Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdeneuvoja
08.08.2026 |
Kysyisin neuvoa.
Ollaan 40-42v pari ja oltu yhdessä jostain 23 v asti. Perhe,laina, talo koko paketti. Meillä on hyvä dynamiikka, mutta ei seksiä. Minun (siis nainen) tahtotila olisi eri. Ja jos onkin, se on aika vaniljaa, ja olen itse muuttunut vuosien saatossa niin että se ei enää riittäisi minulle, ja yleisesti ottaen en syty mielestäni enää kuten ennen. Olen puhunut tästä miehelle ja ollaan tätä vatvottu vuoden verran. Pari kertaa jo vakavissaan erottukin, mutta vain puheen tasolla. Hän ei vain muuta mitään, mutta ei halua erotakaan. Enkä minäkään varsinaisesti haluaisi erota, mutta tämä on itselleni iso asia ja olen jo suhteen rajojakin rikkonut koska mikään ei suhteessa muutu. En haluaisi lasten kotia rikkoa ja on helppo laittaa itsensä sivuun kun puntaroi elämää kokonaisuutena. Enkä usko että seksihanat erityisesti aukeaa vaikka erottaisiinkin, plus menettää kaiken muun hyvän, turvallisen ja toimivan kumppanuuden lisäksi. Hieman neuvoton olen, mitä te ajattelette?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Hämmentävää. Itse kirjoitin alkuperäisen viestin, jossa ehdotin molempien hakevan seksiä suhteen ulkopuolelta. Tarkoitin, että luvan kanssa. En kannata pettämistä missään olosuhteissa, mutta en myöskään ankarasti tuomitse ihmistä, joka vastoin parempaa luontoaan sellaiseen päätyy. Ei kukaan meistä ole täydellinen, virheitä tehdään ja satutetaan jopa rakkaimpiamme.
Enkä myöskään kehota "shoppailemaan parempaa puolisoa" samalla kun nykyinen roikkuu löyhässä hirressä. Minusta se on vai realistinen lopputulos, vaikka pelkkää seksiä olisikin lähdetty hakemaan.
Joku toinen arvuutteli, että mitä jännitystä on seksisuhteiden hakemisella, jos se tapahtuu luvan kanssa. Olenko outo, kun minulle ainakin kaikki uusien ihmisten hurmaamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvä on äärimmäisen jännittävää... vaikka olisin sinkku tai mitä tahansa muita lievityksiä haluaakaan keksiä?
Jotkut satuttavat rakkaitaan, ja sanovat, että "virheitä sattuu" kaikille. Suurimmalle osalle ei kutenkaan satu näitä pettämisvirheitä.
Eiköhän se ole aika suuri osuus ihmisistä, joille vähintään kerran tällainenkin virhe sattuu? Muista virheistä puhumattakaan.
Itselleni ei ole vielä sattunut ja tiedän miten vaikeaa, ehkä mahdotonta, minun olisi antaa sitä itselleni anteeksi. Siksi en halua lisätä niiden ihmisten taakkaa, jotka jo valmiiksi kärsivät oman syyllisyydentuntonsa kanssa. Kuten vaikka aloittaja. Minä ainakin tulkitsen tuosta aloituksesta paljon tuskaa ja loukussa olemisen tunnetta.
Ai. Minä tulkitsen aika harkitun trollauksen. Todennäköisesti miehen kirjoittaman. Loukussa saattaa olla, syyllisyydentuntoiselta ei vaikuta.
Mikä on "aika suuri osuus ihmisistä"? Mikä tahansa yli 10% on mielestäni suuri osuus, mutta tietysti maailmaan mahtuu kaikenlaista sukankuluttajaa. On paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan edes pääse mihinkään suhteeseen. Suhteessa olevista suurin osa on kuitenkin uskollisia.
En tiedä prosentteja, mutta luultavasti puhutaan useammasta kymmenestä prosentista. Arvaan vaikkapa 30 - 40%.
Siihen joukkoon sattuu ihan kaikenlaisia ihmisiä narsiateista ihaniin ihmisiin, jotka sattuivat tekemään vääriin heikkouden hetkellä.
Trollauksista en tiedä. Minusta on joka tapauksessa mielenkiintoisempaa suhtautua aloituksiin kuin ne olisivat totta. Ajatustenvaihtoahan tämä vain on.
