En vain kestä tätä nykyajan työelämää :(

Meillä myös, tuntuu että elämä valuu hukkaan, kun ei ole perheelle aikaa/energiaa.

Saan käteen melkein saman kuussa, mitä sain siellä, jossa olin viitenä päivänä viikossa.



Rupea sinäkin järjestelemään työeläämäsi mukavammaksi. Se vie ehkä hetken aikaa, mutta on kannattavaa.

Juuri näin. Onhan meillä sitten rahaa mennä lomalla ulkomaille matkailemaan ja rahaa ajella uusilla autoilla sun muuta, mutta VOI VITTU. Tämänkö ilon takia mä menetän ilon suurimmasta osasta elämääni????????

Saan käteen melkein saman kuussa, mitä sain siellä, jossa olin viitenä päivänä viikossa.

Rupea sinäkin järjestelemään työeläämäsi mukavammaksi. Se vie ehkä hetken aikaa, mutta on kannattavaa.

sä aloit tekemään? Montako tuntia teet niinä päivinä kun olet töissä?

Työnantaja ei edes suostunut osittaiseen hoitovapaaseen.

Mieti, tarvitsetko kaikkea, mitä ympärilläsi näkyy? Tarvitsetko välttämättä ulkomaanlomia joka vuosi? Tai edes bensaa vieviä mökkireissuja? Tarvitsetko ylipäätään autoa niin paljon? Tarvitsetko alkoholia, tupakkaa? Tai sitä punttisalikorttia?



Jos pystyt muuttaa tarpeitasi, siitä alkaa downshiftaus, ja et tarvitse enää työtä orjuuttamiseksi asti.

firma lopetettiin. Sainpahan ainakin hetken hengähtää.

Ei tämä ole mitään elämää, tämä on joku helvetin esikartano.

Olen itse opiskelija-yrittäjä-hitailija eli otan aikaa perheelleni ja itselleni ja tingin toimeentulosta. Teen osa-aikaisesti kaikkea.Rahaa on todella vähän, mieskään ei juurikaan tienaa vaan opiskelee.Olen potenut välillä huonoa omaatuntoa olostani, mutta toisaalta pystyn antamaan lapsilleni paljon aikaa ja läsnäoloa ja kaiken mitä tarvitsevat lukuunottamatta ruotsinristeilyjä kummempia ulkomaanmatkoja. Aikansa kutakin. Eläke jää olemattomaksi eikä omistusasuntoa ole,mutta voinhan kuolla viikon päästä. Elän hetkessä ja nautin oikeastaan elämäni jokaisesta tunnista koska mitään ei ole liikaa eikä liian vähän, työtä, haasteita ja aikaa perheelle.

Ehkä se on siitä kiinni, että ollaan aina oltu todellla vähissä rahoissa eikä olla päästy tottumaan mihinkään "normaalielämään", joten tuntuu ettei jäädä paljostakaan paitsi kun ei tiedetä millaista elämää muut elää. Helpompi silloin elää tämmöistä elämää kun ei tule mitään isoa pudotusta tulotasoon kuten silloin jos hyppäisi pois oravanpyörästä.

siitä maksetaan, 16 tuntia omaa aikaa vuorokaudessa

suosittelen kaikkia muokkaamaan elämänsä siten, ettei tarvitse katua jos kuulee huomenna olevansa kuolemansairas tms. Elämä on tässä ja nyt eikä ikinä voi tulevasta tietää. Unelmat täytyy elää todeksi. Suomessa pärjää aina jos on valmis totuttelemaan vähempään, ja toisaalta pienin askelinkin pääsee kohti parempaa. Täytyy jaksaa tutkia vaihtoehtoja ja ottaa riskejä niin kauan, että se mitä tekee tuntuu hyvältä. Sanoi muut mitä tahansa.

Nykyään usein ajatellaan että työ on se pakollinen juttu joka tuo rahaa jolla maksetaan elämistä.



Vapaa- aika on aika uusi käsite, samoin työn erottaminen vapaa- ajasta.



Suurin osa ihmiskuntaa edelleen kuitenkin tekee töitä (metsästää, kalastaa, viljelee, on palkkatöissä)elättääkseen perheensä ihan perustasolla. Tärkeintä kuitenkin loppujen lopuksi on että lapset saavat ruokaa ja selviytyvät lisääntymisikään asti.

