Lue keskustelun säännöt.
30 kilon PYSYVÄ painonpudotus
05.08.2026 |
Miten onnistuisin pudottamaan painoani suunnilleen 100 kilosta 70 kiloon niin, että kilot myös pysyy poissa? Lihavuusleikkaus olisi varmasti helpoin vaihtoehto, mutten uskalla mennä sellaiseen, koska se tekee normaalista syömisestä ja juomisesta mahdotonta koko loppuiäksi.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
Olisit samalla kertonut koko tarinan. Tämän puuttumisesta jäi aika ikävä maku:
"– Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
Epäonnistunut laihduttaminen voi myös johtaa toistuviin laihduttamisyrityksiin ja painon jojoiluun.
– Laihduttamisen ja tyypin 2 diabetekseen sairastumisen suuntaa antavasti korostunut yhteys henkilöillä, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, viittaa siihen, että etenkin kehnosti toteutettu laihduttaminen voi olla yhteydessä haitallisiin seurauksiin, Sares-Jäske sanoo."
Eli vaikka korrelaatio on todettu, kausaliteettia ei ole todistettu, vaan laihduttamisen ja myöhemmän lihomisen välinen yhteys voi johtua muista asioista. Ja tuskin sekään tulee yllätyksenä, että osa dieeteistä on idioottimaisen typeriä ja niillä voi aiheuttaa itselleen monenlaista vahinkoa. Ollaan siis todella kaukana siitä, että järkevän laihdutuksen olisi todettu aiheuttavan sellaista lihomista, joka olisi jäänyt toteutumatta jos henkilö ei olisi koskaan laihduttanut.
Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
No kerropa mikä voisi olla tässä 8000 ihmisen aineistossa sellainen syy, että juuri ne jotka alkoivat laihduttaa, lihoivat enemmän kuin ei-laihduttajat? Toistuva ilmiö kuitenkin, että kun 11 vuoden kuluttua tarkastellaan tilannetta, laihduttaneet ovat lihoneet enemmän kuin ei-laihduttaneet, ja molemmat siis aloittivat normaalipainosta. Kiinnostaa, mikä tällainen tutkijoilta havaitsematta jäänyt syy mielestäsi voisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
Olisit samalla kertonut koko tarinan. Tämän puuttumisesta jäi aika ikävä maku:
"– Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
Epäonnistunut laihduttaminen voi myös johtaa toistuviin laihduttamisyrityksiin ja painon jojoiluun.
– Laihduttamisen ja tyypin 2 diabetekseen sairastumisen suuntaa antavasti korostunut yhteys henkilöillä, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, viittaa siihen, että etenkin kehnosti toteutettu laihduttaminen voi olla yhteydessä haitallisiin seurauksiin, Sares-Jäske sanoo."
Eli vaikka korrelaatio on todettu, kausaliteettia ei ole todistettu, vaan laihduttamisen ja myöhemmän lihomisen välinen yhteys voi johtua muista asioista. Ja tuskin sekään tulee yllätyksenä, että osa dieeteistä on idioottimaisen typeriä ja niillä voi aiheuttaa itselleen monenlaista vahinkoa. Ollaan siis todella kaukana siitä, että järkevän laihdutuksen olisi todettu aiheuttavan sellaista lihomista, joka olisi jäänyt toteutumatta jos henkilö ei olisi koskaan laihduttanut.
Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
No kerropa mikä voisi olla tässä 8000 ihmisen aineistossa sellainen syy, että juuri ne jotka alkoivat laihduttaa, lihoivat enemmän kuin ei-laihduttajat? Toistuva ilmiö kuitenkin, että kun 11 vuoden kuluttua tarkastellaan tilannetta, laihduttaneet ovat lihoneet enemmän kuin ei-laihduttaneet, ja molemmat siis aloittivat normaalipainosta. Kiinnostaa, mikä tällainen tutkijoilta havaitsematta jäänyt syy mielestäsi voisi olla?
Täällä on jo sanottu yksi mahdollinen selitys: Sellaiset ihmiset, joiden paino on muutenkin nousussa, alkavat laihduttaa todennäköisemmin kuin ne joiden paino pysyy kiltisti paikoillaan. Kuulostaako tutulta tai edes järkevältä? Kun housut alkaa kiristää, laihduttaminen tuntuu ajankohtaisemmalta kuin sillon kun paino vaan pysyy ennallaan vuodesta toiseen. Ja jos painonnousu on tosi hidasta, housut vaihtuu helposti uusiin ja melkein huomaamatta vähän isompiin ennen kuin vanhat alkaa kiristää.
Havainnollistan asiaa esimerkillä: Eijalla on taipumus lihomiseen. Hän aloittaa ensimmäisen laihdutuskuurinsa, kun vaaka näyttää 80 kiloa. 10 vuotta myöhemmin hän on laihduttanut onnistuneesti jo useita kertoja, mutta kun edellisestä laihdutuksesta on kulunut aikaa, hän painaa 100 kiloa. Onko laihduttaminen siis lihottanut Eijaa? Ei välttämättä. Koska hänen painonsa olisi noussut joka tapauksessa, hän voisi painaa 100 tai vaikka 120 kiloa, jos hän ei koskaan olisi laittanut painonnousuaan tilapäisesti kuriin laihduttamalla.
