Kaverilla on ihan uskomaton vaimo, hänen täytyy tehdä jotain oikein; mutta mitä?

Aika moni nainen osoittautuu kaverisi vaimon kaltaiseksi naiseksi, kunhan mies ensin tajuaa, että se kotoa saatu miehen malli onkin osaksi aika perseestä ja alkaa ihan oikeasti kuuntelemaan puolisoaan ja kertomaan avoimesti itsekin, että miltä tuntuu ja mitä haluaisi. M41

Ihmettelen noita kotitöitä.

Meillä on robottiruohonleikkuri, robotti-imuri, pesukone, kuivausrumpu, nykyaikainen automatisoitu keittiö, monennäköistä pikku kodinkonetta ja kaikenlaista muuta päälle. Kaupoista saa valmisruokiakin jos tykkää ettei tarvi kuin uuni tai mikroaaltouuni napasauttaa päälle.

Onhan se raskasta jos ei sohvassa saa kerrytettyä ylipainoa sometuksen aikana.

Meillä on 2 isoa kiinteistöä joten kotitöitä löytyy.

Me myös laitamme kaikki ruuat itse joten valmisteluihin menee n 30 min päivässä, eineksiä ei kukaan syö.

Keittiössä on kaikki pelit ja vehkeet mutta astiat laitamme itse astianpesukoneeseen ja sieltä kaappiin, ehkä siis vähemmän automatisoitu kuin teillä?? Samoin pyykit eivät itse hankkiudu koneeseen ja narulle.

Imuritkin ihan perinteistä mallia joita joutuu itse liikuttelemaan.

Mutta mikä tuossa olisi ongelma?? Kaikki kotityö on vain hyötyliikuntaa, ei tarvita salia. Ei kyllä ole ylipainoakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietiskelen, mihin maailmaan tosiaan tämä voimistelija-koodaaja lapsiaan opettaa. Kotoa lähtiessä lapset ovat jo nohevia koodareita ja notkeita kuin gepardit, osaavat laittaa jauhot suuhun milla-maijoille ja omaavat rautaisen itsetunnon.

Sen sijaan tiskikonetta ei osata laittaa päälle, ruuaksi ostetaan vain eineksiä ja pyykin pesu on totaalinen mysteeri. Sekin kummastuttaa, miksi kämpässä haisee pahalta, koska ei ole tullut mieleen, että lattioita pitäisi joskus pestä.

Sillä mistäpä he näitä taitoja olisivatkaan oppineet, kun ovat aikansa viettäneet iskän kanssa koodailemassa ja samalla nämä asiat ovat tapahtuneet jossain taustalla, itsestään selvästi itsekseen.

Olen samaa mieltä aikaisemman kanssa, että paras kasvatus, minkä lapsilleen voi antaa on esimerkki, miten aikuinen ihminen pitää huolta itsestään ja läheisistään kaikissa arkisissa tilanteissa.

Mitäs jos kertoisit mihin maailmaan sinä lapsiasi kasvatat ja mistä ihmeestä keksit, ettei kotitöiden hoitamista opeteta?

Minä kasvatan lapsiani maailmaan, jossa työtä ei riitä enää kaikille ja on osattava tai pystyttävä oppimaan itse jotain muutakin, kun mitä kouluissa opetetaan, sekä maailmaan, joka on täynnä harhapolkuja, joihin voi tuhota ainutlaatuisen elämänsä kuten se pelaaminen, some, feminismi, päihteet jne...

En opeta lapsiani "koodaamaan" vaan opetan, että jos haluat koodata niin se onnistuu ja näytän miten se onnistuu. Minun sukupolveni muuten rakensi nykyisen iternetin yms. ja opetteli ne koodaamiset ihan itse.

Olen kanssasi samaa sukupolvea, lapseni ovat jo aikuisia, koska en jättänyt lasten tekoa 40+ vuosille. Näin ollen jaksoimme mieheni kanssa yhdessä elää lapsiperhearkea, jossa kuului niin kotityöt kuin lasten harrastuksista kiinnostuminen ja niissä tukeminen, omalta osin osallistuminen. Lapsemme ovat harrastaneet monimuotoisesti kaikenlaisia asioita, paljon myös sellaista, jota minä tai mieheni emme olisi voineet opettaa, koska kiinnostuksen kohteet olivat muualla kuin meidän ammattiosaamisessa tai harrastuksissa. 

Minä en ole korostanut lapsilleni, että maailma on täynnä harhapolkuja, vaan että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Olen opettanut myös, että epäonnistuminen jossain asiassa tai virheen teko ei määritä heidän koko loppuelämäänsä, vaan että aina on mahdollista korjata kurssia, oppia uutta, jättää mennyt taakse ja lähteä eteenpäin.

Tämä on helpompaa, kun opettaa lapsille myös, että jokainen on vastuussa itsestään kaikilla tavoilla, myös siten, että ottaa toiset huomioon. Että on vaikeaa olla onnellinen, jos toiset ympärillä eivät ole sitä. Että on tärkeää tehdä myös tylsiä ja kurjia juttuja, joihin ei mielenkiinto riittäisi, koska se kuuluu itsestään huolehtimiseen ja siihen, että ei kuormita toisia.

Lapseni ovat kasvaneet maailmassa, jossa vanhemmat tekivät paljon yhdessä niistä aikuisten hommista ja ottivat heidät mukaan aina. Pikkuiset ei kotitöissä kamalasti hyödyksi ole, mutta sitä vilpitöntä iloa, mikä hohkaa, kun koko perhe siivoaa omaa kotia ei voikaan millään hyödyllä ylittää. Meillä soi aina musiikki taustalla ja kaikki tekivät yhdessä. Olisi ollut kamalaa, jos isä ja lapset olisivat olleet jossain ja minä yksin siivoamassa kotia. Luulen, että vanhemmiten se olisi tuntunut lapsistakin pahalta, yksi jää yksin.

Huh huh tuota sanojen määrää. Miten lapset jaksavat kuunnella tuon äidin opetuksia?

 Itse olen aina uskonut enemmän mallioppimisen voimaan, vanhempien esimerkkiin, kuin esitelmöimiseen ja opettamiseen, sitä saan tehdä tarpeeksi open työssä. Ja huomannut, että ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Luulin kirjoittaneeni täällä lukutaitoisille aikuisille, joille suurempikin määrä sanoja ei pistä päätä pyörälle. Mallioppimistahan ja esimerkkiä meillä juuri oli, kun lasten kanssa yhdessä perheenä asioita tehtiin. O-li-si-ko tä-hän-kin pi-tä-nyt lait-taa ta-vut, jot-ta o-sai-sit lu-ke-a?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietiskelen, mihin maailmaan tosiaan tämä voimistelija-koodaaja lapsiaan opettaa. Kotoa lähtiessä lapset ovat jo nohevia koodareita ja notkeita kuin gepardit, osaavat laittaa jauhot suuhun milla-maijoille ja omaavat rautaisen itsetunnon.

Sen sijaan tiskikonetta ei osata laittaa päälle, ruuaksi ostetaan vain eineksiä ja pyykin pesu on totaalinen mysteeri. Sekin kummastuttaa, miksi kämpässä haisee pahalta, koska ei ole tullut mieleen, että lattioita pitäisi joskus pestä.

Sillä mistäpä he näitä taitoja olisivatkaan oppineet, kun ovat aikansa viettäneet iskän kanssa koodailemassa ja samalla nämä asiat ovat tapahtuneet jossain taustalla, itsestään selvästi itsekseen.

