Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua muistioireisiin?
28.07.2026 |
Äitini on 55 vuotias. Hän valitti terveyskeskuksessa muistinsa huonoutta, hän unohtaa nimet ja tunnusluvut, joskus osoitteetkin. Terveyskeskuslääkäri oli sanonut, että ota yhteyttä muistihoitajaan. Muistihoitaja oli nauranut päin naamaa ja sanonut, että äiti on liian nuori tänne, pitää olla vähintään 65 vuotias. Äitini on todella loukkaantunut kohtelusta. Mistä apua seuraavaksi vai odotetaanko jotenkin vielä 10 vuotta?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
B 12 vitamiini.
Kyllä, siinä tapauksessa, jos muistiongelmien syynä on B12-vitamiinin puute. Se pitää ensin mittauttaa laboratoriossa, muuten omin päin aloitetusta vitamiinikuurista ei ole mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimien ja tunnuslukujen unohtelu on normaalia. Jos alkaa toistamaan samoja asioita, joita on juuri kertonut, yhtäkkiä tulee katkoksia ettei muistakaan miten kahvinkeitin tms. toimii, hygienian hoito unohtuu, jääkaappiin alkaa jäädä jatkuvasti syömätöntä pilaantuvaa ruokaa, niin voi ottaa uudelleen yhteyttä muistihoitajaan.
Käyttämämme geriatri nimenomaan tarkkailee tuota, alkaako sanoa uudelleen jotain, mitä juuri sanoi.
Hänelle se on signaali muistihäiriöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äidin muisti aina ollut huono vai onko se huonontunut merkittävästi viime aikoina?
Muistihoitajan käytöksestä voi tehdä valituksen. Hänen olisi ainakin pitänyt neuvoa asiakas eteenpäin, jos ei itse jonkin byrokratian kiemuran takia ota vastaan kuin eläkeikäisiä. Muistisairaushan voi alkaa jo keski-iässä.
MMSE-testi löytyy netistä, sen voit tehdä itsekin äidillesi. Jos pisteet huolestuttavat, ottakaa uudelleen yhteyttä terveyskeskuksen neuvontaan.
Apua, onko se kaikkien saatavilla netissä? Ei sitten enää voi kovin luotettavana pitää, kun mahdollista opetella etukäteen.
Oikeasti muistisairas ei opettele etukäteen yhtään mitään. Katsos kun hän ei muista. Se on sitten toinen juttu, kuinka luotettava se on varsinkin pitkälle kouluttautuneen ja joka päivä uutisia seuraavan kohdalla. Vieläkö siinä kysytään "monesko kerros tämä on, jossa nyt ollaan?" On aivan eri asia vastata yksikerroksisessa omakotitalossa kuin neurologian polilla keskussairaalan 7. kerroksessa.
Tuo kerroksen kysyminen suututtaa minuakin.
Vanhemmilleni on tuota testiä tehty. Mun isä oli omaishoitajana ja aivan skarppi, mutta joutui äkisti sairaalaan. Sai vain 23 pistettä, kun eihän hän tiennyt kerrosta ja missä tarkalleen on (millä osastolla, kun siellä kärrättiin). Lisäksi typerää tehdä testi hyvin huonossa kunnossa olevalle. Ei paljon kiinnosta vaatailla, kun voi olla hengenmeno käsillä, niin vastaukset ei ole täydellisiä. Olisivat voineet odottaa, että toipuu ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä uudelleen. Ei voi ollaettä siellä oikeasti pomot hyväksyvät nauramisen ja kieltäytymisen testeistä iän takia. Mun täti oli pahasti dementoitunut jo tuossa iässä. Sitä saa ainakin mielenrauhan kun tekee testit. Tosin mun äiti pääsi hienosti läpi vaikka kotona nähtiin ettei todellakaan ollut kunnossa. Vaadittiin ystävän neuvosta pään kuvausta josta ilmeni alzheimer. Kesti joitakin vuosia kun pisteet alkoivat testissä tippumaan. Äitisi kannattaa heti aloittaa kaikenlaisten aivojumppien harrastaminen. Siihen kuuluu myös eri tuoksujen sniffailu ja pohtia mikä tuoksuu, samoin kokeilla eri makuja, lukea aiheesta jota ei tunne tai edes kiinnosta jne. Nämä kaikki auttaa aivon eri alueita tekemään töitä ja siten uusimaan soluja. Jotenkin näin se meni mitä meille neuvottiin. Ja sitten kaikki normi muistipelit tietenkin. Itseasiassa meidän kaikkien kannattaisi aloittaa nämä nyt eikä huomenna.