Tässäkin aloituksessa pohditaan "suhteen rajojen rikkomista", ja siihen on jo menty. Kertalipsahdus voi ehkä olla "vahinko", mutta siinäkin on monta vaihetta, jossa voi ajatella. Kun kyseessä on harkittu teko, se ei ole mikään vahinko. Vahinkoja sattuu, mutta virheitä tehdään.
Aina voi valita, minkä kokoluokan virheen tekee. Pettäminen, varsinkin joku sivusuhde, on jo selvä valinta omaa parisuhdetta vastaan. Sellainen ihminen ei ole mitenkään erityisen ihana, vaan aika surkea tapaus. Surkeita ihmisiä tietysti on olemassa.
Kyllä vain, on hyvin monenlaisia tapauksia. Sivusuhde ei oikein mene minunkaan ymmärrykseen. Miksei siinä tapauksessa vain eroa? Yritän kuitenkin olla tuomitsematta muita ihmisiä kovin ankarasti, koska en ole elänyt heidän elämäänsä ja toisaalta olen itsekin tehnyt tekoja joilla lienee pedattu paikka hiilikellarin puolelle, jos pettymyksekseni sellainen paikka on olemassa.
Kyseessä on Kääriäisen sanoin "intuutio", mutta minulle piirtyy aloittajasta sympaattinen kuva. Luulen, että kyseessä on hyvä ihminen, jolta puuttuu nyt vain voimia tehdä raskaita mutta tarpeellisia päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Aivan. Kannattaa mielummin erota vain samantien, mitä sitä pitkittämään. Molemmilla on sitten mahdollisuus löytää itselleen sopivampi puoliso.
Osa pelkää sitä, ettei sopivampaa löydykään, eikä välttämättä edes nykyisen veroista. Ikävä totuus, että 50-v. naisten kysyntä ei ole kovaa. Samanikäiset miehet tähtää nuorempiin, ja ikäistään paljon vanhempaa, potenssivaikeuksien kanssa kamppailevaa ei kannata vastuksikseen ottaa, jollei halua pikapuoliin omaishoitajaksi.
Iän myötä naisen markkina-arvo romahtaa, samanikäisen miehen ei. Miehen asema ja varallisuus takaa kysynnän. Ikääntyvän naisen kohdalla ne takaavat ehkä rakkaushuijareita. Epistä, tottakai. Jos ap eroaa, voi lopoutulos olla, että mies löytää nuoremman puolison ja ap joutuu tyytymään kaikkiin huonoihin vaihtoehtoihin. On tietty harvoja poikkeuksiakin.
En ole kokenut asiaa samoin. Miehistä on tarjontaa. Usein vain 50+ nainen tietää mitä tahtoo, eikä mikä tahansa kelpaa, kuten esimerkiksi se entinen puoliso.
Naisella voi olla myös varallisuutta, eikä miehiä naisen asema niin hirveästi kiinnosta. Harvalla 50+ miehellä on niin mahtava asema, että naiset pelkästään sen vuoksi kiinnostuisivat.
Nimenomaan iäkkään miehen varallisuus houkuttaa nuorempiakin naisia. Miehet muuttuu usein iän myötä sharmikkaiksi, naiset rupsahtaa. Naisten varallisuus ei poista samalla tavalla iän ongelmaa. Onhan tästä tutkimuksia ja galluppeja tehty. Miehet haluaa irseään nuoremman kumppanin. Perustuu varmaan evoluutioon lisääntymiskykyisen naisen suosimisesta. Ikävää toki naisten kannalta, mutta sama valta-asema heillä oli vastaavasti nuorena. Toki miehistä tarjontaa on, mutta ei samaa tasoa saavuteta kuin miehille avoimilla markkinoilla. Parhaiten asia selviää, kun ottaa eron. Voihan siinä käydä vaikka hyväkin onni.
Evoluutiojankuttaja aktivoitui.
Ethän sinä miehenä tiedä, minkälainen vienti on eksälläsi, tai jollain muulla 50+ naisella.
Miehen varallisuus houkuttelee ehkä parisuhteeseen, mutta ei välttämättä seksiin. Eihän siitä ole naiselle mitään iloa, ellei jotain pientä matkailua, helyjä, illallisia tms. minkä nainen pystyy kustantamaan itsekin. Saa silloin sitä mitä haluaa.
