Lue keskustelun säännöt.
Miten jotku pääsee heti terapiaan tai saavat ylipäätään hoitoa masennukseen?
06.08.2026 |
Siis julkisella puolella.
Sain 2021 keskivaikea masennus diagnoosin, mutta yhtään mitenkään sitä ei ole hoidettu. Lääkereseptin olisin saanut, mutta en halunnut. Välillä iskee kateus, kun kuulee tai lukee juttuja miten joku saa kaikenlaista hoitoa masennukseensa. Kuntoutusta, jutteluapua, terapiaa, pitkää saikkua… Itse joutunut vuosia parannella itse itseään yksin. Mitä mä olen tehnyt väärin, ettei edes silloin -21 aloitettu mitään hoitopolkua vaikka olin todella huonossa kunnossa silloin? Sain vain 2kk saikkua ja sen jälkeen ei mitään. Nyt sitten työttömänä ja masennus varmaan jo kroonisena.
Kommentit (53)
41/53
|
06.08.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen persoonallisuus olet? Oletko uhriutuva ihminen? Muista suhtautua elämään ja ottaa optimistinen asenne. Sinä pärjäät.
Ihan normaali persoonallisuus. En vain tiedä miten ne muut ovat sitä apua ja hoitoa saaneet. Mitä sanoneet ja kenelle?
Kerroin ensin työterveyslääkärille, että ahdistaa ja masentaa. Aluksi kokeiltiin sairauslomia, mielialalääkkeitä ym. Ja sitten kun niistä ei ollut riittävää apua niin sain lähettiin psykiatrille joka kirjoitti b-lausunnon kuntoutuspsykoterapiaa varten. Nyt etsin parhaillaan sopivaa terapeuttia.
No niin, kaikki meni ihan naisten uhriutumisoppaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaa naisten taikasanoja, joilla pääsee heti Kelan palvelusetelillä terapiaan?
Ujuta puheeseesi lääkärillä nämä:
- kuormitus
- uupumus
- kipuilu
- itkuinen olo
- paha mieli
- kiusaaminen
- narsistimies/äiti/pomo
In seli takas nukkumaan.
Yhdelle osui ja upposi heti 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan menin marraskuussa lääkäriin, sain loppuvuoden saikkua ja lääkkeet. Loppuvuodesta 3 kk lisää saikkua ja lausunto terapiaa varten. Tein hakemuksen ja kun sain Kelan päätöksen laitoin lähimmille terapeuteille sähköpostia. Yksi vastasi, joten valitsin hänet. Maaliskuussa aloitin tertapian, eli noin 4 kk diagnoosin jälkeen. Niin ja sitten vielä lisää saikkua tuohon perään ja sen jälkeen osatyökyvyttömyyseläkkeelle määräajaksi.
Pitää vaan olla itsekin vähän aktiivinen hoidon suhteen, tehdä hakemuksia ja kontaktoida eri tahoja. Voi se olla vaikeaa masentuneena, mutta pitää vaan jaksaa.
Ei mulla ollut mitään voimavaroja silloin. Sen yhden kerran sain soitettua lääkäriajan.
Sulla ei nytkään mene tajuntaan, että virhe jonka teit oli se, että et ottanut sitä lääkereseptiä eli kieltäydyit hoidosta. Tuo, jolle vastaat otti sen reseptin.
Useampi jo tässäkin tätä samaa sulle kertonut.
Johan mä tuolla aiemmin sanoin, että kai olisi pitänyt ottaa. Missään kohtaa en ole vängännyt kenellekään vastaan, että ei johdu siitä tai siitä. Hyviä vastauksiahan nuo monella on.
No miksi ihmettelet ettet saa hoitoa? Sinä et ole hoitoa halunnut.
Ihan näin alan ihmisenä voin sanoa, ettei ole vain yhtä hoitomuotoa. Lääkitys ei ole se ainoa. Potilaalle annetaan aina vaihtoehtoja, lääkitys on niistä vain yksi. Valitettavan usein lääkärit vain ensin tarjoaa sitä lääkitystä ja jos potilas ei sitä halua, niin sairausloman jälkeen jatko jää hyvin pitkälti potilaan omalle vastuulle. Mutta se ei tarkoita, että potilas olisi kieltäytynyt hoidosta. Hän on kieltäytynyt YHDESTÄ hoitomuodosta.
Eipä sinne ECT-hoitoonkaan suoraan pääse. Tai muihin neuromodulaatiohoitoihin.
Vierailija kirjoitti:
Varaa uudelleen aika lääkärin vastaanotolle, ja vaadi esim. kuntoutuspsykoterapia-lähete.
