Ensin lapsettomat häät, nyt avecittomat häät!? Seuraavaksi vieraattomat häät?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi juhlista on tullut niin vierasvihamielisiä. Ennen vieraiden viihtyminen oli kunnia-asia. Ja toisaalta myös vieraat pitivät tärkeänä olla paikalla, jos ei ollut pakottavaa syytä kieltäytyä. 

Ihmettelen miksi kukaan ei muista että ennen ruuat juhliin tehtiin talkoilla ja järjestelyihin osallistui koko suku. Nykyään tällaista on turha yrittää.

Kyllä lasten on päästävä  häihin Kirkumaan ja pilaamaan toisten häät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi juhlista on tullut niin vierasvihamielisiä. Ennen vieraiden viihtyminen oli kunnia-asia. Ja toisaalta myös vieraat pitivät tärkeänä olla paikalla, jos ei ollut pakottavaa syytä kieltäytyä. 

Ja toisaalta niinkin, että miksi juhliin tuleminen on joillekin niin vaikeaa? Marmatetaan, jos joutuu käymään vaikka jonkin lapsen synttäreillä. Ei ole kiva laittakaa enää juhlia kun kukaan ei mielellään tule. Ollaan juhlimatta sitten. Ei tarvitse kenenkään vaivautua. Ei järjestäjän eikä vieraiden. 

Ei varmasti ole suosittu mielipide, mutta näin kymmeniä kaveripiirin ja sisarusten lasten synttäreitä kiertäneenä se ei vain ole ollut erityisen mielellään menemistä, koska niitä synttärisankareita eivät vieraat kiinnosta pätkääkään, kun taas vanhempien aika menee niitä lapsia paimentaessa ja tarjoiluja laittaessa niin, että hyvä, jos voi pari sanaa sen vierailun aikana vaihtaa. Sitten kun synttärisankarit kasvavat, ne istuvat kahvipöydässä sen ajan, kun vanhemmat pakottavat, ja häipyvät sitten näpläämään puhelinta, mutta on siinä se hyvä puoli, että edes vanhempien kanssa ehtii jutella.

Me kaikki olemme osaltamme luomassa niin häitä kuin pikkulapsisynttäreitä ym. Aikuinen voinee venyä sellaiseen jalo- ja pitkämielisyyteen, että ymmärtää lapsen keskittymiskyvyn vielä vähäiseksi, mutta haluaa silti osana yhteisöä siirtää hänelle juhlaperinteitä ja tulee paikalle, eikä ensisijaisesti vain keskity ottamaan nokkiinsa. 

Ihmiset ei tunnu ymmärtävän että kapasiteetti ja budjetti ovat rajalliset. Jos kutsuu 8 hengen kaveriporukan ja siitä jokaiselle avec mukaan (joita ei välttämättä ole koskaan tavannut) niin se tarkoittaa sitten 8 muun vieraan poisjättämistä. Meillä oli juuri näin, että tämä isompi porukka kutsuttiin ilman aveceja. He kuitenkin tuntevat toisensa, toisin kuin muut yksittäiset kaverit joiden puoliso myös kutsuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi juhlista on tullut niin vierasvihamielisiä. Ennen vieraiden viihtyminen oli kunnia-asia. Ja toisaalta myös vieraat pitivät tärkeänä olla paikalla, jos ei ollut pakottavaa syytä kieltäytyä. 

Ja toisaalta niinkin, että miksi juhliin tuleminen on joillekin niin vaikeaa? Marmatetaan, jos joutuu käymään vaikka jonkin lapsen synttäreillä. Ei ole kiva laittakaa enää juhlia kun kukaan ei mielellään tule. Ollaan juhlimatta sitten. Ei tarvitse kenenkään vaivautua. Ei järjestäjän eikä vieraiden. 