En myöskään yllättynyt kuullessani, että aiempi laihdutus on yhteydessä diabeteksen puhkeamiseen. Onhan diabeteksella useita tunnettuja riskitekijöitä, joista ylipaino on yksi. Kun siis ihminen tajuaa, että hänellä on jo esidiabetes tai hänen diabetesriskinsä on muuten selvästi koholla, eikö ole täysin luonnollista, että laihduttaminen alkaa yhtäkkiä kiinnostaa paljon aiempaa enemmän? Ja koska suurin osa laihduttajista lihoo ennalleen tai ylikin ja moni muukin elämäntaparemontti epäonnistuu helposti, monen diabetesriski on pian yhtä korkea kuin ennen laihdutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
Olisit samalla kertonut koko tarinan. Tämän puuttumisesta jäi aika ikävä maku:
"– Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
Epäonnistunut laihduttaminen voi myös johtaa toistuviin laihduttamisyrityksiin ja painon jojoiluun.
– Laihduttamisen ja tyypin 2 diabetekseen sairastumisen suuntaa antavasti korostunut yhteys henkilöillä, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, viittaa siihen, että etenkin kehnosti toteutettu laihduttaminen voi olla yhteydessä haitallisiin seurauksiin, Sares-Jäske sanoo."
Eli vaikka korrelaatio on todettu, kausaliteettia ei ole todistettu, vaan laihduttamisen ja myöhemmän lihomisen välinen yhteys voi johtua muista asioista. Ja tuskin sekään tulee yllätyksenä, että osa dieeteistä on idioottimaisen typeriä ja niillä voi aiheuttaa itselleen monenlaista vahinkoa. Ollaan siis todella kaukana siitä, että järkevän laihdutuksen olisi todettu aiheuttavan sellaista lihomista, joka olisi jäänyt toteutumatta jos henkilö ei olisi koskaan laihduttanut.
Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
No kerropa mikä voisi olla tässä 8000 ihmisen aineistossa sellainen syy, että juuri ne jotka alkoivat laihduttaa, lihoivat enemmän kuin ei-laihduttajat? Toistuva ilmiö kuitenkin, että kun 11 vuoden kuluttua tarkastellaan tilannetta, laihduttaneet ovat lihoneet enemmän kuin ei-laihduttaneet, ja molemmat siis aloittivat normaalipainosta. Kiinnostaa, mikä tällainen tutkijoilta havaitsematta jäänyt syy mielestäsi voisi olla?Täällä on jo sanottu yksi mahdollinen selitys: Sellaiset ihmiset, joiden paino on muutenkin nousussa, alkavat laihduttaa todennäköisemmin kuin ne joiden paino pysyy kiltisti paikoillaan. Kuulostaako tutulta tai edes järkevältä? Kun housut alkaa kiristää, laihduttaminen tuntuu ajankohtaisemmalta kuin sillon kun paino vaan pysyy ennallaan vuodesta toiseen. Ja jos painonnousu on tosi hidasta, housut vaihtuu helposti uusiin ja melkein huomaamatta vähän isompiin ennen kuin vanhat alkaa kiristää.
Havainnollistan asiaa esimerkillä: Eijalla on taipumus lihomiseen. Hän aloittaa ensimmäisen laihdutuskuurinsa, kun vaaka näyttää 80 kiloa. 10 vuotta myöhemmin hän on laihduttanut onnistuneesti jo useita kertoja, mutta kun edellisestä laihdutuksesta on kulunut aikaa, hän painaa 100 kiloa. Onko laihduttaminen siis lihottanut Eijaa? Ei välttämättä. Koska hänen painonsa olisi noussut joka tapauksessa, hän voisi painaa 100 tai vaikka 120 kiloa, jos hän ei koskaan olisi laittanut painonnousuaan tilapäisesti kuriin laihduttamalla.
En myöskään yllättynyt kuullessani, että aiempi laihdutus on yhteydessä diabeteksen puhkeamiseen. Onhan diabeteksella useita tunnettuja riskitekijöitä, joista ylipaino on yksi. Kun siis ihminen tajuaa, että hänellä on jo esidiabetes tai hänen diabetesriskinsä on muuten selvästi koholla, eikö ole täysin luonnollista, että laihduttaminen alkaa yhtäkkiä kiinnostaa paljon aiempaa enemmän? Ja koska suurin osa laihduttajista lihoo ennalleen tai ylikin ja moni muukin elämäntaparemontti epäonnistuu helposti, monen diabetesriski on pian yhtä korkea kuin ennen laihdutusta.
Ok, eli vedät täysin päinvastaisia johtopäätöksiä kuin nämä itse tutkijat. He ovat päätyneet johtopäätökseen, että todennäköisin syy lihomiselle on toistuva laihduttaminen, mutta sinä olet sitä mieltä, että jos eivät olisi laihduttaneet, olisivat vieläkin lihavampia. Jätän aiheen osaltani tähän, itse uskon tässä tutkijoita, eikä mielipiteeni muutu noista vaihtoehtosista selityksistä, varsinkaan kun tämä tulos toistuu tutkimuksesta toiseen, eikä mitään varteenotettavaa muuta syytä nouse esille painon nousulle kuin toistuva laihduttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
Olisit samalla kertonut koko tarinan. Tämän puuttumisesta jäi aika ikävä maku:
"– Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
Epäonnistunut laihduttaminen voi myös johtaa toistuviin laihduttamisyrityksiin ja painon jojoiluun.
