Lue keskustelun säännöt.
Kun toinen on valehdellut aina kaikkea, "riidan pelossa".
31.07.2026 |
Mieheni on aina pelännyt riitoja. Hassua sinänsä koska itse usein aiheuttaa riidat puhumalla todella rumasti, jota minä taas en siedä lainkaan. Mutta riidassa hänelle tulee niin valtava ahdistus, ettei pysty olemaan "nahoissaan".
Tämä riidan pelko on sitten aiheuttanut valehtelua erilaisissa asioissa (tekemiset, menemiset, raha-asiat, naiset), ja kiinni jäätyään on se riita sitten kuitenkin tullut. Ja valehtelun myötä luottamus on kadonnut täysin. Minä en ole syyllinen valehteluun, koska mies myöntää että jos on ollut rehellinen, en ole suuttunut. Silti nimeää riidan pelon syyksi, kun taas seuraavalla kertaa valehtelee.
Ollaan yritetty selvittää asioita pariterapiassa. Ei auta. Minä olen käynyt yksin terapiassa ja mies on käynyt yksin psykoterapiassa, koska haluaa itsekin sen ahdistuksen ja pelon pois. Ei halua valehdella, eikä nyt vähään aikaan olekaan mitään valehteluja selvinnyt, kuin jostain vanhasta asiasta.
Mutta nyt mies sitten on pettynyt siihen, etten vieläkään luota häneen. Kuulemma ei mitään halua enempää kuin että uskoisin mitä hän sanoo. Minulla taas toimii itsesuojeluvaisto, eli kun en koskaan ole hänen sanoihinsa voinut luottaa, ja puhutaan todella pitkästä ajasta, niin se ei todellakaan lyhyessä ajassa palaudu. Enhän minä voi mistään tietää, onko hän puhunut totta nytkään.
Nyt taas kysyi, miten saisi minut luottamaan häneen. Vastasin, että siitä vaan voi alkaa kertoa minulle asioita, joista on vuosien mittaan valehdellut. Että jos uskaltaa olla täysin rehellinen, riitoja pelkäämättä, ja tunnustaa vanhat asiat, se on ainoa keino nähdä että hän oikeasti puhuu totta. En minä piittaa kaivella vanhoja, mutta ne on ainoita asioita, joista tiedän hänen valehdelleen. Mistä kertomalla hän voi osoittaa, että enää hän ei riitoja pelkää. Tuosta ei voi paljastua enää mitään, mikä suhdetta veisi enää huonommaksi, kun eron partaalla ollaan nytkin.
Miehen mielestä tuo on väärä tapa, minun mielestäni ainoa mahdollisuus. Olenko aivan hakoteillä? Ja ei, ei ole provo, ja ei, emme ole yhdessä rahasyistä. Ero on nyt hyvin lähellä, mies pyytää vielä mahdollisuutta, ja mielestäni tuo on ainoa. Saatteko kiinni ajatuksistani?
Kommentit (238)
Lisäys viestiin 198: Olennaista omassa toipumisessa oli se että sain uskottavan selityksen mieheltä itseltään mistä kaikesta hänen kaksoiselämässään oli kyse ja jonka hän siis itse kävi läpi monta vuotta kestäneessä terapiassaan. Se ei ollut mikään lapsuudesta koostuva pinnallinen selitys, vaan hyvin monisyinen vyyhti. Ap:n miehellä ei tällaista ilmeisesti ole vielä, kun ei ole vielä kunnollisessa terapiassa ole ollut.
Minun neuvoni ap:lle on, että älä luota omiin selityksiisi sille mistä valehtelu johtuu. Ne tuskin pitävät paikkansa, vaan siellä voi olla paljon inhottavampia, pikkumaisempia yms. syitä kuin edes voit keksiä. Ei säälittäviä, vaan raivostuttavia ja ilkeitä syitä. Ja sitten myös sellaisia hellyttäviä syitä. Se että käytät aikaasi sen miettimiseen miksi ja mitä valehtelee, on pääasiassa turhaa työtä, vaikka ymmärrän miksi niin teet. Samoin tein itsekin. Se on yhtä pakonomaista kuin on se valehtelukin eli ne ruokkivat toinen toisiaan. Se jos toimit toisella tavalla, muuttaisi tilannetta ainakin omalta kannaltasi. Siihen valehteleeko miehesi vai ei, et voi vaikuttaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Niin, miksei se voisi olla niinkin päin, että ap on se, joka valehtelee, mutta on vain huijannut meitä kaikkia tarinoillaan.
Ehdottaisin kuitenkin, että keskustellaan aloituksen aiheesta eikä käännetä sitä joksikin ihan muuksi. Minua kiinnostaa juurikin tämä aloituksessa esiin tuotu valehtelutaipumus. Jos sinä haluat keskustella mustasukkaisuudesta, niin tee ihmeessä aiheesta aloitus.
Minua kiinnostaa tässä se miten ap on maalannut miehestään pahiksen ja itsestään hyviksen, mikä ilmenee mm. kaikkien kriittisten näkökulmien sivuuttamisena. Tämä ns. valehtelu voi olla vain sitä miten mies joutuu vastaamaan vuosikausien takaisiin valheisiin jostain mitättömästä insidenssistä naispuolisen työkaverin kanssa. Eikä ole normaalia haluta kaivella kerta toisensa jälkeen ikivanhoja riitoja esille, vaikka noin ei olisikaan.
