Vanhuksen opittu avuttomuus.

Saunaa pitäisi "kengittää" taas. Ulkorakennukselle mies teki sen ennen kuolemaansa. Siis mökillä.

Voinko palkata jonkun siihen vai pitääkö minun tehdä se itse kun miehenikin osasi sen? 

Nämä vaatimukset osaamisesta alkoi ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Saunaa pitäisi "kengittää" taas. Ulkorakennukselle mies teki sen ennen kuolemaansa. Siis mökillä.

Voinko palkata jonkun siihen vai pitääkö minun tehdä se itse kun miehenikin osasi sen? 

Nämä vaatimukset osaamisesta alkoi ahdistaa.

Keskustelussa on esimerkkejä siitä, kuinka mies ei ole osannut tehdä ruokaa vaimon kuoleman jälkeen, tai vaimo ei ole osannut käyttää kaukosäädintä miehen kuoleman jälkeen. Perustusten kengitys tuskin on näihin verrattava käytännön asia, jonka kaikkien olisi hyvä osata.

Toiset puhuu aidasta ja toiset aidan seipäästä, kuten jo mainitsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan? 

Siinäkin on varmaan joku ”en minä tätä opi” - vaikertaminen? 

Ei, vaan seuraavan kerran kun pitäisi tankata, kysyy samaa asiaa uudestaan. Kai sitten vanhempana tarvitsee vielä useamman määrän toistoja. 

Vierailija kirjoitti:

Saunaa pitäisi "kengittää" taas. Ulkorakennukselle mies teki sen ennen kuolemaansa. Siis mökillä.

Voinko palkata jonkun siihen vai pitääkö minun tehdä se itse kun miehenikin osasi sen? 

Nämä vaatimukset osaamisesta alkoi ahdistaa.

Kannattaa totta kai palkata ammattilainen. Kunhan et odota, että joku sukulainen osaisi tehdä sen ilmaiseksi. 

Mun ukki meinasi kuolla nälkään, kun mummo kuoli. Onneksi äitini sattuu olemaan näitä passaaja-naisia, ja ymmärsi huolehtia ukille ruuat nenän eteen. Sitten tilattiin tuo palvelu kotihoidolta. Luin juuri lehdestä kuolinilmoituksen, jossa vanha pariskunta oli kuollut viikon välein, nainen ensiksi ja mies perässä. Varmaan ihan samanlainen tapaus kuin isovanhemmillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin täältä palstalta kun joku kertoi käyvänsä taksilla kaupassa ja 17v poika lähtee kantamaan. Oli loukannut kätensä. Järkyttävää oman teinipojan manipulointia. Ruokaostokset on voinut tehdä netissä jo yli 15v. Tuodaan kotiovelle halvemmalla kuin taksilla. Mutta kun on niin kiva käyttää sairautta muiden  kyykytykseen.

Niin. Loukkaantuneen käden kanssa on varmaan helppo tehdä niitä mobiiliostoksia tai tilausta tietokoneella. Ehkä sen sitten voi sanella tekoälylle?

 

Supertyhmiä tuntuu palstalla näkyy tosiaan olevan. Ihan nuoriakin.

Ihmisellä on yleensä kaksi kättä. Hiirtä oppii käyttämään vasemmalla kädellä noin päivässä, ja näppäimistöä voi hakata pelkällä etusormella.

Supertyhmistä ei todella ole pujaa, niitä syntyy joka minuutti monta lisää.

Minä ihmettelin lapsena, että miksi mummo ei muka pysty menemään kyykkyyn. Näytin hänelle iloisesti, että näin se tehdään, ei ole vaikeaa. Olin silloin n. 5-vuotias. Nykyään ymmärrän miksi mummo ei pystynyt menemään kyykkyyn.

Täällä kirjoittelevat ovat todennäköisesti ihan aikuisia, eivät 5-vuotiaita. Heillä ehkä on kyse tyhmyydestä jos eivät ymmärrä että kaikki eivät pysty tekemään asioita, jotka itselle ovat helppoja. Olet tosiaan oikeassa siinä, että supertyhmistä ihmisistä ei ole pulaa.

