Lue keskustelun säännöt.
Saako miehelläsi olla naispuolisia kavereita?
Kommentit (1068)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävä tai vastaava joo, uudempi tuttavuus ei ehkä niinkään. Vanhat kaverit esitellään jo seurustelun alkuvaiheessa.
Kiinnostaa tietää, en tarkoita kettuilla, mutta haluan kysyä, että siiskö oikeasti ajattelet, että koska te olette nyt parisuhteessa, miehesi ei enää koskaan missään kuvioissa voi tavata mukavaa naista, jonka kanssa hän ystävystyy ilman yhtään mitään taka-ajatuksia? Tarkoitan, että onko teidän parisuhteenne siis se asia, joka trikkeröi miehen suhtautumaan toisiin naisiin erilailla kuin lapsuudentuttuihin, vai mikä tämä logiikka on?
Olen eri, mutta kommentoin tätä. On selvää että joskus mies tutustuu väkisinkin jossain mukavaan naiseen, tai minä mukavaan mieheen. Vaikka töissä tai harrastuksessa.
Mutta sitä ei viedä miksikään ystävyydeksi saakka, muualla ei tavata eikä ylipäätään olla yhteydessä kuin se, mitä on pakko. Jos vaikka harrastuksessa on pakko treenata parin kanssa, pariksi otetaan joku joka on samaa sukupuolta kuin itse. Tai jos työkaveri laittaa viestiä vapailla, se on liikaa.
Näin meillä, ja sopii molemmille.
Kuulostaa aika sairaalta.
Ennemmin sairaalta kuulostaa, että pitää yrittää jokaiseen tutustua.
Ei kukaan yritä tutustua jokaiseen. Se on mahdotonta, aika ei mitenkään riittäisi.
Ainakin jollain täällä tuntuu olevan pakkomielle, että menettää jotain jos ei tutustu kaikkiin.
Sinä keksit tuon aivan omasta päästäsi. Kukaan ei ole puhunut mitään tuon suuntaistakaan.
"Minusta siinä menettää aivan hvetin paljon. Menettää spontaaniuden tutustua ihmisiin ja menettää mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan."
Kyllä tässä annetaan ymmärtää että aina pitää olla mahdollisuus ja into tutustua ihan kaikkiin spontaanisti vastaantuleviin ihmisiin. Eihän tästä muuten näin panikoitaisi.
Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Me löhöillään yhdessä sohvalla ja vietetään aikaa meidän omissa faceissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävä tai vastaava joo, uudempi tuttavuus ei ehkä niinkään. Vanhat kaverit esitellään jo seurustelun alkuvaiheessa.
Kiinnostaa tietää, en tarkoita kettuilla, mutta haluan kysyä, että siiskö oikeasti ajattelet, että koska te olette nyt parisuhteessa, miehesi ei enää koskaan missään kuvioissa voi tavata mukavaa naista, jonka kanssa hän ystävystyy ilman yhtään mitään taka-ajatuksia? Tarkoitan, että onko teidän parisuhteenne siis se asia, joka trikkeröi miehen suhtautumaan toisiin naisiin erilailla kuin lapsuudentuttuihin, vai mikä tämä logiikka on?
Olen eri, mutta kommentoin tätä. On selvää että joskus mies tutustuu väkisinkin jossain mukavaan naiseen, tai minä mukavaan mieheen. Vaikka töissä tai harrastuksessa.
Mutta sitä ei viedä miksikään ystävyydeksi saakka, muualla ei tavata eikä ylipäätään olla yhteydessä kuin se, mitä on pakko. Jos vaikka harrastuksessa on pakko treenata parin kanssa, pariksi otetaan joku joka on samaa sukupuolta kuin itse. Tai jos työkaveri laittaa viestiä vapailla, se on liikaa.
Näin meillä, ja sopii molemmille.
Kuulostaa aika sairaalta.
Ennemmin sairaalta kuulostaa, että pitää yrittää jokaiseen tutustua.
Ei kukaan yritä tutustua jokaiseen. Se on mahdotonta, aika ei mitenkään riittäisi.
Ainakin jollain täällä tuntuu olevan pakkomielle, että menettää jotain jos ei tutustu kaikkiin.
Sinä keksit tuon aivan omasta päästäsi. Kukaan ei ole puhunut mitään tuon suuntaistakaan.
"Minusta siinä menettää aivan hvetin paljon. Menettää spontaaniuden tutustua ihmisiin ja menettää mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan."
Kyllä tässä annetaan ymmärtää että aina pitää olla mahdollisuus ja into tutustua ihan kaikkiin spontaanisti vastaantuleviin ihmisiin. Eihän tästä muuten näin panikoitaisi.
Eri.
Kuka sanoi, että KAIKKIIN vastaantuleviin ihmisiin? Kyse on siitä, että jos edes harrastuksessa ei saa randomisti olla parina toista sukupuolta oleva ihminen, niin kyllä siinä aika tarkasti joutuu vahtimaan, että vahingossakaan ei tutustu KENEENKÄÄN ihmiseen, joka sattuu olemaan mies/nainen.
Pitää varoa, että ei vaan vahingossa liikaa tutustu työkaveriin, vaikka tämä on tosi mielenkiintoinen ja mukava ihminen, kun siitähän voi tulla väärinkäsityksiä.
Kyllä minä pidän tuota melkoisen rajoittavana elämänä, joka vaatii sitä, että spontaanisti ei ilmaise itseään tai kiinnostu kenenkään ihmisen ajatuksista kuin tarkoin määrättyjen, koska muuten voi lipsahtaa väärälle puolelle, jopa ai kauhea, kiinnostuu miehen ajatuksista ja puheista, kun minä olen nainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävä tai vastaava joo, uudempi tuttavuus ei ehkä niinkään. Vanhat kaverit esitellään jo seurustelun alkuvaiheessa.
Kiinnostaa tietää, en tarkoita kettuilla, mutta haluan kysyä, että siiskö oikeasti ajattelet, että koska te olette nyt parisuhteessa, miehesi ei enää koskaan missään kuvioissa voi tavata mukavaa naista, jonka kanssa hän ystävystyy ilman yhtään mitään taka-ajatuksia? Tarkoitan, että onko teidän parisuhteenne siis se asia, joka trikkeröi miehen suhtautumaan toisiin naisiin erilailla kuin lapsuudentuttuihin, vai mikä tämä logiikka on?
Olen eri, mutta kommentoin tätä. On selvää että joskus mies tutustuu väkisinkin jossain mukavaan naiseen, tai minä mukavaan mieheen. Vaikka töissä tai harrastuksessa.
Mutta sitä ei viedä miksikään ystävyydeksi saakka, muualla ei tavata eikä ylipäätään olla yhteydessä kuin se, mitä on pakko. Jos vaikka harrastuksessa on pakko treenata parin kanssa, pariksi otetaan joku joka on samaa sukupuolta kuin itse. Tai jos työkaveri laittaa viestiä vapailla, se on liikaa.
Näin meillä, ja sopii molemmille.
Kuulostaa aika sairaalta.
Ennemmin sairaalta kuulostaa, että pitää yrittää jokaiseen tutustua.
Ei kukaan yritä tutustua jokaiseen. Se on mahdotonta, aika ei mitenkään riittäisi.
Ainakin jollain täällä tuntuu olevan pakkomielle, että menettää jotain jos ei tutustu kaikkiin.
Sinä keksit tuon aivan omasta päästäsi. Kukaan ei ole puhunut mitään tuon suuntaistakaan.
"Minusta siinä menettää aivan hvetin paljon. Menettää spontaaniuden tutustua ihmisiin ja menettää mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan."
Kyllä tässä annetaan ymmärtää että aina pitää olla mahdollisuus ja into tutustua ihan kaikkiin spontaanisti vastaantuleviin ihmisiin. Eihän tästä muuten näin panikoitaisi.
Eri.
Kuka sanoi, että KAIKKIIN vastaantuleviin ihmisiin? Kyse on siitä, että jos edes harrastuksessa ei saa randomisti olla parina toista sukupuolta oleva ihminen, niin kyllä siinä aika tarkasti joutuu vahtimaan, että vahingossakaan ei tutustu KENEENKÄÄN ihmiseen, joka sattuu olemaan mies/nainen.
Pitää varoa, että ei vaan vahingossa liikaa tutustu työkaveriin, vaikka tämä on tosi mielenkiintoinen ja mukava ihminen, kun siitähän voi tulla väärinkäsityksiä.
Kyllä minä pidän tuota melkoisen rajoittavana elämänä, joka vaatii sitä, että spontaanisti ei ilmaise itseään tai kiinnostu kenenkään ihmisen ajatuksista kuin tarkoin määrättyjen, koska muuten voi lipsahtaa väärälle puolelle, jopa ai kauhea, kiinnostuu miehen ajatuksista ja puheista, kun minä olen nainen!