Olen samaa mieltä aikaisemman kanssa, että paras kasvatus, minkä lapsilleen voi antaa on esimerkki, miten aikuinen ihminen pitää huolta itsestään ja läheisistään kaikissa arkisissa tilanteissa.

Mitäs jos kertoisit mihin maailmaan sinä lapsiasi kasvatat ja mistä ihmeestä keksit, ettei kotitöiden hoitamista opeteta?

Minä kasvatan lapsiani maailmaan, jossa työtä ei riitä enää kaikille ja on osattava tai pystyttävä oppimaan itse jotain muutakin, kun mitä kouluissa opetetaan, sekä maailmaan, joka on täynnä harhapolkuja, joihin voi tuhota ainutlaatuisen elämänsä kuten se pelaaminen, some, feminismi, päihteet jne...

En opeta lapsiani "koodaamaan" vaan opetan, että jos haluat koodata niin se onnistuu ja näytän miten se onnistuu. Minun sukupolveni muuten rakensi nykyisen iternetin yms. ja opetteli ne koodaamiset ihan itse.

Olen kanssasi samaa sukupolvea, lapseni ovat jo aikuisia, koska en jättänyt lasten tekoa 40+ vuosille. Näin ollen jaksoimme mieheni kanssa yhdessä elää lapsiperhearkea, jossa kuului niin kotityöt kuin lasten harrastuksista kiinnostuminen ja niissä tukeminen, omalta osin osallistuminen. Lapsemme ovat harrastaneet monimuotoisesti kaikenlaisia asioita, paljon myös sellaista, jota minä tai mieheni emme olisi voineet opettaa, koska kiinnostuksen kohteet olivat muualla kuin meidän ammattiosaamisessa tai harrastuksissa. 

Minä en ole korostanut lapsilleni, että maailma on täynnä harhapolkuja, vaan että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Olen opettanut myös, että epäonnistuminen jossain asiassa tai virheen teko ei määritä heidän koko loppuelämäänsä, vaan että aina on mahdollista korjata kurssia, oppia uutta, jättää mennyt taakse ja lähteä eteenpäin.

Tämä on helpompaa, kun opettaa lapsille myös, että jokainen on vastuussa itsestään kaikilla tavoilla, myös siten, että ottaa toiset huomioon. Että on vaikeaa olla onnellinen, jos toiset ympärillä eivät ole sitä. Että on tärkeää tehdä myös tylsiä ja kurjia juttuja, joihin ei mielenkiinto riittäisi, koska se kuuluu itsestään huolehtimiseen ja siihen, että ei kuormita toisia.

Lapseni ovat kasvaneet maailmassa, jossa vanhemmat tekivät paljon yhdessä niistä aikuisten hommista ja ottivat heidät mukaan aina. Pikkuiset ei kotitöissä kamalasti hyödyksi ole, mutta sitä vilpitöntä iloa, mikä hohkaa, kun koko perhe siivoaa omaa kotia ei voikaan millään hyödyllä ylittää. Meillä soi aina musiikki taustalla ja kaikki tekivät yhdessä. Olisi ollut kamalaa, jos isä ja lapset olisivat olleet jossain ja minä yksin siivoamassa kotia. Luulen, että vanhemmiten se olisi tuntunut lapsistakin pahalta, yksi jää yksin.

Voit jankata opetuksia lapsillesi kuinka paljon vaan ja lopussa lapset tekee niinkuin itsekkin teit. Jos kuskaat lapsia liikuntaharrastuksiin, saat ne aikuisena kuskaamaan omia lapsiaan liikuntaharrastuksiin jne...

(Internetin) maailma todellakin on täynnä vaarallisia elämän pilaavia umpikujia varsinkin lapsille ja nuorille. Malliesimerkkinä se feminismi, johon sairastuneena ei oikeastaan ole minkäännäköistä mahdollisuutta elää kokonaisvaltaisesti hyvää ja onnellista elämää.

Suomessa on jo yli 300000 työtöntä ja kokoajan valmistuu lisää nuoria, joten jos putoat ulos heti valmistumisen jälkeen, alkaa elämä pysyvästi työvoiman ulkopuolella olla melko varmaa.

Ja tähän auttaa se, että iskä harrastelee lasten kanssa kaikkea kivaa ja äiskä yksin siivoaa, pyykkää, käy kaupassa, laittaa ruokaa...eikö parempi olisi antaa lapsilleen kodin turvaa, jossa kaksi tasa-arvoista aikuista viettää aikaa yhdessä niin kuin tuo edellinen sanoi tehneensä? Mutta vielä fiksumpaa olisi ollut tehdä ne lapset ajallaan eikä jättää sitä tähän aikaan. Olisivat jo omillaan. 

Mistä hevletistä (feministi)porukka repii näitä satuja?

Kertoo hienosti siitä, miten (feministi)some vie porukan täysin kuutamolle. Jos mielipiteet ei miellytä, keksitään satuolento ja keskustellaan sen kanssa.

No jos olet polvea, joka on keksinyt internetin olet nyt siinä 60+. Jos sulla on vielä lapsia kasvatettavana, olet tehnyt ne 40+ Lisäksi kerrot, että vaimosi tekee kotityöt kun sinä keskityt lasten kasvatukseen omien intressiesi mukaisesti. Ei tässä satuja keksitä, sinä vain et kestä, miltä elämäsi näyttää selkokielellä sanoitettuna.

On se luetunymmärtäminen on, niin vtun hankalaa, kun pitää väkisin ymmärtää väärin.

Tarkastahan tuosta vielä internetin keksiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietiskelen, mihin maailmaan tosiaan tämä voimistelija-koodaaja lapsiaan opettaa. Kotoa lähtiessä lapset ovat jo nohevia koodareita ja notkeita kuin gepardit, osaavat laittaa jauhot suuhun milla-maijoille ja omaavat rautaisen itsetunnon.

Sen sijaan tiskikonetta ei osata laittaa päälle, ruuaksi ostetaan vain eineksiä ja pyykin pesu on totaalinen mysteeri. Sekin kummastuttaa, miksi kämpässä haisee pahalta, koska ei ole tullut mieleen, että lattioita pitäisi joskus pestä.

Sillä mistäpä he näitä taitoja olisivatkaan oppineet, kun ovat aikansa viettäneet iskän kanssa koodailemassa ja samalla nämä asiat ovat tapahtuneet jossain taustalla, itsestään selvästi itsekseen.

Olen samaa mieltä aikaisemman kanssa, että paras kasvatus, minkä lapsilleen voi antaa on esimerkki, miten aikuinen ihminen pitää huolta itsestään ja läheisistään kaikissa arkisissa tilanteissa.

Mitäs jos kertoisit mihin maailmaan sinä lapsiasi kasvatat ja mistä ihmeestä keksit, ettei kotitöiden hoitamista opeteta?

Minä kasvatan lapsiani maailmaan, jossa työtä ei riitä enää kaikille ja on osattava tai pystyttävä oppimaan itse jotain muutakin, kun mitä kouluissa opetetaan, sekä maailmaan, joka on täynnä harhapolkuja, joihin voi tuhota ainutlaatuisen elämänsä kuten se pelaaminen, some, feminismi, päihteet jne...

En opeta lapsiani "koodaamaan" vaan opetan, että jos haluat koodata niin se onnistuu ja näytän miten se onnistuu. Minun sukupolveni muuten rakensi nykyisen iternetin yms. ja opetteli ne koodaamiset ihan itse.

