Kun toinen on valehdellut aina kaikkea, "riidan pelossa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäys viestiin 198: Olennaista omassa toipumisessa oli se että sain uskottavan selityksen mieheltä itseltään mistä kaikesta hänen kaksoiselämässään oli kyse ja jonka hän siis itse kävi läpi monta vuotta kestäneessä terapiassaan. Se ei ollut mikään lapsuudesta koostuva pinnallinen selitys, vaan hyvin monisyinen vyyhti. Ap:n miehellä ei tällaista ilmeisesti ole vielä, kun ei ole vielä kunnollisessa terapiassa ole ollut. 

 

Minun neuvoni ap:lle on, että älä luota omiin selityksiisi sille mistä valehtelu johtuu. Ne tuskin pitävät paikkansa, vaan siellä voi olla paljon inhottavampia, pikkumaisempia yms. syitä kuin edes voit keksiä. Ei säälittäviä, vaan raivostuttavia ja ilkeitä syitä. Ja sitten myös sellaisia hellyttäviä syitä. Se että käytät aikaasi sen miettimiseen miksi ja mitä valehtelee, on pääasiassa turhaa työtä, vaikka ymmärrän miksi niin teet. Samoin tein itsekin. Se on yhtä pakonomaista kuin on se valehtelukin eli ne ruokkivat toinen toisiaan. Se jos toimit toisella tavalla, muuttaisi tilannetta ainakin omalta kannaltasi. Siihen valehteleeko miehesi vai ei, et voi vaikuttaa mitenkään.

Minun neuvoni ap:lle on, että älä luota omiin selityksiisi sille mistä valehtelu johtuu. Ne tuskin pitävät paikkansa, vaan siellä voi olla paljon inhottavampia, pikkumaisempia yms. syitä kuin edes voit keksiä. 

Jaa. Minun analyysini miehestä ovat kyllä osoittautuneet hyvinkin paikkansapitäviksi. Miehen selityksiä valehtelun syistä ei kannata uskoa. Mutta kyllä itse voi tehdä päätelmiä. Ne menevät kyllä oikein, jos on taipumusta loogiseen ajatteluun, omaa hyvän analyysikyvyn ja osaa sulkea virhepäätelmät pois.

Olet sitten ilmeisesti paljon fiksumpi ja analyyttisempi kuin minä eikä olisi pitänyt ketään neuvoa, koska tilanteethan vaihtelevat kuten jo sanoinkin. Monet syistä todella pääsivät yllättämään ja tarvitsin myös psykoterapeutin apua mitä tulee omiin reaktioihini silloisessa elämäntilanteessa. Se oli tuskallista aikaa myös sen takia, etten voinut kertoa asiasta kenellekään läheiselle ja todellinen tilanne piti salata myös lapsilta, vaikka he tietenkin tekivät omia tulkintojaan. 

Olen sitä mieltä, että valehtelussa on kyse myös vallankäytöstä. Siinä on jotain sadistista, että pimittää asioita. Sittemmin olen joutunut huomaamaan, että tuollaista kaksinaamaista kieroutta voi olla jopa todella hyvissä ihmisissä, ystävissä, joita on pitänyt paljon parempina ihmisinä kuin itse olen. Koko homman myötä menetin tavallaan uskoni ihmisiin aika perusteellisesti. Mutta en pidä sitä huonona asiana nykyään. Ehkä voisin itsekin käyttäytyä kuin tuollainen valehteleva surkimus jossain elämäntilanteessa.

Nyt on tullut niin paljon kommentteja, etten pysty vastailemaan yksitellen. Mutta yleisesti.

Itse kyllä uskon, että riitojen pelko valehtelun syynä ja etenkin, että se on kulkenut mukana jo lapsuudesta saakka, pitää paikkansa. Mies on aina sanonut, että hän ei kestä riitaa, hänestä tuntuu että hän räjähtää sisältä, koska se ahdistus on niin hirveä. Ollaan käyty usealla psykologilla ja terapeutilla, ja kyllä hekin ovat todenneet samoin. Sieltä ne ongelmat tulee. Se, miksi mies yhä aikuisena on samassa jamassa niin jaa-a. Olen samaa mieltä, ettei sillä voi "ratsastaa" koko ikäänsä ja toisaalta, ei hän ole sitä tehnytkään. Ei koskaan ole vedonnut lapsuuteensa. Toisaalta ajattelen, etten minä ole kokenut sellaista lapsuutta ja nuoruutta, ja ne ystäväni joilla on samanlainen tausta, ovat hakeneet apua jo nuorina aikuisina. En voi tietää.

