Lue keskustelun säännöt.
Jotenkin tuntuu järjettömältä miten paljon ihmiset haalii harrastuksia itselleen ja lapsilleen
03.08.2026 |
Siis haluaako ihmiset oikeasti elää noin?
Kaikki perheenjäsenet suhaa eri paikoissa arki-illat ja usein myös viikonloppuna, yhteinen aika on todella vähäistä perheen kesken. Eli käytännössä kaikki viettää suurimman osan ajasta muiden kuin niiden kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa.
Miksi meidän yhteiskunta on tällainen, että ihmisen pitää jotenkin ansaita arvonsa jatkuvalla menemisellä ja tekemisellä ja asioiden tavoittelulla?
Ja tässäkö on myös yksi syy siihen miksi monet nuoret voivat pahoin? Jatkuva kiire, pitää mennä ja tehdä ja saavuttaa? Ei aikaa levolle ja palautumiselle.
Kommentit (37)
"Miksi meidän yhteiskunta on tällainen, että ihmisen pitää jotenkin ansaita arvonsa jatkuvalla menemisellä ja tekemisellä ja asioiden tavoittelulla?"
Miten harrastukset lähtisi yhteiskunnasta? Ihmiset ovat vapaita valitsemaan harrastuksensa. Omaksi ilokseni liikun ja puuhan. Kumpikin lapsi treenaa lajissaan ja tykkää tekemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on silkkaa ahneutta. Kolikollakin on myös toinenkin puoli.
Sitä rt sinä määrittele mitä muut imiset tekee!!!! Paina kalloosi!
Mitä ap sinä harrastat? Kuinka monta tuntia viikossa liikut?
Olen ihan livenä seurannut kun suorittajamammat kilpailivat musiikkikoulun ilmottautumisjonossa lasten harrastusten määrällä. Ihan pimeää touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan harrastavat nuoret eivät voi pahoin tai ole huonoilla teillä toisin kuin nuoret, joilla ei ole harrastuksia. Aikuisenkin pää pysyy kasassa, kun on harrastuksia - etenkin liikuntaharrastuksia.
Jos miettisin elämää, että päivät olisi aina vain töissä/päiväkodissa/koulussa ja kotona, niin olisi kyllä aika turhauttavaa.
Riippuu paljon mitä harrastetaan ja miten. Ja mitkä on vanhempien suunnalta tulevat odotukset ja paineet.
Paljon ollut juttua siitä miten nykyään harrastukset on usein stressaavia kun kaikki pyrkii kehittymään huipuksi siinä omassa lajissaan, oli se sitten urheilua tai musiikkia tms.
Älä valehtele. Eivät kaikki pyrin miksikään huipuksi. Ihan omaksi oloksi esim kunnon kohotusta ja sanhenkisten kanssa seurustelusta ym.😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan livenä seurannut kun suorittajamammat kilpailivat musiikkikoulun ilmottautumisjonossa lasten harrastusten määrällä. Ihan pimeää touhua.
Montako kertaa olet jonossa ollut ja miten suuri jooukko näitä suorittajamammoja oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan harrastavat nuoret eivät voi pahoin tai ole huonoilla teillä toisin kuin nuoret, joilla ei ole harrastuksia. Aikuisenkin pää pysyy kasassa, kun on harrastuksia - etenkin liikuntaharrastuksia.
Jos miettisin elämää, että päivät olisi aina vain töissä/päiväkodissa/koulussa ja kotona, niin olisi kyllä aika turhauttavaa.
Riippuu paljon mitä harrastetaan ja miten. Ja mitkä on vanhempien suunnalta tulevat odotukset ja paineet.
Paljon ollut juttua siitä miten nykyään harrastukset on usein stressaavia kun kaikki pyrkii kehittymään huipuksi siinä omassa lajissaan, oli se sitten urheilua tai musiikkia tms.
