Lue keskustelun säännöt.
Hautajaisvieraiden käytös
05.08.2026 |
En ollut käynyt hautajaisissa vuosikymmeniin ennen kuin nyt sitten olin tänä vuonna iäkkään ihmisen hautajaisissa kuka kuoli yllättäen eikä sairauteen, hän asui kotonaan ennen kuolemaansa eli oli ihan hyväkuntoinen.. Yllätyin kun jotenkin tuli tunne hautajaisissa ja varsinkin muistotilaisuudessa että hautajaisvieraat eli sukulaiset eivät juurikaan olleet surullisia. Siis vieraat jutteli ja nauruskeli keskenään muistotilaisuudessa ja tuli tunne kuin vieraat olisivat tulleet vaan johonkin juhiin syömään ja kakkuhkahveille. Jopa vainajan parikymppinen lapsenlapsi oli ihan iloisen ja naureskeli eikä itkenyt missään vaiheessa. Jotenkin tuli tunne että en itselleni halua isoja hautajaisia koko suvulle mihin porukka tulee vaan kakkukahveille naureskelemaan ja kuolinpesän rahoilla maksetaan isot hautajaiskulut.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Mummon hautajaisissa hänen siskonsa kertoi hauskoja muistoja mummon ja hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Kyllä siellä naurettiin.
Sama meillä isän hautajaisissa. Vaikka hänkin turhan aikaisin lähti, sairauden uuvuttaman 7-kymppisen kuolema ei ole sama kuin vaikka nuoren ihmisen äkillinen poismeno. Isä sai elää kuitenkin aika pitkän elämän, jossa hauskoja hetkiäkin riitti ja niitä muisteltiin myös hautajaisissa naurun saattelemana. Paikalla oli paljon ihmisiä isän elämän varrelta ja tottakai siellä vaihdettiin myös kuulumisia puolin ja toisin, eikä kaikki puheenaiheet liittyneet vainajaan.
Hautajaisissa tunteet on sitä paitsi niin pinnassa, että siinä on sekä itku että nauru helposti herkässä. Itse ainakin koin molempia samassa tilaisuudessa. Suru ja kaipaus oli päällimmäisenä varmasti kaikilla, mutta samalla muisteltiin sitä elävää ihmistä, jonka kanssa syntyi hauskoja muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin iäkäs ihminen pääsee pois tästä ajasta, se ei ole oikeastaan kovin surullinen asia. Ja ehkä hän ei ollut kovin läheinen hautajaisvieraille.
Ei se iästä riipu, onko iäkkään kuolema surullinen asia.
Jotkut ovat vielä onnellisia elämässään ja esim lapset rakastavat ja tapaavat usein.
Kyllä iäkkään kuolema voi olla läheisille ihan kauheaa.
Toki. Ja silti en ole ollut hautajaisissa, joissa EI olisi naurettu.
Ihmiset yleensä itkevät siunaustilaisuudessa, jos ovat itkeäkseen -esim. Hämeessä sitä yleensä vältetään viimeiseen asti. Muistotilaisuudessa sitten muistellaan vainajaa ja nähdään elossa olevaa sukua. Adressien luvun ajan toki nieleskellään kyyneliä, mutta yleensä kyllä nauru raikaa kun puheita pidetään, ja ihmiset muistelevat sitä rakasta vainajaa. Koska kaikki haluavat muistaa siitä jotain iloista ja hyvää.
Ja kyllä, ihmiset saattavat jutella keskenään ihan muistakin asioista, vaikka olisi ollut kuinka rakas vainaja. Muistan miten suuri helpotus oli oman mummuni hautajaisissa, kun serkkuni oli juuri mennyt armeijaan ja puhui koko syömisen ajan siitä. Sai hetken ajatella jotain muutakin. Ja rakastin siis mummua aivan äärettömästi.
Mitä julkiseen itkemiseen tulee, minä ainakin olen sen verran pidättyväinen, että säästän itkuni mieluummin yksinäisyyteen tai vain mieheni silmille. Olisi nöyryyttävää joutua itkemään julkisesti, siksi hillitsen itseni kaikkein rakkaimpienkin hautajaisissa, hinnalla millä hyvänsä. Me ihmiset olemme erilaisia: minä kestän suruni paremmin, kun pidän kiinni arvokkuudesta ja siitä, että julkisesti ei ylähuuli värähdä; joku muu taas pärjää sillä, että heittäytyy arkun päälle ulvomaan.
