Lue keskustelun säännöt.
30 kilon PYSYVÄ painonpudotus
05.08.2026 |
Miten onnistuisin pudottamaan painoani suunnilleen 100 kilosta 70 kiloon niin, että kilot myös pysyy poissa? Lihavuusleikkaus olisi varmasti helpoin vaihtoehto, mutten uskalla mennä sellaiseen, koska se tekee normaalista syömisestä ja juomisesta mahdotonta koko loppuiäksi.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus - Saat enemmän kaloreita kun kulutat.
Aloitin tekemään ruokaa 60-70 luvun keittokirjan kanssa.(Äitin jäämistöä) Annoskoot ihan hirveästi pienempiä. Proteiinia pirusti vähemmän kuin nyky annoksissa. esim jauhelihaa saattaa olla 70g/ ruokailija.
Samoin makeat herkut ovat kasvaneet hirmumittoihin nykyään. Perinteinen pulla oli aikasta pieni noiden opusten tuotteena.
Ruuan laitossa kannattaa käyttää tyhjiä kalori lähteitä enemmän kuten vaikkapastakastike neljälle
300g jauhelihaa
5 porkkanaa
2-3 sipulia
4 sellerin vartta
pari tölkkiä tomatti murskaa
Nuo vihannekset ei omaa kovasti kaloreita.
Oma painoni on tippunut 100kg=>85kg kahdessa vuodessa moisten elämäntapa muutosten kanssa. Voimatasot pysyneet kutakuinkin samana.Urheilen noin x3 viikossa. Mielestäni en ole muuttanut muuta kuin pudottanut ruuan kalori pitoisuutta. M51Olet siis laihtunut 15 kg kahden viime vuoden aikana? Toivottavasti kuulut siihen pieneen vähemmistöön, joka onnistuu myös pitämään pudottamansa kilot poissa. Ja jos onnistut siinäkin, toivottavasti ymmärrät että se mikä toimii sinulla ei toimi kaikilla.
Pysyyhän se kun jatkaa saman keittokirjan käyttämistä ja samojen annoskokojen noudattamista.
Vastaavalla tavalla kaikkein järjettömilläkin pikadieetillä laihdutetut kilot pysyy poissa, kun ei syö jatkossa enempää kuin kuluttaa.
Mikään ei takaa, että pystyt pitämään uusista elintavoistasi kiinni lopun ikääsi. Toivon tietysti että onnistut siinä, mutta todennäköisyydet on sinua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännää, miten mikä tahansa muu vastaus kuin ”Lihavuus on sairaus, sille ei voi mitään ja ei ole mitenkään sinun syysi” saa aikaan alapeukkujen vyöryn. Tämä on niin hyvä esimerkki nykyajasta. Mitä luulette, onko genetiikka muuttunut yhdessä sukupolvessa niin, että yhtäkkiä laihduttaminen on ydinfysiikkaa ja onnistuu vain harvoilta vai valituilta?
Vai voisiko olla niin että iso osa ihmisistä ei enää jaksa nähdä vaivaa minkään eteen, ei edes oman terveytensä? Väitän että niiden ihmisten määrä, joille laihduttaminen on oikeasti terveydellisistä syistä hyvin vaikeaa tai mahdotonta, ei ole kasvanut vuosikymmenten aikana merkittävästi. Sen sijaan kyky poistua omalta mukavuusalueelta on suorastaan romahtanut.
Ap kysyi keinoja laihduttaa pysyvästi 30 kiloa. Tähän ei ole mitään vippaskonstia ja tässäkin ketjussa on annettu vaikka kuinka monta hyvää neuvoa. Ap jätti kuitenkin kertomatta sen kaikkein tärkeimmän lähtötiedon eli ikänsä.
Ruokaympäristö on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Nykyään kaikesta tehdään tarkoituksella ja arominvahventeilla mahdollisimman maukasta. Annoskoot ovat myös kasvaneet. Vielä 1990-luvulla oli normaali lounasateriakoko neljä lihapullaa ruskeassa kastikkeessa, pari kolme keskikokoista perunaa ja kaaliraaste siihen lisäksi. Juomaksi yleensä maitoa tai kotikaljaa. Harva söi sitä yhtään enempää kuin oli pakko nälän sammuttamiseksi.
Kuvasit juuri nykypäivän suurimmat ongelmat. Herkkuja on kaikkialla. Annoskoot on suurempia. Herkkuja esitellään ja tyrkytetään joka kulmalla. Herkut ovat lisäksi usein halpoja.
Mikään edellämainituista ei kuitenkaan perustele sitä, että niitä on pakko syödä. On totta, että nykypäivänä tarvitaan ihan eri tavalla itsekuria kuin 80-luvulla, mutta itsekuri toimii nykyään ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Helppoa se ei ole, mutta niin kauan kun itse kantaa ruuan kaupasta kotiin ja omin käsin sen ruuan suuhun vie, tämä on täysin oma valinta. Kyse ei myöskään ole siitä, etteikö tietoa olisi tarjolla.