Olen kanssasi samaa sukupolvea, lapseni ovat jo aikuisia, koska en jättänyt lasten tekoa 40+ vuosille. Näin ollen jaksoimme mieheni kanssa yhdessä elää lapsiperhearkea, jossa kuului niin kotityöt kuin lasten harrastuksista kiinnostuminen ja niissä tukeminen, omalta osin osallistuminen. Lapsemme ovat harrastaneet monimuotoisesti kaikenlaisia asioita, paljon myös sellaista, jota minä tai mieheni emme olisi voineet opettaa, koska kiinnostuksen kohteet olivat muualla kuin meidän ammattiosaamisessa tai harrastuksissa. 

Minä en ole korostanut lapsilleni, että maailma on täynnä harhapolkuja, vaan että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Olen opettanut myös, että epäonnistuminen jossain asiassa tai virheen teko ei määritä heidän koko loppuelämäänsä, vaan että aina on mahdollista korjata kurssia, oppia uutta, jättää mennyt taakse ja lähteä eteenpäin.

Tämä on helpompaa, kun opettaa lapsille myös, että jokainen on vastuussa itsestään kaikilla tavoilla, myös siten, että ottaa toiset huomioon. Että on vaikeaa olla onnellinen, jos toiset ympärillä eivät ole sitä. Että on tärkeää tehdä myös tylsiä ja kurjia juttuja, joihin ei mielenkiinto riittäisi, koska se kuuluu itsestään huolehtimiseen ja siihen, että ei kuormita toisia.

Lapseni ovat kasvaneet maailmassa, jossa vanhemmat tekivät paljon yhdessä niistä aikuisten hommista ja ottivat heidät mukaan aina. Pikkuiset ei kotitöissä kamalasti hyödyksi ole, mutta sitä vilpitöntä iloa, mikä hohkaa, kun koko perhe siivoaa omaa kotia ei voikaan millään hyödyllä ylittää. Meillä soi aina musiikki taustalla ja kaikki tekivät yhdessä. Olisi ollut kamalaa, jos isä ja lapset olisivat olleet jossain ja minä yksin siivoamassa kotia. Luulen, että vanhemmiten se olisi tuntunut lapsistakin pahalta, yksi jää yksin.

Voit jankata opetuksia lapsillesi kuinka paljon vaan ja lopussa lapset tekee niinkuin itsekkin teit. Jos kuskaat lapsia liikuntaharrastuksiin, saat ne aikuisena kuskaamaan omia lapsiaan liikuntaharrastuksiin jne...

(Internetin) maailma todellakin on täynnä vaarallisia elämän pilaavia umpikujia varsinkin lapsille ja nuorille. Malliesimerkkinä se feminismi, johon sairastuneena ei oikeastaan ole minkäännäköistä mahdollisuutta elää kokonaisvaltaisesti hyvää ja onnellista elämää.

Suomessa on jo yli 300000 työtöntä ja kokoajan valmistuu lisää nuoria, joten jos putoat ulos heti valmistumisen jälkeen, alkaa elämä pysyvästi työvoiman ulkopuolella olla melko varmaa.

Ymmärrätkö, että tuo sama koskee sinua ja sinun omia oppejasikin? Voit jankata lapsillesi vaikka maailmantappiin, miten mies ei tee kotitöitä ja silti se lapsi voi tehdä oman valintansa. Hyljätä ne sun koodausopit ja kuntosalit ja jäädä isyyslomalle hoitamaan lastaan ja kotiaan? 

Siitä sun pojasta voi kuoriutua "loppupeleissä" feministi ja vaikkapa ho*mokin. Mitäs siihen sanot? Tuo sulle aasialaisen tai afrikkalaisen vävyn ;) Tekee kaiken just erilailla, kun olet opettanut, kun vihdoinkin pääsee ikeesi alta elämään omaa elämäänsä. Semmoista se elämä on. 

Olispa ollu kamalaa, jos  ois ollu tuommoinen tyranni isänä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietiskelen, mihin maailmaan tosiaan tämä voimistelija-koodaaja lapsiaan opettaa. Kotoa lähtiessä lapset ovat jo nohevia koodareita ja notkeita kuin gepardit, osaavat laittaa jauhot suuhun milla-maijoille ja omaavat rautaisen itsetunnon.

Sen sijaan tiskikonetta ei osata laittaa päälle, ruuaksi ostetaan vain eineksiä ja pyykin pesu on totaalinen mysteeri. Sekin kummastuttaa, miksi kämpässä haisee pahalta, koska ei ole tullut mieleen, että lattioita pitäisi joskus pestä.

Sillä mistäpä he näitä taitoja olisivatkaan oppineet, kun ovat aikansa viettäneet iskän kanssa koodailemassa ja samalla nämä asiat ovat tapahtuneet jossain taustalla, itsestään selvästi itsekseen.

Olen samaa mieltä aikaisemman kanssa, että paras kasvatus, minkä lapsilleen voi antaa on esimerkki, miten aikuinen ihminen pitää huolta itsestään ja läheisistään kaikissa arkisissa tilanteissa.

Mitäs jos kertoisit mihin maailmaan sinä lapsiasi kasvatat ja mistä ihmeestä keksit, ettei kotitöiden hoitamista opeteta?

Minä kasvatan lapsiani maailmaan, jossa työtä ei riitä enää kaikille ja on osattava tai pystyttävä oppimaan itse jotain muutakin, kun mitä kouluissa opetetaan, sekä maailmaan, joka on täynnä harhapolkuja, joihin voi tuhota ainutlaatuisen elämänsä kuten se pelaaminen, some, feminismi, päihteet jne...

En opeta lapsiani "koodaamaan" vaan opetan, että jos haluat koodata niin se onnistuu ja näytän miten se onnistuu. Minun sukupolveni muuten rakensi nykyisen iternetin yms. ja opetteli ne koodaamiset ihan itse.

Olen kanssasi samaa sukupolvea, lapseni ovat jo aikuisia, koska en jättänyt lasten tekoa 40+ vuosille. Näin ollen jaksoimme mieheni kanssa yhdessä elää lapsiperhearkea, jossa kuului niin kotityöt kuin lasten harrastuksista kiinnostuminen ja niissä tukeminen, omalta osin osallistuminen. Lapsemme ovat harrastaneet monimuotoisesti kaikenlaisia asioita, paljon myös sellaista, jota minä tai mieheni emme olisi voineet opettaa, koska kiinnostuksen kohteet olivat muualla kuin meidän ammattiosaamisessa tai harrastuksissa. 

Minä en ole korostanut lapsilleni, että maailma on täynnä harhapolkuja, vaan että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Olen opettanut myös, että epäonnistuminen jossain asiassa tai virheen teko ei määritä heidän koko loppuelämäänsä, vaan että aina on mahdollista korjata kurssia, oppia uutta, jättää mennyt taakse ja lähteä eteenpäin.

Tämä on helpompaa, kun opettaa lapsille myös, että jokainen on vastuussa itsestään kaikilla tavoilla, myös siten, että ottaa toiset huomioon. Että on vaikeaa olla onnellinen, jos toiset ympärillä eivät ole sitä. Että on tärkeää tehdä myös tylsiä ja kurjia juttuja, joihin ei mielenkiinto riittäisi, koska se kuuluu itsestään huolehtimiseen ja siihen, että ei kuormita toisia.

Lapseni ovat kasvaneet maailmassa, jossa vanhemmat tekivät paljon yhdessä niistä aikuisten hommista ja ottivat heidät mukaan aina. Pikkuiset ei kotitöissä kamalasti hyödyksi ole, mutta sitä vilpitöntä iloa, mikä hohkaa, kun koko perhe siivoaa omaa kotia ei voikaan millään hyödyllä ylittää. Meillä soi aina musiikki taustalla ja kaikki tekivät yhdessä. Olisi ollut kamalaa, jos isä ja lapset olisivat olleet jossain ja minä yksin siivoamassa kotia. Luulen, että vanhemmiten se olisi tuntunut lapsistakin pahalta, yksi jää yksin.