50+ naisista osa rupsahtaa, osa ei, kuten miehetkin. Osalla miehistä on iso maha, pakeneva hiusraja ja lopsahteleva erektio. Omasta mielestään ovat varmasti sharmikkaita. Naisille on kysyntää myös nuoremmissa miehissä.
Been there, done that.
Aivan; mulla on varoja paljonkin, ja nuorempi mies, eli toyboy, tosin ollut jo vuoskymmenet! Ja seksiä piisaa.
Miehet uskoo tuohon vanhaan hölynpölyyn, että miehet sharmikkaita vanhempina. Noh katsojan silmissähän se on. Mutta totta, lompakolla ei kyllävilkasta seksieloa saa!
Kiinnostavia havaintoja teette. Ihan ei osu nappiin, en ole mikään evoluutiojankkaaja enkä mies, vaan nainen.
Eri-ikäisten miesten ja naisten menestyksestä parisuhdemarkkinoilla on saatavissa paljon tietoa. Samoin tosiaan evoluution vaikutuksesta parinvalintaan.
Viesteistänne saa käsityksen, että olette ikäntyneitä naisia ja torjutte kaikki ikääntymiseen liittyvät ongelmat. Se on tietenkin täysin ok, mutta eivät ne sillä poistu. Miesten ja naisten asema on edelleen erilainen. Osaksi tämä johtuu siitä, että iäkkäämpiä ok-miehiä ei ole vapaana. He ovat edelleen naimisissa. Vapaana on ne, joita vaimot eivät ole sietäneet. Niistä voi ottaa uuden kivireen, jos haluaa. Jos ikääntyvien naisten tilannetta haluaa järkevästi pohtia, se pitäisi tehdä tosiasioitten pohjalta, ei niitä kiistämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Kyllä se kutkuttaakin. Uusi suhde antaa sykettä elämään. Ihastuminen ja seksi on uutta ja jännittävää. Pettäminen tuo oman jännityksensä asiaan. Tosi paljonhan tilastojen mukaan petetään. Ihmiset arvostaa eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavia havaintoja teette. Ihan ei osu nappiin, en ole mikään evoluutiojankkaaja enkä mies, vaan nainen.
Eri-ikäisten miesten ja naisten menestyksestä parisuhdemarkkinoilla on saatavissa paljon tietoa. Samoin tosiaan evoluution vaikutuksesta parinvalintaan.
Viesteistänne saa käsityksen, että olette ikäntyneitä naisia ja torjutte kaikki ikääntymiseen liittyvät ongelmat. Se on tietenkin täysin ok, mutta eivät ne sillä poistu. Miesten ja naisten asema on edelleen erilainen. Osaksi tämä johtuu siitä, että iäkkäämpiä ok-miehiä ei ole vapaana. He ovat edelleen naimisissa. Vapaana on ne, joita vaimot eivät ole sietäneet. Niistä voi ottaa uuden kivireen, jos haluaa. Jos ikääntyvien naisten tilannetta haluaa järkevästi pohtia, se pitäisi tehdä tosiasioitten pohjalta, ei niitä kiistämällä.
Sinä sekoitat kaksi asiaa: seksin ja parisuhteen.
Ikääntymiseen liittyviä ongelmia on sekä naisella että miehellä. Jos nainen on aktiivinen ja pitää seksistä, hormonivalmisteet viimeistään pitävät ikääntymisen ongelmat kurissa. Miehellä taas erektio on mutkikkaampi juttu, eikä sitä saa aina tahtomalla toimimaan.
Moni nainen ei halua erottuaan parisuhdetta vanhenevan miehen kanssa, koska, kuten itsekin sanot, tietää saavansa kivireen. Osa heistä kuitenkin hankkii seksisuhteen. Osalle ei maistu seksikään. Nämä ovat sitten tilastoissa niitä, joilla "ei ole menestystä parisuhdemarkkinoilla". Mahtaako kukaan olla kysynyt, että haluavatko he tällaista menestystä?
Sitten on vielä ne, jotka haluavat uuden parisuhteen ja sellaiseen päätyvät. Näillä on sitten mielestäsi asiat hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Kyllä se kutkuttaakin. Uusi suhde antaa sykettä elämään. Ihastuminen ja seksi on uutta ja jännittävää. Pettäminen tuo oman jännityksensä asiaan. Tosi paljonhan tilastojen mukaan petetään. Ihmiset arvostaa eri asioita.