Se ei toimi niin että sairas kieltäytyy lääkärin määräämästä hoidosta ja vaatii mitä itse sattuu haluamaan, ilman ymmärrystä siitä mitä parantuminen vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan menin marraskuussa lääkäriin, sain loppuvuoden saikkua ja lääkkeet. Loppuvuodesta 3 kk lisää saikkua ja lausunto terapiaa varten. Tein hakemuksen ja kun sain Kelan päätöksen laitoin lähimmille terapeuteille sähköpostia. Yksi vastasi, joten valitsin hänet. Maaliskuussa aloitin tertapian, eli noin 4 kk diagnoosin jälkeen. Niin ja sitten vielä lisää saikkua tuohon perään ja sen jälkeen osatyökyvyttömyyseläkkeelle määräajaksi.
Pitää vaan olla itsekin vähän aktiivinen hoidon suhteen, tehdä hakemuksia ja kontaktoida eri tahoja. Voi se olla vaikeaa masentuneena, mutta pitää vaan jaksaa.
Ei mulla ollut mitään voimavaroja silloin. Sen yhden kerran sain soitettua lääkäriajan.
Sitten ei voi parantua. Masennus ei parane uhriutumalla ja odottamalla että muut tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen persoonallisuus olet? Oletko uhriutuva ihminen? Muista suhtautua elämään ja ottaa optimistinen asenne. Sinä pärjäät.
Ihan normaali persoonallisuus. En vain tiedä miten ne muut ovat sitä apua ja hoitoa saaneet. Mitä sanoneet ja kenelle?
Kerroin ensin työterveyslääkärille, että ahdistaa ja masentaa. Aluksi kokeiltiin sairauslomia, mielialalääkkeitä ym. Ja sitten kun niistä ei ollut riittävää apua niin sain lähettiin psykiatrille joka kirjoitti b-lausunnon kuntoutuspsykoterapiaa varten. Nyt etsin parhaillaan sopivaa terapeuttia.
No niin, kaikki meni ihan naisten uhriutumisoppaan mukaan.
Kuka tässä uhriutuu ja miten? Et tiedä mun taustaa ja kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan menin marraskuussa lääkäriin, sain loppuvuoden saikkua ja lääkkeet. Loppuvuodesta 3 kk lisää saikkua ja lausunto terapiaa varten. Tein hakemuksen ja kun sain Kelan päätöksen laitoin lähimmille terapeuteille sähköpostia. Yksi vastasi, joten valitsin hänet. Maaliskuussa aloitin tertapian, eli noin 4 kk diagnoosin jälkeen. Niin ja sitten vielä lisää saikkua tuohon perään ja sen jälkeen osatyökyvyttömyyseläkkeelle määräajaksi.
Pitää vaan olla itsekin vähän aktiivinen hoidon suhteen, tehdä hakemuksia ja kontaktoida eri tahoja. Voi se olla vaikeaa masentuneena, mutta pitää vaan jaksaa.
Ei mulla ollut mitään voimavaroja silloin. Sen yhden kerran sain soitettua lääkäriajan.
Sulla ei nytkään mene tajuntaan, että virhe jonka teit oli se, että et ottanut sitä lääkereseptiä eli kieltäydyit hoidosta. Tuo, jolle vastaat otti sen reseptin.
Useampi jo tässäkin tätä samaa sulle kertonut.
Johan mä tuolla aiemmin sanoin, että kai olisi pitänyt ottaa. Missään kohtaa en ole vängännyt kenellekään vastaan, että ei johdu siitä tai siitä. Hyviä vastauksiahan nuo monella on.
No miksi ihmettelet ettet saa hoitoa? Sinä et ole hoitoa halunnut.
Ihan näin alan ihmisenä voin sanoa, ettei ole vain yhtä hoitomuotoa. Lääkitys ei ole se ainoa. Potilaalle annetaan aina vaihtoehtoja, lääkitys on niistä vain yksi. Valitettavan usein lääkärit vain ensin tarjoaa sitä lääkitystä ja jos potilas ei sitä halua, niin sairausloman jälkeen jatko jää hyvin pitkälti potilaan omalle vastuulle. Mutta se ei tarkoita, että potilas olisi kieltäytynyt hoidosta. Hän on kieltäytynyt YHDESTÄ hoitomuodosta.
Eipä sinne ECT-hoitoonkaan suoraan pääse. Tai muihin neuromodulaatiohoitoihin.
Ei niin, lääke kokeiluja ja keskusteluja ainakin alla ennen kuin sähköihin pääsee.