Tänne ei pidä kirjoittaa, jos haluaa vain myötäsukaisia näkökulmia omalle toiminnalleen ja kehottaa sitten häipymään ketjusta, jos vastaukset eivät miellytäkään.
Ja sinä puolestasi haluat maalata ap:stä pahiksen ja miehestä hyviksen. Sinulla on omat kokemuksesi, jotka saavat sinut vääntämään ap:n kertoman muuksi kuin mitä se hänen kertomanaan on.
Mitä sinä sitten odotat ap:n vastaavan sinun "kritiikkiisi"? Että kyllä sinä oletkin oikeassa, ja että kyllä varmasti ap on syyllinen miehen valehteluun? Ja että kun ap on vieläkin kiltimpi ja nöyrempi, niin varmasti mies lopettaa valehtelemisen? Sittenkö sinä olisit tyytyväinen, kun saisit olla enemmän oikeassa kuin ap?
Juuri näin. Apn mies harjoittaa henkistä väkivaltaa ja kun ap kertoo kokemuksistaan, hän ei tarvitse fantasioitua "kritiikkiä" joltain urpolta pätijältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Päinvastoin, terapeutille valheet menevät helpommin läpi. Heillä kun ei ole mitään syytä epäillä, etteikö asiakas puhuisi totta. Heillä on vain asiakkaan sana asiasta. Eivätkä terapeutit ole mitään yli-ihmisiä. He ovat huijattavissa ihan siinä missä kuka tahansa muukin.
Ei siihen tarvita yli-ihmisyyttä, että ymmärtää, miten asiat voivat vääristyä sairaassa mustasukkaisuudessa tai että jotkut elävät huijatakseen, pettääkseen jne. Terapeuttihan näkee näitä viikoittain. Hän vain ei voi todeta suoraan, että valehtelet ja että olet sairaalloisen mustasukkainen.
Voisitko mennä jankkaamaan mustasukkaisuudesta jonnekin muualle? Se on sinun oma,ongelmasi ja tuot turhaan sitä koko ajan tähän, kun aihe on patologinen valehtelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Päinvastoin, terapeutille valheet menevät helpommin läpi. Heillä kun ei ole mitään syytä epäillä, etteikö asiakas puhuisi totta. Heillä on vain asiakkaan sana asiasta. Eivätkä terapeutit ole mitään yli-ihmisiä. He ovat huijattavissa ihan siinä missä kuka tahansa muukin.
Ei siihen tarvita yli-ihmisyyttä, että ymmärtää, miten asiat voivat vääristyä sairaassa mustasukkaisuudessa tai että jotkut elävät huijatakseen, pettääkseen jne. Terapeuttihan näkee näitä viikoittain. Hän vain ei voi todeta suoraan, että valehtelet ja että olet sairaalloisen mustasukkainen.
Voisitko mennä jankkaamaan mustasukkaisuudesta jonnekin muualle? Se on sinun oma,ongelmasi ja tuot turhaan sitä koko ajan tähän, kun aihe on patologinen valehtelu.
Kukaan muu ei pidä ap:n miestä patologisena valehtelijana kuin sinä. Ap on kertonut itse, etteivät muut ole kokeneet miehen valehtelua, jonka takia itse muutin näkökulmaani siihen mitä ap kirjoitti.
Minulla on kokemusta patologisesta valehtelijasta. Hän valehtelee kyllä ihan kaikille ja kaikki huomaavat sen ajan mittaan, kun valheista jää kiinni. Kyse on pers.häiriöstä. Vaikka voihan ap:n miehellä sellainenkin olla. Pointtini on ollut koko ajan se, että myös ap:n tulisi tarkastella omaa toimintaansa, siltikin, vaikka miehen toiminta olisi tuomittavaa. Hän kuitenkin ohittaa tällaiset mahdollisuudet.
Valehtelua on monenlaista ja monista syistä. Minun mieheni kohdalla valehtelu koski vain kaksoiselämää, ei muuta elämää eli tarkoitus oli peittää se. Ei persoonallisuushäiriöstä kyse tai patologisesta valehtelusta.
Mitä mustasukkaisuuteen tulee, niin meidän tapauksessa ei ollut ainakaan siitä kyse kummankaan osalta. Ap kertoi, että heillä on ollut molemminpuolista mustasukkaisuutta. Tapaukset ovat aina niin erilaisia, etteivät samat keinot välttämättä päde, vaikka päällisin puolin on kyse samasta asiasta. Mutta oman kokemukseni tärkein oivallus oli tosiaan se, että minun pitää käsitellä tämä asia itseni kannalta siihen kuntoon, ettei valehtelu enää pysty sitä horjuttamaan. Toisen epärehellisyyshän ei ole omissa käsissä ja kukaan ei ole sataprosenttisen luotettava, en myöskään minä itse.
Mutta ilman isoissa asioissa olevaa luotettavuutta koko suhde on oikeastaan kulissia ja tulee tunne siitä, ettei edes ole tuntenut tuota ihmistä, joka vierellä on. Se oli itselleni yksi pahimmista ajatuksista. Mietin, mihin kaikkeen pystyy, jos pystyy elämään kaksoiselämää vuosikaudet. Mutta enää en ajattele niin dramaattisesti. Myös ne hyvät puolet ja asiat ovat ja olivat totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies siis on ollut selkärangaton pelkuri.
No minusta aika on ainoa asia, joka voi tuoda teidän välille luottamuksen. Se, että pikkuhiljaa pidemmän ajan kuluessa, kun mies ei jää enää valheista kiinni ja selvästi huomaat muussakin käytöksessä muutoksen, että uskaltaa puhua myös hankalammista tai itselleen epäedullisemmistakin asioista, niin sitten on mahdollista alkaa luottamaan.
