Eveliina Lappalaisen vuonna 2000 surmannut ”Otto” (Otto Martikainen) on nykyään hieman yli 40-vuotias ja elää tavallista perhe- sekä työeläm

Narsismi ja persoonallisuushäiriöt ovat vahvasti perinnöllisiä. Harmi, että on saanut lapsia ja laittanut geeninsä eteenpäin. Toivottavasti edes lasten äiti on normaali, mutta epäilen, kun on tuollaisen miehen ottanut... 

Kirjoittakaa nyt edes oikein.

t. Äidin kielen opiskelia

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittakaa nyt edes oikein.

t. Äidin kielen opiskelia

Ime munaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenvaihtoa ei pitäisi sallia roistoille. 

MURHAAJA poltinraudalla otsaan.

Aika keskiaikainen idea. 

No jaa. Ainakin ihmiset osaisivat varoa. Kun ihminen on noin kuumakalle, että tappaa ohikulkijan tuosta vaan, kun vähän harmittaa, niin onhan hän aikamoinen aikapommi.  Ei tiedä koska uusii tekonsa, kun vähän alkaa joku asia harmittamaan. 

Oletko ajatellut, että joukossamme kulkee jatkuvasti tulevia mur haajia, jotka eivät vielä murhanneet. Miten heiltä suojaudutaan? Pitäisikö jokaisen ihmisen otsassa lukea varoitusteksti ”potentiaalinen mur haaja”?

Sanan ”potentiaalinen” voi sitten poistaa kun asia toteutuu.

Miten Otto jäi lopulta kiinni lapsen murhasmisesta? Kolkuttiko omatunto vai muistiko vanhemmat ne kuraiset vaatteet murhaillalta? 

Muistan että jäi kiinni yli vuosi murhan jälkeen ja eli siihen asti ihan normaalia elämää, eikä kukaan olisi arvannut mitä on tehnyt. No ehkä vanhempansa. Mutta en enää muista miten se napattiin. 

Eräs Martikaisen koulutoveri kertoi esitutkinnassa, että tämä oli kerran koulun välitunnilla Lappalaisesta juteltaessa sanonut ”se olin minä” ja levitellyt käsiään. Kukaan ei kuitenkaan ollut uskonut Martikaista.

Aivan psyko tyyppi. 

Vierailija kirjoitti:

Miten Otto jäi lopulta kiinni lapsen murhasmisesta? Kolkuttiko omatunto vai muistiko vanhemmat ne kuraiset vaatteet murhaillalta? 

Haha ku 14-vuotiaat harrastaa seksiä keskenään nii onko ne molemmat pedofiilejä

Vierailija kirjoitti:

Miten Otto jäi lopulta kiinni lapsen murhasmisesta? Kolkuttiko omatunto vai muistiko vanhemmat ne kuraiset vaatteet murhaillalta? 

DNA kynsien alla?

Vierailija kirjoitti:

Eräs Martikaisen koulutoveri kertoi esitutkinnassa, että tämä oli kerran koulun välitunnilla Lappalaisesta juteltaessa sanonut ”se olin minä” ja levitellyt käsiään. Kukaan ei kuitenkaan ollut uskonut Martikaista.

Aivan psyko tyyppi. 

Tuoha just on epäpsykomaista toimintaa et yritti tunnustaa mut ei uskottu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos uusii tekonsa? Entä kansalaisten turvallisuus? Kyllä pitää olla vankilapaikkoja riittävästi, ja meillä pitää maana olla siihen varaa, että henkirikosten tekijät istuvat vankilassa. 

 

 

Hän on ollut vapaana jo 21 vuotta tekemättä yhtäkään rikosta. Uusimisen todennäköisyys on käytännössä olematon. 

Mistä vtusta säkin tiedät onko tehnyt rikoksia???

Ei ole kiinnujäänyt on ainoa mitä tiedetään

 

 

Mitä raivoat? Ei ole hirveän vaikea tietää tällaisia asioita, kun ei elä ihan laput silmillä. Hyvin suuri osa henkirikoksen tekijöistä EI uusi tekoaan, vaikka miten kiukuttelisit. 

Moi Ott o! Nähdään Porin torilla 😉

 

 

Ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole Otto enkä ole ikinä edes käynyt Porissa. Koeta nyt vain kestää, että hän ei ole rikoksia tehnyt, vaikka miten voimaantuisit ajatuksesta. 

Murha ei vanhene koskaan

 

 

Niin? Nyt ei puhuttu rikoksen vanhetumisesta, vaan rikoksen uusimisesta. Kaksi täysin eri asiaa. Varsinkin, kun tämä Otto ei edes saanut tuomiota murhasta, vaan kyseessä oli tappo. 

Oikeus mokasi tämän saastan kohdalla. Kyllä se oli kylmä, sadistinen murha. Toivottavasti saa kivuliaan syövän. 

Ihan oikein meni. Surm a tehtiin pikaistuksissa ja ilman pitkäaikaista suunnittelua. Silloin se on tap po.

Poliisi pääsi Oton jäljille. Ei ollut kyse siitä, että omatunto kolkutti. 

SURMAAJAN pidättämistä edelsi poikkeuksellisen massiivinen rikostutkinta. Kuulusteltavia ihmisiä oli useita satoja, joista poliisille kertyi noin 300 DNA-näytettä. Lisätyötä aiheuttivat kaikkiaan noin tuhat vihjettä.

Tutkinnan alussa poliisia kiinnostivat erityisesti havainnot lenkkeilijää vastaan kävelleestä, ”oudosti käyttäytyneestä miehestä”. Lenkkeilijä kertoi miehen sonnustautuneen tummiin vaatteisiin ja lippalakkiin. Havainto ei kuitenkaan johtanut tekijän jäljille.

– Loppuvuodesta me päädyimme käymään läpi vielä pari nuorisoporukkaa ja sieltä löytyi epäiltykin, tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Ari Soronen kertoi Helsingin Sanomille 9. tammikuuta 2002.

Aiemmin poliisi oli kuulustellut tekijää tutkinnassa todistajana.

Motiivi ei koskaan kokonaisuudessaan selvinnyt. Surmaajalta kysyttiin oikeudessa useaan otteeseen motiivista, mutta mitään järkevää syytä hän ei antanut.
 

Tämä tapaus ei ole ollut 20 vuotta rauhassa, kuten joku väitti. Tää nousee edelleen tasaisesti pinnalle mediassa. Karmeudessaan ei tule unohtumaan koskaan. Hyvä niin.