Ei varmasti ole suosittu mielipide, mutta näin kymmeniä kaveripiirin ja sisarusten lasten synttäreitä kiertäneenä se ei vain ole ollut erityisen mielellään menemistä, koska niitä synttärisankareita eivät vieraat kiinnosta pätkääkään, kun taas vanhempien aika menee niitä lapsia paimentaessa ja tarjoiluja laittaessa niin, että hyvä, jos voi pari sanaa sen vierailun aikana vaihtaa. Sitten kun synttärisankarit kasvavat, ne istuvat kahvipöydässä sen ajan, kun vanhemmat pakottavat, ja häipyvät sitten näpläämään puhelinta, mutta on siinä se hyvä puoli, että edes vanhempien kanssa ehtii jutella.

Me kaikki olemme osaltamme luomassa niin häitä kuin pikkulapsisynttäreitä ym. Aikuinen voinee venyä sellaiseen jalo- ja pitkämielisyyteen, että ymmärtää lapsen keskittymiskyvyn vielä vähäiseksi, mutta haluaa silti osana yhteisöä siirtää hänelle juhlaperinteitä ja tulee paikalle, eikä ensisijaisesti vain keskity ottamaan nokkiinsa. 

No paikalle on menty, kun niin vielä 2000-luvun alussa kuului hyviin tapoihin, mutta oli se välillä aika ankeaa käyttää harvinaisen viikonloppuvapaan toinen päivä siihen, että matkusti toiselle paikkakunnalle, vaihtoi ovella pari hätäistä sanaa vanhempien kanssa ja sitten istui sohvan nurkassa kuuntelemassa juhlakalun ja sen kavereiden kirkumista jonkun pari tuntia, jotta kehtasi lähteä ja matkustaa takaisin kotiin. Tämä siis sille alkuperäiselle ihmettelijälle, miksi kaikki eivät mielellään mene lasten juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häät ovat ikimuistoinen juhla paitsi hääparille, myös läheisille ja ystäville. Siihen kannattaa panostaa once in a lifetime -hengessä ainakin ekalla kerralla. Se luo muistoja ja perheeseen historiaa jota ilman elämä on sitä ”maistraattia,” eli harmaata ja tylsää. Avecit kuuluu mukaan, vaikka ei olisi tuttuja, häiden jälkeen ovat. Juhli elämäsi tärkeitä hetkiä ja luo itsellesi historiaa, älä niuhota ja kursaile vaan elä. Kukaan ei kuolinvuoteella sano että ”onneksi säästin ja menin naimisiin maistraatissa…”

Paitsi mun mies jolla on traumat exvaimon hääjuhlista. 

Mahtoiko mies ulkoistaa itsensä vastuusta, jos puhutaan vain ”exvaimon hääjuhlista”. Olisi avannut suunsa ennen traumojen syntyä. 

Vierailija kirjoitti:

Häät ovat ikimuistoinen juhla paitsi hääparille, myös läheisille ja ystäville. Siihen kannattaa panostaa once in a lifetime -hengessä ainakin ekalla kerralla. Se luo muistoja ja perheeseen historiaa jota ilman elämä on sitä ”maistraattia,” eli harmaata ja tylsää. Avecit kuuluu mukaan, vaikka ei olisi tuttuja, häiden jälkeen ovat. Juhli elämäsi tärkeitä hetkiä ja luo itsellesi historiaa, älä niuhota ja kursaile vaan elä. Kukaan ei kuolinvuoteella sano että ”onneksi säästin ja menin naimisiin maistraatissa…”

Puolet avioliitoista päättyy eroon, suuri osa jo alle viidessä vuodessa. Näinköhän ne eronneetkin miettii että voi miten ihanaa että käytin kymppitonnin ja vuoden valmistelut päivään, josta makseltu velkakin kesti pidempään kuin liitto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pitopalvelussa töissä juurikin häissä ja olen sieltä iskenyt helposti muutaman miehen. On väkisin raahattu avecina näihin sukujuhliin jottei sinkkudaamin tartte selitellä joka mummulle miksei ole miestä löytänyt... tietty onhan siinäkin ollut  selittelemistä mihin äijä hävisi loppuillasta,mutta porukka yleensä ollut jo niin kännissä, ettei kukaan muista kysellä mitään enää tai ainakaan muista miksi Pirkko itkee yksinään nurkassa. Turha kuluerä hääparille jonninjoutavat avecit. Eri asia pitkässä parisuhteessa olevat, yleensä kutsuissa on molempien nimet. Avec on kylän kulkukoira.

