmisten hurmaaminen taas kuulostaa sellaiselta epävarman ihmisen tarpeelta saada jatkuvaa validaatiota. Eihän huonossa itsetunnossa ole mitään outoa, se lienee aika tavallista.
Osuu hyvin maaliinsa. Minä olen epävarma ja ärsyttävällä tavalla janoan validaatiota. Ei mikään viehättävä piirre ja kärsin siitä itsekin.
Luulisin kuitenkin romanttisten/seksuaalisten aloitteiden tekemisen olevan jännää muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Hämmentävää. Itse kirjoitin alkuperäisen viestin, jossa ehdotin molempien hakevan seksiä suhteen ulkopuolelta. Tarkoitin, että luvan kanssa. En kannata pettämistä missään olosuhteissa, mutta en myöskään ankarasti tuomitse ihmistä, joka vastoin parempaa luontoaan sellaiseen päätyy. Ei kukaan meistä ole täydellinen, virheitä tehdään ja satutetaan jopa rakkaimpiamme.
Enkä myöskään kehota "shoppailemaan parempaa puolisoa" samalla kun nykyinen roikkuu löyhässä hirressä. Minusta se on vai realistinen lopputulos, vaikka pelkkää seksiä olisikin lähdetty hakemaan.
Joku toinen arvuutteli, että mitä jännitystä on seksisuhteiden hakemisella, jos se tapahtuu luvan kanssa. Olenko outo, kun minulle ainakin kaikki uusien ihmisten hurmaamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvä on äärimmäisen jännittävää... vaikka olisin sinkku tai mitä tahansa muita lievityksiä haluaakaan keksiä?
Jotkut satuttavat rakkaitaan, ja sanovat, että "virheitä sattuu" kaikille. Suurimmalle osalle ei kutenkaan satu näitä pettämisvirheitä.
Eiköhän se ole aika suuri osuus ihmisistä, joille vähintään kerran tällainenkin virhe sattuu? Muista virheistä puhumattakaan.
Itselleni ei ole vielä sattunut ja tiedän miten vaikeaa, ehkä mahdotonta, minun olisi antaa sitä itselleni anteeksi. Siksi en halua lisätä niiden ihmisten taakkaa, jotka jo valmiiksi kärsivät oman syyllisyydentuntonsa kanssa. Kuten vaikka aloittaja. Minä ainakin tulkitsen tuosta aloituksesta paljon tuskaa ja loukussa olemisen tunnetta.
Ai. Minä tulkitsen aika harkitun trollauksen. Todennäköisesti miehen kirjoittaman. Loukussa saattaa olla, syyllisyydentuntoiselta ei vaikuta.
Mikä on "aika suuri osuus ihmisistä"? Mikä tahansa yli 10% on mielestäni suuri osuus, mutta tietysti maailmaan mahtuu kaikenlaista sukankuluttajaa. On paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan edes pääse mihinkään suhteeseen. Suhteessa olevista suurin osa on kuitenkin uskollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Hämmentävää. Itse kirjoitin alkuperäisen viestin, jossa ehdotin molempien hakevan seksiä suhteen ulkopuolelta. Tarkoitin, että luvan kanssa. En kannata pettämistä missään olosuhteissa, mutta en myöskään ankarasti tuomitse ihmistä, joka vastoin parempaa luontoaan sellaiseen päätyy. Ei kukaan meistä ole täydellinen, virheitä tehdään ja satutetaan jopa rakkaimpiamme.
Enkä myöskään kehota "shoppailemaan parempaa puolisoa" samalla kun nykyinen roikkuu löyhässä hirressä. Minusta se on vai realistinen lopputulos, vaikka pelkkää seksiä olisikin lähdetty hakemaan.
Joku toinen arvuutteli, että mitä jännitystä on seksisuhteiden hakemisella, jos se tapahtuu luvan kanssa. Olenko outo, kun minulle ainakin kaikki uusien ihmisten hurmaamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvä on äärimmäisen jännittävää... vaikka olisin sinkku tai mitä tahansa muita lievityksiä haluaakaan keksiä?
