Lue keskustelun säännöt.
Oikea ihminen, väärä aika
02.08.2026 |
Tapasin alkukesästä miehen, jollaista ei ole koskaan mulla ollut. Rakastuin häneen viikossa muutamien treffien jälkeen ja seuraavalla viikolla hän muutti lomaviikkoni ajaksi mun luo. Yhdessä asuminen käytännössä ventovieraan kanssa oli ihanaa, eikä mulla ollut minkäänlaista ahdistusta asiasta, vaikka olen normaalisti enemmän yksin viihtyvä, jopa vähän erakoituva luonne. Miehen kanssa oleminen tuntui, kun olisin tullut kotiin.
Suhde ei kuitenkaan jatkunut itsestäni riippumattomista syistä ja nyt olen aivan rikki, enkä tiedä, miten tästä pääsee yli. En usko mihinkään "kaksoisliekki" tms. höpinöihin, mutta tämä mies oli minulle se, jota olen odottanut koko ikäni. Edellinen parisuhteeni päättyi 21 vuotta sitten, eikä mulla ole ollut minkäänlaista kiinnostusta keneenkään sen jälkeen ennen tätä. Vielä hankalammaksi asian tekee se, että asumme hyvin lähellä toisiamme eli voin törmätä mieheen käytännössä ihan missä vaan kauppareissulla, lenkillä tms.
Auttakaa nyt siskot hyvät, miten tällaisesta pääsee yli? Suhde ei päättynyt kolmanteen osapuoleen tms. eli mies ei ole varattu tai kiinnostunut jostain toisesta.
Kommentit (32)
Olen ollut tuossa tilanteessa, joten vastaan raatorehellisesti: Ei siitä välttämättä pääse koskaan kokonaan yli.
Yritä saada juttu jotenkin selvitettyä sen miehen kanssa, että saat sille mielessäsi päätöksen. Jos saisit järkevän syyn tai voisit todeta, ettei se mies olisikaan ollut se oikea, niin se auttaisi. Selvittämättömät jää kummittelemaan ja tuo on tosi paha, kun olet juuri rakastunut ja sitten se vain repäistään pois elämästäsi.
"Ainoa romanttinen rakkaus on toteutumaton rakkaus". Vaikka löytäisit uuden, et silti ehkä unohda sitä miestä tai se palaa mieleesi aina, kun uudessa suhteessa on vaikeaa.
Voit myös yrittää miettiä kaikkia huonoja puolia, vaikka rakastuneena se onkin melkein mahdotonta. Muista myös, että sun pääsi on nyt täynnä rakastumishormoneja ja niistä vieroittumiseen menee aikaa noin kuukausi ainakin. Yritä sinä aikana tehdä paljon muuta, harrastaa liikuntaa, siivota yms. Älä ole yhteydessä, älä stalkkaa somessa, älä sekoile uusien miesten kanssa. On myös olemassa erilaisia harjoituksia ja meditaatioita, jotka saattaisivat auttaa.
Tärkeintä on, ettet nyt vahvista sitä rakastumista lietsomalla sitä itsessäsi. Äläkä ota uutta miestä liian aikaisin. Laastari voi harhauttaa hetkeksi, mutta siinä on iso riski, että se lopulta vain pahentaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tuossa tilanteessa, joten vastaan raatorehellisesti: Ei siitä välttämättä pääse koskaan kokonaan yli.
Yritä saada juttu jotenkin selvitettyä sen miehen kanssa, että saat sille mielessäsi päätöksen. Jos saisit järkevän syyn tai voisit todeta, ettei se mies olisikaan ollut se oikea, niin se auttaisi. Selvittämättömät jää kummittelemaan ja tuo on tosi paha, kun olet juuri rakastunut ja sitten se vain repäistään pois elämästäsi.
"Ainoa romanttinen rakkaus on toteutumaton rakkaus". Vaikka löytäisit uuden, et silti ehkä unohda sitä miestä tai se palaa mieleesi aina, kun uudessa suhteessa on vaikeaa.
Voit myös yrittää miettiä kaikkia huonoja puolia, vaikka rakastuneena se onkin melkein mahdotonta. Muista myös, että sun pääsi on nyt täynnä rakastumishormoneja ja niistä vieroittumiseen menee aikaa noin kuukausi ainakin. Yritä sinä aikana tehdä paljon muuta, harrastaa liikuntaa, siivota yms. Älä ole yhteydessä, älä stalkkaa somessa, älä sekoile uusien miesten kanssa. On myös olemassa erilaisia harjoituksia ja meditaatioita, jotka saattaisivat auttaa.