Äidilläni on Alzheimer ja vaikka kuinka sitä sanoo ja kertoo mikä olisi muistille hyödyllistä, niin on jo ilmeisesti niin pitkällä ettei vaan kiinnostu mistään uudesta. Ne samat entiset touhut ei kyllä sitä mieltä haasta. Ei kiinnosta lukea kirjoja eikä mitään netistä vaikka on täynnä kaikkea mielenkiintoista mistä voisi lukea. Ei kiinnosta mikään sosiaalinen aktiviteettikaan. Sitten ollaan niiden omien mielikuvien ja kuvitelmien kanssa ja selkeästi on vainoharhaisutta. Ajokorttia ei enää ole ja ei pysy päässä mitkään korttien PIN koodit eikä miljoona kertaa opetetut asiat puhelimen kanssa. Aina keskustelut menevät niihin tietyistä asioista valittamiseen. Todella nopeasti asiat heikkeni diagnoosin saamisen jälkeen vaikka olin kyllä oireita huomannut pari vuotta aiemmin mutta sitten kaikki tuli oikein rytinällä. Lääkitys siihen nyt on mutta eihän se asiaa paranna vaan kenties hieman hidastaa etenemistä.
En nyt huolehtisi jos silloin tällöin lyö ne pin-koodit tai nimet ja osoitteet tyhjää kun itsellekkin väsyneenä niin voi käydä. Kerran katosi työkaverin nimikin kuin pieru saharaan. Kyllä läheiset varmasti huomaa sitten niitä useita eri asioita mitkä ennen sujui mutta alkaa sitten arjessa tulla niiden kanssa säännöllisesti selkeitä ongelmia. Kannattaa kuitenkin kysyä asiaa uudestaan jos huolestuttaa että pääsisi niihin testeihin.
Täysin samaa mieltä. Olen se jolle vastasit. Ihan kuin mun äidistä olisit kirjoittanut. Yhtään mikään ei kiinnosta ja kaikkeen on tekosyy "en halua matkustaa kun kaikki olen jo nähnyt" "odotan inspistä mitä maalaisin seuraavaksi, ei siitä muuten mitään tule" "ei kiinnosta ruoka kun koko ikäni olen jo kokannut" jne. Varsinkaan uutta ei viitsi, ja sinänsä ymmärrän kun itsekään en jaksaisi... tosiaan ei tässä vaiheessa sillä ole merkitystä enää. Tauti etenee nyt omaa tahtiaan. Toivon vaan kovasti ettei tulisi väkivaltaa koska nyt jo varkaussyytökset lähtee ihan käsistä ja viha on selkeästi esillä silloin. Toivon sulle jaksamista. Ei muuta kun opiskelemaan ennen kuin aivojumpat on myöhäistä....
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä nyt tehdään? Saiko mitään neuvoa, minkä puoleen kääntyä? Eihän siinä ole mitään järkeä, ettei voi auttaa, koska on liian nuori.
Työterveyden ja jos ei ole töissä, yleislääkärin vastaanotolle. Sieltä pyydetään lähete eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos epäilet itselläsi muistisairautta, yritä hoitaa ensin ilman lääkäreitä ja lääkkeitä. Nimittäin jos mainitset asiasta lääkärille, sinulta lähtee ajokortti, kokonaan.
En ymmärrä tuota, minulta lähti kortti vaikka pitkäaikaismuistissani, esim liikennesäännöissä ei ole mitään ongelmaa. Ongelmani ovat uudet tapahtumat, lyhytaikaiseen muistiin tulleet, alle vuoden takakiset tapahtumat. Niiden ymmärtäminen, jos ei päivittäin käytä, ovat ongelma, ei autoilu. Suututtaa tämä höpötys, autoilu oli ainoita mielen lepohetkiä, käynti naapurikaupungissa, sukulaisten luona, mökillä. Olen niin vihainen tuolle lääkärille, että meinasin okeasti polttaa päreeni. Ajan edelleen autolla, en välitä, en suostu tähän vankilaan, etten pääsisi enää kauppaan milloin haluan. Kauppaan on 6 km matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos epäilet itselläsi muistisairautta, yritä hoitaa ensin ilman lääkäreitä ja lääkkeitä. Nimittäin jos mainitset asiasta lääkärille, sinulta lähtee ajokortti, kokonaan.
