Avoin suhde, onko mahdollisuutta onnistua siinä elämänmittaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Oli trendikäs ilmiö muutama vuosi sitten. Omassa tuttavapiirissäkin oli useita, jotka ilmoittivat "avaavansa suhteen". Kaikki heistä erosivat noin vuoden sisällä. En tunne yhtäkään paria, joka olisi elänyt onnellisesti avoimessa suhteessa esim. 20 vuotta. 

Toki tässä voi olla poikkeus: Omassa tuttavapiirissäni suhteen avaaminen oli suurelle osalle keino yrittää pelastaa tai parantaa huonoksi muuttunutta parisuhdetta. Siinä se ei ilmiselvästi toimi. Mutta jos tapaa uuden ihmisen ja heti alussa sovitaan, että suhde on avoin ja molemmat ovat vapaita tapailemaan muita... Toimisiko sitten paremmin? En tiedä. En usko.

Tuon trendin lopputulos ei yllätä ketään normaalia ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Takuulla ei, ikinä en suostuisi. Jos mies edes ehdottaisi, suhde loppuisi laakista.

Sehän se on terve suhde, jos asioista ei voi keskustella. Onko muita kiellettyjä puheenaiheita?

Aika monellahan tuo toimii niin, että salaa käydään vieraissa. 

Uskoisin, että avoimissa suhteissa kuten polysuhteissakin tulee olemaan länsimaissa vielä pitkään väkisinkin haasteita. Olemme eläneet täällä monogamisessa kulttuurissa niin kauan, että tällainen suhde vaatii aina paljon suhteessa olevilta reflektiointia ja lisäksi varmasti myös omien ajatusten haastamista ja toisaalta niistä yllättymistä. Yhteiskunnan asenteen myös väkisin heijastavat omaan suhteeseen.

Jos taas asiaa ajatellaan asiaa ei-länsimaalaisesta perspektiivistä, on paljon kulttuureja joissa polyamorisuus tavalla tai toisella on täysin normaali asia. Luonnostaanhan ihminen ei ole monogaminen laji, täällä länsimaissa se on vain nuorien valtauskontojen muokkaama uusi normi. Toki sekään ei ole täällä kovin hyvin onnistunut, koska reilu kolmannes ihmisistä pettää elämänsä aikana. Eli voisi ajatella, että se on myös tavallaan luonnollinen reaktio luonnottomaan tilaan, vaikkakin toki väärin ja haavoittavaa. Toinen, moraalisesti hyväksytympi tapa ilmentää tätä moniavioisuutta on muodostaa päällekkäisten suhteiden sijasta peräkkäisiä. Valtaosalla ihmisistä länsimaissa on kokemusta useammasta kuin yhdestä seurustelukumppanista elämänsä aikana.

Itse olen monogamisessa suhteessa, enkä voisi kuvitella tähän ketään toista missään muodossa. Oma suhteeni on jotenkin niin kokonaisvaltainen ja täyteläinen, että jokainen elämäni osa-alue kietoutuu tavalla tai toisella sen ympärilleni. Saan  vaimoltani niin valtavasti, ettei minussa ole yksinkertaisesti enää tilaa ottaa mitään keneltäkään toiselta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takuulla ei, ikinä en suostuisi. Jos mies edes ehdottaisi, suhde loppuisi laakista.

Sehän se on terve suhde, jos asioista ei voi keskustella. Onko muita kiellettyjä puheenaiheita?

Olen eri, mutta ei suhdekaan mikään vankila ole. Kyllähän ehdotus suhteen avaamiseen tarkoittaa sitä, että se ehdottaja ei ole tyytyväinen nykyisessä ja haluaisi olla muiden kanssa. Kyllä se ihan ymmärrettävää on, että toisen osapuolen voi olla vaikea jatkaa suhteessa, jossa ymmärtää ja tietää, ettei toinen ole tyytyväinen, eikä itse riitä toiselle. Hankala juttu tietysti, koska periaatteessahan on just noin, että kaikista asioista pitäisi voida keskustella. Mutta miten suhde voisi jatkua ennallaan, jos toinen on ilmaissut halunsa olla muiden kanssa ja toinen taas ei koe ajatusta hyvänä? Vähintäänhän tuossa jokin tunnetason kokemus kärsii. Valitettavasti se voi joskus johtaa suhteen päättymiseen.

