Lue keskustelun säännöt.
Mikä juttu tämä nyt on, että vanhemmat muuttavat perässä nuoren opiskelupaikkakunnalle??
06.08.2026 |
Siis lyhyessä ajassa olen sekä työn, tuttavapiirin ja somen kautta kuullut useasta tapauksesta, että perheen nuori on lähtenyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ja perhe, tai vähintään äiti, lähtee perässä. Ihan vaan siksi, kun lapsi muuttaa sinne, "kauas pois".
Ihan tavallisia nuoria ja tavallisia (olen luullut) vanhempia, ei siis ole kyse erityislapsista tms kuin yhdessä tapauksessa ja se onkin ynmärrettävämpää. Mutta nuo muut?!
Miehen työkaverin lapsi muutti 100 km päähän, niin laittoivat talon myyntiin ja muuttivat koko perhe asumaan lapsen lähelle. Nuoremmilla vaihtui sitten koulut ja päiväkodit ja isä ajaa nyt sitten 200 km päivässä työmatkaa, mutta kun on tärkeää päästä lähelle esikoista.
Toisessa tapauksessa äiti muutti lapsen perässä yhdelle paikkakunnalle, lapsi vaihtoikin vuoden päästä koulua toiseen kaupunkiin, niin äidillä "pakkomuutto" myös. Taas.
Ja nyt juuri näin somessa tuttavani asuntoilmoituksen, kertoo että pakko laittaa ihana asunto myyntiin, koska lapset muuttivat isoon kaupunkiin ja täytyy sinne itsekin sitten muuttaa. Lapset ovat täysikäisiä, fiksuja nuoria.
Näitä on enemmänkin, mutta nämä nyt esimerkkinä. Wtf??
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan helikopterivanhemmat. Tulevat mukaan asuntonäyttöihin aikuisille lapsilleen, maksavat vuokran, herättävät aikuisen lapsen aamulla, soittavat aikuisen lapsen työnantajalle ja muuttavat opiskelupaikkakunnalle päästäkseen helpommin siivoamaan lapsen asunnon ja tuomaan ruokaa jääkaappiin.
Tämä vastaus, kuten moni muukin tässä ketjussa, kuulostaa katkeralta. "Miksi joillakin on hyvät ja huolehtivat vanhemmat? Miksi minä olen joutunut pärjäämään yksin? Miksi minä en saanut tukea ja apua vanhemmiltani? Miksi minun vanhempani eivät halunneet olla enemmän tukemassa minua? Miksi joillakin muilla on vanhemmat, jotka tukevat nuoria ja nuoria aikuisia, vaikka minulla ei ole, eikä ollut?"
Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut poismuutto 18-20-vuotiaana, ja sen jälkeen on pärjättävä yksin. Työt, opiskelut ja lapset on pitänyt hoitaa itse. Monissa muissa maissa ei tällaista ole. Perhe on laajempi yksikkö. Läheisistä huolehditaan elämänmittaisesti.
Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut itse pärjääminen, josta esimerkkinä on vaikkapa pienten koululaisten kulkeminen yksin kouluun ja iltapäivällä yksin kotona oleminen. Ei sellaista ole oikein muualla kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko ehkä joillain sekin, että pelkäävät yksin jäämistä. Halutaan voida juoksuttaa lasta vanhempien asioilla, varsinkin kun lähestytään viittä- ja kuuttakymppiä. Tai pelätään että pitäis ite vaivautua kylään jos haluaa nähdä lapsenlapsia jne.
Kumpuaa omasta kokemuksestani. Vanhemmilla aina joku yllätysprojekti johon tarvis pakosti hetinyt apua, ja siinä sitä sitten maalataan taloa, käännetään pihamaata, vaihdetaan renkaita ja tullaan mukaan asioille kun muuten on tylsää. Ja toki pitää jäädä yöksi koska vanhempi haluaa jatkaa hommaa heti aamusta. Joka viikonloppu jotkut toistuvat "perinnekemut" ja loukkaannutaan jos et osallistu.
Ja tätä on jatkunu lapsen syntymästä asti. Ei mitään hajurakoa hetkeäkään, ja kaikki aina vanhempien ehdoilla.
Muutin kauas, paikkaan johon eivät halua muuttaa. :D
Aina nuoremmiksi menevät vauvalla autettavat. Nyt jo viiskymppisiä joutuvat opiskelijat auttamaan.