Kun nyt tämä koko keskustelu on täysin toimintakykyisistä ihmisistä, jotka heittäytyvät tahallaan osaamattomiksi, niin ainoa joka osoittaa tässä tyhmyyttä, on kaltaisesi joka ei ymmärrä mistä tätä keskustelua käydään.

Minulla on tuollainen isoäiti joka ei ole ikinä "oppinut" mitään, mitä ei halua tehdä. Ei kaukosäädintä, ei kännykkää, ei tietokonetta, ei mitään. Pidin kummallisena lapsena kun muiden isovanhemmat osasivat nuo, ja jopa halusivat opetella uusia asioita. Eihän vanhat ihmiset tee tuollaista. Nyt ne tämän oppimisen edellytykset on kyllä jo menneet, mutta muistan millaista oli kun tämä oli 50-60v eikä vaan suostunut tekemään mitään uutta. Esimerkkejä on niin paljon kuin jaksaisin tänne kirjoittaa, mutta tuo on ihan eri ilmiö kuin se kun joku ei vanhuuttaan oikeasti osaa jotain. Ja kummasti se osaaminen myös vaihteli, muistan monta kertaa kun tämä soitti jollekin sukulaiselle hädissään itku kurkussa että telkkari sekosi, ja kun telkkaria lähdettiin korjaamaan niin "ei kun se alkoikin toimia" ja pöydässä odotti pullakahvit.

Taitaa opitun avuttomuuden kylkiäisenä tulla opittu tyhmyys. Sellaista jankkaamista täällä. Ja tästä ketjusta voi päätellä miten näppärää on normaalisti keskustelemalla ja rauhallisesti opettamalla ratkoa näitä tilanteita...

Vierailija kirjoitti:

Taitaa opitun avuttomuuden kylkiäisenä tulla opittu tyhmyys. Sellaista jankkaamista täällä. Ja tästä ketjusta voi päätellä miten näppärää on normaalisti keskustelemalla ja rauhallisesti opettamalla ratkoa näitä tilanteita...

Avuttomaksi oppineelle isoäidille yritin selvittää sitä, kuinka se kaukosäädin oikeen toimii. Laittoi teatraalisesti kätensä kasvojen eteen voivotellen asian vaikeutta, esitti aivan avutonta. Onneksi jo silloin vuosia sitten isoisäni kuoltua laskut sai suoraveloituksella menemään. Isoäitikin lopulta oppi kaukosäätimen perustoiminnot. Olen kuitenkin aivan varma, että hän ei ollut ainoa, joka niin sanotusti lopetti elämästä kun puolisonsa kuoli. Apua tarjottiin pyytämättä ja pyytäessä, mutta silti oli aivan hukassa. Toiminnallinen, hieman yli 70-vuotias ihminen. Aikanaan käynyt töissä aivan itsekseen, mutta eläköityessään passivoitui täysin isoisäni armoille. Hukassa kuin mikäkin huru-akka isoisäni kuoltua, surua väheksymättä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria. 

Sukupuolittunut työnjako parisuhteessa on ansa. Toisaalta sillä ylläpidetään valta-asetelmaa, toisaalta se on kätevä keino nakittaa ne epämukavammat velvollisuudet toiselle, mutta siinä missä ns. miehinen osaaminen, kuten huolto, kuljetus ja asennus, ovat kausiluontoisia ja ajoittaisia, naisten tehtävät, kuten ruokaupassa kaupassa käynti, ruoanlaitto, lastenhoito, pyykinpesu, tiskaus ja siivous, on hoidettava joka päivä.

Toisella puolisolla on paljon enemmän vapaa-aikaa. Vanha mies istuu sohvalla lukemassa sanomalehteä sillä välin kun vanha vaimo kokkaa. Mies tulee keittiöön syömään ja palaa ruokailun jälkeen sohvalle nukkuakseen päiväunet.

Jos perusasiat pitää ottaa haltuun vasta leskenä, kynnys on korkea. Oma vanha äitini osaa käyttää verkkopankkia, isäni ei koskaan vaivautunut opettelemaan.

