Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?
Kysymys kristityille, ei ilkeilyä kiitos. Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä? Ihminen on ikään kuin asetettu mahdottoman tehtävän eteen. Jos hän todella haluaisi ihmisten pelastuvan, niin miksei hän tuo tahtoaan ilmi niin selvällä tavalla, että siitä ei voi erehtyä? Silloin kyse olisi aidosti vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi siitä, että ei vaan ymmärrä sanomaa tai tulkitsee sen väärin.
Toinen kysymys kuuluu miksi kaikki ihmiset eivät usko vaikka haluaisivat? Vaikka kuinka rukoilisi ja lukisi Raamattua ei silti vaan sydämessään usko. Miksi Jumala sallii tämän?
Kommentit (3829)
Vierailija kirjoitti:
”Toisen evankeliumin julistaja on kirottu.”
Minä käytän vain logiikkaa. Jos Jumala on kaikkivaltias kuten väitetään, hän voi antaa synnit anteeksi ihan ilman uhreja. Niitä ei tarvita. Ne ovat vain symboliikkaa ilman todellista sisältöä.
Evankelimin ydin on sovitus.
Tässä ainoat mirhakohdat Uudessa Testamentissa.
Eka on Jeesuksen synnyinlahja, sou?
Toka oli semmoinen yrttiviini jota roomalaiset tarjosi ristiinnaulituille kivunlievittäjänä, mutta Jeesus ei halunnut kivunlievitystä.
Kolmas oli Jeesuksen ruumiin voitelu, juutalaiset kun ruumiin pesun jälkeen voiteli ruumiin (ilmeisesti kun Joosef Arimatialaisella oli rahaa). Miten se liittyy mihinkään uskovan uskonelämään? Samalla logiikalla pitäis aloellakin rasvata uskovat.
Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.
Ja he tarjosivat hänelle mirhalla sekoitettua viiniä, mutta hän ei sitä ottanut.
Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa.
-Yht.kr.
”Niinniin, Jeesus oli vaan draamaqueen, joopa joo. ”
Loogisesti on kyllä hankala päätyä muuhun lopputulokseen. Kuten sanoin, kaikkivaltias ei tarvitse mitään eikä ole rajoitettu mihinkään tiettyyn tapaan hoitaa asiat. Kaikki joka tapahtuu, tapahtuu siis siksi että niin halutaan, ei siksi että olisi pakko.
”Universumin Luoja, joka vois niissä voimavirroissaan ja hyvässä olossa leijailla Taivaassa, tulee ihan draaman tajun takia tavisperheeseen ihmiseksi ja kärsii hirveän kuoleman ja helvetin tuskat?”
Miten tuo kärsimys ihan oikeasti poikkeaa lukemattomien ihmisten kärsimyksistä? Paitsi tietysti että osalle ihmisistä helvetti on ikuisesti kestävä. Eli siis itse asiassa kärsimys on loputtomasti suurempi.
”Evankelimin ydin on sovitus”
Joka on loogisesti ajatellen turhaa kuten jo todistin. Jos sitten et halua riisua Jumalalta kaikkivaltiutta?
Vierailija kirjoitti:
Tässä ainoat mirhakohdat Uudessa Testamentissa.
Eka on Jeesuksen synnyinlahja, sou?
Toka oli semmoinen yrttiviini jota roomalaiset tarjosi ristiinnaulituille kivunlievittäjänä, mutta Jeesus ei halunnut kivunlievitystä.
Kolmas oli Jeesuksen ruumiin voitelu, juutalaiset kun ruumiin pesun jälkeen voiteli ruumiin (ilmeisesti kun Joosef Arimatialaisella oli rahaa). Miten se liittyy mihinkään uskovan uskonelämään? Samalla logiikalla pitäis aloellakin rasvata uskovat.
Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.
Ja he tarjosivat hänelle mirhalla sekoitettua viiniä, mutta hän ei sitä ottanut.
Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa.
-Yht.kr.