Jutussa puhutaan iloisesti sekaisin parisuhteen osapuolista että aveceista. Avechan ei tarkoita pitkäaikaista puolisoa noin yleensä, silloin vain jos kutsuja ei tiedä henkilön suhdestatusta. 

Joo, eikö mammat ole todellisuudessa saaneet juurikaan kutsuja häihin vai miksi nämä menee täällä täysin sekaisin. Kyllä meille ainakin on vakiintuneena parina aina tullut kutsu molempien nimillä. En edes muista, että olisin ikinä nuorempanakaan saanut mitään "avec" - kutsua, johonkin serkun häihin kun meni niin kyllä se kutsu koski vain itseä, enkä asiaa edes mitenkään ihmetellyt. Ja aikoinaan tuoreehkon poikaystävän täti soitti tyttärensä häiden alla sellaisen jokseenkin tökerön puhelun, jossa kysyi jotenkin niin että "onko tää nyt sellainen pysyvä parisuhde", tarkoituksenaan ilmeisesti varmistaa että osoitetaanko kutsu myös minulle. :D Vähän haiskahtaa että tää on taas joku jenkkilästä rantautunut keskustelu, ja yhtäkkiä teeskennellään, että meillä olisi pitkäänkin ollut perinteenä, että häihin kutsutaan vieraiden mukana jotain aivan random ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häät ovat ikimuistoinen juhla paitsi hääparille, myös läheisille ja ystäville. Siihen kannattaa panostaa once in a lifetime -hengessä ainakin ekalla kerralla. Se luo muistoja ja perheeseen historiaa jota ilman elämä on sitä ”maistraattia,” eli harmaata ja tylsää. Avecit kuuluu mukaan, vaikka ei olisi tuttuja, häiden jälkeen ovat. Juhli elämäsi tärkeitä hetkiä ja luo itsellesi historiaa, älä niuhota ja kursaile vaan elä. Kukaan ei kuolinvuoteella sano että ”onneksi säästin ja menin naimisiin maistraatissa…”

Puolet avioliitoista päättyy eroon, suuri osa jo alle viidessä vuodessa. Näinköhän ne eronneetkin miettii että voi miten ihanaa että käytin kymppitonnin ja vuoden valmistelut päivään, josta makseltu velkakin kesti pidempään kuin liitto. 

Juuri näin. 100 kertaa mieluummin juhlistaisin vaikkapa tuttujen tai sukulaisparien 10-vuotishääpäivää, kuin menisin häihin. Itseasiassa en nytkään mene häihin ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun kaverilla oli vieraattomat häät jo 90-luvulla. Emme tunteneet vielä silloin, mutta kertoi jälkikäteen miten tyytyväinen oli valintaansa. Heillä oli ihan kunnon hääpuvut, mutta kaksi todistajaa vain seurakunnan kansliasta; menivät naimisiin arkena ja ihan kirkossa heidät vihittiin. He nimenomaan, varsinkin morsian, halusi kirkkohäät ilman vieraita. 

 

Meidän häissä kutsuttiin vain sisarukset lapsineen, molempien vanhemmat ja minun mummo, joka oli isovanhemmistamme ainoa elossa oleva. Eli ei perheen ulkopuolisia vieraita, ei edes tätejä ja setiä eikä kavereita. Oli kivat häät. Hääjuhlana oli kahvitarjoilu suolaista ja makeaa meidän asunnossa ja tein tarjoilut itse, kakku tilattiin valmiina.  Varsinkin anoppi ja minun mummo mainitsivat usein jälkeenpäin miten kivat häät oli. Minun äitini oli se, joka olisi mielellään halunnut koko suvun. Raja tehtiin siksi, että miehen suku on valtava, hänellä jo sisaruksia enemmän kuin minulla serkkuja. 