Historia ennustaa tulevaa. Kun on kerääntynyt tarpeeksi "puhdata" rehellistä historiaa, niin siihen voi sitten pikkuhijaa alkaa luottamaan enemmän.
Toki mies voisi minustakin myös kertoa menneestä pari pahinta pimentoon jäänyttä valhettaankin. Kyllä se vähän ehkä jotain todistaisi oikeaan suuntaan ja pyyhkisi pöytää puhtaaksi. Mutta ei se riitä. Vain ajan kanssa luottamus voi palautua.
Jos todella haluat vielä hänen kanssaan aidosti yrittää, niin sitten toki sinunkin on annettava tällainen aito mahdollisuus miehelle, niin että olet avoimin mielin muutoksen mahdollisuudelle. Mutta luottamaan et toki voi ihan pian tuosta noin vain alkaa. Kyllä se nyt on "ansaittava" pidemmän kautta. Miehen pitää kyllä ymmärtää myös lopettaa ininä tekojensa (valehtelu) seurauksista ja kantaa vastuunsa.
Hyvä että mies, ja sinäkin, käytte terapiassa. Ehkä tuossa on jokin pieni mahdollisuus, jos sen haluaa vielä katsoa. Ja sitten ei ainakaan tarvi jossitella, kun kaikki kivet on käännetty.
Kaunko viimeisimmästä valheesta nyt on, ja onko mies siis kertonut mikä se oli?
Tässä puhutaan asiaa.
T. saman kokenut puolet lyhyemmässä suhteessa
Vierailija kirjoitti:
Itse elänyt ihmisen kanssa, joka eron jälkeen paljastui patologiseksi valehtelijaksi. Hirveä tunne tajuta, että elänyt elämäänsä yhdessä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Valheet olivat ihan pienistä päivittäisistä asioista aina suurempiin elämäntapahtumiin. Eli valehteli ihan kaikenlaisista asioista. Syytä tälle en ole koskaan oikein tajunnut, taustalla ehkä jonkinlainen alemmuuskompleksi verrattuna muihin ihmisiin ja lapsuudentraumat.
Valehtelijasta erottuani ikävöin häntä ja niitä mukavia juttuja, joita meillä oli ollut. Mutta tunteet olivat ristiriitaisia, sillä kuten yllä joku sanoi, niin eihän se ollut todellinen hän, jota ikävöin, vaan joku valheilla rakennettu mielikuvitushahmo. Joten monesti mietin, että mitä minä oikein ikävöin - sitä ihmistäkö, jota en valheiden vuoksi edes koskaan oppinut tuntemaan, jota ei siis oikeasti ollut edes olemassa. En ikinä saanut tietää mitä hän oikeasti ajatteli, kun valetta hänen puheistaan oli ehkä kaikki, ehkä puolet. Vai ikävöinkö niitä valheita? No en varmasti ainakaan niitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Päinvastoin, terapeutille valheet menevät helpommin läpi. Heillä kun ei ole mitään syytä epäillä, etteikö asiakas puhuisi totta. Heillä on vain asiakkaan sana asiasta. Eivätkä terapeutit ole mitään yli-ihmisiä. He ovat huijattavissa ihan siinä missä kuka tahansa muukin.
Ei siihen tarvita yli-ihmisyyttä, että ymmärtää, miten asiat voivat vääristyä sairaassa mustasukkaisuudessa tai että jotkut elävät huijatakseen, pettääkseen jne. Terapeuttihan näkee näitä viikoittain. Hän vain ei voi todeta suoraan, että valehtelet ja että olet sairaalloisen mustasukkainen.
Voisitko mennä jankkaamaan mustasukkaisuudesta jonnekin muualle? Se on sinun oma,ongelmasi ja tuot turhaan sitä koko ajan tähän, kun aihe on patologinen valehtelu.
Kukaan muu ei pidä ap:n miestä patologisena valehtelijana kuin sinä. Ap on kertonut itse, etteivät muut ole kokeneet miehen valehtelua, jonka takia itse muutin näkökulmaani siihen mitä ap kirjoitti.
Minulla on kokemusta patologisesta valehtelijasta. Hän valehtelee kyllä ihan kaikille ja kaikki huomaavat sen ajan mittaan, kun valheista jää kiinni. Kyse on pers.häiriöstä. Vaikka voihan ap:n miehellä sellainenkin olla. Pointtini on ollut koko ajan se, että myös ap:n tulisi tarkastella omaa toimintaansa, siltikin, vaikka miehen toiminta olisi tuomittavaa. Hän kuitenkin ohittaa tällaiset mahdollisuudet.
Ap on kertonut ettei lapset kai ole miehen valehtelua huomanneet tai välittäneet siitä. Ja muiden kokemuksia ei tiedä kun ei ole tekemisissä. Jos ei ap miehellä ole ystäviä eikä ole sukunsakaan kanssa tekemisissä niin viitannee siihen että ongelmia on ollut.
Niin sanoihan ap sitä että mies värittää ja liiottelee kaikkea muiden seurassa. Puhuu epätosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Niin, miksei se voisi olla niinkin päin, että ap on se, joka valehtelee, mutta on vain huijannut meitä kaikkia tarinoillaan.