En ymmärrä tuota, minulta lähti kortti vaikka pitkäaikaismuistissani, esim liikennesäännöissä ei ole mitään ongelmaa. Ongelmani ovat uudet tapahtumat, lyhytaikaiseen muistiin tulleet, alle vuoden takakiset tapahtumat. Niiden ymmärtäminen, jos ei päivittäin käytä, ovat ongelma, ei autoilu. Suututtaa tämä höpötys, autoilu oli ainoita mielen lepohetkiä, käynti naapurikaupungissa, sukulaisten luona, mökillä. Olen niin vihainen tuolle lääkärille, että meinasin okeasti polttaa päreeni. Ajan edelleen autolla, en välitä, en suostu tähän vankilaan, etten pääsisi enää kauppaan milloin haluan. Kauppaan on 6 km matkaa.
Ajokoe tehdään ihan normaalisti inssin kanssa, ei sellainen koko testi niinkuin korttia hakiessa, vaan inssin kanssa ajellaan ympäriinsä ja lopuksi pitää kertoa minkä reitin teitte. Se ei ole höpötystä. Tämä johtuu siitä että jos kolaroit niin lyhytaikaismuistin mentyä et välttämättä muista kolaroineesi ollenkaan esimerkiksi. Sam kun ajaisit kännissä etkä muista mitään. Ei se autolla varsinaisesti ajaminen ole se pointti nyt. Mun äiti lopetti ajamasta ennenkuin lääkäri siihen puuttui koska pelkäsi että jos törmää lapseen ja lehdessä sitten lukee kuinka muistisairas tappoi lapsen eikä antaisi ikinä itselleen anteeksi. Jossain vaiheessa se kyllä sinultakin unohtuu että vilkkua ja käsijarrua pitää käyttää ja kohta kumpi on jarru ja kumpi kaasu. Nyt kun vielä olet kykenevä niin ehdottomasti rupea suunnittelemaan muuttoa kylille jossa autoa ei tarvitse, kyytiä tarvitset muilta kauemmas. Jo tämä että et ymmärrä syytä etkä "suostu" todistaa, että sairautesi on jo melko pitkällä. Hoida asiat kuntoon kun vielä voit, vuoden päästä voi olla myöhäistä ja et itse enää saa päättää missä asut jne. Olen tosi pahoillani että olet saanut sairautesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos epäilet itselläsi muistisairautta, yritä hoitaa ensin ilman lääkäreitä ja lääkkeitä. Nimittäin jos mainitset asiasta lääkärille, sinulta lähtee ajokortti, kokonaan.
En ymmärrä tuota, minulta lähti kortti vaikka pitkäaikaismuistissani, esim liikennesäännöissä ei ole mitään ongelmaa. Ongelmani ovat uudet tapahtumat, lyhytaikaiseen muistiin tulleet, alle vuoden takakiset tapahtumat. Niiden ymmärtäminen, jos ei päivittäin käytä, ovat ongelma, ei autoilu. Suututtaa tämä höpötys, autoilu oli ainoita mielen lepohetkiä, käynti naapurikaupungissa, sukulaisten luona, mökillä. Olen niin vihainen tuolle lääkärille, että meinasin okeasti polttaa päreeni. Ajan edelleen autolla, en välitä, en suostu tähän vankilaan, etten pääsisi enää kauppaan milloin haluan. Kauppaan on 6 km matkaa.
No ei se kortti kyllä ihan tuosta vaan lähde. Lääkäri voi antaa ensin suullisen ajokiellon oman näkemyksensä perusteella mutta lopullisesti kortti lähtee vasta sitten jos ei käy ajokokeessa osoittamassa että liikenteessä toiminen onnistuu. Äitinikin oli sitä mieltä että ajotaidoissa ei ollut mitään vikaa vaikka ajeli liikenteenjakajan väärältä puolelta ja oli pari kertaa risteyksessä ajamassa vastaantulevan liikenteen kaistoille. Lisäksi se muun liikenteen huomioiminen oli puutteellista ja olisi ollut kyllä vain ajan kysymys milloin joku jäisi suojatiellä tai kääntyessä alle. Sitten lopulta totesi että on turha siihen kokeeseen mennä kun varmasti tajusi ettei sitä läpäise.
