Lue keskustelun säännöt.
Hautajaisvieraiden käytös
05.08.2026 |
En ollut käynyt hautajaisissa vuosikymmeniin ennen kuin nyt sitten olin tänä vuonna iäkkään ihmisen hautajaisissa kuka kuoli yllättäen eikä sairauteen, hän asui kotonaan ennen kuolemaansa eli oli ihan hyväkuntoinen.. Yllätyin kun jotenkin tuli tunne hautajaisissa ja varsinkin muistotilaisuudessa että hautajaisvieraat eli sukulaiset eivät juurikaan olleet surullisia. Siis vieraat jutteli ja nauruskeli keskenään muistotilaisuudessa ja tuli tunne kuin vieraat olisivat tulleet vaan johonkin juhiin syömään ja kakkuhkahveille. Jopa vainajan parikymppinen lapsenlapsi oli ihan iloisen ja naureskeli eikä itkenyt missään vaiheessa. Jotenkin tuli tunne että en itselleni halua isoja hautajaisia koko suvulle mihin porukka tulee vaan kakkukahveille naureskelemaan ja kuolinpesän rahoilla maksetaan isot hautajaiskulut.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä liity aiheeseen, mutta onnekkaita ovat he ketkä kuolevat iäkkäinä ja yllättäen. Omat isovanhemmat olivat kaikki todella rakkaita, mutta en minä juurikaan hautajaisissa itkenyt. Yhden heistä hautajaissa oli aika humoristinen puhe lähisukulaiselta. On hyvin luonnollista, kun n. 90 v kuolee.
Isovanhemmat on eri asia kuin omat vanhemmat, luulen, että heidän hautajaisissaan olet hieman eri tunnetilassa kuin isovanhempien.
Eihän tätä voi yleistää, se minkälaiset hautajaiset on tai missä tunnelmissa niissä ollaan riippuu lukuisista tekijöistä, ei pelkästään siitä onko kyseessä vanhempi vai isovanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hautajaisissa olisi hyvä säilyttää arvokkuus. En oikein pidä sopivana, että vitsaillaan ja naureskellaan.
Hautajaiset on surujuhla, ja vaikkei itkettäisikään, niin ainakin voi olla hillitty käytökseltään.Ei nauru ja rento jutustelu sulje pois arvokkuutta. Siunaustilaisuudessa on hyvä säilyttää arvokkuus ja vainajan kunnioitus, mutta muistotilaisuudessa voi jo kravattia vähän löysätä.
Jos nauru liittyy toisarvoisiin asioihin, se voi loukata niitä, jotka kokevat syvää surua tai menetyksen tuskaa. Se on ristiriidassa heidän tunnetilansa kanssa. On myös omaisten tunteiden huomioonottamista että hautajaisvieras ei ole liian "iloinen", yleensä silloin vainaja ei ole läheinen eikä henkilö itse tunne suurta surua.
Toki kaikesta mahdollisesta varmaan voi loukkaantua, mutta en silti lähtisi tuskailemaan loukkaantuuko joku siitä että onko toisten nauru ristiriidassa hänen tuskaisan tai suruisan tunnetilansa kanssa.
Kummitätini oli sanonut aikoinaan, että hänen muistotilaisuudessaan pitää tarjota konjakkia kaikille kahvin kanssa. Niin myös tehtiin. RIP kummitätini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hautajaisissa olisi hyvä säilyttää arvokkuus. En oikein pidä sopivana, että vitsaillaan ja naureskellaan.
Hautajaiset on surujuhla, ja vaikkei itkettäisikään, niin ainakin voi olla hillitty käytökseltään.Ei nauru ja rento jutustelu sulje pois arvokkuutta. Siunaustilaisuudessa on hyvä säilyttää arvokkuus ja vainajan kunnioitus, mutta muistotilaisuudessa voi jo kravattia vähän löysätä.
Jos nauru liittyy toisarvoisiin asioihin, se voi loukata niitä, jotka kokevat syvää surua tai menetyksen tuskaa. Se on ristiriidassa heidän tunnetilansa kanssa. On myös omaisten tunteiden huomioonottamista että hautajaisvieras ei ole liian "iloinen", yleensä silloin vainaja ei ole läheinen eikä henkilö itse tunne suurta surua.
Tässä aloittaja on se kaukaisempi sukulainen ja moittii sitä kun kuolleen lapsenlapai ei ollut hänen mielestään tarpeeksi vakava tai surullinen.
Nauru muistotilaisuudessa on ihan normaalia ja voi olla jäljelle jääneitä lohduttavaa ja ihmisiä yhdistävää. Sillä voi hetkeksi saada tarpeellisen tauon surullisen asian muistelusta. Naurua usein seuraa itku ja kaikki tämä voi liittyä myös paineen purkautumiseen, kun tilaisuuden alussa kirkossa ihmiset rystyset valkoisena puristavat raamattua ja yrittävät koko keho jännittyneenä pitää liikutustaan aisoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nauru muistotilaisuudessa on ihan normaalia ja voi olla jäljelle jääneitä lohduttavaa ja ihmisiä yhdistävää. Sillä voi hetkeksi saada tarpeellisen tauon surullisen asian muistelusta. Naurua usein seuraa itku ja kaikki tämä voi liittyä myös paineen purkautumiseen, kun tilaisuuden alussa kirkossa ihmiset rystyset valkoisena puristavat raamattua ja yrittävät koko keho jännittyneenä pitää liikutustaan aisoissa.