Arvostatko pettäjiä? Entä myymälävarkaita? Tuhopolttajia?
Näissä hommissa on kaikissa sellaista jännitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä myös paljon oletetaan asioita, kuten että aloittaja haluaa jonkun muun vakavan suhteen toimimattoman tilalle - vaihtoehtona on myös sinkkuus ja ei vakavat suhteet. Olennaista olisi tiedostaa omat arvot ja tarpeet ja niistä käsin päättää jäädäkö tähän suhteeseen vai lähteäkö pois siitä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä myös paljon oletetaan asioita, kuten että aloittaja haluaa jonkun muun vakavan suhteen toimimattoman tilalle - vaihtoehtona on myös sinkkuus ja ei vakavat suhteet. Olennaista olisi tiedostaa omat arvot ja tarpeet ja niistä käsin päättää jäädäkö tähän suhteeseen vai lähteäkö pois siitä.
Juuri näin. Moni eroava nainen ei halua mitään vanhaa miestä rinnalleen vanhenemaan. Naisilla on ystäviä ja lapsia, asiat hoituvat yhtä hyvin tai paremmin kuin ennenkin.
Seksiä kyllä saa, jos on aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Kyllä se kutkuttaakin. Uusi suhde antaa sykettä elämään. Ihastuminen ja seksi on uutta ja jännittävää. Pettäminen tuo oman jännityksensä asiaan. Tosi paljonhan tilastojen mukaan petetään. Ihmiset arvostaa eri asioita.
Arvostatko pettäjiä? Entä myymälävarkaita? Tuhopolttajia?
Näissä hommissa on kaikissa sellaista jännitystä.
Pettäjiä on aina. Se, arvostanko minä tai joku muu heitä, ei vaikuta mitenkään. Pettämisen eri motiiveista on kirjoitettu kyllästymiseen asti. Moralisointi ja tuomitseminen on aina huonoja lähestymistapoja. Toisen elämää ei voi elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä myös paljon oletetaan asioita, kuten että aloittaja haluaa jonkun muun vakavan suhteen toimimattoman tilalle - vaihtoehtona on myös sinkkuus ja ei vakavat suhteet. Olennaista olisi tiedostaa omat arvot ja tarpeet ja niistä käsin päättää jäädäkö tähän suhteeseen vai lähteäkö pois siitä.
Juuri näin. Moni eroava nainen ei halua mitään vanhaa miestä rinnalleen vanhenemaan. Naisilla on ystäviä ja lapsia, asiat hoituvat yhtä hyvin tai paremmin kuin ennenkin.
Seksiä kyllä saa, jos on aktiivinen.
Näin varmasti on. Ihmisiä on erilaisia. Silti eri yhteyksissä törmää ikääntyviin naisiin, jotka eron tai puolison kuoleman jälkeen etsii uutta kumppania pysyvämpään suhteeseen ja se on osoittautunut vaikeaksi. Vapaita, kunnollisia miehiä ei ole. Areenassa oli Deittaavat daamit, jossa nämä ongelmat tuli hyvin esiin. Ei tietenkään koske kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranskassa taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että pitkään yhdessä olleen pariskunnan kummallakin osapuolella on sivusuhde, joka saattaa kestää vuosia. Niin erilaisia asenteita ja kulttuureja on. Samoin luetaan uutisia valtioiden päämiehistä vaikka jenkeissä. Liekö heissä ketään, jolla ei olisi ollut syrjähyppyjä. Toki meilläkin on kulissiliittoja, jotka voi olla ihan onnistuneitakin.
Mahdoton kenenkään sanoa, mitä ap:n kannattaisi tehdä. Isot ratkaisut joutuu aina tekemään itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Moni on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vain aloituksen. Vähän samassa tilanteessa ollaan. Isoin eroavaisuus on se, että seksiä on vähän, mutta aina minun aloitteestani tai minun vuokseni tehtynä. Tuntuu, ettei puoliso vaan oikeastaan halua, vaikka selvästi sitten nauttii, kun hommaan aletaan.
Olen liian kiltti ehdottelemaan avointa suhdetta (eikä se varmaan mitään pelastaisi). Joku salassa pidetty sivusuhde voisi ehkä olla ratkaisu. Aika ruma temppu, mutta toisaalta niin on vuosia kestävä toisen tarpeiden mitätöiminenkin. Erota en halua. Kai.
