Lue keskustelun säännöt.
30 kilon PYSYVÄ painonpudotus
05.08.2026 |
Miten onnistuisin pudottamaan painoani suunnilleen 100 kilosta 70 kiloon niin, että kilot myös pysyy poissa? Lihavuusleikkaus olisi varmasti helpoin vaihtoehto, mutten uskalla mennä sellaiseen, koska se tekee normaalista syömisestä ja juomisesta mahdotonta koko loppuiäksi.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Pysyvä painonpudotus vaatii pysyviä muutoksia. Pysyvien muutosten pitää olla oikeansuuntaisia ja tarpeeksi pieniä. Pysyvät muutokset eivät voi yleensä olla absoluuttisia, esim tuskin toimii jos teet pysyvän lupauksen olla syömättä koskaan enää pitsaa tai suklaata?
- Jos on joku selkeästi lihottava syy kuten lääkkeet, ne pitää ensin katsoa kuntoon lääkärin kanssa.
- Nuku hyvin, älä roiku koneella öisin. Varmista 7-8 tunnin yöunet, tämä on kaiken a ja o
- Tapa stressi. Tämä on suurin vihollinen. Jos elimistö on jatkuvassa stressitilassa, niin tällöin laihduttaminen on lähes mahdotonta.
- Tee pieniä ruokavaliomuutoksia. Lisää kasvikia, pienennä annoskokoa, syö enemmän proteiinia, pidä kiinni siitä että syöt vain ruoka aikaan.
- Ulkoile, kävele, tee jotain mistä pidät. Älä tee liikunnasta suoritusta ja unohda kaiken maailman kellot ja kännykkä-äpit. Lisää kuormaa pikkuhiljaa.
Vaikka se lannistavaa onkin, lopulta laihtuu vain kun perusasiat on kunnossa ja energiankulutus lähtee laskuun. Tälle tielle on todella vaikea lähteä, jos perusasiat ei ole kunnossa.
Suunnittele hyvin ja toteuta armollisesti. Ennakoi repsahdukset ja sovi jo etukäteen itsesi kanssa miten ne hoidataan. Repsahdukset eivät ole yllätyksiä, ne on ihan olennainen osa ohjelmaa ja ne tulee eteen kaikille.
Sen pizzan tai suklaan kanssa voi tehdä sellaisen sopimuksen, että lupaa itselleen lastenpizzan kerran viikossa tai suklaapatukan kaksi kertaa viikossa. Se on suuri ero verrattuna siihen, että söisi aikuisten pizzan tai suklaalevyn. Kituuttamalla saa vain mieliteot kasvamaan yli äyräiden. Siispä luvallinen herkuttelu on ok.
Monille ne ensimmäiset palat ovat maukkaimpia ja loput syödään mekaanisesti. Silloin on aivan sama, syökö porkkanaa niiden ensimmäisten haukkauksien jälkeen. Porkkanasta tuli mieleen iltapäivälehden juttu, jossa mies oli laihtunut vuodessa merkittävästi siten että oli aloittanut jokaisen ateriansa ja välipalansa syömällä ensin porkkanan. Se toimi, koska raa’an porkkanan syöminen on hidasta ja silloin tieto vatsan täyttymisestä ehtii siirtyä suolisto-aivoakselilla ennen kuin sisään on mennyt liikaa energiaa syömällä energiatiheämpää ruokaa. Aivot tulkitsevat kylläisyyttä vatsalaukun venymisasteen perusteella ja normaalisti kylläisyyden tunne tulee 20 minuutissa aterioimisen aloittamisesta. Sen vuoksi mies laihtuikin, koska hän ymmärsi pelata aikaa porkkanan syömällä ja antaa sen kevyen porkkanan alkaa venyttää ensin vatsalaukkua ja antamalla mennä kylläisyysviestiä aivoihin. Se oli todella fiksusti tehty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole näemmä aitoa motivaatiota kuten edellisessä ketjussa selvisi
Ja miksihän se edellinen ketju piti poistaa/poistattaa?
Koska joku trollasi tai sit ei edes ole poistettu vaan pudonnut etusivulta, kuupo.
Joka tapauksessa: lopeta ulina ja ala syödä lihan, rasvan ja sokerin sijaan kasviksia. Ja näin teet loppuikäsi.
Kukaan ei laihdu taikatempulla vaan pysyvällä elämäntapamuutoksella.
Aivoista se muutos lähtee, ei laastareista, kelmuista, ozempicista.
Lihavuusleikkaus, lihavuuslääkkeet ja ns ”luonnon Ozempic-ruokavalio” vaikuttavat nimenomaan aivoihin. Se edesauttaa painonhallintaa. Täälläkin on ketju ”Luonnon Ozempic-ruuat” jos asia kiinnostaa. Niissä on moni kasvikunnan tuote. Aika harva pystyy syömään liikaa energiaa jos tekee chilillä maustettua kasviscurrya ja syö sitä kukkakaalista raastetun riisinkorvikkeen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On se jännää, miten mikä tahansa muu vastaus kuin ”Lihavuus on sairaus, sille ei voi mitään ja ei ole mitenkään sinun syysi” saa aikaan alapeukkujen vyöryn. Tämä on niin hyvä esimerkki nykyajasta. Mitä luulette, onko genetiikka muuttunut yhdessä sukupolvessa niin, että yhtäkkiä laihduttaminen on ydinfysiikkaa ja onnistuu vain harvoilta vai valituilta?