Miehen riitojen pelko on ristiriitaista siinä mielessä, että hän ei ylipäätään ole kestänyt asioista ja ongelmista keskustelua, vaan hän itse on suuttunut heti, kun "häntä syytetään". Ja on kokenut siis aivan kaiken syyllistämisenä, vaikka se ei sellaista olisi millään lailla. Ja kun hän on suuttunut, on alkanut huutaa. Jos minä olen yrittänyt saada ääneni kuuluviin, olen minäkin huutanut. Yleensä kuitenkin riidat on päättyneet siihen, että annan periksi. Ei puhuta, kun ei se koskaan onnistu. Riidan jälkeen sitten joissain asioissa onnistuu.

Tässä hän on nyt vuosien varrella rentoutunut, eli hän ei aivan kaikkea koe enää syytöksiksi, ja toisaalta, jos on tehnytkin jotain huonosti, niin ei kilahda ihan heti. Kun itsekin olen hänelle aina hokenut, että kaikki tekee virheitä, ihan kaikki. Ja muutenkin tuntuu, että on oppinut hyväksymään itsensä.

Ja mitä minuun tulee, niin totta vie olen ollut todellinen äm mä, mustasukkainen epäilijä, suhteen aikana pitkänkin aikaa. Sen olen myöntänyt itselleni, miehelle, terapeuteille. Mutta sen voi jokainen miettiä omalle kohdalleen, jos on pienten lasten kanssa kotona, kun mies kerta toisensa jälkeen valehtelee menemisistään ja tekemisistään, kenen kanssa on ja missä. Ja kun tililtä katoaa tuhansia euroja rahaa, eikä selitystä löydy, ja taloudellisesti on tosi tiukkaa muutenkin. Jne jne. Minä en ollut pätkääkään mustasukkainen, epäileväinen tai "pissipää", ennen kuin vuosien jälkeen alkoi selvitä näitä miehen valheita. Joita siis harrasti ihan suhteen alusta saakka. Kun niitä alkoi paljastua, jatkuvasti ja joka asiassa, totta ihmeessä tulin vainoharhaiseksi. Vai realistiksi? Olisi silloin pitänyt lähteä, kyllä. En lähtenyt. Mutta en todellakaan ota miehen valehtelua omaksi syykseni, koska se ei sitä ole. Joskus ajattelin itsekin että on, mutta ei ole. Ap (jatkaa)

Jatkuu. Vuosien ja terapian mittaan opin etääntymään tilanteesta ja tajuamaan, että tällaista tämä on. Että jos olen hänen kanssaan, en ehkä ikinä voi luottaa hänen puhuvan totta ja sillä mennään. Mustasukkaisuus hiipui, koska tajusin sen turhaksi. En epäillyt vaan olin realisti, että jos mies sanoo näin, se voi olla totta, tai se ei pidä paikkaansa. Lakkasin tivaamasta ja kyselemästä, koska eihän se auttanut. En kuitenkaan voinut luottaa vastaukseen. Näin on mennyt jo kauan. Raha-asiat on nykyään erillään, hän ei ole koskaan saanut euroakaan säästöön enkä ymmärrä mihin hänen rahansa menee, mutta ei ole minun asiani. Kunhan hoitaa sovitut laskut ja asiat.

Ja samalla olen astunut "kauemmas" muutenkin, ja mielessäni yhä enemmän miettinyt eroa. Keskittynyt omaan elämääni. En tiedä, onko mies sen jotenkin huomannutkin, ja se on ollut osana terapiaan hakeutumiselle? On huomannut, että minua ei enää kiinnosta, ja etäännyn. Ehkä, tai ei. Sen tiedän että se ahdistus hänellä paheni niin radikaalisti, että olisi varmasti nyt sairauslomalla, ellei olisi terapiaa aloittanut.