Ymmärrän maaseudun karja/viljatilat, toki nuortenkin täytyy ansaita tukemistaan jos ei kesätöitäkään ole. Ja vaikka kerrostalossakin tekemällä kotitöitä jos kesäksi joutilaana palataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan helikopterivanhemmat. Tulevat mukaan asuntonäyttöihin aikuisille lapsilleen, maksavat vuokran, herättävät aikuisen lapsen aamulla, soittavat aikuisen lapsen työnantajalle ja muuttavat opiskelupaikkakunnalle päästäkseen helpommin siivoamaan lapsen asunnon ja tuomaan ruokaa jääkaappiin.
Tämä vastaus, kuten moni muukin tässä ketjussa, kuulostaa katkeralta. "Miksi joillakin on hyvät ja huolehtivat vanhemmat? Miksi minä olen joutunut pärjäämään yksin? Miksi minä en saanut tukea ja apua vanhemmiltani? Miksi minun vanhempani eivät halunneet olla enemmän tukemassa minua? Miksi joillakin muilla on vanhemmat, jotka tukevat nuoria ja nuoria aikuisia, vaikka minulla ei ole, eikä ollut?"
Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut poismuutto 18-20-vuotiaana, ja sen jälkeen on pärjättävä yksin. Työt, opiskelut ja lapset on pitänyt hoitaa itse. Monissa muissa maissa ei tällaista ole. Perhe on laajempi yksikkö. Läheisistä huolehditaan elämänmittaisesti.
Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut itse pärjääminen, josta esimerkkinä on vaikkapa pienten koululaisten kulkeminen yksin kouluun ja iltapäivällä yksin kotona oleminen. Ei sellaista ole oikein muualla kuin Suomessa.
Omaa kulttuuriaan ja tapoja puolustetaan, koska niihin on totuttu. Mutta totuuden nimissä suomalaisen kulttuurin heikko kohta on juuri tämä itse pärjäämisen korostaminen ja eetos.
-sama
Ei helkkari, jos vanhemmat olisi muuttaneet perässä kun opiskelemaan lähdin! Olisin hakenut uuteen paikkaan opiskelemaan ja pitänyt paikan salassa vanhemmilta :D.
On minulla yksi vanha lapsuudenkaveri, joka varmaan tällaisesta nauttisi. Aina paasaa somessa miten elämä on pilalla, kun isänsä möi heidän vanhan omakotitalon ja meni uusiin naimisiin. Tämä tyyppi muutti asumaan ensin mummonsa nurkkiin ja nyt asuu ilmeisesti äitinsä/siskonsa nurkissa. Hän vaikuttaa tyypiltä, joka tykkäisi jos vanhemmat seuraisi perässä maailman tappiin saakka ja rivien välistä voitte lukea, ettei kukaan halua lapsensa olevan se tapaus.
Tietysti opiskelijoillakin voi olla lapsia mutta vanhemmat eivät ehkä siksikään käy lastensa kotona kun pelkäävät aiheuttavat vaivaa ja kustannuksia. Vähänkö täälläkin esim miniä valittavat appivanhempien vierailujen vaivasta.
Näin vanhempanakin juuri mietin kyllä on rahaa mennyt kun on lomailjoita käynyt ja oleskellut. Vähän väsykin kun on koiria, kissoja, kaneja ollut hoidettavana, akvaariotakin piti käydä katsomassa ja kukkia kastelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullutkaan.onko kyse ainoista lapsista?jos useampi,niin muutetaanko vain esikoisen takia?mitä jos seuraavat lähtevätkin eri kaupunkiin opiskelemaan.onko tässä nyt kyse ammattikoulu/lukio opinnoista?joka kaupungista ei löydy kaikkia linjoja!äiti sitten asuu yhden kanssa eri kaupungissa ja isä toisessa!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläs nyt. Vielä kummallisempaa on että opiskelijan koko perhe siirtyy opiskelijan perässä kokonaan eri maahan, esim.Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Päivähoitopaikat on aidosti kiven alla, ajatus lapsen kuljettamisesta kolmella eri bussilla hoitoon ja paluu kahdella (ei siis samanaikaisesti, vaan bussia vaihtaen) töihin tuntui tyttärestäni hankalalta, joten koska kaupunki ei voinut joustaa, niin joustajaksi ryhtyi mummo.