Tärkeintä on, ettet nyt vahvista sitä rakastumista lietsomalla sitä itsessäsi. Äläkä ota uutta miestä liian aikaisin. Laastari voi harhauttaa hetkeksi, mutta siinä on iso riski, että se lopulta vain pahentaa tilannetta.
Kiitos! Tällä hetkellä en saa asiaa miehen kanssa mitenkään selvitettyä, koska hän ei halua edes viesteillä pitää yhteyttä. Viimeisin viestini, johon hän vastasi on 3 viikon takaa. Sen jälkeen olen lähettänyt yhden viestin, ihan vaan toivotuksen, en mitään kysymystä/vaatimusta, mutta ei vastannut siihen enää mitään.
Olen ajatellut kaikkia miehen huonoja puolia (ja niitä kyllä riittää) ja kuinka hän kohteli minua huonosti, kun sairaus alkoi ottaa valtaa. Mun järki ja kaikki ystävät sanoo, että mies pitää unohtaa. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Jos voisin vain päättää, että en enää rakasta häntä, niin tokihan päättäisin juurikin niin, koska en ole tyhmä ja järjellä kyllä ymmärrän, että pelkästään se, että miehellä tulee olemaan loppuelämänsä haasteita mielenterveytensä kanssa, tulisi olemaan mulle hyvin raskasta.
Tuota uuden miehen etsimistä olen kyllä miettinyt, että saisko sillä ajatukset muualle. Mutta sekin on vaikeaa, koska en ole sellainen tyyppi, joka helposti ihastuu, kun edellisestäkin kerrasta oli jo 21 vuotta 😂
Haluaisitko kertoa enemmän noista harjoituksista ja meditaatioista? Ja minkälaisella toiminnalla/ajattelulla lietson itsessäni rakastumisen tunnetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sairaus on lääkkeillä hoidettavissa, niin miksi sitä seurustelua ei voi jatkaa. Vaikuttaa siltä, että mies keksi jonkun syyn, koska on alkoholisti, heillä niitä tekosyitä riittää.
On lääkkeillä hoidettavissa, mutta kestää ennen kuin lääkitys alkaa vaikuttamaan. Kyseessä on siis mielenterveyssairaus, jonka lääkehoidon tehoaminen ei toimi samalla tavalla välittömästi kuin fyysiseen sairauteen otettavat lääkkeet. Minä olisin ollut valmis jatkamaan tässä "odotusaikanakin", mutta mies ei.
Ok mies haluaa kursia itsensä kuntoon ja sun nyt täytyy vaan joustaa ja malttaa odottaa se 6kk mitä usein mielenterveyslääkkeillä tehoamiseen menee. Etkö sä malta odottaa?
Minä kyllä malttaisin odottaa, siitä ei ole kysymys. Jotenkin mun on nyt vaan vaikea uskoa, että hän oikeasti haluaa jatkaa mun kanssa, kun on saanut hoidettua itsensä kuntoon. Ajattelen, että jos olisi yhtä kiinnostunut musta kuin mä hänestä, ei olisi halunnut katkaista välejä kokonaan. Ymmärrän, että ei halua tavata, mutta eikö edes viesteillä voisi pitää yhteyttä?
Oli miten oli, tuo ei ole se asia, mihin pyysin neuvoja, vaan se, miten tällaisesta pääsee yli, kun olen itse aivan rikki. Ajattelen miestä ihan koko ajan ja joka kerta kun lähden kauppaan tms. samanaikaisesti pelkään ja toivon näkeväni hänet. Pää ei kestä tämmöistä kauaa.
Voi tulla yllätyksenä, mutta ollaan me muutkin selvitty, mikset selviäisi?
Kuten joku jo totesi, niin aika auttaa.
Jatka sitä järkeilyä. Mieti millaista elämää haluat elää ja miten se mies ei sovi siihen. Arvosta ja rakasta itseäsi.
Jos ymmärrät englantia, niin katso löydätkö sellaisen kurssin kuin Healing from heartbreak (Sheleana Ala-jotain).