Ja aloitukseen vielä, minä en tosiaan piittaa vanhoista asioista enää. Niitä ei tarvitse kaivella, enkä minä niihin mitään selityksiä vaadi. Ne on mennyttä. Mutta, kun mies on tuskastunut siihen, etten "vieläkään" luota, ja kysynyt kerta toisensa jälkeen miten voi todistaa puhuvansa totta, niin en minä siihen mitään muuta keksi, kuin että myöntää ne vanhat asiat. Milläs muullakaan sen voisi heti tässä nyt todistaa, ei millään. Toinen vaihtoehto on vaan odottaa, ja aikaa siihen menee varmasti paljon. Kolmas vaihtoehto on sitten ero. Ap

Ja ei, en väitä enkä miehellekään sanonut, että alkaisin luottaa häneen heti, jos tunnistaisi vanhat asiat. Vaan sillä hän saisi todistettua ehkä sen haluamansa, että ylipäätään uskaltaa tunnustaa asioita. Piti tämäkin lisätä, ennen kuin joku tarttuu. Ap

Rahat ovat varmaankin menneet pelaamiseen eli haihtuneet savuna ilmaan. Ehkä hän on lisäksi biseksuaali, tykkää pukeutua naiseksi tms. Kokonaisvaltaisen epäluotettavalta kuulostaa. En tiedä miten kestät elää tuollaisen ihmisen kanssa, mutta kaipa kaikkeen tottuu. Tiedän vastaavanlaisen, jota vaimo vielä käytännössä elätti ja tuli lopulta jätetyksi. Tänä päivänä vaimo ihmettelee usein, miten ihmeessä elämä voi olla niin helppoa ilman jatkuvaa stressiä, kun ei ikinä tiedä katoaako lasten rahat tililtä ja onko mies edes elossa, kun ei tulekaan illalla kotiin. Näistä ei kertonut ystävillekään ennen kuin eron jälkeen. 

Onko teillä muuten tilanne, että miehesi taloustilanne on sinun ansiostasi parempi tai turvattu? Voi nimittäin olla niinkin raadollisesti, että avioliitto jatkuu miehen puolelta, koska hän tietää sinun sietävän hänen juttunsa eli hän saa tehdä mitä haluaa eikä tarvitse huolehtia toimeentulosta. Riittää, että sanoo, ettei hän enää valehtele ja kaikki muuttuu hyväksi tällä kertaa. 

Ikävä kyllä tällaisiakin ihmisiä on. Eräskin hommasi uuden varakkaan vaimon eron jälkeen ja se onnistui, koska ulkonäkö on vielä hyvä.  Jonkun olisi pitänyt kertoa naiselle millaisesta miehestä on kyse, mutta ehkäpä hän ei olisi uskonut, vaan olisi pitänyt sitä panetteluna. Kyseessä kuitenkin päällisin puolin mukava mies, josta vain löytyy se toinen puoli isoine ongelmineen. Sama käytös on ollut koko elämän ja jatkuu uudessakin suhteessa, se on käynyt ilmi.

En jaksa käsittää tämmöisiä suhteita en yhtään!

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muuten tilanne, että miehesi taloustilanne on sinun ansiostasi parempi tai turvattu? Voi nimittäin olla niinkin raadollisesti, että avioliitto jatkuu miehen puolelta, koska hän tietää sinun sietävän hänen juttunsa eli hän saa tehdä mitä haluaa eikä tarvitse huolehtia toimeentulosta. Riittää, että sanoo, ettei hän enää valehtele ja kaikki muuttuu hyväksi tällä kertaa. 

 

Ikävä kyllä tällaisiakin ihmisiä on. Eräskin hommasi uuden varakkaan vaimon eron jälkeen ja se onnistui, koska ulkonäkö on vielä hyvä.  Jonkun olisi pitänyt kertoa naiselle millaisesta miehestä on kyse, mutta ehkäpä hän ei olisi uskonut, vaan olisi pitänyt sitä panetteluna. Kyseessä kuitenkin päällisin puolin mukava mies, josta vain löytyy se toinen puoli isoine ongelmineen. Sama käytös on ollut koko elämän ja jatkuu uudessakin suhteessa, se on käynyt ilmi.