Verrataanpa itsekuriväitettä vaikka tavalliseen kadunmieheen, jolle haluttava nainen ehdottaa kuumaa seksiä kerran viikossa taikoja päivä. Pystyykö tuo kadunmies muka pidättäytymään kuutena päivänä seksistä etenkin kun siitä muistutetaan jatkuvasti kun avaa mobiililaitteen tai katsoo ympäristönsä mainoksia sekä jopa kaupan kassalla? En usko, että kadunmies pystyisi pidättäytymään kuin jossain äärimmäisessä poikkeustilassa ja olisi harrastamatta seksiä niin usein kuin mahdollista kun ne hemaisevat naiset jatkuvasti sitä kinuaisivat.
Vertaat siis seksuaali- ja lisääntymisviettiä ruokahaluun? Tämä kertoo jo aika paljon itse asiassa.
En ole koskaan tullut kiimaan suklaapatukasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en onnistu laihtumaan mitenkään muuten kuin VLCD:llä eli vähentämällä päivittäisen kalorimäärän alle 800 kcaliin. Silloin nälän tunne katoaa nopeasti kokonaan ja parin ensimmäisen päivän jälkeen jaksan myös touhuta normaalisti.
Ilmeisesti olet siis lihonut aina takaisin, kun sulla on niin paljon kokemusta vlcd:stäkin, että voit sanoa että vain sillä laihdut? Painon pudottaminenhan on vielä helppoa siihen verrattuna, että sen alemman painon onnistuu pitämään. Sekin on ollut tiedossa ja tutkittuna jo pidemmän aikaa, että laihduttaminen itse asiassa lisää ylipainon riskiä.
Yksikään tutkimus ei osoita, että laihduttaminen lisäisi ylipainon riskiä. Korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia, eikä jäätelön syöminen aiheuta hukkumiskuolemia.
Tutkimukset osoittavat vain sen, että ylipainoiset ihmiset ovat laihduttaneet aiemmin useammin kuin muut. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään joka tietää, että valtaosa laihduttaneista ihmisistä lihoo uudestaan.
No kyllä ravitsemustieteilijät sen tuolla tavalla muotoilevat, ja sitähän se tarkoittaakin: jos olet laihduttanut usein, lopputulos on useimmiten se, että olet päätynyt tällä keinolla vain entistä ylipainoisemmaksi. Laihdutus ei siis ainakaan lisää hoikkuuden todennäköisyyttä. Se on vain sikäli masentavaa, että ei oikein jää mitään tehtäväksi, jos jo olet ylipainoinen ja jos laihduttaminen vain lisää ylipainon riskiä. Kai tuossa ajetaan takaa sitä, että joko et koskaan päästä itseäsi lihomaan tai sitten jos niin on jo käynyt, teet todella elämäntapamuutoksen ja lopetat laihdutuksesta puhumisen kokonaan. Kyseessä ei tällöin ole kuuri, vaan elämäntavat täytyy muuttaa pysyvästi, ei vain jonkin kuurin ajaksi.
"Laihdutus ei siis ainakaan lisää hoikkuuden todennäköisyyttä."
Väitteesi pitää paikkaansa väestötasolla, mutta siitä ei voi vetää yksilötasolle meneviä johtopäätöksiä. Toisin kuin väitit, laihduttaminen itsessään ei lisää riskiä ylipainoisuudelle.
Jos lihava ihminen laihduttaa, hänen todennäköisyytensä pysyä hoikkana lopun ikäänsä on suurempi kuin siinä tapauksessa, jos hän ei laihduta lainkaan.
Dieting Increases the Likelihood of Subsequent Obesity and BMI Gain: Results from a Prospective Study of an Australian National Sample
Mohammad Siahpush et al. Int J Behav Med. 2015 Oct.
Tässä tämä tutkimustulos nyt kuitenkin on ja johtopäätökset ovat seuraavat:
”Conclusions: Dieting to lose weight can contribute to the risk of future obesity and weight gain. Losing weight requires a commitment to change one's lifestyle and a sustained effort to maintain a healthy diet and engage in physical activity.”
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25608460/
SUOMEKSI tämä on suoraan käännettynä että laihduttaminen lisää ylipainoisuuden todennäköisyyttä tulevaisuudessa, ja johtopäätöksissä selitetään samaa asiaa kuin mitä yritin selittää. Tämä juttu ei siis ole mutua, vaan tutkimustulos.
Yksilötasolla tietenkin voi olla, että kuuluu siihen 5%:n porukkaan, joka laihtuu pysyvästi. Silloin täytyy tehdä elämäntapamuutos, ei alkaa jollekin väliaikaiselle kuurille.
Mikä tuossa on niin vaikea ymmärtää? "Dieting to lose weight can contribute to the risk of future obesity and weight gain. Losing weight requires a commitment to change one's lifestyle and a sustained effort to maintain a healthy diet and engage in physical activity."
Tuossa tutkimuksessa ei siis väitetä, että laihduttaminen lisäisi ylipainoisuuden todennäköisyyttä, vaan todetaan että laihduttaminen saattaa lisätä myöhemmän ylipainoisuuden ja painonnousun todennäköisyyttä.
Luitko muuten, millä tavalla tutkimus toteutettiin? Kannattaisi lukea:
"Methods: We used data from Waves 9 (2009) and 10 (2010) of the Household Income and Labour Dynamics in Australia (HILDA) survey. Binominal logistic regression estimated the association of frequency of dieting in 2009 on probability of obesity in 2010. Multinomial logistic regression estimated the association of frequency of dieting in 2009 on the probability of BMI gain versus BMI maintenance and BMI loss between 2009 and 2010. The analysis sample size was 8824."