"kyllä siinä aika tarkasti joutuu vahtimaan, että vahingossakaan ei tutustu KENEENKÄÄN ihmiseen, joka sattuu olemaan mies/nainen"
Eipä missään näinkään sanottu 😂 kärjistät lapsellisesti, ja valitat kun muut tekee samaa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävä tai vastaava joo, uudempi tuttavuus ei ehkä niinkään. Vanhat kaverit esitellään jo seurustelun alkuvaiheessa.
Kiinnostaa tietää, en tarkoita kettuilla, mutta haluan kysyä, että siiskö oikeasti ajattelet, että koska te olette nyt parisuhteessa, miehesi ei enää koskaan missään kuvioissa voi tavata mukavaa naista, jonka kanssa hän ystävystyy ilman yhtään mitään taka-ajatuksia? Tarkoitan, että onko teidän parisuhteenne siis se asia, joka trikkeröi miehen suhtautumaan toisiin naisiin erilailla kuin lapsuudentuttuihin, vai mikä tämä logiikka on?
Olen eri, mutta kommentoin tätä. On selvää että joskus mies tutustuu väkisinkin jossain mukavaan naiseen, tai minä mukavaan mieheen. Vaikka töissä tai harrastuksessa.
Mutta sitä ei viedä miksikään ystävyydeksi saakka, muualla ei tavata eikä ylipäätään olla yhteydessä kuin se, mitä on pakko. Jos vaikka harrastuksessa on pakko treenata parin kanssa, pariksi otetaan joku joka on samaa sukupuolta kuin itse. Tai jos työkaveri laittaa viestiä vapailla, se on liikaa.
Näin meillä, ja sopii molemmille.
Kuulostaa aika sairaalta.
Ennemmin sairaalta kuulostaa, että pitää yrittää jokaiseen tutustua.
Ei kukaan yritä tutustua jokaiseen. Se on mahdotonta, aika ei mitenkään riittäisi.
Ainakin jollain täällä tuntuu olevan pakkomielle, että menettää jotain jos ei tutustu kaikkiin.
Sinä keksit tuon aivan omasta päästäsi. Kukaan ei ole puhunut mitään tuon suuntaistakaan.
"Minusta siinä menettää aivan hvetin paljon. Menettää spontaaniuden tutustua ihmisiin ja menettää mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan."
Kyllä tässä annetaan ymmärtää että aina pitää olla mahdollisuus ja into tutustua ihan kaikkiin spontaanisti vastaantuleviin ihmisiin. Eihän tästä muuten näin panikoitaisi.
Eri.
Kuka sanoi, että KAIKKIIN vastaantuleviin ihmisiin? Kyse on siitä, että jos edes harrastuksessa ei saa randomisti olla parina toista sukupuolta oleva ihminen, niin kyllä siinä aika tarkasti joutuu vahtimaan, että vahingossakaan ei tutustu KENEENKÄÄN ihmiseen, joka sattuu olemaan mies/nainen.
Pitää varoa, että ei vaan vahingossa liikaa tutustu työkaveriin, vaikka tämä on tosi mielenkiintoinen ja mukava ihminen, kun siitähän voi tulla väärinkäsityksiä.
Kyllä minä pidän tuota melkoisen rajoittavana elämänä, joka vaatii sitä, että spontaanisti ei ilmaise itseään tai kiinnostu kenenkään ihmisen ajatuksista kuin tarkoin määrättyjen, koska muuten voi lipsahtaa väärälle puolelle, jopa ai kauhea, kiinnostuu miehen ajatuksista ja puheista, kun minä olen nainen!
Älä laita sanoja suuhuni. Kyllä harrastuksessa SAA olla randomisti parina vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, ja ollaankin silloin kun parit on määrätty tai paria vaihdetaan järjestyksessä. Mutta jos valitaan pari itse, valitaan samaa sukupuolta oleva.
SAA tutustua miehiin ja naisiin harrastuksissa ja töissä, mutta ei heidän kanssaan ystävystytä, eikä varsinkaan olla harrastuksen/työn ulkopuolella tekemisissä. Rajaatko sinä asian oikeasti noin omituisesti, että jos et ole 24/7 tekemisissä jonkun kanssa, et voi tutustua ja pitää jotain ihan mukavana ihmisenä?
Moni ihminen on tutustunut työkavereihinsa, eikä silti halua olla heidän kanssaan vapaa-aikana tekemisissä, sukupuolesta viis. Sekin on aivan sallittua ja hekin ovat aivan normaaleja ihmisiä. Ylipäätään ei kaikki halua koko ajan tutustua syvemmin ja vieläkin syvemmin eri ihmisiin joka puolella. Se ihminen voi hyvin jäädä perustreenikaveriksi treenipaikassa, tai ihan kivaksi työkaveriksi siellä samalla työpaikalla. Ei kaikkien kanssa tarvitse elää ja olla tekemisissä koko ajan.
En myöskään kirjoittanut mitään mistään väärinkäsityksistä. Ei sellaisia minulla tai meillä ole, mutta sinulla näkyy olevan paljonkin. Eihän sun kanssasi viitsi edes keskustella jos et osaa lukea ja ymmärrä lukemaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävä tai vastaava joo, uudempi tuttavuus ei ehkä niinkään. Vanhat kaverit esitellään jo seurustelun alkuvaiheessa.
Kiinnostaa tietää, en tarkoita kettuilla, mutta haluan kysyä, että siiskö oikeasti ajattelet, että koska te olette nyt parisuhteessa, miehesi ei enää koskaan missään kuvioissa voi tavata mukavaa naista, jonka kanssa hän ystävystyy ilman yhtään mitään taka-ajatuksia? Tarkoitan, että onko teidän parisuhteenne siis se asia, joka trikkeröi miehen suhtautumaan toisiin naisiin erilailla kuin lapsuudentuttuihin, vai mikä tämä logiikka on?
Olen eri, mutta kommentoin tätä. On selvää että joskus mies tutustuu väkisinkin jossain mukavaan naiseen, tai minä mukavaan mieheen. Vaikka töissä tai harrastuksessa.
Mutta sitä ei viedä miksikään ystävyydeksi saakka, muualla ei tavata eikä ylipäätään olla yhteydessä kuin se, mitä on pakko. Jos vaikka harrastuksessa on pakko treenata parin kanssa, pariksi otetaan joku joka on samaa sukupuolta kuin itse. Tai jos työkaveri laittaa viestiä vapailla, se on liikaa.
Näin meillä, ja sopii molemmille.
Kuulostaa aika sairaalta.
Ennemmin sairaalta kuulostaa, että pitää yrittää jokaiseen tutustua.
Ei kukaan yritä tutustua jokaiseen. Se on mahdotonta, aika ei mitenkään riittäisi.
Ainakin jollain täällä tuntuu olevan pakkomielle, että menettää jotain jos ei tutustu kaikkiin.
Sinä keksit tuon aivan omasta päästäsi. Kukaan ei ole puhunut mitään tuon suuntaistakaan.
"Minusta siinä menettää aivan hvetin paljon. Menettää spontaaniuden tutustua ihmisiin ja menettää mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan."
Kyllä tässä annetaan ymmärtää että aina pitää olla mahdollisuus ja into tutustua ihan kaikkiin spontaanisti vastaantuleviin ihmisiin. Eihän tästä muuten näin panikoitaisi.
Eri.
Kuka sanoi, että KAIKKIIN vastaantuleviin ihmisiin? Kyse on siitä, että jos edes harrastuksessa ei saa randomisti olla parina toista sukupuolta oleva ihminen, niin kyllä siinä aika tarkasti joutuu vahtimaan, että vahingossakaan ei tutustu KENEENKÄÄN ihmiseen, joka sattuu olemaan mies/nainen.
Pitää varoa, että ei vaan vahingossa liikaa tutustu työkaveriin, vaikka tämä on tosi mielenkiintoinen ja mukava ihminen, kun siitähän voi tulla väärinkäsityksiä.
Kyllä minä pidän tuota melkoisen rajoittavana elämänä, joka vaatii sitä, että spontaanisti ei ilmaise itseään tai kiinnostu kenenkään ihmisen ajatuksista kuin tarkoin määrättyjen, koska muuten voi lipsahtaa väärälle puolelle, jopa ai kauhea, kiinnostuu miehen ajatuksista ja puheista, kun minä olen nainen!
Taidat olla ihan S44t4n4n utelias ihminen. Kierrän kaltaisesi kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävä tai vastaava joo, uudempi tuttavuus ei ehkä niinkään. Vanhat kaverit esitellään jo seurustelun alkuvaiheessa.
Kiinnostaa tietää, en tarkoita kettuilla, mutta haluan kysyä, että siiskö oikeasti ajattelet, että koska te olette nyt parisuhteessa, miehesi ei enää koskaan missään kuvioissa voi tavata mukavaa naista, jonka kanssa hän ystävystyy ilman yhtään mitään taka-ajatuksia? Tarkoitan, että onko teidän parisuhteenne siis se asia, joka trikkeröi miehen suhtautumaan toisiin naisiin erilailla kuin lapsuudentuttuihin, vai mikä tämä logiikka on?
