Lue keskustelun säännöt.
Hautajaisvieraiden käytös
05.08.2026 |
En ollut käynyt hautajaisissa vuosikymmeniin ennen kuin nyt sitten olin tänä vuonna iäkkään ihmisen hautajaisissa kuka kuoli yllättäen eikä sairauteen, hän asui kotonaan ennen kuolemaansa eli oli ihan hyväkuntoinen.. Yllätyin kun jotenkin tuli tunne hautajaisissa ja varsinkin muistotilaisuudessa että hautajaisvieraat eli sukulaiset eivät juurikaan olleet surullisia. Siis vieraat jutteli ja nauruskeli keskenään muistotilaisuudessa ja tuli tunne kuin vieraat olisivat tulleet vaan johonkin juhiin syömään ja kakkuhkahveille. Jopa vainajan parikymppinen lapsenlapsi oli ihan iloisen ja naureskeli eikä itkenyt missään vaiheessa. Jotenkin tuli tunne että en itselleni halua isoja hautajaisia koko suvulle mihin porukka tulee vaan kakkukahveille naureskelemaan ja kuolinpesän rahoilla maksetaan isot hautajaiskulut.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Olipa sekava aloitus. Kielioppikin päin persettä ja oikoluku tekemättä.
Perse sanan käyttö on alatyylistä sekä rahvaanomaista. Vapaamutoistakin kirjoittelua saa tehdä. Tämä ei ole opinnäytetyö - gradu, tutkielma ei edes yleisöosastonkirjoitus.
Se, että ojennat muita moisella seikalla kertoo vain sinun pikkusieluisuudestasi. Näsä. Tutkijat jopa åyytävät kansalista kirjoitamaan ns omin sanoin esim. heidän tutkimusaineistoonsa liittyen.
Onko sinulla heikko minäkuva ja tätäen kohotat sitä kuten näpsäyttämällä muista. Ehkä itsetunto-ongelmat myöskin.
Ap:n aloitus oli arkinen ja ymmärrettävä- Oliko sinulla jotain aiheeseenkin liittyvää? Ei näemmä ollut, no mene sitten kauas pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuosta voi päätellä tunteeko joku surua vai ei. Kun pappa kuoli vuodenvaihteessa, niin en varmaankaan itkenyt hänen hautajaisissa. Siunaustilaisuudessa kun oli sama kappale saattomusiikkina kuin yksissä aiemmissa hautajaisissa niin se tilanne tuli mieleen, mutta ei sen kummempaa. Muistotilaisuudessa ihmiset puhuivat just ihan normaalisti, jopa nauroivat. Olen myös yrittänyt olla nauramatta, ehkä hihitin vähän, enoni siunaustilaisuudessa, koska veljenpoika tuolloin 3v sanoi sellaista mikä oli niin koomista siinä tilanteessa.
Ei suru ole kiinni siitä mitä tekee, ei toisen ihmisen surua voi välttämättä nähdä ulkoapäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosina useita hautajaisia järjestäneenä ja useissa hautajaisissa vierailleena...
Mä ymmärrän, että muistotilaisuudessa kun näkee pitkästä aikaa sukulaisia ja tuttuja, ja varsinkin kun ne ns. viralliset seremoniat on ohi, niin tunnelma saattaa olla melkein hilpeä, ihmiset juttelevat ja nauravat kahvipöydissä, ainakin jos vainaja ei ollut mikään hirveän läheinen.
Mutta kyllä koin itse omaisena ja surullisena ja väsyneenä hankalaksi ja ajattelemattomaksi, kun joku aloitti jonkun small talkin jostain "mites oletko sä töissä vielä siellä xxx, mä itse tässä just lähdin vielä täydennyskoulutukseen kun on päällikön hommakin siinä tullut nyt..."
Ei kiinnostanut työasiat, mökin remppa, asuntosijoittaminen kyllä pätkän vertaa siinä tilanteessa. Olisin halunnut muistella vainajaa.
Viisas vanha tätini sanoi, että hautajaisissa ei kuulu mistään perunanistutuksesta puhua. Oli ilmeisesti ollut joskus hautajaisissa, missä tuo oli ollut pääpuheenaihe ja piti sitä epäkunnioittavana sekä vainajaa että hänen lähimpiään kohtaan.
Ne normaalit small talk -aiheet ovat nimenomaan tärkeitä muistotilaisuudessa; muistuttavat siitä, että elämä jatkuu, ja antavat lepoa ja taukoa siitä surusta.
Ja haluaisitko itse, että omat hautajaisesi ovat pelkkää itkua ja hammasten kiristystä? En minä ainakaan, haluaisin että jos minulle nyt joku peijaiset pitää, ne muistelevat ilolla, että kylläpä oli mahtavaa kun saatiin tuntea niin hieno tyyppi, kippis!