Ehdottaisin kuitenkin, että keskustellaan aloituksen aiheesta eikä käännetä sitä joksikin ihan muuksi. Minua kiinnostaa juurikin tämä aloituksessa esiin tuotu valehtelutaipumus. Jos sinä haluat keskustella mustasukkaisuudesta, niin tee ihmeessä aiheesta aloitus.
Minua kiinnostaa tässä se miten ap on maalannut miehestään pahiksen ja itsestään hyviksen, mikä ilmenee mm. kaikkien kriittisten näkökulmien sivuuttamisena. Tämä ns. valehtelu voi olla vain sitä miten mies joutuu vastaamaan vuosikausien takaisiin valheisiin jostain mitättömästä insidenssistä naispuolisen työkaverin kanssa. Eikä ole normaalia haluta kaivella kerta toisensa jälkeen ikivanhoja riitoja esille, vaikka noin ei olisikaan.
Tänne ei pidä kirjoittaa, jos haluaa vain myötäsukaisia näkökulmia omalle toiminnalleen ja kehottaa sitten häipymään ketjusta, jos vastaukset eivät miellytäkään.
Ja sinä puolestasi haluat maalata ap:stä pahiksen ja miehestä hyviksen. Sinulla on omat kokemuksesi, jotka saavat sinut vääntämään ap:n kertoman muuksi kuin mitä se hänen kertomanaan on.
Mitä sinä sitten odotat ap:n vastaavan sinun "kritiikkiisi"? Että kyllä sinä oletkin oikeassa, ja että kyllä varmasti ap on syyllinen miehen valehteluun? Ja että kun ap on vieläkin kiltimpi ja nöyrempi, niin varmasti mies lopettaa valehtelemisen? Sittenkö sinä olisit tyytyväinen, kun saisit olla enemmän oikeassa kuin ap?
Olen kirjoittanut monta viestiä siitä miten valehtelu voi johtua esim. luonnehäiriöstä ja muista vakavista asioista. Tämä on keskustelupalsta, keskusteluun kuuluvat myös sellaiset näkökulmat, jotka eivät pelkästään myötäile ap:ta, vaan kysyvät myös kriittisempiä kysymyksiä. En itse näe rehellisenä ihmistä, joka ei lainkaan pysty itsereflektioon, vaan kiukkuisesti vaatii muita myötäilemään omia näkemyksiään. Se ei ole keskustelua eikä se ole rehellistä myöskään. Jos oikeasti kaipaisi apua siihen mitä aloituksessa kysytään, ei ohittaisi jokaista vastausta, missä kyseenalaistetaan vanhojen asioiden kaivelun järkevyys.
Mutta näinhän se usein menee täällä. Ei haluta oikeasti tietää muiden näkökulmia, päinvastoin hyökätään sen kimpuun, joka antaa väärän vastauksen esitettyyn kysymykseen. Ihmetyttää miksi edes tänne kirjoittaa silloin. Ovatko kaverit ja ystävät jo kyllästyneet myötäilyyn, kun kuitenkin näkevät, ettei syypää kaikkeen ehkä sittenkään ole pelkästään miehessä.
Ap on kyllä osoittanut kykenevänsä itsereflektioon.
Joten olisikohan tässä nyt kuitenkin niin päin, että sinä et pysty hyväksymään kriittisempiä näkökulmia sinun viesteisihin liittyen. Taitaa malka omassa silmässä jäädä sinulla näkemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Päinvastoin: valehtelijat, väkivaltaiset kontrolloijat ja manipuloijamiehet vievät terapeutteja kuin litran mittaa. Niin kuin sinustakin kuulee. Noi "meillä kaikilla on omat virheemme"- lässytykset vaan traumatisoivat valehtelevan tyypin uhrin uudestaan. Myös misogynia kuuluu jutuistasi, haluat ajatella naisen olevan syy parisuhdeongelmiin.
Enkä ole ap.
Minäkään en ole ap, ja olen täysin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elänyt ihmisen kanssa, joka eron jälkeen paljastui patologiseksi valehtelijaksi. Hirveä tunne tajuta, että elänyt elämäänsä yhdessä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Valheet olivat ihan pienistä päivittäisistä asioista aina suurempiin elämäntapahtumiin. Eli valehteli ihan kaikenlaisista asioista. Syytä tälle en ole koskaan oikein tajunnut, taustalla ehkä jonkinlainen alemmuuskompleksi verrattuna muihin ihmisiin ja lapsuudentraumat.
Valehtelijasta erottuani ikävöin häntä ja niitä mukavia juttuja, joita meillä oli ollut. Mutta tunteet olivat ristiriitaisia, sillä kuten yllä joku sanoi, niin eihän se ollut todellinen hän, jota ikävöin, vaan joku valheilla rakennettu mielikuvitushahmo. Joten monesti mietin, että mitä minä oikein ikävöin - sitä ihmistäkö, jota en valheiden vuoksi edes koskaan oppinut tuntemaan, jota ei siis oikeasti ollut edes olemassa. En ikinä saanut tietää mitä hän oikeasti ajatteli, kun valetta hänen puheistaan oli ehkä kaikki, ehkä puolet. Vai ikävöinkö niitä valheita? No en varmasti ainakaan niitä!