Ei ole kaikki muuttunut hyväksi tuota hokemalla enää ikuisuuksiin, heh. Taloudesta, onhan se selvää että yksin asuessa hänellä(kin) menisi enemmän rahaa asumiseen, mutta en minä nyt muuten hänen taloustilanteeseensa vaikuta. Hänellä on ihan hyvä palkka, joten pärjäisi yksinkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

En jaksa käsittää tämmöisiä suhteita en yhtään!

Ei läheisriippu uutta tarvikaan ynmärtää

Minua kiinnostaa miten tällaista lapsuutta on psykoterapiassa käsitelty? Kaverin puolesta kysyn

Vierailija kirjoitti:

Kehtaan tunnustaa, että aivan oikeasti olen katsellut tällaista miestä ja aivan liian kauan. Välillä olen ollut hänestä riippuvainen, en taloudellisesti vaan käytännössä, mutta nyt olen itse paremmassa kunnossa, ja jaksaminen hänen suhteensa alkaa loppua.

Ja se saa minut melko raivon valtaan, kun sanoo olevansa pettynyt, etten luota vieläkään. Jos ja kun on valehdellut ihan järjettömän kauan, niin miten voi kuvitellakaan, että se korjattaisiin tuosta vaan, hetkessä?! Kertoo hänestä ihan liikaakin. Ap

Eli teillä on ollut tällainen vaihtotalous että hän saa valehdella ja täten tehdä mitä haluaa ja sinä saat häneltä apua ja turvaa? Tuo on kyllä vaikea tilanne jos se on suhde syntynyt tuollaisella perustalla.

 Ei kannattaisi suhdetta aloittaa ennen kuin molemmat ovat niin sanotusti kunnossa henkisesti ja fyysisesti. Muuten voi tulla tuollaisia vinoumia suhteeseen että minä teen näin niin sinä saat tehdä noin. Sitten kun toinen parantuu niin suhde ei enää hänelle sovikaan koska hän ei enää tarvitse sitä toiselta mitä alunperin tarvitsi eikä täten se toinen voi enää tehdä mitä haluaa sen varjolla että avustaa toista.   



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muuten tilanne, että miehesi taloustilanne on sinun ansiostasi parempi tai turvattu? Voi nimittäin olla niinkin raadollisesti, että avioliitto jatkuu miehen puolelta, koska hän tietää sinun sietävän hänen juttunsa eli hän saa tehdä mitä haluaa eikä tarvitse huolehtia toimeentulosta. Riittää, että sanoo, ettei hän enää valehtele ja kaikki muuttuu hyväksi tällä kertaa. 

 

Ikävä kyllä tällaisiakin ihmisiä on. Eräskin hommasi uuden varakkaan vaimon eron jälkeen ja se onnistui, koska ulkonäkö on vielä hyvä.  Jonkun olisi pitänyt kertoa naiselle millaisesta miehestä on kyse, mutta ehkäpä hän ei olisi uskonut, vaan olisi pitänyt sitä panetteluna. Kyseessä kuitenkin päällisin puolin mukava mies, josta vain löytyy se toinen puoli isoine ongelmineen. Sama käytös on ollut koko elämän ja jatkuu uudessakin suhteessa, se on käynyt ilmi.

Ei ole kaikki muuttunut hyväksi tuota hokemalla enää ikuisuuksiin, heh. Taloudesta, onhan se selvää että yksin asuessa hänellä(kin) menisi enemmän rahaa asumiseen, mutta en minä nyt muuten hänen taloustilanteeseensa vaikuta. Hänellä on ihan hyvä palkka, joten pärjäisi yksinkin. Ap