– Laihduttamisen ja tyypin 2 diabetekseen sairastumisen suuntaa antavasti korostunut yhteys henkilöillä, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, viittaa siihen, että etenkin kehnosti toteutettu laihduttaminen voi olla yhteydessä haitallisiin seurauksiin, Sares-Jäske sanoo."
Eli vaikka korrelaatio on todettu, kausaliteettia ei ole todistettu, vaan laihduttamisen ja myöhemmän lihomisen välinen yhteys voi johtua muista asioista. Ja tuskin sekään tulee yllätyksenä, että osa dieeteistä on idioottimaisen typeriä ja niillä voi aiheuttaa itselleen monenlaista vahinkoa. Ollaan siis todella kaukana siitä, että järkevän laihdutuksen olisi todettu aiheuttavan sellaista lihomista, joka olisi jäänyt toteutumatta jos henkilö ei olisi koskaan laihduttanut.
Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
No kerropa mikä voisi olla tässä 8000 ihmisen aineistossa sellainen syy, että juuri ne jotka alkoivat laihduttaa, lihoivat enemmän kuin ei-laihduttajat? Toistuva ilmiö kuitenkin, että kun 11 vuoden kuluttua tarkastellaan tilannetta, laihduttaneet ovat lihoneet enemmän kuin ei-laihduttaneet, ja molemmat siis aloittivat normaalipainosta. Kiinnostaa, mikä tällainen tutkijoilta havaitsematta jäänyt syy mielestäsi voisi olla?Täällä on jo sanottu yksi mahdollinen selitys: Sellaiset ihmiset, joiden paino on muutenkin nousussa, alkavat laihduttaa todennäköisemmin kuin ne joiden paino pysyy kiltisti paikoillaan. Kuulostaako tutulta tai edes järkevältä? Kun housut alkaa kiristää, laihduttaminen tuntuu ajankohtaisemmalta kuin sillon kun paino vaan pysyy ennallaan vuodesta toiseen. Ja jos painonnousu on tosi hidasta, housut vaihtuu helposti uusiin ja melkein huomaamatta vähän isompiin ennen kuin vanhat alkaa kiristää.
Havainnollistan asiaa esimerkillä: Eijalla on taipumus lihomiseen. Hän aloittaa ensimmäisen laihdutuskuurinsa, kun vaaka näyttää 80 kiloa. 10 vuotta myöhemmin hän on laihduttanut onnistuneesti jo useita kertoja, mutta kun edellisestä laihdutuksesta on kulunut aikaa, hän painaa 100 kiloa. Onko laihduttaminen siis lihottanut Eijaa? Ei välttämättä. Koska hänen painonsa olisi noussut joka tapauksessa, hän voisi painaa 100 tai vaikka 120 kiloa, jos hän ei koskaan olisi laittanut painonnousuaan tilapäisesti kuriin laihduttamalla.
En myöskään yllättynyt kuullessani, että aiempi laihdutus on yhteydessä diabeteksen puhkeamiseen. Onhan diabeteksella useita tunnettuja riskitekijöitä, joista ylipaino on yksi. Kun siis ihminen tajuaa, että hänellä on jo esidiabetes tai hänen diabetesriskinsä on muuten selvästi koholla, eikö ole täysin luonnollista, että laihduttaminen alkaa yhtäkkiä kiinnostaa paljon aiempaa enemmän? Ja koska suurin osa laihduttajista lihoo ennalleen tai ylikin ja moni muukin elämäntaparemontti epäonnistuu helposti, monen diabetesriski on pian yhtä korkea kuin ennen laihdutusta.
Ok, eli vedät täysin päinvastaisia johtopäätöksiä kuin nämä itse tutkijat. He ovat päätyneet johtopäätökseen, että todennäköisin syy lihomiselle on toistuva laihduttaminen, mutta sinä olet sitä mieltä, että jos eivät olisi laihduttaneet, olisivat vieläkin lihavampia. Jätän aiheen osaltani tähän, itse uskon tässä tutkijoita, eikä mielipiteeni muutu noista vaihtoehtosista selityksistä, varsinkaan kun tämä tulos toistuu tutkimuksesta toiseen, eikä mitään varteenotettavaa muuta syytä nouse esille painon nousulle kuin toistuva laihduttaminen.
Lopettakaa tuo turha mussutus ja kunnostakaa ruokavalio pysyvästi ja ruvetkaa liikkumaan.
"Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.
- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.."
Kuulostaa järkevältä. Tyypin 2 diabeteksen kannalta on parempi syödä huonosti paljon, kuin että söisi huonosti vähemmän. Diabetes 2 johtuu ravintoainevajauksista. Huom! Osittaisista vajauksista, ei täydellisistä puutoksista. Sellaisista, jotka eivät näy verikokeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en onnistu laihtumaan mitenkään muuten kuin VLCD:llä eli vähentämällä päivittäisen kalorimäärän alle 800 kcaliin. Silloin nälän tunne katoaa nopeasti kokonaan ja parin ensimmäisen päivän jälkeen jaksan myös touhuta normaalisti.