Vai voisiko olla niin että iso osa ihmisistä ei enää jaksa nähdä vaivaa minkään eteen, ei edes oman terveytensä? Väitän että niiden ihmisten määrä, joille laihduttaminen on oikeasti terveydellisistä syistä hyvin vaikeaa tai mahdotonta, ei ole kasvanut vuosikymmenten aikana merkittävästi. Sen sijaan kyky poistua omalta mukavuusalueelta on suorastaan romahtanut.
Ap kysyi keinoja laihduttaa pysyvästi 30 kiloa. Tähän ei ole mitään vippaskonstia ja tässäkin ketjussa on annettu vaikka kuinka monta hyvää neuvoa. Ap jätti kuitenkin kertomatta sen kaikkein tärkeimmän lähtötiedon eli ikänsä.
Ruokaympäristö on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Nykyään kaikesta tehdään tarkoituksella ja arominvahventeilla mahdollisimman maukasta. Annoskoot ovat myös kasvaneet. Vielä 1990-luvulla oli normaali lounasateriakoko neljä lihapullaa ruskeassa kastikkeessa, pari kolme keskikokoista perunaa ja kaaliraaste siihen lisäksi. Juomaksi yleensä maitoa tai kotikaljaa. Harva söi sitä yhtään enempää kuin oli pakko nälän sammuttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole näemmä aitoa motivaatiota kuten edellisessä ketjussa selvisi
Ja miksihän se edellinen ketju piti poistaa/poistattaa?
Hyvä kysymys. Palstan moderointilinja tuntuu välillä täysin mielivaltaiselta.
Ei se moderoinnista johdu vaan siitä, että joku hernenokka on tehnyt ilmoituksen siitä ketjusta ja se poistuu automaattisesti. Eli joku kanssalukija täällä.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, mulla on tietokone valmiina keittiöntasolla. Se toimii ravintoterapeuttina. Ketoflunssan oireet olivat pahat, mutta äkkiäkös se neuvoi hakemaan elektrolyyttijuomaa ja lisäämään suolaa veteen. Tämä on nyt niin paljon helpompaa kuin aikanaan nettisivujen keskustelujen varassa. Vihkoon vaan makrot ylös. Nyt voi kysyä illalla koneelta, että mitä näihin makroihin mahtuu vielä ja sieltä tulee vastaus grammoineen.
Ketoosissa oma pelastajani on Ketomon-jätskit, jotka maistuvat siis yhtä hyvällä kuin muutkin jätskit. Ne maksavat 3 euroa enemmän, mutta rahaa kokonaisuudessaan säästyy aika paljon kun jää kaikki roska ostamatta sieltä kaupasta ja toki ruoan syöty massa pienenee merkittävästi. Höpöilijöille tiedoksi: toki syön kuitua päivittäin reippaasti, vältän makkaraa/punaista lihaa ja muita ketoosin sudenloukkuja. Sen voi koostaa myös terveellisesti ravintoterapeutin avulla, eli tänä päivänä AI:n.
Edullisin ketoosijäätelö syntyy mehujäämuoteilla ja tekemällä sokeritonta kermarahkaa, jossa on metsämarjoja. Sopii se muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole näemmä aitoa motivaatiota kuten edellisessä ketjussa selvisi
Lihavuus on sairaus, josta kärsivä ihminen ei parane niin että hän yrittää syödä vähemmän. Samalla tavalla masennuskaan ei parane niin, että siitä kärsivä ihminen yrittää piristyä ja olla energisempi.
Ihan turhaa selittelyä. Tottakai lihavuus hoituu syömällä vähemmän, se on varmaan tärkein yksittäinen keino, mutta ei sitä kukaan helpoksi ole väittänyt, koska se vaatii perusteellista elintapojen muutosta. Kokemusta on.
"Lihavuus syntyy monien biologisten, psykologisten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Perimä ja aivojen nälkä–kylläisyysjärjestelmä, arjen ruoka- ja liikuntaympäristö, uni ja stressi sekä sairaudet ja lääkitykset voivat kaikki vaikuttaa painon kehitykseen. Elintavoilla on merkitystä, mutta lihavuus ei ole oma valinta tai omaa syytä.
Lihavuuden pitkäaikainen luonne ilmenee painon takaisinnousutaipumuksena laihtumisen jälkeen. Elimistö sopeutuu muutokseen: nälkä voi lisääntyä, kylläisyys heikentyä ja energiankulutus pienentyä. Tämä on biologinen sopeutumisreaktio, ei merkki epäonnistumisesta."
