Lue keskustelun säännöt.
Tyhjyyden tunne kun elämä on "valmis"
07.08.2026 |
Pitkä parisuhde ja molemmilla koulut käytynä ja hyväpalkkainen ja mielekäs työ. Mukava asunto hyvällä paikalla, raha riittää arjessa kaikkeen ja lomat tulee matkailtua. Kuitenkin jatkuvasti sellainen tyhjä olo, että tässäkö tää nyt sitten oli. Ei mitään enää sellaista saavutettavaa kuin opiskeluaikana.
Kommentit (43)
Ala tavoitella taloudellista riippumattomuutta. Lopeta rahan tuhlaaminen ja pyri jäämään liian kiireisestä työelämästä pois. Sitten seuraavaa tavoitetta tulille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia kannattaa tehdä lapsia. Kyllä elämä on jo aika puuduttavaa jos noita kaikkia on tehnyt jo kymmenia vuosia kun täyttää 50-vuotta. Kun tekee lapsia välissä niin on puuhasteltavaa ja saavutettavaa reilu 20-vuotta ja sitten koittaa taas se vapaus tehdä mitä huvittaa.
Aivan mahtavaa syntyä tänne sen vuoksi että äipällä ja isällä on tylsää ja tyhjää ja pitäisi sitten elää sirkusapinana heille elämänsisältönä. Kuinka eettistä! Ehkä lapsiperhe-elämä ja vanhemmuus on paljon paljon muutakin eli pitää olla halua ja kykyä myös siihen tehtävään. Ja ei vanhemmuus pääty kun on mennyt 20 v. Voi sitä vastuuta joutua silti kantamaan jos oma lapsi ei pärjääkään vaikka jostain ongelmista johtuen ja sitten ehkä tulee lapsenlapsia. Toistan eettisen näkökulman eli ei ole reilua hankkia lapsia niin että no siinä on projektia 20 vuodelle ja sitten saan tehdä taas muuta.
Minäkin suosittelen antamaan elmänsä Jeesukselle.
Eipä sitten ainakaan kaduta, kun tämä elämä jää taakse. Muuten kaduttaa.
Harrastuksista kyllä löytyy haastetta ja elämäntarkoitusta jos vaan sopivan onnistuu valitsemaan. Tähän ei vaan kukaan ulkopuolinen voi oikein mitään ehdottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin nuorena, että elämä olisi jotenkin valmis ja olisin tyytyväinen saavutettuani tietyt haaveet. Kun se päivä lopulta koitti, minulla oli jo paljon uusia haaveita, joita kohti ponnistella. Näin elämä on pysynyt mielekkäänä vuosikymmenestä toiseen.
Antaisitko konkreettisia esimerkkejä? Siis niistä keski-iän haaveista ja tavoitteista.
Lapsia on, työelämässä ei enää pääse eteenpäin, asunto on. Harrastus on kuntoilu, muuhun ei ole nyt aikaa. Sinänsä huvittavaa, että jonkun ohje on hankkia vielä lisää tekemistä, esim. hevonen, kun aikaa ei ole nytkään. Kesämökin joskus haluaisin, mutta ei nyt kun lapset pieniä. Tuntuu että elän vain lasten kautta.
Miksi kaipaat tavoitteita, jos aika ei nytkään riitä mihinkään?
Koska on tyhjä olo ja ajattelen että tässäkö tämä nyt on.
Nuorena tavoitteena oli tietty tutkinto (saavutettu), hyvä parisuhde (on), tietynlainen omistusasunto (hankittu), tiettyyn työtehtävään pääseminen (saavutettu) ja lapset (hankittu).
Nyt ainoa tavoite on kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin. Touhuan lasten kanssa, pyykkään, teen ruokaa, käyn töissä, kuskaan harrastuksiin ja ajattelen että tässäkö tämä nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin nuorena, että elämä olisi jotenkin valmis ja olisin tyytyväinen saavutettuani tietyt haaveet. Kun se päivä lopulta koitti, minulla oli jo paljon uusia haaveita, joita kohti ponnistella. Näin elämä on pysynyt mielekkäänä vuosikymmenestä toiseen.
Antaisitko konkreettisia esimerkkejä? Siis niistä keski-iän haaveista ja tavoitteista.