Mutta en kyllä Suomessa ole nähnyt kovinkaan avointa itkua yksissäkään hautajaisissa. Pientä silmien pyyhkimistä kirkossa, haudalla ja adresseja luettaessa, siinä kaikki. Ei kuulu meikäläiseen tapakulttuuriin.
Kiteytit hyvin suomalaiset hautajaiset.
Itkua ei aina voi hillitä vaikka tekisi mitä. Olen itkenyt hillittömästi kaksissa hautajaisissa. Molempiin vainajiin oli ollut ristiriitainen suhde.
Just tuollaiset kuoppajaiset itsellekin toivon.
Ymmärrän hyvin ap kantaasi. Oikeastaan just tämän takia järjestimme äidilleni muistotilaisuuden vain lähiperheen kesken, jotta oikeasti saamme muistella äitiä ja käydä läpi äkillistä kuolemaa. Jos olisimme kutsuneet kaikki ystävät ja kylänmiehet, tilaisuus olisi mennyt kuulumisten vaihdoksi, kun moniakaan emme ole nähneet kymmeniin vuosiin. Tokihan se olisi ollut osaltaan myös mukavaa, nyt tuli lähinnä moikattua kirkossa ja hautausmaalla. Mutta näin meillä.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa surra. Ei kaikkia itketä hautajaisissa vaikka olisi surullinen. Jos ei ole kovin läheinen niin ehkä se ei samalla tavalla edes kosketa? Ei ole väärää tapaa. Ei kaikkien tarvitse vollottaa. Ja vaikka osa jutteli kevyesti niin uskon, että niitä surullisiakin saattoi joukossa olla vaikka sinä et sitä havainnut. Kaikki ei sure niin näkyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosina useita hautajaisia järjestäneenä ja useissa hautajaisissa vierailleena...
Mä ymmärrän, että muistotilaisuudessa kun näkee pitkästä aikaa sukulaisia ja tuttuja, ja varsinkin kun ne ns. viralliset seremoniat on ohi, niin tunnelma saattaa olla melkein hilpeä, ihmiset juttelevat ja nauravat kahvipöydissä, ainakin jos vainaja ei ollut mikään hirveän läheinen.
Mutta kyllä koin itse omaisena ja surullisena ja väsyneenä hankalaksi ja ajattelemattomaksi, kun joku aloitti jonkun small talkin jostain "mites oletko sä töissä vielä siellä xxx, mä itse tässä just lähdin vielä täydennyskoulutukseen kun on päällikön hommakin siinä tullut nyt..."
Ei kiinnostanut työasiat, mökin remppa, asuntosijoittaminen kyllä pätkän vertaa siinä tilanteessa. Olisin halunnut muistella vainajaa.
Viisas vanha tätini sanoi, että hautajaisissa ei kuulu mistään perunanistutuksesta puhua. Oli ilmeisesti ollut joskus hautajaisissa, missä tuo oli ollut pääpuheenaihe ja piti sitä epäkunnioittavana sekä vainajaa että hänen lähimpiään kohtaan.
Itsellä sama tunne ystävän muistotilaisuudessa. Olisin halunnut että oltaisiin muisteltu vainajaa, millainen hän oli eläessään. Hän näet oli hauskaa seuraa. Sen sijaan osa puhui ihan muita asioita ja veti alkoa.
No eihän hautajaisissakaan voida mennä yhden henkilön haluamisten mukaan. Ihmiset käyttäytyvät eri tavalla noissa tilanteissa. Et sinä voi alkaa aikuisia ihmisiä määräilemään.
En määräilekään. Kerroinpa vaan tässä oman mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon miten surraan vaikuttaa niin monet asiat. Osa suvuista ei sure, vaan suru peitetään iloisella käytöksellä. Voi olla että vieraat eivät olleet läheisiä tai olivat läheisiä, mutta kuolema olikin helpotus kaikille. Tuntematta ihmisiä, on vaikea sanoa mikä oli syynä. Voi olla myös tapa. Savolaiset hautajaiset ovat iloisempi tapahtuma kuin hämäläiset häät oli joku sananparsi joskus.