Hyvä palkka, mutta mitään ei jää säästöön ja rahaa katoaa johonkin tuntemattomiin asioihin? Kuulostaa huolestuttavalta. Vaikka teillä miten olisi erilliset rahat, niin tuo vaikuttaa myös sun elämään ja teidän yhteiseen elintasoon. Mun mielestä naimisissa ollessakaan ei ole tarpeen jakaa kaikkia yksityiskohtia omista talousasioistaan jos ei halua, mutta tietty perusymmärrys pitää olla arkielämään vaikuttavista asioista: kuinka paljon sitä rahaa tulee, mihin asioihin sitä menee ja jääkö normaalitilanteessa ylimääräistä. Ja jos nämä eivät ole synkassa keskenään, niin mikä siihen on syynä. Tässä tapauksessa tulee mieleen peliongelman lisäksi myös vanhat velat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muuten tilanne, että miehesi taloustilanne on sinun ansiostasi parempi tai turvattu? Voi nimittäin olla niinkin raadollisesti, että avioliitto jatkuu miehen puolelta, koska hän tietää sinun sietävän hänen juttunsa eli hän saa tehdä mitä haluaa eikä tarvitse huolehtia toimeentulosta. Riittää, että sanoo, ettei hän enää valehtele ja kaikki muuttuu hyväksi tällä kertaa. 

 

Ikävä kyllä tällaisiakin ihmisiä on. Eräskin hommasi uuden varakkaan vaimon eron jälkeen ja se onnistui, koska ulkonäkö on vielä hyvä.  Jonkun olisi pitänyt kertoa naiselle millaisesta miehestä on kyse, mutta ehkäpä hän ei olisi uskonut, vaan olisi pitänyt sitä panetteluna. Kyseessä kuitenkin päällisin puolin mukava mies, josta vain löytyy se toinen puoli isoine ongelmineen. Sama käytös on ollut koko elämän ja jatkuu uudessakin suhteessa, se on käynyt ilmi.

Ei ole kaikki muuttunut hyväksi tuota hokemalla enää ikuisuuksiin, heh. Taloudesta, onhan se selvää että yksin asuessa hänellä(kin) menisi enemmän rahaa asumiseen, mutta en minä nyt muuten hänen taloustilanteeseensa vaikuta. Hänellä on ihan hyvä palkka, joten pärjäisi yksinkin. Ap

Hyvä palkka, mutta mitään ei jää säästöön ja rahaa katoaa johonkin tuntemattomiin asioihin? Kuulostaa huolestuttavalta. Vaikka teillä miten olisi erilliset rahat, niin tuo vaikuttaa myös sun elämään ja teidän yhteiseen elintasoon. Mun mielestä naimisissa ollessakaan ei ole tarpeen jakaa kaikkia yksityiskohtia omista talousasioistaan jos ei halua, mutta tietty perusymmärrys pitää olla arkielämään vaikuttavista asioista: kuinka paljon sitä rahaa tulee, mihin asioihin sitä menee ja jääkö normaalitilanteessa ylimääräistä. Ja jos nämä eivät ole synkassa keskenään, niin mikä siihen on syynä. Tässä tapauksessa tulee mieleen peliongelman lisäksi myös vanhat velat.

Mitkä velat? Jotain pimeitä juttuja?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa miten tällaista lapsuutta on psykoterapiassa käsitelty? Kaverin puolesta kysyn

Käsittääkseni siellä ei kauheasti olla puhuttu lapsuudesta alun jälkeen, viitattu vain. Alussa olivat käyneet läpi lapsuutta ja nuoruutta, elämää tähän hetkeen. Mutta kun ongelmia ja nykytilanteita on alettu käsitellä, on tullut korkeintaan viittauksia lapsuuteen. Siis, että jos lapsuudessa on muodostunut tällainen toimintamalli tästä syystä, niin mitä sille voi nyt tehdä ja miten päästä irti. Näin olen ymmärtänyt.

Tällä hetkellä miehen ahdistus on sitä luokkaa, etten ole nyt lähtemässä mihinkään senkään vuoksi. Ap

Valehtelee varmaan kaikesta. En katselisi. Luotto mennyttä ikuisesti.

Ja luotatko ap sanoihinsa että on muka masentunut?

Vierailija kirjoitti:

Ja luotatko ap sanoihinsa että on muka masentunut?

No jaa. Periaatteessa kyllä, on melko lamaantunut. Mutta kieltämättä on tullut mieleeni sekin, että feikkaako nyt tämänkin. Ap

Muten heIvetin raskasta vou olla miettiä koko ajan puhuulo toinen totta vai ei? Ei tuollaisessa suhteess akannata olla ihminen hyvä!