Juurihan minä sanoin, että kätten päällepanemisesta kehittyi mirhavoitelu apostolien ajan jälkeen. Ei siis kannata keskittyä liikaa siihen, mitä Raamatussa sanotaan mirhasta, koska mirhavoitelun sakramentti muotoutui vasta myöhemmin.
Aiheeseen liittyviä Raamatun kohtia on edelleen täällä: https://www.tsasouna.net/FI/2012/02/05/mirhavoitelun-sakramentti/
”Ei siis kannata keskittyä liikaa siihen, mitä Raamatussa sanotaan mirhasta, koska mirhavoitelun sakramentti muotoutui vasta myöhemmin”
Erilaiset rituaalit ovat aina olleet erottamaton osa taikauskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ainoat mirhakohdat Uudessa Testamentissa.
Eka on Jeesuksen synnyinlahja, sou?
Toka oli semmoinen yrttiviini jota roomalaiset tarjosi ristiinnaulituille kivunlievittäjänä, mutta Jeesus ei halunnut kivunlievitystä.
Kolmas oli Jeesuksen ruumiin voitelu, juutalaiset kun ruumiin pesun jälkeen voiteli ruumiin (ilmeisesti kun Joosef Arimatialaisella oli rahaa). Miten se liittyy mihinkään uskovan uskonelämään? Samalla logiikalla pitäis aloellakin rasvata uskovat.
Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.
Ja he tarjosivat hänelle mirhalla sekoitettua viiniä, mutta hän ei sitä ottanut.
Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa.
-Yht.kr.
Juurihan minä sanoin, että kätten päällepanemisesta kehittyi mirhavoitelu apostolien ajan jälkeen. Ei siis kannata keskittyä liikaa siihen, mitä Raamatussa sanotaan mirhasta, koska mirhavoitelun sakramentti muotoutui vasta myöhemmin.
Aiheeseen liittyviä Raamatun kohtia on edelleen täällä: https://www.tsasouna.net/FI/2012/02/05/mirhavoitelun-sakramentti/
Eli kyseessä ei ollut Jumalan asettama asia.
Mä en edes tykkää sakramentti-opista, mun mielestä kaste vaan pitää uskovan ottaa ja ehtoollista nauttia usein ja vilpittömällä sydämellä, mutta ei varsinkaan tehdä jotain tajutonta sakramenttihimmeliä niistä.
Mutta jos kerran sakramenteista puhutaan, niin otettaisiin nyt edes sellaiset sakramentit jotka on Jumala asettanut! :o
Ei jonkun 200-luvun naavaparran uusilla lisäyksillä ja krumeluureilla ole mitään hengellistä arvoa. Ei mitään. Se pitää uskaltaa sanoa ja myöntää.
Sama jos mä keksisin "kirkonkelloissa keinumisen sakramentin", etsisin hikisesti jonkun 1 Raamatun kohdan siitä ja pitäisin sitä jumalallisena. Ihminen pystyy ymppäämääm vaikka mitä kristillisen elämään, mut Jumala ei sitoudu siihen.
-Yht.kr.
””Universumin Luoja, joka vois niissä voimavirroissaan ja hyvässä olossa leijailla Taivaassa, tulee ihan draaman tajun takia tavisperheeseen ihmiseksi ja kärsii hirveän kuoleman ja helvetin tuskat?””
Aivan täysin turhaan. Mikään ei rajaa jumalalta pois kaikkia muita tapoja hoitaa pelastus. Eikä koko kadotustakaan olisi ollut pakko luoda. Joten pelkkä näytelmä.
”Mutta jos kerran sakramenteista puhutaan, niin otettaisiin nyt edes sellaiset sakramentit jotka on Jumala asettanut! :o”
Sehän oli yksi iso asia uskonpuhdistuksessa että poistettiin ne sakramentit joilla ei ollut Raamatullista perustaa.
”Tavis ihminen ei siinä rytyytyksessä olisi pystynyt olemaan, mutta tarvittiin Jumala itse, eli Jumalan poika.”