Hautajaiset on itse asiassa Hämeessä suurin piirtein yhtä iloiset kuin häät. Siis oikeasti, hautajaisissa nauretaan ihan yhtä paljon. Koska sinänsä ehkä yllättäen Hämeessä ei ole mitenkään sopimatonta nauraa hautajaisissa -kovin julkinen itkeminen sen sijaan sitä olisi, poislukien ehkä vainajan leski.
Minä olen nähnyt miesten kantavan arkkua hautaan nenänpäät niin valkoisena, että olen pelännyt niiden pyörtyvän, ja ihmiset tuntien tiedän miten suuri suru on ollut. Silti ei ole kyynelkään vierinyt (itkeminen ei muuten tutkitusti paranna miesten oloa lainkaan, toisin kuin naisten, senkään takia ne ei yleensä itke, kun ei se auta senkään vertaa kuin naisilla), ja siunaustilaisuudessa on jo jaksettu nauraa.
Nauru hautajaisissa on hyvä asia, kuten myös arkisten asioiden juttelu. Se auttaa surussa.
Viimeksi kun olin hautajaisissa, leski meni auttamaan pitopalvelua pöytien siivoamisessa. Viisaana naisena hän tiesi, että arkinen askare auttaa paljon enemmän kuin surussa rypeminen.
Ei se siitä johtunut. Luuli saavansa pitopalvelun laskusta pöytien oyyhinnän verran alennusta. Kyllä ei heimoporukoiden hautajaisissa rositat, jasminit ja reginat käy pöytiä pyyhkimään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäisemmänkin ihmisen hautajaisissa näkee vanhoja tuttuja, joita on olosuhteista huolimatta mukava nähdä. Jos sureekin, kuten olen yleensä tehnyt, se suru hetkeksi siirtyy taka-alalle kun turisee mukavia. Jos on lähiomainen kyseessä tilanne on varmasti hyvin erilainen ja olenkin jo suunnitellut varautuvani ottamaan jotain droppia mukaan, jotta selviän mahdollisista tulevista tilanteesta.
Myös nuoren miehen itsemurhan jälkeiset hautajaiset olivat äärimmäisen surulliset ja raskaan alusta loppuun, vaikka muistellessa väki hymähtelikin huvittuneesti. Se tunnelma jäi elämään luihin ja ytimiin pitkäksi aikaa ja ihmiset aivan kirjaimellisesti vollottivat ja osa melkein kaatui auton lähtiessä kappelin pihalta. Eli on hautajaisia ja on hautajaisia.
Anoppi kuoli ja itkin paljon hänen kuolemaansa, ikää oli jo 93 hänellä.kirkossa ja hautajaisissa ei tirahtanut yhtäkään kyyneltä.
Moni varmaan ihmetteli miniän käytöstä.
En tiedä mistä johtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosina useita hautajaisia järjestäneenä ja useissa hautajaisissa vierailleena...
Mä ymmärrän, että muistotilaisuudessa kun näkee pitkästä aikaa sukulaisia ja tuttuja, ja varsinkin kun ne ns. viralliset seremoniat on ohi, niin tunnelma saattaa olla melkein hilpeä, ihmiset juttelevat ja nauravat kahvipöydissä, ainakin jos vainaja ei ollut mikään hirveän läheinen.
Mutta kyllä koin itse omaisena ja surullisena ja väsyneenä hankalaksi ja ajattelemattomaksi, kun joku aloitti jonkun small talkin jostain "mites oletko sä töissä vielä siellä xxx, mä itse tässä just lähdin vielä täydennyskoulutukseen kun on päällikön hommakin siinä tullut nyt..."
Ei kiinnostanut työasiat, mökin remppa, asuntosijoittaminen kyllä pätkän vertaa siinä tilanteessa. Olisin halunnut muistella vainajaa.