Tuollaisesta tilastollisesta datasta katsomalla on yksinkertaisesti mahdoton selvittää, aiheuttaako laihduttaminen itsessään lihavuutta vai ei. Sen selvittämiseksi vaadittaisiin laajoja tutkimuksia, jossa lihavat ihmiset arvotaan kahteen ryhmään, josta toiset määrätään laihduttamaan erilaisilla tavoilla ja toisia kielletään laihduttamasta.
Linkkaamasi tutkimuksen tulokset voivat aivan hyvin selittyä esim. sillä, että sellaiset ihmiset joiden paino on muutenkin nousussa yrittävät laihduttaa useammin kuin muut. Jos näin on, nämä "epäonnistuneet" laihduttajat saattaisivat painaa ilman laihdutuksia nykyistäkin enemmän.
Minä laihduin 30 kg. Aloin vaan liikkumaan paljon. Pitää kuluttaa 1500-2000 kaloria päivässä jotta paino putoaa. Kuntopyörällä poljin paljon 60-90 minuutta joka päivä. Sitten muuta liikkumista ja painojen nostelua. Samaan aikaan pitää syödä terveellisesti ja luopua sokerista. Minä luovuin kaljasta 8 kk ajaksi ja se oli varmaan syy että paino putosi. Kalja lihottaa paljon. Lopulta 6 kk aikana oli paino pudonnut 30 kg. Itsekuria se vaatii että liikkuu eikä sorru herkutteluun.
Vierailija kirjoitti:
Minä laihduin 30 kg. Aloin vaan liikkumaan paljon. Pitää kuluttaa 1500-2000 kaloria päivässä jotta paino putoaa. Kuntopyörällä poljin paljon 60-90 minuutta joka päivä. Sitten muuta liikkumista ja painojen nostelua. Samaan aikaan pitää syödä terveellisesti ja luopua sokerista. Minä luovuin kaljasta 8 kk ajaksi ja se oli varmaan syy että paino putosi. Kalja lihottaa paljon. Lopulta 6 kk aikana oli paino pudonnut 30 kg. Itsekuria se vaatii että liikkuu eikä sorru herkutteluun.
Kuinka kauan laihtumisestasi on aikaa? Laihduttaminenhan on useimmille paljon helpompaa kuin saavutetun tuloksen pitäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en onnistu laihtumaan mitenkään muuten kuin VLCD:llä eli vähentämällä päivittäisen kalorimäärän alle 800 kcaliin. Silloin nälän tunne katoaa nopeasti kokonaan ja parin ensimmäisen päivän jälkeen jaksan myös touhuta normaalisti.
Ilmeisesti olet siis lihonut aina takaisin, kun sulla on niin paljon kokemusta vlcd:stäkin, että voit sanoa että vain sillä laihdut? Painon pudottaminenhan on vielä helppoa siihen verrattuna, että sen alemman painon onnistuu pitämään. Sekin on ollut tiedossa ja tutkittuna jo pidemmän aikaa, että laihduttaminen itse asiassa lisää ylipainon riskiä.
Yksikään tutkimus ei osoita, että laihduttaminen lisäisi ylipainon riskiä. Korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia, eikä jäätelön syöminen aiheuta hukkumiskuolemia.
Tutkimukset osoittavat vain sen, että ylipainoiset ihmiset ovat laihduttaneet aiemmin useammin kuin muut. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään joka tietää, että valtaosa laihduttaneista ihmisistä lihoo uudestaan.
No kyllä ravitsemustieteilijät sen tuolla tavalla muotoilevat, ja sitähän se tarkoittaakin: jos olet laihduttanut usein, lopputulos on useimmiten se, että olet päätynyt tällä keinolla vain entistä ylipainoisemmaksi. Laihdutus ei siis ainakaan lisää hoikkuuden todennäköisyyttä. Se on vain sikäli masentavaa, että ei oikein jää mitään tehtäväksi, jos jo olet ylipainoinen ja jos laihduttaminen vain lisää ylipainon riskiä. Kai tuossa ajetaan takaa sitä, että joko et koskaan päästä itseäsi lihomaan tai sitten jos niin on jo käynyt, teet todella elämäntapamuutoksen ja lopetat laihdutuksesta puhumisen kokonaan. Kyseessä ei tällöin ole kuuri, vaan elämäntavat täytyy muuttaa pysyvästi, ei vain jonkin kuurin ajaksi.
"Laihdutus ei siis ainakaan lisää hoikkuuden todennäköisyyttä."
Väitteesi pitää paikkaansa väestötasolla, mutta siitä ei voi vetää yksilötasolle meneviä johtopäätöksiä. Toisin kuin väitit, laihduttaminen itsessään ei lisää riskiä ylipainoisuudelle.
Jos lihava ihminen laihduttaa, hänen todennäköisyytensä pysyä hoikkana lopun ikäänsä on suurempi kuin siinä tapauksessa, jos hän ei laihduta lainkaan.
Dieting Increases the Likelihood of Subsequent Obesity and BMI Gain: Results from a Prospective Study of an Australian National Sample
Mohammad Siahpush et al. Int J Behav Med. 2015 Oct.
Tässä tämä tutkimustulos nyt kuitenkin on ja johtopäätökset ovat seuraavat:
”Conclusions: Dieting to lose weight can contribute to the risk of future obesity and weight gain. Losing weight requires a commitment to change one's lifestyle and a sustained effort to maintain a healthy diet and engage in physical activity.”