Ilmeisesti olet siis lihonut aina takaisin, kun sulla on niin paljon kokemusta vlcd:stäkin, että voit sanoa että vain sillä laihdut? Painon pudottaminenhan on vielä helppoa siihen verrattuna, että sen alemman painon onnistuu pitämään. Sekin on ollut tiedossa ja tutkittuna jo pidemmän aikaa, että laihduttaminen itse asiassa lisää ylipainon riskiä.
Yksikään tutkimus ei osoita, että laihduttaminen lisäisi ylipainon riskiä. Korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia, eikä jäätelön syöminen aiheuta hukkumiskuolemia.
Tutkimukset osoittavat vain sen, että ylipainoiset ihmiset ovat laihduttaneet aiemmin useammin kuin muut. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään joka tietää, että valtaosa laihduttaneista ihmisistä lihoo uudestaan.
No kyllä ravitsemustieteilijät sen tuolla tavalla muotoilevat, ja sitähän se tarkoittaakin: jos olet laihduttanut usein, lopputulos on useimmiten se, että olet päätynyt tällä keinolla vain entistä ylipainoisemmaksi. Laihdutus ei siis ainakaan lisää hoikkuuden todennäköisyyttä. Se on vain sikäli masentavaa, että ei oikein jää mitään tehtäväksi, jos jo olet ylipainoinen ja jos laihduttaminen vain lisää ylipainon riskiä. Kai tuossa ajetaan takaa sitä, että joko et koskaan päästä itseäsi lihomaan tai sitten jos niin on jo käynyt, teet todella elämäntapamuutoksen ja lopetat laihdutuksesta puhumisen kokonaan. Kyseessä ei tällöin ole kuuri, vaan elämäntavat täytyy muuttaa pysyvästi, ei vain jonkin kuurin ajaksi.
"Laihdutus ei siis ainakaan lisää hoikkuuden todennäköisyyttä."
Väitteesi pitää paikkaansa väestötasolla, mutta siitä ei voi vetää yksilötasolle meneviä johtopäätöksiä. Toisin kuin väitit, laihduttaminen itsessään ei lisää riskiä ylipainoisuudelle.
Jos lihava ihminen laihduttaa, hänen todennäköisyytensä pysyä hoikkana lopun ikäänsä on suurempi kuin siinä tapauksessa, jos hän ei laihduta lainkaan.
Ihan mielenkintoinen väite. Tuntuisi loogiselta, koska osa laihduttajista pystyy pitämään kiinni uusista elintavoista. Mutta onhan myös mahdollista, että osa lihavista laihtuu jostain muusta syystä kuin varsinaisesti laihduttamalla, siis elintavat muuttuvat muusta syystä. Esimerkiksi muistan opiskeluaikoina, että joku oli laihtunut kun muutti pois kodin ruokahuollon piiristä ja liikunta lisääntyi uudella asuinpaikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
Olisit samalla kertonut koko tarinan. Tämän puuttumisesta jäi aika ikävä maku:
"– Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
Epäonnistunut laihduttaminen voi myös johtaa toistuviin laihduttamisyrityksiin ja painon jojoiluun.
– Laihduttamisen ja tyypin 2 diabetekseen sairastumisen suuntaa antavasti korostunut yhteys henkilöillä, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, viittaa siihen, että etenkin kehnosti toteutettu laihduttaminen voi olla yhteydessä haitallisiin seurauksiin, Sares-Jäske sanoo."
Eli vaikka korrelaatio on todettu, kausaliteettia ei ole todistettu, vaan laihduttamisen ja myöhemmän lihomisen välinen yhteys voi johtua muista asioista. Ja tuskin sekään tulee yllätyksenä, että osa dieeteistä on idioottimaisen typeriä ja niillä voi aiheuttaa itselleen monenlaista vahinkoa. Ollaan siis todella kaukana siitä, että järkevän laihdutuksen olisi todettu aiheuttavan sellaista lihomista, joka olisi jäänyt toteutumatta jos henkilö ei olisi koskaan laihduttanut.
Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
No kerropa mikä voisi olla tässä 8000 ihmisen aineistossa sellainen syy, että juuri ne jotka alkoivat laihduttaa, lihoivat enemmän kuin ei-laihduttajat? Toistuva ilmiö kuitenkin, että kun 11 vuoden kuluttua tarkastellaan tilannetta, laihduttaneet ovat lihoneet enemmän kuin ei-laihduttaneet, ja molemmat siis aloittivat normaalipainosta. Kiinnostaa, mikä tällainen tutkijoilta havaitsematta jäänyt syy mielestäsi voisi olla?Täällä on jo sanottu yksi mahdollinen selitys: Sellaiset ihmiset, joiden paino on muutenkin nousussa, alkavat laihduttaa todennäköisemmin kuin ne joiden paino pysyy kiltisti paikoillaan. Kuulostaako tutulta tai edes järkevältä? Kun housut alkaa kiristää, laihduttaminen tuntuu ajankohtaisemmalta kuin sillon kun paino vaan pysyy ennallaan vuodesta toiseen. Ja jos painonnousu on tosi hidasta, housut vaihtuu helposti uusiin ja melkein huomaamatta vähän isompiin ennen kuin vanhat alkaa kiristää.
