Lue keskustelun säännöt.
Kun toinen on valehdellut aina kaikkea, "riidan pelossa".
31.07.2026 |
Mieheni on aina pelännyt riitoja. Hassua sinänsä koska itse usein aiheuttaa riidat puhumalla todella rumasti, jota minä taas en siedä lainkaan. Mutta riidassa hänelle tulee niin valtava ahdistus, ettei pysty olemaan "nahoissaan".
Tämä riidan pelko on sitten aiheuttanut valehtelua erilaisissa asioissa (tekemiset, menemiset, raha-asiat, naiset), ja kiinni jäätyään on se riita sitten kuitenkin tullut. Ja valehtelun myötä luottamus on kadonnut täysin. Minä en ole syyllinen valehteluun, koska mies myöntää että jos on ollut rehellinen, en ole suuttunut. Silti nimeää riidan pelon syyksi, kun taas seuraavalla kertaa valehtelee.
Ollaan yritetty selvittää asioita pariterapiassa. Ei auta. Minä olen käynyt yksin terapiassa ja mies on käynyt yksin psykoterapiassa, koska haluaa itsekin sen ahdistuksen ja pelon pois. Ei halua valehdella, eikä nyt vähään aikaan olekaan mitään valehteluja selvinnyt, kuin jostain vanhasta asiasta.
Mutta nyt mies sitten on pettynyt siihen, etten vieläkään luota häneen. Kuulemma ei mitään halua enempää kuin että uskoisin mitä hän sanoo. Minulla taas toimii itsesuojeluvaisto, eli kun en koskaan ole hänen sanoihinsa voinut luottaa, ja puhutaan todella pitkästä ajasta, niin se ei todellakaan lyhyessä ajassa palaudu. Enhän minä voi mistään tietää, onko hän puhunut totta nytkään.
Nyt taas kysyi, miten saisi minut luottamaan häneen. Vastasin, että siitä vaan voi alkaa kertoa minulle asioita, joista on vuosien mittaan valehdellut. Että jos uskaltaa olla täysin rehellinen, riitoja pelkäämättä, ja tunnustaa vanhat asiat, se on ainoa keino nähdä että hän oikeasti puhuu totta. En minä piittaa kaivella vanhoja, mutta ne on ainoita asioita, joista tiedän hänen valehdelleen. Mistä kertomalla hän voi osoittaa, että enää hän ei riitoja pelkää. Tuosta ei voi paljastua enää mitään, mikä suhdetta veisi enää huonommaksi, kun eron partaalla ollaan nytkin.
Miehen mielestä tuo on väärä tapa, minun mielestäni ainoa mahdollisuus. Olenko aivan hakoteillä? Ja ei, ei ole provo, ja ei, emme ole yhdessä rahasyistä. Ero on nyt hyvin lähellä, mies pyytää vielä mahdollisuutta, ja mielestäni tuo on ainoa. Saatteko kiinni ajatuksistani?
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta miksi miehen pitää pelätä riitelyä ? Mistä se on lähtöisin ? Oletko itse alunperin saanut raivareita esim jostain menosta tai miehen rahoista ?
Kuten sanoin, on tullut pirunmoisia riitoja, kun on jälkeenpäin selvinnyt, että hän on kirkkain silmin minulle valehdellut. Kun taas on kertonut asioista suoraan totuuden, riitaa ei ole tullut ja hän sen on myöntänyt.