No, toivon että äitini kuolee ensin. Isä kyllä osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, ajaa autoa, on teknisesti lahjakas jne. Mutta äitini on täysin kädetön auton, laskujen, kodintekniikan, jne kanssa. 

Tämä on niin kummallista ja osaltaan jopa säälittävää. Isoäitini leskeksi jäätyään joutui ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin operoimaan KAUKOSÄÄDINTÄ, ja häntä pelotti, että jos tuo telkkari tuosta nyt räjähtää. Voi huoh!

 

Vuosikymmeniä olisi aikaa sanoa sille toiselle puoliskolle, voitko näyttää ja opettaa miten tuo asia X toimii/tehdään? Toki mielestäni terveessä parisuhteessa yhteiset asiat opetellaan ja opitaan yhdessä, opetetaan asiat mitä toinen ei tiedä ja osaa. Onhan selvää, että viimeistään toisen kuollessa pitäisi käytännön asiat jäljelle jääneen handlata.

Kaukosäädintä pelännyt isoäiti on ollut lapsi siihen aikaan, kun sähkölaitteet maksoivat paljon. Lasten ei annettu koskea niihin, sillä ei ollut varaa ostaa uutta, jos laite menee rikki. Joissakin Euroopan  maissa oli ennen EU:ta niin varallisia sähkölaitteita, lamppuja ym, että lasten ei annettu koskea niihin. Kun Ruotsi oli liittymässä EU:hun, siellä puhuttiin paljon tästä aiheesta. Heillä oli jo ennestään turvalliset laitteet (lainsäädäntö)  ja pelättiin, että EU:n myötä maahan tulee laillisesti vaarallisia laitteita.

Sähkölaitteiden turvallisuuden huononemisen pelko ei ollut ihan tuulesta temmattu. Suomessakin jokaisen uuden sähkölaitteen testasi ennen EU:ta Sähkötarkastuskeskus, ja lisäksi se teki ajoittaisia pistokokeita jo aikaisemmin hyväksytyille laitteille. 

Nykyisin riittää CE-merkki, eikä kukaan Suomessa testaa niillä merkittyjä laittteita. Tukes tekee joskus valvontaiskuja, ja määrää laitteita takaisinvedettäväksi markkinoilta, mutta niitä on saatettu myydä Suomessa ennen sitä jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin täältä palstalta kun joku kertoi käyvänsä taksilla kaupassa ja 17v poika lähtee kantamaan. Oli loukannut kätensä. Järkyttävää oman teinipojan manipulointia. Ruokaostokset on voinut tehdä netissä jo yli 15v. Tuodaan kotiovelle halvemmalla kuin taksilla. Mutta kun on niin kiva käyttää sairautta muiden  kyykytykseen.

Niin. Loukkaantuneen käden kanssa on varmaan helppo tehdä niitä mobiiliostoksia tai tilausta tietokoneella. Ehkä sen sitten voi sanella tekoälylle?

 

Supertyhmiä tuntuu palstalla näkyy tosiaan olevan. Ihan nuoriakin.

Ihmisellä on yleensä kaksi kättä. Hiirtä oppii käyttämään vasemmalla kädellä noin päivässä, ja näppäimistöä voi hakata pelkällä etusormella.

Supertyhmistä ei todella ole pujaa, niitä syntyy joka minuutti monta lisää.

Minä ihmettelin lapsena, että miksi mummo ei muka pysty menemään kyykkyyn. Näytin hänelle iloisesti, että näin se tehdään, ei ole vaikeaa. Olin silloin n. 5-vuotias. Nykyään ymmärrän miksi mummo ei pystynyt menemään kyykkyyn.

Täällä kirjoittelevat ovat todennäköisesti ihan aikuisia, eivät 5-vuotiaita. Heillä ehkä on kyse tyhmyydestä jos eivät ymmärrä että kaikki eivät pysty tekemään asioita, jotka itselle ovat helppoja. Olet tosiaan oikeassa siinä, että supertyhmistä ihmisistä ei ole pulaa.