Olen eri, mutta kommentoin tätä. On selvää että joskus mies tutustuu väkisinkin jossain mukavaan naiseen, tai minä mukavaan mieheen. Vaikka töissä tai harrastuksessa.
Mutta sitä ei viedä miksikään ystävyydeksi saakka, muualla ei tavata eikä ylipäätään olla yhteydessä kuin se, mitä on pakko. Jos vaikka harrastuksessa on pakko treenata parin kanssa, pariksi otetaan joku joka on samaa sukupuolta kuin itse. Tai jos työkaveri laittaa viestiä vapailla, se on liikaa.
Näin meillä, ja sopii molemmille.
Kuulostaa aika sairaalta.
Ennemmin sairaalta kuulostaa, että pitää yrittää jokaiseen tutustua.
Ei kukaan yritä tutustua jokaiseen. Se on mahdotonta, aika ei mitenkään riittäisi.
Ainakin jollain täällä tuntuu olevan pakkomielle, että menettää jotain jos ei tutustu kaikkiin.
Sinä keksit tuon aivan omasta päästäsi. Kukaan ei ole puhunut mitään tuon suuntaistakaan.
"Minusta siinä menettää aivan hvetin paljon. Menettää spontaaniuden tutustua ihmisiin ja menettää mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan."
Kyllä tässä annetaan ymmärtää että aina pitää olla mahdollisuus ja into tutustua ihan kaikkiin spontaanisti vastaantuleviin ihmisiin. Eihän tästä muuten näin panikoitaisi.
Eri.
Kuka sanoi, että KAIKKIIN vastaantuleviin ihmisiin? Kyse on siitä, että jos edes harrastuksessa ei saa randomisti olla parina toista sukupuolta oleva ihminen, niin kyllä siinä aika tarkasti joutuu vahtimaan, että vahingossakaan ei tutustu KENEENKÄÄN ihmiseen, joka sattuu olemaan mies/nainen.
Pitää varoa, että ei vaan vahingossa liikaa tutustu työkaveriin, vaikka tämä on tosi mielenkiintoinen ja mukava ihminen, kun siitähän voi tulla väärinkäsityksiä.
Kyllä minä pidän tuota melkoisen rajoittavana elämänä, joka vaatii sitä, että spontaanisti ei ilmaise itseään tai kiinnostu kenenkään ihmisen ajatuksista kuin tarkoin määrättyjen, koska muuten voi lipsahtaa väärälle puolelle, jopa ai kauhea, kiinnostuu miehen ajatuksista ja puheista, kun minä olen nainen!
Älä laita sanoja suuhuni. Kyllä harrastuksessa SAA olla randomisti parina vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, ja ollaankin silloin kun parit on määrätty tai paria vaihdetaan järjestyksessä. Mutta jos valitaan pari itse, valitaan samaa sukupuolta oleva.
SAA tutustua miehiin ja naisiin harrastuksissa ja töissä, mutta ei heidän kanssaan ystävystytä, eikä varsinkaan olla harrastuksen/työn ulkopuolella tekemisissä. Rajaatko sinä asian oikeasti noin omituisesti, että jos et ole 24/7 tekemisissä jonkun kanssa, et voi tutustua ja pitää jotain ihan mukavana ihmisenä?
Moni ihminen on tutustunut työkavereihinsa, eikä silti halua olla heidän kanssaan vapaa-aikana tekemisissä, sukupuolesta viis. Sekin on aivan sallittua ja hekin ovat aivan normaaleja ihmisiä. Ylipäätään ei kaikki halua koko ajan tutustua syvemmin ja vieläkin syvemmin eri ihmisiin joka puolella. Se ihminen voi hyvin jäädä perustreenikaveriksi treenipaikassa, tai ihan kivaksi työkaveriksi siellä samalla työpaikalla. Ei kaikkien kanssa tarvitse elää ja olla tekemisissä koko ajan.
En myöskään kirjoittanut mitään mistään väärinkäsityksistä. Ei sellaisia minulla tai meillä ole, mutta sinulla näkyy olevan paljonkin. Eihän sun kanssasi viitsi edes keskustella jos et osaa lukea ja ymmärrä lukemaasi.
Olen ihminen, joka tutustuu ja ystävystyy ihmisten kanssa. En ymmärrä tuota, että sukupuoli määrittää noin vahvasti yhtään mitään. Jos on poikkeuksellinen onni, että vaikka töissä tapaa niin kivan ihmisen, että hänen kanssaan ystävystyy, on minusta kummallista, että tyssää siihen, että ai jooo ei käy, ootkin mies. En ole ole voinut itse valita, keitä ihmisiä tapaan ja missä. Voisin tietysti valita, että sukupuolen vuoksi en halua tutustua ihmiseen, joka mahdollisesti olisi todella hyvä ystävä, niin minulle kuin miehellekin (poikkeuksetta molempien hyvät ystävät ovat myös toisen ystäviä jossain vaiheessa), mutta en kykene vain ymmärtämään, miksi näin tekisin.
Elämä on todella lyhyt ja ystävät ovat sen parasta antia. En käsitä, miksi pikkumaisten seikkojen, kuten sukupuoli, vuoksi minun pitäisi kävellä ohi elämän parhaista puolista.
Ystävyys on poikkeuksellinen lahja ihmiseltä toiselle, joten ainakin minä sitä osaan arvostaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävä tai vastaava joo, uudempi tuttavuus ei ehkä niinkään. Vanhat kaverit esitellään jo seurustelun alkuvaiheessa.
Kiinnostaa tietää, en tarkoita kettuilla, mutta haluan kysyä, että siiskö oikeasti ajattelet, että koska te olette nyt parisuhteessa, miehesi ei enää koskaan missään kuvioissa voi tavata mukavaa naista, jonka kanssa hän ystävystyy ilman yhtään mitään taka-ajatuksia? Tarkoitan, että onko teidän parisuhteenne siis se asia, joka trikkeröi miehen suhtautumaan toisiin naisiin erilailla kuin lapsuudentuttuihin, vai mikä tämä logiikka on?
Olen eri, mutta kommentoin tätä. On selvää että joskus mies tutustuu väkisinkin jossain mukavaan naiseen, tai minä mukavaan mieheen. Vaikka töissä tai harrastuksessa.
Mutta sitä ei viedä miksikään ystävyydeksi saakka, muualla ei tavata eikä ylipäätään olla yhteydessä kuin se, mitä on pakko. Jos vaikka harrastuksessa on pakko treenata parin kanssa, pariksi otetaan joku joka on samaa sukupuolta kuin itse. Tai jos työkaveri laittaa viestiä vapailla, se on liikaa.
Näin meillä, ja sopii molemmille.
Kuulostaa aika sairaalta.
Ennemmin sairaalta kuulostaa, että pitää yrittää jokaiseen tutustua.
Ei kukaan yritä tutustua jokaiseen. Se on mahdotonta, aika ei mitenkään riittäisi.
Ainakin jollain täällä tuntuu olevan pakkomielle, että menettää jotain jos ei tutustu kaikkiin.
Sinä keksit tuon aivan omasta päästäsi. Kukaan ei ole puhunut mitään tuon suuntaistakaan.
"Minusta siinä menettää aivan hvetin paljon. Menettää spontaaniuden tutustua ihmisiin ja menettää mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan."
Kyllä tässä annetaan ymmärtää että aina pitää olla mahdollisuus ja into tutustua ihan kaikkiin spontaanisti vastaantuleviin ihmisiin. Eihän tästä muuten näin panikoitaisi.
Eri.
Kuka sanoi, että KAIKKIIN vastaantuleviin ihmisiin? Kyse on siitä, että jos edes harrastuksessa ei saa randomisti olla parina toista sukupuolta oleva ihminen, niin kyllä siinä aika tarkasti joutuu vahtimaan, että vahingossakaan ei tutustu KENEENKÄÄN ihmiseen, joka sattuu olemaan mies/nainen.
Pitää varoa, että ei vaan vahingossa liikaa tutustu työkaveriin, vaikka tämä on tosi mielenkiintoinen ja mukava ihminen, kun siitähän voi tulla väärinkäsityksiä.
Kyllä minä pidän tuota melkoisen rajoittavana elämänä, joka vaatii sitä, että spontaanisti ei ilmaise itseään tai kiinnostu kenenkään ihmisen ajatuksista kuin tarkoin määrättyjen, koska muuten voi lipsahtaa väärälle puolelle, jopa ai kauhea, kiinnostuu miehen ajatuksista ja puheista, kun minä olen nainen!
Älä laita sanoja suuhuni. Kyllä harrastuksessa SAA olla randomisti parina vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, ja ollaankin silloin kun parit on määrätty tai paria vaihdetaan järjestyksessä. Mutta jos valitaan pari itse, valitaan samaa sukupuolta oleva.
SAA tutustua miehiin ja naisiin harrastuksissa ja töissä, mutta ei heidän kanssaan ystävystytä, eikä varsinkaan olla harrastuksen/työn ulkopuolella tekemisissä. Rajaatko sinä asian oikeasti noin omituisesti, että jos et ole 24/7 tekemisissä jonkun kanssa, et voi tutustua ja pitää jotain ihan mukavana ihmisenä?