Niin ja joku muistihirviö sanoittaa Muskalle laulun Rokotiili rock, kuunnelkaa mitä se kertoo, soi radiosta , no mikä vuosi,..ei sehän meni päin peetä, oikea vastaus olisi ollut Crocodile Rock 1973., joten mistä veen radiosta kyseinen biisi muka soi vuonna 56 , sairasta kusetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä uudelleen. Ei voi ollaettä siellä oikeasti pomot hyväksyvät nauramisen ja kieltäytymisen testeistä iän takia. Mun täti oli pahasti dementoitunut jo tuossa iässä. Sitä saa ainakin mielenrauhan kun tekee testit. Tosin mun äiti pääsi hienosti läpi vaikka kotona nähtiin ettei todellakaan ollut kunnossa. Vaadittiin ystävän neuvosta pään kuvausta josta ilmeni alzheimer. Kesti joitakin vuosia kun pisteet alkoivat testissä tippumaan. Äitisi kannattaa heti aloittaa kaikenlaisten aivojumppien harrastaminen. Siihen kuuluu myös eri tuoksujen sniffailu ja pohtia mikä tuoksuu, samoin kokeilla eri makuja, lukea aiheesta jota ei tunne tai edes kiinnosta jne. Nämä kaikki auttaa aivon eri alueita tekemään töitä ja siten uusimaan soluja. Jotenkin näin se meni mitä meille neuvottiin. Ja sitten kaikki normi muistipelit tietenkin. Itseasiassa meidän kaikkien kannattaisi aloittaa nämä nyt eikä huomenna.
Äidilläni on Alzheimer ja vaikka kuinka sitä sanoo ja kertoo mikä olisi muistille hyödyllistä, niin on jo ilmeisesti niin pitkällä ettei vaan kiinnostu mistään uudesta. Ne samat entiset touhut ei kyllä sitä mieltä haasta. Ei kiinnosta lukea kirjoja eikä mitään netistä vaikka on täynnä kaikkea mielenkiintoista mistä voisi lukea. Ei kiinnosta mikään sosiaalinen aktiviteettikaan. Sitten ollaan niiden omien mielikuvien ja kuvitelmien kanssa ja selkeästi on vainoharhaisutta. Ajokorttia ei enää ole ja ei pysy päässä mitkään korttien PIN koodit eikä miljoona kertaa opetetut asiat puhelimen kanssa. Aina keskustelut menevät niihin tietyistä asioista valittamiseen. Todella nopeasti asiat heikkeni diagnoosin saamisen jälkeen vaikka olin kyllä oireita huomannut pari vuotta aiemmin mutta sitten kaikki tuli oikein rytinällä. Lääkitys siihen nyt on mutta eihän se asiaa paranna vaan kenties hieman hidastaa etenemistä.
En nyt huolehtisi jos silloin tällöin lyö ne pin-koodit tai nimet ja osoitteet tyhjää kun itsellekkin väsyneenä niin voi käydä. Kerran katosi työkaverin nimikin kuin pieru saharaan. Kyllä läheiset varmasti huomaa sitten niitä useita eri asioita mitkä ennen sujui mutta alkaa sitten arjessa tulla niiden kanssa säännöllisesti selkeitä ongelmia. Kannattaa kuitenkin kysyä asiaa uudestaan jos huolestuttaa että pääsisi niihin testeihin.
Täysin samaa mieltä. Olen se jolle vastasit. Ihan kuin mun äidistä olisit kirjoittanut. Yhtään mikään ei kiinnosta ja kaikkeen on tekosyy "en halua matkustaa kun kaikki olen jo nähnyt" "odotan inspistä mitä maalaisin seuraavaksi, ei siitä muuten mitään tule" "ei kiinnosta ruoka kun koko ikäni olen jo kokannut" jne. Varsinkaan uutta ei viitsi, ja sinänsä ymmärrän kun itsekään en jaksaisi... tosiaan ei tässä vaiheessa sillä ole merkitystä enää. Tauti etenee nyt omaa tahtiaan. Toivon vaan kovasti ettei tulisi väkivaltaa koska nyt jo varkaussyytökset lähtee ihan käsistä ja viha on selkeästi esillä silloin. Toivon sulle jaksamista. Ei muuta kun opiskelemaan ennen kuin aivojumpat on myöhäistä....