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25608460/
SUOMEKSI tämä on suoraan käännettynä että laihduttaminen lisää ylipainoisuuden todennäköisyyttä tulevaisuudessa, ja johtopäätöksissä selitetään samaa asiaa kuin mitä yritin selittää. Tämä juttu ei siis ole mutua, vaan tutkimustulos.
Yksilötasolla tietenkin voi olla, että kuuluu siihen 5%:n porukkaan, joka laihtuu pysyvästi. Silloin täytyy tehdä elämäntapamuutos, ei alkaa jollekin väliaikaiselle kuurille.Mikä tuossa on niin vaikea ymmärtää? "Dieting to lose weight can contribute to the risk of future obesity and weight gain. Losing weight requires a commitment to change one's lifestyle and a sustained effort to maintain a healthy diet and engage in physical activity."
Tuossa tutkimuksessa ei siis väitetä, että laihduttaminen lisäisi ylipainoisuuden todennäköisyyttä, vaan todetaan että laihduttaminen saattaa lisätä myöhemmän ylipainoisuuden ja painonnousun todennäköisyyttä.
Luitko muuten, millä tavalla tutkimus toteutettiin? Kannattaisi lukea:
"Methods: We used data from Waves 9 (2009) and 10 (2010) of the Household Income and Labour Dynamics in Australia (HILDA) survey. Binominal logistic regression estimated the association of frequency of dieting in 2009 on probability of obesity in 2010. Multinomial logistic regression estimated the association of frequency of dieting in 2009 on the probability of BMI gain versus BMI maintenance and BMI loss between 2009 and 2010. The analysis sample size was 8824."Tuollaisesta tilastollisesta datasta katsomalla on yksinkertaisesti mahdoton selvittää, aiheuttaako laihduttaminen itsessään lihavuutta vai ei. Sen selvittämiseksi vaadittaisiin laajoja tutkimuksia, jossa lihavat ihmiset arvotaan kahteen ryhmään, josta toiset määrätään laihduttamaan erilaisilla tavoilla ja toisia kielletään laihduttamasta.
Linkkaamasi tutkimuksen tulokset voivat aivan hyvin selittyä esim. sillä, että sellaiset ihmiset joiden paino on muutenkin nousussa yrittävät laihduttaa useammin kuin muut. Jos näin on, nämä "epäonnistuneet" laihduttajat saattaisivat painaa ilman laihdutuksia nykyistäkin enemmän.
Tuon jutun otsikossa sanotaan suoraan että laihdutus nostaa todennäköisyyttä lihoa. Ei ole pyöristelty tieteelliseen tapaan, että voi nostaa vaan että nostaa. Ei tämä ole ainoa artikkeli tätä lajia.
Ja toisin kuin luulet, noita syitä on kyllä tutkittu. Kyllä tutkijatkin sinun lisäksesi tietävät pelkän samanaikaisuuden ja syy-seuraussuhteen eron ja silti esittävät asian noin.
En jaksa enempää jankata kanssasi tästä asiasta, mutta en usko että asiaa työkseen tekevät tutkijat eivät tietäisi mitä julkaisevat.
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.
Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.
~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.
- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännää, miten mikä tahansa muu vastaus kuin ”Lihavuus on sairaus, sille ei voi mitään ja ei ole mitenkään sinun syysi” saa aikaan alapeukkujen vyöryn. Tämä on niin hyvä esimerkki nykyajasta. Mitä luulette, onko genetiikka muuttunut yhdessä sukupolvessa niin, että yhtäkkiä laihduttaminen on ydinfysiikkaa ja onnistuu vain harvoilta vai valituilta?
Vai voisiko olla niin että iso osa ihmisistä ei enää jaksa nähdä vaivaa minkään eteen, ei edes oman terveytensä? Väitän että niiden ihmisten määrä, joille laihduttaminen on oikeasti terveydellisistä syistä hyvin vaikeaa tai mahdotonta, ei ole kasvanut vuosikymmenten aikana merkittävästi. Sen sijaan kyky poistua omalta mukavuusalueelta on suorastaan romahtanut.
Ap kysyi keinoja laihduttaa pysyvästi 30 kiloa. Tähän ei ole mitään vippaskonstia ja tässäkin ketjussa on annettu vaikka kuinka monta hyvää neuvoa. Ap jätti kuitenkin kertomatta sen kaikkein tärkeimmän lähtötiedon eli ikänsä.
Ruokaympäristö on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Nykyään kaikesta tehdään tarkoituksella ja arominvahventeilla mahdollisimman maukasta. Annoskoot ovat myös kasvaneet. Vielä 1990-luvulla oli normaali lounasateriakoko neljä lihapullaa ruskeassa kastikkeessa, pari kolme keskikokoista perunaa ja kaaliraaste siihen lisäksi. Juomaksi yleensä maitoa tai kotikaljaa. Harva söi sitä yhtään enempää kuin oli pakko nälän sammuttamiseksi.
Kuvasit juuri nykypäivän suurimmat ongelmat. Herkkuja on kaikkialla. Annoskoot on suurempia. Herkkuja esitellään ja tyrkytetään joka kulmalla. Herkut ovat lisäksi usein halpoja.
