Avoin suhde, onko mahdollisuutta onnistua siinä elämänmittaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Kämppäkaveruus-parisuhde on tuhoon tuomittu oli suhde avoin tai ei. Yhdessä väkisin pysyminen johtaa yleensä pettämiseen, alkoholismiin tai mielen ongelmiin. Sen vuoksi ihmisten pitäisi olla reiluja toisilleen ja todeta että jos ei suhteessa ole kipinää, on parempi asua erillään. Nykyään kun ei ole edes häpeästigmaa erota kuten joskus. Ja jos haluaa paneskella eri ihmisten kanssa niin sekin on ok, mutta silloin parempi olla sinkkuna. Parisuhde on nimenomaisesti parin välinen suhde, ei parin ja muutaman muun satunnaisen irtosuhteen.

Ei nyt varmasti aina. Esim meillä on ihan hyvä avioliitto vaikka seksiä ei enää ole. Kumpikin menetti 15v kohdalla mielenkiinnon ja hoidellaan itse itsemme. Paljon helpompaa ja omatahtisempaa näin. Ei siis kiinnosta myöskään muut siinä mielessä. Tai no, ehkä joskus saattaa tulla joku ihastus, mutta ei sitä tarvitse heti mennä köyrimään, kun vuosikymmenien liitto menee edelle ja ne halut voi tosiaan tyydyttää myös yksin. En koe että tässä nyt menettäisi mitään elämää suurempaa. Toki jollekin toiselle parisuhdeseksi saattaa olla juurikin se elämän suola ja siten tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kämppäkaveruus-parisuhde on tuhoon tuomittu oli suhde avoin tai ei. Yhdessä väkisin pysyminen johtaa yleensä pettämiseen, alkoholismiin tai mielen ongelmiin. Sen vuoksi ihmisten pitäisi olla reiluja toisilleen ja todeta että jos ei suhteessa ole kipinää, on parempi asua erillään. Nykyään kun ei ole edes häpeästigmaa erota kuten joskus. Ja jos haluaa paneskella eri ihmisten kanssa niin sekin on ok, mutta silloin parempi olla sinkkuna. Parisuhde on nimenomaisesti parin välinen suhde, ei parin ja muutaman muun satunnaisen irtosuhteen.

Ei nyt varmasti aina. Esim meillä on ihan hyvä avioliitto vaikka seksiä ei enää ole. Kumpikin menetti 15v kohdalla mielenkiinnon ja hoidellaan itse itsemme. Paljon helpompaa ja omatahtisempaa näin. Ei siis kiinnosta myöskään muut siinä mielessä. Tai no, ehkä joskus saattaa tulla joku ihastus, mutta ei sitä tarvitse heti mennä köyrimään, kun vuosikymmenien liitto menee edelle ja ne halut voi tosiaan tyydyttää myös yksin. En koe että tässä nyt menettäisi mitään elämää suurempaa. Toki jollekin toiselle parisuhdeseksi saattaa olla juurikin se elämän suola ja siten tärkeämpää.

Miksi olette ylipäätään yhdessä? Käytännöllisyys, talous, lapset vai mikä? Itselleni olisi ahdistava ajatus että molemmat hoitelee itseään ruudun ääressä mielummin kuin toistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna ällöttää kaikki avosuhteilijat. Aina olette perässä juoksemassa ja sitten muistuu mieleen että ainiin kotona on jo siippa ja tartteis vaan saada jotain säpinää. Pankaa toisianne ja muita pariutuneita älkääkö tuhlatko sinkkujen aikaa 🙄

Tätä joskus miettinyt, että mistä nämä avosuhteilijat löytää nämä kumppaninsa? Harva sinkku kuitenkaan haluaa lähteä tälläiseen mukaan varsinkin jos on tavoitteena pysyvämpi parisuhde tulevaisuudessa.

No minulle alkoi aiheesta puhua vanha koulukaveri kun olivat avanneet puolison kanssa liittonsa. Itsekin olen siis naimisissa. Tuli vähän sellainen värväämisen tunne, kuin johonkin salaseuran oltaisiin houkuttelemassa. Harmittaa myös että koko ystävyys näyttäytyy nyt eri valossa.