Tuttu tunne. Ikävöidä ihmistä jota ei ole oikeasti koskaan ollut olemassakaan. Eron jälkeen päätin, etten jää enempää analysoimaan mikä exän jutuista oli totta ja mikä ei, koska se olisi ollut loputon suo ja olisin satuttanut vain lisää itseäni sekä vienyt mielenterveyteni. Tietysti olin rikki eron jälkeen, mutta löysin pian eheyttävän ihmissuhteen mikä auttoi pahimman yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Päinvastoin: valehtelijat, väkivaltaiset kontrolloijat ja manipuloijamiehet vievät terapeutteja kuin litran mittaa. Niin kuin sinustakin kuulee. Noi "meillä kaikilla on omat virheemme"- lässytykset vaan traumatisoivat valehtelevan tyypin uhrin uudestaan. Myös misogynia kuuluu jutuistasi, haluat ajatella naisen olevan syy parisuhdeongelmiin.
Enkä ole ap.
Minäkään en ole ap, ja olen täysin samaa mieltä.
Olen eri, mutta minulla on kyllä todella hyvä kokemus psykoterapeutista. Ei mennyt mukaan valehtelijan juttuihin tai manipulointeihin, vaan kaikki terapeutit, joita asian tiimoilta tapasimme, olivat itse asiassa aluksi paljon tiukempi kuin minä itse. Olisin antanut anteeksi heti ja jatkanut elämää. Mutta sitten tuli lisää valheita eli ensimmäinen terapia ei todellakaan auttanut. Tuli myös retkahduksia. (Kaksi ensimmäistä terapeuttia jäi pois työstä siksi, että sairastui vakavasti, toinen heistä kuoli, näin kuolinilmoituksen.)
Jos psykoterapeutti ei huomaa ja tunnista patologista valehtelua tms. niin pidän sitä kyllä vähän erikoisena. Oliko kyse hyvin nuoresta ihmisestä? Kun etsimme terapeuttia, valitsimme tarkoituksella jo lähellä eläkeikää olevat, koska heillä oletettavasti on paljon kokemusta monenlaisesta. Sellainen oli tämä viimeisinkin, jonka avulla ongelma lopulta tuli päätökseen. Sikäli kun tiedän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja me ollaan käyty pari- ja yksilöterapiassa aina eriaikaisesti. Psykoterapian aloittaessaan mies oli kysynyt terapeutilta, kannattaisiko mennä samaan aikaan pariterapiaan, ja terapeutti oli suositellut sitä vasta myöhemmin. Ei samaan aikaan. Ap
No ehkä ei kahta intensiivistä terapiaa yhtä aikaa mutta yksilöterapioihin voi kuulua myös parikäyntejä. Tämä nyt ei koske AP mutta yleisesti kun oli puhe että yksilöterapiassakävijältä haluttiin tietää miten terapia etenee ja mitä edistymistä tulee niin se kuulosti lähinnä kuulustelulta ja odotukselta että toinen käy terapian jotta suhde voi jatkua. Sellaista tilaista ei voi toisen terapiaprosessille tehdä. Tietty voi toivoa että toisen mieli parantuu mutta jos kokee että parisuhteessa on ongelmia niin kannattaa mennä pariterapiaan.
Totta kai ihminen saa odottaa, että toinen lopettaa valehtelemisen, jotta suhde voi jatkua. Ja kyllä se ääneenkin on lupa sanoa, että suhde päättyy, jos valehteleminen ei lopu.
Tietenkin on todennäköistä, ettei toinen osaa tapojaan muuttaa, kävi sitten terapiassa tai ei. Ja sitten se ero tulee.
Mutta on hurskastelua väittää, ettei terapiassa kävijälle voi rehellisesti kertoa mikä oma tahto on. Ja on sitten myös reilua antaa terapiassa kävijälle mahdollisuus korjata toimintaansa. Mutta loputtomasti ei voi odotella ja laittaa omaa elämää tauolle. Siksi siitä terapian etenemisestä joutuu kysymään.
Toki on oikeus odottaa ihan mitä vaan, mutta se ei toimi niin että tentataan mitä terapiassa keskustellaan. Psykoterapiaprosessin tuotos tulisi näkyä käytännössä jos on näkyäkseen, ei se ole mikään läksy josta toinen voi kysellä että puhutteko tänään että valehtelu on väärin ja oletko ymmärtänyt että et saa valehdella minulle? Psykoterapiat on todella hitaita prosesseja tämmöisissä asioissa joissa koitetaan muuttaa isoja asioita ja vuosikymmenien aikana sementoituneita malleja. Siellä voidaan käsitellä ja todella usein käsitellään ihan jotain muita asioita kuin niitä ilmiongelmia ja aina ne ei välttämättä linkity siihen aiheeseen kuin vasta pitkän ajan jälkeen. Se ei-terapiassa-käyvä osapuoli voi olla vaan sormet ristissä ja toivoa että muutoksia tulee ja että ne on suhteelle edullisia. Loppujen lopuksi yksilöterapia on yksilön, ja se voi päätyä vaikka siihen että siellä kävijä toteaakin terapian myötä että en todellakaan halua jatkaa tässä suhteessa ja ottaa ja lähtee, oli oppinut olemaan rehellinen tai ei.
Kukaan mitään ole tentannut. Minä esim kysyin tasan näin "miten terapiassa menee". Sitä ennen mies oli eri päivänä kertonut että on vaikeaa koska se terapeutti vain katsoo sitä ja odottaa että mies puhuu, ja oli jopa sanonut että ei tämä toimi jos et puhu, ja mieheni oli sanonut että no etkös sinä kysy ensin jotain. Ja sitä myös ärsytti että pään takana oli tikittävä kello ja mies näki että terapeutti tsekkasi sitä vähän väliä. Oliko nyt tarpeeksi yksityiskohtia että epäilijä voivat uskoa että ihan tukemismielessä olen kysynyt miten menee, enkä tentatakseni. Se toinen, ei ap
Minä puolestani huomasin, että mies taantuu terapiassa. Ja siksi kysyin miten terapiassa menee. Mutta sekä mies että terapeutti vain sanoivat minulle, että ei kuulu minulle. Eikä kumpikaan edes yrittänyt väittää, että taantuminen terapiassa on normaalia, kuten täällä usein kuulee sanottavan.