Moni ihminen on tutustunut työkavereihinsa, eikä silti halua olla heidän kanssaan vapaa-aikana tekemisissä, sukupuolesta viis. Sekin on aivan sallittua ja hekin ovat aivan normaaleja ihmisiä. Ylipäätään ei kaikki halua koko ajan tutustua syvemmin ja vieläkin syvemmin eri ihmisiin joka puolella. Se ihminen voi hyvin jäädä perustreenikaveriksi treenipaikassa, tai ihan kivaksi työkaveriksi siellä samalla työpaikalla. Ei kaikkien kanssa tarvitse elää ja olla tekemisissä koko ajan.
En myöskään kirjoittanut mitään mistään väärinkäsityksistä. Ei sellaisia minulla tai meillä ole, mutta sinulla näkyy olevan paljonkin. Eihän sun kanssasi viitsi edes keskustella jos et osaa lukea ja ymmärrä lukemaasi.
Olen ihminen, joka tutustuu ja ystävystyy ihmisten kanssa. En ymmärrä tuota, että sukupuoli määrittää noin vahvasti yhtään mitään. Jos on poikkeuksellinen onni, että vaikka töissä tapaa niin kivan ihmisen, että hänen kanssaan ystävystyy, on minusta kummallista, että tyssää siihen, että ai jooo ei käy, ootkin mies. En ole ole voinut itse valita, keitä ihmisiä tapaan ja missä. Voisin tietysti valita, että sukupuolen vuoksi en halua tutustua ihmiseen, joka mahdollisesti olisi todella hyvä ystävä, niin minulle kuin miehellekin (poikkeuksetta molempien hyvät ystävät ovat myös toisen ystäviä jossain vaiheessa), mutta en kykene vain ymmärtämään, miksi näin tekisin.
Elämä on todella lyhyt ja ystävät ovat sen parasta antia. En käsitä, miksi pikkumaisten seikkojen, kuten sukupuoli, vuoksi minun pitäisi kävellä ohi elämän parhaista puolista.
Ystävyys on poikkeuksellinen lahja ihmiseltä toiselle, joten ainakin minä sitä osaan arvostaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän.
No miksi ihmeessä SUN nyt sitten pitäisi kävellä ohi elämästä ja ihmisistä, joihin pidät tärkeänä tutustua? 😀 Kun hyvä ihminen, ei sun pidä eikä tarvitse, ei sulta kukaan sellaista ole vaatimassa, rauhoitu nyt ihmeessä.
Minäkin tutustun ja ystävystyn helposti, minulla on paljon ihan sydänystäviä, ja muita ystäviä ja kavereita. Minäkin arvostan sitä, aivan yhtä paljon, vaikka en haalikaan ystäviä jatkuvasti lisää, enkä ystävysty aivan kenen tahansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävä tai vastaava joo, uudempi tuttavuus ei ehkä niinkään. Vanhat kaverit esitellään jo seurustelun alkuvaiheessa.
Kiinnostaa tietää, en tarkoita kettuilla, mutta haluan kysyä, että siiskö oikeasti ajattelet, että koska te olette nyt parisuhteessa, miehesi ei enää koskaan missään kuvioissa voi tavata mukavaa naista, jonka kanssa hän ystävystyy ilman yhtään mitään taka-ajatuksia? Tarkoitan, että onko teidän parisuhteenne siis se asia, joka trikkeröi miehen suhtautumaan toisiin naisiin erilailla kuin lapsuudentuttuihin, vai mikä tämä logiikka on?
Olen eri, mutta kommentoin tätä. On selvää että joskus mies tutustuu väkisinkin jossain mukavaan naiseen, tai minä mukavaan mieheen. Vaikka töissä tai harrastuksessa.
Mutta sitä ei viedä miksikään ystävyydeksi saakka, muualla ei tavata eikä ylipäätään olla yhteydessä kuin se, mitä on pakko. Jos vaikka harrastuksessa on pakko treenata parin kanssa, pariksi otetaan joku joka on samaa sukupuolta kuin itse. Tai jos työkaveri laittaa viestiä vapailla, se on liikaa.
Näin meillä, ja sopii molemmille.
Kuulostaa aika sairaalta.
Ennemmin sairaalta kuulostaa, että pitää yrittää jokaiseen tutustua.
Ei kukaan yritä tutustua jokaiseen. Se on mahdotonta, aika ei mitenkään riittäisi.
Ainakin jollain täällä tuntuu olevan pakkomielle, että menettää jotain jos ei tutustu kaikkiin.
Sinä keksit tuon aivan omasta päästäsi. Kukaan ei ole puhunut mitään tuon suuntaistakaan.
"Minusta siinä menettää aivan hvetin paljon. Menettää spontaaniuden tutustua ihmisiin ja menettää mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan."
Kyllä tässä annetaan ymmärtää että aina pitää olla mahdollisuus ja into tutustua ihan kaikkiin spontaanisti vastaantuleviin ihmisiin. Eihän tästä muuten näin panikoitaisi.
Eri.
Kuka sanoi, että KAIKKIIN vastaantuleviin ihmisiin? Kyse on siitä, että jos edes harrastuksessa ei saa randomisti olla parina toista sukupuolta oleva ihminen, niin kyllä siinä aika tarkasti joutuu vahtimaan, että vahingossakaan ei tutustu KENEENKÄÄN ihmiseen, joka sattuu olemaan mies/nainen.
Pitää varoa, että ei vaan vahingossa liikaa tutustu työkaveriin, vaikka tämä on tosi mielenkiintoinen ja mukava ihminen, kun siitähän voi tulla väärinkäsityksiä.
Kyllä minä pidän tuota melkoisen rajoittavana elämänä, joka vaatii sitä, että spontaanisti ei ilmaise itseään tai kiinnostu kenenkään ihmisen ajatuksista kuin tarkoin määrättyjen, koska muuten voi lipsahtaa väärälle puolelle, jopa ai kauhea, kiinnostuu miehen ajatuksista ja puheista, kun minä olen nainen!
Älä laita sanoja suuhuni. Kyllä harrastuksessa SAA olla randomisti parina vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, ja ollaankin silloin kun parit on määrätty tai paria vaihdetaan järjestyksessä. Mutta jos valitaan pari itse, valitaan samaa sukupuolta oleva.
SAA tutustua miehiin ja naisiin harrastuksissa ja töissä, mutta ei heidän kanssaan ystävystytä, eikä varsinkaan olla harrastuksen/työn ulkopuolella tekemisissä. Rajaatko sinä asian oikeasti noin omituisesti, että jos et ole 24/7 tekemisissä jonkun kanssa, et voi tutustua ja pitää jotain ihan mukavana ihmisenä?
Moni ihminen on tutustunut työkavereihinsa, eikä silti halua olla heidän kanssaan vapaa-aikana tekemisissä, sukupuolesta viis. Sekin on aivan sallittua ja hekin ovat aivan normaaleja ihmisiä. Ylipäätään ei kaikki halua koko ajan tutustua syvemmin ja vieläkin syvemmin eri ihmisiin joka puolella. Se ihminen voi hyvin jäädä perustreenikaveriksi treenipaikassa, tai ihan kivaksi työkaveriksi siellä samalla työpaikalla. Ei kaikkien kanssa tarvitse elää ja olla tekemisissä koko ajan.
En myöskään kirjoittanut mitään mistään väärinkäsityksistä. Ei sellaisia minulla tai meillä ole, mutta sinulla näkyy olevan paljonkin. Eihän sun kanssasi viitsi edes keskustella jos et osaa lukea ja ymmärrä lukemaasi.
Olen ihminen, joka tutustuu ja ystävystyy ihmisten kanssa. En ymmärrä tuota, että sukupuoli määrittää noin vahvasti yhtään mitään. Jos on poikkeuksellinen onni, että vaikka töissä tapaa niin kivan ihmisen, että hänen kanssaan ystävystyy, on minusta kummallista, että tyssää siihen, että ai jooo ei käy, ootkin mies. En ole ole voinut itse valita, keitä ihmisiä tapaan ja missä. Voisin tietysti valita, että sukupuolen vuoksi en halua tutustua ihmiseen, joka mahdollisesti olisi todella hyvä ystävä, niin minulle kuin miehellekin (poikkeuksetta molempien hyvät ystävät ovat myös toisen ystäviä jossain vaiheessa), mutta en kykene vain ymmärtämään, miksi näin tekisin.
Elämä on todella lyhyt ja ystävät ovat sen parasta antia. En käsitä, miksi pikkumaisten seikkojen, kuten sukupuoli, vuoksi minun pitäisi kävellä ohi elämän parhaista puolista.
Ystävyys on poikkeuksellinen lahja ihmiseltä toiselle, joten ainakin minä sitä osaan arvostaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän.
No miksi ihmeessä SUN nyt sitten pitäisi kävellä ohi elämästä ja ihmisistä, joihin pidät tärkeänä tutustua? 😀 Kun hyvä ihminen, ei sun pidä eikä tarvitse, ei sulta kukaan sellaista ole vaatimassa, rauhoitu nyt ihmeessä.
