Työterveyshoitaja ei suostunut tekemään lähetettä
Olen hämmentynyt. Olen tällä hetkellä kesälomalla ja työt jatkuvat parin viikon päästä. Parisuhteessani on äkkinäinen kriisi, joka on vaikuttanut myös kuvaan itsestäni ja koko ajatusmaailmaani. Olen tällä hetkellä todella stressitilassa eikä mistään tule mitään. Varasin ajan työterveyshoitajalta toiveena saada lähete psykologin kanssa juttelemaan asiasta. Olen sairastanut pitkään masennusta ja ollut aiemmin hoidettavana siitä myös työterveyden kautta, mm. juuri psykologin kanssa työkyvyn ylläpidon takia. Selitin hoitajalle asian ja mainitsin myös, että pelkään, etten ole parin viikon päästä työkykyinen, kun töihin pitäisi palata. Hoitaja kuitenkin sanoi, ettei voi pelkän parisuhdekriisin takia tehdä lähetettä, koska se ei liity töihin. Hän kehotti tarvittaessa kääntymään julkisen terveydenhoidon puoleen tai soittamaan uudelleen, kun työt alkavat, jos näyttää siltä, etten kykene töihin.
Jäin jotenkin tyrmistyneeksi vastauksesta. Eikö työterveyden pitäisi hoitaa terveysongelmia myös ennakoivasti ja nimenomaan ylläpitää työkykyä. Mitä mielipiteitä tai kokemuksia palstalaisilla on?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ennakointia. Kahden viikon päästä en ole työkykyinen 🤣 lomaa on vielä kiva jatkaa kun saisin saikkupaperin.
En ole hakemassa saikkua vaan nimenomaan yritän hoitaa itseni kuntoon ennen töiden alkua. Enemmänhän siinä työnantaja menettää, jos jään saikulle heti töiden alkaessa, kun olen kaksi viikkoa murehtinut asiaa.
Ap
Ja tämän takia pienyrittäjä ei palkkaa ketään. Elämä on täynnä kriisejä ja toisin kuin ap luulee, meillä kaikilla on omat haasteemme niistä selviämiseksi.
Melko rasite työnantajalle tuollainen työntekijä, joka jo valmiiksi suunnittelee sairaslomalle jäämistä parisuhdekriisin takia, kunhan loma on ensin pidetty. Ensin toki pitää saada hoitoa työnantajan piikkiin, sitten onkin hyvä jäädä oikein 'sairastamaan'.
Samaa mieltä kanssasi, että olisi järkevää hoitaa ennaltaehkäisevästi, mutta tässä ratkaisee millainen sopimus työnantajalla on työterveyden kanssa. Meilläkin psykologikäyntejä on jotenkin rajattu, mutten nyt muista miten. Myös perussairauteen liittyvät labrakäynnit ja reseptin uusimiset joutuu tekemään julkisella tai omaan piikkiin yksityisellä.
Hämmentävän monta epäilyviestiä on nyt tullut siitä, että yritän vain saada sairaslomaa. Ilmeisesti aloitusviestin kohta "mainitsin myös, että pelkään, etten ole parin viikon päästä työkykyinen, kun töihin pitäisi palata" antaa tällaisen käsityksen. EN yritä jäädä sairaslomalle, olen sairastanut masennusta jo parikymmentä vuotta enkä ole kertaakaan pitänyt sairaslomaa sen takia. Minulle on itseasiassa tyrkytetty sairaslomaa useampaan otteeseen, mutta olen kieltäytynyt siitä, koska rakastan työtäni ja se on minulle myös suuri voimavara. Työni on kuitenkin vastuullista ja sellaista, ettei sitä ole mahdollista tehdä puolihuolimattomasti. Sille pitää antaa täysi keskittyminen ja haluan myös itse panostaa siihen. Juuri siksi pelkään, että tämä kriisi vaikuttaa suuresti kykyyni tehdä työtäni hyvin. Työterveyssopimukseemme kuuluu sekä psykologin että psykiatrin palvelut, ja olen aiemmin käyttänyt työterveyspsykologia ei-varsinaisesti-työhön-liittyvässä-asiassa (joka kuitenki haittasi työkykyäni). Tämän takia ajattelin, että asian voisi hoitaa työterveyden kautta, mutta ilmeisesti näin ei sitten ole. Otin yhteyttä myös julkiselle puolelle, kuten kehoitus kuului, mutta siinä minua haittaa asian sujumisen hitaus. Kaipaisin jutteluapua ja terveyteni hoitamista saman tien ja julkisella puolella asia hoituu omasta kokemuksesta melko hitaasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävän monta epäilyviestiä on nyt tullut siitä, että yritän vain saada sairaslomaa. Ilmeisesti aloitusviestin kohta "mainitsin myös, että pelkään, etten ole parin viikon päästä työkykyinen, kun töihin pitäisi palata" antaa tällaisen käsityksen. EN yritä jäädä sairaslomalle, olen sairastanut masennusta jo parikymmentä vuotta enkä ole kertaakaan pitänyt sairaslomaa sen takia. Minulle on itseasiassa tyrkytetty sairaslomaa useampaan otteeseen, mutta olen kieltäytynyt siitä, koska rakastan työtäni ja se on minulle myös suuri voimavara. Työni on kuitenkin vastuullista ja sellaista, ettei sitä ole mahdollista tehdä puolihuolimattomasti. Sille pitää antaa täysi keskittyminen ja haluan myös itse panostaa siihen. Juuri siksi pelkään, että tämä kriisi vaikuttaa suuresti kykyyni tehdä työtäni hyvin. Työterveyssopimukseemme kuuluu sekä psykologin että psykiatrin palvelut, ja olen aiemmin käyttänyt työterveyspsykologia ei-varsinaisesti-työhön-liittyvässä-asiassa (joka kuitenki haittasi työkykyäni). Tämän takia ajattelin, että asian voisi hoitaa työterveyden kautta, mutta ilmeisesti näin ei sitten ole. Otin yhteyttä myös julkiselle puolelle, kuten kehoitus kuului, mutta siinä minua haittaa asian sujumisen hitaus. Kaipaisin jutteluapua ja terveyteni hoitamista saman tien ja julkisella puolella asia hoituu omasta kokemuksesta melko hitaasti.