Havainnollistan asiaa esimerkillä: Eijalla on taipumus lihomiseen. Hän aloittaa ensimmäisen laihdutuskuurinsa, kun vaaka näyttää 80 kiloa. 10 vuotta myöhemmin hän on laihduttanut onnistuneesti jo useita kertoja, mutta kun edellisestä laihdutuksesta on kulunut aikaa, hän painaa 100 kiloa. Onko laihduttaminen siis lihottanut Eijaa? Ei välttämättä. Koska hänen painonsa olisi noussut joka tapauksessa, hän voisi painaa 100 tai vaikka 120 kiloa, jos hän ei koskaan olisi laittanut painonnousuaan tilapäisesti kuriin laihduttamalla.
En myöskään yllättynyt kuullessani, että aiempi laihdutus on yhteydessä diabeteksen puhkeamiseen. Onhan diabeteksella useita tunnettuja riskitekijöitä, joista ylipaino on yksi. Kun siis ihminen tajuaa, että hänellä on jo esidiabetes tai hänen diabetesriskinsä on muuten selvästi koholla, eikö ole täysin luonnollista, että laihduttaminen alkaa yhtäkkiä kiinnostaa paljon aiempaa enemmän? Ja koska suurin osa laihduttajista lihoo ennalleen tai ylikin ja moni muukin elämäntaparemontti epäonnistuu helposti, monen diabetesriski on pian yhtä korkea kuin ennen laihdutusta.
Ok, eli vedät täysin päinvastaisia johtopäätöksiä kuin nämä itse tutkijat. He ovat päätyneet johtopäätökseen, että todennäköisin syy lihomiselle on toistuva laihduttaminen, mutta sinä olet sitä mieltä, että jos eivät olisi laihduttaneet, olisivat vieläkin lihavampia. Jätän aiheen osaltani tähän, itse uskon tässä tutkijoita, eikä mielipiteeni muutu noista vaihtoehtosista selityksistä, varsinkaan kun tämä tulos toistuu tutkimuksesta toiseen, eikä mitään varteenotettavaa muuta syytä nouse esille painon nousulle kuin toistuva laihduttaminen.
Missä minä muka olen vetänyt täysin päinvastaisia johtopäätöksiä kuin "nämä itse tutkijat"? Väistönkirjan kirjoittanut tutkija Laura Sares-Jäskehän totesi ihan itse, että on liian aikaista vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä, koska on mahdollista että laihduttajilla on alun perinkin ollut muita suurempi riski lihoa ja sairastua.
Pyysit minua kertomaan jonkun vaihtoisen selityksen tälle lihomiselle, ja kun sitten vastasin siihen sanomalla, että "[t]äällä on jo sanottu yksi mahdollinen selitys", sinä kuvittelet minun pitävän tätä mahdollista selitystä varmana. Ymmärrätköhän sinä tutkimusten tuloksia ja niistä tehtyjä tulkintoja yhtään sen paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihdutin suunnilleen 10 vuotta sitten 26 kg VLCD:llä (alle 800 kcal/vrk) ja heti sen perään vielä 11 kg LCD:llä (800-1200 kcal/vrk). Sen jälkeen 10 kg on tullut takaisin eli painan edelleen 27 kg vähemmän kuin ennen. Painoindeksini on 29 ja laihdutan uudestaan sitten jos 30 tulee täyteen.
Laihdutus ei lisää lihavuutta:
"It is concluded that (i) diet-induced weight loss hastens weight regain but a history of weight loss diets does not cause weight gain beyond that which would occur in the absence of dieting, and (ii) weight loss dieting in non-obese individuals does not cause future weight gain but is simply a proxy risk factor reflecting a personal vulnerability to weight gain and living in an obesogenic environment."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää sopeutua vähitellen. Sopivaa dieettiä ja lihastreeniä niin energiankulutus ei romahda liikaa ja pääsee pysyvään tulokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
Olisit samalla kertonut koko tarinan. Tämän puuttumisesta jäi aika ikävä maku:
"– Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
Epäonnistunut laihduttaminen voi myös johtaa toistuviin laihduttamisyrityksiin ja painon jojoiluun.
– Laihduttamisen ja tyypin 2 diabetekseen sairastumisen suuntaa antavasti korostunut yhteys henkilöillä, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, viittaa siihen, että etenkin kehnosti toteutettu laihduttaminen voi olla yhteydessä haitallisiin seurauksiin, Sares-Jäske sanoo."
Eli vaikka korrelaatio on todettu, kausaliteettia ei ole todistettu, vaan laihduttamisen ja myöhemmän lihomisen välinen yhteys voi johtua muista asioista. Ja tuskin sekään tulee yllätyksenä, että osa dieeteistä on idioottimaisen typeriä ja niillä voi aiheuttaa itselleen monenlaista vahinkoa. Ollaan siis todella kaukana siitä, että järkevän laihdutuksen olisi todettu aiheuttavan sellaista lihomista, joka olisi jäänyt toteutumatta jos henkilö ei olisi koskaan laihduttanut.
Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
No kerropa mikä voisi olla tässä 8000 ihmisen aineistossa sellainen syy, että juuri ne jotka alkoivat laihduttaa, lihoivat enemmän kuin ei-laihduttajat? Toistuva ilmiö kuitenkin, että kun 11 vuoden kuluttua tarkastellaan tilannetta, laihduttaneet ovat lihoneet enemmän kuin ei-laihduttaneet, ja molemmat siis aloittivat normaalipainosta. Kiinnostaa, mikä tällainen tutkijoilta havaitsematta jäänyt syy mielestäsi voisi olla?Täällä on jo sanottu yksi mahdollinen selitys: Sellaiset ihmiset, joiden paino on muutenkin nousussa, alkavat laihduttaa todennäköisemmin kuin ne joiden paino pysyy kiltisti paikoillaan. Kuulostaako tutulta tai edes järkevältä? Kun housut alkaa kiristää, laihduttaminen tuntuu ajankohtaisemmalta kuin sillon kun paino vaan pysyy ennallaan vuodesta toiseen. Ja jos painonnousu on tosi hidasta, housut vaihtuu helposti uusiin ja melkein huomaamatta vähän isompiin ennen kuin vanhat alkaa kiristää.
Havainnollistan asiaa esimerkillä: Eijalla on taipumus lihomiseen. Hän aloittaa ensimmäisen laihdutuskuurinsa, kun vaaka näyttää 80 kiloa. 10 vuotta myöhemmin hän on laihduttanut onnistuneesti jo useita kertoja, mutta kun edellisestä laihdutuksesta on kulunut aikaa, hän painaa 100 kiloa. Onko laihduttaminen siis lihottanut Eijaa? Ei välttämättä. Koska hänen painonsa olisi noussut joka tapauksessa, hän voisi painaa 100 tai vaikka 120 kiloa, jos hän ei koskaan olisi laittanut painonnousuaan tilapäisesti kuriin laihduttamalla.
En myöskään yllättynyt kuullessani, että aiempi laihdutus on yhteydessä diabeteksen puhkeamiseen. Onhan diabeteksella useita tunnettuja riskitekijöitä, joista ylipaino on yksi. Kun siis ihminen tajuaa, että hänellä on jo esidiabetes tai hänen diabetesriskinsä on muuten selvästi koholla, eikö ole täysin luonnollista, että laihduttaminen alkaa yhtäkkiä kiinnostaa paljon aiempaa enemmän? Ja koska suurin osa laihduttajista lihoo ennalleen tai ylikin ja moni muukin elämäntaparemontti epäonnistuu helposti, monen diabetesriski on pian yhtä korkea kuin ennen laihdutusta.
Ok, eli vedät täysin päinvastaisia johtopäätöksiä kuin nämä itse tutkijat. He ovat päätyneet johtopäätökseen, että todennäköisin syy lihomiselle on toistuva laihduttaminen, mutta sinä olet sitä mieltä, että jos eivät olisi laihduttaneet, olisivat vieläkin lihavampia. Jätän aiheen osaltani tähän, itse uskon tässä tutkijoita, eikä mielipiteeni muutu noista vaihtoehtosista selityksistä, varsinkaan kun tämä tulos toistuu tutkimuksesta toiseen, eikä mitään varteenotettavaa muuta syytä nouse esille painon nousulle kuin toistuva laihduttaminen.
Laihdutellessa menetetään lihasmassaa etenkin rajuilla pikadieeteillä. Kun paino pyrkii entisiin lukemiin, se korvautuu useimmiten rasvakudoksella. Lihaskudos kuluttaa paljon enemmän energiaa kuin rasvakudos. Siten jojoilijan perusaineenvaihdunta laskee ja lihomisesta tulee helpompaa ja painonhallinnasta entistä vaikeampaa. Monesti ihmiset eivät edes tajua sitä, että vuosikymmenen ajan jojotelleen perusaineenvaihdunta on jo laskenut merkittävästi. Kun edes laihduttamaton satakiloinen nuori toimistotyötä tekevä liikuntaa harrastamton nainen ei kuluta vuorokaudessa enempää kuin 1900 kcal vuorokaudessa niin 10 vuotta jojotellut lähtee liikkeelle siitä, että hän kuluttaa vastaavassa tilanteessa 1700 kcal vuorokaudessa. Ainoa pysyvä tapa laihtua on siis hankkia lisää lihasmassaa ja sitten laihduttaa todella hitaasti kilon kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.
- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.."
Kuulostaa järkevältä. Tyypin 2 diabeteksen kannalta on parempi syödä huonosti paljon, kuin että söisi huonosti vähemmän. Diabetes 2 johtuu ravintoainevajauksista. Huom! Osittaisista vajauksista, ei täydellisistä puutoksista. Sellaisista, jotka eivät näy verikokeissa.
Laihduttamattomuus ei tarkoita välttämättä epäterveellistä ruokavalioa.