Viisas vanha tätini sanoi, että hautajaisissa ei kuulu mistään perunanistutuksesta puhua. Oli ilmeisesti ollut joskus hautajaisissa, missä tuo oli ollut pääpuheenaihe ja piti sitä epäkunnioittavana sekä vainajaa että hänen lähimpiään kohtaan.
Itsellä sama tunne ystävän muistotilaisuudessa. Olisin halunnut että oltaisiin muisteltu vainajaa, millainen hän oli eläessään. Hän näet oli hauskaa seuraa. Sen sijaan osa puhui ihan muita asioita ja veti alkoa.
No eihän hautajaisissakaan voida mennä yhden henkilön haluamisten mukaan. Ihmiset käyttäytyvät eri tavalla noissa tilanteissa. Et sinä voi alkaa aikuisia ihmisiä määräilemään.
En määräilekään. Kerroinpa vaan tässä oman mielipiteeni.
Niin, olisit halunnut, että vieraat käyttäytyvät kuten sinä olisit halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosina useita hautajaisia järjestäneenä ja useissa hautajaisissa vierailleena...
Mä ymmärrän, että muistotilaisuudessa kun näkee pitkästä aikaa sukulaisia ja tuttuja, ja varsinkin kun ne ns. viralliset seremoniat on ohi, niin tunnelma saattaa olla melkein hilpeä, ihmiset juttelevat ja nauravat kahvipöydissä, ainakin jos vainaja ei ollut mikään hirveän läheinen.
Mutta kyllä koin itse omaisena ja surullisena ja väsyneenä hankalaksi ja ajattelemattomaksi, kun joku aloitti jonkun small talkin jostain "mites oletko sä töissä vielä siellä xxx, mä itse tässä just lähdin vielä täydennyskoulutukseen kun on päällikön hommakin siinä tullut nyt..."
Ei kiinnostanut työasiat, mökin remppa, asuntosijoittaminen kyllä pätkän vertaa siinä tilanteessa. Olisin halunnut muistella vainajaa.
Viisas vanha tätini sanoi, että hautajaisissa ei kuulu mistään perunanistutuksesta puhua. Oli ilmeisesti ollut joskus hautajaisissa, missä tuo oli ollut pääpuheenaihe ja piti sitä epäkunnioittavana sekä vainajaa että hänen lähimpiään kohtaan.
Itsellä sama tunne ystävän muistotilaisuudessa. Olisin halunnut että oltaisiin muisteltu vainajaa, millainen hän oli eläessään. Hän näet oli hauskaa seuraa. Sen sijaan osa puhui ihan muita asioita ja veti alkoa.
No eihän hautajaisissakaan voida mennä yhden henkilön haluamisten mukaan. Ihmiset käyttäytyvät eri tavalla noissa tilanteissa. Et sinä voi alkaa aikuisia ihmisiä määräilemään.
En määräilekään. Kerroinpa vaan tässä oman mielipiteeni.
Niin, olisit halunnut, että vieraat käyttäytyvät kuten sinä olisit halunnut.
Sitähän kaikki haluavat, eikö?
Hekin, jotka haluavat käyttää hautajaisia omien kuulumistensa kertomiseen ihmisille, joita eivät välitä tavata koskaan muulloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosina useita hautajaisia järjestäneenä ja useissa hautajaisissa vierailleena...
Mä ymmärrän, että muistotilaisuudessa kun näkee pitkästä aikaa sukulaisia ja tuttuja, ja varsinkin kun ne ns. viralliset seremoniat on ohi, niin tunnelma saattaa olla melkein hilpeä, ihmiset juttelevat ja nauravat kahvipöydissä, ainakin jos vainaja ei ollut mikään hirveän läheinen.
Mutta kyllä koin itse omaisena ja surullisena ja väsyneenä hankalaksi ja ajattelemattomaksi, kun joku aloitti jonkun small talkin jostain "mites oletko sä töissä vielä siellä xxx, mä itse tässä just lähdin vielä täydennyskoulutukseen kun on päällikön hommakin siinä tullut nyt..."
Ei kiinnostanut työasiat, mökin remppa, asuntosijoittaminen kyllä pätkän vertaa siinä tilanteessa. Olisin halunnut muistella vainajaa.