En tiedä oletko outo. Lapsikin sen tietää, että on kivaa olla ihastunut ja tutustua toiseen ihmiseen. Ihmisten hurmaaminen taas kuulostaa sellaiselta epävarman ihmisen tarpeelta saada jatkuvaa validaatiota. Eihän huonossa itsetunnossa ole mitään outoa, se lienee aika tavallista.
Osuu hyvin maaliinsa. Minä olen epävarma ja ärsyttävällä tavalla janoan validaatiota. Ei mikään viehättävä piirre ja kärsin siitä itsekin.
Luulisin kuitenkin romanttisten/seksuaalisten aloitteiden tekemisen olevan jännää muillekin.
Ei se ole hyvällä tavalla jännää eikä edes kiinnosta, kun on sitoutunut suhteeseen ja perheeseen. Kyllä sen normaali ihminen ymmärtää, milloin vaarantaa enemmän kuin olisi tarpeen.
Flirttailu on ihan mukavaa, ja ohimenevää ihastuksen tunnetta voi käyttää polttoaineena omassa suhteessa.
Epävarmalla ihmisellä nämä rajat hämärtyvät.
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tällainen tarkoitushakuinen aloitus, jossa yritetään oikeuttaa pettämistä.
Koita ap uskoa, että pettämiseen ei ole oikeutta koskaan. Vaihtoehdot ovat:
1. Tartutte härkää sarvista, käytte parisuhdeterapiassa ja hoidatte suhteen kuntoon
2. Eroatte
(3. Avaatte suhteen yhteisellä päätöksellä ja myöhemmin eroatte kun homma kusee)
4. Tyydytte elämään noin ja otatte elämän vastaan sellaisena kuin se tulee.
Tämähän se on (yritin lainata nro 26 vastausta) olen ehkä mielessäni vähän tuossa loopissa korjaa suhde- ero-avaa suhde- tyydy kohtaloon enkä pääse yksin tai yhdessä siitä pois. Mutta sain paljon ajateltavaa näistä vastauksista.
Lisään vielä että on väärin pettää, mutta sitä ennen olin 20 v pettämättä. Ei se tuonut sellaisia vastauksia mitä toivoin. Mutta jotain kuitenkin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Hämmentävää. Itse kirjoitin alkuperäisen viestin, jossa ehdotin molempien hakevan seksiä suhteen ulkopuolelta. Tarkoitin, että luvan kanssa. En kannata pettämistä missään olosuhteissa, mutta en myöskään ankarasti tuomitse ihmistä, joka vastoin parempaa luontoaan sellaiseen päätyy. Ei kukaan meistä ole täydellinen, virheitä tehdään ja satutetaan jopa rakkaimpiamme.
Enkä myöskään kehota "shoppailemaan parempaa puolisoa" samalla kun nykyinen roikkuu löyhässä hirressä. Minusta se on vai realistinen lopputulos, vaikka pelkkää seksiä olisikin lähdetty hakemaan.
Joku toinen arvuutteli, että mitä jännitystä on seksisuhteiden hakemisella, jos se tapahtuu luvan kanssa. Olenko outo, kun minulle ainakin kaikki uusien ihmisten hurmaamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvä on äärimmäisen jännittävää... vaikka olisin sinkku tai mitä tahansa muita lievityksiä haluaakaan keksiä?
Jotkut satuttavat rakkaitaan, ja sanovat, että "virheitä sattuu" kaikille. Suurimmalle osalle ei kutenkaan satu näitä pettämisvirheitä.
Eiköhän se ole aika suuri osuus ihmisistä, joille vähintään kerran tällainenkin virhe sattuu? Muista virheistä puhumattakaan.