Älä valehtele. Eivät kaikki pyrin miksikään huipuksi. Ihan omaksi oloksi esim kunnon kohotusta ja sanhenkisten kanssa seurustelusta ym.😊
Aikuisilla varmasti onnistuu mutta lapset ja nuoret on luonnostaan kilpailuhenkisiä siinä omassa ryhmässään ja voi tulla suuriakin paineita ja stressiä jos huomaa ettei ole "yhtä hyvä kuin muut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan livenä seurannut kun suorittajamammat kilpailivat musiikkikoulun ilmottautumisjonossa lasten harrastusten määrällä. Ihan pimeää touhua.
Vai kuuntelit. Meidän lapsena 3 harrastusta ihan lapsen toiveesta... tietää että voi lopettaa koska vaan haluaa. Ei tässä mitään pimeetä ole...päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan livenä seurannut kun suorittajamammat kilpailivat musiikkikoulun ilmottautumisjonossa lasten harrastusten määrällä. Ihan pimeää touhua.
Vai kuuntelit. Meidän lapsena 3 harrastusta ihan lapsen toiveesta... tietää että voi lopettaa koska vaan haluaa. Ei tässä mitään pimeetä ole...päinvastoin.
Oli vähän vaikea välttyä kuulemasta, kun akkojen tarkoitus oli retostella asialla. Hyvä jos teillä ei ole siihen tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan livenä seurannut kun suorittajamammat kilpailivat musiikkikoulun ilmottautumisjonossa lasten harrastusten määrällä. Ihan pimeää touhua.
Montako kertaa olet jonossa ollut ja miten suuri jooukko näitä suorittajamammoja oli?
3 äänekästä. Onneksi nykyisin ilmoittaudutaan netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan harrastavat nuoret eivät voi pahoin tai ole huonoilla teillä toisin kuin nuoret, joilla ei ole harrastuksia. Aikuisenkin pää pysyy kasassa, kun on harrastuksia - etenkin liikuntaharrastuksia.
Jos miettisin elämää, että päivät olisi aina vain töissä/päiväkodissa/koulussa ja kotona, niin olisi kyllä aika turhauttavaa.
Riippuu paljon mitä harrastetaan ja miten. Ja mitkä on vanhempien suunnalta tulevat odotukset ja paineet.
Paljon ollut juttua siitä miten nykyään harrastukset on usein stressaavia kun kaikki pyrkii kehittymään huipuksi siinä omassa lajissaan, oli se sitten urheilua tai musiikkia tms.
Älä valehtele. Eivät kaikki pyrin miksikään huipuksi. Ihan omaksi oloksi esim kunnon kohotusta ja sanhenkisten kanssa seurustelusta ym.😊
Aikuisilla varmasti onnistuu mutta lapset ja nuoret on luonnostaan kilpailuhenkisiä siinä omassa ryhmässään ja voi tulla suuriakin paineita ja stressiä jos huomaa ettei ole "yhtä hyvä kuin muut".
Edelleen ne harrastukset voi lopettaa koska vaan. Kyllä lapset sen tietää että on normaalia eritasoisia suorituksia. Aina joku voittaa ja joku häviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi meidän yhteiskunta on tällainen, että ihmisen pitää jotenkin ansaita arvonsa jatkuvalla menemisellä ja tekemisellä ja asioiden tavoittelulla?"
Miten harrastukset lähtisi yhteiskunnasta? Ihmiset ovat vapaita valitsemaan harrastuksensa. Omaksi ilokseni liikun ja puuhan. Kumpikin lapsi treenaa lajissaan ja tykkää tekemisestä.
Tuo "vapaa valinta" voi olla osittain harhaa koska meitä usein ohjaa ympäröivän yhteiskunnan odotukset ja se mitä ja miten muut ihmiset harrastaa ja viettää vapaa-aikaa. Omilta vanhemmilta saatu malli muokkaa meitä ja meidän käyttäytymistä todella paljon.
