Oletteko koskaan olleet kummitustaloissa?

En ole itse ollut kummitustaloissa, mutta sellaisia on minulle kylläkin esitelty. Taloja, autiotaloja, latoja ja mökkejä. 

Älä länkytä dille.

Paha tulee pahalle. Sinulle..........kertaisena.

Kännykkä kummittelee. Se on taajuuslaite joka vaikuttaa ihmisiin, ääni, valo ym.

Ehkä. Outo tunnelma. Selkäpiitä karmiva tunne. 

Kokemuksia mistä? Että olet yksin talossa ja kuulet, miten ulko-ovi aukeaa ja kuistin ovi eteiseen kohta sen perään ja joku kävelee kohti keittiötä. Kun menet katsomaan, kuka tuli, ei siellä ole ketään.

Tai kun istut kirjastohuoneessa ja mietit, että suljit oven hetki sitten, mutta nyt se on auki ja käytävässä on valot, vaikka ei pitäisi olla, siellä ei ole kukaan käynyt tänään ja ovea sulkiessasi siellä oli pimeää.

Ihan normisettiä, täällä on ajoittain melkoinen vilske, kun elävät ja kuolleet viettää aikaa samoissa tiloissa.

olen käynyt autiotaloissa vanhoissa taloissa..nukkunut ollut pehtoorina ja tehnyt töitä. valitettavasti kummituksista ei tietokaan. kummitteluhan on vain rauhattoman sielun jäämistä jonkinlaiseen välitilaan.

Paha tulee syystä. Paha.

Olen asunut taloissa joissa asuu vieraillut entisiä asukkaita, kaikenmoisia kävijöitä.

Parhaillaankin asun. Normaalia elämää eri tasoilla.

Lintsillä pienenä. 

En nyt tiedä oliko se mikään kummitusmökki mutta olin aistivinani jotain poikkeavaa kun katsoin ulos ikkunasta. Olin yksin, puoliso oli mennyt ulos syömisemme jälkeen. Istuin vielä pöydässä kun syrjäsilmällä näin ikäänkuin valojuovan menevän hyvin nopeasti ikkunan edestä, en tiedä oliko joku heijastuma, peilasiko joku ikkunaan, mutta aivan vitivalkoinen se oli ja sekunnin murto-osassa se oli poissa, se jäi pitkäksi aikaa mieleeni kummittelemaan kun pohdin, mikä se olisi voinut olla, tämä tarina ei ole keksitty tarina vaan havaittu tarina.

Olen ollut monissa autiotaloissa pitkiäkin aikoja, mutta ainoastaan yhdessä talossa olen joutunut yhtäkkiä ihan silmittömän kauhun valtaan niin, että jouduin pakenemaan talosta. Jälkikäteen en osannut edes sanoa, että miksi niin kävi. Olin juuri kävellyt portaat toiseen kerrokseen, kun se kauhu iski, enkä pystynyt jatkamaan eteenpäin. Milloinkaan muulloin ei ole vastaavaa käynyt, ei ennen eikä jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

En nyt tiedä oliko se mikään kummitusmökki mutta olin aistivinani jotain poikkeavaa kun katsoin ulos ikkunasta. Olin yksin, puoliso oli mennyt ulos syömisemme jälkeen. Istuin vielä pöydässä kun syrjäsilmällä näin ikäänkuin valojuovan menevän hyvin nopeasti ikkunan edestä, en tiedä oliko joku heijastuma, peilasiko joku ikkunaan, mutta aivan vitivalkoinen se oli ja sekunnin murto-osassa se oli poissa, se jäi pitkäksi aikaa mieleeni kummittelemaan kun pohdin, mikä se olisi voinut olla, tämä tarina ei ole keksitty tarina vaan havaittu tarina.

Lisäisin vielä aiempaan yllä olevaan tarinaani tämän. Olen hyvin pohtiva ja kaipaan poismenneitä läheisiäni, ainakin heitä, jotka ovat olleet rakastettuja ja ihania ihmisiä. Kesäisin olin lapsena ja myös aikuisena tällaisen rakastetun ihmisen kesävieraana aina kun pystyin, eli melkein joka kesä eri mittaisin pituuksina ja hänen poismenonsa oli minulle äärimmäisen raskas, kaipaan vieläkin ja kun hänen kuvaansa valokuvassa katson, itkusta ei tule loppua ja jotenkin muistan tuonakin kesänä häntä kovasti kaipaavan että "olispa hän täällä meidän kanssa järven rannalla, pitkät keskustelut olivat meidän juttu" täm valojuova liittyi siihen kesään kun häntä vieläkin surin ja kovasti kaipasin, kesät olivat pahimpia kaipausaikoja koska hän kuoli juuri keskellä kauneinta kesää, ehkä vain muistelin liikoja, mutta valojuova en tarinasta pois pyyhi, se on ja se pysyy aina.

Olen asunut talossa, jonka kellarissa kummitteli. Asuin myös yhteisössä, jonka rannassa liikkui kummitus. 

Mckamey manorissa olin kesällä!

Kävimme 80-luvun lopulla luokkaretkellä Anjalan kartanossa eli vanhassa Wrede-aatelissuvun kartanossa, ja opas kertoi meille että kartanossa kummittelee Harmaa rouva -niminen aave. Wreden sukuun kuului tunnettu vankien ystävä Matilda Wrede, ja jotkut luokkalaiseni väittivät nähneensä hänen aaveensa kartanon portaikossa, pitkässä valkoisessa yöpaidassa. Itse en mitään kummallista nähnyt, ja minua harmitti.

Se oli ihana toukokuinen luokkaretki. Teimme myös kävelyretken kartanon lähimaastossa, mm. läheisessä metsäkalmistossa.

Aleksanterin teatterissa olen käynyt katsomassa esitystä, ja siellä olen kuullut kummittelevan. En kyllä itse niitä kummituksia nähnyt.