Todella karu tunne, kun puoliso ei enää halua sinua, vaikka seksi oli syy koko suhteen aloittamiseen.
Nyt on toki lukuisia muitakin syitä pysyä yhdessä, mutta kyllä tämä tyytymistä on tässä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen. Vähän samassa tilanteessa ollaan. Isoin eroavaisuus on se, että seksiä on vähän, mutta aina minun aloitteestani tai minun vuokseni tehtynä. Tuntuu, ettei puoliso vaan oikeastaan halua, vaikka selvästi sitten nauttii, kun hommaan aletaan.
Olen liian kiltti ehdottelemaan avointa suhdetta (eikä se varmaan mitään pelastaisi). Joku salassa pidetty sivusuhde voisi ehkä olla ratkaisu. Aika ruma temppu, mutta toisaalta niin on vuosia kestävä toisen tarpeiden mitätöiminenkin. Erota en halua. Kai.
Todella karu tunne, kun puoliso ei enää halua sinua, vaikka seksi oli syy koko suhteen aloittamiseen.
Nyt on toki lukuisia muitakin syitä pysyä yhdessä, mutta kyllä tämä tyytymistä on tässä kohtaa.
Kiitos kommentista ja todella samaistuttavaa. Myös muista kommenteista, tosi hyviä pointteja. -ap
Vierailija kirjoitti:
Ranskassa taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että pitkään yhdessä olleen pariskunnan kummallakin osapuolella on sivusuhde, joka saattaa kestää vuosia. Niin erilaisia asenteita ja kulttuureja on. Samoin luetaan uutisia valtioiden päämiehistä vaikka jenkeissä. Liekö heissä ketään, jolla ei olisi ollut syrjähyppyjä. Toki meilläkin on kulissiliittoja, jotka voi olla ihan onnistuneitakin.
Mahdoton kenenkään sanoa, mitä ap:n kannattaisi tehdä. Isot ratkaisut joutuu aina tekemään itse.
Niinpä niin. Ranska on katolinen maa, ja katolisille avioliitto on sakramentti. Tasa-arvoistumisen ja maallistumisen myötä tämäkin tapa alkaa jäädä historiaan. Nykyään naiset pärjäävät itse eikä heidän tarvitse katsella toisaalle kun puoliso pettää. Eipä siitä ole kovinkaan kauaa, kun nainen tarvitsi puolison luvan perustaa pankkitili.
Että yritätkö myydä tätä koinsyömää ranskalaista mallia jotenkin sivistyneenä ja edistyksellisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika.
Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin.
Tuo on se tie mikä johtaa varmasti eroon!
Eihän se niin varmaa ole, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että toisaalle rakastumisen ja eron mahdollisuus on hyväksyttävä realistisena, jos järjestelyyn ryhtyy.
Onko se sitten kauhea asia? Tietysti lapsia pitää miettiä ja asiat hoitaa järkevästi, mutta kuka oikeasti haluaa, että omat vanhemmat ovat/olivat yhdessä velvollisuudentunnosta?
Senpä takia ensin erotaan, ja sitten etsitään uusi.
Kuka lapsi oikeasti haluaa, että oma vanhempi on petturi?
Petturi? Ei varmaan kukaan, mutta nyt ehdotettiin sitä, että molemmat pariskunnan jäsenet saisivat luvan kanssa ulkoiluttaa värkkejään. Se sitten johtaa mihin johtaa.
Ei sellaista ole ehdotettu. On ehdotettu, että ap eroaisi kun on jo ehtinyt pettääkin.
Ikävää hieroa tätä naamaasi, mutta kyseinen kommenttien vaihto sai alkunsa tästä viestistä:
"Molemmat taitavat pysyä liitossa pääasiassa käytännön syistä ja tottumuksesta. Eivätkä ne sinällään ole paheksuttavia syitä. Hopeareunus on se, että tuskin miehesi on valtavan mustasukkainen sinusta. Ehkä molempia piristäisi, jos voisitte käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa tahoillanne ja muuten hoitaa perhettä yhdessä. Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Eli juuri sitä on ehdotettu, että molemmat saavat luvan kanssa käydä vieraissa.