Voit jankata opetuksia lapsillesi kuinka paljon vaan ja lopussa lapset tekee niinkuin itsekkin teit. Jos kuskaat lapsia liikuntaharrastuksiin, saat ne aikuisena kuskaamaan omia lapsiaan liikuntaharrastuksiin jne...

(Internetin) maailma todellakin on täynnä vaarallisia elämän pilaavia umpikujia varsinkin lapsille ja nuorille. Malliesimerkkinä se feminismi, johon sairastuneena ei oikeastaan ole minkäännäköistä mahdollisuutta elää kokonaisvaltaisesti hyvää ja onnellista elämää.

Suomessa on jo yli 300000 työtöntä ja kokoajan valmistuu lisää nuoria, joten jos putoat ulos heti valmistumisen jälkeen, alkaa elämä pysyvästi työvoiman ulkopuolella olla melko varmaa.

Ymmärrätkö, että tuo sama koskee sinua ja sinun omia oppejasikin? Voit jankata lapsillesi vaikka maailmantappiin, miten mies ei tee kotitöitä ja silti se lapsi voi tehdä oman valintansa. Hyljätä ne sun koodausopit ja kuntosalit ja jäädä isyyslomalle hoitamaan lastaan ja kotiaan? 

Siitä sun pojasta voi kuoriutua "loppupeleissä" feministi ja vaikkapa ho*mokin. Mitäs siihen sanot? Tuo sulle aasialaisen tai afrikkalaisen vävyn ;) Tekee kaiken just erilailla, kun olet opettanut, kun vihdoinkin pääsee ikeesi alta elämään omaa elämäänsä. Semmoista se elämä on. 

Olispa ollu kamalaa, jos  ois ollu tuommoinen tyranni isänä :(

Ja jos ne oletuspojat nyt ovat perusheteroita, jää deittipooliksi lähinnä Aasia. Euroopasta aika nihkeästi enää löytää naisia tuollaiseen asetelmaan, mallihan ei ole kummoinen minkä lapsille antaa. Mutta onhan noita keltakuumemiehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietiskelen, mihin maailmaan tosiaan tämä voimistelija-koodaaja lapsiaan opettaa. Kotoa lähtiessä lapset ovat jo nohevia koodareita ja notkeita kuin gepardit, osaavat laittaa jauhot suuhun milla-maijoille ja omaavat rautaisen itsetunnon.

Sen sijaan tiskikonetta ei osata laittaa päälle, ruuaksi ostetaan vain eineksiä ja pyykin pesu on totaalinen mysteeri. Sekin kummastuttaa, miksi kämpässä haisee pahalta, koska ei ole tullut mieleen, että lattioita pitäisi joskus pestä.

Sillä mistäpä he näitä taitoja olisivatkaan oppineet, kun ovat aikansa viettäneet iskän kanssa koodailemassa ja samalla nämä asiat ovat tapahtuneet jossain taustalla, itsestään selvästi itsekseen.

Olen samaa mieltä aikaisemman kanssa, että paras kasvatus, minkä lapsilleen voi antaa on esimerkki, miten aikuinen ihminen pitää huolta itsestään ja läheisistään kaikissa arkisissa tilanteissa.

Mitäs jos kertoisit mihin maailmaan sinä lapsiasi kasvatat ja mistä ihmeestä keksit, ettei kotitöiden hoitamista opeteta?

Minä kasvatan lapsiani maailmaan, jossa työtä ei riitä enää kaikille ja on osattava tai pystyttävä oppimaan itse jotain muutakin, kun mitä kouluissa opetetaan, sekä maailmaan, joka on täynnä harhapolkuja, joihin voi tuhota ainutlaatuisen elämänsä kuten se pelaaminen, some, feminismi, päihteet jne...

En opeta lapsiani "koodaamaan" vaan opetan, että jos haluat koodata niin se onnistuu ja näytän miten se onnistuu. Minun sukupolveni muuten rakensi nykyisen iternetin yms. ja opetteli ne koodaamiset ihan itse.

Olen kanssasi samaa sukupolvea, lapseni ovat jo aikuisia, koska en jättänyt lasten tekoa 40+ vuosille. Näin ollen jaksoimme mieheni kanssa yhdessä elää lapsiperhearkea, jossa kuului niin kotityöt kuin lasten harrastuksista kiinnostuminen ja niissä tukeminen, omalta osin osallistuminen. Lapsemme ovat harrastaneet monimuotoisesti kaikenlaisia asioita, paljon myös sellaista, jota minä tai mieheni emme olisi voineet opettaa, koska kiinnostuksen kohteet olivat muualla kuin meidän ammattiosaamisessa tai harrastuksissa. 

Minä en ole korostanut lapsilleni, että maailma on täynnä harhapolkuja, vaan että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Olen opettanut myös, että epäonnistuminen jossain asiassa tai virheen teko ei määritä heidän koko loppuelämäänsä, vaan että aina on mahdollista korjata kurssia, oppia uutta, jättää mennyt taakse ja lähteä eteenpäin.

Tämä on helpompaa, kun opettaa lapsille myös, että jokainen on vastuussa itsestään kaikilla tavoilla, myös siten, että ottaa toiset huomioon. Että on vaikeaa olla onnellinen, jos toiset ympärillä eivät ole sitä. Että on tärkeää tehdä myös tylsiä ja kurjia juttuja, joihin ei mielenkiinto riittäisi, koska se kuuluu itsestään huolehtimiseen ja siihen, että ei kuormita toisia.

Lapseni ovat kasvaneet maailmassa, jossa vanhemmat tekivät paljon yhdessä niistä aikuisten hommista ja ottivat heidät mukaan aina. Pikkuiset ei kotitöissä kamalasti hyödyksi ole, mutta sitä vilpitöntä iloa, mikä hohkaa, kun koko perhe siivoaa omaa kotia ei voikaan millään hyödyllä ylittää. Meillä soi aina musiikki taustalla ja kaikki tekivät yhdessä. Olisi ollut kamalaa, jos isä ja lapset olisivat olleet jossain ja minä yksin siivoamassa kotia. Luulen, että vanhemmiten se olisi tuntunut lapsistakin pahalta, yksi jää yksin.

Voit jankata opetuksia lapsillesi kuinka paljon vaan ja lopussa lapset tekee niinkuin itsekkin teit. Jos kuskaat lapsia liikuntaharrastuksiin, saat ne aikuisena kuskaamaan omia lapsiaan liikuntaharrastuksiin jne...

(Internetin) maailma todellakin on täynnä vaarallisia elämän pilaavia umpikujia varsinkin lapsille ja nuorille. Malliesimerkkinä se feminismi, johon sairastuneena ei oikeastaan ole minkäännäköistä mahdollisuutta elää kokonaisvaltaisesti hyvää ja onnellista elämää.

Suomessa on jo yli 300000 työtöntä ja kokoajan valmistuu lisää nuoria, joten jos putoat ulos heti valmistumisen jälkeen, alkaa elämä pysyvästi työvoiman ulkopuolella olla melko varmaa.

Ymmärrätkö, että tuo sama koskee sinua ja sinun omia oppejasikin? Voit jankata lapsillesi vaikka maailmantappiin, miten mies ei tee kotitöitä ja silti se lapsi voi tehdä oman valintansa. Hyljätä ne sun koodausopit ja kuntosalit ja jäädä isyyslomalle hoitamaan lastaan ja kotiaan? 