Ihan eri asia muuttaa lähemmäs lapsenlapsia.sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanki totta. Vielä kun sulla olis tyttö ja vieläpä Joensuussa senkin umpisurkea trollin nysä
Vierailija kirjoitti:
Tämä juttu
"Olin pojan kanssa saman ikäinen ja hän oli sentään isosiskoni."
Nyt meni yli ymmärryksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän tyttö ei pärjää omillaan. Joensuu on iso kaupunki ja kaikkea pahaa voi tapahtua.
Perhe on paras turva.
Sun kaltaisilta niitä tyttäriä ja poikia pitää suojellakkin. Vaikutat EPÄvakaalta persoonallisuushäiriöiseltä, EPÄmääräiseltä hyypiöltä.
Nuorin lapseni on 13. Olemme jo nyt päättäneet muuttaa turkuun kun hän pääsee lukiosta. (Huutelijoille, lapsi on itse kertonut haluavansa lukioon.)
Mikäli lapsi jatkaa opiskelemaan turkuun, kuten tässä turun lähialuiella on tapana. Olemme me "ne vanhemmat" jotka seuraavat lastaan opiskelupaikkakunnalle.
Voisiko ollakin niin, että vanhemmat haluavat muuttaa kaupunkiin ja downsiftata omakotitalon, kun lapsi on aikuistumassa.
Muuttaen sitten suurempaan kaupunkiin, varsinais-suomessa turkuun, uudellamaalla pääkaupunkiseudulle ja vaikka oulunseudulla ouluun, jotka kaikki ovat myös opiskelijakaupunkeja.
Usein lasten ensimmäiset opiskelupaikat ovat kaupungeissa lähellä kotia, ja vanhemmatkin vielä työelämässä etsivät asuntoa läheltä työpaikkojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan helikopterivanhemmat. Tulevat mukaan asuntonäyttöihin aikuisille lapsilleen, maksavat vuokran, herättävät aikuisen lapsen aamulla, soittavat aikuisen lapsen työnantajalle ja muuttavat opiskelupaikkakunnalle päästäkseen helpommin siivoamaan lapsen asunnon ja tuomaan ruokaa jääkaappiin.
Mitäs vi##ua se sun syyläpersettä kutittelee, jos vanhemmat haluavat omaa lastaan tukea, auttaa ja se on sille nuorelle ihan fine.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan helikopterivanhemmat. Tulevat mukaan asuntonäyttöihin aikuisille lapsilleen, maksavat vuokran, herättävät aikuisen lapsen aamulla, soittavat aikuisen lapsen työnantajalle ja muuttavat opiskelupaikkakunnalle päästäkseen helpommin siivoamaan lapsen asunnon ja tuomaan ruokaa jääkaappiin.
Näitä on ollut aina, mutta harvassa kai? Tiedän yhden, joka lopulta aika rajattomalla käytöksellään rikkoi aikuisen lapsensa oman parisuhteen, lapsiperheen, koska aiheutti jatkuvalla puuttumisella, määräilemisellä, aikuisen lapsensa puolison haukkumisella ym. ohjailulla sen, että pariskunta lopulta erosi. Sitä oli aika kamalaa katsoa, mutta minkäs tekee, kun aikuinen lapsi ei ole koskaan ottanut pesäeroa eikä ilmeisesti koe itse mitään perustavanlaatuisesti väärää siinä, että valtaosan hänen asioistaan päättää vanhempi. Kai hän sitten ihan itse haluaa niin?
Kun miettii, että kaikille pareille tuppaa joskus tulemaan jotain kriisiä, ja kriisit voidaan myös taitavasti selättää ja samalla kartuttaa tärkeitä parisuhdetaitoja ja opetella huoltamaan ja hoitamaan parisuhdetta kuin kalleinta aarretta, mikä se jos minulta kysytään onkin, niin se ero oli jotenkin niin turhalta vaikuttava, koska rakkautta oli käsitykseni mukaan edelleen olemassa. Onko se nyt parempi, että lapset kulkevat viikko viikko systeemillä kodista toiseen, on isäpuolta, äitipuolta, sisaruspuolta, mullistuksia, ja edelleen silti myös riitoja koska sellaista on elämä, aikuisen lapsen eksän haukkumista...