Ei tuossa puhuta luvasta mitään. On täysin eri asia toimia luvalla kuin pettää. Aika moni pettäjä tuntuu perustelevan pettämistään sillä, että kyllä minulla on oikeus kun kotona en saa sitä mitä haluan. Niinpä se, että "molemmat käyvät tahoillaan" käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että toinen käy omalla päätöksellä "rikkomassa parisuhteen rajoja" eli pettämässä ja unohtaa mainita tästä mahdollisuudesta puolisolleen.
Parempi erota, kun ei kunnioita perhettään.
Sitaatti jatkuu: "Elämä on lyhyt, ei haittaa vaikka siihen saisi vähän ympättyä iloa ja jännitystäkin."
Mitä jännitystä on luvan kanssa vieraissa käymisessä? Ei mitään. Kyseessä on siis pettäminen. Sehän tuntuu joitakin kutkuttavan.
Lisäksi sanotaan: "Jos sitten jompi kumpi sattuu rakastumaan toiseen ihmiseen, on se uusi tilanne ja uusien päätösten aika."
Tämä se vasta tunnekylmää pettämistä onkin. Petetään ja shoppaillaan samalla uutta puolisoa, kun vanha on sitoutunut suhteeseen. Miten kukaan voi olla näin tunnekylmä?
Moni on.
Onneksi vielä useampi ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskassa taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että pitkään yhdessä olleen pariskunnan kummallakin osapuolella on sivusuhde, joka saattaa kestää vuosia. Niin erilaisia asenteita ja kulttuureja on. Samoin luetaan uutisia valtioiden päämiehistä vaikka jenkeissä. Liekö heissä ketään, jolla ei olisi ollut syrjähyppyjä. Toki meilläkin on kulissiliittoja, jotka voi olla ihan onnistuneitakin.
Mahdoton kenenkään sanoa, mitä ap:n kannattaisi tehdä. Isot ratkaisut joutuu aina tekemään itse.
Niinpä niin. Ranska on katolinen maa, ja katolisille avioliitto on sakramentti. Tasa-arvoistumisen ja maallistumisen myötä tämäkin tapa alkaa jäädä historiaan. Nykyään naiset pärjäävät itse eikä heidän tarvitse katsella toisaalle kun puoliso pettää. Eipä siitä ole kovinkaan kauaa, kun nainen tarvitsi puolison luvan perustaa pankkitili.
Että yritätkö myydä tätä koinsyömää ranskalaista mallia jotenkin sivistyneenä ja edistyksellisenä?
Ei ole tarvetta myydä mitään mallia eikä se onnistuisikaan. Esimerkki tästä on uskottomuuskeskustelu. Vaikka kuinka moralisoitaisiin, ihmiset elävät kuten haluavat. Kuvaat hyvin ranskalaisen elämäntyylin alkuperää. Se kuitenkin on mennyttä aikaa. Nykyään motiivit on toiset. Kumpikin puoliso hankkii jossain vaiheessa sivusuhteen, ei ainoastaan mies. Eli tasa-arvoinen ratkaisu, joka sopii kummallekin. Eroa ei oteta, vaan jatketaan toveriliittona ja työparina. Motiivina on lapset, yhteinen historia ja ehkä merkittävä omaisuus, sosiaalinen verkosto, kummankin ura, jota toinen tukee, toimiva arki.
En ota kantaa tuon toimivuuteen. Edellyttää ehkä enemmän rehellisyyttä ja hyvää itsetuntoa kuin moralisointia ja ehdottomuutta.
Toisaalta askarruttaa suomalainen malli eli sarjaeroajat, jotka romantiikan pyörteissä solmii yhä uuden liiton ja hankkii aina uudet lapset. Vannotaan ikuista rakkautta ja uskollisuutta taas kerran. Entiset lapset jää usein sivuun, kun romanssi käynnistyy. Lasten kannalta tuhoisaa.
Voihan näitä pohtia, mutta jokainen tekee itse valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ranskassa taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että pitkään yhdessä olleen pariskunnan kummallakin osapuolella on sivusuhde, joka saattaa kestää vuosia. Niin erilaisia asenteita ja kulttuureja on. Samoin luetaan uutisia valtioiden päämiehistä vaikka jenkeissä. Liekö heissä ketään, jolla ei olisi ollut syrjähyppyjä. Toki meilläkin on kulissiliittoja, jotka voi olla ihan onnistuneitakin.