Vainajaa kunnioittaa se, että muistelee häntä hyvällä, ei se, että keskittyy täysin itsekkäästi siihen oman surun määrään. Katsos kun suru on sinun, vain sinun, ei liity vainajaan millään tavalla.
On itsekästä vain velloa siinä omassa surussaan sen sijaan, että yrittäisi tehdä tilanteen muille surijoille helpommaksi juttelemalla kevyesti.
Minusta vainajan muistelu on sitä että kertoo hänestä. Puhutaan millainen hän oli, mitä hauskoja anekdootteja häneen liittyy, esim. mitä seikkailuja tai jekkuja hän teki. Ei sen tyylistä että sainpa muuten töissäni ylennyksen ja meidän lapsella oli matikasta kymppi viime todistuksessa.
Entäs jos vainaja ei ole ollut erityisen hauska? Tai muutenkaan persoonallinen? Jos on ollut hiljainen ja huomaamaton? Tai ei edes mitenkään erityisen lämmin, että voisi muistella sitäkään, että kuinka aina oli muita auttamassa tms.? Tai jos on ollut jopa vähän hankala ihminen, jonka kanssa puoli sukua riidoissa? Jne.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on vainajaa muistellessa irronneet monetkin hyvät naurut. Sehän on ihan normaalia jos vainaja oli eläessään huumorin ystävä. Sellaisenahan hänet varmaan olisi suotava muistaakin.
Yleensä nämä naurajat ovat kuitenkin niitä kaukaisempia sukulaisia. En ole koskaan nähnyt vainajan lasten nauravan tai vanhempien jotka hautaa lastaan, vaikka lapsi olisi ollut aikuinenkin.
Vainajan voi muistaa huumori-ihmisenä, vaikka ei hautajaisissa ihan kamalasti naurata.
Hautajaisissa on nauramista ja nauramista. Toki jos muistellaan vainajaa ja jotakin hauskaa tapahtumaa nauru on ok, mutta monesti pöydässä puhutaan ihan muita asioita ja niille naureskellaan.
Pitää erottaa nämä kaksi asiaa.
Miten tästäkin keskustelusta tuli kilpailu siitä kenellä on ollut rankimmat hautajaiset tai raskaimmat kokemukset elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän mummo kuoli 90-vuotiaana. Hautajaisissa itkettiin, muistotilaisuudessa alettiin ruuan jälkeen jakaa muistoja mummosta. Tarinat muuttuivat pikkuhiljaa aika hauskoiksi ja lopulta jopa minä nauroin, vaikka olin tuntia aiemmin itkenyt kirkossa silmäni turvoksiin. Mummo olisi tykännyt, ainakin elinaikanaan sanomansa perusteella.
Ei ehkä liity aiheeseen, mutta onnekkaita ovat he ketkä kuolevat iäkkäinä ja yllättäen. Omat isovanhemmat olivat kaikki todella rakkaita, mutta en minä juurikaan hautajaisissa itkenyt. Yhden heistä hautajaissa oli aika humoristinen puhe lähisukulaiselta. On hyvin luonnollista, kun n. 90 v kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ja äiti olivat olleet yksissä hautajaisissa, joissa koko väki oli räjähtänyt nauramaan useaan kertaan. Oli luettu vainajan elossaolon aikana kirjoittamia pakinoita, kun hän oli sairausaikanaan määrännyt, että lukekaa näitä, hän on vanha ihminen eikä hänen hautajaisissaan saa itkeä, vaan ne, jotka on vielä maan päällä, saavat luvan olla iloisia.
Tämä on eri asia kuin naureskella asiaan liittymättömille jutuille. Tuohan on juuri sitä menneen ihmisen muistelemista. Mutta sitä ei ole naureskelu jollekin somevitsille tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa sekava aloitus. Kielioppikin päin persettä ja oikoluku tekemättä.
Perse sanan käyttö on alatyylistä sekä rahvaanomaista. Vapaamutoistakin kirjoittelua saa tehdä. Tämä ei ole opinnäytetyö - gradu, tutkielma ei edes yleisöosastonkirjoitus.
Se, että ojennat muita moisella seikalla kertoo vain sinun pikkusieluisuudestasi. Näsä. Tutkijat jopa åyytävät kansalista kirjoitamaan ns omin sanoin esim. heidän tutkimusaineistoonsa liittyen.
Onko sinulla heikko minäkuva ja tätäen kohotat sitä kuten näpsäyttämällä muista. Ehkä itsetunto-ongelmat myöskin.
Ap:n aloitus oli arkinen ja ymmärrettävä- Oliko sinulla jotain aiheeseenkin liittyvää? Ei näemmä ollut, no mene sitten kauas pois.