Tämä on monitahoinen asia koska kyllä lihominen johtuu suurimmalla osalla konkreettisella tasolla omasta toiminnasta eli syödään enemmän kuin kulutetaan. Hyvin harvalla on kuitenkaan mitään sairautta joka suoraan lihottaa. Sinällään toiminta on siis omissa käsissä vaikka varmasti kylläisyyshormonit yms toimii ihmisillä yksilöllisesti mikä tekee joillekin vaikeamman siitä miten pärjätä sen kanssa ettei syö liikaa. Suhtaudun siis lauseeseen "ei se ole sinun oma syysi" hieman kaksijakoisesti koska se ei toki ole oma syy että taustalla on biologiaa ja painonhallinta ei ole aina helppoa, mutta silti vastuu painonhallinnasta yksilötasolla on silti sillä ihmisellä itsellään. En ajattele sitä tuomitsevassa sävyssä, vaan niin päin että silloin tietää että voi itse vaikuttaa asiaan eikä ole vain biologian voimaton uhri. Joillain voi olla lähtökohtaisesti biologiassa ja hormoneissa häikkää mutta lihavuus itsessäänkin muuttaa hormonien toimintaa mikä pitää ottaa huomioon kun laihduttaa. Elämäntapamuutos on ainoa mikä toimii, ja se on pakko tehdä vaikka kävisi laihdutusleikkauksessa tai söisi lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole näemmä aitoa motivaatiota kuten edellisessä ketjussa selvisi
Lihavuus on sairaus, josta kärsivä ihminen ei parane niin että hän yrittää syödä vähemmän. Samalla tavalla masennuskaan ei parane niin, että siitä kärsivä ihminen yrittää piristyä ja olla energisempi.
Lihavuushan johtuu väärästä ravinnosta, joka aiheuttaa ylensyöntiä. Laihtuminen tapahtuu muuttamalla syömisten sisältöä. Sen sisällön korjaaminen on tärkeämpää kuin kaloreitten kyttääminen ja syömisten hillitön vähentäminen.
Pitäis vähän ymmärtää elimistön toimintaa, niin onnistuis siinä painonhallinnassakin.
Olet siis sitä mieltä, että perimä ja aivojen nälkä–kylläisyysjärjestelmä, arjen liikuntaympäristö, uni ja stressi sekä sairaudet ja lääkitykset johtuu väärästä ravinnosta? Saat varmasti Nobelin palkinnon, jos pystyt selittämään miten se on mahdollista.
Olen eri. Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta PCOS ja kilpparin vajaatoiminnan syvällä rintaäänellä: lihominen johtuu aina vain siitä, että syö liikaa kaloreita. Syyt ylisyömisen taustalla ovat erilaiset, mutta ytimekkäästi näin. Itseä ei kannata sääliä, vaan hyväksyä tuo tosiasia.
Itse sain jopa laihdutettua 5kg vaikka vajaatoiminnan vuoksi aineenvaihdunta oli hidastunut puoleen normaalista. Vaikeampaa se todellakin oli, kuin terveenä, mutta kaloreita laskemalla mahdollista.
Ei, sinä et ymmärtänyt mitä tarkoitin. Vastasin viestiin, joka alkoi näin: "Lihavuushan johtuu väärästä ravinnosta, joka aiheuttaa ylensyöntiä." Ja tuo väitehän on täyttä potaskaa, koska väärä ravinto on vain yksi monesta ylensyömistä aiheuttavista tekijöistä jotka on lihavuuden taustalla. Väärän ravinnon korjaaminen oikeaksi riittää varmasti joillekin, muttei todellakaan kaikille.
Liian energiatiheä ravinto on väärää ravintoa. Ihan riippumatta siitä, onko henkilöllä aineenvaihduntasairauksia, huono elinympäristö tai suolistossa ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole näemmä aitoa motivaatiota kuten edellisessä ketjussa selvisi
Lihavuus on sairaus, josta kärsivä ihminen ei parane niin että hän yrittää syödä vähemmän. Samalla tavalla masennuskaan ei parane niin, että siitä kärsivä ihminen yrittää piristyä ja olla energisempi.
Ihan turhaa selittelyä. Tottakai lihavuus hoituu syömällä vähemmän, se on varmaan tärkein yksittäinen keino, mutta ei sitä kukaan helpoksi ole väittänyt, koska se vaatii perusteellista elintapojen muutosta. Kokemusta on.
"Lihavuus syntyy monien biologisten, psykologisten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Perimä ja aivojen nälkä–kylläisyysjärjestelmä, arjen ruoka- ja liikuntaympäristö, uni ja stressi sekä sairaudet ja lääkitykset voivat kaikki vaikuttaa painon kehitykseen. Elintavoilla on merkitystä, mutta lihavuus ei ole oma valinta tai omaa syytä.
Lihavuuden pitkäaikainen luonne ilmenee painon takaisinnousutaipumuksena laihtumisen jälkeen. Elimistö sopeutuu muutokseen: nälkä voi lisääntyä, kylläisyys heikentyä ja energiankulutus pienentyä. Tämä on biologinen sopeutumisreaktio, ei merkki epäonnistumisesta."
Muuten asiallinen lainaus, mutta kehtaisin ihan omalla kokemuksella lisätä tuonne, että lihavuus ei ole AINA oma valinta tai omaa syytä.
Ja mutulla väitän, että suurimmalla osalla se on ihan omaa syytä. Lopulta kysymys on aika pienistä valinnoista. Vuosien aikana kertyy kymmeniä kiloja naurettavan pienistä määristä.