Riitojen pelko on ollut hänellä pienestä pitäen, koska lapsuusperheessään riidat ovat olleet tuhoisia. Siellä siis vanhemmat ovat huutaneet ja uhkailleet pieniä lapsiakin, ei pelkästään vanhemmat keskenään. Muistaa sen ahdistuksen lapsuudessa, ja se nousee pintaan yhä. Tätä ovat käsitelleet terapiassa ja koska tuon taustan olen tiennyt, olen myös liian kauan yrittänyt ymmärtää. Ap
Miten voit tietää, että on välillä kertonut suoran totuuden? Ehkä on vaan osannut valehdella taitavammin. Surullista, mutta valehtelu on joillekin vakiintunut tapa. Jos se on jo lapsena vakiintunut selviytymiskeinoksi, vaikea sitä on muuttaa varsunkin jos omaa motivaatiota ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja me ollaan käyty pari- ja yksilöterapiassa aina eriaikaisesti. Psykoterapian aloittaessaan mies oli kysynyt terapeutilta, kannattaisiko mennä samaan aikaan pariterapiaan, ja terapeutti oli suositellut sitä vasta myöhemmin. Ei samaan aikaan. Ap
No ehkä ei kahta intensiivistä terapiaa yhtä aikaa mutta yksilöterapioihin voi kuulua myös parikäyntejä. Tämä nyt ei koske AP mutta yleisesti kun oli puhe että yksilöterapiassakävijältä haluttiin tietää miten terapia etenee ja mitä edistymistä tulee niin se kuulosti lähinnä kuulustelulta ja odotukselta että toinen käy terapian jotta suhde voi jatkua. Sellaista tilaista ei voi toisen terapiaprosessille tehdä. Tietty voi toivoa että toisen mieli parantuu mutta jos kokee että parisuhteessa on ongelmia niin kannattaa mennä pariterapiaan.
Totta kai ihminen saa odottaa, että toinen lopettaa valehtelemisen, jotta suhde voi jatkua. Ja kyllä se ääneenkin on lupa sanoa, että suhde päättyy, jos valehteleminen ei lopu.
Tietenkin on todennäköistä, ettei toinen osaa tapojaan muuttaa, kävi sitten terapiassa tai ei. Ja sitten se ero tulee.
Mutta on hurskastelua väittää, ettei terapiassa kävijälle voi rehellisesti kertoa mikä oma tahto on. Ja on sitten myös reilua antaa terapiassa kävijälle mahdollisuus korjata toimintaansa. Mutta loputtomasti ei voi odotella ja laittaa omaa elämää tauolle. Siksi siitä terapian etenemisestä joutuu kysymään.
Toki on oikeus odottaa ihan mitä vaan, mutta se ei toimi niin että tentataan mitä terapiassa keskustellaan. Psykoterapiaprosessin tuotos tulisi näkyä käytännössä jos on näkyäkseen, ei se ole mikään läksy josta toinen voi kysellä että puhutteko tänään että valehtelu on väärin ja oletko ymmärtänyt että et saa valehdella minulle? Psykoterapiat on todella hitaita prosesseja tämmöisissä asioissa joissa koitetaan muuttaa isoja asioita ja vuosikymmenien aikana sementoituneita malleja. Siellä voidaan käsitellä ja todella usein käsitellään ihan jotain muita asioita kuin niitä ilmiongelmia ja aina ne ei välttämättä linkity siihen aiheeseen kuin vasta pitkän ajan jälkeen. Se ei-terapiassa-käyvä osapuoli voi olla vaan sormet ristissä ja toivoa että muutoksia tulee ja että ne on suhteelle edullisia. Loppujen lopuksi yksilöterapia on yksilön, ja se voi päätyä vaikka siihen että siellä kävijä toteaakin terapian myötä että en todellakaan halua jatkaa tässä suhteessa ja ottaa ja lähtee, oli oppinut olemaan rehellinen tai ei.
Terapiasta kysyttäessähän voisi vastata vaikka noin kuten sinä nyt. Ja näin kysyjälle muodostuisi realistisempi kuva terapian mahdollisuuksista ja vaikuttavuudesta. Ei näitä asioita voi tietää, jos ei kerrota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta miksi miehen pitää pelätä riitelyä ? Mistä se on lähtöisin ? Oletko itse alunperin saanut raivareita esim jostain menosta tai miehen rahoista ?
Kuten sanoin, on tullut pirunmoisia riitoja, kun on jälkeenpäin selvinnyt, että hän on kirkkain silmin minulle valehdellut. Kun taas on kertonut asioista suoraan totuuden, riitaa ei ole tullut ja hän sen on myöntänyt.