Siitä sun pojasta voi kuoriutua "loppupeleissä" feministi ja vaikkapa ho*mokin. Mitäs siihen sanot? Tuo sulle aasialaisen tai afrikkalaisen vävyn ;) Tekee kaiken just erilailla, kun olet opettanut, kun vihdoinkin pääsee ikeesi alta elämään omaa elämäänsä. Semmoista se elämä on. 

Olispa ollu kamalaa, jos  ois ollu tuommoinen tyranni isänä :(

Ja taas sinne satumaahan.

Olen kuullut lapsiltani ja niiden ystäviltä ihan toisenlaista palautetta. Se menee suurinpiirtein niin, että sul on Jonne ihan vtun siisti iskä.

Parasta draamaa on kyllä se, mitä 14v tytär kertoilee kaveriensa mamiahdistuksista ja mitä kaikkea ne itsenäiset Millat puuhailee ostarin vessassa, josta vanhemmat ei tiedä yhtään mitään.

Sellaista se on, kun on oikeasti läsnä lapsen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan miesten välillä yllättävän yleistä että kaverin vaimo kiinnostaa...

Välttelin miehen kavereita koko yhdessä olomme ajan. Eron jälkeen kävi selväksi, että välttelin ihan syystä.

Mulle on ollut aina selvää, että kavereiden entisiin ei kosketa. Kavereiden entisten sisaruksetkin on niillä rajoilla. 

Uskomattoman pitkä ketju on taas saatu aikaan todella laiskasta ja täysin läpinäkyvästä trollauksesta. 

Minulla on myös hyvin kaunis ja mukava vaimo, jota moni kaverini on tunnustanut minulle kadehtivansa.

Avioliittokin on aika tasapainoinen, toki omat kriisimme olemme käyneet läpi.

Roolit ovat muotoutuneet vuosikymmenten kuluessa  aika perinteisiksi. Ei siksi, että minä olisin sitä vaatinut. Vaimoni vain tykkää laittaa kodin ja puutarhan kauniiksi. Oma asiantuntijatyöni on hyvin palkattua, mutta vie minut välillä aika pitkiksi ajoiksi komennuksille. Emme ole tästä riidelleet, sillä ymmärrämme kumpikin hyvän ansiotason vaativan ajoittaista työn priorisointia. Toki vaimonikin on yliopistokoulutettu ja vaativassa duunissa.

Kotona ollessani hoidan yleensä pyykit, tiskit ja kaikki kodin kunnassapidon. Kerron kyllä vaimolleni säännölliseti, kuinka suuressa arvossa häntä pidän. Muistan kehua myös ulkonäköä, puutarhaa ja kodin ilmettä. Toki otamme yhteen makuasioista; muutenhan olisin välinpitämätön.  

Myös seksi sujuu. Ehkä siksi, että koemme molemmat sen hyvin tyydyttäväksi, ja muistamme myös kertoa sen toisillemme. Ja omasta hygienasta ja fysiikasta huolenpito kuuluu myös avioliittoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietiskelen, mihin maailmaan tosiaan tämä voimistelija-koodaaja lapsiaan opettaa. Kotoa lähtiessä lapset ovat jo nohevia koodareita ja notkeita kuin gepardit, osaavat laittaa jauhot suuhun milla-maijoille ja omaavat rautaisen itsetunnon.

Sen sijaan tiskikonetta ei osata laittaa päälle, ruuaksi ostetaan vain eineksiä ja pyykin pesu on totaalinen mysteeri. Sekin kummastuttaa, miksi kämpässä haisee pahalta, koska ei ole tullut mieleen, että lattioita pitäisi joskus pestä.

Sillä mistäpä he näitä taitoja olisivatkaan oppineet, kun ovat aikansa viettäneet iskän kanssa koodailemassa ja samalla nämä asiat ovat tapahtuneet jossain taustalla, itsestään selvästi itsekseen.

Olen samaa mieltä aikaisemman kanssa, että paras kasvatus, minkä lapsilleen voi antaa on esimerkki, miten aikuinen ihminen pitää huolta itsestään ja läheisistään kaikissa arkisissa tilanteissa.

Mitäs jos kertoisit mihin maailmaan sinä lapsiasi kasvatat ja mistä ihmeestä keksit, ettei kotitöiden hoitamista opeteta?

Minä kasvatan lapsiani maailmaan, jossa työtä ei riitä enää kaikille ja on osattava tai pystyttävä oppimaan itse jotain muutakin, kun mitä kouluissa opetetaan, sekä maailmaan, joka on täynnä harhapolkuja, joihin voi tuhota ainutlaatuisen elämänsä kuten se pelaaminen, some, feminismi, päihteet jne...

En opeta lapsiani "koodaamaan" vaan opetan, että jos haluat koodata niin se onnistuu ja näytän miten se onnistuu. Minun sukupolveni muuten rakensi nykyisen iternetin yms. ja opetteli ne koodaamiset ihan itse.

Olen kanssasi samaa sukupolvea, lapseni ovat jo aikuisia, koska en jättänyt lasten tekoa 40+ vuosille. Näin ollen jaksoimme mieheni kanssa yhdessä elää lapsiperhearkea, jossa kuului niin kotityöt kuin lasten harrastuksista kiinnostuminen ja niissä tukeminen, omalta osin osallistuminen. Lapsemme ovat harrastaneet monimuotoisesti kaikenlaisia asioita, paljon myös sellaista, jota minä tai mieheni emme olisi voineet opettaa, koska kiinnostuksen kohteet olivat muualla kuin meidän ammattiosaamisessa tai harrastuksissa. 

Minä en ole korostanut lapsilleni, että maailma on täynnä harhapolkuja, vaan että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Olen opettanut myös, että epäonnistuminen jossain asiassa tai virheen teko ei määritä heidän koko loppuelämäänsä, vaan että aina on mahdollista korjata kurssia, oppia uutta, jättää mennyt taakse ja lähteä eteenpäin.

Tämä on helpompaa, kun opettaa lapsille myös, että jokainen on vastuussa itsestään kaikilla tavoilla, myös siten, että ottaa toiset huomioon. Että on vaikeaa olla onnellinen, jos toiset ympärillä eivät ole sitä. Että on tärkeää tehdä myös tylsiä ja kurjia juttuja, joihin ei mielenkiinto riittäisi, koska se kuuluu itsestään huolehtimiseen ja siihen, että ei kuormita toisia.

Lapseni ovat kasvaneet maailmassa, jossa vanhemmat tekivät paljon yhdessä niistä aikuisten hommista ja ottivat heidät mukaan aina. Pikkuiset ei kotitöissä kamalasti hyödyksi ole, mutta sitä vilpitöntä iloa, mikä hohkaa, kun koko perhe siivoaa omaa kotia ei voikaan millään hyödyllä ylittää. Meillä soi aina musiikki taustalla ja kaikki tekivät yhdessä. Olisi ollut kamalaa, jos isä ja lapset olisivat olleet jossain ja minä yksin siivoamassa kotia. Luulen, että vanhemmiten se olisi tuntunut lapsistakin pahalta, yksi jää yksin.

Huh huh tuota sanojen määrää. Miten lapset jaksavat kuunnella tuon äidin opetuksia?

 Itse olen aina uskonut enemmän mallioppimisen voimaan, vanhempien esimerkkiin, kuin esitelmöimiseen ja opettamiseen, sitä saan tehdä tarpeeksi open työssä. Ja huomannut, että ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Luulin kirjoittaneeni täällä lukutaitoisille aikuisille, joille suurempikin määrä sanoja ei pistä päätä pyörälle. Mallioppimistahan ja esimerkkiä meillä juuri oli, kun lasten kanssa yhdessä perheenä asioita tehtiin. O-li-si-ko tä-hän-kin pi-tä-nyt lait-taa ta-vut, jot-ta o-sai-sit lu-ke-a?