Viisas vanha tätini sanoi, että hautajaisissa ei kuulu mistään perunanistutuksesta puhua. Oli ilmeisesti ollut joskus hautajaisissa, missä tuo oli ollut pääpuheenaihe ja piti sitä epäkunnioittavana sekä vainajaa että hänen lähimpiään kohtaan.
Itsellä sama tunne ystävän muistotilaisuudessa. Olisin halunnut että oltaisiin muisteltu vainajaa, millainen hän oli eläessään. Hän näet oli hauskaa seuraa. Sen sijaan osa puhui ihan muita asioita ja veti alkoa.
No eihän hautajaisissakaan voida mennä yhden henkilön haluamisten mukaan. Ihmiset käyttäytyvät eri tavalla noissa tilanteissa. Et sinä voi alkaa aikuisia ihmisiä määräilemään.
En määräilekään. Kerroinpa vaan tässä oman mielipiteeni.
Niin, olisit halunnut, että vieraat käyttäytyvät kuten sinä olisit halunnut.
Sitähän kaikki haluavat, eikö?
Hekin, jotka haluavat käyttää hautajaisia omien kuulumistensa kertomiseen ihmisille, joita eivät välitä tavata koskaan muulloin?
Ei halua. Aikuinen ihminen ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja käyttäytyvät eri tavoin.
Sinä olisit aivan hyvin voinut muistella vainajaa sillä omalla tavallasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin iäkäs ihminen pääsee pois tästä ajasta, se ei ole oikeastaan kovin surullinen asia. Ja ehkä hän ei ollut kovin läheinen hautajaisvieraille.
Ei se iästä riipu, onko iäkkään kuolema surullinen asia.
Jotkut ovat vielä onnellisia elämässään ja esim lapset rakastavat ja tapaavat usein.
Kyllä iäkkään kuolema voi olla läheisille ihan kauheaa.
Voi olla ja onkin, mutta ei se itkemällä takaisin tule. Meinasin oikeasti lyödä kun poikani hautajaisten jälkeen yksi sanoi "hyvinhän sinä kestit, luulin että itket koko ajan"
Jokainen suree omalla tavallaan, eikä se muille kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kuoli ja itkin paljon hänen kuolemaansa, ikää oli jo 93 hänellä.kirkossa ja hautajaisissa ei tirahtanut yhtäkään kyyneltä.
Moni varmaan ihmetteli miniän käytöstä.
En tiedä mistä johtui.
En itkenyt kummitätini hautajaisissa. Ne olivatkin iloinen tilaisuus. Muistotilaisuudessa oli paljon ruokaa ja paljon vieraita ja iloista puheensorinaa.
Ystävän hautajaisissa itkin. Hän ei vielä ollut kovin vanha, oli vielä työiässä, ja olimme tutustuneet nuorina. Kaipa itkin samalla menetettyä nuoruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin iäkäs ihminen pääsee pois tästä ajasta, se ei ole oikeastaan kovin surullinen asia. Ja ehkä hän ei ollut kovin läheinen hautajaisvieraille.
Ei se iästä riipu, onko iäkkään kuolema surullinen asia.
Jotkut ovat vielä onnellisia elämässään ja esim lapset rakastavat ja tapaavat usein.
Kyllä iäkkään kuolema voi olla läheisille ihan kauheaa.
Toki. Ja silti en ole ollut hautajaisissa, joissa EI olisi naurettu.
Ihmiset yleensä itkevät siunaustilaisuudessa, jos ovat itkeäkseen -esim. Hämeessä sitä yleensä vältetään viimeiseen asti. Muistotilaisuudessa sitten muistellaan vainajaa ja nähdään elossa olevaa sukua. Adressien luvun ajan toki nieleskellään kyyneliä, mutta yleensä kyllä nauru raikaa kun puheita pidetään, ja ihmiset muistelevat sitä rakasta vainajaa. Koska kaikki haluavat muistaa siitä jotain iloista ja hyvää.
Ja kyllä, ihmiset saattavat jutella keskenään ihan muistakin asioista, vaikka olisi ollut kuinka rakas vainaja. Muistan miten suuri helpotus oli oman mummuni hautajaisissa, kun serkkuni oli juuri mennyt armeijaan ja puhui koko syömisen ajan siitä. Sai hetken ajatella jotain muutakin. Ja rakastin siis mummua aivan äärettömästi.