Jos esimerkiksi juo päivittäin pullon-pari olutta ja muuten pysyisi painossaan, se tekee vuodessa jo kymmenisen kiloa ylimääräistä. Siis melkein kilon kuussa.
Ihmiset eivät ymmärrä tuota. Yli oman energiankulutuksen menevästä ruokalusikallisesta ruokaöljyä lihoo vuodessa 9,5 kiloa. Ruokalusikallisessa rypsiöljyä on 180 kcal.
Tyypillinen suomalainen lihoo saamalla yhden rasvattoman maitodesin verran ylimääräistä energiaa vuodessa. Silloin lihoo 1,5-2 kiloa ja se tekee vuodessa 15-20 kiloa ylimääräistä. Suomalaisilla on vielä tapana pakottaa lapsensa juomaan maitolasinsa tyhjiksi joka aterialla ja siten ne lapset lihovatkin ”mystisesti” ilman, että olisi mitään herkkuja tarjolla tai vaikka lasta kuljetettaisiin urheiluharrastuksesta toiseen. Liikunta on todella huono tapa kuluttaa energiaa, koska keho adaptoituu liikuntaan todella nopeasti. Paras tapa on siis olla napsimatta niitä ylimääräisiä kaloreita ja antaa lasten syödä ja juoda sen mukaan, kuin heidän luontaiset kylläisyyssignaalit kertovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännää, miten mikä tahansa muu vastaus kuin ”Lihavuus on sairaus, sille ei voi mitään ja ei ole mitenkään sinun syysi” saa aikaan alapeukkujen vyöryn. Tämä on niin hyvä esimerkki nykyajasta. Mitä luulette, onko genetiikka muuttunut yhdessä sukupolvessa niin, että yhtäkkiä laihduttaminen on ydinfysiikkaa ja onnistuu vain harvoilta vai valituilta?
Vai voisiko olla niin että iso osa ihmisistä ei enää jaksa nähdä vaivaa minkään eteen, ei edes oman terveytensä? Väitän että niiden ihmisten määrä, joille laihduttaminen on oikeasti terveydellisistä syistä hyvin vaikeaa tai mahdotonta, ei ole kasvanut vuosikymmenten aikana merkittävästi. Sen sijaan kyky poistua omalta mukavuusalueelta on suorastaan romahtanut.
Ap kysyi keinoja laihduttaa pysyvästi 30 kiloa. Tähän ei ole mitään vippaskonstia ja tässäkin ketjussa on annettu vaikka kuinka monta hyvää neuvoa. Ap jätti kuitenkin kertomatta sen kaikkein tärkeimmän lähtötiedon eli ikänsä.
Suosittelen sinua tutustumaan hormoni- ja aineenvaihduntasairauksien erikoislääkäri, professori Pertti Mustajoen blogiin: https://www.perttimustajoki.fi/ Vaikka blogia ei ole päivitetty muutamaan vuoteen, sieltä löytyy paljon tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa siitä kuinka monimutkainen ilmiö lihavuus on ja mitä painonhalinnan eteen voi tehdä: https://www.perttimustajoki.fi/
Tässä yksi niistä kirjoituksista, joissa selitetään miksi lihavuudesta kärsivien ihmisten määrä on räjähtänyt käsiin: https://www.perttimustajoki.fi/ylipainon-lyhyt-historia-300-000-vuotta-…
Mustajoki on pelkkä vitsi.
Sinä olet vitsi ja ylipainoinen läski. Miksi syöt kun virtahepo vaikka tiedät että sillä tavalla lihoo? Onko päässä vikaa tai jotain.
Virtahepo syö ruohoa.
Vegaani voi olla myös ylipainoinen mutta ei toki usein. Yksi kasvissyöntiä harrastava lihava sanoi että hän syö terveellisesti mutta juo olutta suuri määriä. Vaikka olut on ravitsemustieeellisesti terveellisempää kuin maito kun siinä ei ole rasvaa niin liiasta määrästä saattaa vyötärönympärys paisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännää, miten mikä tahansa muu vastaus kuin ”Lihavuus on sairaus, sille ei voi mitään ja ei ole mitenkään sinun syysi” saa aikaan alapeukkujen vyöryn. Tämä on niin hyvä esimerkki nykyajasta. Mitä luulette, onko genetiikka muuttunut yhdessä sukupolvessa niin, että yhtäkkiä laihduttaminen on ydinfysiikkaa ja onnistuu vain harvoilta vai valituilta?
Vai voisiko olla niin että iso osa ihmisistä ei enää jaksa nähdä vaivaa minkään eteen, ei edes oman terveytensä? Väitän että niiden ihmisten määrä, joille laihduttaminen on oikeasti terveydellisistä syistä hyvin vaikeaa tai mahdotonta, ei ole kasvanut vuosikymmenten aikana merkittävästi. Sen sijaan kyky poistua omalta mukavuusalueelta on suorastaan romahtanut.
Ap kysyi keinoja laihduttaa pysyvästi 30 kiloa. Tähän ei ole mitään vippaskonstia ja tässäkin ketjussa on annettu vaikka kuinka monta hyvää neuvoa. Ap jätti kuitenkin kertomatta sen kaikkein tärkeimmän lähtötiedon eli ikänsä.