Tekstisi kuulosti koosteelta kliseitä. Maustettuna omahyväisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Uskomattoman pitkä ketju on taas saatu aikaan todella laiskasta ja täysin läpinäkyvästä trollauksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietiskelen, mihin maailmaan tosiaan tämä voimistelija-koodaaja lapsiaan opettaa. Kotoa lähtiessä lapset ovat jo nohevia koodareita ja notkeita kuin gepardit, osaavat laittaa jauhot suuhun milla-maijoille ja omaavat rautaisen itsetunnon.

Sen sijaan tiskikonetta ei osata laittaa päälle, ruuaksi ostetaan vain eineksiä ja pyykin pesu on totaalinen mysteeri. Sekin kummastuttaa, miksi kämpässä haisee pahalta, koska ei ole tullut mieleen, että lattioita pitäisi joskus pestä.

Sillä mistäpä he näitä taitoja olisivatkaan oppineet, kun ovat aikansa viettäneet iskän kanssa koodailemassa ja samalla nämä asiat ovat tapahtuneet jossain taustalla, itsestään selvästi itsekseen.

Olen samaa mieltä aikaisemman kanssa, että paras kasvatus, minkä lapsilleen voi antaa on esimerkki, miten aikuinen ihminen pitää huolta itsestään ja läheisistään kaikissa arkisissa tilanteissa.

Mitäs jos kertoisit mihin maailmaan sinä lapsiasi kasvatat ja mistä ihmeestä keksit, ettei kotitöiden hoitamista opeteta?

Minä kasvatan lapsiani maailmaan, jossa työtä ei riitä enää kaikille ja on osattava tai pystyttävä oppimaan itse jotain muutakin, kun mitä kouluissa opetetaan, sekä maailmaan, joka on täynnä harhapolkuja, joihin voi tuhota ainutlaatuisen elämänsä kuten se pelaaminen, some, feminismi, päihteet jne...

En opeta lapsiani "koodaamaan" vaan opetan, että jos haluat koodata niin se onnistuu ja näytän miten se onnistuu. Minun sukupolveni muuten rakensi nykyisen iternetin yms. ja opetteli ne koodaamiset ihan itse.

Olen kanssasi samaa sukupolvea, lapseni ovat jo aikuisia, koska en jättänyt lasten tekoa 40+ vuosille. Näin ollen jaksoimme mieheni kanssa yhdessä elää lapsiperhearkea, jossa kuului niin kotityöt kuin lasten harrastuksista kiinnostuminen ja niissä tukeminen, omalta osin osallistuminen. Lapsemme ovat harrastaneet monimuotoisesti kaikenlaisia asioita, paljon myös sellaista, jota minä tai mieheni emme olisi voineet opettaa, koska kiinnostuksen kohteet olivat muualla kuin meidän ammattiosaamisessa tai harrastuksissa. 

Minä en ole korostanut lapsilleni, että maailma on täynnä harhapolkuja, vaan että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Olen opettanut myös, että epäonnistuminen jossain asiassa tai virheen teko ei määritä heidän koko loppuelämäänsä, vaan että aina on mahdollista korjata kurssia, oppia uutta, jättää mennyt taakse ja lähteä eteenpäin.

Tämä on helpompaa, kun opettaa lapsille myös, että jokainen on vastuussa itsestään kaikilla tavoilla, myös siten, että ottaa toiset huomioon. Että on vaikeaa olla onnellinen, jos toiset ympärillä eivät ole sitä. Että on tärkeää tehdä myös tylsiä ja kurjia juttuja, joihin ei mielenkiinto riittäisi, koska se kuuluu itsestään huolehtimiseen ja siihen, että ei kuormita toisia.

Lapseni ovat kasvaneet maailmassa, jossa vanhemmat tekivät paljon yhdessä niistä aikuisten hommista ja ottivat heidät mukaan aina. Pikkuiset ei kotitöissä kamalasti hyödyksi ole, mutta sitä vilpitöntä iloa, mikä hohkaa, kun koko perhe siivoaa omaa kotia ei voikaan millään hyödyllä ylittää. Meillä soi aina musiikki taustalla ja kaikki tekivät yhdessä. Olisi ollut kamalaa, jos isä ja lapset olisivat olleet jossain ja minä yksin siivoamassa kotia. Luulen, että vanhemmiten se olisi tuntunut lapsistakin pahalta, yksi jää yksin.

Huh huh tuota sanojen määrää. Miten lapset jaksavat kuunnella tuon äidin opetuksia?

 Itse olen aina uskonut enemmän mallioppimisen voimaan, vanhempien esimerkkiin, kuin esitelmöimiseen ja opettamiseen, sitä saan tehdä tarpeeksi open työssä. Ja huomannut, että ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Luulin kirjoittaneeni täällä lukutaitoisille aikuisille, joille suurempikin määrä sanoja ei pistä päätä pyörälle. Mallioppimistahan ja esimerkkiä meillä juuri oli, kun lasten kanssa yhdessä perheenä asioita tehtiin. O-li-si-ko tä-hän-kin pi-tä-nyt lait-taa ta-vut, jot-ta o-sai-sit lu-ke-a?

Tekstisi kuulosti koosteelta kliseitä. Maustettuna omahyväisyydellä.

Minusta kuulosti normaalilta perhe-elämältä. Kaikki perheet, joissa lapset on ollut toivottuja. Arkista puuhailua lasten kanssa, kodin hoitoa nyt on lapsiperheessä paljon. Me tehdään myös lähes aina yhdessä, sillä kaksi tekee niin paljon nopeammin. Hommat jaetaan, että yhteistä aikaa jää, ei sitä jää, jos vaan toinen tekee kaikkea mitä on pakko kumminkin tehdä. Sen sijaan tuon miehen itsensä nostaminen joksikin huippukasvattajaksi kuulostaa vähintään kummalliselta. Vai että jonnen iskä oikein siisti ja muiden lapset notkuu ostarilla. Jos ei isä onnistu kasvattamaan ilman että vaimo tekee kaikki kotityöt niin aika heppoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietiskelen, mihin maailmaan tosiaan tämä voimistelija-koodaaja lapsiaan opettaa. Kotoa lähtiessä lapset ovat jo nohevia koodareita ja notkeita kuin gepardit, osaavat laittaa jauhot suuhun milla-maijoille ja omaavat rautaisen itsetunnon.

Sen sijaan tiskikonetta ei osata laittaa päälle, ruuaksi ostetaan vain eineksiä ja pyykin pesu on totaalinen mysteeri. Sekin kummastuttaa, miksi kämpässä haisee pahalta, koska ei ole tullut mieleen, että lattioita pitäisi joskus pestä.

Sillä mistäpä he näitä taitoja olisivatkaan oppineet, kun ovat aikansa viettäneet iskän kanssa koodailemassa ja samalla nämä asiat ovat tapahtuneet jossain taustalla, itsestään selvästi itsekseen.

Olen samaa mieltä aikaisemman kanssa, että paras kasvatus, minkä lapsilleen voi antaa on esimerkki, miten aikuinen ihminen pitää huolta itsestään ja läheisistään kaikissa arkisissa tilanteissa.

Mitäs jos kertoisit mihin maailmaan sinä lapsiasi kasvatat ja mistä ihmeestä keksit, ettei kotitöiden hoitamista opeteta?

