Oikea ihminen, väärä aika

Teidän aikanne tulee vielä, jos on tullakseen.

Nyt lepoa ja välimatkaa, jotain muuta tekemistä.

Ei ole oikeita ihmisiä ja vääriä aikoja. On vain ihmisiä, jotka eivät ole valmiita muutokseen.

Mihin suhde sitten päättyi? Oliko sinulla kolmansia pyöriä?

Vierailija kirjoitti:

Mihin suhde sitten päättyi? Oliko sinulla kolmansia pyöriä?

Ei ollut kummallakaan kolmansia osapuolia, jos niillä tarkoitetaan muita ihmisiä. Mies on sairas ja häpeää sairauttaan niin paljon, että pitää kuulemma olla yksin. Lääkitys auttanee jossain vaiheessa, mutta siihen menee sen verran pitkä aika, että en usko hänen kiinnostuksen kestävän. 

En ole paska ihminen. Tuntuu että nykyään ihmiset leimaa toisen yhden tai kahden virheen perusteella, vaikka meissä kaikissa on hyviä ja huonoja puolia.

Hoidan työni tunnollisesti, olen harvoin myöhässä ja teen yleensä enemmän kuin minulta edes odotetaan. Työkaverit pitää minua luotettavana ja rauhallisena ihmisenä. Autan muita mielelläni ja yritän muutenkin olla ihmisiksi.

Mutta ei se tarkoita, ettenkö olisi tehnyt typeriä asioita.

Kerran petin miestäni pikkujouluissa. Alkoholia meni aivan liikaa ja tulin kotiin vasta seuraavana iltapäivänä. Mies kysyi ihan aiheellisesti missä olin ollut ja oliko jotain tapahtunut. Sen sijaan että olisin vastannut rehellisesti, suutuin aivan täysin. Kilahdin koko epäilyksestä ja uhkasin erolla, koska en kuulemma voi olla suhteessa jossa ei luoteta. Jälkeenpäin ajateltuna aika ironista.

Alkoholin kanssa minulla on muutenkin tapana mennä välillä pahasti yli. Selvin päin olen ihan erilainen ihminen kuin humalassa. Monesti juuri humalassa tapahtuu ne suurimmat virheet. Olen esimerkiksi lähtenyt useammin kuin kerran auton rattiin päihtyneenä. Se on asia, jota häpeän nykyään todella paljon, koska siinä olisi voinut sattua jotain peruuttamatonta myös täysin sivullisille ihmisille.

Välillä huomaan edelleen puolustelevani itseäni sillä, että “mutta kun olen muuten ihan hyvä ihminen”. Ehkä siinä on osa ongelmaa. Hyvät teot eivät kumoa huonoja tekoja eikä huonot teot tee ihmisestä automaattisesti läpeensä pahaa.

Selvin päin olen varsin ok. Mutta ehkä ihmisen pitäisi uskaltaa katsoa myös niitä puolia itsestään, joista ei ole ylpeä. Niitä ei voi sysätä aina alkoholin syyksi, koska loppujen lopuksi nekin ovat olleet minun tekemiäni valintoja.

AP

Oliko kyseessä alkoholi vai mt-ongelmat?

Jos sairaus on lääkkeillä hoidettavissa, niin miksi sitä seurustelua ei voi jatkaa. Vaikuttaa siltä, että mies keksi jonkun syyn, koska on alkoholisti, heillä niitä tekosyitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

En ole paska ihminen. Tuntuu että nykyään ihmiset leimaa toisen yhden tai kahden virheen perusteella, vaikka meissä kaikissa on hyviä ja huonoja puolia.

Hoidan työni tunnollisesti, olen harvoin myöhässä ja teen yleensä enemmän kuin minulta edes odotetaan. Työkaverit pitää minua luotettavana ja rauhallisena ihmisenä. Autan muita mielelläni ja yritän muutenkin olla ihmisiksi.

Mutta ei se tarkoita, ettenkö olisi tehnyt typeriä asioita.

Kerran petin miestäni pikkujouluissa. Alkoholia meni aivan liikaa ja tulin kotiin vasta seuraavana iltapäivänä. Mies kysyi ihan aiheellisesti missä olin ollut ja oliko jotain tapahtunut. Sen sijaan että olisin vastannut rehellisesti, suutuin aivan täysin. Kilahdin koko epäilyksestä ja uhkasin erolla, koska en kuulemma voi olla suhteessa jossa ei luoteta. Jälkeenpäin ajateltuna aika ironista.