Itselleni ei ole vielä sattunut ja tiedän miten vaikeaa, ehkä mahdotonta, minun olisi antaa sitä itselleni anteeksi. Siksi en halua lisätä niiden ihmisten taakkaa, jotka jo valmiiksi kärsivät oman syyllisyydentuntonsa kanssa. Kuten vaikka aloittaja. Minä ainakin tulkitsen tuosta aloituksesta paljon tuskaa ja loukussa olemisen tunnetta.
Ai. Minä tulkitsen aika harkitun trollauksen. Todennäköisesti miehen kirjoittaman. Loukussa saattaa olla, syyllisyydentuntoiselta ei vaikuta.
Mikä on "aika suuri osuus ihmisistä"? Mikä tahansa yli 10% on mielestäni suuri osuus, mutta tietysti maailmaan mahtuu kaikenlaista sukankuluttajaa. On paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan edes pääse mihinkään suhteeseen. Suhteessa olevista suurin osa on kuitenkin uskollisia.
En tiedä prosentteja, mutta luultavasti puhutaan useammasta kymmenestä prosentista. Arvaan vaikkapa 30 - 40%.
Siihen joukkoon sattuu ihan kaikenlaisia ihmisiä narsiateista ihaniin ihmisiin, jotka sattuivat tekemään vääriin heikkouden hetkellä.
Trollauksista en tiedä. Minusta on joka tapauksessa mielenkiintoisempaa suhtautua aloituksiin kuin ne olisivat totta. Ajatustenvaihtoahan tämä vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Aivan. Kannattaa mielummin erota vain samantien, mitä sitä pitkittämään. Molemmilla on sitten mahdollisuus löytää itselleen sopivampi puoliso.
Osa pelkää sitä, ettei sopivampaa löydykään, eikä välttämättä edes nykyisen veroista. Ikävä totuus, että 50-v. naisten kysyntä ei ole kovaa. Samanikäiset miehet tähtää nuorempiin, ja ikäistään paljon vanhempaa, potenssivaikeuksien kanssa kamppailevaa ei kannata vastuksikseen ottaa, jollei halua pikapuoliin omaishoitajaksi.
Iän myötä naisen markkina-arvo romahtaa, samanikäisen miehen ei. Miehen asema ja varallisuus takaa kysynnän. Ikääntyvän naisen kohdalla ne takaavat ehkä rakkaushuijareita. Epistä, tottakai. Jos ap eroaa, voi lopoutulos olla, että mies löytää nuoremman puolison ja ap joutuu tyytymään kaikkiin huonoihin vaihtoehtoihin. On tietty harvoja poikkeuksiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Hämmentävää. Itse kirjoitin alkuperäisen viestin, jossa ehdotin molempien hakevan seksiä suhteen ulkopuolelta. Tarkoitin, että luvan kanssa. En kannata pettämistä missään olosuhteissa, mutta en myöskään ankarasti tuomitse ihmistä, joka vastoin parempaa luontoaan sellaiseen päätyy. Ei kukaan meistä ole täydellinen, virheitä tehdään ja satutetaan jopa rakkaimpiamme.
Enkä myöskään kehota "shoppailemaan parempaa puolisoa" samalla kun nykyinen roikkuu löyhässä hirressä. Minusta se on vai realistinen lopputulos, vaikka pelkkää seksiä olisikin lähdetty hakemaan.
Joku toinen arvuutteli, että mitä jännitystä on seksisuhteiden hakemisella, jos se tapahtuu luvan kanssa. Olenko outo, kun minulle ainakin kaikki uusien ihmisten hurmaamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvä on äärimmäisen jännittävää... vaikka olisin sinkku tai mitä tahansa muita lievityksiä haluaakaan keksiä?
Jotkut satuttavat rakkaitaan, ja sanovat, että "virheitä sattuu" kaikille. Suurimmalle osalle ei kutenkaan satu näitä pettämisvirheitä.