Mahdoton kenenkään sanoa, mitä ap:n kannattaisi tehdä. Isot ratkaisut joutuu aina tekemään itse.
Niinpä niin. Ranska on katolinen maa, ja katolisille avioliitto on sakramentti. Tasa-arvoistumisen ja maallistumisen myötä tämäkin tapa alkaa jäädä historiaan. Nykyään naiset pärjäävät itse eikä heidän tarvitse katsella toisaalle kun puoliso pettää. Eipä siitä ole kovinkaan kauaa, kun nainen tarvitsi puolison luvan perustaa pankkitili.
Että yritätkö myydä tätä koinsyömää ranskalaista mallia jotenkin sivistyneenä ja edistyksellisenä?
Ei ole tarvetta myydä mitään mallia eikä se onnistuisikaan. Esimerkki tästä on uskottomuuskeskustelu. Vaikka kuinka moralisoitaisiin, ihmiset elävät kuten haluavat. Kuvaat hyvin ranskalaisen elämäntyylin alkuperää. Se kuitenkin on mennyttä aikaa. Nykyään motiivit on toiset. Kumpikin puoliso hankkii jossain vaiheessa sivusuhteen, ei ainoastaan mies. Eli tasa-arvoinen ratkaisu, joka sopii kummallekin. Eroa ei oteta, vaan jatketaan toveriliittona ja työparina. Motiivina on lapset, yhteinen historia ja ehkä merkittävä omaisuus, sosiaalinen verkosto, kummankin ura, jota toinen tukee, toimiva arki.
En ota kantaa tuon toimivuuteen. Edellyttää ehkä enemmän rehellisyyttä ja hyvää itsetuntoa kuin moralisointia ja ehdottomuutta.
Toisaalta askarruttaa suomalainen malli eli sarjaeroajat, jotka romantiikan pyörteissä solmii yhä uuden liiton ja hankkii aina uudet lapset. Vannotaan ikuista rakkautta ja uskollisuutta taas kerran. Entiset lapset jää usein sivuun, kun romanssi käynnistyy. Lasten kannalta tuhoisaa.
Voihan näitä pohtia, mutta jokainen tekee itse valintansa.
Kaikessa on puolensa. Kukaan tuskin menee naimisiin sillä ajatuksella, että myöhemmin sitten eletään onnellisesti kulississa, kukin hakien seksiä tahollaan. Maalaat siitä turhan idyllisen kuvan. Vaikeaa kuvitella, että molemmat osapuolet yhdessä tulevat samalla hetkellä samaan lopputulokseen, että tehdään näin. Ehkä joskus tuleekin. Jos sattuu olemaan sellainen suhde, joka toimii kaikilla muilla tasoilla, paitsi seksuaalisesti. Yleensä sellaisia ei ole, vaan seksin toimimattomuus juuri kertoo muun suhteen toimimattomuudesta.
Lasten hankkiminen on iso ponnistus, ja poikkeuksetta suurempi uhraus naiselle kuin miehelle. Täytyy todella uskoa ihmisiin, että siihen ryhtyy. Siksi nykyään monet eivät mene ollenkaan naimisiin, eivätkä hanki lapsia.
Mutta eivät nämä ole ainoat vaihtoehdot, että joko eletään "kivuttomasti" kulissiavioliittoa tai hankitaan useita perheitä. Ei se uuden himo ole mikään väistämättömyys. Monille paras vaihtoehto on kasvaa ja syventää omaa suhdetta.
Nimenomaan iäkkään miehen varallisuus houkuttaa nuorempiakin naisia. Miehet muuttuu usein iän myötä sharmikkaiksi, naiset rupsahtaa. Naisten varallisuus ei poista samalla tavalla iän ongelmaa. Onhan tästä tutkimuksia ja galluppeja tehty. Miehet haluaa irseään nuoremman kumppanin. Perustuu varmaan evoluutioon lisääntymiskykyisen naisen suosimisesta. Ikävää toki naisten kannalta, mutta sama valta-asema heillä oli vastaavasti nuorena. Toki miehistä tarjontaa on, mutta ei samaa tasoa saavuteta kuin miehille avoimilla markkinoilla. Parhaiten asia selviää, kun ottaa eron. Voihan siinä käydä vaikka hyväkin onni.