Minäkin tutustun ja ystävystyn helposti, minulla on paljon ihan sydänystäviä, ja muita ystäviä ja kavereita. Minäkin arvostan sitä, aivan yhtä paljon, vaikka en haalikaan ystäviä jatkuvasti lisää, enkä ystävysty aivan kenen tahansa kanssa.
Olen eri mutta tuossa kyllä sanottiin, että on harvinaista löytää ystäviä niin mitenhän se taas liittyy ja muuttuu tuoksi haalitaan ihmisiä jatkuvasti lisää ja ystävystytään aivan kenen kanssa tahansa.
Minulla ei ole kovin paljon ystäviä ja joskus olen yksinäinen niin on kiva tietää, että vielä on maailmassa ihmisiä jotka haluaa tutustua ja ystävystyä eikä vain möyhöä, että on puoliso ja tarpeeksi ystäviä ja enää ei tarvita eikä haluta tutustua, ainakaan jos on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävä tai vastaava joo, uudempi tuttavuus ei ehkä niinkään. Vanhat kaverit esitellään jo seurustelun alkuvaiheessa.
Kiinnostaa tietää, en tarkoita kettuilla, mutta haluan kysyä, että siiskö oikeasti ajattelet, että koska te olette nyt parisuhteessa, miehesi ei enää koskaan missään kuvioissa voi tavata mukavaa naista, jonka kanssa hän ystävystyy ilman yhtään mitään taka-ajatuksia? Tarkoitan, että onko teidän parisuhteenne siis se asia, joka trikkeröi miehen suhtautumaan toisiin naisiin erilailla kuin lapsuudentuttuihin, vai mikä tämä logiikka on?
Olen eri, mutta kommentoin tätä. On selvää että joskus mies tutustuu väkisinkin jossain mukavaan naiseen, tai minä mukavaan mieheen. Vaikka töissä tai harrastuksessa.
Mutta sitä ei viedä miksikään ystävyydeksi saakka, muualla ei tavata eikä ylipäätään olla yhteydessä kuin se, mitä on pakko. Jos vaikka harrastuksessa on pakko treenata parin kanssa, pariksi otetaan joku joka on samaa sukupuolta kuin itse. Tai jos työkaveri laittaa viestiä vapailla, se on liikaa.
Näin meillä, ja sopii molemmille.
Kuulostaa aika sairaalta.
Ennemmin sairaalta kuulostaa, että pitää yrittää jokaiseen tutustua.
Ei kukaan yritä tutustua jokaiseen. Se on mahdotonta, aika ei mitenkään riittäisi.
Ainakin jollain täällä tuntuu olevan pakkomielle, että menettää jotain jos ei tutustu kaikkiin.
Sinä keksit tuon aivan omasta päästäsi. Kukaan ei ole puhunut mitään tuon suuntaistakaan.
"Minusta siinä menettää aivan hvetin paljon. Menettää spontaaniuden tutustua ihmisiin ja menettää mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan."
Kyllä tässä annetaan ymmärtää että aina pitää olla mahdollisuus ja into tutustua ihan kaikkiin spontaanisti vastaantuleviin ihmisiin. Eihän tästä muuten näin panikoitaisi.
Eri.
Kuka sanoi, että KAIKKIIN vastaantuleviin ihmisiin? Kyse on siitä, että jos edes harrastuksessa ei saa randomisti olla parina toista sukupuolta oleva ihminen, niin kyllä siinä aika tarkasti joutuu vahtimaan, että vahingossakaan ei tutustu KENEENKÄÄN ihmiseen, joka sattuu olemaan mies/nainen.
Pitää varoa, että ei vaan vahingossa liikaa tutustu työkaveriin, vaikka tämä on tosi mielenkiintoinen ja mukava ihminen, kun siitähän voi tulla väärinkäsityksiä.
Kyllä minä pidän tuota melkoisen rajoittavana elämänä, joka vaatii sitä, että spontaanisti ei ilmaise itseään tai kiinnostu kenenkään ihmisen ajatuksista kuin tarkoin määrättyjen, koska muuten voi lipsahtaa väärälle puolelle, jopa ai kauhea, kiinnostuu miehen ajatuksista ja puheista, kun minä olen nainen!
Älä laita sanoja suuhuni. Kyllä harrastuksessa SAA olla randomisti parina vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, ja ollaankin silloin kun parit on määrätty tai paria vaihdetaan järjestyksessä. Mutta jos valitaan pari itse, valitaan samaa sukupuolta oleva.
SAA tutustua miehiin ja naisiin harrastuksissa ja töissä, mutta ei heidän kanssaan ystävystytä, eikä varsinkaan olla harrastuksen/työn ulkopuolella tekemisissä. Rajaatko sinä asian oikeasti noin omituisesti, että jos et ole 24/7 tekemisissä jonkun kanssa, et voi tutustua ja pitää jotain ihan mukavana ihmisenä?
Moni ihminen on tutustunut työkavereihinsa, eikä silti halua olla heidän kanssaan vapaa-aikana tekemisissä, sukupuolesta viis. Sekin on aivan sallittua ja hekin ovat aivan normaaleja ihmisiä. Ylipäätään ei kaikki halua koko ajan tutustua syvemmin ja vieläkin syvemmin eri ihmisiin joka puolella. Se ihminen voi hyvin jäädä perustreenikaveriksi treenipaikassa, tai ihan kivaksi työkaveriksi siellä samalla työpaikalla. Ei kaikkien kanssa tarvitse elää ja olla tekemisissä koko ajan.
En myöskään kirjoittanut mitään mistään väärinkäsityksistä. Ei sellaisia minulla tai meillä ole, mutta sinulla näkyy olevan paljonkin. Eihän sun kanssasi viitsi edes keskustella jos et osaa lukea ja ymmärrä lukemaasi.
Olen ihminen, joka tutustuu ja ystävystyy ihmisten kanssa. En ymmärrä tuota, että sukupuoli määrittää noin vahvasti yhtään mitään. Jos on poikkeuksellinen onni, että vaikka töissä tapaa niin kivan ihmisen, että hänen kanssaan ystävystyy, on minusta kummallista, että tyssää siihen, että ai jooo ei käy, ootkin mies. En ole ole voinut itse valita, keitä ihmisiä tapaan ja missä. Voisin tietysti valita, että sukupuolen vuoksi en halua tutustua ihmiseen, joka mahdollisesti olisi todella hyvä ystävä, niin minulle kuin miehellekin (poikkeuksetta molempien hyvät ystävät ovat myös toisen ystäviä jossain vaiheessa), mutta en kykene vain ymmärtämään, miksi näin tekisin.
Elämä on todella lyhyt ja ystävät ovat sen parasta antia. En käsitä, miksi pikkumaisten seikkojen, kuten sukupuoli, vuoksi minun pitäisi kävellä ohi elämän parhaista puolista.
Ystävyys on poikkeuksellinen lahja ihmiseltä toiselle, joten ainakin minä sitä osaan arvostaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän.
No miksi ihmeessä SUN nyt sitten pitäisi kävellä ohi elämästä ja ihmisistä, joihin pidät tärkeänä tutustua? 😀 Kun hyvä ihminen, ei sun pidä eikä tarvitse, ei sulta kukaan sellaista ole vaatimassa, rauhoitu nyt ihmeessä.
Minäkin tutustun ja ystävystyn helposti, minulla on paljon ihan sydänystäviä, ja muita ystäviä ja kavereita. Minäkin arvostan sitä, aivan yhtä paljon, vaikka en haalikaan ystäviä jatkuvasti lisää, enkä ystävysty aivan kenen tahansa kanssa.
Olen eri mutta tuossa kyllä sanottiin, että on harvinaista löytää ystäviä niin mitenhän se taas liittyy ja muuttuu tuoksi haalitaan ihmisiä jatkuvasti lisää ja ystävystytään aivan kenen kanssa tahansa.
Minulla ei ole kovin paljon ystäviä ja joskus olen yksinäinen niin on kiva tietää, että vielä on maailmassa ihmisiä jotka haluaa tutustua ja ystävystyä eikä vain möyhöä, että on puoliso ja tarpeeksi ystäviä ja enää ei tarvita eikä haluta tutustua, ainakaan jos on mies.
Eikö samaa sukupuolta olevat kelpaa kaveriksi?
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä että missä vaiheessa teidän parisuhdetta avauduitte tästä että vastakkaista sukupuolta olevat kaverit dumpataan ja miten se keskustelu meni? Voin vaan kuvitella kun Justiina sanoo jämäkästi että minähän en sitten yhtäkään naista hyväksy sinun kaveriksi ja piste! Jos mies sanoisi vastaavaa minulle lähtisin karkuun, kirjaimellisesti koska pelkäisin mitä kaikkea muuta hän haluaa määrätä. Plus en kavereita dumppaa yhdenkään suhteen takia.