Tämän takia minä en kerro avoimesta suhteestani yhtään kenellekään. En todellakaan ole värväämässä ketään, vaan todella tyytyväinen tilanteeseemme. Osa ihmisistä kokee avoimet suhteet niin suureksi uhaksi, että reagoi juuri noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kämppäkaveruus-parisuhde on tuhoon tuomittu oli suhde avoin tai ei. Yhdessä väkisin pysyminen johtaa yleensä pettämiseen, alkoholismiin tai mielen ongelmiin. Sen vuoksi ihmisten pitäisi olla reiluja toisilleen ja todeta että jos ei suhteessa ole kipinää, on parempi asua erillään. Nykyään kun ei ole edes häpeästigmaa erota kuten joskus. Ja jos haluaa paneskella eri ihmisten kanssa niin sekin on ok, mutta silloin parempi olla sinkkuna. Parisuhde on nimenomaisesti parin välinen suhde, ei parin ja muutaman muun satunnaisen irtosuhteen.

Ei nyt varmasti aina. Esim meillä on ihan hyvä avioliitto vaikka seksiä ei enää ole. Kumpikin menetti 15v kohdalla mielenkiinnon ja hoidellaan itse itsemme. Paljon helpompaa ja omatahtisempaa näin. Ei siis kiinnosta myöskään muut siinä mielessä. Tai no, ehkä joskus saattaa tulla joku ihastus, mutta ei sitä tarvitse heti mennä köyrimään, kun vuosikymmenien liitto menee edelle ja ne halut voi tosiaan tyydyttää myös yksin. En koe että tässä nyt menettäisi mitään elämää suurempaa. Toki jollekin toiselle parisuhdeseksi saattaa olla juurikin se elämän suola ja siten tärkeämpää.

Miksi olette ylipäätään yhdessä? Käytännöllisyys, talous, lapset vai mikä? Itselleni olisi ahdistava ajatus että molemmat hoitelee itseään ruudun ääressä mielummin kuin toistensa kanssa.

Viihdytään yhdessä, ei ole ketään muuta jota jaksaisin edes samassa kämpässä katsella. Ei ole lapsia, ei lainoja, rakastetaan vaan toisiamme ja halutaan jakaa ilot ja surut yhdessä, vain seksi ei enää kiinnosta. Miksi ihmeessä siis pitäisi väkisin erota ja sitten ikävöidä toista? 

Enkä minä ainakaan mitään ruutua tarvitse itseni hoiteluun..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna ällöttää kaikki avosuhteilijat. Aina olette perässä juoksemassa ja sitten muistuu mieleen että ainiin kotona on jo siippa ja tartteis vaan saada jotain säpinää. Pankaa toisianne ja muita pariutuneita älkääkö tuhlatko sinkkujen aikaa 🙄

Tätä joskus miettinyt, että mistä nämä avosuhteilijat löytää nämä kumppaninsa? Harva sinkku kuitenkaan haluaa lähteä tälläiseen mukaan varsinkin jos on tavoitteena pysyvämpi parisuhde tulevaisuudessa.

No minulle alkoi aiheesta puhua vanha koulukaveri kun olivat avanneet puolison kanssa liittonsa. Itsekin olen siis naimisissa. Tuli vähän sellainen värväämisen tunne, kuin johonkin salaseuran oltaisiin houkuttelemassa. Harmittaa myös että koko ystävyys näyttäytyy nyt eri valossa.

Tämän takia minä en kerro avoimesta suhteestani yhtään kenellekään. En todellakaan ole värväämässä ketään, vaan todella tyytyväinen tilanteeseemme. Osa ihmisistä kokee avoimet suhteet niin suureksi uhaksi, että reagoi juuri noin. 

Siis tämä kaveri alkoi suostutella, että avatkaa tekin, se on kivaa. Seuraavassa hetkessä vihjaili ja lähenteli. Hän siis mies ja minä nainen. Että kyllä ihan syystä reagoin, vaikka muuten olen vapaamielinen.