Kun nyt tämä koko keskustelu on täysin toimintakykyisistä ihmisistä, jotka heittäytyvät tahallaan osaamattomiksi, niin ainoa joka osoittaa tässä tyhmyyttä, on kaltaisesi joka ei ymmärrä mistä tätä keskustelua käydään.

Ja siihen miksi toimintakykyinen ei tee jotain on tässä keskustelussa annettu monta eri vastausta. Jotkut parit ovat jakaneet tehtävät ja kumpikin laitostuu ja lakkaa osaamista jonkin asian tekemistä. Tai yksinkertaisesti ei vain halua opetella jonkun tekemistä, kun joku muu on osannut sen paremmin ja tehnyt sen mielellään. Tai ihminen ihan oikeasti on tullut vanhaksi ja ei osaa, eikä muisti toimi. Minunkin vanhemmat oli aivan yhtäkkiä vanhentuneet lyhyessä ajassa ja tavallisen sovelluksen lataaminen puhelimeen oli työn ja tuskan takana. Mitä keskustelemista se on, että asia kavennetaan ja typistetään ja mitään siihen liittyvää reunailmiötä ei haluta ottaa huomioon, vaikka se tarjoaisi jossain tapauksessa asiaan kuuluvan vastauksen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on heikompi astia siinä kohtaa kun vanhus ei kuule, näe, osaa, ymmärrä?

Voisitteko edes yrittää ymmärtää, mistä tässä ketjussa oli tarkoitus keskustella?!

Opittu avuttomuus! Eli se, että kun esimerkiksi jää leskeksi, ei osaa mitään käytännön asioita. Tai vaikka osaisi, heittäytyy täysin avuttomaksi, koska on oppinut puolison olevan aina apuna. Tai esimerkiksi se, että puoliso yrittää opettaa toista tankkaamaan auton, mutta toinen ei suostu edes yrittämään koska "sinä olet tuon aina tehnyt ja aina tulet tekemäänkin". Tässä ketjussa on kymmeniä aiheeseen kuuluvia esimerkkejä.

Sen sijaan, kuten jo aiemmin kirjoitin, täällä osa puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Te aidan seipäästä puhuvat voitte aloittaa oman ketjun aiheesta, joka ei tätä aloitusta edes koske.

Miten pystyt todistamaan, että kyse on haluttomuudesta eikä aidosta kyvyttömyydestä?

Opittu avuttomuus ei ole sitä, että yli 80-vuotias ei uskalla pestä ikkunoita. Ei sitä, että ei osaa käyttää moottorisahaa, vaihtaa renkaita, ommella vaatteita, istuttaa kukkia jne.

Opittu avuttomuus on sitä, että ei koskaan ole opetellut hoitamaan raha-asioita, tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä, henkilökohtaisena esimerkkinäni oli se, että isoäitini ei leskeydyttyäänosannut käyttää kaukosäädintä.

 

Voi olla, että joku on oikeasti kyvytön hoitamaan arjen perusasioita, mutta pohjalla on ollut HALUTTOMUUS olla opettelematta näitä asioita, "koska joku toinen hoitaa kuitenkin". Loppujen lopuksi heittäydytään täysin avuttomaksi myös huomiota saadakseen. Tästä hyvä esimerkki ketjussa oli, kuinka Kela-taksin tilannut muuten toiminnallinen ihminen oli heittäytynyt miltei jalattomaksi kuljettajan saavuttua paikalle.

Itse olet käsittänyt "opittu avuttomuus"- käsitteen täysin väärin. Opittu avuttomuus on surullinen käsite ja koskee eniten lapsia ja lannistettuja. Opettelee käsitteet ennen kuin alat siitä keuhkoilemaan ihmisille.

Opittu avuttomuus tarkoittaa psykologista tilaa, jossa ihminen lakkaa yrittämästä muuttaa elämäänsä, koska hän on aiemmin huomannut tekojensa olevan hyödyttömiä. Ilmiö syntyy toistuvien vastoinkäymisten, hallinnan tunteen menettämisen tai pessimistisen ajattelun seurauksena. Se johtaa arjessa passiivisuuteen, motivaation puutteeseen, heikkoon itsetuntoon sekä masennusalttiuteen, sillä ihminen uskoo olevansa täysin olosuhteiden uhri.