No minä voin antaa esimerkin. Oma periaatteeni lähtökohtaisesti oli se, että tottakai kaikkien kanssa saa olla kaveri. Mutta sitten yksi miesystäväni lapsuudenystävä (nainen), jonka itse olin tavannut vain kerran, jotenkin tuli liian lähelle, ja mies myös hoiti tilanteet tosi huonosti (ei ollenkaan huomioinut, että saattaisin olla epävarma asiasta). Ei minua haitannut, että viestittelivät kuulumisia tai että näkivät julkisillä paikoilla (kävivät vaikka pubissa yhdessä).
Mutta sitten meidän oltua n. 1,5v yhdessä, nuo kaksi lähtivät vuokramökille viikonlopuksi kahdestaan. Mies ei edes meinannut soittaa minulle sieltä koko aikana, vaikka meillä kyllä oli tapana edes lyhyesti soitella, kun olimme eri paikoissa - itsekin ihan tietoisesti aina soitin, kun olin vaikka jollain sekaporukalla jossain, ja miesystäväni jutteli yleensä myös muille siellä noissa puheluissa. Tein tämän ihan hyvillä mielin - tottakai halusin jutella hänelle, ja olisin halunnut hänet mukaankin, jos aikataulut olisi natsanneet. En siis kokenut, että olisi jotain kontrollia, mutta toki myös ajattelin näyttää hänelle, ettei hänellä ole syytä huoleen, jos sellaista on. Tämän takia minua alkoi epäilyttää, että mies ei voinut edes lyhyesti soittaa minulle koko viikonloppuna, kun oli tuon naisen seurassa - miespuolisten kavereidensa kanssa jos on reissussa, on kyllä aina soitellut.
Tiesin myös tuon naisen historiasta (mies oli kertonut), että esim. oli suhteessa varatun miehen kanssa jossain vaiheessa, eli hänen moraaliinsa ei ainakaan voinut luottaa.
Sitten kun tapahtui sellainen kerta, että mies näki tätä naista päiväsaikaan ja olivat hups, päätyneet ottamaan vähän alkoholia, eikä mies voinut enää ajaa, ja hän jäi tuon naisen luokse yöksi minun ollessa toisella paikkakunnalla, niin sen jälkeen totesin, että nyt ihan oikeasti riittää tämä pelleily. Mies vakuutti, että nukkui sohvalla ja ettei heillä koskaan ole ollut mitään tuon naisen kanssa ja ovat olleet ystäviä lapsesta asti, ettei voisi kuvitellakaan mitään tuon naisen kanssa, mutta silti joku raja tuohon touhuun piti vetää. Mies ymmärsi yskän ja sanoi, että tietää nyt, että heidän ystävyytensä pitää muuttua, että näitä yön yli juttuja jne. ei voi enää olla (kuulema on ollut tavallista ennen minua, että yöpyi naisen luona ihan kaverina, kun kotiin oli vaikea päästä sieltä, missä viettivät iltaa).
Tämän lisäksi ennen tuota viimeistä yöpymistä oli ollut tilanteita, missä tuo nainen kutsui vain miesystävääni esim. lomareissuille, mihin oli tulossa sekä miehiä että naisia. Itse kyllä aina kutsuisin pariskunnan molemmat osapuolet, jos järjestäisin jotain sekaporukan matkaa. Näin ollen tuo touhu oli mielestäni epäilyttävää naisen puolelta (mies ei omasta tahdostaan mennyt ko. reissulle).
Tämä keskustelu on ihan typerä siinä mielessä, että jotkut puhuvat jostain pariskuntien toisista osapuolista kavereina, ja toiset sitten näistä, joiden kanssa lähdetään kahdestaan mökille, eikä varmasti kutsuta niitä puolisoita mukaan jne. Vähän eri meininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain homo miehillä on naispuolisia kavereita, heteromiehiä ei naisten seura kiinnosta jos siinä ei ole mahdollisuutta seksiin.
Taas jotain kainalo- ja pallihieltä lemahtavaa hikikomeron sosiologiaa.
Naispuoliset kaverit ovat miehelle merkityksettömiä. Eivät tarjoa mitään mitä miespuolinen ei tekisi paremmin. Seksin toivossa ainoastaan.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä että missä vaiheessa teidän parisuhdetta avauduitte tästä että vastakkaista sukupuolta olevat kaverit dumpataan ja miten se keskustelu meni? Voin vaan kuvitella kun Justiina sanoo jämäkästi että minähän en sitten yhtäkään naista hyväksy sinun kaveriksi ja piste! Jos mies sanoisi vastaavaa minulle lähtisin karkuun, kirjaimellisesti koska pelkäisin mitä kaikkea muuta hän haluaa määrätä. Plus en kavereita dumppaa yhdenkään suhteen takia.
No minä voin antaa esimerkin. Oma periaatteeni lähtökohtaisesti oli se, että tottakai kaikkien kanssa saa olla kaveri. Mutta sitten yksi miesystäväni lapsuudenystävä (nainen), jonka itse olin tavannut vain kerran, jotenkin tuli liian lähelle, ja mies myös hoiti tilanteet tosi huonosti (ei ollenkaan huomioinut, että saattaisin olla epävarma asiasta). Ei minua haitannut, että viestittelivät kuulumisia tai että näkivät julkisillä paikoilla (kävivät vaikka pubissa yhdessä).
Mutta sitten meidän oltua n. 1,5v yhdessä, nuo kaksi lähtivät vuokramökille viikonlopuksi kahdestaan. Mies ei edes meinannut soittaa minulle sieltä koko aikana, vaikka meillä kyllä oli tapana edes lyhyesti soitella, kun olimme eri paikoissa - itsekin ihan tietoisesti aina soitin, kun olin vaikka jollain sekaporukalla jossain, ja miesystäväni jutteli yleensä myös muille siellä noissa puheluissa. Tein tämän ihan hyvillä mielin - tottakai halusin jutella hänelle, ja olisin halunnut hänet mukaankin, jos aikataulut olisi natsanneet. En siis kokenut, että olisi jotain kontrollia, mutta toki myös ajattelin näyttää hänelle, ettei hänellä ole syytä huoleen, jos sellaista on. Tämän takia minua alkoi epäilyttää, että mies ei voinut edes lyhyesti soittaa minulle koko viikonloppuna, kun oli tuon naisen seurassa - miespuolisten kavereidensa kanssa jos on reissussa, on kyllä aina soitellut.
Tiesin myös tuon naisen historiasta (mies oli kertonut), että esim. oli suhteessa varatun miehen kanssa jossain vaiheessa, eli hänen moraaliinsa ei ainakaan voinut luottaa.
Sitten kun tapahtui sellainen kerta, että mies näki tätä naista päiväsaikaan ja olivat hups, päätyneet ottamaan vähän alkoholia, eikä mies voinut enää ajaa, ja hän jäi tuon naisen luokse yöksi minun ollessa toisella paikkakunnalla, niin sen jälkeen totesin, että nyt ihan oikeasti riittää tämä pelleily. Mies vakuutti, että nukkui sohvalla ja ettei heillä koskaan ole ollut mitään tuon naisen kanssa ja ovat olleet ystäviä lapsesta asti, ettei voisi kuvitellakaan mitään tuon naisen kanssa, mutta silti joku raja tuohon touhuun piti vetää. Mies ymmärsi yskän ja sanoi, että tietää nyt, että heidän ystävyytensä pitää muuttua, että näitä yön yli juttuja jne. ei voi enää olla (kuulema on ollut tavallista ennen minua, että yöpyi naisen luona ihan kaverina, kun kotiin oli vaikea päästä sieltä, missä viettivät iltaa).
Tämän lisäksi ennen tuota viimeistä yöpymistä oli ollut tilanteita, missä tuo nainen kutsui vain miesystävääni esim. lomareissuille, mihin oli tulossa sekä miehiä että naisia. Itse kyllä aina kutsuisin pariskunnan molemmat osapuolet, jos järjestäisin jotain sekaporukan matkaa. Näin ollen tuo touhu oli mielestäni epäilyttävää naisen puolelta (mies ei omasta tahdostaan mennyt ko. reissulle).
Tämä keskustelu on ihan typerä siinä mielessä, että jotkut puhuvat jostain pariskuntien toisista osapuolista kavereina, ja toiset sitten näistä, joiden kanssa lähdetään kahdestaan mökille, eikä varmasti kutsuta niitä puolisoita mukaan jne. Vähän eri meininki.
Minulla on samankaltainen kokemus. Siksi vastaukseni on, että totta kai saa olla ja onkin. Mutta kyllä ne rajat pikkuisen erilaiset ovat kuin miespuolisten ystävien kanssa. Minullakin on miespuolisia ystäviä, pari hyvääkin. Mutta en minä heidän kanssaan reissuun lähde samaan hotellihuoneeseen. Ei siksi ettenkö sinänsä voisi, tietäen ettei välillämme tapahtuisi tasan tarkaan mitään romanttista. Vaan siksi että se tuntuisi miehestäni varmasti epämukavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariskuntien toisen osapuolen kanssa peuhaajat ovat toiseksi yleisin ilonpitäjien joukko. Kaikkein yleisin on työkaverit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävä tai vastaava joo, uudempi tuttavuus ei ehkä niinkään. Vanhat kaverit esitellään jo seurustelun alkuvaiheessa.