Jeesus eli ihmisenä, toisena Aadamina, ja kuoli ihmisenä. Jumala ei kuollut ristillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisinko lähteen sille, että 99 % tai edes suurin osa kristityistä pitää evankeliumina juuri tuota? Se voi hyvinkin pitää paikkaansa niissä piireissä joissa sinä liikut, mutta ne piirit on pienet. Tässäkin keskustelussa on jo todettu, että suurin osa kaikista maailman kristityistä kuuluu katoliseen kirkkoon, joka opettaa että myös muut kuin kristityt voivat pelastua.
Vaikka Joh. 3:16:a kutsutaan joissain piireissä pienoisevankeliumiksi, Raamattu ei anna sille sellaista merkitystä.
Tuo on kaikkien kirkkojen ja pienempienkin seurakuntien opin perusta, ykkösjulistus. :o
Mikäs....sun versio evankeliumista on?
-Yht.kr.
Ainakaan ortodoksinen kirkko ei opeta, että Kristus olisi kärsinyt rangaistuksen meidän puolestamme. Ortodoksinen kirkko opettaa, että Jumala kykenee hyvyydessään ja ihmisrakkaudessaan antamaan synnit anteeksi ilman mitään hyvitystä.
Täytyy sanoa että kerrankin päänaukoja-harmaa on oikeassa. :o Kysyin tekoälyltä.
Mutta pitäköön joku mua tekopyhänä tuomitsijana, niin ortodoksisuus on ihan p...stä.
Jotain hähmäistä haahuilua.
Mikä ihmeen MIRHALLA voitelu pelastuksen alkajana? Mistä se löytyy, muuta kuin että 3 kuningasta toi Jeesus-vauvalle tuliaisiks mirhaa? Siitä revitään joku käsittämätön oppirakennelma.
Pelastuksen keskeiset periaatteet (ortodoksisuudessa)
Synergia (yhteistyö): Jumala tarjoaa pelastuksen armostaan, mutta ihmisen on vastattava kutsuun omalla tahdollaan, rukouksellaan ja teoillaan. Jumala ei pakota ketään pelastukseen. [1, 2, 3, 4, 5]
Jumalallistuminen (Teosis): Pelastuksen päämääränä on tulla osalliseksi Jumalan jumalallisesta elämästä ja rakkaudesta, ei muuttua olemuksellisesti Jumalaksi. [1, 2, 3]
Kirkon elämä: Pelastus tapahtuu kirkon yhteisössä. Matka alkaa kasteesta ja mirhalla voitelusta, ja sitä jatketaan osallistumalla säännöllisesti sakramentteihin, erityisesti ehtoolliseen ja katumuksen sakramenttiin (ripitykseen). [1, 2, 3, 4]
-Yht.kr.
Tämä ortodoksipapin kirjoitus mirhavoitelusta kannattaa lukea, jos tahdot tietää mistä siinä on kyse: https://www.tsasouna.net/FI/2012/02/05/mirhavoitelun-sakramentti/ Mukana on myös useita lainauksia Raamatusta.
Mirhavoitelun sakramentti :D Piti mun tääkin päivä nähdä.
Ja kertokaapas, missä kohtaa apostolien teoissa ja kirjeissään liitetään mirha yhtään mihinkään tärkeeseen? Ei sitä ees mainita.
-Yhteiskristillinen
Miksi mirha pitäisi mainita Apostolien teoissa tai joissain tietyissä kirjeissä? Mirhavoitelun alkuperä on kätten päällepanemisessa. Täällä kerrotaan tarkemmin siitä, milloin ja miksi siitä siirryttiin mirhavoiteluun: https://www.tsasouna.net/FI/2025/06/05/milloin-ja-miksi-kirkossa-siirry…
Missään ei lue että kätten päällepanemisessa olisi mirhalla lotrattu.