Sen vuoksi avointa suhdetta ehdottavan kannattaa miettiä tarkkaan sekin, onko valmis ottamaan riskin siitäkin, että suhde saattaa päättyä. Onko muiden kanssa oleminen niin tärkeää, että on valmis ottamaan riskin suhteen menettämisestä? Luulisi, että jokainen tuntee oman kumppaninsa niin hyvin, että tietää vähintään suuntaa-antavasti, miten tämä mahdollisesi suhtautuu ajatukseen muidenkin kanssa olemiseen. Samalla kannattaa miettiä se, mitä oikeastaan itse haluaa ja mitä tarvetta avoin suhde palvelee. Joskus ero voi ollakin parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takuulla ei, ikinä en suostuisi. Jos mies edes ehdottaisi, suhde loppuisi laakista.

Sehän se on terve suhde, jos asioista ei voi keskustella. Onko muita kiellettyjä puheenaiheita?

Olen eri, mutta ei suhdekaan mikään vankila ole. Kyllähän ehdotus suhteen avaamiseen tarkoittaa sitä, että se ehdottaja ei ole tyytyväinen nykyisessä ja haluaisi olla muiden kanssa. Kyllä se ihan ymmärrettävää on, että toisen osapuolen voi olla vaikea jatkaa suhteessa, jossa ymmärtää ja tietää, ettei toinen ole tyytyväinen, eikä itse riitä toiselle. Hankala juttu tietysti, koska periaatteessahan on just noin, että kaikista asioista pitäisi voida keskustella. Mutta miten suhde voisi jatkua ennallaan, jos toinen on ilmaissut halunsa olla muiden kanssa ja toinen taas ei koe ajatusta hyvänä? Vähintäänhän tuossa jokin tunnetason kokemus kärsii. Valitettavasti se voi joskus johtaa suhteen päättymiseen.

Sen vuoksi avointa suhdetta ehdottavan kannattaa miettiä tarkkaan sekin, onko valmis ottamaan riskin siitäkin, että suhde saattaa päättyä. Onko muiden kanssa oleminen niin tärkeää, että on valmis ottamaan riskin suhteen menettämisestä? Luulisi, että jokainen tuntee oman kumppaninsa niin hyvin, että tietää vähintään suuntaa-antavasti, miten tämä mahdollisesi suhtautuu ajatukseen muidenkin kanssa olemiseen. Samalla kannattaa miettiä se, mitä oikeastaan itse haluaa ja mitä tarvetta avoin suhde palvelee. Joskus ero voi ollakin parempi vaihtoehto.

Niinpä. Avoimen suhteen ehdottaja on vallanhaluinen,

Luin kirjan man’s brain (jotain vastaavaa), joka oli tietokirja. Kirjassa kerrottiin myös teoriasta, että monogamia/polygamia olisi ihmisellä geneettisesti koodattu eri haplotyyppeihin. Samalla tavalla kuin jotkut lintulajit ovat yksiavioisia ja toiset etsivät aina uutta kumppania, samoin on ihmisellä. Tosin ihmislajin sisällä vaihtelee tämä haplotyyppi. Selittäisi miksi jotkut ovat tyytyväisiä monogaamisiin suhteisiin ja jotkut hakevat uutta..

Olen itse sen verran neuroottinen kaikenlaisten tautien suhteen etten todellakaan voisi olla enää kumppanini kanssa intiimisti, jos tietäisin että on käynyt muualla. Jotensakin iljettävä koko ajatus. Terveyteni on tärkeämpää kuin "avoimuudella" tekohengitettävä parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sen verran neuroottinen kaikenlaisten tautien suhteen etten todellakaan voisi olla enää kumppanini kanssa intiimisti, jos tietäisin että on käynyt muualla. Jotensakin iljettävä koko ajatus. Terveyteni on tärkeämpää kuin "avoimuudella" tekohengitettävä parisuhde.