Minä kasvatan lapsiani maailmaan, jossa työtä ei riitä enää kaikille ja on osattava tai pystyttävä oppimaan itse jotain muutakin, kun mitä kouluissa opetetaan, sekä maailmaan, joka on täynnä harhapolkuja, joihin voi tuhota ainutlaatuisen elämänsä kuten se pelaaminen, some, feminismi, päihteet jne...

En opeta lapsiani "koodaamaan" vaan opetan, että jos haluat koodata niin se onnistuu ja näytän miten se onnistuu. Minun sukupolveni muuten rakensi nykyisen iternetin yms. ja opetteli ne koodaamiset ihan itse.

Olen kanssasi samaa sukupolvea, lapseni ovat jo aikuisia, koska en jättänyt lasten tekoa 40+ vuosille. Näin ollen jaksoimme mieheni kanssa yhdessä elää lapsiperhearkea, jossa kuului niin kotityöt kuin lasten harrastuksista kiinnostuminen ja niissä tukeminen, omalta osin osallistuminen. Lapsemme ovat harrastaneet monimuotoisesti kaikenlaisia asioita, paljon myös sellaista, jota minä tai mieheni emme olisi voineet opettaa, koska kiinnostuksen kohteet olivat muualla kuin meidän ammattiosaamisessa tai harrastuksissa. 

Minä en ole korostanut lapsilleni, että maailma on täynnä harhapolkuja, vaan että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Olen opettanut myös, että epäonnistuminen jossain asiassa tai virheen teko ei määritä heidän koko loppuelämäänsä, vaan että aina on mahdollista korjata kurssia, oppia uutta, jättää mennyt taakse ja lähteä eteenpäin.

Tämä on helpompaa, kun opettaa lapsille myös, että jokainen on vastuussa itsestään kaikilla tavoilla, myös siten, että ottaa toiset huomioon. Että on vaikeaa olla onnellinen, jos toiset ympärillä eivät ole sitä. Että on tärkeää tehdä myös tylsiä ja kurjia juttuja, joihin ei mielenkiinto riittäisi, koska se kuuluu itsestään huolehtimiseen ja siihen, että ei kuormita toisia.

Lapseni ovat kasvaneet maailmassa, jossa vanhemmat tekivät paljon yhdessä niistä aikuisten hommista ja ottivat heidät mukaan aina. Pikkuiset ei kotitöissä kamalasti hyödyksi ole, mutta sitä vilpitöntä iloa, mikä hohkaa, kun koko perhe siivoaa omaa kotia ei voikaan millään hyödyllä ylittää. Meillä soi aina musiikki taustalla ja kaikki tekivät yhdessä. Olisi ollut kamalaa, jos isä ja lapset olisivat olleet jossain ja minä yksin siivoamassa kotia. Luulen, että vanhemmiten se olisi tuntunut lapsistakin pahalta, yksi jää yksin.

Voit jankata opetuksia lapsillesi kuinka paljon vaan ja lopussa lapset tekee niinkuin itsekkin teit. Jos kuskaat lapsia liikuntaharrastuksiin, saat ne aikuisena kuskaamaan omia lapsiaan liikuntaharrastuksiin jne...

(Internetin) maailma todellakin on täynnä vaarallisia elämän pilaavia umpikujia varsinkin lapsille ja nuorille. Malliesimerkkinä se feminismi, johon sairastuneena ei oikeastaan ole minkäännäköistä mahdollisuutta elää kokonaisvaltaisesti hyvää ja onnellista elämää.

Suomessa on jo yli 300000 työtöntä ja kokoajan valmistuu lisää nuoria, joten jos putoat ulos heti valmistumisen jälkeen, alkaa elämä pysyvästi työvoiman ulkopuolella olla melko varmaa.

Ymmärrätkö, että tuo sama koskee sinua ja sinun omia oppejasikin? Voit jankata lapsillesi vaikka maailmantappiin, miten mies ei tee kotitöitä ja silti se lapsi voi tehdä oman valintansa. Hyljätä ne sun koodausopit ja kuntosalit ja jäädä isyyslomalle hoitamaan lastaan ja kotiaan? 

Siitä sun pojasta voi kuoriutua "loppupeleissä" feministi ja vaikkapa ho*mokin. Mitäs siihen sanot? Tuo sulle aasialaisen tai afrikkalaisen vävyn ;) Tekee kaiken just erilailla, kun olet opettanut, kun vihdoinkin pääsee ikeesi alta elämään omaa elämäänsä. Semmoista se elämä on. 

Olispa ollu kamalaa, jos  ois ollu tuommoinen tyranni isänä :(

Ja jos ne oletuspojat nyt ovat perusheteroita, jää deittipooliksi lähinnä Aasia. Euroopasta aika nihkeästi enää löytää naisia tuollaiseen asetelmaan, mallihan ei ole kummoinen minkä lapsille antaa. Mutta onhan noita keltakuumemiehiä. 

Täältä käsi ylös ja keltakuume on onneksi hellittänyt. Olen saanut oman vaifun Filippiineistä. Asun pikkupaikkakunnalla ja täällä on tuo naistarjonta aika heikkoa. 

Itseltä löytyy jo lapsia sekin rajoittaa suomalaisen kumppanin saamista. Näin aikuisena olen huomannut, että tykkään pienistä naisista ja joilla on pieni lantio. 

Tällä yhdistelmällä, totesin että en ala vuosikausia etsimään naista Suomesta vaan etsin sen Filippiineistä ja sieltähän niitä vaihtoehtoja valkoiselle miehelle löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Olet ihastunut kaverin vaimoon? Kiva.

Olet sekaisin. Jos sanon että naapurilla on upea auto, ei tarkoita että olen kateellinen tai haluan samanlaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietiskelen, mihin maailmaan tosiaan tämä voimistelija-koodaaja lapsiaan opettaa. Kotoa lähtiessä lapset ovat jo nohevia koodareita ja notkeita kuin gepardit, osaavat laittaa jauhot suuhun milla-maijoille ja omaavat rautaisen itsetunnon.

Sen sijaan tiskikonetta ei osata laittaa päälle, ruuaksi ostetaan vain eineksiä ja pyykin pesu on totaalinen mysteeri. Sekin kummastuttaa, miksi kämpässä haisee pahalta, koska ei ole tullut mieleen, että lattioita pitäisi joskus pestä.

Sillä mistäpä he näitä taitoja olisivatkaan oppineet, kun ovat aikansa viettäneet iskän kanssa koodailemassa ja samalla nämä asiat ovat tapahtuneet jossain taustalla, itsestään selvästi itsekseen.

Olen samaa mieltä aikaisemman kanssa, että paras kasvatus, minkä lapsilleen voi antaa on esimerkki, miten aikuinen ihminen pitää huolta itsestään ja läheisistään kaikissa arkisissa tilanteissa.

Mitäs jos kertoisit mihin maailmaan sinä lapsiasi kasvatat ja mistä ihmeestä keksit, ettei kotitöiden hoitamista opeteta?

Minä kasvatan lapsiani maailmaan, jossa työtä ei riitä enää kaikille ja on osattava tai pystyttävä oppimaan itse jotain muutakin, kun mitä kouluissa opetetaan, sekä maailmaan, joka on täynnä harhapolkuja, joihin voi tuhota ainutlaatuisen elämänsä kuten se pelaaminen, some, feminismi, päihteet jne...

En opeta lapsiani "koodaamaan" vaan opetan, että jos haluat koodata niin se onnistuu ja näytän miten se onnistuu. Minun sukupolveni muuten rakensi nykyisen iternetin yms. ja opetteli ne koodaamiset ihan itse.