Käsiä nyt laitetaan toisten päälle rukouksessa muutoinkin. Voitelemiseen (esim.sairaiden parantamisessa) nyt riittää ihan oliiviöljy tai kaupan rypsiöljy, mirhasta ei lue sanaakaan.
-Yht.kr.
Kukaan ei ole väittänytkään, että kätten päällepanemisessa olisi käytetty mirhaa. Mirhan käyttöön siirryttiin vasta myöhemmin:
"Pyhän mirhavoitelun käyttö Pyhän Hengen lahjan välittämisessä kehittyi vähitellen kirkon käytännössä. Tämä muutos tapahtui käytännön, teologisten ja liturgisten syiden vuoksi. Apostolien aikana kirkko oli pieni ja tiiviisti yhteydessä apostoleihin ja heidän välittömiin seuraajiinsa. Apostolit ja piispat pystyivät itse henkilökohtaisesti toimittamaan kätten päälle laskemisen. Kun kirkko alkoi kasvaa nopeasti ja levitä laajalle, erityisesti Rooman valtakunnan alueella, kätten päälle laskeminen jokaisen kastetun kohdalla kävi mahdottomaksi. Piispat, jotka olivat apostolien seuraajia ja jatkoivat kätten päälle laskemisen käytäntöä, eivät voineet enää olla fyysisesti läsnä jokaisessa kasteessa. Tässä tilanteessa kirkko kehitti käytännön, jossa Pyhän Hengen lahja välitettiin pyhällä mirhalla, joka siunattiin piispan toimesta. Näin piispa oli edelleen sakramentaalisesti läsnä mirhan kautta, vaikka hän ei ollut fyysisesti paikalla."
Tuo piispa-sana on kuules sellainen, että ei olekaan varmaa, oliko apostolit tai suoraan heidän oppilaansa piispoja.
Pietarin harteille on sovitettu Rooman 1. piispan tehtävää, mutta se on katolisen kirkon lisäys, se kun mielellään omi(i) kaiken varhaisimmankin kirkkohistorian (tai alkuseurakunnan historian).
Piispahommelit ja käsittämättömät kirkkovirat tuli vasta, kun luopumuskin kaikissa puheissa ja teksteissä alkoi, n. 150-200 jKr.muistaakseni.
Ja käsiä nyt voi laittaa siunaavaksi toisen ylle kuka uskova tahansa, Raamatussa Timoteuskin, vaikka ei Raamatun mukaan ollut apostoli eikä piispa.
-Yht.kr.
Vierailija kirjoitti:
”Tavis ihminen ei siinä rytyytyksessä olisi pystynyt olemaan, mutta tarvittiin Jumala itse, eli Jumalan poika.”
Jeesus eli ihmisenä, toisena Aadamina, ja kuoli ihmisenä. Jumala ei kuollut ristillä.
Jeesus oli sekä ihminen että Jumala.
-Yht.kr.
”Evankelimin ydin on sovitus.”
Kuten jo sanoin, se oli loogisesti katsoen turhaa. Jumala ei tarvitse mitään syntien sovitusta voidakseen antaa anteeksi.
”Jeesus oli sekä ihminen että Jumala”
Tuokin toimii vain symbolisesti. Loogisesti se on paradoksi.
Vierailija kirjoitti:
”Tavis ihminen ei siinä rytyytyksessä olisi pystynyt olemaan, mutta tarvittiin Jumala itse, eli Jumalan poika.”
Jeesus eli ihmisenä, toisena Aadamina, ja kuoli ihmisenä. Jumala ei kuollut ristillä.
No joo, tarkemmin lukiessa olet oikeassa. Se kuolema kohdistui siihen Jeesuksen ihmis-olemukseen, ei toki jumaluuteen. Jumala ei voi kuolla.
Mutta pelkkä tavis ihminen ei olisi a) voinut sovittaa edes omia, saatika koko ihmiskunnan syntejä ja b) kestää sitä rumppausta siellä ristillä. Vain Jumala pystyi siihen.