Riitojen pelko on ollut hänellä pienestä pitäen, koska lapsuusperheessään riidat ovat olleet tuhoisia. Siellä siis vanhemmat ovat huutaneet ja uhkailleet pieniä lapsiakin, ei pelkästään vanhemmat keskenään. Muistaa sen ahdistuksen lapsuudessa, ja se nousee pintaan yhä. Tätä ovat käsitelleet terapiassa ja koska tuon taustan olen tiennyt, olen myös liian kauan yrittänyt ymmärtää. Ap
Miten voit tietää, että on välillä kertonut suoran totuuden? Ehkä on vaan osannut valehdella taitavammin. Surullista, mutta valehtelu on joillekin vakiintunut tapa. Jos se on jo lapsena vakiintunut selviytymiskeinoksi, vaikea sitä on muuttaa varsunkin jos omaa motivaatiota ei ole.
Mieshän löysi motin kun työ kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Päinvastoin, terapeutille valheet menevät helpommin läpi. Heillä kun ei ole mitään syytä epäillä, etteikö asiakas puhuisi totta. Heillä on vain asiakkaan sana asiasta. Eivätkä terapeutit ole mitään yli-ihmisiä. He ovat huijattavissa ihan siinä missä kuka tahansa muukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Päinvastoin, terapeutille valheet menevät helpommin läpi. Heillä kun ei ole mitään syytä epäillä, etteikö asiakas puhuisi totta. Heillä on vain asiakkaan sana asiasta. Eivätkä terapeutit ole mitään yli-ihmisiä. He ovat huijattavissa ihan siinä missä kuka tahansa muukin.
Ei siihen tarvita yli-ihmisyyttä, että ymmärtää, miten asiat voivat vääristyä sairaassa mustasukkaisuudessa tai että jotkut elävät huijatakseen, pettääkseen jne. Terapeuttihan näkee näitä viikoittain. Hän vain ei voi todeta suoraan, että valehtelet ja että olet sairaalloisen mustasukkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Niin, miksei se voisi olla niinkin päin, että ap on se, joka valehtelee, mutta on vain huijannut meitä kaikkia tarinoillaan.
Ehdottaisin kuitenkin, että keskustellaan aloituksen aiheesta eikä käännetä sitä joksikin ihan muuksi. Minua kiinnostaa juurikin tämä aloituksessa esiin tuotu valehtelutaipumus. Jos sinä haluat keskustella mustasukkaisuudesta, niin tee ihmeessä aiheesta aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Joudunko kertomaan sulle totuuden ap? Jos mies on valehdellut sulle lähes kaikesta niin miksi ihmeessä luulet, että hän on rehellinen valehtelun syystä? Se "riidan pelko" on vaan osa valhetta ja saa sillä syyllistettyä sinua osalliseksi valheeseensa. Tämä petturi valehtelija on sa*tanasta ja valehtelee sulle kaikesta, koska hän on valehtelija. Mitään luottamusta ei ole tulossa. Mitään rehellisyyttä ei ole tulossa. Mitään muutosta ei ole tulossa.
Olen pahoillani, kukaan ei ansaitse tuollaista puolisoa kuin sinulla. Se valehtelee vielä kuolinvuoteellaankin, jos sä sinne menet.
Neuvoni on: eroa. Älä mainosta hänelle sitä, vaan järjestele asunto yms valmiiksi ja mieti mitä otat mukaasi. Katso, että sulla on rahaa maksaa eka vuokra,ruoat yms. Sitten lähdet salaa kun saat asiat kuntoon ja laitat eron vireille. Varoitus: valheen alta kuoriutuu AINA väkivaltaa, kun mies tajuaa kärähtäneensä. Jos väkivalta tulee esille ennen kuin pääset pois, lähde turvakodin kautta.
Huom, jos teillä on yhteisiä lapsia,niin tilanne on vähän eri, mutta erottava on silloin suuremmalla syyllä.
T Mä oon vanhempi nainen ja nähnyt tän monta kertaa ja kokenut itsekin.
Olen samaa mieltä tuosta, että riidan pelko ei ole mikään todellinen syy vaan tekosyy valehtelulle. Sillä syyllistetään sinua ja odotetaan, että sinä taivut vielä enemmän ja keskityt omaan syyllisyyteesi riidan aiheuttajana, jolloin miehen teot jäävät vähemmälle huomiolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Kyllä, kuvottavaa tekstiä oli tuo lainaamasi. Ap:n syyllistämistä.