Mikään edellämainituista ei kuitenkaan perustele sitä, että niitä on pakko syödä. On totta, että nykypäivänä tarvitaan ihan eri tavalla itsekuria kuin 80-luvulla, mutta itsekuri toimii nykyään ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Helppoa se ei ole, mutta niin kauan kun itse kantaa ruuan kaupasta kotiin ja omin käsin sen ruuan suuhun vie, tämä on täysin oma valinta. Kyse ei myöskään ole siitä, etteikö tietoa olisi tarjolla.
Verrataanpa itsekuriväitettä vaikka tavalliseen kadunmieheen, jolle haluttava nainen ehdottaa kuumaa seksiä kerran viikossa taikoja päivä. Pystyykö tuo kadunmies muka pidättäytymään kuutena päivänä seksistä etenkin kun siitä muistutetaan jatkuvasti kun avaa mobiililaitteen tai katsoo ympäristönsä mainoksia sekä jopa kaupan kassalla? En usko, että kadunmies pystyisi pidättäytymään kuin jossain äärimmäisessä poikkeustilassa ja olisi harrastamatta seksiä niin usein kuin mahdollista kun ne hemaisevat naiset jatkuvasti sitä kinuaisivat.
Vertaat siis seksuaali- ja lisääntymisviettiä ruokahaluun? Tämä kertoo jo aika paljon itse asiassa.
En ole koskaan tullut kiimaan suklaapatukasta.
Et sitten ymmärrä yhtään mitään kun yritetään esittää vertauskuvallisesti sitä, kuinka ihminen on viettiensä varassa. Osalla on voimakkaampi ja osalla vähemmän voimakas seksuaalivietti. Vaikka halukasta seuraa olisi aina tarjolla, jokaisella ei mene elämä sekaisin sen vuoksi eivätkä unohdu elämän muut aktiviteetit. Heikommalla seksuaalisella vietillä varustetun on tietenkin helpompi vastustaa sitä, että keskittyisi vain harrastamaan seksiä jokaisen halukkaan vastaantulijan kanssa. Sellainen ihminen ei edes katsele jokaista vastaantulijaa ”sillä silmällä” aina valmiina seksiin.
Onko 70 kiloa realistinen tavoite suhteessa pituuteen? Mä suosittelen elämäntapamuutosta ennemmin kuin painonpudotusta. Mitä pyrit hoikemmalla vartalolla saavuttamaan? Liian usein ihmiset laihduttaa ja kun tavote saavutettu palataan takas "normaaliin". Äkkiä paino nousee takas lähtöpainoon tao jopa sen yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en onnistu laihtumaan mitenkään muuten kuin VLCD:llä eli vähentämällä päivittäisen kalorimäärän alle 800 kcaliin. Silloin nälän tunne katoaa nopeasti kokonaan ja parin ensimmäisen päivän jälkeen jaksan myös touhuta normaalisti.
Ilmeisesti olet siis lihonut aina takaisin, kun sulla on niin paljon kokemusta vlcd:stäkin, että voit sanoa että vain sillä laihdut? Painon pudottaminenhan on vielä helppoa siihen verrattuna, että sen alemman painon onnistuu pitämään. Sekin on ollut tiedossa ja tutkittuna jo pidemmän aikaa, että laihduttaminen itse asiassa lisää ylipainon riskiä.
Yksikään tutkimus ei osoita, että laihduttaminen lisäisi ylipainon riskiä. Korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia, eikä jäätelön syöminen aiheuta hukkumiskuolemia.
Tutkimukset osoittavat vain sen, että ylipainoiset ihmiset ovat laihduttaneet aiemmin useammin kuin muut. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään joka tietää, että valtaosa laihduttaneista ihmisistä lihoo uudestaan.
No kyllä ravitsemustieteilijät sen tuolla tavalla muotoilevat, ja sitähän se tarkoittaakin: jos olet laihduttanut usein, lopputulos on useimmiten se, että olet päätynyt tällä keinolla vain entistä ylipainoisemmaksi. Laihdutus ei siis ainakaan lisää hoikkuuden todennäköisyyttä. Se on vain sikäli masentavaa, että ei oikein jää mitään tehtäväksi, jos jo olet ylipainoinen ja jos laihduttaminen vain lisää ylipainon riskiä. Kai tuossa ajetaan takaa sitä, että joko et koskaan päästä itseäsi lihomaan tai sitten jos niin on jo käynyt, teet todella elämäntapamuutoksen ja lopetat laihdutuksesta puhumisen kokonaan. Kyseessä ei tällöin ole kuuri, vaan elämäntavat täytyy muuttaa pysyvästi, ei vain jonkin kuurin ajaksi.
"Laihdutus ei siis ainakaan lisää hoikkuuden todennäköisyyttä."
Väitteesi pitää paikkaansa väestötasolla, mutta siitä ei voi vetää yksilötasolle meneviä johtopäätöksiä. Toisin kuin väitit, laihduttaminen itsessään ei lisää riskiä ylipainoisuudelle.
Jos lihava ihminen laihduttaa, hänen todennäköisyytensä pysyä hoikkana lopun ikäänsä on suurempi kuin siinä tapauksessa, jos hän ei laihduta lainkaan.
Dieting Increases the Likelihood of Subsequent Obesity and BMI Gain: Results from a Prospective Study of an Australian National Sample
Mohammad Siahpush et al. Int J Behav Med. 2015 Oct.