-Yht.kr.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisinko lähteen sille, että 99 % tai edes suurin osa kristityistä pitää evankeliumina juuri tuota? Se voi hyvinkin pitää paikkaansa niissä piireissä joissa sinä liikut, mutta ne piirit on pienet. Tässäkin keskustelussa on jo todettu, että suurin osa kaikista maailman kristityistä kuuluu katoliseen kirkkoon, joka opettaa että myös muut kuin kristityt voivat pelastua.
Vaikka Joh. 3:16:a kutsutaan joissain piireissä pienoisevankeliumiksi, Raamattu ei anna sille sellaista merkitystä.
Tuo on kaikkien kirkkojen ja pienempienkin seurakuntien opin perusta, ykkösjulistus. :o
Mikäs....sun versio evankeliumista on?
-Yht.kr.
Ainakaan ortodoksinen kirkko ei opeta, että Kristus olisi kärsinyt rangaistuksen meidän puolestamme. Ortodoksinen kirkko opettaa, että Jumala kykenee hyvyydessään ja ihmisrakkaudessaan antamaan synnit anteeksi ilman mitään hyvitystä.
Täytyy sanoa että kerrankin päänaukoja-harmaa on oikeassa. :o Kysyin tekoälyltä.
Mutta pitäköön joku mua tekopyhänä tuomitsijana, niin ortodoksisuus on ihan p...stä.
Jotain hähmäistä haahuilua.
Mikä ihmeen MIRHALLA voitelu pelastuksen alkajana? Mistä se löytyy, muuta kuin että 3 kuningasta toi Jeesus-vauvalle tuliaisiks mirhaa? Siitä revitään joku käsittämätön oppirakennelma.
Pelastuksen keskeiset periaatteet (ortodoksisuudessa)
Synergia (yhteistyö): Jumala tarjoaa pelastuksen armostaan, mutta ihmisen on vastattava kutsuun omalla tahdollaan, rukouksellaan ja teoillaan. Jumala ei pakota ketään pelastukseen. [1, 2, 3, 4, 5]
Jumalallistuminen (Teosis): Pelastuksen päämääränä on tulla osalliseksi Jumalan jumalallisesta elämästä ja rakkaudesta, ei muuttua olemuksellisesti Jumalaksi. [1, 2, 3]
Kirkon elämä: Pelastus tapahtuu kirkon yhteisössä. Matka alkaa kasteesta ja mirhalla voitelusta, ja sitä jatketaan osallistumalla säännöllisesti sakramentteihin, erityisesti ehtoolliseen ja katumuksen sakramenttiin (ripitykseen). [1, 2, 3, 4]
-Yht.kr.
Tämä ortodoksipapin kirjoitus mirhavoitelusta kannattaa lukea, jos tahdot tietää mistä siinä on kyse: https://www.tsasouna.net/FI/2012/02/05/mirhavoitelun-sakramentti/ Mukana on myös useita lainauksia Raamatusta.
Mirhavoitelun sakramentti :D Piti mun tääkin päivä nähdä.
Ja kertokaapas, missä kohtaa apostolien teoissa ja kirjeissään liitetään mirha yhtään mihinkään tärkeeseen? Ei sitä ees mainita.
-Yhteiskristillinen
Miksi mirha pitäisi mainita Apostolien teoissa tai joissain tietyissä kirjeissä? Mirhavoitelun alkuperä on kätten päällepanemisessa. Täällä kerrotaan tarkemmin siitä, milloin ja miksi siitä siirryttiin mirhavoiteluun: https://www.tsasouna.net/FI/2025/06/05/milloin-ja-miksi-kirkossa-siirry…
Missään ei lue että kätten päällepanemisessa olisi mirhalla lotrattu.
Käsiä nyt laitetaan toisten päälle rukouksessa muutoinkin. Voitelemiseen (esim.sairaiden parantamisessa) nyt riittää ihan oliiviöljy tai kaupan rypsiöljy, mirhasta ei lue sanaakaan.