No kun minulle ei mitenkään osattu tai haluttu selittää tätä taantumista, mutta se vaikutti minun elämääni mm. valehtelun lisääntymisenä ja väkivallan alkamisena, niin ei siinä sitten ollut enää mitään keskustelemista vaan minä lähdin.
Vielä eri toinen, ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Päinvastoin, terapeutille valheet menevät helpommin läpi. Heillä kun ei ole mitään syytä epäillä, etteikö asiakas puhuisi totta. Heillä on vain asiakkaan sana asiasta. Eivätkä terapeutit ole mitään yli-ihmisiä. He ovat huijattavissa ihan siinä missä kuka tahansa muukin.
Ei siihen tarvita yli-ihmisyyttä, että ymmärtää, miten asiat voivat vääristyä sairaassa mustasukkaisuudessa tai että jotkut elävät huijatakseen, pettääkseen jne. Terapeuttihan näkee näitä viikoittain. Hän vain ei voi todeta suoraan, että valehtelet ja että olet sairaalloisen mustasukkainen.
Voisitko mennä jankkaamaan mustasukkaisuudesta jonnekin muualle? Se on sinun oma,ongelmasi ja tuot turhaan sitä koko ajan tähän, kun aihe on patologinen valehtelu.
Kukaan muu ei pidä ap:n miestä patologisena valehtelijana kuin sinä. Ap on kertonut itse, etteivät muut ole kokeneet miehen valehtelua, jonka takia itse muutin näkökulmaani siihen mitä ap kirjoitti.
Minulla on kokemusta patologisesta valehtelijasta. Hän valehtelee kyllä ihan kaikille ja kaikki huomaavat sen ajan mittaan, kun valheista jää kiinni. Kyse on pers.häiriöstä. Vaikka voihan ap:n miehellä sellainenkin olla. Pointtini on ollut koko ajan se, että myös ap:n tulisi tarkastella omaa toimintaansa, siltikin, vaikka miehen toiminta olisi tuomittavaa. Hän kuitenkin ohittaa tällaiset mahdollisuudet.
Aikamoisia päätelmiä teet yhdestä lauseesta. Ap myös kirjoitti, ettei miehellä ole kavereita, ei ole tekemisissä sukulaistensa kanssa ja työkavereistakaan ap ei mitään tiedä. Kuka miehen valehtelemisen edes voisi huomata, kun miehellä ei ole muita ihmissuhteita? Ap on miehen ainoa vähänkään pinnallista syvempi ihmissuhde, joten ap on ainoa ihmissuhde, jossa valehteleminen edes voi tulla ilmi.
Joten on luonnollista, etteivät muut ihmiset ole kokeneet miehen valehtelua. Mutta se ei johdu siitä, että vika olisi ap:ssä vaan siitä, ettei muita ihmissuhteita juurikaan ole. Jos mies sanoo kaupan kassalle "kiitos", vaikka ei koe erityistä kiitollisuutta, niin ei siitä mitään draamaa synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Päinvastoin, terapeutille valheet menevät helpommin läpi. Heillä kun ei ole mitään syytä epäillä, etteikö asiakas puhuisi totta. Heillä on vain asiakkaan sana asiasta. Eivätkä terapeutit ole mitään yli-ihmisiä. He ovat huijattavissa ihan siinä missä kuka tahansa muukin.
Ei siihen tarvita yli-ihmisyyttä, että ymmärtää, miten asiat voivat vääristyä sairaassa mustasukkaisuudessa tai että jotkut elävät huijatakseen, pettääkseen jne. Terapeuttihan näkee näitä viikoittain. Hän vain ei voi todeta suoraan, että valehtelet ja että olet sairaalloisen mustasukkainen.
Voisitko mennä jankkaamaan mustasukkaisuudesta jonnekin muualle? Se on sinun oma,ongelmasi ja tuot turhaan sitä koko ajan tähän, kun aihe on patologinen valehtelu.
Kukaan muu ei pidä ap:n miestä patologisena valehtelijana kuin sinä. Ap on kertonut itse, etteivät muut ole kokeneet miehen valehtelua, jonka takia itse muutin näkökulmaani siihen mitä ap kirjoitti.
Minulla on kokemusta patologisesta valehtelijasta. Hän valehtelee kyllä ihan kaikille ja kaikki huomaavat sen ajan mittaan, kun valheista jää kiinni. Kyse on pers.häiriöstä. Vaikka voihan ap:n miehellä sellainenkin olla. Pointtini on ollut koko ajan se, että myös ap:n tulisi tarkastella omaa toimintaansa, siltikin, vaikka miehen toiminta olisi tuomittavaa. Hän kuitenkin ohittaa tällaiset mahdollisuudet.
Ap on kertonut ettei lapset kai ole miehen valehtelua huomanneet tai välittäneet siitä. Ja muiden kokemuksia ei tiedä kun ei ole tekemisissä. Jos ei ap miehellä ole ystäviä eikä ole sukunsakaan kanssa tekemisissä niin viitannee siihen että ongelmia on ollut.