Miksi ihmisillä olisi raamatut mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosina useita hautajaisia järjestäneenä ja useissa hautajaisissa vierailleena...
Mä ymmärrän, että muistotilaisuudessa kun näkee pitkästä aikaa sukulaisia ja tuttuja, ja varsinkin kun ne ns. viralliset seremoniat on ohi, niin tunnelma saattaa olla melkein hilpeä, ihmiset juttelevat ja nauravat kahvipöydissä, ainakin jos vainaja ei ollut mikään hirveän läheinen.
Mutta kyllä koin itse omaisena ja surullisena ja väsyneenä hankalaksi ja ajattelemattomaksi, kun joku aloitti jonkun small talkin jostain "mites oletko sä töissä vielä siellä xxx, mä itse tässä just lähdin vielä täydennyskoulutukseen kun on päällikön hommakin siinä tullut nyt..."
Ei kiinnostanut työasiat, mökin remppa, asuntosijoittaminen kyllä pätkän vertaa siinä tilanteessa. Olisin halunnut muistella vainajaa.
Viisas vanha tätini sanoi, että hautajaisissa ei kuulu mistään perunanistutuksesta puhua. Oli ilmeisesti ollut joskus hautajaisissa, missä tuo oli ollut pääpuheenaihe ja piti sitä epäkunnioittavana sekä vainajaa että hänen lähimpiään kohtaan.
Itsellä sama tunne ystävän muistotilaisuudessa. Olisin halunnut että oltaisiin muisteltu vainajaa, millainen hän oli eläessään. Hän näet oli hauskaa seuraa. Sen sijaan osa puhui ihan muita asioita ja veti alkoa.
Ihme hautajaisia teillä kun viinaa tarjoillaan. Meillä päin en ole yksissäkään hautajaisissa nähnyt että kukaan olisi ottanut alkoholia. Ei kuulu tilaisuuden luonteeseen. Jos ei selvin päin kestä tulla hautajaisiin niin jääkööt tulematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin iäkäs ihminen pääsee pois tästä ajasta, se ei ole oikeastaan kovin surullinen asia. Ja ehkä hän ei ollut kovin läheinen hautajaisvieraille.
Niin, ei sinulle, mutta edes terminaalivaiheen syöpää sairastava ihminen ei välttämättä haluaisi kuolla vielä. Terve vanhuskin saattaa haluta elää, mutta sovitaanko että palataan asiaan sitten kun sinä olet kypsä pääsemään pois tästä ajasta. Sinua ei varmasti jää suremaan kukaan.
No tämäpä on sekavaa! Surea voi jokainen sellaisella tavalla kuin haluaa; joku itkee, toinen vaatimattomasti ottaa mustan kahvin ei kakkua ja sokeria. Joku on tehnyt sävellyksen vainajalle, jollekkin hautajaiset on poistumisjuhla, jossa ei surra vaan vainaja on pyytänyt juhlimaan. Niin monet erilaiset hautajaiset kuin vainajatkin.
Voikohan myös purea purukumia, jos on helpompi surea sillä tavalla? *awink_awink*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet katsellut liikaa kotimaisia elokuvia, joissa itkijä naiset pitävät yllä tätä kyyneltenvirtaa.
Eiköhän sillä lapsenlapsella ollut oikeus siihen ilman sinun lupaasikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä siis arvostelit sitä miten kuolleen lähiomaiset käyttäytyi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistotilaisuudet ovatkin yleensä irvokkaita, koska niissä hautajaisvieraat ikään kuin juhlivat sitä että ovat itse elossa. Olen ollut vanhanaikaisissa hautajaisissa joihin osallistui koko kylä, ja kun ukot olivat juoneet tarpeeksi sahtia, tunnelma nousi kattoon ja äityi iltaa kohti jopa aggressiiviseksi.
Joo tämä. Yksi hautajaisvieras julisti suureen ääneen kuinka hän aikoo elää satavuotiaaksi ikään kuin syyllistäen kuollutta mitä meni ennen aikoja kuolemaan. Helppo julistaa noin suht nuorena kun ei vielä kremppoja ole tullut.
Irwinkin ilmoitti elävänsä satavuotiaaksi. Oliko 42 vai 43 kun kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sillä lapsenlapsella ollut oikeus siihen ilman sinun lupaasikin
Kyllä tuollaisesta käytöksestä pappa olisi antanut tukkapöllyä ja remmiä ihan kaikkien nähden. Olisi varmasti antanut jopa nyrkistä, jos omat hautajaiset kyseessä
Jos nauru liittyy toisarvoisiin asioihin, se voi loukata niitä, jotka kokevat syvää surua tai menetyksen tuskaa. Se on ristiriidassa heidän tunnetilansa kanssa. On myös omaisten tunteiden huomioonottamista että hautajaisvieras ei ole liian "iloinen", yleensä silloin vainaja ei ole läheinen eikä henkilö itse tunne suurta surua.