Tässä tämä tutkimustulos nyt kuitenkin on ja johtopäätökset ovat seuraavat:
”Conclusions: Dieting to lose weight can contribute to the risk of future obesity and weight gain. Losing weight requires a commitment to change one's lifestyle and a sustained effort to maintain a healthy diet and engage in physical activity.”
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25608460/
SUOMEKSI tämä on suoraan käännettynä että laihduttaminen lisää ylipainoisuuden todennäköisyyttä tulevaisuudessa, ja johtopäätöksissä selitetään samaa asiaa kuin mitä yritin selittää. Tämä juttu ei siis ole mutua, vaan tutkimustulos.
Yksilötasolla tietenkin voi olla, että kuuluu siihen 5%:n porukkaan, joka laihtuu pysyvästi. Silloin täytyy tehdä elämäntapamuutos, ei alkaa jollekin väliaikaiselle kuurille.Mikä tuossa on niin vaikea ymmärtää? "Dieting to lose weight can contribute to the risk of future obesity and weight gain. Losing weight requires a commitment to change one's lifestyle and a sustained effort to maintain a healthy diet and engage in physical activity."
Tuossa tutkimuksessa ei siis väitetä, että laihduttaminen lisäisi ylipainoisuuden todennäköisyyttä, vaan todetaan että laihduttaminen saattaa lisätä myöhemmän ylipainoisuuden ja painonnousun todennäköisyyttä.
Luitko muuten, millä tavalla tutkimus toteutettiin? Kannattaisi lukea:
"Methods: We used data from Waves 9 (2009) and 10 (2010) of the Household Income and Labour Dynamics in Australia (HILDA) survey. Binominal logistic regression estimated the association of frequency of dieting in 2009 on probability of obesity in 2010. Multinomial logistic regression estimated the association of frequency of dieting in 2009 on the probability of BMI gain versus BMI maintenance and BMI loss between 2009 and 2010. The analysis sample size was 8824."Tuollaisesta tilastollisesta datasta katsomalla on yksinkertaisesti mahdoton selvittää, aiheuttaako laihduttaminen itsessään lihavuutta vai ei. Sen selvittämiseksi vaadittaisiin laajoja tutkimuksia, jossa lihavat ihmiset arvotaan kahteen ryhmään, josta toiset määrätään laihduttamaan erilaisilla tavoilla ja toisia kielletään laihduttamasta.
Linkkaamasi tutkimuksen tulokset voivat aivan hyvin selittyä esim. sillä, että sellaiset ihmiset joiden paino on muutenkin nousussa yrittävät laihduttaa useammin kuin muut. Jos näin on, nämä "epäonnistuneet" laihduttajat saattaisivat painaa ilman laihdutuksia nykyistäkin enemmän.
Tuon jutun otsikossa sanotaan suoraan että laihdutus nostaa todennäköisyyttä lihoa. Ei ole pyöristelty tieteelliseen tapaan, että voi nostaa vaan että nostaa. Ei tämä ole ainoa artikkeli tätä lajia.
Ja toisin kuin luulet, noita syitä on kyllä tutkittu. Kyllä tutkijatkin sinun lisäksesi tietävät pelkän samanaikaisuuden ja syy-seuraussuhteen eron ja silti esittävät asian noin.
En jaksa enempää jankata kanssasi tästä asiasta, mutta en usko että asiaa työkseen tekevät tutkijat eivät tietäisi mitä julkaisevat.
Luitko tutkimuksen koko otsikon vai pelkästään sen kohdan, jossa todettiin että laihduttaminen lisää myöhemmän lihavuuden ja BMI:n nousun todennäköisyyttä? Kannattaa lukea koko otsikko: "Dieting Increases the Likelihood of Subsequent Obesity and BMI Gain: Results from a Prospective Study of an Australian National Sample"
Kyse on siis otsikonkin mukaan vain alustavasta tutkimuksesta, joka ei edes yritä olla mikään lopullinen totuus asiasta. Ja tutkimuksen johtopäätöksissä todetaankin aivan oikein, että laihduttaminen saattaa lisätä myöhemmän ylipainoisuuden ja painonnousun todennäköisyyttä: "Dieting to lose weight can contribute to the risk of future obesity and weight gain. Losing weight requires a commitment to change one's lifestyle and a sustained effort to maintain a healthy diet and engage in physical activity."
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
En lähtisi luottamaan tutkimuksiin ihan hirveesti. Niitä kun on laidasta laitaan ja lihavuus tutkimukset perustuvat yleensä ihmisten epärehellisyyteen ja laiskuuteen.
Katot vaika lihavuus ohjelmaa talkkarista missä 300kg painava väittää noudattaneensa 1200kcal diettiä 2kk mutta lihonneensa sillä 5kg lisää.
Laihtuminen on hidasta vaikka mentäisiin äärimmäisyyksiin. Todistin kerran, että totaali paasto on ihan mahdollista. En syönyt mitään kaloripitoista 2 viikon aikana.
Kahvia en jättänyt mutta en käytä sokeria siinä. Se oli ainut mitään kaloreita sisältänyt ravinto aine kahden viikon aikana. Paino putosi 5kg.