Onhan tässä sulattelemista ja kestämistä varmasti kaikilla kun tulee eteen oman vanhemman kohdalla. Vaikka sitä kuinka tiedostaa että joutuu sairaudesta nämä käytöksen muutokset niin kyllä se on vaan vaikeaa silti eikä jatkossa asiat kyllä yhtään helpotu. Sitä tavallaan tuntuu että on ihan yksin tämän tilanteen kanssa ja turhautuu kun yrittää auttaa eikä mikään vinkki ja ohje enää mene perille. Viestisi kuitenkin lohdutti että sinullakin on samanlainen kokemus näistä asioista äitisi kanssa. Jaksamista myös sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä uudelleen. Ei voi ollaettä siellä oikeasti pomot hyväksyvät nauramisen ja kieltäytymisen testeistä iän takia. Mun täti oli pahasti dementoitunut jo tuossa iässä. Sitä saa ainakin mielenrauhan kun tekee testit. Tosin mun äiti pääsi hienosti läpi vaikka kotona nähtiin ettei todellakaan ollut kunnossa. Vaadittiin ystävän neuvosta pään kuvausta josta ilmeni alzheimer. Kesti joitakin vuosia kun pisteet alkoivat testissä tippumaan. Äitisi kannattaa heti aloittaa kaikenlaisten aivojumppien harrastaminen. Siihen kuuluu myös eri tuoksujen sniffailu ja pohtia mikä tuoksuu, samoin kokeilla eri makuja, lukea aiheesta jota ei tunne tai edes kiinnosta jne. Nämä kaikki auttaa aivon eri alueita tekemään töitä ja siten uusimaan soluja. Jotenkin näin se meni mitä meille neuvottiin. Ja sitten kaikki normi muistipelit tietenkin. Itseasiassa meidän kaikkien kannattaisi aloittaa nämä nyt eikä huomenna.
Äidilläni on Alzheimer ja vaikka kuinka sitä sanoo ja kertoo mikä olisi muistille hyödyllistä, niin on jo ilmeisesti niin pitkällä ettei vaan kiinnostu mistään uudesta. Ne samat entiset touhut ei kyllä sitä mieltä haasta. Ei kiinnosta lukea kirjoja eikä mitään netistä vaikka on täynnä kaikkea mielenkiintoista mistä voisi lukea. Ei kiinnosta mikään sosiaalinen aktiviteettikaan. Sitten ollaan niiden omien mielikuvien ja kuvitelmien kanssa ja selkeästi on vainoharhaisutta. Ajokorttia ei enää ole ja ei pysy päässä mitkään korttien PIN koodit eikä miljoona kertaa opetetut asiat puhelimen kanssa. Aina keskustelut menevät niihin tietyistä asioista valittamiseen. Todella nopeasti asiat heikkeni diagnoosin saamisen jälkeen vaikka olin kyllä oireita huomannut pari vuotta aiemmin mutta sitten kaikki tuli oikein rytinällä. Lääkitys siihen nyt on mutta eihän se asiaa paranna vaan kenties hieman hidastaa etenemistä.
En nyt huolehtisi jos silloin tällöin lyö ne pin-koodit tai nimet ja osoitteet tyhjää kun itsellekkin väsyneenä niin voi käydä. Kerran katosi työkaverin nimikin kuin pieru saharaan. Kyllä läheiset varmasti huomaa sitten niitä useita eri asioita mitkä ennen sujui mutta alkaa sitten arjessa tulla niiden kanssa säännöllisesti selkeitä ongelmia. Kannattaa kuitenkin kysyä asiaa uudestaan jos huolestuttaa että pääsisi niihin testeihin.