Ap
Voithan soittaa jonnekin kolmannen sektorin auttavaan (kriisi)puhelimeen ensihätään.
Riippuu työterveyssopimuksesta. Siihen ei välttämättä kuulu kaikki maan ja taivaan väliltä vaan esim suoraan työhön liittyvät asiat.
Se, että hahmotat oman tilanteesi niinkin hyvin, että voit avata sitä sanomalla että kriisi on vaikuttanut sinun omakuvaasi ja kokemukseen itsestäsi kertoo mielestäni hyvin siitä, että olet sen verran jalat maassa oleva ja tasapainoinen ihminen, että voi sanoa noin. Käsität, että et ole menettämässä järkeäsi ja toivoasi, vaikka kroppa pyöriikin ylikierroksilla ja pää syöttää ikäviä ajatuksia ja tunteita.
Kun työterveys ei nyt aikaa tajonnut, niin enkä keskusteluapu jollain muulla taholla? Ihan vaikka seurakunnan diakoni- tai muu työntekijä? Vapaakirkollinen pastori tai hänen vaimonsa? Kuka tahansa psykologi tai vaikka "kokeneempi keittiöpsykologi" osaa tarjota akuuttiin kriisiin toimintapoja ja ratkaisuja, joilla pääset näiden päivien yli. Ja jos tilanne jatkuu vielä kun työ on jatkumassa niin sitten menet uudelleen sinne työterveyteen.
Mitä neuvoja antaisit vastaavassa tilanteessa olevalle ihmiselle, joka kysyy sinulta neuvoa?
Miten ulkopuolinen ihminen voisi nähdä tilanteesi ja mitä konkreettista kriisissä oleva henkilö voisi juuri nyt tehdä, mikä auttaisi häntä lepäämään tai stressaamatta yhtään enempää? Jätä rukouspyyntö sähköisellä lomakkeella Ilpoistenpiirin nettisivulle. (Rukouspyyntöjen puolesta rukoillaan aina tiistaista tiistaisin viikon ajan).
Tervetuloa todellisuuteen! Meidän työterveys ei hoida kuin työpaikalla sattuneita haavereita ja työhön liittyviä vaivoja, ei gyne-vaivoja, eikä psyykkisiä ongelmia tai lomalla tai kotona sattuneita onnettomuuksia. Vielä 20 vuotta sitten oli toisin.
Siis olet ollut pitkään masentunut ja nyt luulet, että keskusteluterapialla sut saataisiin työkuntoon? En usko sitä, keskustelu ei masennukseen auta!
Täällä vauvalla näkee miten nämä jatkuvat parinvaihdot vaikuttavat myös työelämään. Yksityiselämää ei hoideta vapaa-ajalla vaan vaaditaan työnantajaa kustantamaan psykiatrit.
Ottamatta kantaa tähän tapaukseen, tunnen erään joka saikuttaa selvällä säännöllisellä syklillä. On se jännä kuin säännöllisesti ja vain ajoittain voikaan olla työkyvytön. Esimiehen tiedän jo alkaneen ihmetellä samaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä vauvalla näkee miten nämä jatkuvat parinvaihdot vaikuttavat myös työelämään. Yksityiselämää ei hoideta vapaa-ajalla vaan vaaditaan työnantajaa kustantamaan psykiatrit.
Tämä!
Pari psykologin juttelukäyntiä omakustanteisesti ei pitäisi olla töissäkäyvälle mitenkään kohtuuton rasti, vaikka en tokikaan tiedä millainen taloudellinen tilanne teillä on. Mutta et tässä loman aikana kuitenkaan kovin montaa kertaa ehtisi käymäänkään, niin ei mistään pitkästä terapiasta puhuta.