Yritä nyt aluksi myös täyttää päiväsi jollain harhautuksella, että selviät ensin siitä hormonimyrskystä. Älä katso äläkä lue mitään romanttista. Keksi jotain korvaavaa tekemistä, johon siirryt aina kun huomaat haaveilevasi, kaipaavasi tai muistelevasi sitä miestä. Älä missään nimessä mene tämän palstan kaipausketjuun, ikinä.
Päätä jokin 2-3 kk, joka on omistettu jollekin käytännölliselle tai uudelle harrastukselle tai vain sille, että pidät huolta itsestäsi. Vältä kaikkea romanttista, myös rakkauslauluja. Ehdit kyllä vellomaan niissä sitten myöhemminkin, jos haluat. Mutta nyt ei ole niiden aika, vaikka ne miten houkuttaisivat, koska ne vain naulaavat sen rakastumisen lujempaan.
Ajattele sitä niin, että ne rakkaushormonit on kuin huumetta ja olet päättänyt vieroittautua niistä. Sun pitää välttää kaikkea, mikä nostaa niitä hormoneja, eli sitä miestä, sen kuvia, yhteisiä biisejä, muistoja, romanttisia elokuvia jne.
Tee vaikka jokin iso muutos sinne kotiisi. Vaihda järjestystä ainakin tilapäisesti, muuta värejä. Voit lisäksi käydä vaikka kampaajalla tai muuttaa hiustyyliäsi ja pukeutumistasi ja jotain rutiinejasi. Silloin aivosi saavat muuta ajateltavaa ja pystyt kirjoittamaan sen rakastumisen yli.
Mutta jos jatkat entiseen malliin, muistelet, mietit, kaipaat ja vellot, niin se jää pysyvästi sun mieleen ja vaikka rakastuminen menee ohi, niin kuin se aina menee, niin se tyyppi on kirjoitettu pysyvästi sinuun. Ja ei, et halua sitä, vaikka se ajatuksena saattaa kuulostaa romanttiselta, niin ei se ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaisi olla sinun kanssa hän olisi.
Näin ajattelen itsekin. Enkä siten aloituksessa kysynytkään mitään neuvoa sen suhteen, että miksi mies ei halua olla kanssani. Kysyin, että miten tästä pääsee yli, kun on tavannut elämänsä rakkauden ja suhde ei jatkukaan, vaikka itse sitä kovasti haluaisi.
Käy lidlistä pullaa ja itke täällä palstalla.
Tunnestusti auttanut suomalaisen naisen sydänsuruihin jo +20 vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan AP heittää sulle vielä yhden näkökulman pohdittavaksi: joskus kaikkein suurinta rakkautta on se, että päästää toisen menemään.
Eräs nainen jätti miehensä siksi, koska nainen ei kyennyt luottamaan siihen ettei mies pettäisi häntä. Nainen oli useita kertoja ollut varma siitä että mies pettää häntä, ja saanut tästä raivokohtauksia, mutta joka kerta naiselle oli silti vahvistunut että mies ei ollut pettänyt häntä. Ja niinpä nainen totesi, että hänellä on uskollinen mies, jonka nainen halusi päästää menemään - koska nainen ajatteli, ettei tämä mies ansaitse sellaista parisuhdetta, jossa häntä epäillään aiheettomasti pettämisestä kerta toisensa jälkeen. Eron ottaminen oli naiselta konkreettinen tapa osoittaa, kuinka paljon hän rakasti tuota miestä, koska nainen ei itse päässyt eroon siitä ongelmastaan, ettei hän kyennyt olemaan epäilemättä miestä pettämisestä.
Minä näen, että tämä mies josta kerrot täällä, toimii nyt samalla tavalla kuin tuon tarinan nainen. Tämä mies on tunnistanut, että hänellä on ongelma jota hän ei itse pysty hallitsemaan, ja joka voisi aiheuttaa kolhuja myös sinulle, jos aloittaisitte vakituisen parisuhteen. Uskon, että mies haluaa säästää sinut niiltä kolhuilta, koska hän näkee sinut niin hyvänä ihmisenä ettet ansaitse sitä. Siksi hän osoitti rakkauttaan sinua kohtaan sillä, että päästi sinut menemään. Tarinanne sai näin kauniin lopun. Jos teille olisi syntynyt suhde, jota olisi värittänyt vuosien ajan ongelmat, kivut ja hiljalleen pois hiipuva rakkaus, niin tarina ei olisi ollut enää kaunis. Mies halusi säästää sinut tältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän haluaisi olla sinun kanssa hän olisi.