Myös meidän häät olivat vieraattomat kirkkohäät. Emme katsoneet tarpeelliseksi järjestää ’’oikeita’’ häitä, kun lapsikin oli jo olemassa. Todistajina olivat seurakunnasta kanslisti tms. ja vahtimestari. Ihan ok. Muut sukulaiset olivat tyytyväisiä, mutta anoppi suuttui ja piti jonkinlaista vihaa vuosikaudet.

Olen ollut elämäni aikana vain muutamissa häissä, mutta muita tuon tyyppisiä juhlia ollut sitten enemmän ja myös työhön liittyviä virallisia juhlia. En ole naimissa enkä ole tehnyt parisuhteitaan numeroa (eli hehkuttanut somessa) ja siksi saan  kutsut aina joko omalla nimellä vain itselleni, tai kutsu on avec. Vain itselleni osoitettu kutsu on riittävä. Ei harmita että kumppanin mukaan ottamisen mahdollisuutta ei ole, sillä en ota koskaan avecia mukaan. Tiedän että avec-kutsu on lähetetty vain siksi että mahdollinen  kumppani pääsee mukaan, tai ei tarvitse tulla yksin. Juhlat ovat kuitenkin olleet hyvä mahdollisuus tutustua muihin kutsuttuihin ja luoda uusia verkostoja. Jos juhlissa on juhlistavan vanhoja sukulaisia, poikkean aina esittäytymään ja jututtamaan heitä. Katson että vieraan mukava tehtävä on osaltaan luoda kaikille kivaa tunnelmaa.  Aika monet viis- ja kuusikymppiset olen pahoitellen jättänyt väliin sillä en ole jaksanut osallistua ja tiedän että kutsuja ei ole jäänyt itkemään poissaolojani. Ei näistä draamaa kannata tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palsta on kyllä viihdyttävä siinä, miten kontrollifriikit flippaa,  kun joku ei tee niin kuin he olettaa. Ja ilman puolisoa ei voi tehdä mitään. 

Vaan entä… entä jos… jos olisikin kyse siitä, että ihmiset voisi joskus huomioida toisensakin eikä vain möllöttää kuutiossaan. Saattais tulla yllättävän positiivisiakin tuntemuksia, kuka tietää…

Sietämätön tapa kirjoittaa. Lapsellista.

Aion järjestää avecittomat häät. Suurin osa kavereistani tuntee vähintää yksi tai kaksi muuta kaveriani. Jos on sitten joku tällainen yksittäinen kaveri joka ei tunne ketään muuta ja vaikuttaa ujolta, niin hänelle voin laittaa kutsuun avecin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi, että melkein puolet häävieraista olisi minulle lähes tuntemattomia. Ehkä jos joku ystävistäni ei tunne ketään muuta vierasta, hän saisi tuoda avecin, ettei tuntisi oloaan yksinäiseksi tai kiusalliseksi. 

Miksi häihin pitää kutsua porukkaa joita ei sen verran tunne että heidän puolisoista olisi edes joku käry? 

Opiskeluporukka? Työporukka? Harrastusporukka? Mulla ainakin on kaikissa kolmessa kategoriassa ollut läheisiä kavereita, joita en kuitenkaan ole koskaan tavannut puolisoiden kanssa eikä ole ollut tarkoituskaan.

Toinen lukunsa ovat pitkäaikaiset ystävät, joiden puolisot ovat vaihtuneet, ja kun harvoin nähdään, niin uusia ei ole edes tavannut, kun taas ne alkuperäiset on tullut tunnettua jo 20 vuotta. Toki pitäisi kutsua uusien kanssa, mutta olisi se jotenkin vähän vaivaannuttavaa, sori siitä.