Siellä taas palstan riemuidiootti diagnosoimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tästäkin keskustelusta tuli kilpailu siitä kenellä on ollut rankimmat hautajaiset tai raskaimmat kokemukset elämässä.
Eikä tullut. On vain kerrottu kokemuksia erilaisista hautajaisista. Kas kun kaikki vainajat eivät ole vanhoja mummoja.
Luuletko tai haluatko sinä että syöpään kuolleen pienen lapsen muistotilaisuudessa nauretaan?
Minä ainakin toivon, että minun hautajaisissa olisi juuri tuollainen meininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tästäkin keskustelusta tuli kilpailu siitä kenellä on ollut rankimmat hautajaiset tai raskaimmat kokemukset elämässä.
Eikä tullut. On vain kerrottu kokemuksia erilaisista hautajaisista. Kas kun kaikki vainajat eivät ole vanhoja mummoja.
Luuletko tai haluatko sinä että syöpään kuolleen pienen lapsen muistotilaisuudessa nauretaan?
Sehän riippuu ihan tilanteesta, ei nauramista voi eikä kai tarvitsekaan suunnitella etukäteen.
Kyllä hautajaisissa olisi hyvä säilyttää arvokkuus. En oikein pidä sopivana, että vitsaillaan ja naureskellaan.
Hautajaiset on surujuhla, ja vaikkei itkettäisikään, niin ainakin voi olla hillitty käytökseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa sekava aloitus. Kielioppikin päin persettä ja oikoluku tekemättä.
Ymmärsit kuitenkin lukemasi, vai oletko vajaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hautajaisissa olisi hyvä säilyttää arvokkuus. En oikein pidä sopivana, että vitsaillaan ja naureskellaan.
Hautajaiset on surujuhla, ja vaikkei itkettäisikään, niin ainakin voi olla hillitty käytökseltään.
Ei nauru ja rento jutustelu sulje pois arvokkuutta. Siunaustilaisuudessa on hyvä säilyttää arvokkuus ja vainajan kunnioitus, mutta muistotilaisuudessa voi jo kravattia vähän löysätä.
Vierailija kirjoitti:
ei ap olisi muuten itkenyt mutta kun kuuli ettei saakkaan perintöä.
Ei sitä perintöä hautajaisissa jaeta.
Kuulostaa ihan tavalliselta, tuo juttelu ja jopa naurahtelu. Et varmaan kuitenkaan suerannut ihan kaikkien kaikkia keskusteluja joten turhaa tehdä johtopäätöksiä yksittäisten asioiden perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin iäkäs ihminen pääsee pois tästä ajasta, se ei ole oikeastaan kovin surullinen asia. Ja ehkä hän ei ollut kovin läheinen hautajaisvieraille.
Niin, ei sinulle, mutta edes terminaalivaiheen syöpää sairastava ihminen ei välttämättä haluaisi kuolla vielä. Terve vanhuskin saattaa haluta elää, mutta sovitaanko että palataan asiaan sitten kun sinä olet kypsä pääsemään pois tästä ajasta. Sinua ei varmasti jää suremaan kukaan.
No tämäpä on sekavaa! Surea voi jokainen sellaisella tavalla kuin haluaa; joku itkee, toinen vaatimattomasti ottaa mustan kahvin ei kakkua ja sokeria. Joku on tehnyt sävellyksen vainajalle, jollekkin hautajaiset on poistumisjuhla, jossa ei surra vaan vainaja on pyytänyt juhlimaan. Niin monet erilaiset hautajaiset kuin vainajatkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä liity aiheeseen, mutta onnekkaita ovat he ketkä kuolevat iäkkäinä ja yllättäen. Omat isovanhemmat olivat kaikki todella rakkaita, mutta en minä juurikaan hautajaisissa itkenyt. Yhden heistä hautajaissa oli aika humoristinen puhe lähisukulaiselta. On hyvin luonnollista, kun n. 90 v kuolee.
Isovanhemmat on eri asia kuin omat vanhemmat, luulen, että heidän hautajaisissaan olet hieman eri tunnetilassa kuin isovanhempien.
No onhan se noinkin, mutta kun oma äitini kuoli niin kyllä olin surun murtama, vaikka äidillä ikää olikin ja hän sairasti syöpää. ja tuntui kyllä pahalta, kun jo muistotilaisuudessa jossain pöydissä naurettiin iloisesti.
Itse haluan vain hyvin pienet hautajaiset. Oikeastaan vaan oman perheen. Miehen ja lapset perheineen ja jos mies kuolee ensin, niin sitten vain omat lapset perheineen. Voin viimeisenä tekonani tarjota heille kunnon ruuat ja lasilliset viiniä jossain hyvässä paikassa. Ja tuhkaus, ilman muuta.