Toivottavasti hän ei tosiaan ole mikään terapeutti vaan vain kyökkipsykologi, joka näkee kaiken omien pinttyneiden periaatteidensa kautta. Ja nämä periaatteet vääristävät hänen silmälasejaan vahvasti. Väittää, että ap:n mies olisi pyytänyt anteeksi, vaikka ap sanoi, ettei ole edes myöntänyt valheitaan. Ja outo periaate ja arvo tuo, että valehtelu ei olisi yksiselitteisesti tuomittavaa. Kyllä se nyt vaan tässä suomalaisessa arvomaailmassa ja moraalikäsityksessä on tuomittavaa.
Ei taida puhuja ymmärtää millaista se on, kun jokaisesta asiasta valehdellaan. Ja valehdellaan, vaikka sille ei olisi mitään ymmärrettävissä olevaa syytä. Valehtelija sanoo syöneensä tänään makaronilaatikkoa, vaikka söi lihapullia ja muusia. Sanoo noin ihan vain koska voi. Ja hän sanoo olleensa viikonloppuna mökillä, vaikka oli mummolassa. Ja hän sanoo käyneensä lomalla Malediiveilla, vaikka kävi Karibialla. Ja hän sanoo tykkäävänsä vihreästä, vaikka oikeasti tykkää sinisestä. Ja tätä samaa ihan jokaisessa lauseessa ja sata kertaa päivässä. Tuollaista sitten joku vielä puolustelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Niin, miksei se voisi olla niinkin päin, että ap on se, joka valehtelee, mutta on vain huijannut meitä kaikkia tarinoillaan.
Ehdottaisin kuitenkin, että keskustellaan aloituksen aiheesta eikä käännetä sitä joksikin ihan muuksi. Minua kiinnostaa juurikin tämä aloituksessa esiin tuotu valehtelutaipumus. Jos sinä haluat keskustella mustasukkaisuudesta, niin tee ihmeessä aiheesta aloitus.
Minua kiinnostaa tässä se miten ap on maalannut miehestään pahiksen ja itsestään hyviksen, mikä ilmenee mm. kaikkien kriittisten näkökulmien sivuuttamisena. Tämä ns. valehtelu voi olla vain sitä miten mies joutuu vastaamaan vuosikausien takaisiin valheisiin jostain mitättömästä insidenssistä naispuolisen työkaverin kanssa. Eikä ole normaalia haluta kaivella kerta toisensa jälkeen ikivanhoja riitoja esille, vaikka noin ei olisikaan.
Tänne ei pidä kirjoittaa, jos haluaa vain myötäsukaisia näkökulmia omalle toiminnalleen ja kehottaa sitten häipymään ketjusta, jos vastaukset eivät miellytäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Niin, miksei se voisi olla niinkin päin, että ap on se, joka valehtelee, mutta on vain huijannut meitä kaikkia tarinoillaan.
Ehdottaisin kuitenkin, että keskustellaan aloituksen aiheesta eikä käännetä sitä joksikin ihan muuksi. Minua kiinnostaa juurikin tämä aloituksessa esiin tuotu valehtelutaipumus. Jos sinä haluat keskustella mustasukkaisuudesta, niin tee ihmeessä aiheesta aloitus.
Minua kiinnostaa tässä se miten ap on maalannut miehestään pahiksen ja itsestään hyviksen, mikä ilmenee mm. kaikkien kriittisten näkökulmien sivuuttamisena. Tämä ns. valehtelu voi olla vain sitä miten mies joutuu vastaamaan vuosikausien takaisiin valheisiin jostain mitättömästä insidenssistä naispuolisen työkaverin kanssa. Eikä ole normaalia haluta kaivella kerta toisensa jälkeen ikivanhoja riitoja esille, vaikka noin ei olisikaan.
Tänne ei pidä kirjoittaa, jos haluaa vain myötäsukaisia näkökulmia omalle toiminnalleen ja kehottaa sitten häipymään ketjusta, jos vastaukset eivät miellytäkään.
Ja sinä puolestasi haluat maalata ap:stä pahiksen ja miehestä hyviksen. Sinulla on omat kokemuksesi, jotka saavat sinut vääntämään ap:n kertoman muuksi kuin mitä se hänen kertomanaan on.