Ruokaympäristö on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Nykyään kaikesta tehdään tarkoituksella ja arominvahventeilla mahdollisimman maukasta. Annoskoot ovat myös kasvaneet. Vielä 1990-luvulla oli normaali lounasateriakoko neljä lihapullaa ruskeassa kastikkeessa, pari kolme keskikokoista perunaa ja kaaliraaste siihen lisäksi. Juomaksi yleensä maitoa tai kotikaljaa. Harva söi sitä yhtään enempää kuin oli pakko nälän sammuttamiseksi.
Kuvasit juuri nykypäivän suurimmat ongelmat. Herkkuja on kaikkialla. Annoskoot on suurempia. Herkkuja esitellään ja tyrkytetään joka kulmalla. Herkut ovat lisäksi usein halpoja.
Mikään edellämainituista ei kuitenkaan perustele sitä, että niitä on pakko syödä. On totta, että nykypäivänä tarvitaan ihan eri tavalla itsekuria kuin 80-luvulla, mutta itsekuri toimii nykyään ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Helppoa se ei ole, mutta niin kauan kun itse kantaa ruuan kaupasta kotiin ja omin käsin sen ruuan suuhun vie, tämä on täysin oma valinta. Kyse ei myöskään ole siitä, etteikö tietoa olisi tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, ketoosi edelleen herättää vastustusta nykypäivässä. Siksipä en siitä välttämättä töissäkään puhu, vaan saan vain ihmettelyä ja ihalua hoikistuneesta olemuksesta. Ketoosiin liittyy niin paljon harhakäsityksiä, että todella ihmettelen sitä. Se ei ole elämänikäinen ruokavalio, mutta sen avulla saa pidettyä tasapainon myös ihannepainossa. Pari päivää jos syö virallisen suosituksen mukaan - niin että pöydän jokainen Pirjo ja Pertti tuntee olonsa turvalliseksi, kun mennään kunnon kotiruoan perinteiden mukaan - voi syklisesti vaihtaa taas joiksikin päiviksi rasvapolttoiseen. Keho tottuu vaihtelemaan nopeasti kahden eri polttojärjestelmän välillä. Toki minullakin on tavoitteena taas palata siihen pääosin kasviksista, marjoista ja kaurapuurosta koostuvaat peruselämään. Syklinen ruokavalio on tavoitteena, runsaskuituinen ja kasvispainotteinen.
Olen myös havainnut että jos sanoo sanat kommenteissa, keto, vhh ja pätkäpaasto niin alapeukkua tulee, no minulle nuo sopii hyvin, muut voivat vetää niitä pussidiettejä ja piikittää laihdutulääkkeitä ei se multa pois ole.
Vastustus johtuu ketoijoiden, karppaajien ja carnivorejen fanaattisuudesta. He ovat monesti kuin himouskoivaisia omaa uskoaan tuputtaessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus - Saat enemmän kaloreita kun kulutat.
Aloitin tekemään ruokaa 60-70 luvun keittokirjan kanssa.(Äitin jäämistöä) Annoskoot ihan hirveästi pienempiä. Proteiinia pirusti vähemmän kuin nyky annoksissa. esim jauhelihaa saattaa olla 70g/ ruokailija.
Samoin makeat herkut ovat kasvaneet hirmumittoihin nykyään. Perinteinen pulla oli aikasta pieni noiden opusten tuotteena.
Ruuan laitossa kannattaa käyttää tyhjiä kalori lähteitä enemmän kuten vaikkapastakastike neljälle
300g jauhelihaa
5 porkkanaa
2-3 sipulia
4 sellerin vartta
pari tölkkiä tomatti murskaa
Nuo vihannekset ei omaa kovasti kaloreita.
Oma painoni on tippunut 100kg=>85kg kahdessa vuodessa moisten elämäntapa muutosten kanssa. Voimatasot pysyneet kutakuinkin samana.Urheilen noin x3 viikossa. Mielestäni en ole muuttanut muuta kuin pudottanut ruuan kalori pitoisuutta. M51
Suomalaisten neljän hengen reseptien annoskoko on kasvanut noista ajoista 40%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännää, miten mikä tahansa muu vastaus kuin ”Lihavuus on sairaus, sille ei voi mitään ja ei ole mitenkään sinun syysi” saa aikaan alapeukkujen vyöryn. Tämä on niin hyvä esimerkki nykyajasta. Mitä luulette, onko genetiikka muuttunut yhdessä sukupolvessa niin, että yhtäkkiä laihduttaminen on ydinfysiikkaa ja onnistuu vain harvoilta vai valituilta?
Vai voisiko olla niin että iso osa ihmisistä ei enää jaksa nähdä vaivaa minkään eteen, ei edes oman terveytensä? Väitän että niiden ihmisten määrä, joille laihduttaminen on oikeasti terveydellisistä syistä hyvin vaikeaa tai mahdotonta, ei ole kasvanut vuosikymmenten aikana merkittävästi. Sen sijaan kyky poistua omalta mukavuusalueelta on suorastaan romahtanut.