Näin ajattelen itsekin. Enkä siten aloituksessa kysynytkään mitään neuvoa sen suhteen, että miksi mies ei halua olla kanssani. Kysyin, että miten tästä pääsee yli, kun on tavannut elämänsä rakkauden ja suhde ei jatkukaan, vaikka itse sitä kovasti haluaisi.
Käy lidlistä pullaa ja itke täällä palstalla.
Tunnestusti auttanut suomalaisen naisen sydänsuruihin jo +20 vuotta!
Valkoisen het ero miehen haukkuminen piristää myös usein. Vaatii todennäköisesti energiajuomaa ja kuoharia että pysyt keskustelussa kärryillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuokin, että se ei vastaa, etkä siis voi saada asialle kunnollista päätöstä, niin tiedosta, ettei sellaisen kanssa voisi elää. Vaikka se avoin keskustelu ja päätös olisi sinulle hyvä, niin hyväksy, ettei sitä välttämättä tule. Hyväksy myös se, ettet välttämättä pääse yli ikinä, mutta se ei tarkoita, että teidät olisi tarkoitettu yhteen. Ansaitset parempaa, vakaampaa, luotettavampaa. Käytännössä se voi tarkoittaa yksin olemista tai jotain ihan uutta ja erilaista miestä sitten, kun sen aika on. Voi se olla se samakin sitten joskus, jos hän tervehtyy, mutta älä kiinnity siihen haaveeseen.
Teitä on niiiiiin helppo provosoida. 😂
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan AP heittää sulle vielä yhden näkökulman pohdittavaksi: joskus kaikkein suurinta rakkautta on se, että päästää toisen menemään.
Eräs nainen jätti miehensä siksi, koska nainen ei kyennyt luottamaan siihen ettei mies pettäisi häntä. Nainen oli useita kertoja ollut varma siitä että mies pettää häntä, ja saanut tästä raivokohtauksia, mutta joka kerta naiselle oli silti vahvistunut että mies ei ollut pettänyt häntä. Ja niinpä nainen totesi, että hänellä on uskollinen mies, jonka nainen halusi päästää menemään - koska nainen ajatteli, ettei tämä mies ansaitse sellaista parisuhdetta, jossa häntä epäillään aiheettomasti pettämisestä kerta toisensa jälkeen. Eron ottaminen oli naiselta konkreettinen tapa osoittaa, kuinka paljon hän rakasti tuota miestä, koska nainen ei itse päässyt eroon siitä ongelmastaan, ettei hän kyennyt olemaan epäilemättä miestä pettämisestä.
Minä näen, että tämä mies josta kerrot täällä, toimii nyt samalla tavalla kuin tuon tarinan nainen. Tämä mies on tunnistanut, että hänellä on ongelma jota hän ei itse pysty hallitsemaan, ja joka voisi aiheuttaa kolhuja myös sinulle, jos aloittaisitte vakituisen parisuhteen. Uskon, että mies haluaa säästää sinut niiltä kolhuilta, koska hän näkee sinut niin hyvänä ihmisenä ettet ansaitse sitä. Siksi hän osoitti rakkauttaan sinua kohtaan sillä, että päästi sinut menemään. Tarinanne sai näin kauniin lopun. Jos teille olisi syntynyt suhde, jota olisi värittänyt vuosien ajan ongelmat, kivut ja hiljalleen pois hiipuva rakkaus, niin tarina ei olisi ollut enää kaunis. Mies halusi säästää sinut tältä.
Tämä on sinänsä mahdollinen kuvio, mutta jos ap ei saa sille vahvistusta, niin se ei auta pääsemään yli. Se voi lohduttaa hetken, mutta sitten hän jää taas välitilaan eikä loppua tule.
Parempi nyt vain ajatella, ettei siinä ollut tällaista kaunista loppua. Jos joku haluaa suojella toista itseltään, niin se pitää hyvin selkeästi ja avoimesti kertoa sille kohteelle. Muuten se toinen jää ikuiseen epätietoisuuteen, ja se on julmempi kohtalo kuin se, että sanoo suoraan "en tunne samoin enkä halua olla kanssasi" tai "halusin vain seksiä". Kaikessa karuudessaan nuo auttavat toista osapuolta pääsemään eteenpäin.