Olen kanssasi samaa sukupolvea, lapseni ovat jo aikuisia, koska en jättänyt lasten tekoa 40+ vuosille. Näin ollen jaksoimme mieheni kanssa yhdessä elää lapsiperhearkea, jossa kuului niin kotityöt kuin lasten harrastuksista kiinnostuminen ja niissä tukeminen, omalta osin osallistuminen. Lapsemme ovat harrastaneet monimuotoisesti kaikenlaisia asioita, paljon myös sellaista, jota minä tai mieheni emme olisi voineet opettaa, koska kiinnostuksen kohteet olivat muualla kuin meidän ammattiosaamisessa tai harrastuksissa. 

Minä en ole korostanut lapsilleni, että maailma on täynnä harhapolkuja, vaan että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Olen opettanut myös, että epäonnistuminen jossain asiassa tai virheen teko ei määritä heidän koko loppuelämäänsä, vaan että aina on mahdollista korjata kurssia, oppia uutta, jättää mennyt taakse ja lähteä eteenpäin.

Tämä on helpompaa, kun opettaa lapsille myös, että jokainen on vastuussa itsestään kaikilla tavoilla, myös siten, että ottaa toiset huomioon. Että on vaikeaa olla onnellinen, jos toiset ympärillä eivät ole sitä. Että on tärkeää tehdä myös tylsiä ja kurjia juttuja, joihin ei mielenkiinto riittäisi, koska se kuuluu itsestään huolehtimiseen ja siihen, että ei kuormita toisia.

Lapseni ovat kasvaneet maailmassa, jossa vanhemmat tekivät paljon yhdessä niistä aikuisten hommista ja ottivat heidät mukaan aina. Pikkuiset ei kotitöissä kamalasti hyödyksi ole, mutta sitä vilpitöntä iloa, mikä hohkaa, kun koko perhe siivoaa omaa kotia ei voikaan millään hyödyllä ylittää. Meillä soi aina musiikki taustalla ja kaikki tekivät yhdessä. Olisi ollut kamalaa, jos isä ja lapset olisivat olleet jossain ja minä yksin siivoamassa kotia. Luulen, että vanhemmiten se olisi tuntunut lapsistakin pahalta, yksi jää yksin.

Huh huh tuota sanojen määrää. Miten lapset jaksavat kuunnella tuon äidin opetuksia?

 Itse olen aina uskonut enemmän mallioppimisen voimaan, vanhempien esimerkkiin, kuin esitelmöimiseen ja opettamiseen, sitä saan tehdä tarpeeksi open työssä. Ja huomannut, että ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Luulin kirjoittaneeni täällä lukutaitoisille aikuisille, joille suurempikin määrä sanoja ei pistä päätä pyörälle. Mallioppimistahan ja esimerkkiä meillä juuri oli, kun lasten kanssa yhdessä perheenä asioita tehtiin. O-li-si-ko tä-hän-kin pi-tä-nyt lait-taa ta-vut, jot-ta o-sai-sit lu-ke-a?

Tekstisi kuulosti koosteelta kliseitä. Maustettuna omahyväisyydellä.

Minusta kuulosti normaalilta perhe-elämältä. Kaikki perheet, joissa lapset on ollut toivottuja. Arkista puuhailua lasten kanssa, kodin hoitoa nyt on lapsiperheessä paljon. Me tehdään myös lähes aina yhdessä, sillä kaksi tekee niin paljon nopeammin. Hommat jaetaan, että yhteistä aikaa jää, ei sitä jää, jos vaan toinen tekee kaikkea mitä on pakko kumminkin tehdä. Sen sijaan tuon miehen itsensä nostaminen joksikin huippukasvattajaksi kuulostaa vähintään kummalliselta. Vai että jonnen iskä oikein siisti ja muiden lapset notkuu ostarilla. Jos ei isä onnistu kasvattamaan ilman että vaimo tekee kaikki kotityöt niin aika heppoista.

Samaa mieltä. Vaikka tuo mies kuinka vänkää, lopputulemaksi jää, että hänestä ei ole kasvattamaan lapsia siinä arjessa, vaan kuvittelee, että ainoastaan joidenkin erikoistaitojen opettaminen on lapsille tärkeää.  Ainakin nyt kun itse olen jutellut omien lasten kanssa paljonkin kun ensimmäinen lapsenlapsi on tulossa he molemmat sanovat, että lapsuuden parhaita hetkiä oli ne ihan tavalliset hetket, kun koko perhe oli yhdessä hyväntuulisena. Poika muisteli, miten aina siivosimme ennen kuin lähdettiin mökille pidemmäksi aikaa. Se odotuksen tunne! 

Se on sitten toinen asia, jos kotityöt ottaa kovasti päästä ja niitä tehdään pahantuulisena ja tiuskien. Ei kai semmoista kukaan hyvällä muistelekaan, mutta on kyllä itsekkäät lapsetkin jos vielä teininä on ok että äiti jää jälkiä siivoamaan kun jonnet lähtee siistin iskän kanssa harrastukseen.

Parasta draamaa on kyllä se, mitä 14v tytär kertoilee kaveriensa mamiahdistuksista ja mitä kaikkea ne itsenäiset Millat puuhailee ostarin vessassa, josta vanhemmat ei tiedä yhtään mitään.

Aika erikoista on tuo tyttäresi kaveriporukka. Voisit kertoa tyttärellesi, että kaikkia kavereilta kuulemiaan henkilökohtaisia asioita ei pidä kertoa eteenpäin, ei edes vanhemmille. Mutta onhan tällä palstalla pyörinyt sekin mies, joka on yksityiskohtaisesti kertonut filippiiniläisen vaimonsa sukuelimistä ja mitä kaikkea he seksissä ovat tehneet.

Ja jos olet tuo, joka kertoi asuvansa pikkupaikkakunnalla, niin ei siellä mitään ostareita ole. Korkeintaan Prisma, jonka yhteydessä on Alko, Hese ja pari pikkuputiikkia, välttämättä ei noitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Parasta draamaa on kyllä se, mitä 14v tytär kertoilee kaveriensa mamiahdistuksista ja mitä kaikkea ne itsenäiset Millat puuhailee ostarin vessassa, josta vanhemmat ei tiedä yhtään mitään.

Aika erikoista on tuo tyttäresi kaveriporukka. Voisit kertoa tyttärellesi, että kaikkia kavereilta kuulemiaan henkilökohtaisia asioita ei pidä kertoa eteenpäin, ei edes vanhemmille. Mutta onhan tällä palstalla pyörinyt sekin mies, joka on yksityiskohtaisesti kertonut filippiiniläisen vaimonsa sukuelimistä ja mitä kaikkea he seksissä ovat tehneet.

Ja jos olet tuo, joka kertoi asuvansa pikkupaikkakunnalla, niin ei siellä mitään ostareita ole. Korkeintaan Prisma, jonka yhteydessä on Alko, Hese ja pari pikkuputiikkia, välttämättä ei noitakaan.

Aika harvalla pikkupaikkakunnalla on edes Prismaa. Toki jotain ihan outoja poikkeuksiakin on. Oliko se Kuusamo, missä on Prisma, vaikka asukkaita jotain 14 tuhatta. No, meni vähän ohi jo aiheesta mutta ne palvelut useimmilla oikeilla pikkupaikkakunnilla on sarjaa S-market ja R-kioski, ei välttämättä edes Alkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ihastunut kaverin vaimoon? Kiva.

Olet sekaisin. Jos sanon että naapurilla on upea auto, ei tarkoita että olen kateellinen tai haluan samanlaisen.

Tarkoittaa.