No itsellä ei kyllä tulisi mieleenkään kutsua omiin juhliin ketään, jonka tunnen niin huonosti, etten tiedä edes hänen puolisonsa nimeä, saati että onko puolisoa. Ihan sama, mistä porukasta kyse. Tää on jotenkin tosi outo ketju kun ainakin itselle on ihan uutta tietoa, että jotkut kutsuu häihinsä ihmisiä, joiden elämästä eivät tiedä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi, että melkein puolet häävieraista olisi minulle lähes tuntemattomia. Ehkä jos joku ystävistäni ei tunne ketään muuta vierasta, hän saisi tuoda avecin, ettei tuntisi oloaan yksinäiseksi tai kiusalliseksi. 

Miksi häihin pitää kutsua porukkaa joita ei sen verran tunne että heidän puolisoista olisi edes joku käry? 

Opiskeluporukka? Työporukka? Harrastusporukka? Mulla ainakin on kaikissa kolmessa kategoriassa ollut läheisiä kavereita, joita en kuitenkaan ole koskaan tavannut puolisoiden kanssa eikä ole ollut tarkoituskaan.

Toinen lukunsa ovat pitkäaikaiset ystävät, joiden puolisot ovat vaihtuneet, ja kun harvoin nähdään, niin uusia ei ole edes tavannut, kun taas ne alkuperäiset on tullut tunnettua jo 20 vuotta. Toki pitäisi kutsua uusien kanssa, mutta olisi se jotenkin vähän vaivaannuttavaa, sori siitä.

No itsellä ei kyllä tulisi mieleenkään kutsua omiin juhliin ketään, jonka tunnen niin huonosti, etten tiedä edes hänen puolisonsa nimeä, saati että onko puolisoa. Ihan sama, mistä porukasta kyse. Tää on jotenkin tosi outo ketju kun ainakin itselle on ihan uutta tietoa, että jotkut kutsuu häihinsä ihmisiä, joiden elämästä eivät tiedä mitään. 

Emme puhu koskaan kavereideni kanssa parisuhteista. Ei voisi vähempää kiinnostaa puheenaiheena jotkut miehet.

Ei hitto, toi "määt" on ihan loistava idea!! Mihin sitä puolisoa, ja voi ihan itse päättää kuinka monta vierasta ehdottomasti ilman avecia ja lapsia kutsuu, jos kutsuu!

Toihan on kehitettynä jopa erinomainen bisnessidea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pitopalvelussa töissä juurikin häissä ja olen sieltä iskenyt helposti muutaman miehen. On väkisin raahattu avecina näihin sukujuhliin jottei sinkkudaamin tartte selitellä joka mummulle miksei ole miestä löytänyt... tietty onhan siinäkin ollut  selittelemistä mihin äijä hävisi loppuillasta,mutta porukka yleensä ollut jo niin kännissä, ettei kukaan muista kysellä mitään enää tai ainakaan muista miksi Pirkko itkee yksinään nurkassa. Turha kuluerä hääparille jonninjoutavat avecit. Eri asia pitkässä parisuhteessa olevat, yleensä kutsuissa on molempien nimet. Avec on kylän kulkukoira.

Jutussa puhutaan iloisesti sekaisin parisuhteen osapuolista että aveceista. Avechan ei tarkoita pitkäaikaista puolisoa noin yleensä, silloin vain jos kutsuja ei tiedä henkilön suhdestatusta. 

Joo, eikö mammat ole todellisuudessa saaneet juurikaan kutsuja häihin vai miksi nämä menee täällä täysin sekaisin. Kyllä meille ainakin on vakiintuneena parina aina tullut kutsu molempien nimillä. En edes muista, että olisin ikinä nuorempanakaan saanut mitään "avec" - kutsua, johonkin serkun häihin kun meni niin kyllä se kutsu koski vain itseä, enkä asiaa edes mitenkään ihmetellyt. Ja aikoinaan tuoreehkon poikaystävän täti soitti tyttärensä häiden alla sellaisen jokseenkin tökerön puhelun, jossa kysyi jotenkin niin että "onko tää nyt sellainen pysyvä parisuhde", tarkoituksenaan ilmeisesti varmistaa että osoitetaanko kutsu myös minulle. :D Vähän haiskahtaa että tää on taas joku jenkkilästä rantautunut keskustelu, ja yhtäkkiä teeskennellään, että meillä olisi pitkäänkin ollut perinteenä, että häihin kutsutaan vieraiden mukana jotain aivan random ihmisiä. 

