Musiikkia hifi/audiofiilille testaus- ja naatiskelukäyttöön. Kerro suosikkisi meille
Kommentit (47)
Stereolaitteiston laatu selviää vasta kun kuuntelet huonosti äänitettyjä, miksattuja ja masteroituja levyjä. Ns. "hifi-laitteistolla" lähtee paikat hampaista ja korvat soi viikon, musiikintoistolaitteistolla äänenlaatu on kuunneltavaa ja pystyt nauttimaan musiikista. Suomalaisista vaikkapa Sielun Veljien live, se kolmen puolen tuplalevy.
Petri Nygård ja NRJ Aamupojat, Lisää bassoo!
Vierailija kirjoitti:
Rollareitten Dirty Work on teknisesti hyvä eikä biisejä ole soitettu puhki joten sen jaksaa kuunnella kokonaan
Ostin kyseisen levyn jo ilmestymisen aikoihin ja paria kappaletta lukuunottamatta on lähes kuuntelukelvoton. Jos haluaa hyväsoundisen Rollari-levyn, niin kannattaa ostaa Black And Blue vuoedelta 1976. Monen mielestä levy on keskinkertainen, mutta minulle on aina ollut yksi parhaimmista Rollari-levyistä. Ostin sen melko tasan 50 vuotta sitten vinyylinä ja tänä vuonna cd-boxina.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mikä tahansa tuttu musa käy testauskäyttöön.
En käyttäisi esim Metallican Kill 'em All -albumin originaalia cd:tä kovinkaan pitkälle meneviin johtopäätöksiin laitteiston äänenlaadusta. Remasteroitu (vuosi?) julkaisu soi OK. Ei ole edes pilalle remasteroitu, mitä sellaisiakin paljon kuulee.
Dire Straits - Brothers In Arms (koko albumi)
Frankie Goes To Hollywood - Rage Hard (+) 12" (1986)
Heaven 17 - Crushed By The Wheels Of Industry/Let Me Go
George Michael - Too Funky
Itse testaisin joillain 50-60-lukun klassisella tai jazzilla, mitkä on äänitetty livenä yhdellä monomikillä, max. kolmella. Nykyaikaiset 256-raitaiset tietokoneäänitteet eivät edusta luonnollista äänentoistoa miltään osin.
Vierailija kirjoitti:
Stereolaitteiston laatu selviää vasta kun kuuntelet huonosti äänitettyjä, miksattuja ja masteroituja levyjä. Ns. "hifi-laitteistolla" lähtee paikat hampaista ja korvat soi viikon, musiikintoistolaitteistolla äänenlaatu on kuunneltavaa ja pystyt nauttimaan musiikista. Suomalaisista vaikkapa Sielun Veljien live, se kolmen puolen tuplalevy.
Tuossa on juuri kyseesä se ideologinen ero. Jotkut haluavat, että laitteisto muuttaa äänitteen soundia mahdollisimman vähän, jotkut haluavat soundin, joka miellyttää itseä. Noista mainitsemistasi stereolaitteistojen laadusta sanon ilman tarkempia reunaehtoja, että se "hifi-laitteisto" on todennäköisesti laadukkaampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stereolaitteiston laatu selviää vasta kun kuuntelet huonosti äänitettyjä, miksattuja ja masteroituja levyjä. Ns. "hifi-laitteistolla" lähtee paikat hampaista ja korvat soi viikon, musiikintoistolaitteistolla äänenlaatu on kuunneltavaa ja pystyt nauttimaan musiikista. Suomalaisista vaikkapa Sielun Veljien live, se kolmen puolen tuplalevy.
Tuossa on juuri kyseesä se ideologinen ero. Jotkut haluavat, että laitteisto muuttaa äänitteen soundia mahdollisimman vähän, jotkut haluavat soundin, joka miellyttää itseä. Noista mainitsemistasi stereolaitteistojen laadusta sanon ilman tarkempia reunaehtoja, että se "hifi-laitteisto" on todennäköisesti laadukkaampi.
Ero on siinä haluaako kuunnella sitä äänitettä vai musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stereolaitteiston laatu selviää vasta kun kuuntelet huonosti äänitettyjä, miksattuja ja masteroituja levyjä. Ns. "hifi-laitteistolla" lähtee paikat hampaista ja korvat soi viikon, musiikintoistolaitteistolla äänenlaatu on kuunneltavaa ja pystyt nauttimaan musiikista. Suomalaisista vaikkapa Sielun Veljien live, se kolmen puolen tuplalevy.
Tuossa on juuri kyseesä se ideologinen ero. Jotkut haluavat, että laitteisto muuttaa äänitteen soundia mahdollisimman vähän, jotkut haluavat soundin, joka miellyttää itseä. Noista mainitsemistasi stereolaitteistojen laadusta sanon ilman tarkempia reunaehtoja, että se "hifi-laitteisto" on todennäköisesti laadukkaampi.
Ero on siinä haluaako kuunnella sitä äänitettä vai musiikkia.