Aika laajaksi on täällä vedetty vaatimukset jäljelle jääneelle. On avuton jos ei osaa kaikkwa mitä puoliso osasi. Ei saa kysyä neuvojakaan saati apua. Vaikka on kuuro ja sokea jos ei osaa tilata vaikka ikkunanpesua kiskoo kuudennen kerroksen tiukkoja ikkunoita auki vielä 90 vuotiaana  etenkin jos muisti ja arvostelukyky jo hapertunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin täältä palstalta kun joku kertoi käyvänsä taksilla kaupassa ja 17v poika lähtee kantamaan. Oli loukannut kätensä. Järkyttävää oman teinipojan manipulointia. Ruokaostokset on voinut tehdä netissä jo yli 15v. Tuodaan kotiovelle halvemmalla kuin taksilla. Mutta kun on niin kiva käyttää sairautta muiden  kyykytykseen.

Niin. Loukkaantuneen käden kanssa on varmaan helppo tehdä niitä mobiiliostoksia tai tilausta tietokoneella. Ehkä sen sitten voi sanella tekoälylle?

 

Supertyhmiä tuntuu palstalla näkyy tosiaan olevan. Ihan nuoriakin.

Ihmisellä on yleensä kaksi kättä. Hiirtä oppii käyttämään vasemmalla kädellä noin päivässä, ja näppäimistöä voi hakata pelkällä etusormella.

Supertyhmistä ei todella ole pujaa, niitä syntyy joka minuutti monta lisää.

Minä ihmettelin lapsena, että miksi mummo ei muka pysty menemään kyykkyyn. Näytin hänelle iloisesti, että näin se tehdään, ei ole vaikeaa. Olin silloin n. 5-vuotias. Nykyään ymmärrän miksi mummo ei pystynyt menemään kyykkyyn.

Täällä kirjoittelevat ovat todennäköisesti ihan aikuisia, eivät 5-vuotiaita. Heillä ehkä on kyse tyhmyydestä jos eivät ymmärrä että kaikki eivät pysty tekemään asioita, jotka itselle ovat helppoja. Olet tosiaan oikeassa siinä, että supertyhmistä ihmisistä ei ole pulaa.

Kun nyt tämä koko keskustelu on täysin toimintakykyisistä ihmisistä, jotka heittäytyvät tahallaan osaamattomiksi, niin ainoa joka osoittaa tässä tyhmyyttä, on kaltaisesi joka ei ymmärrä mistä tätä keskustelua käydään.

Minulla on tuollainen isoäiti joka ei ole ikinä "oppinut" mitään, mitä ei halua tehdä. Ei kaukosäädintä, ei kännykkää, ei tietokonetta, ei mitään. Pidin kummallisena lapsena kun muiden isovanhemmat osasivat nuo, ja jopa halusivat opetella uusia asioita. Eihän vanhat ihmiset tee tuollaista. Nyt ne tämän oppimisen edellytykset on kyllä jo menneet, mutta muistan millaista oli kun tämä oli 50-60v eikä vaan suostunut tekemään mitään uutta. Esimerkkejä on niin paljon kuin jaksaisin tänne kirjoittaa, mutta tuo on ihan eri ilmiö kuin se kun joku ei vanhuuttaan oikeasti osaa jotain. Ja kummasti se osaaminen myös vaihteli, muistan monta kertaa kun tämä soitti jollekin sukulaiselle hädissään itku kurkussa että telkkari sekosi, ja kun telkkaria lähdettiin korjaamaan niin "ei kun se alkoikin toimia" ja pöydässä odotti pullakahvit.

Kun isoäitisi oli 50 vuotta sinä jo pystyit tekemään teräviä havaintoja hänen osaamisestaan?

Tänään ollut kehitysvammaisesta äidistä juttuja, näitä ei ehkä 30-luvulla vielä niin tunnistettu jos kansakoulusta selvisi viitosilla. Tai olisi olut apukoulussakin mutta kuitenkin aikuisena  jossain tiskarina tapasi miehen.