Vierailija kirjoitti:
Se, että hahmotat oman tilanteesi niinkin hyvin, että voit avata sitä sanomalla että kriisi on vaikuttanut sinun omakuvaasi ja kokemukseen itsestäsi kertoo mielestäni hyvin siitä, että olet sen verran jalat maassa oleva ja tasapainoinen ihminen, että voi sanoa noin. Käsität, että et ole menettämässä järkeäsi ja toivoasi, vaikka kroppa pyöriikin ylikierroksilla ja pää syöttää ikäviä ajatuksia ja tunteita.
Kun työterveys ei nyt aikaa tajonnut, niin enkä keskusteluapu jollain muulla taholla? Ihan vaikka seurakunnan diakoni- tai muu työntekijä? Vapaakirkollinen pastori tai hänen vaimonsa? Kuka tahansa psykologi tai vaikka "kokeneempi keittiöpsykologi" osaa tarjota akuuttiin kriisiin toimintapoja ja ratkaisuja, joilla pääset näiden päivien yli. Ja jos tilanne jatkuu vielä kun työ on jatkumassa niin sitten menet uudelleen sinne työterveyteen.
Mitä neuvoja antaisit vastaavassa tilanteessa olevalle ihmiselle, joka kysyy sinulta neuvoa?
Miten ulkopuolinen ihminen voisi nähdä tilanteesi ja mitä konkreettista kriisissä oleva henkilö voisi juuri nyt tehdä, mikä auttaisi häntä lepäämään tai stressaamatta yhtään enempää? Jätä rukouspyyntö sähköisellä lomakkeella Ilpoistenpiirin nettisivulle. (Rukouspyyntöjen puolesta rukoillaan aina tiistaista tiistaisin viikon ajan).
Kiitos viestistäsi, se tuntuu hyvältä lukea monien epäystävällissävytteiden viestien joukossa. Kiitos myös neuvoista, en ole uskonnollinen, joten tuntuisi vieraalta jutella jollekin seurakunnan työntekijälle ja lisäksi kaipaan ihan oikeaa mielenterveyden ammattilaista antamaan erilaista näkökulmaa asioihin. Mutta itselleen ulkopuolisena neuvojen antaminen on todella hyvä ajatus, jolla voisi saada erilaisia oivalluksia. Yritän kokeilla sitä. Otin tosiaan myös yhteyttä julkiselle puolelle, jos sieltä sitten pääsisi jonnekin jonon hännille. Kiitos sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Siis olet ollut pitkään masentunut ja nyt luulet, että keskusteluterapialla sut saataisiin työkuntoon? En usko sitä, keskustelu ei masennukseen auta!
Masennusta on hoidettu jo kauan ja eri tavoin ja toistaiseksi tilanne on ollut vakaa ja hallinnassa. Äkillinen kriisi voi kuitenkin laukaista pahemman jakson, jota tässä yritän ennakkovälttää.
Ap
Miksi ihmeessä työterveyden pitäisi puuttua asiaan, joka ei nyt ole akuutti? Oletus siitä, että ehkä en kykene töihin 2 vko kuluttua ei ihan tunnu siltä, että olisi tarvetta päästä nyt psykologille nyt. Ei lääkärille pääse kertoen, että ehkä diabetes puhkeaa ensi kuussa, joten saisiko ajan huomiselle?
Perheneuvolaan. Eiköhän siellä ole parisuhteisiin ja vuorovaikutuksiin perehtyneitä asiantuntijoita. Kriisitilanteissa kartoittavat tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olet ollut pitkään masentunut ja nyt luulet, että keskusteluterapialla sut saataisiin työkuntoon? En usko sitä, keskustelu ei masennukseen auta!
Masennusta on hoidettu jo kauan ja eri tavoin ja toistaiseksi tilanne on ollut vakaa ja hallinnassa. Äkillinen kriisi voi kuitenkin laukaista pahemman jakson, jota tässä yritän ennakkovälttää.
Ap
Ei työterveys ole sitä varten, että ehkä saatat masentua ja olisi kiva jutella parisuhteesta.
Onko paikkakunnallasi matalan kynnyksen keskusteluapua saatavilla? Tampereella ainakin on Kriisikeskus Osviitta, johon voi ottaa yhteyttä joka päivä. mieli.fi -sivustolta löytyy muiden paikkakuntien vastaavia palveluita.
Luulen että kyse on siitä että sinulla on lomaa vielä kaksi viikkoa jäljellä eikä nykyinen tilanteesi siis tällä hetkellä uhkaa työkykyä. Työterveyssopimuksiin on aika tarkasti kirjattu milloin työnantaja maksaa mitäkin kuluja. Teillä voi hyvin lukea että psykologipalvelut kuuluvat työterveyteen silloin jos oireet liittyvät työhön tai ne uhkaavat työkykyä. Nythän kukaan ei tiedä missä kunnossa olet kahden viikon kuluttua kun työt alkavat. Sinulla itselläsi on vain ajatus siitä että tilanne voisi olla silloinkin vielä huono.