Vierailija kirjoitti:
Ei ole rantautunut vielä tuttavapiiriini, mutta kuulin, kun erään lähes 35v äiti sairastui ja kuoli yllättäen, niin 35v oli täysin poistolaltaan ja toimintakyvytön, kun äiti ei enää ollut ohjaamassa ja paapomossa tyttären elämää ja nyt on ollut jo yli puoli vuotta sairaslomalla ja isä yrittää hoitaa 35v . Ei osaa edes pyykkiä pestä.
Ja minulle tuttu lääkäri kertoi, näitä olevan yhä enenevässä määrin. Se se usein on molemminpuolista riippuvuutta.
Mites 35 vuotiaalla voi olla 35 vuotias jälkeläinen?
Minulla lopullinen itsenäistyminen ja kyky hoitaa vaikeitakin asioita tapahtui sen seurauksena kun aikoinani muutin isoon yliopistokaupunkiin opiskelemaan. Jos vanhempani olisivat muuttaneet mukana, olisin pystynyt tukeutumaan heihin, ja koska olen ujo ja arka perusluonteeltani, olisin myös tehnyt niin. Siinä tapauksessa en ehkä vieläkään olisi itsenäistynyt.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan helikopterivanhemmat. Tulevat mukaan asuntonäyttöihin aikuisille lapsilleen, maksavat vuokran, herättävät aikuisen lapsen aamulla, soittavat aikuisen lapsen työnantajalle ja muuttavat opiskelupaikkakunnalle päästäkseen helpommin siivoamaan lapsen asunnon ja tuomaan ruokaa jääkaappiin.
Tämä vastaus, kuten moni muukin tässä ketjussa, kuulostaa katkeralta. "Miksi joillakin on hyvät ja huolehtivat vanhemmat? Miksi minä olen joutunut pärjäämään yksin? Miksi minä en saanut tukea ja apua vanhemmiltani? Miksi minun vanhempani eivät halunneet olla enemmän tukemassa minua? Miksi joillakin muilla on vanhemmat, jotka tukevat nuoria ja nuoria aikuisia, vaikka minulla ei ole, eikä ollut?"
Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut poismuutto 18-20-vuotiaana, ja sen jälkeen on pärjättävä yksin. Työt, opiskelut ja lapset on pitänyt hoitaa itse. Monissa muissa maissa ei tällaista ole. Perhe on laajempi yksikkö. Läheisistä huolehditaan elämänmittaisesti.
Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut itse pärjääminen, josta esimerkkinä on vaikkapa pienten koululaisten kulkeminen yksin kouluun ja iltapäivällä yksin kotona oleminen. Ei sellaista ole oikein muualla kuin Suomessa.
Tuskin nyt sentään kukaan voi olla kateellinen siitä, jos jonkun vanhemmat ovat tekemässä lapsesta heikosti pärjäävän, myös sosisalisilta taidoiltaan, erityisesti pojista, jotka eivät pärjää ihmissuhteissa, työelämässä täysi-ikäisenä. Jotkut äidit tulevat jopa 40v poikansa työpaikkahaastatteluun, jotta hän saisi työpaikan tai lääkärin vastaanotolle.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/teetko-kaiken-lapsesi-puolesta-heli…
Tiedän monta tällaistä perhettä. 1 oli lapsi ei oppinut puhumaan ja kaikki sanoi kyllä se oppii, kun menee kouluun.
Äiti muutti lapsen kanssa alueelle, jossa erityislapsi sai tulea.
Perheen isä päätti hän lähtee myös.
Myi asunnon, sukutilan ja sai töitä uudelta paikkakunnalta. Isä sanoi olisi pitänyt tehdä heti.
Toinen perhe, tyttö pääsi balettilukioon. Äiti sanoi lapsi on liian lapsi asumaan yksin. Isä jäi pariksi vuodeksi vanhaan taloon vanhempien lasten kanssa, myi sitten asunnon ja muutti perässä.
Kolmas vanhemmat asuivat alueella, jonne oli pitkä matka kaikkialta. Monta lasta, 7 (?)
Äiti muutti opiskelijan kanssa uudelle paikkakunnalle ja talo laitettiin myyntiin. Myynnissä kesti lähemmäs 10 v ja sinä aikana lapsia muutti tänne toiselle paikkakunnalle.
Jokaisessa tajuttiin vanhemmat on se syypää, miksi asutaan pienellä paikkakunnalla, joka ei tarjoa mitään
Kaksi ensimmäistä mainitsemaasi kaupunkia ovat Helsinki ja Oulu. Opettele edes kirjoittamaan niin, että lukijakin saa ajatuksestasi kiinni.