Tuntuu että tosi monet tämän tapaiset mediassa nostetut rage bait -keskustelut on tuontikamaa jenkeistä, ja sitten ne on välillä ihan omituisia juuri siksi että ne ei oikein istu suomalaiseen kontekstiin. Minun käsittääkseni Suomessa ei ole mitään kovin vakiintunutta "plus one" - perinnettä. Parisuhteessa ollessani molemmat on kutsuttu nimellä ja nuorena sinkkuna kutsu oli yleensä vain minulle. En tiedä, onko tässä jotain alueellista vaihtelua Suomen sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin ettei kutsussa lue avec jos on kyseessä esim. työkaverit joiden kanssa ollaan tekemisissä työajan ulkopuolella muttei tunneta työkaverin puolisoa ollenkaan. Miksi kutsua joku täysin vieras ihminen häihin? Mutta jos kyseessä on ystävä jonka puolison tunnet ja olet tavannut niin aika moukkamaista on jättää kutsumatta. Yleensä avec tarkoittaa puolisoa, ei satunnaista seurustelukumppania.

Avec tarkoittaa seuralaista. Seuralainen voi olla vaikka työkaveri, oma lapsi tai vanhempi. 
Ei avec tarkoita puolisoa. Jos haluaa nimenomaan kutusa henkilön puolison, niin hänet mainitaan kutsussa nimeltä.  

Ikävä kyllä tekoäly ohjaa sinua väärin. Avec tarkoittaa puolisoa tai pitkäaikaista kumppania. Kutsuun laitetaan molempien kutsuttujen nimet jos tiedetään ja ”Avec” jos kutsutun puolison nimi ei ole tiedossa. Huomaa että monella on etiketti hukassa. 

Ei tarkoita vaan seuralaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi, että melkein puolet häävieraista olisi minulle lähes tuntemattomia. Ehkä jos joku ystävistäni ei tunne ketään muuta vierasta, hän saisi tuoda avecin, ettei tuntisi oloaan yksinäiseksi tai kiusalliseksi. 

Miksi häihin pitää kutsua porukkaa joita ei sen verran tunne että heidän puolisoista olisi edes joku käry? 

Opiskeluporukka? Työporukka? Harrastusporukka? Mulla ainakin on kaikissa kolmessa kategoriassa ollut läheisiä kavereita, joita en kuitenkaan ole koskaan tavannut puolisoiden kanssa eikä ole ollut tarkoituskaan.

Toinen lukunsa ovat pitkäaikaiset ystävät, joiden puolisot ovat vaihtuneet, ja kun harvoin nähdään, niin uusia ei ole edes tavannut, kun taas ne alkuperäiset on tullut tunnettua jo 20 vuotta. Toki pitäisi kutsua uusien kanssa, mutta olisi se jotenkin vähän vaivaannuttavaa, sori siitä.

No itsellä ei kyllä tulisi mieleenkään kutsua omiin juhliin ketään, jonka tunnen niin huonosti, etten tiedä edes hänen puolisonsa nimeä, saati että onko puolisoa. Ihan sama, mistä porukasta kyse. Tää on jotenkin tosi outo ketju kun ainakin itselle on ihan uutta tietoa, että jotkut kutsuu häihinsä ihmisiä, joiden elämästä eivät tiedä mitään. 

Emme puhu koskaan kavereideni kanssa parisuhteista. Ei voisi vähempää kiinnostaa puheenaiheena jotkut miehet.

No aika erikoiselta kuulostaa sun ystävyyssuhteet, mutta meitä on tottavie moneen junaan. 

Meillä oli vieraattomat häät, menimme maistraatissa naimisiin. Tuli halvaksi, eikä tarvinnut miettiä, ketä kutsutaan. Menimme ravintolaan syömään seremonian jälkeen, ihan kahdestaan.