Mitä sinä sitten odotat ap:n vastaavan sinun "kritiikkiisi"? Että kyllä sinä oletkin oikeassa, ja että kyllä varmasti ap on syyllinen miehen valehteluun? Ja että kun ap on vieläkin kiltimpi ja nöyrempi, niin varmasti mies lopettaa valehtelemisen? Sittenkö sinä olisit tyytyväinen, kun saisit olla enemmän oikeassa kuin ap?
Mies siis on ollut selkärangaton pelkuri.
No minusta aika on ainoa asia, joka voi tuoda teidän välille luottamuksen. Se, että pikkuhiljaa pidemmän ajan kuluessa, kun mies ei jää enää valheista kiinni ja selvästi huomaat muussakin käytöksessä muutoksen, että uskaltaa puhua myös hankalammista tai itselleen epäedullisemmistakin asioista, niin sitten on mahdollista alkaa luottamaan.
Historia ennustaa tulevaa. Kun on kerääntynyt tarpeeksi "puhdata" rehellistä historiaa, niin siihen voi sitten pikkuhijaa alkaa luottamaan enemmän.
Toki mies voisi minustakin myös kertoa menneestä pari pahinta pimentoon jäänyttä valhettaankin. Kyllä se vähän ehkä jotain todistaisi oikeaan suuntaan ja pyyhkisi pöytää puhtaaksi. Mutta ei se riitä. Vain ajan kanssa luottamus voi palautua.
Jos todella haluat vielä hänen kanssaan aidosti yrittää, niin sitten toki sinunkin on annettava tällainen aito mahdollisuus miehelle, niin että olet avoimin mielin muutoksen mahdollisuudelle. Mutta luottamaan et toki voi ihan pian tuosta noin vain alkaa. Kyllä se nyt on "ansaittava" pidemmän kautta. Miehen pitää kyllä ymmärtää myös lopettaa ininä tekojensa (valehtelu) seurauksista ja kantaa vastuunsa.
Hyvä että mies, ja sinäkin, käytte terapiassa. Ehkä tuossa on jokin pieni mahdollisuus, jos sen haluaa vielä katsoa. Ja sitten ei ainakaan tarvi jossitella, kun kaikki kivet on käännetty.
Kaunko viimeisimmästä valheesta nyt on, ja onko mies siis kertonut mikä se oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elänyt ihmisen kanssa, joka eron jälkeen paljastui patologiseksi valehtelijaksi. Hirveä tunne tajuta, että elänyt elämäänsä yhdessä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Valheet olivat ihan pienistä päivittäisistä asioista aina suurempiin elämäntapahtumiin. Eli valehteli ihan kaikenlaisista asioista. Syytä tälle en ole koskaan oikein tajunnut, taustalla ehkä jonkinlainen alemmuuskompleksi verrattuna muihin ihmisiin ja lapsuudentraumat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Niin, miksei se voisi olla niinkin päin, että ap on se, joka valehtelee, mutta on vain huijannut meitä kaikkia tarinoillaan.
Ehdottaisin kuitenkin, että keskustellaan aloituksen aiheesta eikä käännetä sitä joksikin ihan muuksi. Minua kiinnostaa juurikin tämä aloituksessa esiin tuotu valehtelutaipumus. Jos sinä haluat keskustella mustasukkaisuudesta, niin tee ihmeessä aiheesta aloitus.
Minua kiinnostaa tässä se miten ap on maalannut miehestään pahiksen ja itsestään hyviksen, mikä ilmenee mm. kaikkien kriittisten näkökulmien sivuuttamisena. Tämä ns. valehtelu voi olla vain sitä miten mies joutuu vastaamaan vuosikausien takaisiin valheisiin jostain mitättömästä insidenssistä naispuolisen työkaverin kanssa. Eikä ole normaalia haluta kaivella kerta toisensa jälkeen ikivanhoja riitoja esille, vaikka noin ei olisikaan.
Tänne ei pidä kirjoittaa, jos haluaa vain myötäsukaisia näkökulmia omalle toiminnalleen ja kehottaa sitten häipymään ketjusta, jos vastaukset eivät miellytäkään.