Eiköhän se ole aika suuri osuus ihmisistä, joille vähintään kerran tällainenkin virhe sattuu? Muista virheistä puhumattakaan.
Itselleni ei ole vielä sattunut ja tiedän miten vaikeaa, ehkä mahdotonta, minun olisi antaa sitä itselleni anteeksi. Siksi en halua lisätä niiden ihmisten taakkaa, jotka jo valmiiksi kärsivät oman syyllisyydentuntonsa kanssa. Kuten vaikka aloittaja. Minä ainakin tulkitsen tuosta aloituksesta paljon tuskaa ja loukussa olemisen tunnetta.
Ai. Minä tulkitsen aika harkitun trollauksen. Todennäköisesti miehen kirjoittaman. Loukussa saattaa olla, syyllisyydentuntoiselta ei vaikuta.
Mikä on "aika suuri osuus ihmisistä"? Mikä tahansa yli 10% on mielestäni suuri osuus, mutta tietysti maailmaan mahtuu kaikenlaista sukankuluttajaa. On paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan edes pääse mihinkään suhteeseen. Suhteessa olevista suurin osa on kuitenkin uskollisia.
En tiedä prosentteja, mutta luultavasti puhutaan useammasta kymmenestä prosentista. Arvaan vaikkapa 30 - 40%.
Siihen joukkoon sattuu ihan kaikenlaisia ihmisiä narsiateista ihaniin ihmisiin, jotka sattuivat tekemään vääriin heikkouden hetkellä.
Trollauksista en tiedä. Minusta on joka tapauksessa mielenkiintoisempaa suhtautua aloituksiin kuin ne olisivat totta. Ajatustenvaihtoahan tämä vain on.
Tässäkin aloituksessa pohditaan "suhteen rajojen rikkomista", ja siihen on jo menty. Kertalipsahdus voi ehkä olla "vahinko", mutta siinäkin on monta vaihetta, jossa voi ajatella. Kun kyseessä on harkittu teko, se ei ole mikään vahinko. Vahinkoja sattuu, mutta virheitä tehdään.
Aina voi valita, minkä kokoluokan virheen tekee. Pettäminen, varsinkin joku sivusuhde, on jo selvä valinta omaa parisuhdetta vastaan. Sellainen ihminen ei ole mitenkään erityisen ihana, vaan aika surkea tapaus. Surkeita ihmisiä tietysti on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Aivan. Kannattaa mielummin erota vain samantien, mitä sitä pitkittämään. Molemmilla on sitten mahdollisuus löytää itselleen sopivampi puoliso.
Osa pelkää sitä, ettei sopivampaa löydykään, eikä välttämättä edes nykyisen veroista. Ikävä totuus, että 50-v. naisten kysyntä ei ole kovaa. Samanikäiset miehet tähtää nuorempiin, ja ikäistään paljon vanhempaa, potenssivaikeuksien kanssa kamppailevaa ei kannata vastuksikseen ottaa, jollei halua pikapuoliin omaishoitajaksi.
Iän myötä naisen markkina-arvo romahtaa, samanikäisen miehen ei. Miehen asema ja varallisuus takaa kysynnän. Ikääntyvän naisen kohdalla ne takaavat ehkä rakkaushuijareita. Epistä, tottakai. Jos ap eroaa, voi lopoutulos olla, että mies löytää nuoremman puolison ja ap joutuu tyytymään kaikkiin huonoihin vaihtoehtoihin. On tietty harvoja poikkeuksiakin.
En ole kokenut asiaa samoin. Miehistä on tarjontaa. Usein vain 50+ nainen tietää mitä tahtoo, eikä mikä tahansa kelpaa, kuten esimerkiksi se entinen puoliso.
Naisella voi olla myös varallisuutta, eikä miehiä naisen asema niin hirveästi kiinnosta. Harvalla 50+ miehellä on niin mahtava asema, että naiset pelkästään sen vuoksi kiinnostuisivat.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.