Täysin samaa mieltä. Olen se jolle vastasit. Ihan kuin mun äidistä olisit kirjoittanut. Yhtään mikään ei kiinnosta ja kaikkeen on tekosyy "en halua matkustaa kun kaikki olen jo nähnyt" "odotan inspistä mitä maalaisin seuraavaksi, ei siitä muuten mitään tule" "ei kiinnosta ruoka kun koko ikäni olen jo kokannut" jne. Varsinkaan uutta ei viitsi, ja sinänsä ymmärrän kun itsekään en jaksaisi... tosiaan ei tässä vaiheessa sillä ole merkitystä enää. Tauti etenee nyt omaa tahtiaan. Toivon vaan kovasti ettei tulisi väkivaltaa koska nyt jo varkaussyytökset lähtee ihan käsistä ja viha on selkeästi esillä silloin. Toivon sulle jaksamista. Ei muuta kun opiskelemaan ennen kuin aivojumpat on myöhäistä....
Onhan tässä sulattelemista ja kestämistä varmasti kaikilla kun tulee eteen oman vanhemman kohdalla. Vaikka sitä kuinka tiedostaa että joutuu sairaudesta nämä käytöksen muutokset niin kyllä se on vaan vaikeaa silti eikä jatkossa asiat kyllä yhtään helpotu. Sitä tavallaan tuntuu että on ihan yksin tämän tilanteen kanssa ja turhautuu kun yrittää auttaa eikä mikään vinkki ja ohje enää mene perille. Viestisi kuitenkin lohdutti että sinullakin on samanlainen kokemus näistä asioista äitisi kanssa. Jaksamista myös sinulle.
Kiitos sinullekin. Josko "nähdään" palstalla vielä tulevaisuudessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivojen magneettikuvaus.
Kuvantamiseen päästäkseen pitää ensin käydä iästä riippuen joko neurologilla tai geriatrilla joka teettää ensin muistitutkimukset ja otattaa verikokeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivojen magneettikuvaus.
Kuvantamiseen päästäkseen pitää ensin käydä iästä riippuen joko neurologilla tai geriatrilla joka teettää ensin muistitutkimukset ja otattaa verikokeet.
Ei välttämättä, esimerkiksi minun äitini kävi vain muistihoitajalla ja nämä käynnit (muistihoitaja + verikokeet + magneettikuvaus) varattiin kaikki samalla kertaa. Tämä oli se "peruspaketti", kun alettiin epäillä muistisairautta. Sitten näiden käyntien jälkeen, kun tuloksissa oli muistisairauteen viittaavaa, hän sai ajan geriatrin vastaanotolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama meneekö muistitesteihin. Asialle ei voi mitään jos on alkava muistisairaus. Etenee omaan tahtinsa.
Ajokortti vaan menee kun muisti huononee ja paljastaa sen.
Asialle voi paljonkin, jos on ALKAVA muistisairaus. Siinä vaiheessa hoito täytyykin aloittaa, jos haluaa hoidon tehoavan.
Ja mitähän voi tehdä?
Aloittaa lääkitys, mikä hidastaa taudin etenemistä ja antaa näin useita hyviä ja lievä oireisia vuosia lisää. Ilman lääkitystä tai myöhään aloitetun lääkityksen takia tauti etenee nopeammin.
Mikä lääke? Minun äidilleni lääkäri oli sanonut että lääkkeitä on kehitteillä mutta ovat kuulemma " jumalattoman kalliita" (tk:n lääkäri)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimien ja tunnuslukujen unohtelu on normaalia. Jos alkaa toistamaan samoja asioita, joita on juuri kertonut, yhtäkkiä tulee katkoksia ettei muistakaan miten kahvinkeitin tms. toimii, hygienian hoito unohtuu, jääkaappiin alkaa jäädä jatkuvasti syömätöntä pilaantuvaa ruokaa, niin voi ottaa uudelleen yhteyttä muistihoitajaan.
Apua. En ole vielä edes 40v, mutta olen huomannut alkaneeni toistaa itseäni. Oli todella stressaava elämänvaihe, jonka tiimoilta heikkeni muisti, myös nimi- ja numeromuisti, mutta ne ovat palautuneet. Mutta tuo itseni toistaminen yhä vaivaa.
Voikohan olla muistisairaus, vai onko jotain muuta? Pelottaa, että voisiko näin "nuorena" todella alkaa?
Raudanpuute aiheuttaa tuollaisia oireita myös. Kannattaa testauttaa
Eli mitä nyt tehdään? Saiko mitään neuvoa, minkä puoleen kääntyä? Eihän siinä ole mitään järkeä, ettei voi auttaa, koska on liian nuori.