Se miten laihtumine voi onnistua on että keksii jonkin elämäntavanmuutoksen niin että syö vähemmän. Käyttää aikaa vaikka piiiiitkään kävelyyn tai mihin vaan ettei pääse syömään. Laihtumunen tapahtuu vain kalori vajeella. Hoikkuus ei pysy jos syöt enemmän kuin kulutat ja on hankala kuluttaa paljon kun on elämä eli tarvii syödä vähän eikä paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
Kyse on siis alun perinkin normaalipainoisten ihmisten laihduttamisesta. Onko normaalipainoisilla mitään terveydellistä syytä pyrkiä pudottamaan painoaan laihduttamalla? Kannattaako paino pyrkiä saamaan normaalipainon ajarajan tuntumaan vai pitäisikö ihmisten tyytyä siihen, että välttyy ainakin enimmiltä liikakiloilta? Kertooko tuon normaalipainoisilla tehdyn tutkimuksen tumokset mitään siitä, millaisia seurauksia alun perin lihavien ihmisten laihduttamisella on?
1. Alota pienillä muutoksilla, jos herkuttelu painottuu ilta-aikaan TV:n ääressä kuten useimmilla käy sen sijaan kävelyllä, vaikka olisit jo käynyt aikasemmin lenkillä tai salilla. Yrität muuttaa omaa rutiinia, et polttaa kaloreita.
2. Syömisen miettimisen sijaan keskity muihin asioihin esim. ulkonäköön. Tee kauneusrutiineja päivittäin niin saat ajatukset pois ruuasta. Illalla: vihreä tee, venyttely, kasvonaamio tai -hoito, jalkakylpy, sheivaus, kynsihuolto, kuorinta, vaahtokylpy, hierontatyynyn käyttöä, tuoksukynttilät, rentoutuminen, musiikin kuuntelu, muodin seuraaminen.. Näin innostat itseäsi huolehtimaan ulkonäöstäsi.
3. Unohda joko tai ajattelu (mustavalkoajattelu). Rutiinit tärkeämpiä mitä yksittäinen erhe tai teko.
4. Vihannekset, salaatit, hedelmät isosti ruokavalioon.
5. Juo vettä janoon.
6. Nuku. Älä mene sänkyyn nälkäisenä se kostautuu seuraavana päivänä. Väsyneenä kiinnitä huomiota erittäin paljon siihen mitä suuhun laitat, koska sillon elimistö vaatii energiaa, vaikka lepo olisi oikea lääke.
7. Suurimman osan ruokavalinnoista teet jo kaupassa.
8. Jos mentaalipuolella hataa vastaan hakeudu terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
Kyse on siis alun perinkin normaalipainoisten ihmisten laihduttamisesta. Onko normaalipainoisilla mitään terveydellistä syytä pyrkiä pudottamaan painoaan laihduttamalla? Kannattaako paino pyrkiä saamaan normaalipainon ajarajan tuntumaan vai pitäisikö ihmisten tyytyä siihen, että välttyy ainakin enimmiltä liikakiloilta? Kertooko tuon normaalipainoisilla tehdyn tutkimuksen tumokset mitään siitä, millaisia seurauksia alun perin lihavien ihmisten laihduttamisella on?
Niin, kun verrataan noita kahta ryhmää, alkujaan normaalipainoisia, jotka laihduttivat ja niitä jotka eivät ryhtyneet laihduttamaan, jää jäljelle painoa nostavaksi syyksi laihdutus.
Monet ihmiset halajavat nuorena timmiä kroppaa tai tiettyä kilolukemaa ja alkavat laihduttaa muutamaa tai kymmentäkin kiloa pois, vaikka ovat vielä normaalipainon sisällä. Tämän nyt voi tässä todeta kasvattavan riskiä lihoa lopulta enemmän kuin jos ei koskaan ei olisikaan alkanut laihduttamaan. Olen itsekin tällainen tapaus. Aloin laihduttaa jo yläasteella normaalipainon keskivaiheilla tai ehkä jopa sen alakantissa muutamia kiloja pois. Tästä ei ole näin vuosikymmeniä myöhemmin seurannut mitään hyvää. Kilpirauhanenkin on brakannut jo aikoja sitten ja mainittu D2 on myös riesana. Takana on useita kymmenienkin kilojen laihdutuksia. Kanssalaihduttajille ei ole käynyt sen paremmin; dieetti toisensa perään ja paino sen kun vain on lisääntynyt kerta kerran jälkeen. Ainoat hoikkina pysyneet ovat niitä, jotka eivät koskaan ole päästäneetkään itseään lihomaan.
Minusta nämä tutkimustulokset ovat varsin selviä, enkä oikein ymmärrä, miksi sinulla on niin kova tarve kiistää niitä.
Harva käyttää tutkimustuloksia luovuttamisen perusteena, mutta nyt sekin on sitten nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
Kyse on siis alun perinkin normaalipainoisten ihmisten laihduttamisesta. Onko normaalipainoisilla mitään terveydellistä syytä pyrkiä pudottamaan painoaan laihduttamalla? Kannattaako paino pyrkiä saamaan normaalipainon ajarajan tuntumaan vai pitäisikö ihmisten tyytyä siihen, että välttyy ainakin enimmiltä liikakiloilta? Kertooko tuon normaalipainoisilla tehdyn tutkimuksen tumokset mitään siitä, millaisia seurauksia alun perin lihavien ihmisten laihduttamisella on?