Ap kysyi keinoja laihduttaa pysyvästi 30 kiloa. Tähän ei ole mitään vippaskonstia ja tässäkin ketjussa on annettu vaikka kuinka monta hyvää neuvoa. Ap jätti kuitenkin kertomatta sen kaikkein tärkeimmän lähtötiedon eli ikänsä.
Ruokaympäristö on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Nykyään kaikesta tehdään tarkoituksella ja arominvahventeilla mahdollisimman maukasta. Annoskoot ovat myös kasvaneet. Vielä 1990-luvulla oli normaali lounasateriakoko neljä lihapullaa ruskeassa kastikkeessa, pari kolme keskikokoista perunaa ja kaaliraaste siihen lisäksi. Juomaksi yleensä maitoa tai kotikaljaa. Harva söi sitä yhtään enempää kuin oli pakko nälän sammuttamiseksi.
Outoa, että joku kokee noin , kun kaikki tuotteet nykyään pilattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KUn laihduttaa väkipakolla niin siinä ohessa lähtevät lihakset. Kun laihtuu 1 kilon niin pahimmassa tapauksessa lähtee puolet rasvaa ja puolet lihasta. Siksi olisi tärkeää tehdä samaan aikaan lihaskuntotreeniä ja syödä riittävästi proteiinia jotta lihasmassa säilyy mikä omalta osaltaan kuluttaa energiaa perusaineenvaihdunnassa.
Pahimmassa tapauksessa laihdutusyrityksen jälkeen lihasmassa on merkittävästi vähentynyt ja palaaminen entiseen ruokailutottumuksiin nostaa painon yli aiemman tason kun perusaineenvaihdunta on pienempi kuin ennen laihdutusta.
Joskus kauan sitten yksi lihavuustutkija sanoi että pysyvästi painoaan tiputtaneista tuli himourheilijoita. Nyt on toki lääkkeitä markkinoilla joista osa saa apua.
Avainsana on, että laihduttaa max 2 kiloa kuukaudessa ja saa proteiinia oman pituutensa BMI 25 x 1,2-1,5 gramman verran. Moni laihduttaja luulee, että heidän pitää syödä proteiinia kaavalla nykypaino x 1,2-1,5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus - Saat enemmän kaloreita kun kulutat.
Aloitin tekemään ruokaa 60-70 luvun keittokirjan kanssa.(Äitin jäämistöä) Annoskoot ihan hirveästi pienempiä. Proteiinia pirusti vähemmän kuin nyky annoksissa. esim jauhelihaa saattaa olla 70g/ ruokailija.
Samoin makeat herkut ovat kasvaneet hirmumittoihin nykyään. Perinteinen pulla oli aikasta pieni noiden opusten tuotteena.
Ruuan laitossa kannattaa käyttää tyhjiä kalori lähteitä enemmän kuten vaikkapastakastike neljälle
300g jauhelihaa
5 porkkanaa
2-3 sipulia
4 sellerin vartta
pari tölkkiä tomatti murskaa
Nuo vihannekset ei omaa kovasti kaloreita.
Oma painoni on tippunut 100kg=>85kg kahdessa vuodessa moisten elämäntapa muutosten kanssa. Voimatasot pysyneet kutakuinkin samana.Urheilen noin x3 viikossa. Mielestäni en ole muuttanut muuta kuin pudottanut ruuan kalori pitoisuutta. M51Olet siis laihtunut 15 kg kahden viime vuoden aikana? Toivottavasti kuulut siihen pieneen vähemmistöön, joka onnistuu myös pitämään pudottamansa kilot poissa. Ja jos onnistut siinäkin, toivottavasti ymmärrät että se mikä toimii sinulla ei toimi kaikilla.
Pysyyhän se kun jatkaa saman keittokirjan käyttämistä ja samojen annoskokojen noudattamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännää, miten mikä tahansa muu vastaus kuin ”Lihavuus on sairaus, sille ei voi mitään ja ei ole mitenkään sinun syysi” saa aikaan alapeukkujen vyöryn. Tämä on niin hyvä esimerkki nykyajasta. Mitä luulette, onko genetiikka muuttunut yhdessä sukupolvessa niin, että yhtäkkiä laihduttaminen on ydinfysiikkaa ja onnistuu vain harvoilta vai valituilta?
Vai voisiko olla niin että iso osa ihmisistä ei enää jaksa nähdä vaivaa minkään eteen, ei edes oman terveytensä? Väitän että niiden ihmisten määrä, joille laihduttaminen on oikeasti terveydellisistä syistä hyvin vaikeaa tai mahdotonta, ei ole kasvanut vuosikymmenten aikana merkittävästi. Sen sijaan kyky poistua omalta mukavuusalueelta on suorastaan romahtanut.
Ap kysyi keinoja laihduttaa pysyvästi 30 kiloa. Tähän ei ole mitään vippaskonstia ja tässäkin ketjussa on annettu vaikka kuinka monta hyvää neuvoa. Ap jätti kuitenkin kertomatta sen kaikkein tärkeimmän lähtötiedon eli ikänsä.