Kiinnostaa tietää, en tarkoita kettuilla, mutta haluan kysyä, että siiskö oikeasti ajattelet, että koska te olette nyt parisuhteessa, miehesi ei enää koskaan missään kuvioissa voi tavata mukavaa naista, jonka kanssa hän ystävystyy ilman yhtään mitään taka-ajatuksia? Tarkoitan, että onko teidän parisuhteenne siis se asia, joka trikkeröi miehen suhtautumaan toisiin naisiin erilailla kuin lapsuudentuttuihin, vai mikä tämä logiikka on?
Olen eri, mutta kommentoin tätä. On selvää että joskus mies tutustuu väkisinkin jossain mukavaan naiseen, tai minä mukavaan mieheen. Vaikka töissä tai harrastuksessa.
Mutta sitä ei viedä miksikään ystävyydeksi saakka, muualla ei tavata eikä ylipäätään olla yhteydessä kuin se, mitä on pakko. Jos vaikka harrastuksessa on pakko treenata parin kanssa, pariksi otetaan joku joka on samaa sukupuolta kuin itse. Tai jos työkaveri laittaa viestiä vapailla, se on liikaa.
Näin meillä, ja sopii molemmille.
Kuulostaa aika sairaalta.
Ennemmin sairaalta kuulostaa, että pitää yrittää jokaiseen tutustua.
Ei kukaan yritä tutustua jokaiseen. Se on mahdotonta, aika ei mitenkään riittäisi.
Ainakin jollain täällä tuntuu olevan pakkomielle, että menettää jotain jos ei tutustu kaikkiin.
Sinä keksit tuon aivan omasta päästäsi. Kukaan ei ole puhunut mitään tuon suuntaistakaan.
"Minusta siinä menettää aivan hvetin paljon. Menettää spontaaniuden tutustua ihmisiin ja menettää mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan."
Kyllä tässä annetaan ymmärtää että aina pitää olla mahdollisuus ja into tutustua ihan kaikkiin spontaanisti vastaantuleviin ihmisiin. Eihän tästä muuten näin panikoitaisi.
Eri.
Kuka sanoi, että KAIKKIIN vastaantuleviin ihmisiin? Kyse on siitä, että jos edes harrastuksessa ei saa randomisti olla parina toista sukupuolta oleva ihminen, niin kyllä siinä aika tarkasti joutuu vahtimaan, että vahingossakaan ei tutustu KENEENKÄÄN ihmiseen, joka sattuu olemaan mies/nainen.
Pitää varoa, että ei vaan vahingossa liikaa tutustu työkaveriin, vaikka tämä on tosi mielenkiintoinen ja mukava ihminen, kun siitähän voi tulla väärinkäsityksiä.
Kyllä minä pidän tuota melkoisen rajoittavana elämänä, joka vaatii sitä, että spontaanisti ei ilmaise itseään tai kiinnostu kenenkään ihmisen ajatuksista kuin tarkoin määrättyjen, koska muuten voi lipsahtaa väärälle puolelle, jopa ai kauhea, kiinnostuu miehen ajatuksista ja puheista, kun minä olen nainen!
Älä laita sanoja suuhuni. Kyllä harrastuksessa SAA olla randomisti parina vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, ja ollaankin silloin kun parit on määrätty tai paria vaihdetaan järjestyksessä. Mutta jos valitaan pari itse, valitaan samaa sukupuolta oleva.
SAA tutustua miehiin ja naisiin harrastuksissa ja töissä, mutta ei heidän kanssaan ystävystytä, eikä varsinkaan olla harrastuksen/työn ulkopuolella tekemisissä. Rajaatko sinä asian oikeasti noin omituisesti, että jos et ole 24/7 tekemisissä jonkun kanssa, et voi tutustua ja pitää jotain ihan mukavana ihmisenä?
Moni ihminen on tutustunut työkavereihinsa, eikä silti halua olla heidän kanssaan vapaa-aikana tekemisissä, sukupuolesta viis. Sekin on aivan sallittua ja hekin ovat aivan normaaleja ihmisiä. Ylipäätään ei kaikki halua koko ajan tutustua syvemmin ja vieläkin syvemmin eri ihmisiin joka puolella. Se ihminen voi hyvin jäädä perustreenikaveriksi treenipaikassa, tai ihan kivaksi työkaveriksi siellä samalla työpaikalla. Ei kaikkien kanssa tarvitse elää ja olla tekemisissä koko ajan.
En myöskään kirjoittanut mitään mistään väärinkäsityksistä. Ei sellaisia minulla tai meillä ole, mutta sinulla näkyy olevan paljonkin. Eihän sun kanssasi viitsi edes keskustella jos et osaa lukea ja ymmärrä lukemaasi.
Olen ihminen, joka tutustuu ja ystävystyy ihmisten kanssa. En ymmärrä tuota, että sukupuoli määrittää noin vahvasti yhtään mitään. Jos on poikkeuksellinen onni, että vaikka töissä tapaa niin kivan ihmisen, että hänen kanssaan ystävystyy, on minusta kummallista, että tyssää siihen, että ai jooo ei käy, ootkin mies. En ole ole voinut itse valita, keitä ihmisiä tapaan ja missä. Voisin tietysti valita, että sukupuolen vuoksi en halua tutustua ihmiseen, joka mahdollisesti olisi todella hyvä ystävä, niin minulle kuin miehellekin (poikkeuksetta molempien hyvät ystävät ovat myös toisen ystäviä jossain vaiheessa), mutta en kykene vain ymmärtämään, miksi näin tekisin.
Elämä on todella lyhyt ja ystävät ovat sen parasta antia. En käsitä, miksi pikkumaisten seikkojen, kuten sukupuoli, vuoksi minun pitäisi kävellä ohi elämän parhaista puolista.
Ystävyys on poikkeuksellinen lahja ihmiseltä toiselle, joten ainakin minä sitä osaan arvostaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän.
No miksi ihmeessä SUN nyt sitten pitäisi kävellä ohi elämästä ja ihmisistä, joihin pidät tärkeänä tutustua? 😀 Kun hyvä ihminen, ei sun pidä eikä tarvitse, ei sulta kukaan sellaista ole vaatimassa, rauhoitu nyt ihmeessä.
Minäkin tutustun ja ystävystyn helposti, minulla on paljon ihan sydänystäviä, ja muita ystäviä ja kavereita. Minäkin arvostan sitä, aivan yhtä paljon, vaikka en haalikaan ystäviä jatkuvasti lisää, enkä ystävysty aivan kenen tahansa kanssa.
Olen eri mutta tuossa kyllä sanottiin, että on harvinaista löytää ystäviä niin mitenhän se taas liittyy ja muuttuu tuoksi haalitaan ihmisiä jatkuvasti lisää ja ystävystytään aivan kenen kanssa tahansa.
Minulla ei ole kovin paljon ystäviä ja joskus olen yksinäinen niin on kiva tietää, että vielä on maailmassa ihmisiä jotka haluaa tutustua ja ystävystyä eikä vain möyhöä, että on puoliso ja tarpeeksi ystäviä ja enää ei tarvita eikä haluta tutustua, ainakaan jos on mies.
Eikö samaa sukupuolta olevat kelpaa kaveriksi?
Kelpaisi kuka vaan. Mutta nuohan sanoo, että ystäviä on jo tarpeeksi ja ei haalita lisää, eikä kaveerata kenen kanssa tahansa. Niin kyllähän se silloin tarkoittaa miehelle ja naiselle omankin sukupuolisia. Ja näin olen kokenutkin. On niin tiiviit omat piirit jo ettei sieltä kiinnosta tutustua keneenkään uuteen, ei mieheen eikä naiseen.
Onhan se niin että jos lähtökohta on se että uusiin tutustuttaviin on jotain kriteerejä kuten vaikka sukupuoli niin kyllä se estää aika tehokkaasti kaikki uudet kaverisuhteet ja sehän on tässä ajatuskin kun alentuvasti puhutaan haalimisesta tutustumisesta puhuttaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä että missä vaiheessa teidän parisuhdetta avauduitte tästä että vastakkaista sukupuolta olevat kaverit dumpataan ja miten se keskustelu meni? Voin vaan kuvitella kun Justiina sanoo jämäkästi että minähän en sitten yhtäkään naista hyväksy sinun kaveriksi ja piste! Jos mies sanoisi vastaavaa minulle lähtisin karkuun, kirjaimellisesti koska pelkäisin mitä kaikkea muuta hän haluaa määrätä. Plus en kavereita dumppaa yhdenkään suhteen takia.