Mitä julkiseen itkemiseen tulee, minä ainakin olen sen verran pidättyväinen, että säästän itkuni mieluummin yksinäisyyteen tai vain mieheni silmille. Olisi nöyryyttävää joutua itkemään julkisesti, siksi hillitsen itseni kaikkein rakkaimpienkin hautajaisissa, hinnalla millä hyvänsä. Me ihmiset olemme erilaisia: minä kestän suruni paremmin, kun pidän kiinni arvokkuudesta ja siitä, että julkisesti ei ylähuuli värähdä; joku muu taas pärjää sillä, että heittäytyy arkun päälle ulvomaan.
Mutta en kyllä Suomessa ole nähnyt kovinkaan avointa itkua yksissäkään hautajaisissa. Pientä silmien pyyhkimistä kirkossa, haudalla ja adresseja luettaessa, siinä kaikki. Ei kuulu meikäläiseen tapakulttuuriin.
Olen ihminen joka liikuttuu helposti ja itken tuntemattomien muistokirjoituksia.
Olen kyllä ollut hautajaisissa, joissa ei naureskella ja itketään julkisesti, 32-vuotiaan äidin hautajaisissa kaikki itkivät vielä muitotilaisuudessa. Samoin 60v voimiensa kunnossa olleen onnettomuudessa kuolleen miehen.
Ihmisten, joilta jäi elämä kesken.
Kun tuon 32v vainajan äiti, isoäitini, kuoli vuosikymmeniä myöhemmin, muisteltiin mummoa iloisesti, mummo oli elänyt elämänsä loppuun, lähes sata vuotta ja oli valmis lähtemään. Varmasti muutaman kyyneleen olen vuodattanut, mutta kuvissa hautajaisissa hymyilen jokaisessa.
Tuttu mummo rakasti juhlia, mutta kuoli korona aikaan, muistotilaisuus pidettiin vuosi kuoleman jälkeen ja toivomus oli ettei mustiin pukeudutaan vaan saavutaan kesämekossa iloisesti muistellen ja niin tehtiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosina useita hautajaisia järjestäneenä ja useissa hautajaisissa vierailleena...
Mä ymmärrän, että muistotilaisuudessa kun näkee pitkästä aikaa sukulaisia ja tuttuja, ja varsinkin kun ne ns. viralliset seremoniat on ohi, niin tunnelma saattaa olla melkein hilpeä, ihmiset juttelevat ja nauravat kahvipöydissä, ainakin jos vainaja ei ollut mikään hirveän läheinen.
Mutta kyllä koin itse omaisena ja surullisena ja väsyneenä hankalaksi ja ajattelemattomaksi, kun joku aloitti jonkun small talkin jostain "mites oletko sä töissä vielä siellä xxx, mä itse tässä just lähdin vielä täydennyskoulutukseen kun on päällikön hommakin siinä tullut nyt..."
Ei kiinnostanut työasiat, mökin remppa, asuntosijoittaminen kyllä pätkän vertaa siinä tilanteessa. Olisin halunnut muistella vainajaa.
Viisas vanha tätini sanoi, että hautajaisissa ei kuulu mistään perunanistutuksesta puhua. Oli ilmeisesti ollut joskus hautajaisissa, missä tuo oli ollut pääpuheenaihe ja piti sitä epäkunnioittavana sekä vainajaa että hänen lähimpiään kohtaan.
Itsellä sama tunne ystävän muistotilaisuudessa. Olisin halunnut että oltaisiin muisteltu vainajaa, millainen hän oli eläessään. Hän näet oli hauskaa seuraa. Sen sijaan osa puhui ihan muita asioita ja veti alkoa.
No eihän hautajaisissakaan voida mennä yhden henkilön haluamisten mukaan. Ihmiset käyttäytyvät eri tavalla noissa tilanteissa. Et sinä voi alkaa aikuisia ihmisiä määräilemään.
En määräilekään. Kerroinpa vaan tässä oman mielipiteeni.