Niin, kun verrataan noita kahta ryhmää, alkujaan normaalipainoisia, jotka laihduttivat ja niitä jotka eivät ryhtyneet laihduttamaan, jää jäljelle painoa nostavaksi syyksi laihdutus.
Monet ihmiset halajavat nuorena timmiä kroppaa tai tiettyä kilolukemaa ja alkavat laihduttaa muutamaa tai kymmentäkin kiloa pois, vaikka ovat vielä normaalipainon sisällä. Tämän nyt voi tässä todeta kasvattavan riskiä lihoa lopulta enemmän kuin jos ei koskaan ei olisikaan alkanut laihduttamaan. Olen itsekin tällainen tapaus. Aloin laihduttaa jo yläasteella normaalipainon keskivaiheilla tai ehkä jopa sen alakantissa muutamia kiloja pois. Tästä ei ole näin vuosikymmeniä myöhemmin seurannut mitään hyvää. Kilpirauhanenkin on brakannut jo aikoja sitten ja mainittu D2 on myös riesana. Takana on useita kymmenienkin kilojen laihdutuksia. Kanssalaihduttajille ei ole käynyt sen paremmin; dieetti toisensa perään ja paino sen kun vain on lisääntynyt kerta kerran jälkeen. Ainoat hoikkina pysyneet ovat niitä, jotka eivät koskaan ole päästäneetkään itseään lihomaan.
Minusta nämä tutkimustulokset ovat varsin selviä, enkä oikein ymmärrä, miksi sinulla on niin kova tarve kiistää niitä.
Lisään tähän, että tuossahan sanottiin, että laihduttaneet lihoivat enemmän kuin ne jotka eivät laihduttaneet. Ei siis väitetä etteivätkö muut alkujaan normaalipainoiset olisi myös lihoneet, mutta he lihoivat vähemmän kuin ne, jotka yrittivät jatkuvasti laihduttaa.
Tätä voit kysyä myös ai:lta: nostaako laihduttaminen lihomisen todennäköisyyttä ja vastaus on kyllä. Ilmeisimmät syytkin luetellaan.
Vierailija kirjoitti:
Harva käyttää tutkimustuloksia luovuttamisen perusteena, mutta nyt sekin on sitten nähty.
Eli nyt mentiin sitten henkilöön käyvään arvosteluun. Kauan se kestikin. Kertaan vain tutkimustuloksia ja sinä alat arvostella minua. No, tämä on nähty ennenkin.
Minä pudotin puolessatoista vuodessa 100 kilosta 68 kiloon korjaamalla ruokavalion (ylimääräinen energia pois) ja liikkumalla paljon. Rasvaprosentti on nyt pysynyt pari vuotta samana, sixpack näkyy, mutta paino voinut nousta, koska lihasta tullut lisää. En enää punnitse vaan mittaan vyötärön silloin tällöin. m
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
Kiinnittäisin erityidtä huomiota yhteen kohtaan:
"- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo."
Tämäkin tutkimus siis tukee sitä käsitystä, että laihduttaminen ei lihota niitä jotka ovat jo valmiiksi lihavia. Lihavien ei siis missään nimessä kannata jättää laihdutusta väliin ainakaan tämän tutkimuksen takia!
Sen pitäisi olla sanomattakin selvää, että pysyvä laihtuminen edellyttää elintapojen muutosta. (Muttei tietenkään ole, koska jotkut vetää tiukan laihdutuskuurin ilman minkäänlaista jatkosuunnitelmaa ja kuvittelee, että paino pysyy sen jälkeen alhaalla kuin itsestään. Vaikka herkuttelisi ja söisi ihan kuin ennen kuuriakin.)
Se ei kuitenkaan tarkoita, että laihdutuskuureissa sinänsä olisi mitään vikaa. Ihmiset on yksilöitä, ja jotain nopea painonpudotus motivoi muuttamaan elintapojaan pysyvästi ja auttaa muutenkin onnistumaan painonhallinnassa. Ja joillekin nopea laihdutuskuuri on ainoa realistinen vaihtoehto, koska yritykset syödä vain vähän vähemmän kuin kuluttaa ei onnistu. Näitäkään ihmisiä ei ole tuomittu epäonnistumaan painonhallinnassa, koska on ihan eri asia syödä kuin 70-kiloinen, jos on 70-kiloinen jolla on 70-kiloisen energiankulutus, kuin jos on 100-kiloinen ja kuluttaa energiaa reilusti enemmän.
Ihmiset on yksilöllisiä siinäkin suhteessa, kuinka vaikeaa painonhallinta on sitten kun on tavoitepaino on saavutettu. Joillekin tulee laihdutuksesta herkästi "nälkävelkaa", joka "pakottaa" syömään niin että pudotetut kilot tulee äkkiä takaisin. Toisilla "nälkävelka" on paljon lievempi ja suhteellisen helposti hallittavissa. Jotkut onnekkaat välttyy siltä kokonaan, ja uusissa mitoissa pysymiseen vaadittava ruokailutottumusten muutos sujuu ilman minkäänlaista tietoista päätöstä.
Vaikka pysyvä elämäntapamuutos siis vaaditaankin, se ei tarkoita että itse laihtuminen pitäisi toteuttaa samojen muutosten avulla. Joillekin se on oikein hyvä vaihtoehto, mutta joillekin muille huono tai jopa mahdoton.