Lapsia on, työelämässä ei enää pääse eteenpäin, asunto on. Harrastus on kuntoilu, muuhun ei ole nyt aikaa. Sinänsä huvittavaa, että jonkun ohje on hankkia vielä lisää tekemistä, esim. hevonen, kun aikaa ei ole nytkään. Kesämökin joskus haluaisin, mutta ei nyt kun lapset pieniä. Tuntuu että elän vain lasten kautta.
No nyt on se aika, jos kerran lapset on pieniä. Nyt kannattaa etsiä pieniä haaveita, joilla saat omaa elämää arkeen. Vaikka siihen kuntoiluun liittyen tai sitten suunnittelet jotain kivaa sisältöä perheen kanssa. Kymmenen vuoden päästä pääset toteuttamaan omiakin juttuja ellet hanki koko ajan uusia lapsia, jolloin lapsiaika alkaa aina alusta. Voi myös olla kotiin ja sen parantamiseen liittyviä haaveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin nuorena, että elämä olisi jotenkin valmis ja olisin tyytyväinen saavutettuani tietyt haaveet. Kun se päivä lopulta koitti, minulla oli jo paljon uusia haaveita, joita kohti ponnistella. Näin elämä on pysynyt mielekkäänä vuosikymmenestä toiseen.
Antaisitko konkreettisia esimerkkejä? Siis niistä keski-iän haaveista ja tavoitteista.
Lapsia on, työelämässä ei enää pääse eteenpäin, asunto on. Harrastus on kuntoilu, muuhun ei ole nyt aikaa. Sinänsä huvittavaa, että jonkun ohje on hankkia vielä lisää tekemistä, esim. hevonen, kun aikaa ei ole nytkään. Kesämökin joskus haluaisin, mutta ei nyt kun lapset pieniä. Tuntuu että elän vain lasten kautta.
Miksi kaipaat tavoitteita, jos aika ei nytkään riitä mihinkään?
Koska on tyhjä olo ja ajattelen että tässäkö tämä nyt on.
Nuorena tavoitteena oli tietty tutkinto (saavutettu), hyvä parisuhde (on), tietynlainen omistusasunto (hankittu), tiettyyn työtehtävään pääseminen (saavutettu) ja lapset (hankittu).
Nyt ainoa tavoite on kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin. Touhuan lasten kanssa, pyykkään, teen ruokaa, käyn töissä, kuskaan harrastuksiin ja ajattelen että tässäkö tämä nyt on.
Minä en jättänyt tutkintoa yhteen.
Olispa tuollainen "ongelma" :D
T. Keski-ikäinen tyhjätasku, jolla ei ole omaisuutta, työuraa eikä puolisoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ero ja irtisanoudu työstäsi. Sitten vain aloittamaan alusta.
Vierailija kirjoitti:
Ota ero ja irtisanoudu työstäsi. Sitten vain aloittamaan alusta.
Niinpä. Uusi tutkinto kannattaa myös suorittaa ja ottaa älyttömät määrät opintolainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin nuorena, että elämä olisi jotenkin valmis ja olisin tyytyväinen saavutettuani tietyt haaveet. Kun se päivä lopulta koitti, minulla oli jo paljon uusia haaveita, joita kohti ponnistella. Näin elämä on pysynyt mielekkäänä vuosikymmenestä toiseen.
Antaisitko konkreettisia esimerkkejä? Siis niistä keski-iän haaveista ja tavoitteista.
Lapsia on, työelämässä ei enää pääse eteenpäin, asunto on. Harrastus on kuntoilu, muuhun ei ole nyt aikaa. Sinänsä huvittavaa, että jonkun ohje on hankkia vielä lisää tekemistä, esim. hevonen, kun aikaa ei ole nytkään. Kesämökin joskus haluaisin, mutta ei nyt kun lapset pieniä. Tuntuu että elän vain lasten kautta.
Miksi kaipaat tavoitteita, jos aika ei nytkään riitä mihinkään?
Koska on tyhjä olo ja ajattelen että tässäkö tämä nyt on.
Nuorena tavoitteena oli tietty tutkinto (saavutettu), hyvä parisuhde (on), tietynlainen omistusasunto (hankittu), tiettyyn työtehtävään pääseminen (saavutettu) ja lapset (hankittu).
Nyt ainoa tavoite on kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin. Touhuan lasten kanssa, pyykkään, teen ruokaa, käyn töissä, kuskaan harrastuksiin ja ajattelen että tässäkö tämä nyt on.