Lääkkeet kannattaa edes ostaa ja kertoa ettei ne auta, sitten olet kuitenkin hoito myönteinen, jos lääkkeet dumaa heti alkuun voi olla ettei muita apuja valitettavasti tarjota. Asiakkaan tulee olla myös itse aktiivinen ja pyytää ellei ole tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennuksen hoitoon on vain kaksi tapaa 1. kunnon lääkkeet tai 2. itseään niskasta ottaminen. Juttelu jonkun villapaitahemmon kanssa ei ole hoito!
No jaa. Masennuslääkkeillä on haittavaikutuksia, osin jopa pysyviä. Lisäksi serotoniin takaisinotto -teoria ei oikein kestä tieteellistä tarkastelua. Kyllä osa saa apua lääkkeistä, mutta miten ja miksi ei oikein tiedetä. Toiset eivät saa vastetta ja toiset saa pelkät haitat.
Elintapahoitohan on ykkönen ja ajatusmallien muutos, jossa keskusteluapu voi olla elintärkeää. Harva on oikeasti niin valaistunut että pystyisi omia ajatuksiaan muovaamaan tuotteliaasti ja tarkasti näkemään omat vinoutumansa ja sokeat pisteensä. Näissä on vaan tietenkin se että nämä vaativat aikaa ja resursseja. Tk-ssa helpompi lyödä respa käteen ja sanoa että on hoidettu, ja sitten voi leimata hoitovastaiseksi jos ei halua syödä lääkkeitä eikä tarvitse miettiä muita, tehokkaampia hoitokeinoja. On jännä, että esim. Aikuistyypin diabeteksessa elintapahoito on ykkönen ja lääkitys vasta jos elintapoja ei saa korjattua, mielen puolella pitää heti vetää pilsupurkkia esiin ja muuta ei tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen persoonallisuus olet? Oletko uhriutuva ihminen? Muista suhtautua elämään ja ottaa optimistinen asenne. Sinä pärjäät.
Ihan normaali persoonallisuus. En vain tiedä miten ne muut ovat sitä apua ja hoitoa saaneet. Mitä sanoneet ja kenelle?
Kerroin ensin työterveyslääkärille, että ahdistaa ja masentaa. Aluksi kokeiltiin sairauslomia, mielialalääkkeitä ym. Ja sitten kun niistä ei ollut riittävää apua niin sain lähettiin psykiatrille joka kirjoitti b-lausunnon kuntoutuspsykoterapiaa varten. Nyt etsin parhaillaan sopivaa terapeuttia.
No niin, kaikki meni ihan naisten uhriutumisoppaan mukaan.
Kuka tässä uhriutuu ja miten? Et tiedä mun taustaa ja kokemuksia.
Akaton mies siinä vaan kirjoittelee. Ei siitä tartte välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen ihminen on masentunut välillä, se on oma asenne mikä ratkaisee, kuinka käsittelee sen.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen on masentunut välillä, se on oma asenne mikä ratkaisee, kuinka käsittelee sen.
Et ole tainnut olla koskaan kunnolla masentunut. Ei siinä paljon asenne auta kun koko hereilläoloajan päässä kiertää vain ajatus, että miten tappaa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ollut masentunut iät ja ajat, mutta lopulta ptsd paheni niin, että oli hakeuduttava hoitoon. Kävin ensimmäisenä hoitajalla, joka laittoi eteenpäin psykologille. Psykologille avasin enemmän, miten tilanteeseen on päädytty, ja kerroin, että on aika alkaa tehdä jotain, koska näin ei voi enää jatkua. Psykiatri sitten luki ääneen psykologin kirjauksia, kysyi, onko asia niin ja näin, ja tarvittaessa kysyi lisää. Psykologi oli jo aiemmin jonkun käynnin yhteydessä todennut, että tarvitsen terapiaa ja antanut sopivan terapeutin numeron. Kun sain psykiatrin tekemän lausunnon, hain kuntoutuspsykoterapiaa ja sain myös sen.
En välttämättä halunnut terapiaan, mutta kun terapia oli ammattilaisen suositus en alkanut vänkätä vastaan. Halusinhan asioiden muuttuvan. Lääkkeistä keskusteltiin varmaan joka käynnillä, mutta koskaan ei kirjoitettu ensimmäistäkään reseptiä, koska en nähnyt, miten ne auttaisivat, kun kaiken takana oli se, että asioita ei ollut käsitelty koskaan mitenkään, ja siedin asioiden käsittelyn aiheuttamat hyvin epämukavatkin seuraukset ihan oksti.
Silloinkin kun ei ollut jaksamista eikä huvittanut pätkääkään hoitaa mitään aiheeseen liittyviä asioita, hoidin ne silti, koska a. jos minä en tee, ei ole ketään muutakaan tekemässä ja b. mikään ei muutu tekemättä yhtään mitään.