Ja sinä puolestasi haluat maalata ap:stä pahiksen ja miehestä hyviksen. Sinulla on omat kokemuksesi, jotka saavat sinut vääntämään ap:n kertoman muuksi kuin mitä se hänen kertomanaan on.
Mitä sinä sitten odotat ap:n vastaavan sinun "kritiikkiisi"? Että kyllä sinä oletkin oikeassa, ja että kyllä varmasti ap on syyllinen miehen valehteluun? Ja että kun ap on vieläkin kiltimpi ja nöyrempi, niin varmasti mies lopettaa valehtelemisen? Sittenkö sinä olisit tyytyväinen, kun saisit olla enemmän oikeassa kuin ap?
Olen kirjoittanut monta viestiä siitä miten valehtelu voi johtua esim. luonnehäiriöstä ja muista vakavista asioista. Tämä on keskustelupalsta, keskusteluun kuuluvat myös sellaiset näkökulmat, jotka eivät pelkästään myötäile ap:ta, vaan kysyvät myös kriittisempiä kysymyksiä. En itse näe rehellisenä ihmistä, joka ei lainkaan pysty itsereflektioon, vaan kiukkuisesti vaatii muita myötäilemään omia näkemyksiään. Se ei ole keskustelua eikä se ole rehellistä myöskään. Jos oikeasti kaipaisi apua siihen mitä aloituksessa kysytään, ei ohittaisi jokaista vastausta, missä kyseenalaistetaan vanhojen asioiden kaivelun järkevyys.
Mutta näinhän se usein menee täällä. Ei haluta oikeasti tietää muiden näkökulmia, päinvastoin hyökätään sen kimpuun, joka antaa väärän vastauksen esitettyyn kysymykseen. Ihmetyttää miksi edes tänne kirjoittaa silloin. Ovatko kaverit ja ystävät jo kyllästyneet myötäilyyn, kun kuitenkin näkevät, ettei syypää kaikkeen ehkä sittenkään ole pelkästään miehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos peilaan itseeni hyvin erilaisena ihmisenä, niin oma reaktioni olisi valehteluun, että minun nimenomaan pitää opetella elämään valehtelevan ihmisen kanssa. Ja uskoisin, että olet sen käytännössä tehnytkin eli olet opetellut sietämään huonon, epäkunnioittavan ja kieron kohtelun ja koetat selittää sitä miehen lapsuudenkokemusten avulla, ettei sen kärki osuisi sinuun.
Mutta eihän sinun tarvitse enää tehdä niin. Voit ajatella, että elät epäluotettavan ihmisen kanssa, hän on mikä on, sinulla on omat sudenkuoppasi kuten liiallinen kiltteys ja ymmärtäväisyys. Ne ovat hyviä piirteitä ihmisessä kuitenkin ja varmaan miehessäsikin on myös hyviä puolia, jotka ovat saaneet avioliiton jatkumaan. Teidän avioliittonne on kuitenkin molemmille opettanut paljon, vaikka myös vahingoittanut, etenkin sinua. Miehesi ei ole oppinut aikuiseksi mieheksi, koska olet sallinut hänen käyttäytyä huonosti. Ja se on vähentänyt arvoasi hänen silmissään, jolloin hän on ryhtynyt käyttäytymään vielä huonommin. Jos joku asettuu makaamaan oven eteen, niin silloin hänen ylitseen kävellään, niin ihmisluonto vain valitettavasti toimii.
Varmasti näin on, hyvin pitkälti. Ap
Huomaatko dilemman? Sait itseäsi tukevan palautteen, ja hyväksyit sen heti. jos olisi ollut kriittinen, et olisi hyväksynyt.
Mielenterveys palveluilla on auttava puhelin, aamulla soitat sinne.
Sulla on kyllä ihan omat ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Joudunko kertomaan sulle totuuden ap? Jos mies on valehdellut sulle lähes kaikesta niin miksi ihmeessä luulet, että hän on rehellinen valehtelun syystä? Se "riidan pelko" on vaan osa valhetta ja saa sillä syyllistettyä sinua osalliseksi valheeseensa. Tämä petturi valehtelija on sa*tanasta ja valehtelee sulle kaikesta, koska hän on valehtelija. Mitään luottamusta ei ole tulossa. Mitään rehellisyyttä ei ole tulossa. Mitään muutosta ei ole tulossa.