Tätä samaa olin tulossa sanomaan, että kun miehellä ei oikein ole ihmissuhteita, niin kyllä se kertoo siitä, että todennäköisesti sitä valehtelua on ollut vähän joka suuntaan. Ihmiset eivät tee siitä numeroa vaan lopettavat vain olemasta tekemisissä.
Entinen kaverini oli patologinen valehtelija. Hänelläkään ei ollut yhtään ystävää. Hän ei ollut työkavereiden keskuudessa pidetty tyyppi. Hänellä oli sukulaisiin hyvin etäiset ja pinnalliset välit. Minun kokemukseni on, että patologisella valehtelijalla ei ole toimivia ihmissuhteita tai minkäänlaisia ihmissuhteita. Valehteluun meidänkin välit kariutuivat. Ei siitä vain tule mitään, kun toinen puhuu mitä sylki suuhun tuo ja seuraavalla viikolla samoista asioista ihan eri tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Päinvastoin: valehtelijat, väkivaltaiset kontrolloijat ja manipuloijamiehet vievät terapeutteja kuin litran mittaa. Niin kuin sinustakin kuulee. Noi "meillä kaikilla on omat virheemme"- lässytykset vaan traumatisoivat valehtelevan tyypin uhrin uudestaan. Myös misogynia kuuluu jutuistasi, haluat ajatella naisen olevan syy parisuhdeongelmiin.
Enkä ole ap.
Minäkään en ole ap, ja olen täysin samaa mieltä.
Olen eri, mutta minulla on kyllä todella hyvä kokemus psykoterapeutista. Ei mennyt mukaan valehtelijan juttuihin tai manipulointeihin, vaan kaikki terapeutit, joita asian tiimoilta tapasimme, olivat itse asiassa aluksi paljon tiukempi kuin minä itse. Olisin antanut anteeksi heti ja jatkanut elämää. Mutta sitten tuli lisää valheita eli ensimmäinen terapia ei todellakaan auttanut. Tuli myös retkahduksia. (Kaksi ensimmäistä terapeuttia jäi pois työstä siksi, että sairastui vakavasti, toinen heistä kuoli, näin kuolinilmoituksen.)
Jos psykoterapeutti ei huomaa ja tunnista patologista valehtelua tms. niin pidän sitä kyllä vähän erikoisena. Oliko kyse hyvin nuoresta ihmisestä? Kun etsimme terapeuttia, valitsimme tarkoituksella jo lähellä eläkeikää olevat, koska heillä oletettavasti on paljon kokemusta monenlaisesta. Sellainen oli tämä viimeisinkin, jonka avulla ongelma lopulta tuli päätökseen. Sikäli kun tiedän...
Kyllä minäkin pidän erikoisena sitä, ettei psykoterapeutti huomaa valehtelua. Ei se mitään rakettitiedettä ole huomata ristiriitaisuuksia puheissa.
Mutta toisaalta pidän todennäköisenä sitä, että kaikki psykoterapeutit eivät ole älykkäitä ja kaikki heistä eivät ole analyyttisia. Psykoterapeutiksi hakeudutaan eri syistä ja erilaisilla lahjakkuuksilla ja osaamisen vahvuuksilla. Eivät kaikki psykoterapeutit ole huippuammattilaisia. Osa on ihan vain rimaa hipoen koulutuksen läpäisseitä, vääristä syistä alalle hakeutuneita, työhönsä leipääntyneitä ja ammattitaidottomia haukottelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tuohon äskeiseen, että itse jos olisin tilanteessa, missä mieheni tenttaisi minua vuosia vanhoista asioista jatkuvasti, niin alkaisin itse pohtia eroa. Se on varmasti lähes kaikkien mielestä huono toimintatapa avioliitossa tai ainakin onnellisessa avioliitossa.
Kaikissa meissä on omat virheemme ja puutteemme. Anteeksi antamisen taidon puuttuminen on sinun puutteesi, ap, ja miehesi joutuu kestämään sitä. Et tosin kerro onko hän pyytänyt anteeksi ja pahoitellut tekemisiään, mutta sen käsityksen saan, että näin olisi, kun kerran on terapiaankin hakeutunut eikä halua erota.
Jos ihminen on hyvin jyrkkä, ehdoton ja anteeksiantamaton, niin hänen kanssaan eläminen on vaikeaa. Eli voi olla, että sinä itsekin olet omalla tavallasi hankala kumppani. Vaikuttaa vähän siltä, että näet miehesi syyllisenä ja itsesi virheettömänä pulmusena kuten joku toinen äsken kirjoitti.
Toisaalta jonkun toisen kumppanin kanssa tuollainen kuvio murtuisi, koska heihin eivät tepsikään samat säännöt. Esimerkiksi eroamisella uhkaamiseen oma mieheni varmasti sanoisi, että hyvä on, erotaan sitten. Hän ei ryhtyisi anelemaan, ettei erottaisi kuten en ryhtyisi minäkään (pitkästä avioliitosta huolimatta). Eikä hän ryhtyisi setvimään vuosia vanhoja asioita yhä uudelleen.
Sä olet varmaan parisuhdeterapeutti kun olet noin pihalla vallankäytön dynamiikasta apn parisuhteessa. Lässytät ihan turhaan ja sinun kaltaisista neuvojista tulee osa systeemistä vallankäyttöä valehtelun uhria kohtaan. Hanki lisää koulutusta, jos olet alalla.