Ruokaympäristö on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Nykyään kaikesta tehdään tarkoituksella ja arominvahventeilla mahdollisimman maukasta. Annoskoot ovat myös kasvaneet. Vielä 1990-luvulla oli normaali lounasateriakoko neljä lihapullaa ruskeassa kastikkeessa, pari kolme keskikokoista perunaa ja kaaliraaste siihen lisäksi. Juomaksi yleensä maitoa tai kotikaljaa. Harva söi sitä yhtään enempää kuin oli pakko nälän sammuttamiseksi.
Kuvasit juuri nykypäivän suurimmat ongelmat. Herkkuja on kaikkialla. Annoskoot on suurempia. Herkkuja esitellään ja tyrkytetään joka kulmalla. Herkut ovat lisäksi usein halpoja.
Mikään edellämainituista ei kuitenkaan perustele sitä, että niitä on pakko syödä. On totta, että nykypäivänä tarvitaan ihan eri tavalla itsekuria kuin 80-luvulla, mutta itsekuri toimii nykyään ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Helppoa se ei ole, mutta niin kauan kun itse kantaa ruuan kaupasta kotiin ja omin käsin sen ruuan suuhun vie, tämä on täysin oma valinta. Kyse ei myöskään ole siitä, etteikö tietoa olisi tarjolla.
Verrataanpa itsekuriväitettä vaikka tavalliseen kadunmieheen, jolle haluttava nainen ehdottaa kuumaa seksiä kerran viikossa taikoja päivä. Pystyykö tuo kadunmies muka pidättäytymään kuutena päivänä seksistä etenkin kun siitä muistutetaan jatkuvasti kun avaa mobiililaitteen tai katsoo ympäristönsä mainoksia sekä jopa kaupan kassalla? En usko, että kadunmies pystyisi pidättäytymään kuin jossain äärimmäisessä poikkeustilassa ja olisi harrastamatta seksiä niin usein kuin mahdollista kun ne hemaisevat naiset jatkuvasti sitä kinuaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole näemmä aitoa motivaatiota kuten edellisessä ketjussa selvisi
Lihavuus on sairaus, josta kärsivä ihminen ei parane niin että hän yrittää syödä vähemmän. Samalla tavalla masennuskaan ei parane niin, että siitä kärsivä ihminen yrittää piristyä ja olla energisempi.
Lihavuushan johtuu väärästä ravinnosta, joka aiheuttaa ylensyöntiä. Laihtuminen tapahtuu muuttamalla syömisten sisältöä. Sen sisällön korjaaminen on tärkeämpää kuin kaloreitten kyttääminen ja syömisten hillitön vähentäminen.
Pitäis vähän ymmärtää elimistön toimintaa, niin onnistuis siinä painonhallinnassakin.
Olet siis sitä mieltä, että perimä ja aivojen nälkä–kylläisyysjärjestelmä, arjen liikuntaympäristö, uni ja stressi sekä sairaudet ja lääkitykset johtuu väärästä ravinnosta? Saat varmasti Nobelin palkinnon, jos pystyt selittämään miten se on mahdollista.
Olen eri. Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta PCOS ja kilpparin vajaatoiminnan syvällä rintaäänellä: lihominen johtuu aina vain siitä, että syö liikaa kaloreita. Syyt ylisyömisen taustalla ovat erilaiset, mutta ytimekkäästi näin. Itseä ei kannata sääliä, vaan hyväksyä tuo tosiasia.
Itse sain jopa laihdutettua 5kg vaikka vajaatoiminnan vuoksi aineenvaihdunta oli hidastunut puoleen normaalista. Vaikeampaa se todellakin oli, kuin terveenä, mutta kaloreita laskemalla mahdollista.
Ei, sinä et ymmärtänyt mitä tarkoitin. Vastasin viestiin, joka alkoi näin: "Lihavuushan johtuu väärästä ravinnosta, joka aiheuttaa ylensyöntiä." Ja tuo väitehän on täyttä potaskaa, koska väärä ravinto on vain yksi monesta ylensyömistä aiheuttavista tekijöistä jotka on lihavuuden taustalla. Väärän ravinnon korjaaminen oikeaksi riittää varmasti joillekin, muttei todellakaan kaikille.
Liian energiatiheä ravinto on väärää ravintoa. Ihan riippumatta siitä, onko henkilöllä aineenvaihduntasairauksia, huono elinympäristö tai suolistossa ongelmaa.
Ei riipu kaloritiheydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en onnistu laihtumaan mitenkään muuten kuin VLCD:llä eli vähentämällä päivittäisen kalorimäärän alle 800 kcaliin. Silloin nälän tunne katoaa nopeasti kokonaan ja parin ensimmäisen päivän jälkeen jaksan myös touhuta normaalisti.
Ilmeisesti olet siis lihonut aina takaisin, kun sulla on niin paljon kokemusta vlcd:stäkin, että voit sanoa että vain sillä laihdut? Painon pudottaminenhan on vielä helppoa siihen verrattuna, että sen alemman painon onnistuu pitämään. Sekin on ollut tiedossa ja tutkittuna jo pidemmän aikaa, että laihduttaminen itse asiassa lisää ylipainon riskiä.