Niin, olisit halunnut, että vieraat käyttäytyvät kuten sinä olisit halunnut.
Sitähän kaikki haluavat, eikö?
Hekin, jotka haluavat käyttää hautajaisia omien kuulumistensa kertomiseen ihmisille, joita eivät välitä tavata koskaan muulloin?
Ei halua. Aikuinen ihminen ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja käyttäytyvät eri tavoin.
Sinä olisit aivan hyvin voinut muistella vainajaa sillä omalla tavallasi.
Sinulla on kyllä hyvin ylimielinen asenne. Minkä ikäiseksi kuvittelet minut? Minkå ikäinen itse olet? Millaisia kokemuksia sinulla on elämästä? Millaisia kuvittelet minulla olevan?
Ihmiset avautuvat täällä syvimmistä tunteistaan eikä niiden perusteella voi oikeasti päätellä mitään siitä, miten ihminen käyttäytyy eri tilanteissa. Käytös ja tunteet voivat olla aivan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosina useita hautajaisia järjestäneenä ja useissa hautajaisissa vierailleena...
Mä ymmärrän, että muistotilaisuudessa kun näkee pitkästä aikaa sukulaisia ja tuttuja, ja varsinkin kun ne ns. viralliset seremoniat on ohi, niin tunnelma saattaa olla melkein hilpeä, ihmiset juttelevat ja nauravat kahvipöydissä, ainakin jos vainaja ei ollut mikään hirveän läheinen.
Mutta kyllä koin itse omaisena ja surullisena ja väsyneenä hankalaksi ja ajattelemattomaksi, kun joku aloitti jonkun small talkin jostain "mites oletko sä töissä vielä siellä xxx, mä itse tässä just lähdin vielä täydennyskoulutukseen kun on päällikön hommakin siinä tullut nyt..."
Ei kiinnostanut työasiat, mökin remppa, asuntosijoittaminen kyllä pätkän vertaa siinä tilanteessa. Olisin halunnut muistella vainajaa.
Viisas vanha tätini sanoi, että hautajaisissa ei kuulu mistään perunanistutuksesta puhua. Oli ilmeisesti ollut joskus hautajaisissa, missä tuo oli ollut pääpuheenaihe ja piti sitä epäkunnioittavana sekä vainajaa että hänen lähimpiään kohtaan.
Itsellä sama tunne ystävän muistotilaisuudessa. Olisin halunnut että oltaisiin muisteltu vainajaa, millainen hän oli eläessään. Hän näet oli hauskaa seuraa. Sen sijaan osa puhui ihan muita asioita ja veti alkoa.
No eihän hautajaisissakaan voida mennä yhden henkilön haluamisten mukaan. Ihmiset käyttäytyvät eri tavalla noissa tilanteissa. Et sinä voi alkaa aikuisia ihmisiä määräilemään.
En määräilekään. Kerroinpa vaan tässä oman mielipiteeni.
Niin, olisit halunnut, että vieraat käyttäytyvät kuten sinä olisit halunnut.
Sitähän kaikki haluavat, eikö?
Hekin, jotka haluavat käyttää hautajaisia omien kuulumistensa kertomiseen ihmisille, joita eivät välitä tavata koskaan muulloin?
Ei halua. Aikuinen ihminen ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja käyttäytyvät eri tavoin.
Sinä olisit aivan hyvin voinut muistella vainajaa sillä omalla tavallasi.
Sinulla on kyllä hyvin ylimielinen asenne. Minkä ikäiseksi kuvittelet minut? Minkå ikäinen itse olet? Millaisia kokemuksia sinulla on elämästä? Millaisia kuvittelet minulla olevan?
Ihmiset avautuvat täällä syvimmistä tunteistaan eikä niiden perusteella voi oikeasti päätellä mitään siitä, miten ihminen käyttäytyy eri tilanteissa. Käytös ja tunteet voivat olla aivan erilaisia.
Mitenhän tämäkin sepustus taas liittyy yhtään mihinkään. Mitähän väliä kenenkään kirjoittajan iällä edes on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosina useita hautajaisia järjestäneenä ja useissa hautajaisissa vierailleena...
