Lue keskustelun säännöt.
Tyhjyyden tunne kun elämä on "valmis"
07.08.2026 |
Pitkä parisuhde ja molemmilla koulut käytynä ja hyväpalkkainen ja mielekäs työ. Mukava asunto hyvällä paikalla, raha riittää arjessa kaikkeen ja lomat tulee matkailtua. Kuitenkin jatkuvasti sellainen tyhjä olo, että tässäkö tää nyt sitten oli. Ei mitään enää sellaista saavutettavaa kuin opiskeluaikana.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta. Itse saan iloa kun seuraa lasten elämää.
Tarvitset sisältöä elämään. Joku harrastus, jossa voit kehittää itseäsi.
Opiskele vaikka avoimessa joku kiva kokonaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuvittelin nuorena, että elämä olisi jotenkin valmis ja olisin tyytyväinen saavutettuani tietyt haaveet. Kun se päivä lopulta koitti, minulla oli jo paljon uusia haaveita, joita kohti ponnistella. Näin elämä on pysynyt mielekkäänä vuosikymmenestä toiseen.
Perinteisesti ihmisten elämän varsinainen sisältö on ollut lisääntymisessä. Jätit sitten sen koko ydinasian väliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hommaa lemmikki. Tai hevonen, siinä menee mukavasti aika aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Pitää hommata kaksi hewoista kun yksin ei heppa saa enää olla !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa lemmikki. Tai hevonen, siinä menee mukavasti aika aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Pitää hommata kaksi hewoista kun yksin ei heppa saa enää olla !
Totta. Tai kannattaa hommata koko lauma, sitten ei varsinkaan ole aikaa miettiä tai tehdä muuta kuin lapata paskaa ja kantaa heinää ja vettä hummille päivät pääksytysten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sittenhän vain etsitään seuraava kiinnostuksen kohde.
Ei ihminen ikinä ole ns. Valmis.
Juuri tämän takia kannattaa tehdä lapsia. Kyllä elämä on jo aika puuduttavaa jos noita kaikkia on tehnyt jo kymmenia vuosia kun täyttää 50-vuotta. Kun tekee lapsia välissä niin on puuhasteltavaa ja saavutettavaa reilu 20-vuotta ja sitten koittaa taas se vapaus tehdä mitä huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala treenaa johonkin bodyfitness tai painonnostokisoihin. Vaihda alaa johonkin ihan erilaiseen. Perusta yritys.
uutta saavutettavaahan tulee koko ajan lisää! Vai eikö sun haaveet ja suunnitelmat kehity sitä mukaa kun saat entisiä toteutettua? Mulla yhden toteutuminen johtaa aina siihenm, että joku uusi juttu mahdollistuu ja sit sitä aletaan tavoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki salarakas
Eikö teillä ole lapsia, haloooo???
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia kannattaa tehdä lapsia. Kyllä elämä on jo aika puuduttavaa jos noita kaikkia on tehnyt jo kymmenia vuosia kun täyttää 50-vuotta. Kun tekee lapsia välissä niin on puuhasteltavaa ja saavutettavaa reilu 20-vuotta ja sitten koittaa taas se vapaus tehdä mitä huvittaa.
Eipä sekään auta. Tiedän paljonkin entisiä kotiäitejä, joiden elämä muuttuu merkityksettömäksi kun lapset lentää pesästä ja sitten ei ole muuta tekemistä kun yrittää kontrolloida niitä aikuisia lapsia mahdollisine perheineen.
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin nuorena, että elämä olisi jotenkin valmis ja olisin tyytyväinen saavutettuani tietyt haaveet. Kun se päivä lopulta koitti, minulla oli jo paljon uusia haaveita, joita kohti ponnistella. Näin elämä on pysynyt mielekkäänä vuosikymmenestä toiseen.
Antaisitko konkreettisia esimerkkejä? Siis niistä keski-iän haaveista ja tavoitteista.
Lapsia on, työelämässä ei enää pääse eteenpäin, asunto on. Harrastus on kuntoilu, muuhun ei ole nyt aikaa. Sinänsä huvittavaa, että jonkun ohje on hankkia vielä lisää tekemistä, esim. hevonen, kun aikaa ei ole nytkään. Kesämökin joskus haluaisin, mutta ei nyt kun lapset pieniä. Tuntuu että elän vain lasten kautta.
Tunnistan oireilun. Kun on saavuttanut, ei kaikkea, mutta riittävästi, jää jokin kolo, jolle pitäisi jotain tehdä. Aika varmaan sama tunne kuin urheilijalla, jolla on olympiavoitto, monta maailmanmestaruutta taskussaan, eli "se siitä tavoittelusta", lopuksi huomaa, että iänkin suhteen alka perälauta häämöttää ja tukka on jo huolestuttavasti takana. Aina voi jotain kehitellä, mutta mitä ?
ota Jeesus vastaan
Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin nuorena, että elämä olisi jotenkin valmis ja olisin tyytyväinen saavutettuani tietyt haaveet. Kun se päivä lopulta koitti, minulla oli jo paljon uusia haaveita, joita kohti ponnistella. Näin elämä on pysynyt mielekkäänä vuosikymmenestä toiseen.
Antaisitko konkreettisia esimerkkejä? Siis niistä keski-iän haaveista ja tavoitteista.
Lapsia on, työelämässä ei enää pääse eteenpäin, asunto on. Harrastus on kuntoilu, muuhun ei ole nyt aikaa. Sinänsä huvittavaa, että jonkun ohje on hankkia vielä lisää tekemistä, esim. hevonen, kun aikaa ei ole nytkään. Kesämökin joskus haluaisin, mutta ei nyt kun lapset pieniä. Tuntuu että elän vain lasten kautta.
Miksi kaipaat tavoitteita, jos aika ei nytkään riitä mihinkään?
Hommaa lemmikki. Tai hevonen, siinä menee mukavasti aika aamuvarhaisesta iltamyöhään.