Eli voi olla tiedostamatonta vertailua muihin ja sitä kautta oman toiminnan muokkaamista ympäröivään yhteiskuntaan sopivaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap sinä harrastat? Kuinka monta tuntia viikossa liikut?
En mitään. Häpeä vaan erakkona läävässäni läskieni kanssa... minun laji on täällä imisetn haukkuminen aamusta iltaan. 🐖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan livenä seurannut kun suorittajamammat kilpailivat musiikkikoulun ilmottautumisjonossa lasten harrastusten määrällä. Ihan pimeää touhua.
Montako kertaa olet jonossa ollut ja miten suuri jooukko näitä suorittajamammoja oli?
3 äänekästä. Onneksi nykyisin ilmoittaudutaan netissä.
Kolmen ihmisen tekemisen pohjalta en tekisi mitenkään suuria oletuksia yhtään kenestäkään, en edes noista kolmen ihmisestä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi meidän yhteiskunta on tällainen, että ihmisen pitää jotenkin ansaita arvonsa jatkuvalla menemisellä ja tekemisellä ja asioiden tavoittelulla?"
Miten harrastukset lähtisi yhteiskunnasta? Ihmiset ovat vapaita valitsemaan harrastuksensa. Omaksi ilokseni liikun ja puuhan. Kumpikin lapsi treenaa lajissaan ja tykkää tekemisestä.
Tuo "vapaa valinta" voi olla osittain harhaa koska meitä usein ohjaa ympäröivän yhteiskunnan odotukset ja se mitä ja miten muut ihmiset harrastaa ja viettää vapaa-aikaa. Omilta vanhemmilta saatu malli muokkaa meitä ja meidän käyttäytymistä todella paljon.
Eli voi olla tiedostamatonta vertailua muihin ja sitä kautta oman toiminnan muokkaamista ympäröivään yhteiskuntaan sopivaksi.
Ei ole yhteiskunnalta tullut vielä mitenkään kerrottuna odotuksia miten minun tai lasteni tulisi harrastaa. Urheiluseurassa kun katsoo kävijöiden treenimääriä, niin joku käy monta kertaa viikossa ja joku 1-2 kertaa kuukaudessa. Kukin harrastaa omalla tavallaan.
Vaikka joku toimisi toisella tavalla, niin jokainen aikuinebn suomalainen on täysin vapaa valitsemaan tapansa toimia. Lapsilla vanhemmat voivat pakottaa johonkin tapaan toimia.
Ei se hirveästi vaadi perheessä, että "joku jatkuvasti suhaa jonnekin". Meillä esimerkiksi on kaksi lasta, molemmilla parina päivänä viikossa harrastus ja toisella lisäksi kerran viikkoon kuntoutus.
Vanhemmilla ei ole säännöllisiä harrastuksia, mutta satunnaisesti joku oma meno (lääkäri, teatteri, kaverin tapaaminen, omien vanhempien auttaminen tms.). Jos noita on pari kuussa kummallakin vanhemmalla keskimäärin, se tarkoittaa keskimäärin kerran viikossa jotain.
Jos nuo osuvat eri päiville, on joku perheestä viitenä päivänä viikosta jossain. Jos tarvitaan vanhempien kuskaamista, on siis myös vähintään jompikumpi vanhemmista menossa yhtä paljon.
Lisäksi vielä lasten lääkärit, vanhempainvartit, juhlat, synttärit jne ja mahdolliset työmatkat niin arki on melkoista rumbaa, vaikka kukaan perheestä ei sinänsä haali mitenkään järjettömästi harrastuksia tai muita menoja.
Ihmetellään ahdistusta ja levottomuutta ja kuitenkin pitää jatkuvasti joko tuutata kännykästä sisältöä aivoihin tai olla menossa jotakin tekemään.
Ihminen on kehittynyt sellaiseen elämään mikä on hidasta ja jossa ei tapahdu jatkuvasti jotain.