Alkoholin kanssa minulla on muutenkin tapana mennä välillä pahasti yli. Selvin päin olen ihan erilainen ihminen kuin humalassa. Monesti juuri humalassa tapahtuu ne suurimmat virheet. Olen esimerkiksi lähtenyt useammin kuin kerran auton rattiin päihtyneenä. Se on asia, jota häpeän nykyään todella paljon, koska siinä olisi voinut sattua jotain peruuttamatonta myös täysin sivullisille ihmisille.

Välillä huomaan edelleen puolustelevani itseäni sillä, että “mutta kun olen muuten ihan hyvä ihminen”. Ehkä siinä on osa ongelmaa. Hyvät teot eivät kumoa huonoja tekoja eikä huonot teot tee ihmisestä automaattisesti läpeensä pahaa.

Selvin päin olen varsin ok. Mutta ehkä ihmisen pitäisi uskaltaa katsoa myös niitä puolia itsestään, joista ei ole ylpeä. Niitä ei voi sysätä aina alkoholin syyksi, koska loppujen lopuksi nekin ovat olleet minun tekemiäni valintoja.

AP

Tämä taitaa nyt olla väärässä ketjussa, eikä siis ole väärään aikaan oikean ihmisen tavanneen AP:n kirjoittama.

Vierailija kirjoitti:

Oliko kyseessä alkoholi vai mt-ongelmat?

Mielenterveys. Ei käytä alkoholia tai muita päihteitä lainkaan. Kuten en minäkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos sairaus on lääkkeillä hoidettavissa, niin miksi sitä seurustelua ei voi jatkaa. Vaikuttaa siltä, että mies keksi jonkun syyn, koska on alkoholisti, heillä niitä tekosyitä riittää.

On lääkkeillä hoidettavissa, mutta kestää ennen kuin lääkitys alkaa vaikuttamaan. Kyseessä on siis mielenterveyssairaus, jonka lääkehoidon tehoaminen ei toimi samalla tavalla välittömästi kuin fyysiseen sairauteen otettavat lääkkeet. Minä olisin ollut valmis jatkamaan tässä "odotusaikanakin", mutta mies ei. 

Jumala ei tee virheitä. Jos tämä mies ei ole sinun elämänkumppanisi niin hänellä oli muu tehtävä elämässäsi.

Itketkö sitä, jos kerran vuodessa auringonnousu tai lasku on muita hienompi? Itketkö, ettet näe sitä upeaa auringonnousua joka päivä? Vai kannattaisiko olla mieluummin kiitollinen tästä hienosta kokemuksesta ja elämyksestä nähdä ja kokea jotain näin upeaa. 

Jumala reagoi positiivisesti siihen, mitä arvostaa. Jos olet kiitollinen kauneudesta ja kerrot jumalalle koko ajan mitä arvostat, saat lisää sitä. Jos taas itket ja valitat, sekä puhut itsellesi kurjuutta, tulet saamaan kurjuutta. Keskity siis positiivisuuteen ja kiitollisuuteen, niin niitä aiheuttavat asiat lisääntyvät elämässäsi.

Jos hän haluaisi olla sinun kanssa hän olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos hän haluaisi olla sinun kanssa hän olisi. 

Näin ajattelen itsekin. Enkä siten aloituksessa kysynytkään mitään neuvoa sen suhteen, että miksi mies ei halua olla kanssani. Kysyin, että miten tästä pääsee yli, kun on tavannut elämänsä rakkauden ja suhde ei jatkukaan, vaikka itse sitä kovasti haluaisi.

Hänellä voi olla mikä tahansa riippuvuus, rikollista taustaa ja siihen ei sovi kumppani. Viikon ajan voi feikata kunnollista ja ihanaa helposti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sairaus on lääkkeillä hoidettavissa, niin miksi sitä seurustelua ei voi jatkaa. Vaikuttaa siltä, että mies keksi jonkun syyn, koska on alkoholisti, heillä niitä tekosyitä riittää.