Me ei todellakaan olla rikkaita, ei ole mitään vuotuisia useita ulkomaanmatkoja ja kesämökkejä. Kaikki raha menee mikä tulee, aina on joku menoerä johon sekin vähä raha menee, minkä ollaan ajateltu sukanvarteen. Siihen nyt ainakin voi aina luottaa, että auto laukeaa aina jos ei muuta rahareikää ole tiedossa. Ja se auto tarvitaan siihen työssäkäyntiin, viisastelijoille tiedoksi. En halua pidentää entisestäänkin ikuisuudelta tuntuvia työpäiviä viettämällä tuntikausia busseissa. En tiedä miten downshiftaisimme. Nyt meillä menee asuntolainan hoitoon vähemmän rahaa kuin vuokra-asunnon vuokra olisi kuukaudessa - maksamme pienintä mahdollista erää ja välillä pelkkiä korkoja. Tämähän on älyttömintä - suurin osa ihmisistä elää ihan helvetillistä oravanpyörää ilman että se tuottaisi taloudellisesti mitään erityistä mukavuutta edes. Milläs tästä downshiftaat. Se on rikkaiden elitistinen etuoikeus.

Olen itse opiskelija-yrittäjä-hitailija eli otan aikaa perheelleni ja itselleni ja tingin toimeentulosta. Teen osa-aikaisesti kaikkea.Rahaa on todella vähän, mieskään ei juurikaan tienaa vaan opiskelee.Olen potenut välillä huonoa omaatuntoa olostani, mutta toisaalta pystyn antamaan lapsilleni paljon aikaa ja läsnäoloa ja kaiken mitä tarvitsevat lukuunottamatta ruotsinristeilyjä kummempia ulkomaanmatkoja. Aikansa kutakin. Eläke jää olemattomaksi eikä omistusasuntoa ole,mutta voinhan kuolla viikon päästä. Elän hetkessä ja nautin oikeastaan elämäni jokaisesta tunnista koska mitään ei ole liikaa eikä liian vähän, työtä, haasteita ja aikaa perheelle. Ehkä se on siitä kiinni, että ollaan aina oltu todellla vähissä rahoissa eikä olla päästy tottumaan mihinkään "normaalielämään", joten tuntuu ettei jäädä paljostakaan paitsi kun ei tiedetä millaista elämää muut elää. Helpompi silloin elää tämmöistä elämää kun ei tule mitään isoa pudotusta tulotasoon kuten silloin jos hyppäisi pois oravanpyörästä.

Me ei todellakaan olla rikkaita, ei ole mitään vuotuisia useita ulkomaanmatkoja ja kesämökkejä. Kaikki raha menee mikä tulee, aina on joku menoerä johon sekin vähä raha menee, minkä ollaan ajateltu sukanvarteen. Siihen nyt ainakin voi aina luottaa, että auto laukeaa aina jos ei muuta rahareikää ole tiedossa. Ja se auto tarvitaan siihen työssäkäyntiin, viisastelijoille tiedoksi. En halua pidentää entisestäänkin ikuisuudelta tuntuvia työpäiviä viettämällä tuntikausia busseissa. En tiedä miten downshiftaisimme. Nyt meillä menee asuntolainan hoitoon vähemmän rahaa kuin vuokra-asunnon vuokra olisi kuukaudessa - maksamme pienintä mahdollista erää ja välillä pelkkiä korkoja. Tämähän on älyttömintä - suurin osa ihmisistä elää ihan helvetillistä oravanpyörää ilman että se tuottaisi taloudellisesti mitään erityistä mukavuutta edes. Milläs tästä downshiftaat. Se on rikkaiden elitistinen etuoikeus.