Mä ymmärrän, että muistotilaisuudessa kun näkee pitkästä aikaa sukulaisia ja tuttuja, ja varsinkin kun ne ns. viralliset seremoniat on ohi, niin tunnelma saattaa olla melkein hilpeä, ihmiset juttelevat ja nauravat kahvipöydissä, ainakin jos vainaja ei ollut mikään hirveän läheinen.
Mutta kyllä koin itse omaisena ja surullisena ja väsyneenä hankalaksi ja ajattelemattomaksi, kun joku aloitti jonkun small talkin jostain "mites oletko sä töissä vielä siellä xxx, mä itse tässä just lähdin vielä täydennyskoulutukseen kun on päällikön hommakin siinä tullut nyt..."
Ei kiinnostanut työasiat, mökin remppa, asuntosijoittaminen kyllä pätkän vertaa siinä tilanteessa. Olisin halunnut muistella vainajaa.
Viisas vanha tätini sanoi, että hautajaisissa ei kuulu mistään perunanistutuksesta puhua. Oli ilmeisesti ollut joskus hautajaisissa, missä tuo oli ollut pääpuheenaihe ja piti sitä epäkunnioittavana sekä vainajaa että hänen lähimpiään kohtaan.
Itsellä sama tunne ystävän muistotilaisuudessa. Olisin halunnut että oltaisiin muisteltu vainajaa, millainen hän oli eläessään. Hän näet oli hauskaa seuraa. Sen sijaan osa puhui ihan muita asioita ja veti alkoa.
No eihän hautajaisissakaan voida mennä yhden henkilön haluamisten mukaan. Ihmiset käyttäytyvät eri tavalla noissa tilanteissa. Et sinä voi alkaa aikuisia ihmisiä määräilemään.
En määräilekään. Kerroinpa vaan tässä oman mielipiteeni.
Niin, olisit halunnut, että vieraat käyttäytyvät kuten sinä olisit halunnut.
Sitähän kaikki haluavat, eikö?
Hekin, jotka haluavat käyttää hautajaisia omien kuulumistensa kertomiseen ihmisille, joita eivät välitä tavata koskaan muulloin?
Ei halua. Aikuinen ihminen ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja käyttäytyvät eri tavoin.
Sinä olisit aivan hyvin voinut muistella vainajaa sillä omalla tavallasi.
Sinulla on kyllä hyvin ylimielinen asenne. Minkä ikäiseksi kuvittelet minut? Minkå ikäinen itse olet? Millaisia kokemuksia sinulla on elämästä? Millaisia kuvittelet minulla olevan?
Ihmiset avautuvat täällä syvimmistä tunteistaan eikä niiden perusteella voi oikeasti päätellä mitään siitä, miten ihminen käyttäytyy eri tilanteissa. Käytös ja tunteet voivat olla aivan erilaisia.
Tässähän puhuttiin hautajaisista ja siitä miten vieraat niissä käyttäytyvät. Ei kenenkään elämänkokemuksista ja iästä.
Vierailija kirjoitti:
Kuin iäkäs ihminen pääsee pois tästä ajasta, se ei ole oikeastaan kovin surullinen asia. Ja ehkä hän ei ollut kovin läheinen hautajaisvieraille.
Se on yhtä surullista kuin nuoren kuolemakin. Iäkkyys ei tarkoita että tahtoisi kuolla tai olisi valmis kuolemaan.
Tulee taas kerran mieleen isän sanat: "Hautajaisissa syödään ja juodaan ja juorutaan, ja vainajaa ei muista kukaan."
No ei varmasti ole.
Meillä vihervasemmistossa ajatellaan tätä talouspuolta niin, että on vain hyvä kun yksi kustannusrasite poistuu rasittamasta kansantaloutta.
Meille kunnon kommunisteille jää täten enemmän jaettavaa tukien muodossa ja kansantalous lähtee meidän holtittoman kuluttamisen vuoksi nousuun.
Parasta olisi, että kaikki eläkeläiset vetäisi itsensä kiikkuun, niin demareiltakin lähtisi suurin osa äänestäjistä ja täten meistä oikeista vassareista tulisi suurin vasemmistolainen puolue. Olemmehan älymystöä.