Mitä siis oikein haluat, jotain päräyttävämpää kuin lapsiperhearki? Jos elää isojen etappien kautta elämäänsä niin tottakai ne joskus loppuu realistisesti ajatellen. Et voi enää kokea lapsen mukanaan tuomaa mullistusta uudelleen tai omistusasuntokaan ei enää päräytä samalla tavalla kuin sen hankinta. Toki voit kehittää koulutuksellisen tai ammatillisen ambition vaikka tohtoriksi väittelystä.
Itselläki ei ole juuri mitään noista, enkä muutoinkaan ajattele parisuhdetta ja perhettä tavoitteina, ja silti elämä on antoisaa ja mielenkiintoista. En ehkä pidä tärkeinä tavoitteita tai päämääriä, mitä elämän "kuuluisi" olla vaan elän uteliaasti kokeillen asioita. Tietenkin lapseton elämä tarjoaa mahdollisuuden kokeilla, siksi en lapsia hankkinut koska uumoilen että se ei olisi itselle mielekäs (tai riittävä, if you will) elämänsisältö.
Nuo saavutetut tavoitteet ovat suoraan hyvän ihmisen käsikirjasta. Pohdiskele, mitä olisit itse oikeasti halunnut. Mökin autiosta saaresta? Omavaraisen puutarhan? Yksinkertaisen työn, josta saa vain riittävästi palkkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala tavoitella taloudellista riippumattomuutta. Lopeta rahan tuhlaaminen ja pyri jäämään liian kiireisestä työelämästä pois. Sitten seuraavaa tavoitetta tulille.
No, sittenhän aplla tyhjä olo vasta oliskin.
Mulla on koko ajan jotain pientä.
Tällä hetkellä mulla on kirppispaikka, myynti menee 50/50%
Myynnillä ostin villalankaa ja teen niistä sukkia myyntiin.
Tutulla on venesatama ja ottaa ne myyntiin.
Lankoja on yli 100 eli tässä hetki menee, että saan nämä tehtyä.
Keväällä mm opiskelin japania ja tein istumapaikkakortteja häihin, 140 kpl.
Eniten menee aikaa nyt kasvihuoneeseen, perunapeltoon, istutusaltaisiin.
Sen olen huomannut, kun 1 urakka tuleevtehtyä, seuraava tulee. Kirppis työllistää aika paljon. Lähinnä haen muiden lahjoituksia, käyn läpi ja vien kirppikselle
Ehkä jos alkaa ajattelemaan laajemmin oman navan ympäriltä. Mitä maailmassa on mielestäsi pielessä? Mitä voisit itse muuttaa? Voisitko tehdä jotain jonkin asian hyväksi? Siitä saa ainakin elämään mielekkyyttä.
Mulla on nuo ap:n mainitsemat jutut, mutta silti on kaikkea mitä pitää vielä tehdä/nähdä/kokea. Rakastan tavoitteellista treenaamista, rakastan golfaamista, rakastan lukemista, pieniä vaelluksia. Maailmalla on paljon paikkoja, missä haluan vielä käydä. Mulla on eka lapsenlapsi, hänen kanssaan on ihania asioita. Meillä on miehen kanssa kaikenlaisia haaveita yhdessä. Mulla on ystävien kanssa kivoja juttuja ja suunnitelmia. Ei mulla ole tylsää, päinvastoin, on kaikkea kivaa, mitä odottaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ero ja irtisanoudu työstäsi. Sitten vain aloittamaan alusta.
Niinpä. Uusi tutkinto kannattaa myös suorittaa ja ottaa älyttömät määrät opintolainaa.
Jep ja eikun kilpailemaan parikymppisten kanssa harkkapaikoista ja työpaikoista. Ihan taatusti tulee haastetta ja uutta sisältöä elämään.
Ap on luultavasti suorittanut elämää. Nyt on sitten aikaa alkaa opetella elämään elämää. Aluksi kannattaa alkaa seuraamaan mitä lähiluonnossa tapahtuu, kotipihassa, mökillä jne.
Minulla elämä alkoi kun jäin työelämästä pois. Elämän tarkoitus ei ole mielestäni juosta rahan ja omaisuuden perässä. Jokainen löytää kyllä oman tapansa elää.
Koska elämä on tyhjää. Ei ne lapset tuoneetkaan onnea ja autuutta eikä elämän tarkoitusta.