Vierailija kirjoitti:
Mikään pilleri tai leikkaus ei johda pysyvään ratkaisuun. Totuta itsesi vaiheittain terveelliseen elämäntapaan. Jokaisen vaiheen tulisi kestää 2-4 viikkoa, ennen siirtymistä seuraavaan.
1. 7-8h yöunet
2. Veden juominen 2 litraa päivässä
3. 10 000 askelta päivässä
4. Annoskoon pienentäminen
5. Lautasmallin ja ravintosuositusten mukaan syöminen
6. Punttisali, muun liikunnan lisääminen
7. Hiilareita reilusti pois eli vhh
8. Pätkäpaasto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä Helsingin yliopiston sivuilta vuoden 2020 tutkimustietoa suomeksi samasta asiasta:
Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat enemmän 11 vuoden aikana kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, oli tutkimuksessa korostunut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. (Kuva: Mostphotos)
Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.
Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.~
~
Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.
- ALUN PERIN NORMAALIPAINOISET LAIHDUTTAJAT LIHOIVAT SEURANNAN AIKANA ENEMMÄN KUIN NE NORMAALIPAINOISET, JOTKA EIVÄT LAIHDUTTANEET. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.
Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. LAIHDUTTAMINEN OLI YHTEYDESSÄ SUUREMPAAN RISKIIN SAIRASTUA DIABETEKSEEN SEURANNAN AIKANA.- Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.
Olisit samalla kertonut koko tarinan. Tämän puuttumisesta jäi aika ikävä maku:
"– Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
Epäonnistunut laihduttaminen voi myös johtaa toistuviin laihduttamisyrityksiin ja painon jojoiluun.
– Laihduttamisen ja tyypin 2 diabetekseen sairastumisen suuntaa antavasti korostunut yhteys henkilöillä, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, viittaa siihen, että etenkin kehnosti toteutettu laihduttaminen voi olla yhteydessä haitallisiin seurauksiin, Sares-Jäske sanoo."
Eli vaikka korrelaatio on todettu, kausaliteettia ei ole todistettu, vaan laihduttamisen ja myöhemmän lihomisen välinen yhteys voi johtua muista asioista. Ja tuskin sekään tulee yllätyksenä, että osa dieeteistä on idioottimaisen typeriä ja niillä voi aiheuttaa itselleen monenlaista vahinkoa. Ollaan siis todella kaukana siitä, että järkevän laihdutuksen olisi todettu aiheuttavan sellaista lihomista, joka olisi jäänyt toteutumatta jos henkilö ei olisi koskaan laihduttanut.
Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
No kerropa mikä voisi olla tässä 8000 ihmisen aineistossa sellainen syy, että juuri ne jotka alkoivat laihduttaa, lihoivat enemmän kuin ei-laihduttajat? Toistuva ilmiö kuitenkin, että kun 11 vuoden kuluttua tarkastellaan tilannetta, laihduttaneet ovat lihoneet enemmän kuin ei-laihduttaneet, ja molemmat siis aloittivat normaalipainosta. Kiinnostaa, mikä tällainen tutkijoilta havaitsematta jäänyt syy mielestäsi voisi olla?Täällä on jo sanottu yksi mahdollinen selitys: Sellaiset ihmiset, joiden paino on muutenkin nousussa, alkavat laihduttaa todennäköisemmin kuin ne joiden paino pysyy kiltisti paikoillaan. Kuulostaako tutulta tai edes järkevältä? Kun housut alkaa kiristää, laihduttaminen tuntuu ajankohtaisemmalta kuin sillon kun paino vaan pysyy ennallaan vuodesta toiseen. Ja jos painonnousu on tosi hidasta, housut vaihtuu helposti uusiin ja melkein huomaamatta vähän isompiin ennen kuin vanhat alkaa kiristää.
Havainnollistan asiaa esimerkillä: Eijalla on taipumus lihomiseen. Hän aloittaa ensimmäisen laihdutuskuurinsa, kun vaaka näyttää 80 kiloa. 10 vuotta myöhemmin hän on laihduttanut onnistuneesti jo useita kertoja, mutta kun edellisestä laihdutuksesta on kulunut aikaa, hän painaa 100 kiloa. Onko laihduttaminen siis lihottanut Eijaa? Ei välttämättä. Koska hänen painonsa olisi noussut joka tapauksessa, hän voisi painaa 100 tai vaikka 120 kiloa, jos hän ei koskaan olisi laittanut painonnousuaan tilapäisesti kuriin laihduttamalla.
En myöskään yllättynyt kuullessani, että aiempi laihdutus on yhteydessä diabeteksen puhkeamiseen. Onhan diabeteksella useita tunnettuja riskitekijöitä, joista ylipaino on yksi. Kun siis ihminen tajuaa, että hänellä on jo esidiabetes tai hänen diabetesriskinsä on muuten selvästi koholla, eikö ole täysin luonnollista, että laihduttaminen alkaa yhtäkkiä kiinnostaa paljon aiempaa enemmän? Ja koska suurin osa laihduttajista lihoo ennalleen tai ylikin ja moni muukin elämäntaparemontti epäonnistuu helposti, monen diabetesriski on pian yhtä korkea kuin ennen laihdutusta.