Olen pahoillani, kukaan ei ansaitse tuollaista puolisoa kuin sinulla. Se valehtelee vielä kuolinvuoteellaankin, jos sä sinne menet.
Neuvoni on: eroa. Älä mainosta hänelle sitä, vaan järjestele asunto yms valmiiksi ja mieti mitä otat mukaasi. Katso, että sulla on rahaa maksaa eka vuokra,ruoat yms. Sitten lähdet salaa kun saat asiat kuntoon ja laitat eron vireille. Varoitus: valheen alta kuoriutuu AINA väkivaltaa, kun mies tajuaa kärähtäneensä. Jos väkivalta tulee esille ennen kuin pääset pois, lähde turvakodin kautta.
Huom, jos teillä on yhteisiä lapsia,niin tilanne on vähän eri, mutta erottava on silloin suuremmalla syyllä.
T Mä oon vanhempi nainen ja nähnyt tän monta kertaa ja kokenut itsekin.
No taas tuli keittiöpsykologiia. Ei ole AINA, vaikka omalla kohdallasi näin on saattanut olla. Onneksi ap tajuaa että täällä on monta jotka luulee tietävänsä mitä ap:n mies tekee ja miksi mutta loppujen lopuksi tämä on vain keskustelua että voi jonkinlaista avautumista harrastaa. En minäkään tänne ihan kaikkea kirjoita vaikka ihmiset kyselevät mistä tiedät sitä tai tätä, ap joutunut selittelemään taustojaan vain siksi ettei ihmiset usko tai ymmärrä. Tai minä ainakin luen tätä ketjua koska koskettaa minua henkkoht, mutta en minä täältä vastausten pohjalta tee päätöksiä. Vähän niinkuin keskustelua vaan, ja jotkut suurinpiirtein suuttuu kun heidän teoria ei olekaan se mikä toimii ap:n mielestä tai muidenkaan.
Se toinen jolla on valehtelijamies.
Kirjoitin monta sivua sitten omaa tarinaani valehtelevan miehen kanssa, joka vietti kaksoiselämää. Luin koko ketjun ja mielestäni siinä ovat kommentoijat oikeassa, että valehtelu ja kaikki siihen liittyvä oma toiminta pitää käsitellä. Samoin anteeksiantaminen ja siihen liittyvät käytännön asiat. En varmaan itse pysty anteeksi täysin ikinä antamaan, mutta vanhojen asioiden kaivelusta olen päässyt eroon ja se käytiin läpi terapiassa.
Vain itseä voi muuttaa ja vain itsestä tietää totuuden. Siksi miehen asioiden käsittely ei tavallaan ratkaise mitään. Ne ovat omia päätöksiä ja vastuita, jos jatkaa ja on jatkanut suhdetta valehtelijan kanssa. Pitää selvittää itselleen miksi, syvemmin kuin vain siksi, että lapset tms.
Miehen sättiminen ei auta, mutta miehen aito katumus on tärkeää ja hyvittäminen. Jos sitä ei ole niin ainakaan itse en olisi suhdetta jatkanut ja myös terapeutti sen aika suoraan sanoi minulle, kun kävin oman terapian. Oma terapia ja omien asioiden käsittely on tärkeää. Silloin ei ole toisten armoilla, mikä ainakin oli oma tunteeni siitä valehtelusta. Halusin asiat henkisesti omiin käsiini ja se tuli käsittelemällä omat asiat hyvään kuntoon niin, ettei sitä voi mikään horjuttaa. Ei sekään, vaikka valehtelu toistuisi. Mutta siihen kyllä meni pitkä aika, jolloin valehtelua ei ole ollut, yli 10 Vuotta.