Olen itsekin miettinyt tätä. Itse kokisin, että seksielämäni nimenomaan kärsisi useista kumppaneista, koska silloin pitäisi jatkuvasti pitää mielessä tautien mahdollisuus. Se tarkoittaisi jatkuvaa kondomin käyttöä myös suuseksissä, ja itse koen sen haittaavan nautintoa esim. naiselle annetussa suuseksissä. Ja yhdyntäkeskeinen seksi taas ei itseäni kiinnosta. En myöskään haluaisi jatkuvasti juosta testeissä, tyyliin 3 kk:n välein.

Nyt tietysti joku tulee sanomaan, että ei monosuhteessakaan voi olla 100% varma siitä, että toinen ei ole tehnyt syrjähyppyjä. Kyllä, mutta itselle rakkaan, tärkeän ja merkityksellisen ihmisen kohdalla voin ottaa sen "riskin", mutta en ole valmis ottamaan tautiriskiä itselleni yhdentekevien ihmisten kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sen verran neuroottinen kaikenlaisten tautien suhteen etten todellakaan voisi olla enää kumppanini kanssa intiimisti, jos tietäisin että on käynyt muualla. Jotensakin iljettävä koko ajatus. Terveyteni on tärkeämpää kuin "avoimuudella" tekohengitettävä parisuhde.

Olisi kyllä kiinnostavaa, että joku avoimessa suhteessa oleva kertoisi, miten tähän suhtautuu ja miten toimitaan. On varsin erikoista, että nykyisin ollaan muuten todella tietoisia ja huolellisia, pidetään huolta seksuaaliterveydestä ja monihan esim. käy testeissä rutiininomaisesti uuden suhteen alussa - mutta sitten yhtäkkiä kun suhde avataan, ilmeisesti periaate tämän suhteen jotenkin muuttuu.

Yksikään nainen ei ehdottaisi avointa suhdetta, jos kuvittelisi omalla miehellään olevan vientiä.

Suhteet on jo perinteisessäkin muodossa välillä haastavia joten luulen että vielä vaikeampaa avoimessa on onnistua. Mutta ymmärtääkseeni se vaihtuvien pissavehkeiden hakkaaminen  yhteen on se juttu avoimissa suhteissa joten eipä siinä lähtökohtaisesti muutenkaan pelissä paljon ole.

Mä en jotenkin pääse mitenkään näiden polyjen ja avoimien ajatusmaailmaan kiinni. Juuri äskettäin oli threadsissa jonkun polyn itkua kuinka oli eronnut elämänsä naisesta. Ennen eroa oli pitkin kesää julkaissut kuvia treffeistä eri naisten kanssa, päivitellyt tinder-profiilia ja kysellyt vinkkejä miten saada lisää sutinaa jne. Ja nyt kun tämä hänen "rakkauskumppaninsa" yllättäen sai tarpeekseen, tämä mies itkee särkynyttä sydäntään eikä enää tietoakaan mistään treffailuista tai tinderin päivittämisestä, kun eikö se olisi just nyt paikallaan? Ikään kuin se nautinto treffailusta eri naisten kanssa tulisi juuri siitä että sitä voi hieroa sen ns. kumppanin naamaan, ja sitten kun on oikesti vapaus tehdä mitä haluaa, itketään sen yhden "rakkauden" perään. Voisiko joku poly selittää tämän kuin viisivuotiaalle? :D

Vierailija kirjoitti:

Mä en jotenkin pääse mitenkään näiden polyjen ja avoimien ajatusmaailmaan kiinni. Juuri äskettäin oli threadsissa jonkun polyn itkua kuinka oli eronnut elämänsä naisesta. Ennen eroa oli pitkin kesää julkaissut kuvia treffeistä eri naisten kanssa, päivitellyt tinder-profiilia ja kysellyt vinkkejä miten saada lisää sutinaa jne. Ja nyt kun tämä hänen "rakkauskumppaninsa" yllättäen sai tarpeekseen, tämä mies itkee särkynyttä sydäntään eikä enää tietoakaan mistään treffailuista tai tinderin päivittämisestä, kun eikö se olisi just nyt paikallaan? Ikään kuin se nautinto treffailusta eri naisten kanssa tulisi juuri siitä että sitä voi hieroa sen ns. kumppanin naamaan, ja sitten kun on oikesti vapaus tehdä mitä haluaa, itketään sen yhden "rakkauden" perään. Voisiko joku poly selittää tämän kuin viisivuotiaalle? :D

Vallankäyttö on monen polyn/avoimen suhteilijan motiivi.