Olen itse opiskelija-yrittäjä-hitailija eli otan aikaa perheelleni ja itselleni ja tingin toimeentulosta. Teen osa-aikaisesti kaikkea.Rahaa on todella vähän, mieskään ei juurikaan tienaa vaan opiskelee.Olen potenut välillä huonoa omaatuntoa olostani, mutta toisaalta pystyn antamaan lapsilleni paljon aikaa ja läsnäoloa ja kaiken mitä tarvitsevat lukuunottamatta ruotsinristeilyjä kummempia ulkomaanmatkoja. Aikansa kutakin. Eläke jää olemattomaksi eikä omistusasuntoa ole,mutta voinhan kuolla viikon päästä. Elän hetkessä ja nautin oikeastaan elämäni jokaisesta tunnista koska mitään ei ole liikaa eikä liian vähän, työtä, haasteita ja aikaa perheelle. Ehkä se on siitä kiinni, että ollaan aina oltu todellla vähissä rahoissa eikä olla päästy tottumaan mihinkään "normaalielämään", joten tuntuu ettei jäädä paljostakaan paitsi kun ei tiedetä millaista elämää muut elää. Helpompi silloin elää tämmöistä elämää kun ei tule mitään isoa pudotusta tulotasoon kuten silloin jos hyppäisi pois oravanpyörästä.

saa asumistukea, sekin jeesaa! olen se "oikea kymppi".

Nyt tulee tietenkin syyllistämistä yhteiskunnan varoilla elämisestä, mutta on tässä töitäkin tehty elämässä ja kyllä sitä yhteiskunnan varoja käytetään miljoona kertaa isompia summia hullumpii kohteisiin esim yritystukiin suuryrityksille.

osa-aikaista työtä kumpikin ja nautitaan siitä, ettei lapsia tarvitse repiä aamuvarhaisella päiväkotiin ja illalla ehtii tehdä muutakin lasten kanssa kuin iltatoimet. Ja joskus ehditään nauttia toisistammekin keskellä päivää:)

MUTTA

Me asumme kerrostalossa, meillä on vanha paska auto emmekä juurikaan reissaile.



Mutta silti tämä sopii meille. Kaverit ihmettelevät paritalon puolikkaissaan meitä ja samalla valittavat, kun lapset ovat väsyneitä ja kiukkuisia ylipitkien päiväkotipäivien jälkeen, seksielämä on kuollut ja kavereita ei ehdi nähdä.

Työnantaja ei edes suostunut osittaiseen hoitovapaaseen.

huokaus. Se on lakisääteinen etu, ei työnantaja voi kieltäytyä kun ihan tosi poikkeustapauksessa. Pidä nyt hyvä ihminen omista oikeuksistas kiinni!

työelämä on hullua, olen ihan samaa mieltä. Olen jo teini-ikäisenä tiennyt, ettei oravanpyörässä juokseminen ole minua varten, henkinen kantti ei vain kestä. Tähän asti olen pystynyt välttämään sen, toivottavasti myös jatkossa voin järjestää elämäni niin, ettei kaikki aika ja jaksaminen mene töihin. Yhteiskunnassa on vaan joku ihme normi kokopäivätyöstä, ja muunlaisia hommia tuntuu olevan aika vaikea löytää :/

Minä jouduin hyppäämään siitä kelkasta pois viime syksynä kun jaksaminen meni liian tiukoille ja sain burn outin. Sekä minun että mieheni vaativa työ, kaksi pientä lasta joista toinen sairasteli jatkuvasti - ja sitä myötä minäkin. Lisäksi muutto uuteen asuntoon ja remontti johon ei yksinkertaisesti riittänyt aikaa saati energiaa. Yhtälö oli ihan mahdoton ja otin töistä lopputilin.



Tullaan joten kuten miehen palkalla toimeen ja nautin kotona lasten kanssa olosta. Olen saanut rakennettua paljon syvemmän suhteen lapsiini kotona ollessani ja nautin tästä sopivasta kiireettömyydestä. Tapaan päivisin usein kavereitani jotka ovat myös kotona lastensa kanssa.



Pakko kai mun on jossakin vaiheessa palata takaisin työelämään ja toisinaan oma palkattomuus ahdistaa mutta yritän nauttia nyt elämästä päivä kerrallaan. Ja oikeastaan muuhun minusta ei burn outin jälkeen olekaan, ainakaan vielä.



Osa-aikatyö olisi ihan täydellinen pysyvä ratkaisu itselleni mutta omalla alallani niitä ei oikein tahdo löytyä.

Jos lapsesi on alle 3 v. tai eka- tai tokaluokkalainen, osittainen hoitovapaa on lakisääteinen oikeutesi.



Itse teen tällä hetkellä nelipäiväistä viikkoa ensi elokuuhun asti. Rahallisesti tekee tiukkaa, mutta sinne jäivät omat itkupotkuraivarit, unettomuudet, vatsakivut ja muut työperäisen uupumuksen oireet.