No minä voin antaa esimerkin. Oma periaatteeni lähtökohtaisesti oli se, että tottakai kaikkien kanssa saa olla kaveri. Mutta sitten yksi miesystäväni lapsuudenystävä (nainen), jonka itse olin tavannut vain kerran, jotenkin tuli liian lähelle, ja mies myös hoiti tilanteet tosi huonosti (ei ollenkaan huomioinut, että saattaisin olla epävarma asiasta). Ei minua haitannut, että viestittelivät kuulumisia tai että näkivät julkisillä paikoilla (kävivät vaikka pubissa yhdessä).
Mutta sitten meidän oltua n. 1,5v yhdessä, nuo kaksi lähtivät vuokramökille viikonlopuksi kahdestaan. Mies ei edes meinannut soittaa minulle sieltä koko aikana, vaikka meillä kyllä oli tapana edes lyhyesti soitella, kun olimme eri paikoissa - itsekin ihan tietoisesti aina soitin, kun olin vaikka jollain sekaporukalla jossain, ja miesystäväni jutteli yleensä myös muille siellä noissa puheluissa. Tein tämän ihan hyvillä mielin - tottakai halusin jutella hänelle, ja olisin halunnut hänet mukaankin, jos aikataulut olisi natsanneet. En siis kokenut, että olisi jotain kontrollia, mutta toki myös ajattelin näyttää hänelle, ettei hänellä ole syytä huoleen, jos sellaista on. Tämän takia minua alkoi epäilyttää, että mies ei voinut edes lyhyesti soittaa minulle koko viikonloppuna, kun oli tuon naisen seurassa - miespuolisten kavereidensa kanssa jos on reissussa, on kyllä aina soitellut.
Tiesin myös tuon naisen historiasta (mies oli kertonut), että esim. oli suhteessa varatun miehen kanssa jossain vaiheessa, eli hänen moraaliinsa ei ainakaan voinut luottaa.
Sitten kun tapahtui sellainen kerta, että mies näki tätä naista päiväsaikaan ja olivat hups, päätyneet ottamaan vähän alkoholia, eikä mies voinut enää ajaa, ja hän jäi tuon naisen luokse yöksi minun ollessa toisella paikkakunnalla, niin sen jälkeen totesin, että nyt ihan oikeasti riittää tämä pelleily. Mies vakuutti, että nukkui sohvalla ja ettei heillä koskaan ole ollut mitään tuon naisen kanssa ja ovat olleet ystäviä lapsesta asti, ettei voisi kuvitellakaan mitään tuon naisen kanssa, mutta silti joku raja tuohon touhuun piti vetää. Mies ymmärsi yskän ja sanoi, että tietää nyt, että heidän ystävyytensä pitää muuttua, että näitä yön yli juttuja jne. ei voi enää olla (kuulema on ollut tavallista ennen minua, että yöpyi naisen luona ihan kaverina, kun kotiin oli vaikea päästä sieltä, missä viettivät iltaa).
Tämän lisäksi ennen tuota viimeistä yöpymistä oli ollut tilanteita, missä tuo nainen kutsui vain miesystävääni esim. lomareissuille, mihin oli tulossa sekä miehiä että naisia. Itse kyllä aina kutsuisin pariskunnan molemmat osapuolet, jos järjestäisin jotain sekaporukan matkaa. Näin ollen tuo touhu oli mielestäni epäilyttävää naisen puolelta (mies ei omasta tahdostaan mennyt ko. reissulle).
Tämä keskustelu on ihan typerä siinä mielessä, että jotkut puhuvat jostain pariskuntien toisista osapuolista kavereina, ja toiset sitten näistä, joiden kanssa lähdetään kahdestaan mökille, eikä varmasti kutsuta niitä puolisoita mukaan jne. Vähän eri meininki.
Minulla on samankaltainen kokemus. Siksi vastaukseni on, että totta kai saa olla ja onkin. Mutta kyllä ne rajat pikkuisen erilaiset ovat kuin miespuolisten ystävien kanssa. Minullakin on miespuolisia ystäviä, pari hyvääkin. Mutta en minä heidän kanssaan reissuun lähde samaan hotellihuoneeseen. Ei siksi ettenkö sinänsä voisi, tietäen ettei välillämme tapahtuisi tasan tarkaan mitään romanttista. Vaan siksi että se tuntuisi miehestäni varmasti epämukavalta.
Nämä on tämmöisiä. Minulla on miesystäviä, jotka ovat jääneet sohvalle nukkumaan, jos ilta venähtää. En ole ikinä ajatellutkaan, että siinä olisi jotain outoa, eikä ajattele miehenäkään. Jos haluaisin seksiä näiden miesten kanssa, olisin a) harrastanut sitä jo monia vuosia sitten ja b) voisin olla kertomatta miehelle, että olen ko. miehen kanssa. Jos siis sanon, että lähden jaskan kanssa baariin, ei miehellä ole mitään syytä epäillä, että lähdemme panemaan, vaikka jaska sohvalle nukahtaisikin. Toki jaska on nukahtanut sohvalle myös silloin, kun mies on ollut mukana baarissa. Eikä näitä mitään laumoja ole, pari, jos joku nyt haluaa haaremista alkaa huutelemaan.
Tämä eivät kutsuneet mua saattaa johtua ihan siitä, että alusta astihan esim. tässä kertomuksessa se epäilys on ollut siellä taustalla. Se on epämukavaa ja pilaa niiden muidenkin illan, kun se näkyy, vaikka sitä peitellään. Mies tietysti hoiti asian tosiaankin huonosti, kun ei ole tutustuttanut naisia. Sekään ei aina tosin auta, vaan epäluulo kyräilee taustalla, vaikka mitä tekisi.
Sitten on näiden "kaverien" kanssa pettämiset, mutta se on todellakin aivan eri asia. Ei se mitään ystävyyttä ole, eikä semmoinen mies, joka tätä tekee, jättäisi pettämättä yhtään kenenkään kanssa. Se pettäisi vaikka vaimon parhaan kaverin kanssa ja usein niin tekeekin. Ihan eri laji tämä.
Mun paras ryyppykaveri on nainen. Meillä on molemmilla todella stressaava työ, olemme työkavereita, joskin eri vuorossa, eli joka päivä ei nähdä. niin juttua riittää kun nähdään. Otamme irtiottoja silloin tällöin. Silloin vedetään juomaa hartaasti ja puhutaan kaikenlaiset asiat maailman tilanteesta, työasioista tosin enimmäkseen ja eniten ja jotain kyllä aina henk.koht myös jos joku asia vaikka sisarten tai vanhempien kanssa on päällä. Puolisoista ei puhuta kuin päällimmäiset ja aina kauniisti. Mitään saunoja tai muita nakuiluja ei harrasteta.
Parhaan ryyppykaverin hänestä tekee se, että kestää juomaa. Ei ala sönköttää, ei oksentaa, ei tappelemaan. Kumpikin kellahtaa omalle petilleen jossain vaiheessa jos ollaan mökillä, toisen luona tms. Koskaan ei ole seksiä ehdolteltu kumminkaan puolin eikä käy mielessä. Puolisoille ok sillä niistä kumpikaan ei nollaa tällä tavalla.
Minulla on ystävänä mies vuosien takaa ja suhteemme alkoi fwb juttuna. Mies olisi halunnut vakavampaa suhdetta mutta minä en. Miehellä on nyt ollut jo vuosia naisystävä ja edelleen tapaillaan miehen kanssa seksin vuoksi. Kumpikaan ei ole saanut kenenkään muun kanssa yhtä hyvää seksiä niin olemme jatkaneet ystävyyttämme. Miehen naisystävää käy vähän sääliksi, mutta en ole vastuussa kuin omista tekemisistäni. Kesällä käymme esim. Pyöräilemässä paljon yhdessä ja oikeasti pyöräilemmekin. Välillä vaan piipahdetaan pusikossa:)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävänä mies vuosien takaa ja suhteemme alkoi fwb juttuna. Mies olisi halunnut vakavampaa suhdetta mutta minä en. Miehellä on nyt ollut jo vuosia naisystävä ja edelleen tapaillaan miehen kanssa seksin vuoksi. Kumpikaan ei ole saanut kenenkään muun kanssa yhtä hyvää seksiä niin olemme jatkaneet ystävyyttämme. Miehen naisystävää käy vähän sääliksi, mutta en ole vastuussa kuin omista tekemisistäni. Kesällä käymme esim. Pyöräilemässä paljon yhdessä ja oikeasti pyöräilemmekin. Välillä vaan piipahdetaan pusikossa:)
Provo. Näiden kirjoittama, jotka haluavat puolustella sitä, miksi miehen ei voi antaa normaalisti tutustua tai ystävystyä naisten kanssa, hyvä, että työkavereilleen saavat kahvilla jutella.
Minä olen aina osannut erottaa panokaverin ystävistä, olen siis sinkku, jolla on molempia. Varattua panokaveria ei ole. He ovat siihen huonoa materiaalia ja tuovat mukaan turhaa sotkua, salailua ja hankaluuksia.
Ystävän kanssa ei tee mieli panna, se juuri erottaa hänet panokaverista.
Sinä keksit tuon aivan omasta päästäsi. Kukaan ei ole puhunut mitään tuon suuntaistakaan.