Ap:lle on nyt tärkeää, että hän voi valita sen tarinan niin, että hän pystyy päästämään irti. Kaunis tarina voi auttaa myöhemmin ja olla ainoa keino parantua, jos tilanne pitkittyy. Mutta niin kauan kuin tilanne on vielä akuutti ja ap on jätetty epätietoisuuteen, kannattaa yrittää kokonaan irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sairaus on lääkkeillä hoidettavissa, niin miksi sitä seurustelua ei voi jatkaa. Vaikuttaa siltä, että mies keksi jonkun syyn, koska on alkoholisti, heillä niitä tekosyitä riittää.
On lääkkeillä hoidettavissa, mutta kestää ennen kuin lääkitys alkaa vaikuttamaan. Kyseessä on siis mielenterveyssairaus, jonka lääkehoidon tehoaminen ei toimi samalla tavalla välittömästi kuin fyysiseen sairauteen otettavat lääkkeet. Minä olisin ollut valmis jatkamaan tässä "odotusaikanakin", mutta mies ei.
Ok mies haluaa kursia itsensä kuntoon ja sun nyt täytyy vaan joustaa ja malttaa odottaa se 6kk mitä usein mielenterveyslääkkeillä tehoamiseen menee. Etkö sä malta odottaa?
Minä kyllä malttaisin odottaa, siitä ei ole kysymys. Jotenkin mun on nyt vaan vaikea uskoa, että hän oikeasti haluaa jatkaa mun kanssa, kun on saanut hoidettua itsensä kuntoon. Ajattelen, että jos olisi yhtä kiinnostunut musta kuin mä hänestä, ei olisi halunnut katkaista välejä kokonaan. Ymmärrän, että ei halua tavata, mutta eikö edes viesteillä voisi pitää yhteyttä?
Oli miten oli, tuo ei ole se asia, mihin pyysin neuvoja, vaan se, miten tällaisesta pääsee yli, kun olen itse aivan rikki. Ajattelen miestä ihan koko ajan ja joka kerta kun lähden kauppaan tms. samanaikaisesti pelkään ja toivon näkeväni hänet. Pää ei kestä tämmöistä kauaa.
Voi kurja.
Minun neuvoni on se, että kun tuntuu pahalta, niin anna tunteiden tulla, kohtaa ne rehellisesti ja anna itsesi myös surra. Tässä kävi nyt näin ja tuntuu pahalta. Rakastuminen on kuin addiktio ihan jo hormonimyrskynkin takia, ja nyt olet kuin vieroituksessa.
Ajan kanssa sitten saa sydänsuruun etäisyyttä ja tulee muutakin enemmän mieleen ja perspektiiviä.
Kannattaa nyt kyllä myös ihan tietoisesti tehdä jotain kivaa, joka suinkin vain itseä huvittaa. Nähdä myös omia ystäviä, ja näin saa jotain muutkin tekemistä ja ajateltavaa. Ja ehkäpä niiltä ystäviltäkin saa myös empatiaa ja tukea.
Eli minun neuvoni on se, että kohtaa tunteesi, mutta käännä myös ajatuksia ja toimintaa johonkin ihan muuhun puuhaan.
Voimia sinne. Elämä ei aina ole helppoa.
(Ymmärrän kyllä hyvin, että mies ei vain pysty nyt suhteeseen ja rakentamaan mitään uuden ihmisen kanssa, kun on isoja ongelmia itsensä ja terveytensä kanssa. Ikäväähän se tietenkin on.)
Miehellä on ollut samanlainen tilanne aikaisemminkin eli sairaus uusiutui nyt ja tietää sen vuoksi, miten lääkityksen ja olon kanssa käy ja millä aikajänteellä. Mies oli aivan yhtä hullaantunut muhun alussa kuin minä häneen, siitä ei ole mitään epäillystä. Hän "tavoitteli" mua pitkään ennen kuin mentiin ensimmäisille treffeille. Näin itse myös sairauden kehittymisen, joten se ei ollut vain siisti/helppo syy hänelle lopettaa suhdetta.
Edelleenkään en hae selitystä sille, miksi suhde ei jatkunut tai mitkä miehen motiivit oli, ei ne auta mua millään tavalla. Olisin halunnut kai jonkinlaista vertaistukea joltain vastaavan kokeneelta. Että kuinka pääsee yli siitä, että suhde suuren rakkauden kanssa päättyy yhtäkkisesti, ilman että voit itse mitenkään vaikuttaa asiaan. Täällä ei näemmä ole ketään saman kokeneita, joten annetaanpa olla sitten.