Sinä olet varmaan ap ja terapeutti on sanonut jotain samankaltaista. Heitä ei nimittäin huijata niin helposti kuin palstakuoroa, jolle mustasukkaisen valehteluväitteet menevät läpi.
Päinvastoin: valehtelijat, väkivaltaiset kontrolloijat ja manipuloijamiehet vievät terapeutteja kuin litran mittaa. Niin kuin sinustakin kuulee. Noi "meillä kaikilla on omat virheemme"- lässytykset vaan traumatisoivat valehtelevan tyypin uhrin uudestaan. Myös misogynia kuuluu jutuistasi, haluat ajatella naisen olevan syy parisuhdeongelmiin.
Enkä ole ap.
Minäkään en ole ap, ja olen täysin samaa mieltä.
Olen eri, mutta minulla on kyllä todella hyvä kokemus psykoterapeutista. Ei mennyt mukaan valehtelijan juttuihin tai manipulointeihin, vaan kaikki terapeutit, joita asian tiimoilta tapasimme, olivat itse asiassa aluksi paljon tiukempi kuin minä itse. Olisin antanut anteeksi heti ja jatkanut elämää. Mutta sitten tuli lisää valheita eli ensimmäinen terapia ei todellakaan auttanut. Tuli myös retkahduksia. (Kaksi ensimmäistä terapeuttia jäi pois työstä siksi, että sairastui vakavasti, toinen heistä kuoli, näin kuolinilmoituksen.)
Jos psykoterapeutti ei huomaa ja tunnista patologista valehtelua tms. niin pidän sitä kyllä vähän erikoisena. Oliko kyse hyvin nuoresta ihmisestä? Kun etsimme terapeuttia, valitsimme tarkoituksella jo lähellä eläkeikää olevat, koska heillä oletettavasti on paljon kokemusta monenlaisesta. Sellainen oli tämä viimeisinkin, jonka avulla ongelma lopulta tuli päätökseen. Sikäli kun tiedän...
Kyllä minäkin pidän erikoisena sitä, ettei psykoterapeutti huomaa valehtelua. Ei se mitään rakettitiedettä ole huomata ristiriitaisuuksia puheissa.
Mutta toisaalta pidän todennäköisenä sitä, että kaikki psykoterapeutit eivät ole älykkäitä ja kaikki heistä eivät ole analyyttisia. Psykoterapeutiksi hakeudutaan eri syistä ja erilaisilla lahjakkuuksilla ja osaamisen vahvuuksilla. Eivät kaikki psykoterapeutit ole huippuammattilaisia. Osa on ihan vain rimaa hipoen koulutuksen läpäisseitä, vääristä syistä alalle hakeutuneita, työhönsä leipääntyneitä ja ammattitaidottomia haukottelijoita.
Niin, kaikissa ammateissa on hyviä ja huonoja tekijöitä. Mutta jos terapeutti vaikuttaa huonolta, niin äänestäisin jaloillani, on se kumminkin sen verran kallista :) Pitkä penni kyllä käytettiin tähän viimeiseen. Hänelle piti ensin jonottaa eli kyllä siitäkin varmaan jotain voi päätellä.
Itse asiassa olen hänen luonaan käynyt sen jälkeenkin setvimässä ihan muuta asiaa. Todella älykäs ja ammattitaitoinen nainen ja monipuolisesti koulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Lisäys viestiin 198: Olennaista omassa toipumisessa oli se että sain uskottavan selityksen mieheltä itseltään mistä kaikesta hänen kaksoiselämässään oli kyse ja jonka hän siis itse kävi läpi monta vuotta kestäneessä terapiassaan. Se ei ollut mikään lapsuudesta koostuva pinnallinen selitys, vaan hyvin monisyinen vyyhti. Ap:n miehellä ei tällaista ilmeisesti ole vielä, kun ei ole vielä kunnollisessa terapiassa ole ollut.
Minun neuvoni ap:lle on, että älä luota omiin selityksiisi sille mistä valehtelu johtuu. Ne tuskin pitävät paikkansa, vaan siellä voi olla paljon inhottavampia, pikkumaisempia yms. syitä kuin edes voit keksiä. Ei säälittäviä, vaan raivostuttavia ja ilkeitä syitä. Ja sitten myös sellaisia hellyttäviä syitä. Se että käytät aikaasi sen miettimiseen miksi ja mitä valehtelee, on pääasiassa turhaa työtä, vaikka ymmärrän miksi niin teet. Samoin tein itsekin. Se on yhtä pakonomaista kuin on se valehtelukin eli ne ruokkivat toinen toisiaan. Se jos toimit toisella tavalla, muuttaisi tilannetta ainakin omalta kannaltasi. Siihen valehteleeko miehesi vai ei, et voi vaikuttaa mitenkään.
Minun neuvoni ap:lle on, että älä luota omiin selityksiisi sille mistä valehtelu johtuu. Ne tuskin pitävät paikkansa, vaan siellä voi olla paljon inhottavampia, pikkumaisempia yms. syitä kuin edes voit keksiä.
Jaa. Minun analyysini miehestä ovat kyllä osoittautuneet hyvinkin paikkansapitäviksi. Miehen selityksiä valehtelun syistä ei kannata uskoa. Mutta kyllä itse voi tehdä päätelmiä. Ne menevät kyllä oikein, jos on taipumusta loogiseen ajatteluun, omaa hyvän analyysikyvyn ja osaa sulkea virhepäätelmät pois.
Siitä, että valehtelija on kuollut.