-Yht.kr.
Kukaan ei ole väittänytkään, että kätten päällepanemisessa olisi käytetty mirhaa. Mirhan käyttöön siirryttiin vasta myöhemmin:
"Pyhän mirhavoitelun käyttö Pyhän Hengen lahjan välittämisessä kehittyi vähitellen kirkon käytännössä. Tämä muutos tapahtui käytännön, teologisten ja liturgisten syiden vuoksi. Apostolien aikana kirkko oli pieni ja tiiviisti yhteydessä apostoleihin ja heidän välittömiin seuraajiinsa. Apostolit ja piispat pystyivät itse henkilökohtaisesti toimittamaan kätten päälle laskemisen. Kun kirkko alkoi kasvaa nopeasti ja levitä laajalle, erityisesti Rooman valtakunnan alueella, kätten päälle laskeminen jokaisen kastetun kohdalla kävi mahdottomaksi. Piispat, jotka olivat apostolien seuraajia ja jatkoivat kätten päälle laskemisen käytäntöä, eivät voineet enää olla fyysisesti läsnä jokaisessa kasteessa. Tässä tilanteessa kirkko kehitti käytännön, jossa Pyhän Hengen lahja välitettiin pyhällä mirhalla, joka siunattiin piispan toimesta. Näin piispa oli edelleen sakramentaalisesti läsnä mirhan kautta, vaikka hän ei ollut fyysisesti paikalla."
Tuo piispa-sana on kuules sellainen, että ei olekaan varmaa, oliko apostolit tai suoraan heidän oppilaansa piispoja.
Pietarin harteille on sovitettu Rooman 1. piispan tehtävää, mutta se on katolisen kirkon lisäys, se kun mielellään omi(i) kaiken varhaisimmankin kirkkohistorian (tai alkuseurakunnan historian).
Piispahommelit ja käsittämättömät kirkkovirat tuli vasta, kun luopumuskin kaikissa puheissa ja teksteissä alkoi, n. 150-200 jKr.muistaakseni.
Ja käsiä nyt voi laittaa siunaavaksi toisen ylle kuka uskova tahansa, Raamatussa Timoteuskin, vaikka ei Raamatun mukaan ollut apostoli eikä piispa.
-Yht.kr.
Perimätiedon mukaan Timoteus oli Efesoksen piispa. Sinun ei tietenkään tarvitse uskoa sitä, kuten ei mitään muutakaan.
”Mutta pelkkä tavis ihminen ei olisi a) voinut sovittaa edes omia, saatika koko ihmiskunnan syntejä”
Silkkaa symboliikkaa ja näytelmää edelleen. Mikään sovitus ei edes ollut tarpeen.
” ja b) kestää sitä rumppausta siellä ristillä”
Et selvästikään ymmärrä millaisia kärsimyksiä ihan tavallisilla ihmisillä on. Vuosien sietämättömiä kipuja, silpoutumisia ja julmia kidutuksia.
Vierailija kirjoitti:
”Evankelimin ydin on sovitus”
Joka on loogisesti ajatellen turhaa kuten jo todistin. Jos sitten et halua riisua Jumalalta kaikkivaltiutta?
Jumala tekee kaikkivaltiaasti ja ihmettelet kun se tekee kaikkivaltiaasti. Ei-uskovat jää aina johonkin kysymysten silmukkaan.
Tää onkin mielenkiintoinen pohdinta, en ole tätä pysähtynyt pohtimaan. Joku uskova vois vastata.
Miksi Jeesus kesti ristillä, vaikka hän otti kaiken vastaan myös ihmisenä? Jumaluus ei suojannut kivulta, häpeältä, syntien rangaistuksen kippaamiselta niskaan, Isän hetkelliseltä hylkäämiseltä.
Oliko siitä jumaluus-olemuksesta silti kuitenkin hyötyä "sinne ihmispuolelle" siihen pinnistelyyn?
-Yhteiskristillinen