Mistä tietää että valehtelu on loppunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Päinvastoin: valehtelijat, väkivaltaiset kontrolloijat ja manipuloijamiehet vievät terapeutteja kuin litran mittaa. Niin kuin sinustakin kuulee. Noi "meillä kaikilla on omat virheemme"- lässytykset vaan traumatisoivat valehtelevan tyypin uhrin uudestaan. Myös misogynia kuuluu jutuistasi, haluat ajatella naisen olevan syy parisuhdeongelmiin.
Enkä ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja me ollaan käyty pari- ja yksilöterapiassa aina eriaikaisesti. Psykoterapian aloittaessaan mies oli kysynyt terapeutilta, kannattaisiko mennä samaan aikaan pariterapiaan, ja terapeutti oli suositellut sitä vasta myöhemmin. Ei samaan aikaan. Ap
No ehkä ei kahta intensiivistä terapiaa yhtä aikaa mutta yksilöterapioihin voi kuulua myös parikäyntejä. Tämä nyt ei koske AP mutta yleisesti kun oli puhe että yksilöterapiassakävijältä haluttiin tietää miten terapia etenee ja mitä edistymistä tulee niin se kuulosti lähinnä kuulustelulta ja odotukselta että toinen käy terapian jotta suhde voi jatkua. Sellaista tilaista ei voi toisen terapiaprosessille tehdä. Tietty voi toivoa että toisen mieli parantuu mutta jos kokee että parisuhteessa on ongelmia niin kannattaa mennä pariterapiaan.
Totta kai ihminen saa odottaa, että toinen lopettaa valehtelemisen, jotta suhde voi jatkua. Ja kyllä se ääneenkin on lupa sanoa, että suhde päättyy, jos valehteleminen ei lopu.
Tietenkin on todennäköistä, ettei toinen osaa tapojaan muuttaa, kävi sitten terapiassa tai ei. Ja sitten se ero tulee.
Mutta on hurskastelua väittää, ettei terapiassa kävijälle voi rehellisesti kertoa mikä oma tahto on. Ja on sitten myös reilua antaa terapiassa kävijälle mahdollisuus korjata toimintaansa. Mutta loputtomasti ei voi odotella ja laittaa omaa elämää tauolle. Siksi siitä terapian etenemisestä joutuu kysymään.
Toki on oikeus odottaa ihan mitä vaan, mutta se ei toimi niin että tentataan mitä terapiassa keskustellaan. Psykoterapiaprosessin tuotos tulisi näkyä käytännössä jos on näkyäkseen, ei se ole mikään läksy josta toinen voi kysellä että puhutteko tänään että valehtelu on väärin ja oletko ymmärtänyt että et saa valehdella minulle? Psykoterapiat on todella hitaita prosesseja tämmöisissä asioissa joissa koitetaan muuttaa isoja asioita ja vuosikymmenien aikana sementoituneita malleja. Siellä voidaan käsitellä ja todella usein käsitellään ihan jotain muita asioita kuin niitä ilmiongelmia ja aina ne ei välttämättä linkity siihen aiheeseen kuin vasta pitkän ajan jälkeen. Se ei-terapiassa-käyvä osapuoli voi olla vaan sormet ristissä ja toivoa että muutoksia tulee ja että ne on suhteelle edullisia. Loppujen lopuksi yksilöterapia on yksilön, ja se voi päätyä vaikka siihen että siellä kävijä toteaakin terapian myötä että en todellakaan halua jatkaa tässä suhteessa ja ottaa ja lähtee, oli oppinut olemaan rehellinen tai ei.
Kukaan mitään ole tentannut. Minä esim kysyin tasan näin "miten terapiassa menee". Sitä ennen mies oli eri päivänä kertonut että on vaikeaa koska se terapeutti vain katsoo sitä ja odottaa että mies puhuu, ja oli jopa sanonut että ei tämä toimi jos et puhu, ja mieheni oli sanonut että no etkös sinä kysy ensin jotain. Ja sitä myös ärsytti että pään takana oli tikittävä kello ja mies näki että terapeutti tsekkasi sitä vähän väliä. Oliko nyt tarpeeksi yksityiskohtia että epäilijä voivat uskoa että ihan tukemismielessä olen kysynyt miten menee, enkä tentatakseni. Se toinen, ei ap
Hitto noita ongelmaisia miehiä. Jokaisella joku ominaispiirre.