On lääkkeillä hoidettavissa, mutta kestää ennen kuin lääkitys alkaa vaikuttamaan. Kyseessä on siis mielenterveyssairaus, jonka lääkehoidon tehoaminen ei toimi samalla tavalla välittömästi kuin fyysiseen sairauteen otettavat lääkkeet. Minä olisin ollut valmis jatkamaan tässä "odotusaikanakin", mutta mies ei. 

Ok mies haluaa kursia itsensä kuntoon ja sun nyt täytyy vaan joustaa ja malttaa odottaa se 6kk mitä usein mielenterveyslääkkeillä tehoamiseen menee. Etkö sä malta odottaa?

Hän ei rakastunut kuten sinä. Sairaus on helppo ja kohtelias tekosyy. Rakastunut ei antaisi sen tulla väliin. Aika auttaa eikä mikään muu.  Pärjäile siihen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän haluaisi olla sinun kanssa hän olisi. 

Näin ajattelen itsekin. Enkä siten aloituksessa kysynytkään mitään neuvoa sen suhteen, että miksi mies ei halua olla kanssani. Kysyin, että miten tästä pääsee yli, kun on tavannut elämänsä rakkauden ja suhde ei jatkukaan, vaikka itse sitä kovasti haluaisi.

Olet hassu. Ethän sinä voi päättää mihin ihmiset vastaavat tai miten. Älä kirjoita tänne jos et kestä vastauksia. Sivusta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän haluaisi olla sinun kanssa hän olisi. 

Näin ajattelen itsekin. Enkä siten aloituksessa kysynytkään mitään neuvoa sen suhteen, että miksi mies ei halua olla kanssani. Kysyin, että miten tästä pääsee yli, kun on tavannut elämänsä rakkauden ja suhde ei jatkukaan, vaikka itse sitä kovasti haluaisi.

Mun mielestä toi on varsin käypä selitys sulle itsellesi. Se, miten sä suhtaudut asiaan, auttaa pääsemään yli ja siihen suhtautumiseen auttaa ymmärtää miehen motiiveja ja käsitellä ero mielessäsi. 

Muuten ei mikään muu kuin aika, aika ja aika. Kukaan ei vaan tiedä, onko se sulla kuukausi, puoli vuotta tai vuosi. Vai viisi. 

Vierailija kirjoitti:

Hän ei rakastunut kuten sinä. Sairaus on helppo ja kohtelias tekosyy. Rakastunut ei antaisi sen tulla väliin. Aika auttaa eikä mikään muu.  Pärjäile siihen asti.

Heh, ehkä kyse ei ole teineistä? Aikuiset osaa rakastuneenakin ajatella järjellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sairaus on lääkkeillä hoidettavissa, niin miksi sitä seurustelua ei voi jatkaa. Vaikuttaa siltä, että mies keksi jonkun syyn, koska on alkoholisti, heillä niitä tekosyitä riittää.

On lääkkeillä hoidettavissa, mutta kestää ennen kuin lääkitys alkaa vaikuttamaan. Kyseessä on siis mielenterveyssairaus, jonka lääkehoidon tehoaminen ei toimi samalla tavalla välittömästi kuin fyysiseen sairauteen otettavat lääkkeet. Minä olisin ollut valmis jatkamaan tässä "odotusaikanakin", mutta mies ei. 

Ok mies haluaa kursia itsensä kuntoon ja sun nyt täytyy vaan joustaa ja malttaa odottaa se 6kk mitä usein mielenterveyslääkkeillä tehoamiseen menee. Etkö sä malta odottaa?

Minä kyllä malttaisin odottaa, siitä ei ole kysymys. Jotenkin mun on nyt vaan vaikea uskoa, että hän oikeasti haluaa jatkaa mun kanssa, kun on saanut hoidettua itsensä kuntoon. Ajattelen, että jos olisi yhtä kiinnostunut musta kuin mä hänestä, ei olisi halunnut katkaista välejä kokonaan. Ymmärrän, että ei halua tavata, mutta eikö edes viesteillä voisi pitää yhteyttä?

Oli miten oli, tuo ei ole se asia, mihin pyysin neuvoja, vaan se, miten tällaisesta pääsee yli, kun olen itse aivan rikki. Ajattelen miestä ihan koko ajan ja joka kerta kun lähden kauppaan tms. samanaikaisesti pelkään ja toivon näkeväni hänet. Pää ei kestä tämmöistä kauaa.