Sitten uhriudutaan kun ei se onnistukkaan.

Jos kuolee nopeasti.

Vain ja ainoastaan silloin, jos avoimen suhteen mies saa yhtä helposti tai helpommin seksiä sekä seuraa kuin nainen. Muussa tapauksessa se toimii jos mies saa tyydytystä siitä, että naisensa sekstailee parempien miesten kanssa.

Mikäli kumpikaan ei toteudu, on idea tuhoontuomittu.

Vierailija kirjoitti:

Aika monellahan tuo toimii niin, että salaa käydään vieraissa. 

Niin siis toinen on avannut suhteen (itselleen siis) ja toinen elää tästä tietämättä yksiavioisesti.

Miksi he ei suo toiselle samoja oikeuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vain ja ainoastaan silloin, jos avoimen suhteen mies saa yhtä helposti tai helpommin seksiä sekä seuraa kuin nainen. Muussa tapauksessa se toimii jos mies saa tyydytystä siitä, että naisensa sekstailee parempien miesten kanssa.

 

Mikäli kumpikaan ei toteudu, on idea tuhoontuomittu.

Juu kyllä naiselle varmasti paljon seuraa on tyrkyllä, mutta todennäköisesti tästä valtaosa on sellaista, mikä ei niinkään vastaa sen naisen preferenssejä ja toiveita. Mutta sinänsä nostit esiin olennaisen pointin siitä, että helposti tulee epäsuhtainen asetelma, jos toinen osapuoli joko ei saa seuraa tai ei löydä sellaista seuraa, jonka kanssa oikeasti haluaisi olla. Kaikki kun eivät halua seksiä kenen tahansa tarjolla olevan kanssa. Joten jo se, jos osapuolilla on erilaiset kriteerit niille sivusuhteilleen (esim. toiselle riittää mekaaninen pano kenen tahansa kanssa, toinen kaipaisi kemiaa ja intohimoa niissäkin), voi johtaa epäsuhtaiseen tilanteeseen. Ja en voi uskoa, etteikö se aiheuttaisi hankalaa jännitettä, jos toisella on jatkuvasti vientiä ja sutinaa, ja toisella vain epätoivoista seuran etsimistä ilman tulosta. Ja kyllä se epäsuhta voi jakautua kumminpäin vaan, voi se enemmän seuraa löytävä olla myös mies.

Mä haluaisin uskoa ihmisistä hyvää, ja siksi uskon että meitä on niin moneen junaan, että monisuhteisuus voi oikeasti olla parempi joillekin. Silti olen pannut merkille, hyvin rajoittuneella otannalla tosin, että nämä monisuhteiset ovat usein sellaisia jotka eivät ole saaneet ehkä niitä kauneimpia/komeimpia aikoinaan. Ehkä siis kokevat joutuneensa tyytymään ja siksi haluavat edes määrällisesti tehdä mitä haluttaa?

Tiedän pariskunnan jossa mies ehdotti avointa suhdetta ja oli jo tiedossa silloin joku jota kävikin heti panemassa. Nainen ei heti ehtinyt, kun piti synnyttää lapsi ensin ja toipua siitä. Nyt muutama vuosi kulunut ja naisella olisi vientiä paljon enemmän kuin miehellä, mutta kas kummaa onkin ilmaantunut sääntöjä, että kummallakin saa olla yhtä monta kerrallaan. 

Kyseessä hyvin älykäs nainen, paljon älykkäämpi kuin se mies, joten mikä lie saa hänet katselemaan tuota. Veikkaan ettei katsele kauaa, kunhan ikää tulee ja estrogeeni alkaa vähetä.