Lue keskustelun säännöt.
Miten reagoisit jos 15-vuotias tyttäresi sanoisi että on raskaana?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuttuisin kyllä ensin. :( sitten kun olisin rauhoittunut niin olisi aika tyttären kanssa punnita vaihtoehtoja mitä tehdään. Loppujen lopuksi kaikki on kyllä järjestettävissä. Painostaa en aikoisi mihinkään suuntaan. Kävisimme läpi vaihtoehdot ja sitten sillä eteenpäin sen mukaan minkä tien tytär valitsee. Minulla on 14v tytär ja myös pienempiä lapsia, niin periaatteessa nyt se vauva menisi vähän noiden pienien vanavedessä hoidettavana, mutta kyllä päävastuu vauvasta olisi äidillä, ja mahdollisesti isällä.
Suuttuisit mistä?
Kerroin tuolla aiemmin että ensireaktioni olisi suuttuminen. Joku kysyi, että miksi suuttuisin.
Se on hyvä kysymys. Ehkä vain elämän antamasta uudesta stressinaiheesta. Kyseessä olisi ensireaktio, kun on tapahtunut ei-toivottu ja paljon huolta-aiheuttava asia. Eihän siinä sinänsä järkeä ole, suuttumisessa.
Haluan kyllä lapsenlapsia, jos lapseni haluavat itse saada lapsia. Se olisi kyllä pettymys silti, jos teinityttöni nyt saisi lapsen jo. Pärjättäisiin, mutta olisin toivonut tytölle erilaista nuoruutta kuitenkin.
Ettekö itse suutu, jos asiat menevät päin honkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä osaan kasvattaa lapseni, tällainen tilanne on mahdoton.
Siinä ei vanhemman kasvatus auta. Luuletko että nuori sellaista ajattelee kun on muut asiat mielessä.
Auttaa kyllä. Musta oli aikoinaan vaan inhottavaa kun lähes tuntematon tyttö olisi halunnut harrastaa seksiä kanssani. Kasvatus eli rakastaminen käytännössä vaikuttaa kyllä
Vierailija kirjoitti:
jos lapsen isä ei olisi arjalainen kokisin epäonnistuneeni isänä.
Miksi haluat lapsenlapsesi isäksi juuri intialaisen?
Isäksi ja isoisäksi yhdellä lauseella? Joutuisin istahtamaan hetkeksi, mutta kyllä se siitä iloksi muuttuisi, mikä jottei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen tilanne ei onneksi ole mahdollinen. Aborttia ehdottaisin ja kysyisin, että koska aikoo muuttaa ja missä meinaa asua.
Ei teinin tarvitse mihinkään muuttaa vaikka saisi lapsen. Vanhempien elatusvelvollisuus jatkuu kunnes teini on 18, vasta sitten saa heittää pihalle.
Entä sen vauvan isän elatusvelvollisuus?
Yksi syistä, jonka vuoksi en ole koskaan halunnut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jo 20 v kun sain lapsen. Asuin vielä kaksi vuotta sen jälkeen lapsuuden kodissa. Oli ihan hyvä kaikkien mielestä ja lapsi tervetullut.
Onpa outo. Serkkuko nussi sinut tiineeksi 🤔
Vai oma isä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuttuisin kyllä ensin. :( sitten kun olisin rauhoittunut niin olisi aika tyttären kanssa punnita vaihtoehtoja mitä tehdään. Loppujen lopuksi kaikki on kyllä järjestettävissä. Painostaa en aikoisi mihinkään suuntaan. Kävisimme läpi vaihtoehdot ja sitten sillä eteenpäin sen mukaan minkä tien tytär valitsee. Minulla on 14v tytär ja myös pienempiä lapsia, niin periaatteessa nyt se vauva menisi vähän noiden pienien vanavedessä hoidettavana, mutta kyllä päävastuu vauvasta olisi äidillä, ja mahdollisesti isällä.
Suuttuisit mistä?
Kerroin tuolla aiemmin että ensireaktioni olisi suuttuminen. Joku kysyi, että miksi suuttuisin.
Se on hyvä kysymys. Ehkä vain elämän antamasta uudesta stressinaiheesta. Kyseessä olisi ensireaktio, kun on tapahtunut ei-toivottu ja paljon huolta-aiheuttava asia. Eihän siinä sinänsä järkeä ole, suuttumisessa.
Haluan kyllä lapsenlapsia, jos lapseni haluavat itse saada lapsia. Se olisi kyllä pettymys silti, jos teinityttöni nyt saisi lapsen jo. Pärjättäisiin, mutta olisin toivonut tytölle erilaista nuoruutta kuitenkin.
Ettekö itse suutu, jos asiat menevät päin honkia?
En, miksi suuttuisin?
En pura elämän ikäviä yllätyksiä läheisiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen tilanne ei onneksi ole mahdollinen. Aborttia ehdottaisin ja kysyisin, että koska aikoo muuttaa ja missä meinaa asua.
Ei teinin tarvitse mihinkään muuttaa vaikka saisi lapsen. Vanhempien elatusvelvollisuus jatkuu kunnes teini on 18, vasta sitten saa heittää pihalle.
Entä sen vauvan isän elatusvelvollisuus?
Isä elättää omaa lastaan, äidin vanhemmat omaansa.
Sanoisin että luulin, että käyttämämme kortsut toimivat. M53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos lapsen isä ei olisi arjalainen kokisin epäonnistuneeni isänä.
Miksi haluat lapsenlapsesi isäksi juuri intialaisen?
Ai että intialaiset ovat arjalaisia? 😂😂😂
No, tytär on jo 22, mutta jos olisi 15-vuotiaana tuollaisen paukauttanut, niin minkäs sille olisi tehnyt. Jos abortti ei olisi ollut ratkaisu, niin sitten olisi pitänyt alkaa rakentamaan elämää sen päälle, että taloudessa on teiniäiti vauvoineen. Olisimme toki tukeneet, mutta tärkeää olisi ollut vetää se raja, että vauva on teinin vastuulla. Ei meidän. Tämä on juuri se ongelma, jos teini asuu vauvoineen kotona, niin jatkaa lapsen elämää, jossa vaan menot on ilmoitusasia jne. Siksi se oma koti, vaikka tuossa naapurissa tuettuna, olisi ollut hyvä ratkaisu. Toki vauvaa olisi hoidettu, mutta ei sillä tavoin, että me perutaan omia menoja ja ollaan aina käytettävissä vaan teiniäidinkin pitää aina sopia hoidot erikseen ja ne onnistuu, jos ei ole omia menoja ja ei ole väsynyt. Auttaminen on eri asia kuin ottaminen vastuu lisälapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jo 20 v kun sain lapsen. Asuin vielä kaksi vuotta sen jälkeen lapsuuden kodissa. Oli ihan hyvä kaikkien mielestä ja lapsi tervetullut.
Onpa outo. Serkkuko nussi sinut tiineeksi 🤔
Vai oma isä....
Lapsen isä oli poikaystäväni. Aviomies hänestä tuli myöhemmin.
Pääsit ketun koloon?