Jos levy on julkaistu tietynlaisen soundimaailman mukaisena, sen levyn julkaisijat ovat sen ihan tarkoituksella sellaiseksi tehneet. Kuka minä olen heidän tuotantopäätöksiään kyseenalaistamaan? He ovat sen sellaiseksi tarkoittaneet.
Jos jokaiselle levylle aina joutuu hakemaan "omat" soundit, siinäkin on oma hommansa.
Al Di Meola - Consequence of Chaos (2006)
Luulisi soundaavan hyvin. Perustelut:
Levymerkki: Telarc
Masteroija: Bob Ludwig
-
Fuusiomusiikki (jazz+jotain) on yleensä todella hyvin äänitettyä.
Gaucho on hyvä levy, mutta eikö Aja ole se äänentoiston testaukseen tarkoitettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus, äänentoistoon ostetaan laitteet jotka sopii sen musiikin kuunteluun mitä itse kuuntelee.
Jos tykkää death metallisesta ja klassisesta niin ostetaan sitten kahdet vehkeet?
Kyllä. Juuri se on sitä todellista hifistelyä.
Vierailija kirjoitti:
Dire Straitsilta lähes mikä tahansa. Love over gold on oma suosikkini.
Olin tulossa laittaa Private Investigations. Mutta koko albumi on parempi määritelmä.
Stingin Fragile oli biisi, jolla Hi-Fi liike esitteli minulle aikanaa B&W kaiuttimia. Toimi eli ostin.
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus, äänentoistoon ostetaan laitteet jotka sopii sen musiikin kuunteluun mitä itse kuuntelee.
Totta kai kuunnellaan sitä mitä halutaan. Sinne kaiutinkauppaan viedään kuitenkin omasta levyvarastosta sellainen levy jonka äänityksessä on hyvä dynamiikka ja huolellinen miksaus ja jonka tunnet hyvin.
Pianomusiikki paljastaa analogisen toistovälineen värinät, basso kertoo matalien taajuuksien toistosta, klassinen orkesterimusiikki kertoo paitsi diskanteista, myös yleisesti äänikuvasta ja tilavaikutelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stereolaitteiston laatu selviää vasta kun kuuntelet huonosti äänitettyjä, miksattuja ja masteroituja levyjä. Ns. "hifi-laitteistolla" lähtee paikat hampaista ja korvat soi viikon, musiikintoistolaitteistolla äänenlaatu on kuunneltavaa ja pystyt nauttimaan musiikista. Suomalaisista vaikkapa Sielun Veljien live, se kolmen puolen tuplalevy.
Tuossa on juuri kyseesä se ideologinen ero. Jotkut haluavat, että laitteisto muuttaa äänitteen soundia mahdollisimman vähän, jotkut haluavat soundin, joka miellyttää itseä. Noista mainitsemistasi stereolaitteistojen laadusta sanon ilman tarkempia reunaehtoja, että se "hifi-laitteisto" on todennäköisesti laadukkaampi.
Ero on siinä haluaako kuunnella sitä äänitettä vai musiikkia.
Jos levy on julkaistu tietynlaisen soundimaailman mukaisena, sen levyn julkaisijat ovat sen ihan tarkoituksella sellaiseksi tehneet. Kuka minä olen heidän tuotantopäätöksiään kyseenalaistamaan? He ovat sen sellaiseksi tarkoittaneet.
Jos jokaiselle levylle aina joutuu hakemaan "omat" soundit, siinäkin on oma hommansa.
Studioissa on käytetty niitä kamoja, mitä sattuu olemaan. Äänitteiden soundimaailmasta puhuttaessa kannattaa myös huomioida, että studiot on äänieristettyjä akustoituja tiloja ja kaiuttimet äänitarkkailuun tarkoitettuja. Kotona taas kämppä kaikuu ja taustaäänet peittävät osan musiikista alleen ja kaiuttimet on miten sattuu sijoitettu ja huonemoodit korostavat yläbassoja, diskantit kimpoilevat seinistä jne, eli kotioloissa ei ikinä saavuteta samaa äänenlaatua kuin miksausstudiossa. Toisekseen muusikot, äänimiehet ja miksaajat on kaikki puolikuuroja, ei niillä ole käsitystäkään miltä ne levyt kuulostaa tavallisen ihmisen korvin tavallisessa kodissa.
Toto sopii enintään laitteiden testaukseen, sillä yhtyeen musiikki on steriiliydessään ja ennalta-arvattavuudessaan aivokuollutta.
Vierailija kirjoitti:
Toto sopii enintään laitteiden testaukseen, sillä yhtyeen musiikki on steriiliydessään ja ennalta-arvattavuudessaan aivokuollutta.
Varsinkin kappale Rosanna, joka on yksi maailmankaikkeuden parhaimmista kappaleista. Muuten en niin kauheasti Toton musiikista välitä. Toisinaan kuuntelen hyvien soundien vuoksi.
Eaglesin Hotel California (Live MTV Unplugged 1994) on ihan yleinen äänenlaadun referenssikappale.
Mikä tahansa 80-luvun nimekäs artisti, silloin tehtiin parhaat saundit analogistudioissa ennen kuin digitaali tuli ja pilasi kaiken.
Dire Straitsilta lähes mikä tahansa. Love over gold on oma suosikkini.