Ok, eli vedät täysin päinvastaisia johtopäätöksiä kuin nämä itse tutkijat. He ovat päätyneet johtopäätökseen, että todennäköisin syy lihomiselle on toistuva laihduttaminen, mutta sinä olet sitä mieltä, että jos eivät olisi laihduttaneet, olisivat vieläkin lihavampia. Jätän aiheen osaltani tähän, itse uskon tässä tutkijoita, eikä mielipiteeni muutu noista vaihtoehtosista selityksistä, varsinkaan kun tämä tulos toistuu tutkimuksesta toiseen, eikä mitään varteenotettavaa muuta syytä nouse esille painon nousulle kuin toistuva laihduttaminen.
Laihdutellessa menetetään lihasmassaa etenkin rajuilla pikadieeteillä. Kun paino pyrkii entisiin lukemiin, se korvautuu useimmiten rasvakudoksella. Lihaskudos kuluttaa paljon enemmän energiaa kuin rasvakudos. Siten jojoilijan perusaineenvaihdunta laskee ja lihomisesta tulee helpompaa ja painonhallinnasta entistä vaikeampaa. Monesti ihmiset eivät edes tajua sitä, että vuosikymmenen ajan jojotelleen perusaineenvaihdunta on jo laskenut merkittävästi. Kun edes laihduttamaton satakiloinen nuori toimistotyötä tekevä liikuntaa harrastamton nainen ei kuluta vuorokaudessa enempää kuin 1900 kcal vuorokaudessa niin 10 vuotta jojotellut lähtee liikkeelle siitä, että hän kuluttaa vastaavassa tilanteessa 1700 kcal vuorokaudessa. Ainoa pysyvä tapa laihtua on siis hankkia lisää lihasmassaa ja sitten laihduttaa todella hitaasti kilon kuukaudessa.
Kuulostaa tietysti järkevältä, mutta tutkimuksista ei löydy kunnollista tukea sille yleiselle harhaluulolle, että painon jojoilu olisi haitallista:
"In an invited Personal View, Professors Faidon Magkos from the University of Copenhagen and Norbert Stefan from the German Center for Diabetes Research (DZD), the University Hospital Tübingen and Helmholtz Munich critically examine decades of research on weight cycling in humans and animals. Their conclusion: there is no convincing causal evidence that weight cycling itself leads to long-term harm in patients with obesity.
"Many people struggling with weight are discouraged from trying to lose weight because they fear 'yo-yo dieting' will lead to muscle loss and somehow damage their metabolism," says Prof. Magkos. "Our review indicates that these fears are largely unsupported. In most cases, the benefits of trying to lose weight clearly outweigh the theoretical risks of weight cycling."
"The authors carefully evaluate observational studies, randomized clinical trials, and animal experiments that examine how repeated weight loss and regain affect body weight, body composition, energy metabolism, and glucose regulation.
"Once you properly account for pre-existing health conditions, aging, and overall exposure to obesity, the supposed harmful effects of weight cycling largely disappear," explains Prof. Stefan.
Importantly, studies that objectively track body composition show no consistent evidence that weight cycling causes disproportionate loss of lean (muscle) mass or long-term suppression of metabolic rate. In most cases, people who regain weight return to a body composition similar to their starting point—not a worse one. Nor is there any robust evidence suggesting that weight cycling is behind the lifelong increase in weight often experienced by patients with obesity."
https://medicalxpress.com/news/2026-05-yoyo-dieting-analysis-longstandi…
Se vähäinen näyttö mitä asiasta on liittyy arvatenkin siihen, että joillain on tapana laihduttaa toinen toistaan epäterveellisemmillä ihmedieeteillä, joihin liittyy tietysti omat ongelmansa.
Lihavuus johtuu aina siitä, että ihminen syö liikaa kaloreita. Syyt liikasyömiseen ovat hyvin moninaisia ja niihin pitää pureutua, jotta ruokailutottumuksia saa muutettua.
Olisit samalla kertonut koko tarinan. Tämän puuttumisesta jäi aika ikävä maku:
"– Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.
Epäonnistunut laihduttaminen voi myös johtaa toistuviin laihduttamisyrityksiin ja painon jojoiluun.
– Laihduttamisen ja tyypin 2 diabetekseen sairastumisen suuntaa antavasti korostunut yhteys henkilöillä, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, viittaa siihen, että etenkin kehnosti toteutettu laihduttaminen voi olla yhteydessä haitallisiin seurauksiin, Sares-Jäske sanoo."
Eli vaikka korrelaatio on todettu, kausaliteettia ei ole todistettu, vaan laihduttamisen ja myöhemmän lihomisen välinen yhteys voi johtua muista asioista. Ja tuskin sekään tulee yllätyksenä, että osa dieeteistä on idioottimaisen typeriä ja niillä voi aiheuttaa itselleen monenlaista vahinkoa. Ollaan siis todella kaukana siitä, että järkevän laihdutuksen olisi todettu aiheuttavan sellaista lihomista, joka olisi jäänyt toteutumatta jos henkilö ei olisi koskaan laihduttanut.