Yksikään tutkimus ei osoita, että laihduttaminen lisäisi ylipainon riskiä. Korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia, eikä jäätelön syöminen aiheuta hukkumiskuolemia.
Tutkimukset osoittavat vain sen, että ylipainoiset ihmiset ovat laihduttaneet aiemmin useammin kuin muut. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään joka tietää, että valtaosa laihduttaneista ihmisistä lihoo uudestaan.
No kyllä ravitsemustieteilijät sen tuolla tavalla muotoilevat, ja sitähän se tarkoittaakin: jos olet laihduttanut usein, lopputulos on useimmiten se, että olet päätynyt tällä keinolla vain entistä ylipainoisemmaksi. Laihdutus ei siis ainakaan lisää hoikkuuden todennäköisyyttä. Se on vain sikäli masentavaa, että ei oikein jää mitään tehtäväksi, jos jo olet ylipainoinen ja jos laihduttaminen vain lisää ylipainon riskiä. Kai tuossa ajetaan takaa sitä, että joko et koskaan päästä itseäsi lihomaan tai sitten jos niin on jo käynyt, teet todella elämäntapamuutoksen ja lopetat laihdutuksesta puhumisen kokonaan. Kyseessä ei tällöin ole kuuri, vaan elämäntavat täytyy muuttaa pysyvästi, ei vain jonkin kuurin ajaksi.
"Laihdutus ei siis ainakaan lisää hoikkuuden todennäköisyyttä."
Väitteesi pitää paikkaansa väestötasolla, mutta siitä ei voi vetää yksilötasolle meneviä johtopäätöksiä. Toisin kuin väitit, laihduttaminen itsessään ei lisää riskiä ylipainoisuudelle.
Jos lihava ihminen laihduttaa, hänen todennäköisyytensä pysyä hoikkana lopun ikäänsä on suurempi kuin siinä tapauksessa, jos hän ei laihduta lainkaan.
Dieting Increases the Likelihood of Subsequent Obesity and BMI Gain: Results from a Prospective Study of an Australian National Sample
Mohammad Siahpush et al. Int J Behav Med. 2015 Oct.
Tässä tämä tutkimustulos nyt kuitenkin on ja johtopäätökset ovat seuraavat:
”Conclusions: Dieting to lose weight can contribute to the risk of future obesity and weight gain. Losing weight requires a commitment to change one's lifestyle and a sustained effort to maintain a healthy diet and engage in physical activity.”
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25608460/
SUOMEKSI tämä on suoraan käännettynä että laihduttaminen lisää ylipainoisuuden todennäköisyyttä tulevaisuudessa, ja johtopäätöksissä selitetään samaa asiaa kuin mitä yritin selittää. Tämä juttu ei siis ole mutua, vaan tutkimustulos.
Yksilötasolla tietenkin voi olla, että kuuluu siihen 5%:n porukkaan, joka laihtuu pysyvästi. Silloin täytyy tehdä elämäntapamuutos, ei alkaa jollekin väliaikaiselle kuurille.
Mulla vielä 10 kiloa pudotettavaa mutta 25 kiloa jo mennyt kolmessa vuodessa hissukseen, ilman kärvistelyä. Välillä hidas tahti vähän ärsyttää mutta entinen minäni olisi lihonut noin 2-5 kilon vuosivauhtia sen sijaan että paino olisi pudonnut. Plus tällä tavalla sekä pää että kroppa pysyy mukana kyydissä.
Oma metodini:
-Lisää kasviksia kaikkeen, ei pelkkää salaattia vaan monipuolisesti uunijuureksia, grillattuja kasvisia yms, pyri siihen että viikon aikana tulee 30 erilaista kasvia.
-Proteiinia joka aterialla
-Makeaa vain jälkiruokana, ei koskaan sellaisenaan.
-3 ateriaa päivässä, välipala vain jos ateriaväli venyy jostain syystä tai harrastat liikuntaa.
-Kävele 10t askelta joka ikinen päivä
-Punttitreeni 2-3 kertaa viikossa
-Jotain kestävyystreeniä 1-2 kertaa viikossa (itselleni tanssia, kickboxingia tai juoksulenkki)
-Jos tiedät että esim illalla on raskas ateria tiedossa, valitse kevyt lounas ja tasapainota vielä seuraavanakin päivänä tekemällä kevyempiä valintoja. Sama pätee lomiin ja juhliin.
Joudun duunin puolesta osallistumaan erilaisiin tapahtumiin ympäri maailmaa ja matkustan paljon joten joustamaton dieetti ei toimi, vaan tarvitsen ruokavalion ja liikuntaohjelman joka kulkee mukana.
Tsemppiä, ei se vaikeaa ole mutta vaatii pitkäjänteisyyttä.
Kaikki hiilihydraatit minimiin, korkeontaa 2 palaa täysjyväruisleipää aamulla, sekä olutta saa tietysti juoda vaikka siinä hiilihydraatteja onkin. Sokeriset limut, siiderit ja lonkerot hittoon.
Mutta ei yhtään kaakkua, pullaa, sipsejä etc roskaa.
Itsellä lähti vuodessa 20 kiloa kun lähdin tälle linjalle, eikä ole palannut.